Etusivu / Arkiseksiä / Laukesin huudahtaen Sinin sisälle
Kohta mä laukean. ooohh laukesin huudahtaen Sinin sisälle. Siemennestettä tuntui tulevan ainakin litra ja vähän päälle.
Kohta mä laukean. ooohh laukesin huudahtaen Sinin sisälle. Siemennestettä tuntui tulevan ainakin litra ja vähän päälle.

Laukesin huudahtaen Sinin sisälle

Laukesin huudahtaen Sinin sisälle :

Pidin kädessäni hiukan haalistunutta, lehdestä leikattua hautajaisilmoitusta. Silmäilin sitä hetkisen ja siirsin katseeni kaukaisuuteen. Kaikkialla ympärilläni tuntui olevan hiljaista. Kuoleman hiljaista.

”Sonja…” kuiskasin itsekseni.

Huokaisin raskaasti ja laitoin ilmoituksen peltirasiaan, jonka painoin lipaston laatikkoon. Oli kulunut melkein päivälleen puoli vuotta siitä, kun olin menettänyt ensirakkauteni. Ensimmäisen ihmisen, josta todella olin välittänyt. Sonja oli ollut koko elämäni tärkein henkilö. Olimme rakastaneet toisiamme syvästi, kunnes kohtalo oli niittänyt hänet elämästäni julmalla tavalla.

Edellisen talven loppupuolella olin eräänä iltana ollut kotona lukemassa kokeeseen, kun puhelin oli äkkiä soinut. Langan toisessa päässä oli sopertanut hätääntynyt ääni, jonka olin pian tunnistanut Emiliaksi, Sonjan siskoksi. Olin kysynyt, mikä oli hätänä. Hän oli vastannut, että Sonja oli joutunut sairaalaan jäätyään auton alle vajaata tuntia aiemmin. On kai sanomattakin selvää, että olin ponnahtanut pystyyn ja häipännyt. OIin heittänyt takin niskaan, kaapannut pyöräni talon seinustalta ja lähtenyt polkemaan riivatusti kohti sairaalaa. Olin kurvannut ensiavun parkkipaikalle ja lähtenyt juoksemaan kohti ovea. Olin hypännyt päivystystiskin ääreen ja kysynyt Sonjaa. Osastosihteeri oli kertonut Sonjan olevan teho-osastolla ja neuvonut minua odottamaan. Odottaminen olikin ollut viimeinen asia, mitä olin halunnut tehdä. En ollut pystynyt hermostuksissani edes istumaan, vaan olin ravannut ympyrää käytävällä. Jännitys oli raastanut hermojani.

Noin viiden minuutin kuluttua lääkäri oli kävellyt luokseni ja kertonut, ettei Sonjaa oltu voitu pelastaa. Hän oli kuollut saamiinsa vammoihin, ennen kuin mitään oltiin voitu tehdä. Olin lysähtänyt tuolille ja yrittänyt saada ajatuksiani selväksi. En ollut voinut itkeä, en ollut voinut ajatella, jopa hengittäminen oli ollut vaikeaa. Samassa olin tuntenut, kuinka joku oli istahtanut viereiseen tuoliin. Olin kohottanut katseeni ja nähnyt Emilian katselevan minua vakavana.

”Kuulin uutisen. Sonja ei selvinnyt”, Emilia oli sanonut.

”Tiedän. Sonja on nyt siellä, missä kaikkien on hyvä olla”, olin vastannut.

Olimme nojanneet toisiimme ja itkeneet. Oli tuntunut kuin olisin halunnut kuolla ja lähteä Sonjan mukaan. Mutta olin tiennyt, ettei hän olisi halunnut käyvän niin.

Olin palannut kohta kotiin, jossa vanhempani olivat odottaneet minua. He olivat sanoneet jotain osanotosta ynnä muusta, mutta en ollut jaksanut välittää, vaan olin mennyt suoraan nukkumaan. Sinä yönä olin nähnyt unta vain Sonjan ja minun yhteisistä hetkistä ja hänen traagisesta kuolemastaan.

Koulunkäyntini romahti. Oli ihme, että pystyin pitämään numerot edes suurin piirtein entisten tasolla. Kaikki sanoivat ymmärtävänsä tunteitani, mutta epäilin sitä suuresti. Olin viikkoja masentunut, enkä jaksanut enää innostua mistään. En pystynyt hoitamaan edes Petäjäveden kodinturvajoukkojen töitäni.

Hautajaisten jälkeen oloni oli jo hiukan parempi. Mutta sen jälkeen outo tunne valtasi minut säännöllisesti. Tunsin, kuinka Sonja katseli minua jostakin. Joskus näin Sonjan liikkuvan epäselvänä hahmona siellä täällä. Pelkäsin jo tulevani hulluksi, mutta ryhdistäydyin ja jatkoin eteenpäin.

Peruskoulu jäi taakse ja alkoi viimeinen kesäloma ennen opiskelun alkamista. Lukio ja uudet ihmiset tietysti hiukan jännittivät, mutta koko touhusta oli mennyt maku sen jälkeen, kun Sonja oli poistunut elämästäni. Olin hommannut jopa oman kämpän, koska vanhempieni luona oleilu oli alkanut tuntua ahdistavalta. Onneksi he olivat suhtautuneet siihen ymmärryksellä.

Uudet luokkatoverit olivat oikein fiksua porukkaa. Tulimme kaikki hyvin toimeen keskenämme. Ennen pitkää jokainen tosin sai selville menetykseni ja empatiaa alkoi suorastaan virrata ympärilläni. Sonjan kasvot pyörivät välillä mielessäni ja erityisesti luokkamme tytöt lohduttivat minua. He olivat kaikki kauniita nuoria naisia, muodokkaita ja fiksuja, mutta yksikään ei tuntunut saamaan menetetyn rakkauden kuvaa minusta pois. Oli muutama, jonka kanssa usein pyöräilin samaa matkaa koulusta kotiin ja toisin päin. Ruokalassa istuimme samassa pöydässä ja kerroimme hauskoja tarinoita ja autoimme toisiamme opiskelussa. Pystyin jo elämään elämääni eteenpäin.

”Saku! Nukutko sä?”

Hätkähdin hereille, vaikken ollut edes nukkunut. Edessäni tuijottivat punasankaisten lasien takaa hehkuvan siniset silmät. Tuijottaja oli Sini. En tiedä muista, mutta minun mielestäni Sini oli luokan kaunein tyttö. Nimi kuvasi hyvin hänen silmiensä väriä. Hänen punaruskeat hiuksensa ryöppysivät olkapäille asti muodostaen kauniin yhdistelmän sinisilmien, punaisten huulten, meikattujen ripsien ja punaisten silmälasien kanssa.

”Hereillä ollaan. Enhän mä nyt tunnilla nuku”, totesin niin hienosti kuin pystyin.

”Hah. Tunti loppui jo kaksi minuuttia sitten. Kaikki muut on jo lähteny kotiin”, Sini naurahti.

Vilkaisin vuoroin kelloa ja vuoroin Siniä. Olisi tehnyt mieli tarttua hänen hartioistaan kiinni ja läiskäyttää oikein kostea suukko hänen huulilleen, mutta hillitsin itseni muistaessani Sonjan. Hymyilin hiukan ja kaavin koulukirjat reppuuni. Noustuani ylös käännyin Siniä kohti.

”Eikös läksyksi tullutkin se tehtävä kutonen sivulta 48?” kysyin varmistaakseni ajatukseni.

”Kyllä. Et sä näköjään nukkunut. Lähdetäänkö?” naurahti Sini. Hänen valkoiset hampaansa pilkahtivat hiukan esiin hänen nauraessaan sievää kaunista nauruaan.

Katselin sivusilmällä Siniä pukiessani takkia ylleni. Olin ajatellut, että yhdeksännellä luokalla tytöt olisivat olleet parhaimmillaan, mutta olin erehtynyt. Sini oli siro, hyvin kehittynyt nuori nainen, joka säteili iloa. Kaikin puolin Sonjan veroinen, mutta hiukan pidempi. Olin viime aikoina kuvitellut, miltä hän näyttäisi alasti, mutta aina oli Sonjan kuva välähtänyt päässäni ja olin saanut hirveän päänsäryn. Tuntui kuin olisin vanhan tyttöystävän varjossa.

Tuijotin Siniä ehkä vähän liiankin kauan ja huomasin, kuinka hän katseli minua hiukan hymyillen. Palasin todellisuuteen ja yritin näytellä viatonta.

”Lähdetään vaan. Onkin jo koti-ikävä”, vastasin hiukan jälkijunassa.

Kävelimme miltei tyhjiä käytäviä pitkin ulos syksyiseen ilmaan. Tepastelimme polkupyörien luo, ja kaivoin avaimet taskustani. Avattuani lukon vilkaisin, kuinka Sini väkersi omaansa auki. Hän oli kumartuneena minusta poispäin, joten pääsin ihailemaan hänen houkuttelevaa takapuoltaan, jota tiukat tyttöjen farkut peittivät. Samassa näin valkoisen välähdyksen ja päätäni alkoi särkeä. Sekunnin murto-osan näin Sonjan kasvot edessäni ja minua alkoi huipata. Tipahdin pyörän tarakalle kolinalla ja pitelin jyskyttävää päätäni. Sini kääntyi ja huudahti:

”Oletko kunnossa? Saku?”

Päässäni humisi yhä, vaikka kipu alkoi laantua. Yritin vastata jotain järkevää, mutten saanut sanaakaan suustani. Yhtäkkiä tunsin sirot kädet ympärilläni. Lohdutuksen lämpöä tulvahti ympärilleni. Kesti hetkisen tajuta se seikka, että Sini todellakin halasi minua! Hän sulki minut lämpimästi syleilyynsä ja tunsin, kuinka päänsärky ja Sonja yhtäkkiä vain hävisivät.

”Voi sua raukkaa. Oot joutunut kokemaan liian kovia liian nuorena”, Sini lohdutti melkein nyyhkien. Siirsin käteni hänen selkäänsä ja painoin leukani hänen olkapäälleen. Teki mieli itkeä. Olimme siinä pari minuuttia vain halaten ja hengittäen. En uskonut, että niin empaattisia tyttöjä olisi ollut enää olemassakaan, mutta oli näköjään ainakin yksi. Tunsin oloni paremmaksi kuin koskaan ja irrotin käteni hänen selältään. Sini astui askeleen taaksepäin ja katselimme toisiamme hetkisen hiukan vaivautuneina. Sain suuni ensimmäisenä auki:

”Tuota… Kiitos.”

”Öh… Eipä kestä. Ilmeesi kertoi, että tarvitsit lohdutusta”, Sini sanoi.

”Lähdetään”, sanoimme molemmat yhtä aikaa ja katsahdimme toisiamme syvälle silmiin.

Hyppäsimme pyöriemme selkään ja poljimme yhtä matkaa Sinin kodille asti. Jatkoin sieltä matkaa omaan kotiini.

Illalla sammutin työpöydän lampun, puin yöpuvun päälle ja hyppäsin sänkyyn. Olin aivan poikki. Muistelin sydän pamppaillen koulun parkkipaikalla tapahtunutta. Saatoin vieläkin tuntea Sinin kädet ja lämmön kehollani. Taisin olla rakastunut. Yritin kitkeä ajatusta pois, mutta viisastuin lopulta ja annoin tunteiden ravata.

Myöhemmin illalla purin ylimääräisiä seksuaalisia paineita ajatellen Siniä, mutta aina välillä Sonjan kuva ilmestyi väkisinkin mieleeni. Laukesin Siniä huutaen, aivan kuin silloin, kun olin huutanut Sonjaa meidän ensi kertaa rakastellessamme. Tunne oli ihana ja sain nopeasti unen päästä kiinni.

Puut huojuivat ulkona tuulessa. Myrsky oli tulossa.

—–

Syksy sateineen meni ohi nopeasti. Kohta lumi valkaisi maan ja pakkanen kiristyi. Valo väheni päivä päivältä ja iltapäivät muuttuivat tunnelmallisen pimeiksi. Minusta ja Sinistä oli tullut oikein hyvä pari. Autoimme toisiamme kaikenlaisissa hommissa ja viihdyimme hyvin kahdestaan. Kerran saimme koko luokan puhkeamaan raikuviin aplodeihin, kun pidimme kahdestaan esitelmää ja halasimme toisiamme lämpimästi sen päätteeksi. Lukio toi tosiaankin rakkauden ja ilon elämääni uudelleen. Välillä unohduimme koulun jälkeen pussailemaan ja vasta siivoojien huomautukset palauttivat meidät maan pinnalle. Sonjakin oli kummitellut mielessäni tavallista vähemmän.

Koeviikko oli ohi ja viikonloppu edessäpäin. Päätimme juhlistaa asiaa menemällä elokuviin. Valkokankaalla pyörinyt komedia sai meidät molemmat nauramaan vedet silmissä. Filmin päätyttyä kävelimme käsi kädessä ulos lumisateeseen. Kaupungin valot loivat pilviin punertavan sävyn, joka muistutti etäisesti Sinin hiusten sävyä.

”Mitä pidit elokuvasta?” Sini kysyi katsellen lumihiutaleiden leijumista kohti maata.

”Luulisin, että samaa kuin säkin. Ratkiriemukasta”, vastasin hymyillen.

”Jep. Harvinaisen kaunis ilta, muuten”, Sini totesi.

”Mua joskus harmittaa, etten ehtinyt koskaan kävellä Sonjan kanssa näin kauniina hetkenä”, tokaisin aivan kuin olisin voinut korjata kaiken.

”Uskon. Onko hän muuten näyttäytynyt sulle vähään aikaan?” kysäisi Sini.

”Viimeksi viime viikolla. Päänsäryt ovat alkaneet jäädä jo pois. Aivan kuin hän tietäisi, että mulla on uusi tyttöystävä.”

Suputin äkkiä suuni. Ei ollut tarkoitus sanoa sanaa ”tyttöystävä”, mutta se nyt kai oli muutenkin selvää. Sini hymyili minulle ja henkäisi höyrypilven suustaan. Kävellessämme keskustan poikki katselin taivaalle. Lumihiutaleet näyttivät muodostavan kasvot yläilmoissa. Käänsin äkkiä katseeni pois ja hivutin käteni Sinin lantiolle. Sini vilkaisi minuun, virnisti ja siirsi toisen kätensä olkapäälleni.

”Väsyttääkö?” tiedustelin Siniltä.

”Jonkin verran. Paleleekin hiukan. Vielä pitäisi kävellä kotiin”, hän huokaisi.

En tiennyt, tulisiko Sini pitämään ehdotuksestani, mutta päätin ainakin kokeilla:

”Ei sun kannata lähteä kotiisi tässä pakkasessa. Voit tulla mun luokse yöksi.”

Sini vilkaisi minua.

”No, jos se ei tuota liikaa vaivaa. Kai meidän muutenkin pitäis joskus nukkua samassa sängyssä”, hän vastasi.

Ilahduin, koska homma oli käynyt helposti. Otimme siis suunnan kohti parin korttelin päässä sijaitsevaa yksiötäni.

Avasin oven ja ohjasin Sinin sisälle. Otin hänen takkinsa sekä omani ja laitoin ne patterin päälle kuivumaan. Sini hytisi hiukan kylmästä, joten annoin hänelle viltin ympärille.

”Otatko jotain lämmintä juotavaa?” kysyin haukotellen.

”Kiitos, kaakao maistuisi”, vastasi Sini.

Laitoin kaksi kaakaokupillista mikroon ja niiden lämmittyä ojensin toisen Sinille ja istahdin hänen viereensä sängylle. Väri alkoi palata hänen kasvoilleen, kun lämpö alkoi vaikuttaa. Silmiäni painoi niin kovasti, etten jaksanut edes katsella hänen punertavia poskiaan.

”Kiitos kovasti kaakaosta ja yösijasta”, Sini kiitti.

”Eipä kestä. Kiva, että suostuit jäämään. Ei tarvitse taas nukkua yksin”, vastasin hiukan uneliaasti.

Sini alkoi riisuuntua. Itse heitin vain päällyspaidan ja farkut jalastani ja vein tyhjät kaakaokupit tiskialtaaseen. Käännyttyäni näin Sinin ottavan paitansa pois. Alta paljastui nätit vaaleansiniset rintsikat. Ilman päällyshousuja hän näytti vielä viettelevämmältä. Tunsin, kuinka veri alkoi virrata kehoni ääriosiin. Enkä tosiaankaan tarkoita sormia tai varpaita.

Peitin äkkiä seisokkini ja riuhtaisin itseni sänkyyn. Sini hivuttautui lämpöpatterin puoleiselle laidalle sänkyä ja veti peiton ylleen. Sammutin kattovalon ja käännyin Siniin päin. Sain telttakeppini hillittyä ja hivuttauduin lähemmäs kaunista tyttöäni. Muiskautin suukon hänen poskelleen.

”Hyvää yötä, Sini”, sanoin.

”Öitä”, Sini vastasi.

Makasin kyljelläni Sinin takana. Siirsin peittoa hiukan paremmin ja hivutin käteni hänen lantiolleen. Sini tuntui ihanan lämpimältä. Sitten tunsin, kuinka hänen kätensä tarttui käteeni ja siirsi sen rintansa päälle. Nyt se vasta hyvältä tuntuikin! Niinkin hyvältä, että tunsin veren lähteneen taas liikkeelle kohti alapäätä. Yritin siirtyä kauemmas Sinin reidestä, mutta hän kai huomasi kullini painuvan kiinni jalkaansa ja tokaisi:

”No… Taskulamppuko se siellä painaa vai?”

”Öh… Ei… Tuota, sori. En ole pitkään aikaan nukkunut tytön vieressä. Varsinkaan käsi rinnan päällä”, selitin hiukan nolona.

”Ei se mitään. Hyvä, kun kiihottaa”, Sini sanoi hymyä äänessään.

Sini painautui kiinni kaluuni, joka sojotti nyt täydessä pituudessaan. Paine vain kasvoi kasvamistaan ja mietin mitä tehdä. Sitten kurotin toisen käteni Sinin pikkuhousujen kauluksen kohdalle. Raotin housuja hiukan ja siirsin käteni takapuolta pitkin jalkojen väliin. Samalla hivutin toisen käteni rintaliivien alle ja kosketin lämmintä nänniä. Sini ynähti kiihottuneesti ja liikahti kohti minua. Tunnustelin hänen housuissaan ja viimein löysin etsimäni. Turvonneet häpyhuulet tuntuivat sormien alla. Hieroin hiukan niitä ja tunsin nännin kovettuvan toisen käteni alla. Painoin itseni aivan kiinni Siniin ja hieroin häpyhuulia hiukan kovemmin. Kuulin Sinin hengityksen kiihtyvän. Viimein hän huokaisi:

”Ah… Saku… Nyt on… Aah!” kiihottunut huudahdus purkautui Sinin huulilta. Olin tosiaankin osunut kultasuoneen. Suutelin Siniä niskaan ja aloin riisua hänen rintaliivejään. Tässä vaiheessa Sini kävi jo tosi kuumana. Hänen kehonsa väreili kuumuutta ja hän kiemurteli ja hytkyi nautinnosta.

”Pane mua, Saku… Mä pyydän. En kohta kestä enää”, Sini huudahti.

Kun asia kerta esitettiin niin kiihottuneesti, niin pakkohan siinä oli totella. Nyt sain sen tilaisuuden, josta olin uneksinut. Kierähdin ympäri ja jätin Sinin aloilleen. Avasin yöpöydän laatikon ja tongin sen sisältöä.

”Mihin sä menit? En kai mä pyytänyt mahdottomia”, Sini puuskutti.

”Etsin vain asiaankuuluvia välineitä. En halua pistää sua paksuksi saman tien”, vastasin naurahtaen.

Kaivaessani kondomeja esille laatikosta muistin Sonjan. Suljin silmäni ja muistelin meidän ensimmäistä kertaamme. Emme olleet käyttäneet minkäänlaista ehkäisyä silloin. Ihme, ettei Sonja ollut tullut raskaaksi silloin. Ensimmäinen kerta elämässäni ja heti oli meinannut mennä pahasti pieleen.

Yhtäkkiä tunsin muovisen paketin kädessäni. Avasin kääreen ja laitoin kumin paikoilleen. Sini hengitti yhä kiivaasti. Pyöritellessäni kortsua kohdalleen hätkähdin äkkiä nähdessäni sängyn vieressä seisovan valkean hahmon. Sonja! Katselin suu ammollaan hahmoa. Hän kietoi kätensä ympärilleen ja hymyili surullisena. Sitten katsahdin yöpöydällä olevia Sinin silmälaseja ja valkea hahmo hävisi. Tunsin oloni kevyeksi. Sini oli nyt ainoa rakkauteni. Kaipasin toki Sonjaa, mutten voisi luopua Sinistä. Kosketin Sinin kylkeä, ja hän pyörähti minuun päin.

”Rakastan sua…” Sini huokaisi.

”Samoin… Okei… Oletko sä valmis?” kysyin vapisten.

”Kyllä. Tuu sisälle lämpimään”, Sini vastasi. Samalla hän veti minut lähemmäs ja suuteli suoraan suulle.

Työntelin kaluani sokkona miten sattui, ja lopulta osuin oikeaan osoitteeseen. Työnsin hiukan syvemmälle ja lämpö ympäröi kullini. Sini päästi pienen huudahduksen työntyessäni hänen kosteaan riemurasiaansa. Hiukan höyläten pääsin pohjaan asti. Painauduin aivan kiinni Sinin kehoon ja vein käteni hänen selkänsä taakse. Sini alkoi nytkyttää itseään edestaas ja pääsin itsekin rytmiin mukaan. Sänky nitisi hiukan päästessämme vauhtiin. Sanoinkuvaamattoman hyvä olo kumpusi esiin, kun liikuttelin kaluani kosteassa lämmössä. Edestäni kuuluvasta voihkimisesta päättelin, että Sinikin nautti touhustamme.

Sinin nostaessa leukaansa pääsin suutelemaan häntä kaulalle. Hän tuoksui vaniljalta. Hajuveden tuoksu sai minut entistä kiihottuneemmaksi, ja tunsin hengitykseni kiihtyvän.

Sinin rinnat olivat puristuksissa välissämme kuin pullataikina kaulimen alla. Liikkuessamme rintakehäni leipoi niitä ja kovat nännit painuivat paineella ihooni. Sini alkoi huokailla kovemmin ja kohta hän päästeli jo jatkuvia voihkaisuja. Suutelin häntä kaulalta ylöspäin tuntien, kuinka sperma alkoi jyllätä alapäässä. Kiristin tahtia ja hengitin yhä kiivaammin saadakseni happea. Sinin vako alkoi sykkiä ensin hiljaa ja hitaasti, sitten yhä kiihkeämmin.

”Uuu-uu-uuh… Vielä… Älä lopeta!” Sini huusi.

”Kohta mä laukean!” sain sanottua työntöjen välillä.

Tunsin lämpimän puristuksen kalussani ja Sinin rintojen paineen rinnassani. Sydän tykytti. Ilma oli täynnä rakkautta sillä hetkellä. Suutelimme villisti.

Sitten paukahti. Laukesin huudahtaen Sinin sisälle. Siemennestettä tuntui tulevan ainakin litra ja vähän päälle. Kiihotus ei loppunut alkuunkaan, vaan jatkoin työntelyä. Sinin tulivuori oli vielä purkautumatta. Samassa hänen pillunsa alkoi täristä hillittömästi ja selkä taittui kaarelle. Sarja huudahduksia ja kiljaisuja purkautui ilmoille Sinin saadessa orgasminsa. Puhalsin keuhkoni tyhjäksi ja lysähdin kasaan kuin tyhjä ilmapallo. Vetäisin kankeni ulos Sinin vieläkin tärisevästä pillusta. Rutistin häntä ja silitin selkää. Sini hengitti raskaasti ja sopersi puuskuttaen:

”K-kiitos. Se oli mahtavinta, mitä olen ikinä kokenut.”

”Kiitos sinulle. Helpotti kummasti, kun sai välillä muutakin kuin kättä”, tokaisin puolipökerryksissä.

Otin kortsun pois ja vedin housut jalkaani. Sini ei vaivautunut pukemaan rintsikoita, vaan veti vain pikkuhousut jalkaansa. Kaaduin tyttöni viereen sängylle. Olin aivan totaalisen poikki. Käännyin taas Siniin päin, suutelin häntä ja toivotin jälleen hyvää yötä.

”Hyvää yötä, rakas”, Sini vastasi ja nukahti miltei heti.

Suljin silmäni ja nukahdin kehräävän tyttöystäväni viereen.

Keskellä yötä heräsin kiljaisuun ja nyyhkytykseen. Säpsähdin ylös ja katsoin viereeni. Sini oli noussut istumaan ja haukkoi henkeään silmät pyöreänä ja hiukset sekaisin. Silmieni totuttua pimeään kysyin:

”Näitkö painajaista?”

”N-näin. Sä jäit auton alle ja lensit pois. Jäin aivan yksin. Minä…” Sini henkäisi ja purskahti itkuun.

”Rauhoituhan… Mä olen tässä ihan vieressäs. Olin koko ajan. Se oli vain unta”, lohdutin ja halasin Siniä. Nyyhkimisen päätyttyä irrottauduin hänestä ja sanoin:

”Mä tiedän yhden hyvän keinon painajaisten lopettamiseksi.”

”Mikä se on?” Sini kysyi.

”Odotas hetki”, vastasin.

Ujuttauduin peiton alle ja ryömin Sinin jalkojen väliin ja kosketin pikkuhousujen haarakiilaa. Kuulin Sinin henkäisevän ja päästävän ”ahaa”-elämyksen mukaisen huokauksen. Painoin parilla sormella haarojen välistä ja heitin peiton sivummalle päältämme. Sini levitti jalkojaan, jotta pääsin lähemmäs kaikkein pyhintä. Liu’utin hänen pikkuhousunsa syrjään ja katselin hetken mitä ihaninta joka pojan unelmaa. Pikkuhosut olivat jo hiukan märät, joten tökkäsin nenälläni häpyä. Sini tarttui rintoihinsa ja alkoi hieroa niitä. Työnsin kieleni häpyhuulten takapäähän ja aloin hitaasti nostaa sitä ylöspäin. Päästessäni klitorikseen Sini ynähti voimakkaasti. Pyörittelin klitorista kielelläni ja hivelin reisien sisäpintaa samalla. Sini alkoi nykiä edestakaisin työntäessäni kieleni niin syvälle hänen pilluunsa kuin mahdollista. Sinin hengitys voimistui ja hän alkoi taas pitää tulevan orgasmin ääniä. Suutelin klitorista ja nuolaisin huuliani. Maistui hivenen suolaiselta, mutta mukana oli selvä kiimainen aromi. En ehtinyt jatkaa nuolemista kovinkaan kauaa, ennen kuin Sini alkoi huojua. Hänen pillunsa tärisi kovasti ja sisältä valui sameaa nestettä, jota join innoissani. Sini huusi tukahdutettua, kiihottunutta huutoa ja huohotti raskaasti.

Orgasmi oli selvästi ollut tyhjentävä, sillä Sini melkein tipahti sängystä. Hän oli aivan hikinen ja hyväili vieläkin rintojaan. Nuoltuani hänen alapäänsä puhtaaksi ryömin takaisin hänen vierelleen.

”Kiitos”, Sini puuskutti.

”Eipä kestä. Jos näet vielä painajaisia, niin otetaan käsittely uusiksi. Sä maistut muuten tosi hyvältä”, vastasin.

Sini naurahti lempeästi valkoiset hampaat hämärässä loistaen.

”Kiitos. Mä rakastan sua!” hän lausui.

”Ja mä rakastan sua. Kaunokainen…” sanoin vielä lopuksi.

Toivotimme toisillemme vielä kerran hyvää yötä ja nukahdimme melkein sylikkäin.

Jep… Elämäni palasi jälleen raiteilleen. Löysin rakkauden ja elämänilon uudestaan. Kaikki oli taas parhain päin. Tuona iltana Sonja näyttäytyi minulle viimeisen kerran. Lepää rauhassa, rakas.

Lue myös

Panoa parturissa

Panoa parturissa : Olin työmatkalla keskisessä Suomessa joitakin vuosia sitten. Aikataulussa oli sen verran tyhjää, …

Parhaan kaverin siskoa

Parhaan kaverin siskoa : Herään aamulla radion alkaessa soittaa Popedaa. Äiti huutaa alakerrasta: ”Riku, aamupala …

3 kommenttia

  1. Hieno tarina, hyvin kirjotettu

  2. seksikäs 9 vuotias tyttö

    aah oli tosi kiihottunut ja seksikäs

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *