Etusivu / Kinky ja fetissi / Rankkaa kinkypornoa Antin kanssa
Rankkaa anaaliseksiä ja sidontaa - Suomalaiset kinkynovellit
Rankkaa anaaliseksiä ja sidontaa - Suomalaiset kinkynovellit

Rankkaa kinkypornoa Antin kanssa

Rankkaa kinkypornoa Antin kanssa :

Sanna tarkasteli kuvaansa höyryn puoliksi peittämästä peilistä. Tyytymätön mutristus vaihtui puolittaiseen hymyyn katseen valuessa kasvoilta alaspäin alastomaan vartaloon. Hän vilkaisi nopeasti avoimesta ovesta eteisen kelloa, aika alkoi olla vähissä. Vielä viimeinen silaus meikkiä, sitten pikasiivous kylpyhuoneessa, lenkkivaatteet piiloon.

Sanna tarkisti vielä, että olohuone oli kunnossa. Antin tuoli oli keskellä huonetta, vastapäätä peilikaappeja. Sanna rakasti peilejä. Polvistuessaan eteisen matolle ja painaessaan poskensa sen karkeaa karvaa vasten hän saattoi tutkia itseään joka suunnalta. Asento oli juuri oikea, reidet 90 asteen kulmassa. Antti näkisi kaiken heti astuessaan ovesta sisään. Sanna työnsi vielä mustaa tappia syvemmälle peppuunsa ja uitti sormia huulten välissä. Millainen lutka! Oikein kiihottuu pelkästä eteisen lattialla kyykkimisestä ja odottelusta!

Antti oli soittanut kun Sanna oli ollut kiertämässä Töölönlahtea. “Mä tulen seitsemän jälkeen. Ole valmiina.” Sanna oli henkäissyt vastaukseksi “Varmasti, herra!” Antti oli todennut vain “Hyvä” ja lopettanut puhelun. Vasta sen jälkeen Sanna oli katsonut kelloa, hölkkä oli vaihtunut pikajuoksuksi Töölön halki. Maitohappoiset jalat alkoivat nyt toipua, mutta aamusta tulisi vaikea. Sanna kiroili hiljaa mielessään omaa intoaan, aikaahan oli vielä paljon.

Porraskäytävästä kuului askeleita, mutta ne loppuivat lyhyeen. Alakerran naapuri tuli kotiin. Sannan silmät vaelsivat avoinna odottavan kaapin sisällössä pelonsekaisella kaiholla. Se oli Antin kaappi, täynnä mustia ja teräksenvärisiä esineitä siististi järjesteltynä. Sanna katse viipyi erityisesti karkeatekoisessa laitteessa, jonka teräsosat oli huolella maalattu mustiksi. Rautakaulus. Hänen pitäisi puhua siitä Antille. Viime kerrasta oli jo monta viikkoa. Kyllä Antti suostuisi. Hänen olisi suostuttava, viimeistään sunnuntaina.

Alaovi kävi ja Sanna erotti tutut askeleet. Viisi loikkaa ja niitä seuraava kaiteen helähdys toistuivat Antin noustessa portaita. Sanna vilkaisi kelloa. Kaksi minuuttia yli. Hän kostutti vielä sormiaan pimpissään, työnsi sisempiä huulia paremmin näkyville. Peilistä katsoen hän vielä varmisti että trimmatut karvat olivat siistinä viivana. Sitten hän painoi kasvonsa mattoon, asetti kätensä ristiselän taakse ja koukisti selkää hieman. Odotus päättyisi pian. Hän kuuli kun Antti kaivoi avaimia oven takana. Lukko kiertyi ja Antti astui eteiseen.

Antti riisui takkinsa ja laittoi sen eteisen naulakkoon sille varattuun henkariin. Hän tarkasteli huolella lattialla odottavaa lutkaa eteistä. Jokainen yksityiskohta oli juuri niin kuin sen pitikin. Vahinko. Antti oli jo matkalla miettinyt sopivaa rangaistusta. Myöhemmin. Antti luotti, että Sanna kyllä antaisi sopivan syyn kun kaipasi piiskausta. Antti itse kaipasi – ei, tarvitsi – kunnon nollausta.

Sanna kuuli metallin napsunaa. Antti otti jotain kaapista. Nahkainen vaatekappale mätkähti Sannan pään viereen. “Laita se päälle.” Huppu. Sanna oli pitänyt sitä vain muutaman kerran, silloin kun Antti oli tuonut vieraan mukanaan. Sanna veti mustan hupun päähänsä ja haroi hiuksiaan. Hän piti tukkansa lyhyenä, päälaen aukosta pilkisti vain pari pronssinkarvaista tupsua. Sovittaessaan huppua paikalleen Sanna huomasi, että Antti oli irrottanut hupun silmälaput. Sulkiessaan vetoketjua hän katseli kysyvästi Anttia peilin kautta.

“Tänään saat luvan tyytyä vain minuun.” Antti levitteli käsiään muka anteeksipyytävän näköisenä. Antti kiinnitti Sannan kaularenkaan nahkaisen kauluksen päälle. Se kiilteli himmeästi, harjatun teräksen pinnasta saattoi vain vaivoin erottaa nivelen ja lukon saumat. Sannalla oli lupa pitää sitä vain kun Antti oli paikalla. Silloin hän oli Antin oma. Rengas istui tiukasti hupun kaulaosan päällä. Antti antoi käsiensä levätä Sannan rintojen päällä ja ihaili hetken näkyä. Sannan kalpea iho, musta nahka ja hopeisena hohtava teräs.

Hupun päällä oli tukeva lenkki. Antti nappasi sen kouraansa ja veti Sannan perässään olohuoneeseen. Sanna kipitti nopeasti nelinkontin. Sen taidon hän oli oppinut nopeasti Anttiin tutustuttuaan. Antti istuutui huonetta hallitsevaan nojatuoliinsa ja veti Sannan jalkojensa väliin. Hän kaivoi puoliksi kovettuneen kyrpänsä bermudoistaan ja veti hupun suun kohdalla olevan vetoketjun auki. Sanna tiesi mitä häneltä odotettiin, hän aukaisi leukaansa niin paljon kuin huppu antoi myöden ja työnsi kieltään ulos.

Antti piteli kiinni hupun lenkistä ja ohjasi Sannan avoimen suun kohti maalia. Aluksi hän antoi naisen liikutella päätään melko vapaasti, Sanna pääsi nuolemaan ja keräämään sylkeä. Pian Antti kuitenkin sai tarpeekseen alkuvalmisteluista ja otti hupusta tiukemman otteen molemmin käsin. Parin kokeilevan työnnön jälkeen Antti painoi naisen pään syvälle syliinsä ja piteli sitä siellä. Sanna yritti pidätellä henkeään ja nieleskeli kyrvän pään tunkiessa yhä syvemmälle ja syvemmälle kurkkuun. Kuuma nielu lypsi kyrpää, Antti tunsi terskassaan kymmenien pienten lihasten liikkeet.

Lopulta Sannan oli pakko saada henkeä. Käsien hätäinen liike oli merkkinä Antille. Hän nosti painonsa tuolinreunalle ja alkoi toden teolla panna. Sanna piti yleensä pientä ääntä ottaessaan suihin, hän tiesi Antin kiihottuvan siitä, mutta nyt ei ollut tarvetta liioitella. Sanna veti henkeä kurluttaen, yski ja kakoi, ja väliin yökkäili Antin painaessa kyrpäänsä syvälle nieluun. Nenä tuntui olevan täynnä sylkeä ja räkää.

Sanna oli tottunut siihen, että Antti käytti hänen suutaan kuin toiset miehet pillua, mutta tällä kertaa Antti oli vielä tavallistakin suorasukaisempi. Antti oli nainut Sannaa suuhun näin rajusti korkeintaan pitkän session päätteeksi. Tämä ei ole mikään suihinotto, Sanna ajatteli. Antti käytti häntä kuin seksilelua, tyydytti itsensä aivan kuin jotain fleshlightia käyttäen. Minä olen fleshlight, Sanna toisteli mielessään, minä olen fleshlight.

Sanna joutui taputtamaan Anttia reiteen aikalisän merkiksi. Nenä oli tukossa, Sannaa pyörrytti ja silmissä tuntui samenevan. Antti tuijotti yskivää ja niiskuttavaa lutkaansa tyytymättömän näköisenä. Hän ei ollut vielä lähelläkään. Kun Sanna veti käden takaisin selkänsä taakse, Antti komensi “Katso minua silmiin.” Sanna räpytteli ja yritti kyynelten takaa kohdistaa katseensa Anttiin. “Silmiin, lutka.” Antti painoi kyrpänsä hitaasti syvemmälle, Sanna nytkähti ja yökkäsi mutta piti silmänsä auki. Antin näytti tyytyväiseltä tähän suoritukseen. Miehen harmaiden silmien katse oli kiinteä, samaan aikaan myötätuntoinen ja ilkikurinen, kova mutta hieman huolestunut. Tai niin ainakin Sanna toivoi.

Antti palasi pikkuhiljaa äskeiseen tahtiinsa. Samalla hän tarkkaili koko ajan Sannaa. Kokemuksesta Antti tiesi hellittää ja antaa lutkan vetää henkeä kun Sannan vasen silmä alkoi harhailla. Hän kuitenkin pitkitti näitä Sannan samoiluja hämärän maassa, kerta kerralta pidempään. Rajattoman vallan tunne täytti Antin. Hän oli Kaikkivaltias, Khristos Pantokrator, Elämän ja Kuoleman Herra. Tänään hän veisi Sannan rajan toiselle puolelle.

Sanna alkoi vaipua sumuun. Hengittäminen ei tuntunut enää niin tärkeältä, vaikka keuhkoissa polttikin. Hän pystyi keskittymään vain Antin silmiin. Sannan luomet alkoivat painaa, hänen täytyi ponnistella, ne oli pakko pitää auki. Eteisen valot paistoivat kirkkaasti Antin pään takaa, ne muodostivat sädekehän miehen pään ympärille. Antti itse muuttui mustaksi varjoksi, varjoksi jonka silmät hehkuivat ja polttivat. Hyvä, minä olen fleshlight, Sanna ajatteli, mutta minä olen fleshlight, jolla on sielu. Sielu jonka olen myynyt, ja Paholainen ottaa nyt omaansa.

Sanna tunsi kuinka kuuma neste täytti nielun ja tunki ylöspäin.f Antin kyrpä teki pientä liikettä kurkunpäätä vasten. Luomet painoivat kuitenkin ainakin tonnin, ne valuivat väkisin kiinni.

Sanna pakotti itsensä räväyttämään silmäluomet auki. Antin varpaat. Paniikissa Sanna kampesi itsensä ylös lattialta. Antti seisoi tuolinsa vieressä. Hän oli kaatanut itselleen vettä ja joi sitä pitkin kulauksin. Sanna muodosti käsillään T-kirjaimen. Hän yritti puhua, mutta kaltoinkohdellut äänihuulet eivät totelleet. “Ve-vessa”, Sanna sai lopulta raakuttua.

Antti katseli lutkaansa. Hupun sierainaukoista valui räkää, tai väristä päätellen Antin siemenen ja rään sekoitusta. Hupun alaosa oli märkänä syljestä, suuaukon reunoista roikkui kuolavanoja, sylkeä valui kaulalle ja sitä kiilsi rintojen välissä. Lutka tosiaan tarvitsi aikalisää. Antilla oli sille vielä käyttöä. “Viisi minuuttia. Jätä toi pois, ja tuo mulle kaapista se sun kapula.”

Sanna kipitti nelinkontin kylpyhuoneeseen. Vapisevin sormin hän kamppaili hupun kanssa ja veti sen kaularenkaan alta pois. Mikä näky! Hiki, sylki ja kyyneleet olivat sekoittuneet meikin kanssa. Mutta pahin oli oikea silmä. Siinä oli iso punainen läiskä, melkein kiinni iiriksessä. Sannan teki mieli vetää nahkainen naamio takaisin. Mitä ihmettä töissä sanottaisiin huomenna?

Sanna pesi kasvonsa ja yritti parhaansa. Silmälle ei voisi mitään. Kello kävi. Sanna pudottautui takaisin polvilleen ja suunnisti Antin kaapille. Katse hakeutui syrjässä olevaan tummaan esineeseen. Rautakaulus. Hän voisi pyytää sitä. Sanna vilkaisi sivusilmällä peiliä. Antin olisi pakko suostua siihen, vielä tänä iltana. Sanna nappasi koukusta nahkapäällysteisen suukapulan ja kiiruhti se hampaiden välissä Antin luo. Sanna oli varma että Antin antama aika oli jo loppunut, kun hän pudotti kapulan Antin syliin ja kääntyi selin odottamaan.

Antti käänteli esinettä käsissään. Naisen hampaat olivat syöneet satoja pieniä koloja kapulaa peittävään nahkaan. Kapulan keskelle kullanvärisin kirjoitettu omistusteksti oli sen sijaan edelleen kuin uusi. Antti kurotti Sanna pään eteen ja painoi kapulan paikalleen. Sanna pääsi hyväilemään miehen sormia kielellään.

Antti mietti seuraavaa siirtoa samalla kun leipoi Sannan rintoja. Ne olivat paljon painavammat kuin miltä näyttivät, mutta kooltaan juuri sopivat Antin kämmeniin. Sanna ei koskaan ollut nähnyt kenelläkään isompia käsiä. Eikä tuntenut kovempia. Sepän kourat. Niillä Antti puristeli ja vaivasi tissejä, välillä hän venytteli hajamielisesti Sannan nännejä. Naisen nimikkokapulan pintaan painui taas uusia koloja. Kyynelten kohotessa silmiin hän tuijotti kuvaansa kaapin ovessa. Kapulassa luki “!annaS nelo äm, ieH””. “Hei, mä olen Sanna!”.

Antti teki päätöksensä. “Pää lattialle.” hän komensi. Sanna painoi ylävartalonsa vasten mattoa ja nosti takapuolensa mahdollisimman ylös. Hän työnsi polviaan etäämmälle toisistaan niin että kaikki olisi tarjolla Antille. Antti taitteli vaatteitaan siistiin pinoon olohuoneen pöydälle. Hänellä ei ollut mitään kiirettä.

“Levitä persettä!” Sanna tarttui pakaroihinsa ja veti niitä sivulle niin että ulommat pillunhuulet aukenivat kokonaan. Antti hengähti tyytyväisenä. Hänen katseensa lepäsi lattialla odottavan naisen vartalossa, tämän odottavassa pillussa. Hänen omaisuuttaan. Hänen ikioma huoransa. Hänellä oli onnea kun hän oli löytänyt Sannan. Antin teki mieli kehua Sannaa, kertoa kuinka onnelliseksi Sanna hänet teki. Mutta nyt ei ollut sen aika. Juuri nyt Antti tarvitsi lutkaa, ei rakastajaa.

Antti tarttui anustapin päähän. Vaikka Sanna olikin levittänyt sille avokätisesti liukuvoidetta, tappi istui tiukasti reiässään. Antti kiersi sitä ja veti sen sitten voimalla ulos, ei riuhtaisten mutta kuitenkin turhia hidastelematta. Hänet palkittiin vaimealla voihkaisulla. Odottava hymy kareili miehen huulilla. Antti pyyhkäisi Sannan kädet pois ja tarttui lujalla otteella naisen lantioon. Hän työntyi vittuun, lisävoitelu voisi olla tarpeeseen. Parin työnnön jälkeen Antti vetäytyi ja sovitti kyrvän pään vasten peppureikää. Antti leipoi Sannan pakaroita, levitti niitä, painoi sormensa syvälle naisen lihaan.

Antti väänsi Sannan lantiota parempaan asentoon ja painoi sitten määrätietoisesti kyrpänsä sisään naisen takamuksen. Tämä reikä, Antti mietti liukuessaan hitaasti peräaukon läpi, tämän minä omistan. Tämä on minun reikäni, minun omaisuuttani. Tämä on reitti suoraan Sannan sieluun. Ne kaikki minä omistan. Reiän. Sannan. Sielun.

Antti seurasi peukalollaan oikeaan pakaran A:n muotoista arpea. Sanna oli ollut suunnattoman ylpeä kun kirjain oli valmistunut, hän oli oli suolannut viikkokausia Antin polttamaa jälkeä saadakseen sen arpeutumaan kunnolla. Kirjaimen viivat erottuivat punertavina Sannan kalpeasta ihosta.

Antti rupesi kiihdyttämään tahtia. Enää hän ei välittänyt olla varovainen. Sanna päästeli pieniä kireitä voihkaisuja kapulan takaa, kyyneleet olivat kohonneet silmiin. Antti jätti ne huomiotta, nyt ei ollut sen aika. Hän työnteli kaikella voimallaan. Kullissa tuntui kuinka jokin suoni tai lihas läpätti hätäisesti syvällä Sannan takapuolessa. Antti alkoi olla valmis, sperma lähti liikkeelle, se ryöppysi syvälle suoleen.

Antti tipahti istumaan tuoliinsa. Sannan peppureikä jäi auki, aivan kuin odottamaan seuraavaa vierasta. Reiän supistuessa hitaasti pieni noro spermaa löysi tiensä ulos ja lähti vierimään kohti lattiaa. Antti haroi mustan tapin lattialta ja sovitti sen takaisin rypistyvään reikään.

Sanna katseli rakastajaansa peilin kautta. Tämä istui tuolissa katse kiinnittyneenä Sannaan. Pieni hymy kareili Antin huulilla. Hän näytti niin tyytyväiseltä kuin mies voi näyttää. Nyt olisi aika.

“Shiivoanko shinut?” Sanna kysyi kapulan takaa. Antti näytti yllättyneeltä, mutta viittasi Sannaa kääntymään. Sanna alkoi nuolla Antin kalua, kieli yletti juuri ja juuri ulos kireälle vedetyn kapulan alta. Kovin kauaa Antti ei jaksanut katsella touhua, hän aukaisi nahkahihnat ja veti suukapulan pois. Sanna otti Antin koko kalun suuhunsa, hän imi ja nuoli sitä huolellisesti. Antin kalu maistui karvaalta niin kuin peppu nyt tavallisesti maistui, mutta se ei ollut varsinaisesti likainen. Ehkä vauhdin pito ei ollutkaan niin huono idea, Sanna tuumi, hänellä oli ollut hyvää aikaa huuhdella.

Antti odotti raukeana tuolissa. Hän tiesi Sannan haluavan jotain, mutta Antilla ei ollut kiire mihinkään. Lopulta Sanna oli tyytyväinen siivoustulokseen. Hän jäi nojaamaan poskellaan Antin reiteen, siinä pääsi ihailemaan Antin uudelleen kovettunutta kalua. Sanna runkkaili sitä vasemmalla kädellään.

“Mä olen ajatellut”, Sanna selitti Antin puolijäykälle kyrvälle, “kun mä otin sulta ekaksi suihin”, Sanna käänsi katseensa Antin kasvoja kohden, niin että Antti varmasti huomaisi. Antin katse muuttui kysyväksi, mutta muuten hän ei reagoinut. “Niin kun mulle kävi jo näin”, Sanna osoitti veristä silmäänsä, “niin mä ajattelin että. Siitä on jo niin pitkä aika kun viimeksi.” “Yhy?”, Antti äännähti kysyvästi. “Voitaisiin käyttää… Rautakaulusta.”, Sanna sanoi poskien kuumottaessa “Jos sä laittaisit sen kiinni seinään. Niin kuin sillon viimeksi.”

Antti katsoi mietteliäästi punastelevaa Sannaa. Sanna oli saanut rautakaulukseen idean keskiaikaisesta teloitusvälineestä. Kuolemaantuomittu kiinnitettiin siihen kaulastaan, pyöveli ruuvasi kaulusta pikkuhiljaa pienemmäksi kunnes uhri kuoli hitaasti tukehtumalla. Sannalta oli mennyt monta kuukautta Antin suostutteluun, tämä oli Sannan mielestä joskus aivan liian varovainen, mutta lopulta mies oli myöntynyt. Erona teloitusvälineeseen kauluksessa oli pikalukko, jolla sen sai käden käänteessä auki – myös Sannan voimilla. Paitsi jos oli hitaasti kuristumassa hengiltä ja heikkona hapenpuutteesta, kuten Sanna oli huomannut edellisen kerran kun kiusaus oli käynyt liian suureksi. Jos alakerran naapuri ei olisi ollut kotona… Häpeä olisi riittänyt rangaistukseksi Sannalle, mutta Antti oli ottanut varman päälle ja piiskannut Sannan selän mustanpuhuvaksi polvitaipeista niskaan.

Antti ei pitänyt Sannan leikkiin liittyvistä riskeistä. Toisaalta. Sanna halusi elää vaarallisesti, ja mikä Antti oli sitä estämään? Jos jokin menisi vikaan, hän olisi paikalla. Hän pitäisi Sannasta huolta. Ja kyllä Sanna oli palkintonsa ansainnut, siitä ei ollut epäilystäkään.

“Käy sä pesulla, mä käyn hakemassa työkalut”, hän viimein myöntyi. Sanna hypähti riemusta ja loikkasi kohti kylpyhuonetta. Viime hetkellä hän kuitenkin muisti miten pitää käyttäytyä ja pudottautui polvilleen. Antti seurasi kylpyhuoneen ovelle asti mustan tapin pään vilkkumista pakaroiden välissä. Sitten hän nousi etsimään työkalujaan.

Ikkunan viereinen nurkka Sannan yhdistetystä olo-, makuu- ja työhuoneesta näytti vieraalle siltä, että se olisi pyhitetty television katseluun. Antti irrotti tottuneesti johdot taulutelevisiosta ja nosti itse television varovaisesti sohvan taakse. Seinäteline oli ankkuroitu neljällä pultilla kiinni seinään. Antin laskelmien mukaan pulttien pitäisi kestää yli tuhannen kilon paino. Television lisäksi niihin voi hyvin ripustaa jotain muutakin. Kuten vaikka Sannan. Seinätelineen tilalle Antti kiinnitti nyt mustan teräsluomuksensa.

Seuraavaksi Antti ripusti kaksi pientä sähkövinssiä kummankin katonrajassa olevan kaiuttimen ripustuksiin. Antti oli mitoittanut niidenkin kiinnikkeet hieman toisenlaiselle kuormalle. Vinssien vaijerien päissä roikkuivat leveät nahkaiset lenkit. Antti oli noutanut keittiöstä hieman tavallista korkeammat keittiötikkaat, jotka hän nyt sijoitti keskelle näyttämöä. Tyytyväisenä lavastukseen hän istahti tuolilleen odottamaan primadonnan saapumista näyttämölle.

Sanna kuunteli Antin puuhia kylpyhuoneen oven takaa. Hän oli pessyt naamansa, tällä kertaa huolellisemmin, pessyt kiireesti hampaansa ja kielensä – mitä jos Antti haluaisi suudella, varmasti haluaisi – ja huuhteli nyt huolellisesti peppuaan ja pesi tappia. Hän purskautti liukuvoidetta puhtaalle tapille ja sujautti sen takaisin paikalleen. Sanna kuuli nahkatuolin narisevan Antin painon alla. Antti oli valmis, nyt voisi palata olkkariin. Nelinkontin hän kipitti Antin tuolin viereen ja hyväili poskellaan miehen kyynärvartta.

Rautakaulus oli avonaisena odottamassa seinällä. Antti tutki Sannan punaruskeaa pehkoa ristiriitaisin tuntein, mutta veti sitten huulensa tiukaksi viivaksi. “No, esileikit on nyt sitten leikitty.” hän totesi, tarrasi molemmilla käsillä Sannaa kurkusta ja puolittain viskasi tämän istumaan keittiöjakkaralle. Sanna nosti odottavati leukaansa. Antti sulki kauluksen ja alkoi kiristää sitä.

Sannan mahassa kupli. Aivan kuin lapsena Linnanmäellä aivan hieman liian hurjassa laitteessa kun laitteenhoitaja sulki turvakaarta. Paitsi että tämä kaari oli kaikkea muuta kuin turvakaari. Kun Antti oli kieltänyt Sannaa käyttämästä kaulusta yksin ja suostui itse sen käyttöön enää harvoin, Sanna oli kehittänyt leikkiä vielä hurjemmaksi. Kun kaulus oli sopivan tiukalla, Antti sujautti leveät nahkalenkit Sannan polvitaipeisiin. Viimeiseksi Antti kiinnitti uhrinsa ranteet nahkalenkkeihin, jotka vetivät käsivarret sivulle. Niistä Sanna voisi kannatella itseään. Jos Sanna päästäisi itsensä herpaantumaan, rautakaulus kiristyisi ja painaisi valtimoita.

Riippuessaan seinällä Sannan silmät olivat hyvinkin Antin tasalla. Antti polvistui ja alkoi suukotella Sannan reisiä. Pikkuhiljaa hän nousi suukottelemaan vatsaa, sitten kiusaamaan ja ja näykkimään rintoja. Tisseistä hän eteni olkapäihin, sitten Sannan kasvoihin. Sanna yritti vastata suukkoihin, mutta rautakaulus esti häntä koskettamasta Anttia huulillaan. Lopulta Antti suuteli Sannaa otsalle ja astahti hieman taaksepäin. Sanna parahti epätoivoisesti: “Ei suukkoa tuomitulle?”

Antti teeskenteli miettivää ja kosketti sitten kevyesti huulillaan Sannan huulia. Sanna yritti vastata suudelmaan, mutta rautakaulus tuli taas tielle. Millaista kidutusta. Antti tuli hitaasti lähemmäksi, kielet kohtasivat ja Antti lukitsi Sannan pitkään suudelmaan. Yhtäkkiä Sanna tipahti tyhjän päälle, kaulus tiukentui ja Sannan henki salpaantui. Hänen julma pyövelinsä oli vetänyt istuimen pois Sannan alta kesken suudelman. Sanna ryhdistäytyi ja kuristava paine hellitti. Tällaisessa keinussa hän voisi istua tuntikausia, mutta Antti ei olisi niin kärsivällinen, siitä hän oli varma.

Antti keräsi vinssien kauko-ohjaimet käteen ja istahti tuoliinsa, jonka oli vetänyt käden ulottuville, metrin päähän tuomitusta. Sannalle hän totesi keskusteluääneen “Tällaista ohjelmaa saisi tulla useamminkin.”

“Miten olis leffaputki ensi viikonloppuna?” Sanna vastasi samaan äänensävyyn.

“Menee vähän vaikeaksi. Sunnuntai-aamun piirretyt?”

“Myöhäisleffa lauantaina ja piirretyt sit aamulla?” Sanna tinkasi.

“Kai sen on pakko onnistuu.” Antti myöntyi.

Antti huomasi oleellisen yksityiskohdan puuttuvan. “Kuvassa on nyt kyllä jotain vikaa, pitää virittää.” Antti hävisi eteiseen ja palasi nilkkakahleiden kanssa. Niiden vaijerit hän veti tiukalle lattianrajassa oleviin koukkuihin. Nyt kun Antti antaisi lisää löysää reisiä kannatteleviin vaijereihin, Sanna ei enää pystyisi varaamaan painoaan pelkästään jalkojensa varaan.

Antti istahti tuoliinsa ja sääti vinssejä. Sannan oli pakko alkaa kannatella itseään käsillä, kun jaloilta ei asennossa saanut enää juuri tukea. Hän pystyisi näinkin pitelemään itseään ylhäällä hyvän tovin, mutta asento haittasi hengitystä. Se alkoi käydä heti raskaana, sen Anttikin huomasi. Roomalaiset olivat kekseliästä mutta perivittumaista porukkaa, Antti totesi mielessään.

Antti väänsi tuolinsa selkänojan makuuasentoon ja vetäytyi ihailemaan kättensä työtä. Sannan kädet värisivät hienokseltaan rasituksesta, rinta nousi ja laski hitaasti. Jalat hakivat koko ajan parempaa asentoa, reisien lihakset nytkähtelivät. Kauankohan Sanna kestäisi tätä? Tunnin hyvinkin, ehkä vähemmän, jos jokin lihas alkaisi krampata.

Antti mietti, miten nopeuttaa prosessia. Viime kerralla hän oli aloittanut piiskaamalla Sannaa. Raipaniskun aiheuttama kipu oli saanut Sannan herpaantumaan. Joka kerta. Aina tämä oli kuitenkin jaksanut nostaa itsensä takaisin ylös. Kyllästyttyään hupiin Antti oli vaihtanut vibraattoriin ja saanut Sannan lopulta luovuttamaan.

Pystyisiköhän Sanna kannattelemaan itseään jos rouva O tulisi tuoreeltaan kylään? No, se nähtäisiin pian, Antti tuumi. Hän poimi lattialta vibraattorin ja tökkäisi sen johdon kiinni pistorasiaan.

Antti otti kiinni Sannaa reidestä. Toisella kädellään hän ohjasi vibran kärjen vaellusta lutkan pillunhuulien välissä, välillä kierrättäen sitä klitoriksen ympärillä, varoen kuitenkin koskettamasta itse pillunkieltä. Vanhana tykistön miehenä hän tiesi, että epäsuora tuli oli tappavinta. Sanna yritti hengittää syvään ja rauhallisesti, nenän kautta, mutta leveä panta kaulassa puristi ja käsien hankala asento teki hengityksestä kerta kerran jälkeen yhä raskaampaa.

Antti seurasi sivusilmällä Sannan kasvoja. Tumma laskimoveri pakkasi tämän päähän, kasvot olivat alkaneet hieman sinertää. Sanna antoi silmiensä painua kiinni. Antti nousi seisomaan ja läimäytti lutkaa naamalle. Tämän silmät rävähtivät auki, hyvä.
“Katso minua, huora! Katso minua! Silmiin!” Antti komensi. Sanna sai silmänsä jotenkin kohdistettua Antin kasvoihin. Antti lukitsi omalla lantiollaan nartun alavartalon paikoilleen seinää vasten ja antoi sähkömoottorin jatkaa työtään.

Antti huomasi että Sanna lähestyi hyvää vauhtia orgasmia. Hän alkoi suudella tätä. Silmistä näki milloin Sannan tajunta sumeni hapenpuutteesta, mutta naisen huulilta tunsi milloin tämä pääsi huipulle. Aivan kuin ruumista suutelisi, Antti mietti. “Le petite mort”, niin ranskalaiset sanoivat.

Sanna keinui lähestyvän orgasmin aallonharjalla. Hän yritti pitkittää leikkiä, oli niin epäreilua että Antti teki jotain tällaista heti aluksi. Sanna olisi halunnut keinua pidempään, antaa hapenpuutteen vuoroin vallata mielen, vuoroin nostaa itsensä varjoista. Antti oli oppinut kuitenkin ajoittamaan hyvin, Sanna totesi juuri ennen kuin hänen mielensä räjähti valoon ja sammui sitten.

Sanna palasi tähän maailmaan hitaasti. Hän tunsi Antin sisällään, mies liikkui hitaasti edestakaisin, oli melkein paikallaan. Antti oli varmaan nostanut hänet sängylle, lakanat tuntuivat ihanan vilpoisilta. Sanna selitti Antille miten paljon tämä merkitsi ja yritti syleillä tätä. Kädet eivät kuitenkaan totelleet. Sannan jalat olivat Antin hartioilla, hän yritti siirtää niitä, puristaa Anttia itseään vastaan. Nekin tuntuivat halvaantuneilta. Jokin puristi kurkusta. Hän yritti huutaa Anttia, mutta ääni ei tullut ulos.

“Sanna. Sanna. Herää.” Joku toisteli hänen nimeään. Sanna avasi silmänsä. Antti.
Sannan oli vaikea kohdistaa katsetta.

“Sanna? Ootsä ookoo? Sanna?”

Sanna nyökkäsi kevyesti. Olo oli edelleen kevyt ja epätodellinen, ikään kuin liian kovassa humalassa.

“Puhu mulle jotain.”

“Mit mun pitäis sanoo?”, Sanna onnistui raakkumaan.

“Ihan mitä vaan. Onks kaikki hyvin?”

“Mis me ollaan?”

“Ihan samassa paikassa kuin äskenkin. Sun kotona. Oota, mä otan pois.”

Sanna alkoi selvetä. Rautakaulus. Se kiristi, mutta ei tukehduttanut. Antti.. Antin kalu oli hänen sisällään, kannatteli häntä.

“Älä.”

“Mitä älä?”

“Älä ota pois.”

“Mitä? Haluatsä jatkaa?”

“Jatka tota.”

“Mitä?”

“Pane mua.”

“Joo. Otanko mä sut irti?”

“Nostat sä mut sänkyyn?”

“Mä nostan.”

Antti vapautti Sannan kädet. Tämä kietoi ne tiukasti miehen ympärille, nyt vuorostaan tämän hengittäminen kävi raskaaksi. Antti väänsi rautapannan salvan auki ja irrotti Sannan jalat siteistään. Saatuaan jalkansa vapaaksi Sanna puristi niillä itseään lähemmäksi. Antti heijasi sylissään olevaa Sannaa parempaan asentoon. Hän tunsi kuinka jotain kuumaa valui olkapäälle.

“Onks kaikki hyvin?”

“Ei koskaan… oo ollut paremmin.”

Se oli Rankkaa kinkypornoa Antin kanssa jota haluan kokea uudestaan pian 🙂

Lue myös

Lunttaus 3, päätösosa

Lunttaus 3, päätösosa : Nyt sinä saat jotain hyvää, sanoi isä ja istutti Sennin sohvalle. …

kahden naisen leluna – kinky

kahden naisen leluna – kinky : ”Ei fantasioita pidäkään lähteä toteuttamaan, ne menevät pilalle. Fantasiat …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *