Etusivu / Gay / Eräretkellä osat 4-5 – Kiimainen gaynovelli

Eräretkellä osat 4-5 – Kiimainen gaynovelli

Eräretkellä osat 4-5 – Kiimainen gaynovelli :

osa 4

Seuraavana aamuna Aki heräsi ensin ja nousi sytyttämään kamiinaan tulet. Toisetkin heräsivät kamiinan luukun kolahteluun. Jaakko nosti päätään ja katsoi kamiinan ääressä alasti kyyköttävää Akia. Kaunis näky, hän mietti. Mitään kriittistä ei näkynyt, paljas selkä, takamuksen kaarre, koukussa olevat jalat. Aki sai tulen syttymään ja nousi ylös. Hän huomasi Jaakon katselevan itseään ja virnisti vähän. Kumpikaan ei kuitenkaan sanonut mitään. Aki astui laverien väliin ja istahti omalle vuoteelleen. ”Nukuttiko?”, hän kysyi Jaakolta. ”Mmmh”, Jaakko vastasi ja venytteli. Makuupussin lieve luiskahti sivuun. Aki vilkaisi ja naurahti. ”Suotta pelkäsit, eihän sinulla mitään piiloteltavaa ole”, hän sanoi ja viittasi Jaakon nivusiin päin. ”No ei enää, oli vielä joku aika sitten kun kävin hereillä”, Jaakko naureskeli. Hän ei vetänyt peittoa takaisin päälleen, vaan antoi Akin katsella jos tämä halusi. He alkoivat suunnitella päivän ohjelmaa ja samalla juttelivat kaikesta muustakin mitä mieleen juolahti. Kämppä lämpeni nopeasti eikä kummallakaan ollut kylmä. Jaakon katse harhaili vähän väliä Akin jalkojen väliin. Aki huomasi sen, mutta ei viitsinyt kiusata Jaakkoa, eikä hän itse pahastunut katselusta. Samulikin heräsi puheääniin ja kääntyi kyljelleen kasvot toisia kohti.

”Kukas nyt onkaan unikeko”, Aki naureskeli. ”Pitihän mun nousta katsomaan teidän perään, kaksi alastonta jätkää suunnittelemassa ties mitä”, Samuli tokaisi huomatessaan molempien olevan vielä ilman vaatteita. Jaakko nauroi hämillään. ”Mitenkäs sulla?”, hän kysyi ja tarrasi kiinni Samulin makuupussin vetskarista. Samuli yritti vastustella, mutta ei ehtinyt saada kättään esteeksi kun Jaakko oli jo vetaissut vetoketjun auki ja leväyttänyt koko liepeen sivuun. ”Katohan”, hän vihelsi ilkikurisesti kun näki että Samulillakaan ei ollut mitään päällään. Nauruksihan se meni kaikilla, eikä Samuliakaan nolottanut sen enempää.

”Pitäisiköhän meidän kuitenkin pukeutua, tännehän saattaa joku tulla ties miten aikaisin”, Aki ehdotti toisille. Samuli kömpi kokonaan ulos makuupussistaan ja alkoi etsiä vaatteitaan. Toisetkin pukivat päälleen sen verran, että ei haittaisi vaikka joku sattuisikin tulemaan. Aki pisti kahviveden lämpenemään ja pakkasi tavaransa suunnilleen lähtövalmiiksi. ”Minä jatkan matkaa heti aamusta”, hän sanoi Samulillekin tiedoksi. Jaakon kanssa he olivat jo ehtineet puhua suunnitelmistaan. ”Te sitten jäätte tänne?”, hän vielä sanoi kysyvästi. ”Kyllä kait me päivä kalastellaan, ja lähdetään illan suussa kotiin”, Jaakko totesi ja Samulikin nyökytteli. ”Minulla menee pari päivää vielä, kun vaellan tätä reittiä eteenpäin, ja käännyn sitten takaisin päin erämaan poikki. Siellä ei taida juuri polkuja olla, mutta maasto on aika helppokulkuista. Kävelen loppumatkan tietä pitkin autolle, varmaankin tiistaina. Nythän on sunnuntai jo”, Aki kertoi suunnitelmastaan.

Aamupalan jälkeen Aki pisti vaelluskengät jalkaansa ja muutenkin laittautui lähtövalmiiksi. ”Vaihdetaan kännyköiden numeroita, niin ollaan yhteyksissä ja tavataan”, Aki sanoi ennen lähtöään. Numeroiden tallentamisen jälkeen tuli hetken hiljaisuus ja miehet katselivat toisiansa. ”Oli tosi mukava tutustua teihin”, Aki sanoi sitten hiljaa. ”Niin sinuunkin”, Jaakko vastasi. Samuli nyökkäsi. Hänen kurkkuaan kuristi. Aki oli osoittautunut ymmärtäväiseksi, huumorintajuiseksi ja herkäksikin, ja Samulista tuntui että jo parin päivän aikana oli syntynyt luonteva ystävyyden alku heidän välilleen. Samulilla ei ollut vanhempaa veljeä, ja toisaalta tuntui että Akista saisi ikään kuin isonveljen, mutta toisaalta hyvän ystävän. Viime yön hetket Akin makuupussissa vilahtivat myös Samulin mielessä. Olo oli hyvin ristiriitainen, mutta ei hän olisi halunnut vielä päästää Akia menemäänkään. Akin katse kohtasi Samulin silmät. Pari sekuntia he katsoivat toisiaan, sitten Aki kohotti kysyvästi toista kulmaansa ja hymyili. Samuli ei ajatellut mitään, vaan astui eteenpäin ja halasi pikaisesti Akia. ”Kiitos”, hän mutisi tukahtuneesti. Aki ymmärsi tilanteen, ei sanonut mitään, rutisti vain takaisin. Jaakon suu loksahti auki. ”Ohoh, miten sinä nyt noin”, hän tokaisi Samulille. ”En minä sinuakaan jätä halimatta”, Aki naurahti ja astui Jaakon eteen. Hän rutisti pikaisesti Jaakkoa. ”Kiitos teille molemmille. Laitellaan viestejä ja soitellaan. Ja ehdottomasti tulette kyläilemään”, hän sanoi avatessaan oven. ”Tullaan”, kumpikin vastasi yhteen ääneen.

Aki lähti kävelemään polkua pitkin, kämpästä katsottuna oikealle päin. Polku seurasi ensin järven rantaa myöten, mutta nousi hetken päästä mäntykankaalle. Päivästä oli tulossa aurinkoinen. Oli hyvä vaellusilma. Kävellessään Aki mietti kuluneita päiviä. Vajaassa kahdessa päivässä oli tapahtunut paljon. Jaakon välitön olemus oli valloittanut nopeasti, mutta myös hiljaisempi Samuli oli tullut tutuksi. Jossain mielessä jopa paremminkin. Samuli oli selvästi herkempi, samanlainen kuin Aki itsekin. Hän päätti pyytää seuraavan viikon loppupuolella Samulin tulemaan kyläilemään, yöksi. Olisi mukava tutustua paremmin. Viime yön alasti halaaminen ja kosketteleminen oli ollut mukava kokemus, ja toisaalta olisi tehnyt mieli mennä pidemmällekin, mutta toisaalta Akille oli jäänyt hyvä mieli kun ei sen enempää tapahtunut. Ei hän itsekään tiennyt pitääkö tytöistä vai pojista. Akille tuli mieleen termi ’bicurious’, johon hän oli jossain chatissa joskus törmännyt. Ehkäpä se kuvastaa minua parhaiten, hän pohti.

Jaakko ja Samuli pakkasivat tavaransa valmiiksi, jotta päivän jälkeen olisi helppo lähteä patikoimaan autoa kohti. Kämppä tulikin siivottua jo aamulla yhdessä Akin kanssa, joten sinne olisi seuraavien vaeltajien mukava tulla. ”Eiköhän pistetä vene vesille”, Jaakko ehdotti. He laittoivat virvelit valmiiksi, veneessä kun olisi ahdasta molempien ruveta kokoamaan niitä yhtä aikaa. Samuli asettui soutamaan aluksi, Jaakon istuessa perässä ja uistellessa. He kiersivät hiljalleen järven rannan tuntumassa. Kalaonni suosi satunnaisesti kumpaakin päivän aikana. Soutuvuoroa vaihdettiin välillä, vaikka Samuli sanoikin voivansa soutaa vaikka koko ajan. Soutaminen oli hänestä mukavaa, ei liian rankkaa, ja siinä saattoi antaa ajatuksien vaeltaa rauhassa. Ajatukset pyörivät enimmäkseen Akissa ja eilisen illan saunareissussa.

Hän hymähti itsekseen muistaessaan Jaakon kiihottuneen tilan saunassa, vaikka olikin nähnyt sen useita kertoja aikaisemminkin. Ei se ollut saanut hänessä mitään erityisiä tuntemuksia aikaan, jonkin verran luonnollista uteliaisuutta silloin kun ensimmäisen kerran näki muutama vuosi sitten, eräänä valoisana kesäyönä. He olivat silloin Jaakon kotona, yöpyivät teltassa kahdestaan. Hän heräsi johonkin ääneen aamuyöstä, ja nousi istumaan. Jaakko nukkui sikeästi selällään, tapansa mukaan alasti, ja peitto oli valunut pois päältä yön aikana. Hänellä seisoi kivikovana, ja Samulin katse osui siihen. Se nytkähteli Jaakon sydämen sykkeen tahtiin. Samuli muisti, kuinka hän kumartui lähemmäksi, katsoi ihan läheltä miltä se näytti. Samanlaiselta kuin hänellä itselläänkin, vielä keskenkasvuinen viisitoistavuotiaan elin. Siitä on jo neljä vuotta aikaa, hän mietti. ”Mitä sinä naureskelet koko ajan?”, hän havahtui Jaakon kysymykseen. ”Heh, enpä kerro”, Samuli punastui. ”Noh, kait mulle voi kertoa mitä vaan, onhan me ennenkin puhuttu kaikenlaiset asiat tosillemme”, Jaakko kehotti. ”Niin no, ei tämmöisiä”, Samuli mutisi. ”Vai silleen…”, Jaakko sanoi hyvin vihjailevilla äänenpanoilla ja nauraa hörötti. ”Muistin vaan kun näin sun kovan munan eka kerran”, Samuli sanoi ja naurahti vähän hämillään. ”Ai, et tosiaan ole koskaan puhunut että oot nähnyt”, sanoi Jaakko hymähtäen. ”Ei se silleen ole tuntunut tärkeältä, enkä ois kehdannutkaan kun ei olla muutenkaan tällaisia keskenään puhuttu”, vastasi Samuli totisena.

”Missä se tapahtui?”, Jaakko kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Samuli kertoi koko tilanteen, myös sen kuinka oli katsonut läheltä hetken aikaa, mutta ruvennut sitten uudelleen nukkumaan. ”Oot sinä aika paljon kehittynyt sen jälkeen, kun eiliseen vertaan”, hän kiusasi sitten. ”Tai oonhan minä nähnyt sen joka vuosi kerran tai pari, vastaavissa tilanteissa”, hän jatkoi. ”Miten oot malttanut olla koskematta?”, Jaakko kysyi. ”Minä oisin varmasti kokeillut miltä se tuntuu kädessä, jos oisin sinut yllättänyt samalla lailla”, hän tunnusti. ”Ei mun ole haluttanut koskaan tarttua kiinni, enkä toista kertaa ole sillä lailla läheltä edes katsonut”, Samuli sanoi mietteliäänä. ”Miltä susta tuntuu nyt kun tiedät että oon nähnyt sen?”, hän jatkoi vielä. ”Jaa-a, ei kait siinä mitään, luonnollinen reaktiohan se on jokaisella, vaikka ei sitä noin vain kellekään mennä näyttämään. Vaikka jos oltais joskus juteltu tällaisia, niin oisin minä voinut sulle näyttääkin, mulle sinä oot niin läheinen kuin voi serkku olla, ja luotan sinuun”, Jaakko vastasi. Molemmat nauroivat. Kumpikin tunsi samoin toista kohtaan. He olivat melkein kuin veljekset, saman ikäiset ja aina olleet paljon yhdessä.

Jaakon uistimeen tarttui kala, potkaisuista päätellen isohko hauki. Hän kelasi sitä hiljalleen lähemmäksi venettä, Samulin ollessa valmiina haavin kanssa. Lopulta kala väsyi sen verran, että hän saattoi kelata sen ihan veneen viereen. Samuli koukkasi haavin sen alle ja nosti. ”Onpa melkoinen vonkale”, Jaakko ihaili. ”Joo-o, samanlainen vonkale kuin sulla housuissa”, Samuli naureskeli. ”No hehheh”, tokaisi Jaakko päästellessään kalaa irti haavista. Kun hauki oli saatu hengiltä, Jaakko ehdotti että soudettaisiin rantaan keittämään kahvit. ”Johan tässä on monta tuntia uisteltukin”, Samuli myöntyi.

Kahvinjuonnin jälkeen he päättivät käydä vielä kertaalleen kiertämässä järven veneellä. Saalista oli tullut ihan mukavasti, ja sen perkaamisessa olisi työtä. Järven pohjoispäässä oli pieni saari, jossa kesäisin pesi joutsen. Sen rannoilta sai yleensä hyvin uistimella haukia, ainakin keväisin. Näin syksyllä syönti saattaisi olla heikompaa, mutta he päättivät käydä vielä kiertämässä saaren ympäri ennen kuin alkaisivat perkaamaan kaloja. ”Ootko koskaan käynyt tuolla saaressa?”, Samuli kysyi tähyillessään puiden sekaan. ”En, ois oikeastaan kiva nähdä millainen se on”, vastasi Jaakko ja käänsi saman tien veneen keulaan saaren rantaa kohden. ”Käydäänpä katsomassa”, hän sanoi. He vetivät veneen keulan rannalle ja kävelivät sisemmäksi saareen. Ei se kovin suuri ollut, jonkin verran puita, muutama iso kivi, soinen ranta. Keskellä saarta oli sen verran tiheässä puita, että ei kuitenkaan läpi nähnyt. ”Täällä on pieni aukea, ja joku on polttanut nuotiota tuossa kivien päällä”, Samuli huikkasi Jaakolle. Tämä tuli myös katsomaan. ”Oispa tiedetty, täällähän oltaisiin voitu keittää kahvit”, hän totesi. Paikka oli kivan näköinen, kivistä ladottu nuotionpohja, ympärillä muutama isompi kivi istuimiksi. ”Keskikesällä tämä on varmasti upean näköinen”, Jaakko sanoi istahtaessaan yhdelle kivelle. Samuli istuutui myös.

”Tännehän mahtuisi pystyttämään teltan, ja maapohjakin on tässä kohtaa sopiva leiriytymiseen”, Samuli totesi silmäillessään ympärilleen. ”Jaaha, sulla on vain telttailut mielessä, taidat vain oottaa että pääset tirkistelemään minua”, hihitti Jaakko ilkikurisesti. Samulia nauratti. ”Mitäs nukut alasti. Nyt minä vasta hoksasinkin sen, sinähän oikein oot aina tarjonnut mulle nähtäväksi sitä vonkaletta, tahallaan kiusaat minua”, hän jatkoi ja pukkasi Jaakko olkapäähän. ”Enpäs, mua vain ahistaa tiukat alkkarit ja siksi nukun mieluummin ilman”, Jaakko puolustautui. ”Vai ahistaa, no kait nyt semmoinen vonkale ahistaakin”, jatkoi Samuli herjanheittoa. Kumpikin nauroi. Toisen kiusoittelu tuntui mukavalta. ”Kyllä oikeastaan mun ois aika nähdä millainen vonkale siellä sun housuissa on”, Jaakko ehdotti leikillään. Samuli hörötti. ”Tiiätkö miten pidetään hullua jännityksessä?”, hän kysyi. ”En, miten”, ehti Jaakko sanoa ennen kuin tajusi ja he molemmat purskahtivat uudelleen nauruun. Samuli tunsi miten hänellä jäykistyi hetkessä kivikovaksi. Onneksi on väljät maastohousut, hän ajatteli. Samassa hänellä välähti. ”Näin”, hän sanoi ja nousi sen verran ylös, että Jaakko ehti nähdä kohouman hänen housujensa etumuksessa. ”Eipä tuosta selvää saanut”, hän nauroi.

Samuli oli jotenkin riehakkaalla päällä, ja päätti järjestää Jaakolle esityksen. Hän nousi ylös, ja alkoi hitaasti laskea housujaan alaspäin. ”Joko näkyy?”, hän kysyi ilkikurisella äänellä. Jaakko tuijotti silmät suurina. Tuo ei ollut ollenkaan Samulin tapaista. ”Ei sun tartte näyttää, leikillään minä sanoin”, hän sanoi. Samuli ei vastannut mitään, vaan pudotti housunsa alas. Alushousut olivat koholla kuin teltta. Jaakko nielaisi ja tunsi miten hänelläkin veri pakkautui alapäähän. Samuli astui kääntyi kokonaan Jaakkoa kohti ja tempaisi nopeasti alkkarinsa alas, jolloin hänen kalunsa ponnahti vapaaksi. Hän punastui, mutta seisoi uhmakkaasti selkä suorana ja antoi Jaakon katsella. Jaakko ei voinut kuin tuijottaa. Se näytti upealta. Isolta, isommalta kuin hänellä itsellään. Jaakko nousi seisaalleen ja riuhtaisi omat housunsa alas. He katsoivat hetken toisiaan silmiin. ”Kiitos luottamuksesta”, Jaakko sanoi teeskennellyn arvokkaasti, jolloin molemmat purskahtivat nauruun. ”Saanko koittaa sitä?”, Jaakko kysyi. ”Ei”, Samuli sanoi nopeasti. ”Ok, mun vain halutti tietää…”, Jaakko sanoi hiljaa. Samulia värisytti, oli aika viileä. Hän kumartui nostamaan housut ylös. Jaakko teki samoin. Pukeuduttuaan he seisoskelivat hetken noloina. ”Tuo oli kyllä tosi rohkea tempaus sulta”, Jaakko totesi. ”Mutta minä arvostan sua vielä enemmän. Mun tekis mieli sanoa että rakastan sua vielä enemmän”, hän vielä jatkoi. ”Minäkin rakastan sua, oot mulle kuin veli”, Samuli sanoi. Jaakko otti Samuli kaulasta kiinni ja he halasivat pitkään. Tuntui hyvältä kun sai sanotuksi toiselle kuinka tärkeä ja rakas tämä oli. Äskeinen tempauskin oli eräänlainen osoitus siitä. Jaakko tiesi, että Samuli ei olisi tuota tehnyt kenellekään muulle, eikä tämä yleensä osoittanut tunteitaan kovin herkästi.

Soudettuaan saaresta pois ja perattuaan kalat, he lähtivät kävelemään polkua pitkin autolle. ”Aiotko pitää yhteyttä Akiin?”, Jaakko kysyi yllättäen. Samuli mietti hetken ennen kuin vastasi. ”Aion. Sinähän tiiät, että mulla ei ole sun lisäksi yhtään hyvää ystävää. Minusta tuntuu, että Akista saisin ystävän”, hän vastasi mietteliäänä. ”Minä tutustuin Akiin jollain lailla jo silloin perjantai-iltana, kun oltiin saunassa kahdestaan, ja silloin päätin että sun ja Akin pitäisi tutustua ja ystävystyä. Te ootte jotenkin samanlaisia”, Jaakko jatkoi aihetta. ”Mullahan on paljonkin kavereita, ja musta ois tosi kiva jos sullakin ois muitakin kuin minä. En tarkota että oisin kyllästynyt sinuun, vaan mua painaa joskus kun oon muiden kavereiden kanssa ja sinä jäät yksin”, hän lisäsi. ”Ei mua yksinolo haittaa, enkä ikinä ole kokenut tuolla lailla, siis että sun pitäs olla aina mun kanssa. Mutta ehkä minusta ja Akista tulee ystävät, aika näyttää”, Samuli sanoi päättäväisesti.

 

osa5

Akin eräretken loppu sujui mukavasti. Sää pysyi syksyisen kauniina, ei ollut liian kuuma eikä liian kylmäkään. Sunnuntain ja maanantain välisen yön Aki vietti laavulla erämaajärven rannalla. Ketään muuta vaeltajaa ei sattunut yöksi siihen, vaikka muutama henkilö oli tullutkin vastaan päivän mittaan. Laavun edustalla oleva nuotio hiipui yön kuluessa, mutta makuupussissa tarkeni silti hyvin. Maanantaiaamuna Aki heräsi päivän valjetessa ja sytytti nuotion uudelleen. Hän kävi pesemässä kasvojaan kylmällä järvivedellä ja keitti nokipannulla aamukahvit. Syödessään hän tutkaili karttaa, ja sopivaa reittiä kohti autoa, joka odotti parkkipaikalla metsäautotien varressa. Maasto oli soista, jonka välissä kohosi korkeita harjanteita. Niitä pitkin olisi hyvä kävellä. Vaellusreitti olisi jatkunut vielä kymmeniä kilometrejä, mutta Aki ei aikonut seurata sitä tämän pidemmälle.

Aamupalan jälkeen Aki istuskeli niin kauan että nuotio sammui itsekseen. Ei ollut kiire minnekään. Ihana rauha, ei melua, ei kiireisiä ihmisiä, ei kireitä kasvoja, ei puhelimen pirinää. Tänne pitäisi päästä useamminkin, Aki mietti. Sähkötyöt olivat useimmiten urakoita, töissä oli koko ajan kiire, asiakkaat hoputtivat vielä lisää. Iltaisin oli toki vapaata, mutta ei silti kovin usein päässyt lähtemään luontoon, ainakaan pidemmäksi aikaa. Kavereiden kanssa Aki vietti paljon aikaa. Hän olikin suosittu kaveripiirissä. Toiset luottivat Akiin, joka ei koskaan puhunut pahaa kenestäkään, kuunteli, mutta ei koskaan kertonut kuulemiaan asioita eteenpäin. Silti sellainen sydänystävä puuttui, jolle olisi voinut kertoilla omista haaveistaan ja syvimmistä tunteistaan. Huokaisten Aki asetteli rinkan selkäänsä, ja lähti matkaan.

Vähitellen suunta kääntyi takaisin lähtöpistettä kohti. Maasto oli välillä helppokulkuista kangasta, välillä louhikkoa, välillä pehmeää suota. Akin matka eteni rivakasti, vaikka välillä hän pysähteli, katseli ja kuunteli, välillä piti ruokailutauon ennen kuin jatkoi taas matkaa. Päivän jo hämärtyessä hän pääsi perille suunnittelemaansa yöpymispaikkaan. Se oli isohko kota koukun mallisen lammen rannalla, lähellä sitä järveä jonka rannalla olevalla kämpällä hän tapasi Jaakon ja Samulin. Ei kodalta enää olisi ollut pitkästi autollekaan, mutta Aki halusi viettää vielä yhden yön poissa asunnoltaan. Siellä ehtisi taas olla ihan riittävästi. Kodan sisällä oli leveät, kodan ympäri kiertävät laverit, ja keskellä tulisija. Kodan vieressä oli liiteri täynnä rankoja, joista sai itse sahata ja pilkkoa polttopuita. Aki teki tulet ja lähti tekemään lisää polttopuita iltaa ja yötä varten, sekä jonkin verran valmiiksi seuraavia kävijöitäkin ajatellen. Se oli hyvä tapa, jota lähes kaikki noudattivat.

Kota oli nopeasti liiankin kuuma, ja Aki päätti käväistä uimassa. Hän riisui kaikki vaatteensa pois eikä viitsinyt edes uikkareita kaivaa rinkasta. Tuskinpa tänne ketään tulee, tai jos tuleekin niin kuulen äänet jo hyvissä ajoin, hän vähän huvittuneena mietti. Vesi oli kylmää, mutta virkisti mukavasti päivän vaelluksen jälkeen. Oli mukava huuhtoa hiet pois ja tuntea olonsa puhtaaksi. Lämpimässä kodassa oli mukava kuivatella. Ajatukset kääntyivät taas Samuliin, kuten pitkin päivää oli tapahtunut. Muisto Samulin pehmeästä ihosta ja läheisyydestä pari iltaa aikaisemmin sai aikaan nopean erektion. Aki nauroi itsekseen. Olisipa jollekin yllättäen tulevalle henkilölle shokki nähdä alaston nuorukainen muna pystyssä yksikseen kodassa. Ajatus sai hänet kiihottumaan lisää. Oli pakko vähän kädellä kosketella itseään. Eihän se lopulta enää  kosketteluksi jäänyt, vaan Akin oli melkein pakko antaa tuntemusten viedä mennessään. Hän hyväili itseään joka  puolelta ja kuvitteli siihen jonkun toisen tekemään sitä itselleen. Jonkun… Niin, Samuli tuli mieleen taas. Kuvitelma sai aikaan tuntemusten hyökyaallon ja hän purkautui rajusti. Jalat täristen hän istahti laverille ja nojasi seinään. Tuntui hyvältä, mutta toisaalta inho itseään kohtaan alkoi herätä. Pitkän aikaa hän vain istui silmät kiinni, yrittäen olla ajattelematta mitään. Lopulta, kehon rentoutuessa, inhon tunnekin alkoi kadota.

Pukeuduttuaan Aki keitti vielä vettä ja valmisti teetä. Sitä juodessaan hän pohti miksi oli niin kiinnostunut Samulista. Ehkä se, että Samuli niin luottavaisesti oli tullut hänen viereensä, halannut, ja olisi ollut valmis johonkin enempäänkin, oli herättänyt kiintymyksen tunteen syvällä sisimmässä. Aki tiesi, että kaveripiiri luotti häneen, mutta ensimmäisen kerran kukaan oli päässyt näin lähelle häntä. Ei vain fyysisesti, vaan henkisestikin. Toisaalta Akilla ei ollut minkäänlaisia seksuaalisia kokemuksia kenenkään kanssa, joten pelkästään alastomana halaaminen oli raju kokemus. Sekin herätti ristiriitaisia tunteita, että hän tunsi vetoa naisiin, mutta jossain määrin myös miehiin. Oikeastaan vasta viime aikoina tällaiset tuntemukset olivat nousseet pintaan ja hämmentäneet hänen aikaisemmin niin suoraviivaista maailmaansa. Aki huokaisi. Oli niin vaikea lokeroida itseään johonkin kategoriaan. Edellisenä päivänä hän päätyi käyttämään termiä bi-curious, ja edelleen se tuntui parhaalta selitykseltä.

Yö kului hitaasti. Aki heräili vähän väliä, mietti asioitaan ja elämäänsä, kaipasi jotakin, nukahti uudelleen ja heräsi taas. Oli paha olla, halutti puhua jonkun kanssa, halutti tuntea joku siinä vierellä. Turhautuneena ja vihaisenakin hän nykäisi alkkarinsa alas ja alkoi runkata. Se oli rajua, mekaanista työskentelyä, tunteet eivät olleet mukana. Laukeaminen tapahtui nopeasti, mutta ei tuottanut samanlaista tyydytyksen tunnetta kuin tavallisesti. Huohottaen ja hikisenä Aki avasi makuupussin vetoketjun, nousi istumaan ja etsi paperia jolla puhdisti itseään parhaansa mukaan. Oli vielä pimeää. Kodassa ei ollut suoranaisesti kylmä, vähän viileää. Aki laittoi pari puuta tulisijaan ja sytytti tulet. Liekkien valossa hän puhdisti itseään lisää, ja istahti sitten makuupussin päälle. Vihan tunne ja turhautuminen olivat poissa. Huokaisten hän kallistui makuulleen ja nukahti viimein syvään uneen.

Aamu oli jo pitkällä kun Aki heräsi. Yön tapahtumien jäljiltä hän oli alasti, mutta kylmä ei silti ollut. Hän pukeutui siltä varalta, että joku sattuisi tulemaan kodalle. Muuten olisi ollut mukava olla alastikin, ja kiihottavaakin, mutta parempi olla ottamatta riskejä, Aki mietti. Aamutoimien jälkeen hän pakkasi tavaransa, siisti kodan, kantoi vielä sylillisen polttopuita seuraavia kävijöitä varten, ja lähti kävelemään lammen rantapolkua pitkin. Muutaman sadan metrin päässä polku yhtyi pitkospuihin. Siitä oli vielä kilometrin kävely sinne, mihin hän oli jättänyt perjantaina autonsa. Aki ei pitänyt kiirettä. Kävellessään hän kaivoi kännykän esille taskusta, ja alkoi naputella viestiä Samulille. ’Moi. Kohta autolla. Hyvä reissu kaikin puolin. Lähden ajelemaan kotiin. Miten meni sunnuntai? t. Aki’. Myös Jaakolle hän laittoi viestin, jossa kiitti mukavasta seurasta ja kertoi oman reissunsa olevan kohta ohi.

Auto oli siellä, missä pitikin, ja kaikki oli kunnossa. Pari muutakin autoa oli parkkeerattuna samassa paikassa. Muitakin vaeltajia oli siis vielä liikkeellä. Pakatessaan rinkkaa autoon, Aki kuuli kännykän piippaavan takin taskussa. Hän kaivoi sen taas nopeasti esille, ja vilkaisi ruutua. Viesti oli Samulilta. ’Moi. Kiva ja erikoinen sunnuntai oli. Kerron kun nähdään. Ikävä sua ;-). -Samuli’. Akia nauratti. Vai ikävä. Nopeasti hän pisti vastauksen menemään: ’Tule torstaina käymään, voit olla yötä jos haluat. Ikävä täälläkin!!!’. Tällä kertaa vastaus tuli melkein heti. ’Soitellaan illalla, mulla kiire nyt. -Samppa’. Aki kuittasi viestin lyhyesti. Lähtiessään ajamaan häntä hymyilytti ja maailma näytti valoisalta. Miellyttävä odotuksen tunne ja hyvä olo täytti rinnan. Yön tuskailut ja paha olo oli Samulin viestin myötä häipynyt jonnekin, mistä se ei koskaan palaisi takaisin.

Lue myös

Blondi sai kovaa kyrpääni tiukkaan pimppiin. Polvet nytkähdellen laukesin hänen sisäänsä ja blondi huusi kiimaisena aaaah!

Uskovaista naista

Uskovaista naista : Ovikello soi. Ajattelin, että siellä oli isännöitsijä tulossa katsomaan remonttikohdetta. Partaisen, aina …

Gay Isoveli ja Pikkuveli

TÄMÄ TAPAHTUI 2000 VAROITUS! Tarina sisältää insestiä ja miesten välistä seksiä. Aah, nussi mua, lujempaa!” Heräsin …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *