Etusivu / Gay / Kaksi gay miestä ja rankkaa panoa

Kaksi gay miestä ja rankkaa panoa

Kaksi gay miestä ja rankkaa panoa :

Jaakko on tosi hyvä tyyppi. Samanikäinen kuin minä eli 54 vuotta. Kaiken lisäksi olemme samantyyppisiä muutenkin. Kaksi isohkoa, leveäharteista ja karvaista äijänkörilästä. Kai meidät seksirintamalla voisi luokitella karhuiksi. Ei me olla pätkääkään lihavia, vaikka ei ihan ihrattomia ollakaan. Pikemminkin olemme romuluisia kohtalaisen isoine lihaksinemme. Huumorintajumme ja muukin ajatusmaailmamme istuvat hyvin yhteen. Ammattimmekin liippaavat läheltä toisiaan, minä olen rakennusalan yrittäjä ja Jaakko on kaupungin teknisellä puolella pomona.

Minusta on hemmetin moinen ihme, että me löysimme toisemme, me keski-ikäiset miehet. Minä olin jo vuosia aiemmin luopunut toivosta löytää itselleni mies. En ole mikään kaunotar enkä aina helppo luonne, en kestä paskanjauhajia enkä teeskenteleviä naismaisia kekkuloijia. Olen kyllä melko ujo vieläkin, mutta jos en jostain pidä, kyllä sen nopeasti minun yrmeästä olemuksestani ja ärähtelystäni huomaa. Niin että jos joku olisi voinut minua hetken katsellakin kiinnostuneena, niin äkkiä hän olisi kyllästynyt tympeään olemiseeni. Olin siis hyväksynyt elämäni työhön ja kuntoiluun keskittyvänä vanhapoikana, oikeana yksityiselämän erakkona. Ja hyväksyivät sen lopulta muutkin, vaikka aika kauan tuttavapiirini yritti naittaa minua – huvittavaa kylläkin – milloin kenellekin muijalle. Kerran murahdin yhdelle työkaverilleni, että olihan hän nähnyt, kuinka toivottomasti minä aloin ähkyä ja punastella ujona naisten seurassa, ettei minusta ole naisia iskemään. Hän naurahti, myönsi asian ja lopetti naittopuuhansa. Kiinnostustani miehiin ei kukaan koskaan oivaltanut.

Eikähän homous ole minulle koskaan ollut mikään helppo asia. Olin siinä vähän päälle parikymppinen, kun ensi kerran törmäsin asiaan. Sitä ennen en ollut uskaltanut ajatellakaan homoja, puhumattakaan että olisin kuvitellut sellaisia itsestäni, hyi helvetti. Silloin aikoinaan olin valmistunut ammattikoulusta kirvesmieheksi – opiskelin myöhemmin vähän pitemmälle – ja olin kesällä töissä betoniraudoitusporukassa. Rankkaa hommaa, mutta sujuihan se nuoruuden innolla ja kun olin tosi hyvässä kunnossa.

Yhtenä perjantai-iltana me porukan nuorimmat lähdimme töiden päälle kaljoille. Olin vähän tottumaton alkoholiin ja niin katsoin viisaimmaksi lähteä kotiin nakkikioskin kautta jo kymmenen aikoihin. Vähän väsymys kävi käpälään ja päätin hetken levähtää penkillä yhden puiston syrjäisellä kulmalla. Jostain siihen yhtäkkiä ilmestyi viereen istumaan hoikka kaveri, ehkä muutaman vuoden minua vanhempi. En tajunnut, mitä sillä oli mielessä. En muista sitäkään, mitä hän siinä lässytti, mutta kohta hänen polvensa painui minun polveeni ja käsi puristi reittäni. Olin ihan ihmeissäni ja vasta, kun hän alkoi kysellä, milloin olin saanut viimeksi, ja ehdotti pientä kivaa puuhailua, älysin hänen aikeensa. Minä raivostuin saman tien. Minä hakkasin sen tyypin niin maan perusteellisesti, en tuntenut vähääkään armoa. Joka nyrkiniskulla ja potkulla kirosin ja haukuin häntä vitun hinttariksi. Hän vain uikutti, etten löisi enää. Jätin hänet verissään makaamaan siihen penkin eteen ja kiukkua puhisten painelin kotiin kämpilleni.

Sinä yönä alkoi kumma prosessi. En ensinnäkään saanut unta. Mietin vain tapahtunutta. Olin kauhuissani teostani. Minua hävetti niin, että toivoin vaipuvani maan sisään. Minua kadutti. Eihän sitä tyyppiä olisi tarvinnut hakata. Olisinhan minä voinut vain kävellä siitä pois. Tai toivottaa hänet painumaan helvettiin, mutta omin jaloin. Kai nyt ihmiset saavat homoja olla, jos huvittaa. Mikä oikeus minulla on niitä hakata. Sivu mennen, näin sen kaverin muutaman kuukauden kuluttua yhden kapakan vessassa. Hän pelästyi, mutta kun mutisin hänelle anteeksipyyntöni, hän nyökkäsi hiljaa ja poistui hämmentyneen näköisenä.

Joka tapauksessa homot valtasivat pikku hiljaa minun pääni. Minä mietin aina vain uteliaampana ja avoimemmin, mitä sellaiset miehet oikein ovat ja mitä he tekevät. Ja miksi he tykkäävät toisista miehistä ja millaiselta se tuntuu? Homous alkoi todella kiinnostaa minua ja ehkä vähän kiihottaakin, vaikka vielä kauhistelinkin asiaa. Niissä mietiskelyissä meni varmaan pari vuotta ennen kuin uskalsin asettaa itselleni kysymyksen, olenko minä itse homo, haluaisinko kokeilla seksiä miehen kanssa. Vastaukseen meni monta yksinäistä itkua, häpeän pelon hetkiä ja tuskaista huokailua. Lopulta kuitenkin sanoin kyllä. Olen homo ja haluan toista miestä.

Niin kuin vihjaisin, olen ujo ja varsinkin nuorempana olin siinä suhteessa aivan toivoton enkä sitten uskaltanut lähestyä ketään miestä, vaikka mieli olisi kovasti tehnytkin. Minä olin jo vähän yli kolmekymppinen ennen kuin sain ensimmäisen homokokemukseni. Siis pääsin harrastamaan seksiä toisen miehen kanssa. Halailua, hyväilyä, suutelua ja runkkailua se vain oli, mutta kuitenkin. Vähäisiksi ne minun kokemukseni muutenkin jäivät. Hyvä jos kerran vuodessa pääsin sekstailemaan. Ja vain pari kertaa se eteni persepanoihin, molemminpuolisiin. Tykkäsin kyllä joka kerrasta, mutta aina minä hermostuneena pakenin niistä tilanteista enkä antanut toiselle koskaan yhteystietojani. Tuskin ne olisivat halunneetkaan toiste tavata minua. Nelikymppisenä minä lakkasin toivomasta jonkinlaista pitempää miessuhdetta. Samalla yritykseni metsästää edes kertapanoja kuihtuivat pikku hiljaa pois. Meni kymmenisen vuotta yksinäisissä nyrkkipuuhissa mielikuvituksen ja pornon kannustamina.

Mutta yllättäen vuosi sitten toukokuussa tutustuin Jaakkoon. Yksi nuorempi työntekijäni rakensi omakotitaloa vaimonsa kanssa. Siellä rakennustalkoissa törmäsin Jaakkoon ensimmäisen kerran. Hän on sen vaimon setä. Kiinnitin heti huomiota hänen komeaan naamaansa ja näyttävään kokoonsa. Tykkäsin siitä, ettei hän ollut mikään joutava lörpöttelijä, mutta silti hyväntuulinen ja suhtautui muihin reilun avoimesti. Vaikka kumpikaan meistä ei enää tee joka päivä käytännön rakennustöitä, molemmilta työt sujuivat vielä helposti ja molemminpuolisen arvostuksen merkeissä. Työkokemuksiemme vertailu saikin meidät juttelemaan vähän enemmän, ja minä viehätyin yhä enemmän hänen miehekkäästä läheisyydestään. Ja olihan hän aikuinen mies, ikätoveri.

Paljastui, että asumme itse asiassa aika lähekkäin. Minä olin remontoinut yli kymmenen vuotta aikaisemmin itselleni vanhan omakotitalon ja olen siitä aika ylpeä. Siinä on tilaa ja tyyliä ja iso tontti rehevine puutarhoineen. Jaakko asuu vajaan kilometrin päässä rivitalossa. Senkin oivalsimme, että kumpikin elelee yksin. Jaakko tosin on ollut nuorena jonkin aikaa naimisissa, kunnes hän omien sanojensa mukaan huomasi tykkäävänsä enemmän miehistä – tämän hän kertoi kylläkin vasta myöhemmin. Hänellä on aikuinen tytär ja tällä kaksi pojanvesseliä. Jaakko on siis isoisä. Siellä talkoissa tulkitsin Jaakon vielä heteroksi, mukavaksi sellaiseksi.

Alkukesän aikana tapasimme Jaakon kanssa useina viikonloppuina niissä talkoissa. Aina me viihdyimme tosi hyvin toistemme seurassa. Minusta tuntui mukavalta, että hän sieti minun pientä tylyhköä pidättyväisyyttäni. Tuntui jopa siltä, että hän piti minusta. Ehkä se oli toiveajattelua, mutta olin huomaavinani, että hän silloin tällöin vilkuili minua erityisin silmin, varsinkin kun helteellä huhkittiin yläruumis paljaana. Sen verran narsisti olen, että tykkään itsekin katsella itseäni peilistä, kun kotona nostelen painoja. Ja komeaa katsottavaahan Jaakonkin lihakset olivat ja karvainen rintakehä. Mieli teki kutsua hänet luokseni saunomaan, mutta enpähän uskaltanut, kun itselläni oli niin levoton olo hänen suhteensa. Eipä kyllä hänkään kutsunut.

Nähtiin me muutenkin. Kävimme samassa asuinalueen ostoskeskuksessa ja nyt, kun olimme tutustuneet, rekisteröimme toisemme helposti siinä väen paljoudessa. Jäimme aina jaarittelemaan ja kävimme jokusen kerran kahvilla ja pullallakin siinä ostarin kahvilassa. Rupattelimme siitä hänen veljentyttärensä ja työkaverini rakennusprojektista, toistemme työasioista, ilmoista ja mitä nyt maailmalla oli menossa. Minusta tuntui, että me molemmat nautimme toistemme tapaamisista, vaikka ne niin satunnaisia olivatkin. Kävipä välillä niinkin, että Jaakko hymyili minulle sillä lailla velmusti, että minä huomasin ajattelevani hänestä ajoittain varsin levottomia. Äkäisenä itselleni torjuin kuitenkin turhat, epämääräiset toiveeni. Jaakkohan oli isoisä, heteromies. Mutta kyllä meidän suhteemme selvästi alkoi syventyä kohti jonkinasteista ystävyyttä, ja se tuntui minusta todella hienolta, vaikka erakkoluonne olinkin.

Sitten yhtenä lauantai-iltapäivänä heinäkuun lopulla, kun olimme sillä kertaa saaneet niissä talkoissa osamme tehtyä, Jaakko ehdotti, että lähtisimme kahdestaan kaljoille. Hänellä oli loma alkamassa, ja hän kaipasi känniä nollatakseen työasiat päästään ja seurassa se olisi mukavampaa. Yllätyin vähän, kun ei alkoholi ollut aiemmin tullut esiin kanssakäymisessämme ellei lasketa niitä muutamaa kaljaa, joita oli nautittu niissä talkoissa. Innoissani olin kuitenkin valmis liittymään seuraan. Ehdotin, että kävisimme ensin kotona vaihtamassa vaatteita. Mehän olimme talkoohommien takia vähän paskaisissa farkuissa, t-paidassa, lenkkareissa ja nahkatakit roikkuivat naulassa keskeneräisellä seinällä. Jaakko piti sitä kuitenkin turhana, me kun voisimme mennä lähiömme räkäläpubiin. Sopihan se, eipähän Jaakko ilmeisesti kaivannut iskemään naisia mihinkään tanssiravintolaan. Kiskaisimme nahkatakit niskaan, hyvästelimme muun talkooporukan ja harpoimme vauhdilla sen vajaan kilometrin matkan. En kai minä mitään erityistä odottanut, mutta marssin pubiin Jaakon rinnalla silti hemmetin hyväntuulisena, hyvä etten tanssahdellut. Olisinkohan ajatellut jotain, että joutava nysvääminen kotona lauantai-iltana on turhan yksinäistä verrattuna pubissa kaljoitteluun hyvän kaverin kanssa?

Pubissa oli jo melkoisesti väkeä, lähialueen juoppoja kanta-asiakkaita kai pääasiassa. Asetuimme Jaakon kanssa nojailemaan pitkähkön baaritiskin hiljaiseen päähän. Saimme tuopit eteemme ja niitä hörppiessämme Jaakko kertoili lomasuunnitelmistaan. Aikoi mennä koko ajaksi mökilleen, jonne tytär perheineen oli tulossa viikoksi elokuussa. Mielessäni välähti pieni pettymys, etten näkisi Jaakkoa kuukauteen. Toisen tuopin kohdalla jaarittelimme niitä arkipäiväisyyksiä kuin aiemminkin ja naureskelimme maailman typeryyksille.

Kolmannen oluen aikana Jaakko halusi yhtäkkiä tietää, miksi olin pysytellyt ikäni poikamiehenä. Vähän vaikeana latelin samat vanhat valheet kuin ennenkin. Että olin niin toivottoman ujo ja saamaton naisten edessä. Ja että en oikeastaan yhtään kaivannutkaan jotain akkaa huseeraamaan ja määräilemään kotiini. Jaakko nauroi ja kertoi, että juuri sellaista oli ollut hänen muinainen lyhyt, parin vuoden mittainen avioliittonsa eikä hänkään haikaillut uutta samanlaista kokemusta. Skoolasimme vanhapoikien vapaalle elämälle. Sen jälkeen tunnelmaan välillämme tuli uusi läheisempi jännite. Kuin huomaamatta Jaakko hivuttautui lähelleni niin, että nahkatakkien hihat hieroutuivat tosiinsa, hän taputteli välillä selkääni ja me virnuilimme toisillemme silmät hehkuen. Vakuuttelin itselleni, että kyse oli kuitenkin vain nousuhumalan aiheuttamasta avoimuudesta kahden tutun miehen välillä, ei mistään seksistä tai sen kaipuusta.

Lähdin käymään kusella. Letkuani pidellessä haaveilin, miten mahtavaa olisi pitkästä aikaa päästä kisailemaan kikkelileikkeissä jonkun miehen niin kuin Jaakon kanssa. Oloni alkoi olla oikeastaan melkoisen kiimainen. Kun palasin takaisin ja näin salin toisella puolella Jaakon nojailevan siihen baaritiskiin, oikein säpsähdin. Jotenkin havahduin, kuinka hemmetin hyvännäköinen Jaakko olikaan. Tumma tuuhea tukka, jossa oli vain muutama harmaa karva ohimolla, jämerä leuka, jolla kasvoi päivän pituinen sänki, tuikkivat silmät ja vinosti hymyilevä täyteläinen suu. Musta nahkatakki kiristyi leveille harteille ja vahvoille käsivarsille. Se iso miehekäs kaveri sai koko minun ruumiini värähtämään kaipuusta, toisen miehen ikävästä, halusta saada pitkästä aikaa syleillä kunnon äijää. Hillitsin itseäni ja yritin leväyttää naamalleni hymyn tapaista. Ostimme seuraavat oluet ja jatkoimme yhä hilpeämmäksi ja samalla kumman latautuneeksi käyvää rupatteluamme.

Kohta Jaakko yllättäen ehdotti, että menisimme jatkamaan ryyppäämistä hänen luokseen. Juomia olisi kuulemma riittämiin ja saunoakin voitaisi. Polveni olivat pettää ja sydän jätti yhden lyönnin väliin. Rauha, rauha, hoin itselleni, ei tämä tarkoita sitä, mitä toivot. Toisaalta ainakin saisin nähdä Jaakon alastomana, jotainhan sekin olisi. Muodon vuoksi yritin vähän vastustella, mutta hän ei ottanut mutinoitani kuuleviin korviinsa, onneksi. Hän nauroi ja takoi selkääni, että nämä äijät lähtevät nyt örveltämään ja sikailemaan suojassa vieraitten katseilta. Tyhjensimme tuoppimme ja lähdimme menemään hilpeissä tunnelmissa emmekä vielä pahasti horjuneetkaan.

Heti kun astuimme ison rivitaloasunnon tilavaan eteiseen, Jaakko kääntyi katsomaan minua ja virnistellen heitti:

– Mitä tykkäisit, jos kävisin sinuun käsiksi?
– Mitä tarkoitat? nielaisin ja punastuin. – Meinaatko, että ottaisimme reippaan miehekkään painimatsin?
– No vaikkapa sitäkin. Mielessäni oli kyllä vähän muunlainen touhu.
– Mikä?
– Oletko koskaan harrastanut seksiä miehen kanssa?
– Mitä sinä nyt tuollaisia kyselet, ähkyin ja riemukas huimaus sekoitti pääni. – Oletko itse?
– Olen. Nyt vain tässä keski-iässä tilaisuuksia on aina yhä harvemmin. Ihan kuin muilla miehillä homous häviäisi iän myötä. Minulla kyllä paineet pusseissa on vielä suorastaan tuskalliset. Niin että miten olisi?
– No tuota, onhan niitä paineita meikäläisellekin kertynyt. Niin että kaipa sitä voisi vähän peuhata ja telmiä ison komean miehen kanssa.
– Nimenomaan! Olen sinua jo pitkään katsellut, mutta en ole oikein uskaltanut ottaa puheeksi. Noin riskinä äijänä olisit voinut vetää turpaan, jos et olisi tykännyt ajatuksesta.
– Hemmetti, sinä olisit takuulla pystynyt pitämään puolesi, naurahdin onnellisena.
– Katsotaan, kumpi meistä puolensa pitää!

Samassa olimme tiukkaakin tiukemmassa syleilyssä, kunnon karhunotteessa. Nahkatakit natisivat. Suumme hamusivat toisiaan kiihkeinä. Kädet kourivat väkevinä leveitä selkiä, hartioita, niskaa. Lantiot puskivat toisiaan. Reidet tunkeutuivat väkisin haaroihin. Päästelimme puuskutuksen ja huohotuksen sekaan karkeita kirouksia kuola pärskien. Olin taivaissa, hurmiossa, onnessani, sekopäisenä kiimasta. Että minä olinkin kaivannut tällaista! Että keski-ikäinenkin mies pääsee kokemaan tällaista!

Jaakko kamppasi minut maahan. Möyrimme ja pyörimme toistemme kimpussa pitkin poikin sitä eteisen lattiaa. Kengät levisivät naulakon alta, tuoli kaatui ja pieni pöytä vaihtoi paikkaa. Minun kohtalaisen kokoinen kaluni oli ampaissut hetkessä täyteen mittaansa ahtaissa farkuissa. Yritin tehdä sille tilaa takomalla sitä alleni jääneen Jaakon lantioon. Hän pyristeli vastaan ja kiemurteli, kun yritti kai saada omaa vehjettään parempaan asentoon. Hän onnistui kieräyttämään minut päältään ja salamana hyökkäsi selkääni. Hän otti minut puolinelsoniin ja antoi pakaroilleni melkoista kyytiä. Ärisin ja manailin, kun se iso mies tuntui niin mahtavan raskaalta ja hänen lantionsa voima niin rajulta. Äkkiä Jaakko keskeytti ja läähätti korvaani:

– Ai saatana, minulta tulee kohta mällit housuihin! En ole saanut niin pitkään aikaan.
– Anna tulla! ähkin hänen allaan.
– Ei kun pitkitetään! Heitetään vaatteet pois! Haluan sinun ihollesi! Sinun perseeseesi!
– Kuinkahan se onnistuu? Siellä ei ole käynyt kukaan yli kymmeneen vuoteen. Enkä minä kenenkään muun perseessä.
– Tämähän on kuin neitsyttä panisi, Jaakko naurahti.
– Vitut, vai neitsyttä! Mutta riisutaan vain, niin nähdään miten sinun neitsytperseesi vinkuu.

Könysimme ylös ja vimmaisina ryhdyimme repimään vaatteita toisiltamme. Siihen ne jäivät eteisen lattialle. Irvistellen ja pirullisesti hymyillen tutkailimme toisemme alastomia vartaloita ja haarovälejä, joissa kummallakin seisoi kivikova kulli täydessä kukoistuksessa. Jaakko on totisesti komean mallinen mies, isolihaksinen. Karvaisempi kuin minä, mutta hänen kalunsa on vähän pienempi kuin minulla. Hekotellen me äidyimme pullistelemaan lihaksia toisillemme ja niiden kovuutta piti sitten kiimaisina kouria. Välillä vähän miekkailimme kovilla sapeleillamme.

Jaakko johdatteli meidät hiljalleen makuuhuoneeseen. Matka sujui toista tönien, riuhtoen ja suudellen joka puolelle. Kaaduimme leveälle vuoteelle ja samassa peuhasimme toistemme kimpussa kuin koiranpennut. Nuolimme ja ahmimme joka neliösentin toisistamme. Jokainen ihokarvani karjui raivoisassa hurmiossa. Että tällainen aikuinen iso mies pystyi vielä kokemaan sellaista villiä intohimoa! Sitä oli täynnä testosteronia kuin hurjin nuorukainen.

Yhdessä välissä olin Jaakon selässä. Jäykkä kaluni hieroutui pakahtumaisillaan hänen pakaroidensa välissä. Ja kun hän vielä pyöritti ja nosteli lantiotaan, en voinut kuin voihkia tuskissani:

– Ei helvetti, nyt laukean kyllä minä.
– Ei! Älä! Nussi mua perseeseen!

Hetkessä yöpöydän laatikosta ilmestyi liukastetta ja kortsuja. Jaakko kellahti selälleen ja voiteli persereikänsä. Minä kumitin kädet vapisten kivikovan vehkeeni. Jaakko nosti jalkansa pystyyn ja minä aloin sovittaa terskaa reiälle. Herkuttelin siinä hetken, kunnes Jaakko parahti, etten vittu leikkisi vaan ottaisin hänet jo. Minä otin. Ensin hitaasti mutta voimalla ja perse puristui mahtavasti kaluni ympärille. Mitä syvemmälle pääsin sitä rajummin Jaakko voihki ja puuskutti. Hänen silmänsä paloivat tuskasta tai nautinnosta ja keskivartalo kouristeli välillä voimakkaasti. Taivuin syvemmälle hänen ylleen ja hän repi minua hiuksista, takoi hartioitani ja puristeli hauiksiani. Hän tuhisi leuat kireinä kirouksia ja manasi minua panemaan rajummin. Ja minä päästin itseni irti. Otin jalkapohjilla voimaa sängyn päädystä ja rynkytin hurjana Jaakon tiukkaa reikää. Karjuin rivouksia sylki roiskuen ja Jaakko kähisi vastaavia minulle. Sitten minä laukesin niin, että aivot pimeni, huh huh. Jaakko rukoili minua jatkamaan, että hän saisi runkattua itsensä. Kun kaluni ei heti kutistunut, kohottauduin, niin että Jaakko sai otteen kalustaan. Hänen suolensa sai puristettua minusta vielä kolme rajua jälkisätkyä, mutta sai hänkin ammuttua mällit vatsan karvoitukselle. Sitten vajosimmekin siihen päällekkäin pitkäksi aikaa tasoittamaan hengitystä.

– Nyt maistuisi viski ja kalja. Saunakin pitäisi panna päälle, Jaakko mutisi lopulta näykkiessään korvalehteäni.
– Jos tuo oli tarjous, niin hyväksyn sen, hyrisin maailman onnellisimpana keski-ikäisenä miehenä.

Nousimme ylös. Jaakko koukkasi saunan kautta, ohjasi sitten minut olohuoneen sohvalle ja haki keittiöstä juotavat. Hän rojahti viereeni istumaan ja kietoi kätensä kaulalleni. Skoolasimme elämäämme tyytyväisinä. Naureskellen kertasimme paneskeluamme ja kehuimme toisiamme tosi koviksi panomiehiksi. Hiukka siunailimme kiroiluamme ja rivoa kielenkäyttöämme, mutta kumpikin myönsi sen vain lisänneen kiihkoa. Siis semmoista kaverusten läpänheittoa hymyhuulessa panojen jälkihuumassa. Nauraa räksättämään pääsin, kun Jaakko ryhtyi muistelemaan avioliittonsa jälkeisiä seikkailuja ja toilailuja homomaailmassa. Hän kertoi, etteihän hän mistään mitään ollut tiennyt ja oli siksi sekoillut ihan uunona. Kerran hän oli joutunut tappeluunkin, kun oli erehtynyt vokottelemaan komeaa korstoa, joka olikin paljastunut heteroksi. Tosin äijän ällistykseksi se olikin Jaakko, joka oli kävellyt tappelusta omin jaloin.

Minusta tuntui niin hyvältä olla siinä Jaakon vieressä sohvalla. Äkkiä päässäni välähti, että ennen muinoin olin tässä vaiheessa yleensä ollut jo takki napitettuna oven suussa pakenemassa paikalta. Nyt ei tuntunut yhtään olevan tarvetta sellaiseen, viihdyin hyvin ja häpeämättä. Jokin oli muuttunut minussa. Hetken meinasin jo alkaa ehdotella, voisimmeko harkita jonkinlaista suhdetta. Sen verran minun luonteessa oli vielä ujoutta jäljellä, etten uskaltanut olla ensimmäisenä aloitteellinen. En ainakaan siinä vaiheessa, ehkä myöhemmin. Katsottaisiin nyt ensin, miten homma etenee luonnollisella painollaan.

Tunnin päästä etenimme saunaan. Olisikohan johtunut toisen miehen hiestä löylyjen kuumuudessa, kun jo kähmimme toisiamme ja suutelimme himokkaasti. Jaakko kaatoi minut alleen ylälauteelle, vähän hankalaan asentoon, mutta jumalauta että sen miehen paino ja runnovat otteet tuntuivat mahtavalta. Käteni olivat hänen ympärillään, ja puristin häntä voimieni takaa.

– Saatanan äijä, nyt on minun vuoro nussia sua perseeseen, Jaakko kähisi korvaani.
– Joo, tee se, mutisin ja mietin huolissani, kuinkahan se onnistuu vuosien jälkeen.

Siirryimme pesuhuoneen puolelle ja Jaakko haki pikaisesti liukastetta. Hän komensi minut nojaamaan käsilläni seinään suihkun alla. Itse hän polvistui taakseni ja aloitti perseeni rassaamisen ja liukastamisen. Kyllähän se vähän kirvisteli, mutta vannoin, että kestän sen kuin mies ja nautin siitä. Kohta Jaakko nousi, kietoi toisen kätensä alavatsalleni ja kiskaisi minua kauemmas seinästä. Hän levitti reisiäni ja toinen käsi sovitti paksua terskaa reiälle. Samassa aloin täyttyä upeasta kyrvästä. Jaakko puhisi niskaani:

– Voi vittu, oi saatana, miten tiukka perse! Totisesti oikea neitsytperse!
– Joo, pane mua! Nussi niin perkeleesti, ähkyin sekaisin kivusta ja mahtavasta tunteesta.

Hän painautui tiukasti selkääni kädet rintani ympärillä ja tunkeutui sisääni väkevänä kuin uroskarhu. Ja karhuina me kumpikin murisimme ja ärisimme, minä tuskasta – tosin nopeasti hellittävästä – ja hän selvästi nautinnosta. Pian pystyin työntelemään jo vastaankin ja kohta olin täysin hurmiossa siitä pantavan olosta. Tartuin kyrpääni ja aloin runkata. Eipä pitkään tarvinnut vedellä, kun jo ruiskin liemet kaakeleille karjuen kirouksia. Jaakko innostui siitä hurjemmaksi niin, että pääni kolisi välillä seinään. Sitten hänen voimakkaat käsivartensa rutistivat keuhkoni kasaan ja muutamalla todella rajulla työnnöllä hän tyhjensi pussinsa kortsuun.

Vapisten kumpikin ponnisteluista kietouduimme halaukseen ja loputtomiin suukkoihin. Avasimme suihkun ja pesimme toisemme hellin käsin. Voi sitä hymyä ja naureskelua ja onnea! Lopuksi vielä jälkilöylyt ja sen jälkeen juopottelua alastomina siellä sohvalla. Ja puhetta piisasi, minultakin. Muistoja, elämäntilanteen pohdiskelua ja muuta. Puolen yön aikaan maltoin lähteä kotiin. Yritti Jaakko ehdotella yöksi jäämistä, mutta kun hän oli kuitenkin seuraavana päivänä lähdössä mökillensä, pidin parhaimpana etsiytyä omaan sänkyyn.

Elämä hymyili sunnuntaiaamuna, kun heräsin. En pitkään aikaan malttanut nousta ylös. Lojuin sängyssä raukeana, hyväilin vartaloani ja muistelin edellistä iltaa. Miten tämmöiselle vanhalle äijälle kävikin näin! Ihanhan siinä tunsi heränneensä uuteen nuoruuteen. Olo oli miehekkäämpi kuin aikoihin. Nousin kuselle ja keittelemään kahvia. Hymyssä suin mietiskelin, mitähän Jaakko mahtoi juuri nyt ajatella. Pitäisikö pikaisesti soittaa ja kysyä? Ai hitto, mehän emme olleet koskaan vaihtaneet puhelinnumeroita, ei eilenkään! No, ei se ole ongelma, sen saa tiedustelusta tai siltä nuorelta parilta talkoissa. Tai voihan se Jaakkokin soittaa, jahka selvittää numeroni. Me emme olleet kyllä puhuneet mitään jatkosta. Entä jos Jaakkoa ei kiinnostakaan? Voi paskat! En kyllä takuulla soita ensimmäisenä ja ala ruikuttamaan uusintojen perään.

Niin sitten tein itsestäni naurettavan pellen ja sain tuskailla ja kiukutella yksikseni seuraavat kaksi viikkoa. Miksi kaikki hyvä ihmisen elämässä kestää niin lyhyen aikaa? Vihasin Jaakkoa – homehtukoon siellä paska mökillänsä. Halveksin itseäni. Olin saamaton pelkuri, joka ei raukkamaisuuttaan uskalla laittaa elämäänsä järjestykseen. Eihän se nyt olisi ollut iso asia ottaa selville Jaakon puhelinnumeroa ja soittaa. Jos hän olisi sanonut, ettei häntä kiinnosta, niin sillähän asia olisi ollut kerrasta selvä eikä olisi tarvinnut sen enempää kärvistellä. Tein niin kuin suomalainen mies ongelmissaan tekee, pakenin työn tekemiseen. Raadoin pitkää päivää, ettei olisi jäänyt aikaa murehtia. Niinä viikkoina en tainnut olla kovinkaan hyvä ja reilu pomo. Näin jälkeenpäin en saata käsittää, miten tyhmä olinkaan. Olin loukkaantunut nirppanokkaisesti kuin epävarma teini ja ihan pelkästään omien kuvitelmieni ja luulottelujeni perusteella. Ei vähääkään aikuisen miehen käytöstä.

Sen kahden viikon jälkeen perjantaina töiden jälkeen menin sinne ostoskeskukseemme kaupoille. Työntelin synkkänä kärryjä ruokaosastolla. Äkkiä näin Jaakon! Sydämeni pysähtyi ja sitten taas rynnisti raviin. Mutta petyin saman tien. Jaakko oli jonkun kauniin, noin kolmikymppisen naisen seurassa. He tekivät ostoksia yhdessä. Heillä näytti olevan tosi läheinen suhde. He nauroivat, ja se nainen antoi jopa suukon Jaakon poskelle. Saatanan Jaakko, sinä olit sittenkin yksi vitun hetero, mitä helvettiä sinä pelleilit minun kanssani, kiehuin sisäisesti. Minä aloin piileskellä hyllyjen takana, etteivät he näkisi minua, ja täytin kärryni pikavauhtia. Syöksyin kassalle, mutta kun olin saanut maksettua ja pakattua, Jaakko seisoi sen naisen kanssa edessäni.

– Veksi, perkele, mikset sinä ole vastannut minun viesteihini, Jaakko ärähti melkein vihaisena.
– Viesteihisi? Voi helvetti, minä tajusin kauhukseni. – Sorry, en tajunnut, että se voisit olla sinä. E-eh-en koskaan avaa tuntemattomista numeroista tulleita viestejä tai vastaa sellaisiin puheluihin. A-anteeksi!
– Minä jo luulin, ettet sinä… Okei selitys hyväksytty. Tässä on muuten tyttäreni Jaana. Ja tässä on nyt sitten se Veikko, Jaakko hymyili kuin aurinko.
– Ai tytär? He-heei, sain soperrettua ja käteltyä sitä Jaanaa – ja häpesin aiempia ajatuksiani.
– Ihana tavata. Isä on puhunut sinusta ummet ja lammet. Olen jo vuosia patistanut isää hankkimaan itselleen kunnon miehen ja nyt kuulostaa, että sinä olet parasta, mitä hänelle on koskaan tapahtunut, se tytär sirkutti iloisena kuin peipponen ja minä en saanut henkeä, ähkyin kai naama punaisena.
– Älä nyt lörpöttele. Veksi vielä pelästyy ja perääntyy, Jaakko katsoi arastellen silmiini.
– Ei, en peräänny! parahdin häpeämättömän avoimesti. – Mi-minä olen kaivannut… perkeleesti…
– Niin minäkin, Jaakko kietoi kätensä hartialleni ja puristi lujaa.
– Jestas teitä kyyhkyläisiä, Jaana naurahti. – Mutta isä, meillä alkaa olla vähän kiire.
– Joo. Kuule Veksi, minä heitän Jaanan ja lapset nopeasti junaan ja tulen sitten sinun luo, jos sopii.
– Tietenkin. Älä vain eksy, naurahdin onnen käänteistä hermostuneena.
– Kyllä minä sinun talosi tiedän. Muuten jos sinulla ei ole viikonloppuna muuta tekemistä, niin voisit pakata kamoja alkeelliseen leirielämään metsän keskellä ja järven rannassa. Veisin sinut mökille, jos sinulle käy.
– Selvä pomo.

Kun siinä hyvästelimme, Jaana kapsahti kaulaani ja kuiskasi korvaani jotain niin kaunista, etten kehtaa sitä tässä sanoa. Nolostelinpahan siinä vain onnellisena. Se minusta kyllä oli outoa, että Jaakko oli uskaltautunut kertomaan lapselleen homoudestaan. En voisi vieläkään kuvitella kertovani omastani pikkuveljilleni ja heidän jälkikasvulleen. Onneksi asuvat ihan eri puolella maata.

Kotiin rynnistin käsittämättömän riemuissani. Miten olin saattanutkin olla niin typerä! Että olinkin epäillyt Jaakkoa! Että olin ollut hänelle vain ohimenevä kertapano! Hah! Olin parasta mitä Jaakolle koskaan oli tapahtunut! Minä! Naurattaa ihan, kun tämmöinen aikuinen mies voi heittäytyä niin lapsellisen innostuksen valtaan. Enhän minä mitään vappupalloa ollut saamassa, vaan ihan vain toisen aikuisen miehen. Mutta olo nyt vain oli niin kevyt, kun niiden epäilysten viikkojen raskaat kivet vyöryivät kolisten sydämeni päältä.

En hermoillessani saanut haalittua kasaan kuin partahöylän, pyyhkeen ja kalsareita ennen kuin Jaakko tuli. Hän hymyili kuin aurinko astuessaan eteiseeni ja vetäessään oven takanaan kiinni. Minä seisoin siinä kuin mikäkin tomppeli, suupielet nykivät hermostunutta hymyä ja tärisin kauttaaltani – jännityksestä, odotuksista, onnesta. Tunne-elämäni tuntui tuhannelta flipperipallolta, jotka poukkoilivat vauhdikkaasti sisälläni päästä varpaisiin.

Jaakko kaappasi minut kunnon rutistukseen. Poski poskea vastaan heijasimme toisiamme. Hänen sänkensä raapi leukaani. Hän painoi minut voimalla seinää vasten ja hinkkasi lantiotaan minun lantiotani vasten. Hän puuskahti:

– Jumalauta, että minä olen kaivannut tätä. Ja pelännyt, että jokin meni pieleen.
– Älä. Arvaa vain, mitä minun päässäni on myllertänyt, huokaisin ääni väristen.
– Kuule, jos me ruvetaan asiaa tässä setvimään, me ei päästä koko iltana naimaan. Ja minun pallini ovat räjähdyspisteessä.
– Hyvä on, puhua keretään milloin vain. Ja naitattaa minuakin. Mennäänkö vähän peremmälle?
– Ei, kun lähdetään mökille. Ota tavarasi. Matkaan ei mene tuntiakaan. Kai me sen verran jaksetaan pidätellä. Siellä meillä on ruhtinaallisesti aikaa, rauhaa ja tilaa paneskella pitkin ja poikin.

Kävihän se niinkin, siihen ikään olin jo tottunut pidättelemään halujani. Vähän Jaakko puisteli päätään katsellessaan haahuiluani repun täyttämisessä. Hän otti ohjat käteen ja selitti selkeästi, mitä tarvitsin, siis kevyttä mutta myös lämmintä vaatetusta. Koska oli kuulemma luvattu sateita, mukaan piti ottaa sadevarusteetkin saappaineen, että voisimme kelistä huolimatta samota metsässä kesän viimeisten mustikoiden perässä. Ostamistani ruokatarpeista sain ottaa mukaan vain pian pilaantuvat kuten vihannekset. Jaakkohan oli myös täydentänyt kaupassa ruokavarastoaan niin, että syötävää riitti. Mukaan kelpasi myös avaamaton viskipullo.

Jaakon isossa maasturissa aloimme heti, kun olimme selvinneet kaupungista maantielle, purkamaan ja päivittelemään sitä onnetonta kaksiviikkoista väärinkäsityksineen. Jaakko kertoi heittelehtineensä epätoivoisen kaipuun ja raivon välillä. Että minä olin maailman mahtavin mies, loistava rakastaja, paras mahdollinen ystävä ja yksi paskiainen, petturi, joka olin kevytmielisessä ylimielisyydessäni käyttänyt häntä vain hyväkseni. Jälkikasvun takia hänen oli täytynyt hillitä itseään, mutta oli vuodattanut tunteitaan tyttärelle iltaisin, kun pienet olivat nukkuneet. Hän oli jo alkanut alistua siihen, että hänen iässään miehen on turha haaveilla suhteesta, tosi rakkaudesta puhumattakaan. Kuuntelin häntä hengittäen tosi raskaasti, mutta samalla jotenkin käsittämättömän onnellisena. Tuskin sain ääntä, kun kurkkua kuristi:

– Voi paskat, Jaakko, minä voin sanoa ihan nuo samat sanat. Kaiken lisäksi minä muka loukatun uhmakkaana päätin, että minä en ainakaan ota ensimmäistä askelta. Olin niin saatanan typerä. Nulikka! Minä olin kuitenkin koko kesän nauttinut sinun seurasta. Minulle olisi jopa riittänyt ystävyyskin sinun kanssa. Arvaa sitten, miten maailmani räjähti, kun päädyimme rakastelemaan! En edes ymmärrä, miten minä tämmöisenä yrmynä rohkenin retkahtaa sinuun. En edes paennut jälkeenpäin paikalta niin kuin tapani ennen oli ollut. Kaipa olin niin kyllästynyt yksin elämiseen, siihen samaan kaipuuseen toisesta miehestä, jota sinäkin olet tuntenut. Ja nyt tapahtui ihme, sinä, ja seuraavassa hetkessä se vietiin minulta. Kaikki pelkkää luulottelua, kun olen niin typerä ja arkanahkainen, en paskan vertaa mies. Ja sitten oletkin nyt siinä. Takaisin. Ihmeeni.

Purin hampaita leukapielet kireinä ja puristin käsiäni tiukasti nyrkkiin sylissäni, etten olisi purskahtanut ääneen itkemään. Eihän tämmöinen karski aikuinen äijä voi sellaista tehdä! Katsoin sivuikkunasta, ettei Jaakko näkisi, miten kyyneleet vastoin tahoani valuivat poskilleni. Ihan turhaan. Jaakko ohjasi auton bussipysäkille ja pysäytti. Hän kietoi kätensä kaulaani, painoi leukansa olkapäälleni ja pyyhki isolla kourallaan poskiani. Hän sanoi maailman lämpimimmällä äänellä korvani juuressa:

– Sinä olet mies. Tosi mies. Minun mies. Ja minä sinun, jos haluat. Mutta luvataan, että tällaista sotkua ei enää ikinä tule eteen. Vast’edes me puhumme kaikista asioista heti, emme rupea luulottelemaan ja kuvittelemaan kaikkea paskaa. Me sanomme suoraan vaikka että minä vihaan sinua, jos asia niin on. Vai mitä?
– Takuulla. Miehen sana. Ja mitä haluamiseen tulee, niin olen valmis vaikka jakamaan arjenkin sinun kanssasi.

Takerruimme tiukkaan halaukseen ja syvään suudelmaan – vähän hankalaa turvavöissä. Jaakko mumisi jotain, että kyrpä haluaa jo painaa kaasua ja raskaasti. Nauraen irrottauduimme ja paahdoimme kuumeisesti viimeiset kymmenet kilometrit.

Kun ajoimme viimein pienen kylän läpi, Jaakko näytti yhtä maalaistaloa ja kertoi, että se oli hänen kotitalonsa. Sitä piti hänen isoveljensä perheineen. Kuulemma uskovaista porukkaa, johon Jaakko piti kohteliasta etäisyyttä. Sen jälkeen köröteltiin puoli kilometriä surkeaa metsätietä, ja ymmärsin hyvin, miksi Jaakolla oli maasturi. Mökki tai pikemminkin hirsinen omakotitalo sijaitsi keskellä metsää noin viidenkymmenen metrin päässä rannasta. Tyylikäs paikka ja minun rakentajan silmilleni erinomaista työtä.

Kannoimme tavarat sisälle. Kun ruuat oli saatu jääkaappiin, käännyimme katsomaan toisiamme. Pienet hymyt, odottavat ja virnuilevat katseet ja samassa kävimmekin toistemme kimppuun. Sen jälkeen meno olikin melkoisen hurjaa koko viikonlopun. Rakastelimme aivan villeinä, kaipuun koko voimalla. Viidessä minuutissa vaatteet olivat poissa ja minä panin siinä lattialla Jaakkoa hänen jalkansa ympärilleni puristuneena. Jumalatonta ryskettä, ähinää ja ärjyntää! Kun minä olin kontillani ja Jaakko tunaroi kortsupakkauksen kanssa liian pitkään, päätimme, ettemme enää käytä kumeja – minun naimisistani oli jo kymmenen vuotta eikä Jaakkokaan ollut koskaan ollut suojaamattomassa yhdynnässä. Eihän sillä muuten ollut väliä, mutta intohimon puuskassa säästimme muutaman sekunnin, kun ei tarvinnut räpeltää kumien kanssa. Niin sitten sain paljasta ja perse pursui jälkeenpäin spermatulvaa.

Jossain välissä söimme vähän ja korkkasimme viskin. Sitten taas naitiin takkatulen ääressä. Pitkään hellästi ja hartaasti. Emme päässeet sinä iltana saunaan, kun oli niin paljon puhuttavaa ja hyväiltävää, suudeltavaa. Lopulta käperryimme toistemme kainaloon ja vaivuimme syvään levolliseen uneen paksujen vällyjen alle.

Aamulla heräsin vähän ennen Jaakkoa. Oikea kunnon sade tuntui piiskaavan ikkunaa. Ensimmäisen kerran elämässäni heräsin miehen vierestä. Ihmeen onnellinen tunne. Pääni lepäsi hänen karvaisella rinnallaan ja reisi hänen haaroissaan. Tunsin Jaakon kalun olevan täydessä erektiossa. En voinut olla kevyesti hinkkaamatta sitä reidelläni. Kurotin yöpöydältä liukastetta ja voitelin perseeni. Varoen herättämästä miestäni nousin hajareisin hänen päälleen, ohjasin kalun reiälleni ja otin sen hitaasti sisääni. Mikä lie Jaakon herätti, ehkä pieni ininäni ja voihkaisuni. Hän räpytteli hetken hämmästyneenä silmiään, puhkesi hymyyn ja huokaisi, että mikä palvelu, aamiainen tarjoillaan sänkyyn. Siitä tuli pitkä, rauhallinen nautinto.

Pesun ja aamupalan jälkeen Jaakko halusi esitellä paikkoja. Pukeuduimme sadevaatteisiin ja kiertelimme talon, liiterin, saunan ja koko tontin. Rannassa käänsimme veneen nurin, ettei se ihan kokonaan täyttyisi siinä rankkasateessa. Joka välissä pysähdyimme suutelemaan ja kourimaan toisiamme. Emme vain kyenneet pysymään irti toisistamme. Vähän hupaisaakin näin aikuisilta äijiltä. Joka tapauksessa se paikka on hemmetin upea.

Lounaalla Jaakko ehdotti, että lähtisimme mustikkaan. En ollut harrastanut sellaista sitten poikavuosien, joten mikäs siinä sinänsä. Vetosin kuitenkin siihen, että siellä edelleen tuli vettä ihan aisana. Jaakko vain tuhahti, että metsään voi mennä kaikilla keleillä ja että siellä oli nyt kunnolla happea. Niin sitten vedettiin taas sadekuteet päälle ja kumisaappaat jalkaan. Rehvakkaasti kummallekin tuli kymmenen litran punaiset ämpärit.

Metsä tuoksui siinä sateessa tosi hyvältä, mutta olihan se melkoista rämpimistä. Mustikoita ei juuri ollut enää, saimme yhteensä vain pari litraa. Puolukoita oli sen sijaan tulossa runsaasti, mutta toistaiseksi ne olivat liian raakoja poimittaviksi. Jaakolla oli kuitenkin marjastamisen lisäksi taka-ajatus. Juuri kun pyllistelin yhden mättään äärellä, hän kävi kimppuuni kuin hurjistunut karhu. Sain häthätää otettua tukea männyn rungosta, kun sadehousuni olivat jo reisillä, reikäni liukastettu ja kova patukka tunkeutui voimalla sisääni. Se oli aivan mahtava pano. Sade ropisi vaatteillemme, kumisaappaat hieroutuivat toisiinsa ja mies selässäni paukutti menemään armottomasti. Karkeat kiroukset olisivat varmaan kantautuneet kylään asti, jos sade ei olisi vaimentanut ääniä. Sain sentään runkattua siemeneni männyn kylkeen.

Palasimme mökille nahistellen toistemme kimpussa onnistumatta kuitenkaan kaatamaan vähäisiä marjojamme. Siivosimme saaliimme nautiskellen viskin loput ja korkaten Jaakon varastosta Kossu-pullon. Aloimme olla aika hilpeässä humalassa, kun lähdimme lämmittämään saunaa. Mukaan tuli Kossun lisäksi reilusti olutta ja makkaraa. Sade ei ollut lakannut, mutta laantunut tihkuksi. Kun olimme saaneet tulet kiukaan alle, istuimme saunan terassilla katoksen alla. Ihailimme järvimaisemaa, hörpimme juomia ja nauraa käkätimme kaikelle mahdolliselle pikku päissämme.

Parin pesällisen jälkeen könysimme lauteille hikoilemaan ja pieksämään itseämme ja toisiamme vastoilla. Kuin yhteisestä merkistä rynnistimme ulos ja juoksimme kivettyä polkua järveen. Siellä peuhasimme ihan kakaroina yrittäen upottaa toisiamme pinnan alle. Kun pääsin Jaakon otteesta, karkasin takaisin saunalle. Hän sai minut kiinni ihan saunan edessä ja hyökkäsi päälleni. Äidyimme riemusta hihkuen painimaan kuin jotkut pahaiset nuoret sällit, me keski-ikäiset herrat. Ankaran ähellyksen jälkeen selätin Jaakon. Siinä vaiheessa molemmilla seisoi ihan täysillä. Niinpä retuutin Jaakon pukuhuoneen puolelle ja otin hänet raivokkaasti. Hän kosti tekemällä minulle saman, kun pesimme suihkussa ihoon takertuneita roskia ja mutaa.

Loppuilta menikin sitten juopotellessa, makkaraa syödessä ja laulaa hoilottaessa kaulakkain. Ihan tarkkoja muistikuvia ei ole, miten päädyimme nukkumaan, mutta sängystä me heräsimme sylikkäin. Niin onnellisia kuin olimmekin, ei krapulaisessa ulkonäössämme ollut juuri kehumista. Toisaalta tässä iässä rumakin rakas kelpaa. Tosin sinä sunnuntaina emme kyenneet enää rakastelemaan. Aika meni olon parantamiseen. Myöhään illalla Jaakko lähti viemään minua takaisin kaupunkiin, kun olin menossa aamulla töihin. Hän jäi viereeni nukkumaan aamuun asti.

Sillä viikolla tein töitä vain torstai-iltapäivään. Sain järjesteltyä asiat niin, että saatoin jättää hommat alaisteni hoidettaviksi. Itse lähdin saman tien Jaakon mökille hänen tilaamansa ostokset takakontissa. Vähän arastelin, mahtaako Jaguarini maavara riittää sille metsätielle, mutta hyvin se meni. Vietimme puolentoista viikon mahtavan loman, varsinaisen riemuloman. Emme naineet ihan niin paljon kuin tuona viikonloppuna, mutta vähintään kerran päivässä kuitenkin. Kelit olivat tällä kertaa vähän paremmat ja pääsimme soutelemaankin. Puolukoita saimme jonkin verran. Ja liiterikin tuli täytettyä haloilla. Siihenastisen elämäni paras puolitoista viikkoa.

Palasimme kaupunkiin yhdessä, kun Jaakonkin loma oli lopussa. Vaihdoimme avaimia ja aloimme elää vuoroin hänen luonaan vuoroin minun. Elämä sujahti uomiinsa ja minä olin onnellinen. Työntekijänikin huomasivat muutoksen minussa. Hiljaisen tyly ja tiukka pomo oli tiessään. Minusta tuli leppoisa johtaja, toki tarkkana asioiden hoitumista seuraava. Luulen, että alaisenikin alkoivat nauttia työn tekemisestä firmassani.

Minä rakastin Jaakkoa ihan hulluna. Välillä tuntui, että työpäiväkin oli liian pitkä erossa olo ja oli pakko soittaa hempeyksiä möreällä äänellä. Lopulta lokakuussa saunoessamme luonani ehdotin kyllästyneenä kahden asunnon elämään, että Jaakko muuttaisi kokonaan luokseni. Ällistyksekseni hän kieltäytyi. Minä loukkaannuin verisesti. Seurasi huutoa, riitaa ja tönimistä, hyvä ettei tapeltu nyrkit pystyssä. Kesti pitkään ennen kuin hyväksyin Jaakon perustelut. Hän sanoi, että olimme molemmat eläneet yksin niin pitkään, että kummallakin oli ihan omat piintyneet tapansa. Oli parempi, että harjoittelemme perusteellisesti niiden tapojen yhteen sovittamista kahdessa kodissa ennen kuin muuttaisimme yhteen. Niin välttäisimme suuren pettymyksen. Kaipa hän oli oikeassa.

Sitten tuli joulu. En ole koskaan aikuisena viettänyt joulua. Ei ole ollut ketään, jolle ostaa lahjoja, paitsi tietenkin työntekijät ja asiakkaat ja yhteistyökumppanit, mutta nehän ovat menneet firman piikkiin. En ole hankkinut juhlaruokia, en joulukuusta, en koristeita. Itse asiassa joulu on minusta aina ollut yksinäisen miehen painajainen. Olen sulkeutunut kotiini ja odottanut, että pyhät menevät nopeasti ohi. Mutta Jaakko hehkui onnea jo joulukuun alussa:

– Jaana ja vävy-Mikko ja pojat tulevat tänne jouluksi. Ex-vaimo menee etelän aurinkoon, joten minä saan porukan kerrankin huolehdittavakseni ihan kokonaan.
– No mutta sehän on hienoa. Taidat olla onnellinen, yritin esittää reipasta, vaikka rinnassa riipaisi joku surun tapainen.
– Tietenkin. Joulu on koko perheen juhla.
– Niin, niinhän se on.
– Kuule, voisitko sinä lainata pari patjaa? Tavallisesti annan Jaanan ja Mikon nukkua omassa parisängyssäni. Pojat nukkuvat vierashuoneessa ja itse olen yleensä tyytynyt alakerran sohvaan. Mutta nyt olen sitä mieltä, että me nukumme parisängyssä ja Jaanalle ja Mikolle sijataan patjat olkkariin.
– Siis mitä? Miten niin me?
– Et kai sinä nyt keskellä jouluyötä tule tänne yksin nukkumaan! Kun lapset on saatu unten maille, me aikuiset voimme vielä jatkaa pyhää yötä syöden ja juoden.
– Mutta… minäkinkö?
– Häh? Tietenkin. Älä nyt ole pölvästi. Sinähän olet minun perhettäni. Tärkeä osa vielä.

Minua huimasi. Minun täytyi kääntyä poispäin, ottaa tukea ja hengittää syvään. Minä osa perhettä?! Oliko minulla perhe! Uskomaton ajatus, jota en saanut heti mahtumaan kokonaan päähäni. Jaakko älähti selkäni takana:

– Jumalauta, Veksi! Et kai sinä tosissasi ole kuvitellut, että viettäisit joulun yksin! Saatanan pöhkö, en missään tapauksessa anna sinun jäädä tänne yksin katsomaan pornoa ja runkkailemaan. Sinä kuulut minun perheeseeni ja minä haluan koko perheen ympärilleni jouluna! Ja muulloinkin, hän astui taakseni ja kietoi kädet ympärilleni. – Minä rakastan sinua.

Minäkö aikuinen tosi mies? Minun mielenrauhaaniko joku pystyisi horjuttamaan? Helvetti, Jaakko on pehmittänyt minut, olen oikea herra Hentomieli. Kun siinä sitten halasimme ja myöhemmin rakastelimme, leijuin taivaassa. Ja sitten sain idean, jonka Jaakkokin vähän vastusteltuaan hyväksyi. Vaadin, että koko perhe kokoontuu minun talooni, jossa sentään on reilusti tilaa kaikille ilman erikoisjärjestelyjä – paitsi että jouduimme ostamaan kaksi uutta sänkyä.

Voi hittolainen, että me kaksi ukkoa ruvettiin hössöttämään. Taloa kuurattiin katosta lattiaan kolmena iltana ja koko lauantai. Ja koska minulla ei ollut mitään jouluun liittyvää rekvisiittaa, niin kaikkea oli ostettava kuusenkynttilöitä myöten. Tuhlasimme kilpaa pienen omaisuuden joululahjoihin, varsinkin pojille tuleviin. Keittokirjan sivut käpristyivät hiirenkorville, kun opettelimme valmistamaan jouluruokia ja leivonnaisia. Komea kuusikin hommattiin hyvissä ajoin ulos terassille seisomaan. Mutta me olimme Jaakon kanssa innoissamme, nautimme joka hetkestä ja nauroimme melkein joka käänteessä itsellemme.

Aikaisin jouluaatto-aamuna otimme jättiläiskinkun uunista, onnistui hyvin. Vieraat tulivat kymmenen aikoihin. Jaana halasi ja suukotti meidät molemmat. Vävy-Mikko oli minun suhteen vähän varauksellisempi. Kaipa hän ihmetteli, kuinka hänen mukava appensa voikin naida noin ruman miehen kanssa. Pojatkin jännittivät minua aluksi. Minä en ollut koskaan haaveillut omista lapsista enkä omasta mielestäni tullut kovinkaan hyvin toimeen heidän kanssaan. Vaan kun pojat pääsivät vauhtiin, minulla ei ollut hetkenkään rauhaa vaan jouduin syöksyilemään leikeissä pää kolmantena jalkana – on muuten raskasta. Ei silti, kyllä minä siitä nautinkin tai sisäinen lapseni nautti.

Kun kuusi tuotiin sisään, sen tuoksu toi mieleen herkkiä muistoja lapsuudesta. Pojat saivat koristella sen ja minä työntää töpselin seinään, kun kynttilät olivat paikoillaan. Mikko pantiin kiinnittämään tähti latvaan, kunniatehtävä sekin. Pojat halusivat tulla saunaan Jaakon ja minun kanssa, jestas mitä kiljumista. Aterialla pojat jo kiipeilivät pitkin seiniä, kun pukin odottaminen raastoi hermoja. Meidän valmistamat ruuat saivat muuten kehuja. Partiopukki tuli ajallaan ja tilanne riistäytyi täysin käsistä. Nuorempi huusi kauhusta ja vanhempi ei malttanut odottaa, vaan repi lahjapapereita sitä mukaan, kun paketteja tuli. Mikään rauhoittelu ei auttanut. Silti se kaikki oli minusta käsittämättömän suloista. Minusta on tullut kertakaikkisen pehmo. Lopullisesti sulin rakastamaan uutta perhettäni, kun pojat tulivat väkisin nukkumaan Jaakon ja minun väliin. Voi sitä pienten poikien nokkien tuhinaa. Jaakko kumartui heidän ylitseen suukottamaan minua ja kuiskasi, että minusta myös on nyt tullut isoisä. Kyllä rupesi sydän väpättämään.

Joulupäivän iltana vieraat siirtyivät Mikon vanhempien huollettaviksi. Muut olivat jo autossa, kun Jaana halasi minua ja Jaakkoa tiukasti. Hän oli jo oven raossa menossa, kun huikkasi veikeästi hymyillen:

– Koskas häät pidetään?

Ovi meni kiinni. Käännyimme Jaakon kanssa tuijottamaan toisiamme, hämmästys nosti kummallakin kulmakarvat hiusrajaan.

No, häät tai rekisteröityminen tapahtuu ensimmäisen rakastelumme vuosipäivänä. Silloin minä kannan Jaakon kynnyksen yli talooni, meidän kotiimme.

Lue myös

Ihana kesäyö – Gaynovelli

Ihana kesäyö – Gaynovelli : Eräänä lämpimänä elokuun päivänä serkkupoika pyöräili naapuripaikkakunnalta vierailulle ja jäi …

Otin Janilta poskeen – Gaynovelli

Otin Janilta poskeen – Gaynovelli : Olin viime kesänä paahtavien helteiden aikana mökillä siskoni ja …

Yksi kommentti

  1. Kiitos 🙂
    Tarina sai ilon kyyneleet silmiin oli sitten totta koknaan, osittain tai täysin fiktiota. Kun saa ton kokea ei voi vähempään tyytyä. Kiihottava, haluttava ja koskettava aidon elämän oloinen tarna. Nautin naisena lukia tätä tarinaa, kiitos siitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *