Nyt naidaan vitulta niska nurin

Nyt naidaan vitulta niska nurin :

Koko iltapäivä oli oltu saunarannassa ja pesty pyykkiä. Siihen aikaan valkoiset pyykit keitettiin padassa ja huuhdottiin järvessä. Siinä meni aina puoli päivää.

Olisihan siellä aika mennyt, mutta jouduin vahtimaan pienempiäni. Sainilla oli samanikäinen tyttö kuin minulla pikkuveli, ja ne olivat milloin menossa laiturille, milloin sörkkimään tulta kepillä padan alle.

”Vie ne kauemmas täältä kuumien vesien luota”, äiti komensi.

Sainilla oli pieni vauvakin kopassa. Hän kävi sitä välillä imettämässä.

Saini ja äiti olivat alushameisillaan. Siihen aikaan ei naisilla uimapukuja ollutkaan tai ainakaan niitä ei käytetty pyykkiasuna. Me olimme äidin kanssa tulleet Sainin luo varta vasten pyykkiämme pesemään.

Sainin mies käväisi uimassa, ja siksi aikaa minä vapauduin lasten vahtimisesta. Pääsin uintikaveriksi.

Mies oli lihanostaja, ja hän kierteli koppiautollaan pitkin maakuntaa. Saini ja minun äitini olivat maalta kotoisin, mutta nyt minun äitini kävi tehtaassa työssä. Nyt hänellä oli kesäloma tai sitten oli lauantai. Minä olin koulupoikana lomalla koko ajan.

Äiti ja Saini muistelivat lapsuuttaan. Saini oli ollut piikana, ja hän kertoi juttuja lampaista ja vasikoista. Kaipasi niitä. Hän oli huolekas ihminen, katsoi meihin lapsiinkin aina nätisti ja lämpöisesti.

Välillä naisetkin kävivät uimassa. He olivat ripustaneet lakanoita kuivamaan näkösuojaksi ja riisuneet alushameensa. Taas Saini imetti ja minä menin siihen viereen. En tiennyt, mikä minua siihen veti. Ne pullukat tissitkö vai paksut, pehmoiset reidet.

Vai kiinnostiko se salaperäinen, karvainen pörrö siellä vatsa alla? En minä siihen kummemmin huomiota kiinnittänyt. Semmoinenhan naisilla on, täyteläinen puska. Jotenkin aavistin, että naisten pälyily johtui siitä. Kun isompia poikia meni tontin ohitse onkineen, naiset kyykistyivät valppaina matalaksi.

Imettämisen jälkeen Saini vei vauvan päiväunille. Hän otti muutkin lapset mukaan sisälle. Etteivät saa auringonpistosta, hän sanoi. Niin minä pääsin vapaaksi.

Minä sanoin, että lähden retkelle, mutta en minä kauas mennyt. Kiersin saunakamariin. Sinne oli kerätty vanhoja Apu-lehtiä, ja minä livahdin lukemaan niistä sarjakuvia. Oli se ”Sortin sakki”, jota oikein ahmin.

Minä kahmaisin ison pinon lehtiä ja vein ne saunan lauteille. Sieltä minä en paljastuisi. Äiti oli sitä mieltä, että kirkkaana kesäpäivänä ei saanut maata sisällä lukemassa ja silmiä pilaamassa.

Oli Avussa ”Viikon tyttökin”. En minä tiennyt, mikä minua siinä kiinnosti, mutta tarkkaan minä etsin aina senkin. Herttainen hymy ja paljaat reidet jotenkin rohkaisivat, ja minä heitin uikkarini pois. Kikkeli kovettui, kun minä sitä siinä varovasti koskettelin.

Säikähdin kumminkin siinä samassa, kun kuulin Sainin miehen tulleen saunakamariin. Mies taisi istahtaa laverille. Siinä mekin olemme olleet äidin kanssa yötä. Tuttua narinaa.

Minä olin hiljaa. En halunnut tulla häirityksi.

Siihen kuulin äidin äänen. Voi että, minua suututti. Koko lukunautinto, se vanhojen lehtien huuma meni pilalle. Minä yritin keskittyä kumminkin ja olla hiljaa, ettei minua huomattaisi. Sainin mies ja äiti supattivat oven toisella puolella.

”Et kai sinä tosissasi meinaa”, äiti naurahti, ja minä yritin hiljaa käännellä sivuja.

”No joo, joo”, mies sanoi, ja sitten oli taas hiljaista. Narahteli vähän.

”Minä luulin, että sinä Sainia rakastat”, äiti sanoi.

”Saini on minulle kaikki kaikessa”, miehen matala ääni kuului eteiskamarista. ”Mutta minä niin tykkään sinustakin.”

”Ei me uskalleta”, äiti töksäytti kesken hiljaisuuden, kun yritin taas uppoutua lehtiin.

”Kyllä me ihan pikkuisen voidaan”, mies vakuutti ja äiti kihersi niin kuin häntä olisi kutitettu.

”Kato nyt, kun tekee mieli”, mies maanitteli. ”Mitäs nostelit helmojasi.”

”Nooh”, äiti tirskahti. Mies kiusasi. Minäkin hermostuin vähän ja rupesin kuuntelemaan. Siellä nujuttiin, mutta ei äiti ehkä ihan tosissaan rimpuillut, vaikka yritti kiellellä.

”Sitä sinä oot vailla”, mies tinkasi. ”Ihan valmis.”

”Joku voi tulla”, äiti sanoi. Ja sitten minulta oli henki salpautua. ”Poika on jossakin.”

”Poika ei tänne nokkaansa pistä”, mies tuhahti. ”Se on kaukana jo.”

Minä aloin kuulla syvempää hengitystä, semmoista huohottamista. Mies supisi, että ”kauheasti pakottaa”.

Minä kuuntelin kikkeli kovana. Iso poikahan minä jo olin, asioista perillä. Miestä kiinnosti se sama paikka, josta minut oli tähän maailmaan synnytetty. Semmoinen karkea seikka pulpahti mieleen. Siellä oli se ”turkinhiha”, jolla pienempänä kiusattiin. Sitä hihaa nyt yritettiin käyttää siihen tarkoitukseen.

”Minä niin nauttisin”, mies maanitteli, ja minulle tuli mieleen ne äskeiset kähärät pehkot valkoisia lakanoita vasten. Niiden perään on aikamiehet iilinä. Niin kuin Sainin mies siellä, ääni paksuna.

”Uskalletaanko me”, äiti epäröi.

”Ovi on haassa”, mies yritti olla vakuuttava.

”Mutta voi tulla seurauksia”, äiti naurahti. ”Ei ole tonttulakkia.”

Minä ihmettelin. Toisella puolella oli hiljaista. Melkein hiljaista.

”Ai kun sinä olet ihana”, äiti huokaisi.

”Anna pikkuisen tulla, puoleen väliin”, mies lirkutti. Laverin narahduksia.

”Voi kun voitaisiin olla”, kuulin äidin voipuneen äänen.

”Ei kai sulla ottiaika ole”, mies jupisi.

”Ei tiiä”, äiti sanoi ja laveri narisi. ”Ei suinkaan sulta valu?”

”Sinulta tässä valuu”, mies murahti, ja laveri nytkyi entistä kovemmin.

”Ole herrajumala varovainen”, kuulin äidin huolekkaan äänen.

”Vedänkö mulkun pois”, mies sihisi hampaittensa välistä.

”Älä ihan vielä”, äiti ynähti.

Uusi nytkytys.

”Onko parempi ku miehelläs”, kuulin miehen kujeilevan.

”On sinulla parempi”, äiti sirkutti ja minua nolotti kaksin verroin. Äiti petti meitä kaikkia.

”Miten niin parempi”, mies innostui.

”No… terhakkaampi”, äiti kuittasi.

”Kehu vielä, niin kovenee tästäkin”, mies yllytti, mutta äiti ei kehunut. Pyysi miestä ”antamaan suuta”.

”Nussiiko miehesi paljaaltaan”, mies jatkoi, kun suuta oli annettu. Nyt minä vasta tajusin ja uskoin, että siellä oltiin tosiaan sillä tavalla.

”Joskus innostuu”, äiti vastasi, mutta ei tuntunut kovin innostuvan tästä asiasta.

”Pannaan samaan piikkiin tämä.”

”Heheh”, kuulin äidin naurua. ”On sulla meiningit.”

”Minulla on hyvä siemenlinja”, mies kehaisi. ”Jos sattuisi itämään.”

”Pyyhi suus”, äiti puuskahti, ja minua hirvitti. Aavistin, että tosi oli kyseessä. Siellä tapahtui jotain sellaista, jota ei kerta kaikkiaan saisi tapahtua. Muistin miehen paksun, ruskean elimen rannasta. Kuinka se uimassa käydessä poukki raskaana puolelta toiselle.

Kuinka äiti antoi miehen tehdä semmoista? Lotisi kuin kirnutessa.

”Nyt naidaan vitulta niska nurin”, mies mörisi. Se oli raakaa puhetta lihanostajankin suusta. Raakaa oli meno muutenkin. Äiti pani vastaan kaikin voimin. Siltä kuulosti.

”Heitä vatsalle”, äiti korotti ääntään. ”Ei tehdä lasta, kuulitko!”

Jotakin mies heitti. Kuin kylmää vettä, ajattelin, kun äiti kiljahteli ”hui, huitaan”. Mies röhki eläimenä kuin koppiautonsa lasti. Sitten tuli hiljaista.

Nyt ne tulevat saunan puolelle, säikähdin. Uikkarini olivat pudonneet lauteiden välistä lattialle. Onneksi menivät uimaan. Sujautin lehdet paikoilleen ja luikahdin salamana uikkarit kourassa metsään.

Pitkän ajan kuluttua palailin rantaan. Äiti huuhteli pyykkejä laiturin päässä alushameessaan ja Saini ripusteli niitä ilkosillaan narulle. Tissit keinahtelivat somasti. Hän hymyili minulle ystävällisesti. Livahdin pyykkinarun toiselle puolelle ja silmiä siristäen vilkaisin tyynyliinojen ali hänen tussuaan. Ensi kertaa sillä silmällä. Ei kauan mennytkään, kun aloin sille runkata.