Etusivu / Pikapanot / Annoin lastin suihkuta Sonjan pilluun
Tunsin lämpimän hehkun virtaavan kullini ympärillä sen alkaessa samalla pumpata siemennestettä kovaa vauhtia kohti Sonjan kohtua.

Annoin lastin suihkuta Sonjan pilluun

Annoin lastin suihkuta Sonjan pilluun :

Hyppäsin kuluneen naistenpyörän satulasta maahan. Tömäys nostatti hiukan pölyä sandaalieni alta. Pyyhkäisin maastoliiviäni parempaan asentoon ja asetin pyörän nojaamaan puuta vasten. Oli kaunis alkukesän aamupäivä. Lämpötila kohosi hiljalleen ja asfaltti allani suorastaan hehkui lämpöä. Vilkaisin kelloani. Vartin yli kymmenen. Serkkuni Eelis saapuisi linja-autolla minä hetkenä hyvänsä.

Petäjäveden linja-autoasema oli rauhaisa ja idyllinen paikka. Oikealla oli rakennus, jossa sijaitsivat Matkahuolto ja hieroja. Kauempana asema-aukion toisella laidalla oli kauppa, josta olin pari kertaa ostanut virvoketta kesän kuumina päivinä.

Polkupyörän soittokello kilahti vienosti takanani. Käännyin ympäri ja näin isäni, joka nousi pois pyöränsä satulasta. Olimme lähteneet kahdestaan serkkuani vastaan pyörillä, mutta olin karistanut iskän kannoiltani jo ensimmäisessä ylämäessä.

”Paljonko kello on, Saku?”, isä kysyi.

”Siinä vartin yli”, vastasin, vaikken edes viitsinyt katsoa rannekellostani.

”Hyvä. Olemme juuri ajoissa”, iskä sanoi.

Katselin hetken sinistä taivasta ja tunsin, kuinka kurkkuni alkoi tuntua kuivalta. Nappasin kenttäpullon vyöltäni ja otin kunnon kulauksen viileänraikasta vettä. Vesi viilensi koko matkalta mahaan asti. Näin kuumana päivänä se oli todellakin tarpeen.

”Toivottavasti Eelis hyppäsi oikeaan bussiin”, virkkoi iskä.

”Niin. Olisi ikävää kuulla hänen soittavan Rovaniemeltä ja sanovan: ’Hyppäsin väärään bussiin. Voitteko tulla hakemaan minut pois?'”, vitsailin. Nauroimme molemmat vitsille.

Serkkuni, vaikkei mikään ruudinkeksijä ollutkaan, oli todella hyvä tyyppi. Hän oli vain vuoden minua nuorempi, mutta ikäisekseen tiesi verrattain paljon eri asioista. Olin 15 ja hän 14. Olimme tulleet toimeen keskenämme paremmin kuin erinomaisesti. Viime vuosina hän oli useasti tullut vierailemaan kanssamme mökillämme. Olimme keksineet vaikka mitä hauskaa: ammuimme ilmakiväärillä, kalastimme, veneilimme ja sodimme kuula-aseilla. Jälleen oli tiedossa hauska viikko. Ehkä mielenkiintoisempi kuin arvasimmekaan.

Kulman takaa alkoi kuulua ison ajoneuvon helposti tunnistettava hurina. Käännähdin hurinan suuntaan ja katsahdin nopeasti kelloa. Linja-auto kurvasi aukiolle ja pysähtyi Matkahuollon viereen.

”Kello 10:20 – linja-auto saapui juuri ajallaan”, ajattelin lähtiessäni kävelemään kohti autoa.

Eelis ilmestyi linjurin takaa kantaen vaatekassia olallaan. Nähtyään minut hän virnisti ja käveli vastaan. Kättelimme toisiamme ja kävelimme sivummalle.

”Pääsit sitten oikeaan bussiin”, virnuilin meidän päästyämme pyörien luo.

”Joo. Ei se niin vaikea juttu loppujen lopuksi ollut”, Eelis naurahti käteltyään ensin iskän.

”Onhan sinulla tarvittavat ’kapistukset’ mukanasi?”, kysäisin.

”On, kaikki. Maastopuku, vyö ja kuula-ase”, poika vastasi taputtaen vaatekassiaan.

”Hienoa! Vastakohtaiset ovat jälleen kasassa”, tokaisin.

”Vastakohtaiset” oli vanhempieni antama lisänimi meille kahdelle. Se johtui siitä, että minun hiukseni olivat vaaleat ja Eeliksen hiukset tummat. Sotilasvarusteet taas olivat meidän mökkitehtäväämme varten. Viime aikoina mökkimurrot olivat yleistyneet räjähdysmäisesti erityisesti Keski-Suomessa. Olimme mökkitoimikunnan ehdotuksesta perustaneet koko alueen kesäasuntojen turvaamiseksi eräänlaiset kodinturvajoukot, jotka pitäisivät huolta, ettei rikollinen toiminta pääsisi rehottamaan. Alueellamme oli yhteensä viisi turvajoukkojen jäsentä, joista minä ja Eelis olimme meidän mökillä ja kolme muuta järven toisella puolella. Olimme serkkuni kanssa ylpeitä tärkeästä tehtävästämme ja paneuduimme siihen totisella työinnolla.

Nappasin polkupyöräni puun vierustalta ja hyppäsin satulaan. Eelis laittoi vaatekassinsa iskän tarakalle ja hyppäsi itse minun pyöräni tarakalle. Polkaisin pyörän liikkeelle ja huikkasin serkulleni:

”Nyt mennään lujaa. Mökillä odottaa muutama tölkillinen kylmää limsaa.”

”Mitä tässä vielä viivytellään, Saku?”, Eelis naurahti ja minä poljin polkupyörän kovaa vauhtia mökkitielle.

Kurvasin mökin pihaan puunjuuria väistellen. Polkupyörän pysähdyttyä hyppäsimme maahan. Kuulin mökin oven avautuvan ja näin äitini kurkistavan nurkan takaa. Hetken kuluttua hän, setäni ja tätini kävelivät meidän luokse. Tervehdimme molemmat ja Eelis vaihtoi kuulumiset heidän kanssaan. Iskäkin ajoi lopulta pihaan, juuri kun olimme avanneet limsatölkit.

”Minulle myös!”, iskä huudahti ja äiti heitti hänelle tölkin viileää olutta.

”Varusteet saapuivat. Taidan pukea ne saman tien päälleni. Majoitun vasta sitten”, Eelis sanoi ja avasi vaatekassinsa.

Seurasin esimerkkiä ja puin loputkin virka-asun vaatekappaleet ylleni. Virkapukumme käsitti maastoliivin, vyön, saappaat, ja kypärän. Kuumuuden takia tosin olimme vaihtaneet kypärät tavallisiin lyhytlierisiin hattuihin. Asetta käytettiin vain ampumaharjoituksissa tai jos jotain epäilyttävää oli liikkeellä.

Ilmoittauduimme menevämme vartioon ja kävelimme rantaan. Paistattelimme päivää rantakalliolla ja juttelimme niitä näitä. Kesä oli parhaimmilaan.

Iltapäivällä mökkitieltä kuului auton ääniä. Säpsähdin ylös ja nappasin kiikarit silmilleni. Puiden välistä näkyi auton valoja ja pian auto ilmestyi näkyviin. Auto pysähtyi naapuritontille, joka oli erään korkean niemenkärjen päässä. Tarkensin kiikareita autoon päin. Ovet aukesivat ja mies sekä nainen astuivat ulos autosta. Takaovetkin aukesivat ja nielaisin äänekkäästi.

”Mitä nyt?”, kysyi Eelis kuultuaan nielaukseni.

”He tulivat”, tokaisin.

”Ketkä he?”, Eelis uteli.

Kiikareideni läpi näin tutun näyn. Mökkinaapurien tyttäretkin olivat mukana. Naapureilla oli kaksi noin minunikäistäni tyttöä. Ja he olivat kauniita kuin kukat. Vanhempi oli nimeltään Sonja, minua kuukauden vanhempi, ja nuorempi, Emilia, oli juuri täyttänyt viisitoista. Heillä oli pitkät oranssinkultaiset hiukset ja ihanat siniset silmät. He olivat hoikkia ja heidän rintansa olivat jotain B-kupin kokoa. Siis juuri sopivat minun mielestäni. Kaikki muodot olivat heissä oikealla paikallaan viimeistä piirtoa myöten. Olin tavannut heidät edellisenä kesänä vieraillessani heidän mökillään. Yritin tapailla heitä useamminkin sillä verukkeella, että minun täytyi mökkitoimikunnan määräyksestä tarkastaa kaikkien mökkien tilanne, mutta en ollut kuitenkaan löytänyt heitä. Ensimmäisen tyttöystäväni ja minun sopuisan eron jälkeen olin kaivannut paljon naisellista kosketusta.

”Katsopa tuonne, niin näet”, kuiskasin ja ojensin kiikarit Eelikselle. Hän vihelsi hiljaa nähdessään tytöt. Huomasin, että hänkin arvosti naiskauneutta. Eelis ojensi kiikarit takaisin minulle ja kävelimme mökkiin.

Sisällä oli rento tunnelma. Olutpurkit naksahtelivat ja musiikki soi. Etsin iskän ja setäni käsiini.

”Naapurit tulivat. Käymme viemässä heille mökkitoimikunnan ilmoitukset ja voivat samalla raapustaa nimmarinsa kodinturvajoukkojen kaavakkeeseen”, ilmoitin, kun olin löytänyt heidät.

”Tämä selvä. Menkää vain”, iskä sanoi ja hörppäsi olutta.

”Selvä. Menoksi sitten vain”, sanoin Eelikselle huomaten samalla hänen kammanneen hiuksensa.

Kävelimme mökkitietä risteykseen, josta tie haarautui naapureiden mökille. Käännyimme sinne päin ja jatkoimme talsimista. Tunsin, kuinka sydämeni hakkasi lujaa. Odotin tosiaankin Sonjan ja Emilian näkemistä. Sitten koputin päätäni nyrkilläni ja selvitin ajatukseni. En voinut rakastua enää. En vain pystyisi elämään niin enää. Sen jälkeen kun tyttöystävä oli häipynyt elämästäni, en enää halunnut rakastua kehen tahansa. Tosin naapurin siskokset olivat niin kauniita, että mitä tahansa saattaisi tapahtua. Erityisesti Sonja oli todella kuuma pakkaus. Näin Eeliksen ilmeestä, että hänkin jännitti tapaamista.

Pian saavuimme pihaan. Olin niin jännittynyt, että säikähdin melkein kuoliaaksi, kun liiterin ovi paiskautui kiinni tuulenvireessä. Lopulta kävelimme kuistille ja koputin oveen. Yritin näyttää viralliselta, kun kuulin askelia oven takaa. Ovi aukesi ja yllätyksekseni Emilia seisoi oviaukossa. Hän hymyili ja katsoi minua päästä jalkoihin ja toisinpäin. Kokosin itseni ja kysyin:

”Ovatko vanhempasi paikalla?”

”Kyllä he ovat. Käyn hakemassa heidät”, Emilia vastasi hymyillen näteillä hampaillaan.

Emilia kääntyi takaisin sisälle ja katsoin, kun hänen kesämekkonsa heilui paljastaen täydellisen kauniit sääret. Henkeäsalpaava näky. Käännyin Eelikseen päin ja puhalsin ilmat pihalle keuhkoistani. Eelis naurahti. Kuiskasin hiljaa:

”Näitkö ne sääret? Aivan upeat.”

Eelis nyökäytti päätään.

Ovelle ilmestyi nainen, joka moikkasi tuttavallisesti. Mieskin ilmestyi ovelle ja hymyili. Nostin hattua ja otin paperit esiin leipälaukustani.

”Päivää taas, naapurit. Toin mökkitoimikunnan tiedonannot ja kodinturvajoukkojen vuosiohjelmakaavakkeet, jotka voitte allekirjoittaa.”

”Kiitos. Onko näkynyt mitään epäilyttävää?”, kysyi nainen.

”Eipä juurikaan. Hiljaista on”, Eelis vastasi.

Emilia ja Sonja olivat huomaamattamme hiipineet ovesta ulos ja seisoivat kuistilla katsellen meitä kiinnostuneina. Saatuani allekirjoitetun kaavakkeen takaisin vilkaisin tyttöihin päin. Katsoimme hetken aikaa toisiamme silmiin, kunnes Sonja naurahti.

”Hah! Tehän näytätte aivan joiltain sotilailta!”

”Jäikö pojilta leikki kesken?”, ivasi Emilia hymyillen nätisti.

”No, tytöt. He ovat täällä suojelemassa meitä”, tyttöjen äiti sanoi.

”Aivan kuin täällä jotain rikollisia olisikin!”, nauroi Sonja ja molemmat tytöt kirmasivat tiehensä mekonhelmat liehuen.

Käännyimme Eeliksen kanssa paluumatkalle ja puhuin tahallani hänelle kovaan ääneen, jotta tytöt varmasti kuulisivat:

”Eivät he ymmärrä, ennen kuin olemme pelastaneet heidän henkensä.”

Vastaukseksi kuulimme vain tyttömäistä naurua. Eelis oli selvästi mietteissään matkalla risteykseen. Lopulta hän ehdotti:

”Pitäisiköhän näyttää noille likoille, että kodinturvajoukot ovat vakava asia? Voisimme vaikka yllättää heidät kuula-aseilla.”

”Älä nyt. Miten luulet sen vaikuttavan heidän huumorintajuunsa? Sitä paitsi kodinturvajoukkojen tarkoitus on suojella, ei säikytellä”, sanoin pudistaen päätäni.

”Olet oikeassa”, Eelis myönsi. ”Mutta voisimmehan tehdä sen salaa. Vähän pelottelisimme heitä ilman, että he näkevät meitä. Samalla todistaisimme kodinturvajoukkojen olevan tarpeellisia”, hän huudahti hetken mietittyään.

”Tuossa voisikin olla ideaa!”, sanoin hieroen leukaani.

Vetäydyimme takaisin mökille punomaan juoniamme.

Illalla mökissä vietettiin perinteisesti iltaa istumalla pöydän ääressä. Minä ja Eelis kerroimme hauskoja juttuja muiden mukana. Vilkaisin kelloa ja nykäisin Eelistä hihasta. Eelis katsahti myös kelloon ja nyökkäsi. Nousimme molemmat seisomaan ja aloimme tehdä lähtöä.

”Mihinkäs te menette?”, äiti kysyi.

”Partioimaan”, Eelis sanoi ja asia oli sillä kuitattu.

Heti päästyämme ulos juoksimme aittaan ja kaivoimme varusteet esiin. Laitoimme kypärät päähän ja latasimme kuula-aseet. Sitten ryntäsimme metsään ja naamioimme asusteet kaikkien ohjesääntöjen mukaan. Ilta-aurinko kajasti puiden välistä meidän tarpoessamme metsässä kohti naapurimökkiä. Koko matkan ajattelin, miltä Emilia ja Sonja näyttäisivät, kun he olisivat oikein peloissaan. Kenties hiukset sekaisin. Posket punnoittaen. Ehkä he kastelisivat pikkuhousunsa. Hymyilin ajatuksilleni, mutta tunsin silti samalla, kuinka sydämeni alkoi sykkiä tiuhempaan. En tiennyt, johtuiko se tytöistä vai siitä, että toimimme täysin tarkoitustemme vastaisesti.

Lopulta mökki tuli näkyviin. Eelis vinkkasi minua katsomaan rantaan päin. Tyttöjen kikatus kantautui korviimme. Otin kiikarit esiin ja niin myös Eelis. Tähyilimme rantaan päin painautuen puskien taakse matalaksi, ettei meitä nähtäisi. Tarkensin okuläärejä ja näin tyttöjen hyppivän laiturilla mekoissaan. Sitten he alkoivat juosta toisiaan karkuun, kunnes tipahtivat molemmat järveen. He nousivat rantaan nauraen ja hytkyen. Silloin olin pudottaa leukani. Ilta-auringon valossa näin jotain todella kaunista: märät kesämekot olivat liimautuneet kiinni vartaloihin paljastaen vartalon jokaisen kaarteen ennennäkemättömän selvästi. Ilmeisesti kumpikaan heistä ei pitänyt rintaliivejä, koska näin selvästi nännit, jotka paistoivat märän kesämekon läpi.

Huomasin, että Eelis korjasi asentoaan ja tarkensi kiikareillaan vielä enemmän. Kohotin kiikarit uudelleen ja katselin tuota taivaallista näkymää. Rinnat näkyivät viimeistä vetoa myöten mekon läpi.

Tunsin, kuinka kaluni alkoi hiljaa suoristua huosuissani. Yritin estää sitä, mutta lopulta kullini sojotti täydessä pituudessaan katsellessani Sonjan vartaloa. Kun hän vielä nosti mekon helmaa vääntääkseen sen kuivaksi, tarjoutui minulle ainutlaatuinen näkymä hänen jalkojensa väliin. En ollut koskaan nähnyt mitään niin kiihottavaa kuin Sonjan pikkuhousut, jotka olivat märkinä liimaantuneet ihoa vasten.

Minun oli pakko siirtää toinen käteni housuihini ja alkaa hivellä kulliani. Tunsin väristyksiä pitkin kehoani vatkatessani kädellä kaluani, mutta tyttöjen lähtiessä kävelemään ylös mäkeä köhti mökkiä jätin käsillä olevat hommat ja tartuin kuula-aseeseeni. Huikkasin Eelikselle, että valmistautuisi, mutta hän vain makasi selin minuun. Kuiskasin kovempaa, mutta hän ei kuullut. Sitten näin hänen kätensä vispaavan edestakaisin. Oli ikävää keskeyttää niin kokonaisvaltainen hetki, mutta tilaisuus oli lipsumassa ohi nenän, joten heitin häntä kävyllä. Eelis havahtui ja kääntyi minuun päin.

”Runkkaatko sinä?”, kysyin.

”No, mitä muutakaan tässä olisi tehnyt? Ne muodot…”, Eelis virkkoi.

”Kohteemme pääsevät karkuun. Tuli vapaa!”, sanoin äkkiä ja tunsin olevani kuin joku suurikin sotasankari.

Viritin jousitoimisen MP5-konepistoolin mallisen kuularuiskun ja poistin varmistimen. Tähtäsin, painoin liipasinta ja vieno klonksahdus kertoi, että kuula oli lähtenyt hirvittävällä nopeudella piipusta. Kuula ohitti Emilian lantion vain muutaman sentin päästä. Hän varmasti kuuli surauksen, kun kuula lensi vieritse ja lopulta osui paukahtaen liiterin peltikattoon. Ääni sai tytöt pysähtymään ja katselemaan ympärilleen.

Eelis ampui vuorostaan. Muovipäällysteinen metallikuula napsahti napakymppiin: Sonja kiljaisi ja ponnahti ilmaan hieroen takapuoltaan.

”Joku ampui minua!”, kuulin tytön huutavan.

Tähtäsin uudestaan ja ammuin. Nyt Emilia huudahti kivusta ja piteli kiinni reidestään. Eelis ampui uudestaan ja osui Emiliaa makeasti isovarpaaseen. Hetkessä tytöt olivat pakokauhun vallassa ja juoksivat liiteriä kohti hippulat vinkuen. Eelis ja minä tulitimme vuorotellen, jotta näyttäisi siltä, että vain yksi henkilö ampuisi. Sonja ja Emilia juoksivat liiteriin ja läimäyttivät oven kiinni. Hurrasimme hiljaa operaation ensimmäisen osan onnistumiselle ja läiskäytimme kätemme yhteen.

”No niin. Eiköhän mennä ’pelastamaan’ heidät”, Eelis sanoi hymyillen.

”Jep. Nyt mennään!”, vastasin ronskisti ja lähdimme juoksemaan kohti liiteriä.

Tarkoituksena oli ajaa ”tunkeilija” pois ja pelastaa tytöt näin osoittaen, että kodinturvajoukkojakin tarvittiin. Jokin meni kuitenkin pieleen. Olin juuri edennyt liiterin edustalle, kun huomasin, että Eelis oli kadonnut.

”Pahus! Väärä aika alkaa pelkuriksi!”, sähähdin.

Sitten yhtäkkiä kuulin hirvittävän kolahduksen kypärästäni ja kaikki muuttui pimeäksi ja menetin tajuntani.

Avasin silmäni ja huomasin olevani valoisassa huoneessa ja makasin sängyllä peitto ylläni. Kaikkialla oli hiljaista. Räpyttelin silmiäni ja vilkaisin ympärilleni. Sitten yllätyin. Sonja istui sängyllä ja katseli minua. Mietin, oliko hän mahtanut saada selville, mitä olimme tehneet Eeliksen kanssa. Sitten huomasin kuitenkin, että Sonja tärisi. Hän tärisi pelosta, sen näki likinäköinenkin. Päässä ei tuntunut juurikaan kipua, joten nousin istumaan ja sopersin:

”M-mitä tapahtui?”

”Anteeksi, että kolkkasin sinut, mutta luulimme teitä kahta joksikin mielipuoliksi”, Sonja sanoi ja jatkoi: ”Tulimme uimasta, kun joku alkoi ampua meitä ilmakiväärillä. Juoksimme liiteriin turvaan. Vähän ajan kuluttua aloimme kuulla lähestyviä juoksuaskelia, joten otimme puuhalot aseiksi ja livahdimme ulos. Emilia hiljensi serkkusi ja minä kalautin sinulta tajun pois. Vasta paremmassa valossa näimme, ketä te olitte.”

Hienoa. Kaikki luulivat, että hullu ilmakivääriampuja oli tosiaan olemassa. Nyt vain piti selitellä itseni ulos tästä tilanteesta, joten aloin kertoa oman versioni:

”Olin Eeliksen kanssa partioimassa tiellä, kun kuulimme huutoja. Tiesimme heti teidän olevan vaarassa ja lähdimme juoksemaan metsikön läpi. Näin sen salaperäisen henkilön hahmon juoksevan liiterille päin, joten lähdimme takaa-ajoon. Hän katosi metsään. Juuri kun olimme tulossa varmistamaan, että olisitte kunnossa, päässäni paukahti, ja heräsin tässä.”

”Mutta nyt se hullu on varmasti jo kaukana”, Sonja sanoi kysyvään sävyyn.

”Minun täytyy ottaa Eelis mukaan, palata mökille ja kirjoittaa tästä raportti”, selitin kiireistä teeskennellen.

Sitten Sonja hivuttautui lähemmäs ja painoi minut hellästi takaisin makuulle.

”Raportin voit kirjoittaa huomennakin. Sitä paitsi ulkona voi olla vaarallista sen hullun vaaniessa. Haluan pyytää anteeksi”, Sonja virkkoi.

”Johan sinä pyysit anteeksi. Minun on nyt…”

En ehtinyt saada kaikkea sanottua, kun Sonja painoi huulensa huulilleni. Avasin silmäni täysin auki ja katsoin varmistuakseni asiasta. Kyllä se oli totta: Sonja tosiaankin suuteli minua! Sitten hän vieritti peiton pois yltäni ja asettui päälleni jatkaen suutelua. Olin aivan seitsemännessä taivaassa. Siirsin käteni Sonjan selälle ja tunsin kesämekon vetoketjun sormieni alla.

”Oi, Saku. Olen haaveillut tästä NIIN kauan!”, Sonja voihkaisi ja painoi punaiset huulensa uudelleen kiinni omiini.

Suudellessamme aloin hitaasti vetää Sonjan mekon vetoketjua auki. Tunsin hänen ihonsa lämmön viedessäni käteni hänen selälleen. Huomasin, kuinka Sonja kopeloi vyötäni auki. Viimein hän onnistui ja veti vyön ympäriltäni. Aloin varovaisesti riisua Sonjan mekkoa hänen ottaessaan maastoliiviä yltäni. Vedin mekon hihoista ja hänen kätensä karkasivat niistä. Saatuani mekon koko yläosan riisuttua Sonjan täyteläiset rinnat pulpahtivat ulos. Aloin hieroa ja suudella niitä vieden samalla käteni hänen pohkeilleen ja aloin tunnustella helman alta.

Sonja asettui hajareisin päälleni ja riisui päällyshousuni. Kivikova kullini paistoi kalsareideni läpi. Vetäisin hiukan mekon helmoista ja Sonja solahti ulos siitä kuin olisi ollut sivelty voilla. Pyörähdimme vuoteella ja hän päätyi alleni. Riisuin häneltä pikkuhousut ja hän otti paitani pois. Saatuani pikkuhousut vedettyä Sonjan jaloista hän levitti jalkojaan, niin että näin hänen ihanan karvattoman pillunsa.

Potkaisin kalsarit äkkiä jaloistani ja hypähdin eteenpäin Sonjan jalkojen väliin. Tunnustelin kädelläni häpyä ja ohjasin kullini aivan pillun kohdalle. Kurottaessani suutelemaan Sonjaa painoin samalla kaluni hänen sisäänsä. Sonja kiljaisi, kun kullini työntyi hänen sisäänsä pohjaan asti. Tunsin hänen lämpimän ja kireän pillunsa puristelevan kaluni ympärillä. Hän oli varmasti neitsyt. Vaan ei enää tämän jälkeen. Aloin suudella ja nuolla hänen kovettuneita nännejään samalla höyläten kulliani edestaas Sonjan pillussa. En tiennyt, voihkiko hän kivusta vai nautinnosta, mutta näin selvästi, että hän piti siitä. Siirsin käteni uudelleen hänen rinnoilleen ja hieroin niitä suudellen häntä samalla huulille.

Tunsin sperman lähtevän liikkeelle kiveksistä ja aloin työnnellä yhä kiivaampaan tahtiin. Yhtäkkiä Sonjan pillu alkoi täristä orgasmin alkaessa. Kiihdytin tahtia yhä enemmän ja Sonja alkoi voihkia kovempaa.

”Saku! En pysty pidättämään! Nyt se tulee!”

Tunsin lämpimän hehkun virtaavan kullini ympärillä sen alkaessa samalla pumpata siemennestettä kovaa vauhtia kohti Sonjan kohtua. Painoin kullini niin syvälle kuin sain ja annoin lastin suihkuta Sonjan pilluun sisään huutaen samalla:

”Sonja! Sonja! Sonja!”

Sonja päästi vielä viimeiset voihkaisunsa ja hengitti raskaasti haukkoen ilmaa. Tunsin kuinka kivekseni kostuivat Sonjan mehujen valuessa ulos pitkin kullini vartta. Lysähdin hänen päälleen suudellen vielä hänen rintojaan.

”Anna sen olla vielä sisällä”, kuiskasi Sonja. Silitin hänen kylkiään ja suutelimme vielä. Sonjan pillu tuntui ihanan märältä ja lämpimältä. Lopulta vedin kaluni ulos, ettemme olisi juuttuneet kiinni ja kierähdin hänen viereensä.

”Hyvää yötä”, Sonja sanoi ja sammutti valot.

”Hyvää yötä, rakas”, vastasin ja nukahdin hänen viereensä.

Aamuauringon ensisäteet herättivät minut. Hetken räpyteltyäni silmiäni vilkaisin viereeni. Sonja nukkui kauniisti vieressäni. En raaskinut herättää häntä, joten nousin varovaisesti ja puin päälleni. Kypärä ja aseenikin lojuivat siististi tuolin päällä. Nappasin ne, muiskautin suukon Sonjan poskelle ja lähdin ulos. Järvi kimmelsi auringonpaisteessa ja linnut lauloivat.

”Poikuus meni”, ajattelin kävellessäni kohti rantaa.

Samassa mökin ovi kolahti. Käännyin ja näin yllätyksekseni Eeliksen kuistilla. Naurahdin ja juoksin hänen luokseen. Eelis näytti olevan aivan taivaissa ja tokaisin:

”Kas, sinäkin olit yötä täällä. Et ikinä arvaa, mitä minä ja Sonja teimme!”

”Arvaanpas. Ja tiedänkin. Eihän teidän ääntelyänne voinut olla kuulematta seinän toisella puolella”, Eelis nauroi. ”Minä tulin tajuihini hiukan ennen sinua. Emilia ja minä rakastelimme oikein olan takaa. Sen jälkeen kuulimme seinän takaa teidän rakkausäänenne”, hän jatkoi.

Nauroin ratketakseni ja sanoin:

”Tule! Eiköhän siirrytä vaihteeksi meidän mökille. Tätä täytyy juhlistaa Essolla. Minä tarjoan ensimmäiset limsat!”

”Sopiihan se!”, naurahti Eelis ja kävelimme hilpeinä rallatellen takaisin meidän mökillemme.

Kukaan ei ikinä saanut selville ”tunkeilijan” mysteeriä. Emme hiiskuneet Eeliksen kanssa siitä sanaakaan kenellekään. Tapasimme Sonjan ja Emilian vielä monesti ja Sonja onkin nykyinen tyttöystäväni. En olisi ikinä kuvitellutkaan parempaa kesälomaa kuin tämä.

Lue myös

Parhaan kaverin siskoa

Parhaan kaverin siskoa : Herään aamulla radion alkaessa soittaa Popedaa. Äiti huutaa alakerrasta: ”Riku, aamupala …

Parinvaihtoa ja pornokuvausta

Parinvaihtoa ja pornokuvausta : Luku 1: Parinvaihtoa Lauantai-iltapäivä on jo kääntymässä iltaan. Ajamme Jennin kanssa …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *