Älä koskaan yhdy mieheen

Älä koskaan yhdy mieheen :

Olen hyvin pitkäjänteinen ja vahvatunteinen ihminen. Rakastuessani käyn mielentiloissa, joita ette voi kuvitella olevan olemassakaan.

Muistan toki kaikki ne tilanteet, jolloin minun on käsketty ryhdistäytyä: hankkia urheiluharrastus, ostaa vaatteeni oikealta osastolta, ja herran tähden heittää ripsarit ja luomivärit järveen. Käyttäytyä kuin oikea mies.

Ei sillä, ettäkö olisin ottanut opikseni näistä neuvoista. Heti kyetessäni keräsin vähäiset tavarani, hyvästelin lähipiirini, ja jätin neuvot taakseni. Potkaisin vähän hiekkaa päälle. Muutin hyvin kauas pitkäaikaisen rakkauden, elämän tarkoituksen perässä.
Katselin kaupungin valoja ikkunastani. Pienellä luovuudella olin saanut asunnostani itseni näköisen, vaikka rahasta olikin puutetta. Olin muuttanut vieraaseen kaupunkiin juuri siinä vaiheessa, kun kaverit jäivät etsimään opiskelupaikkaa ja iltatöitä. Minä en uhrannut niille ajatustakaan. Olin heittäytynyt tyhjän päälle.

Tunsin itseni sairaaksi, pakkomielteiseksi. Itse en ainakaan kestäisi kuulla jonkun hylänneen kaikkensa minun takiani, jos ei oltaisi koskaan edes juteltu kunnolla. Olin ennenkin piilottanut ja salannut tunteitani, jotta en pelästyttäisi toista osapuolta. Tämä oli jo kaiken huippu.

En kuitenkaan nähnyt vaihtoehtoja. Jo vuosia olin elänyt vain Jesseä varten.

Ovikello soi. Kummiperhe tuli kylään, kun kerran lähistöllä asuivat. Halasin tervehdykseksi nuorinta serkkuani, 13-vuotiasta Saraa, jonka kanssa olin aina ollut läheinen. Sukupuolestani huolimatta olin Saralle suuri esikuva. Tasaisin väliajoin olin saanut kuulla siitä vanhemmiltani.

16-vuotiaat kaksospojat Matti ja Sami olivat olleet kivoja leikkikavereita kymmenisen vuotta sitten. Nyt minä lähestyin kahtakymmentä ja lakkasin kynteni hopeisiksi, he joivat Batterya ja ajoivat mopolla naapurin kissan yli. Katseidenvaihto oli sanalla sanoen kolkko.

Kahvikuppien ääressä kummitäti otti esiin tutut asiat; huolestuttavan tulevaisuuteni, ajankohtaiset uutiset, lomasuunnitelmat ja lastensa harrastukset. Jokakertainen kysymys nousi myös esiin, ”Jokos sulla on tyttöystävä?” Se oli esitetty pilke silmäkulmassa, kun olin ollut yläasteikäinen. Eipä enää.

– Itse asiassa siitä mä halusinkin puhua. Ajattelin, että Sara on tarpeeksi vanha tähän. Tyttöystävää ei ole, ja ei… ei myöskään tule. Niin. Olen homo. Mutta se on varmaan ihan OK, jos tuon sitten jouluna poikaystävän mukana?

Matti ja Sami näyttivät siltä kuin ruoto olisi juuttunut kurkkuun. Vierailu jäi melko lyhyeksi. Kummitäti suhtautui silti yllättävän hyvin. Kiitteli rehellisyydestä, ja laukoi muutaman kliseen suvaitsevaisuudesta. Lopulta hän oli myös suureksi avuksi työpaikan hankinnassa, vähän kuin olisi tajunnut minun olevan kykenemätön saamaan sitä omin avuin.

– Tässä on teille lokerot. Tuolla nurkan takana on meidän työntekijöiden vessat, ja kattokaa sitten, että nuo ovet tuolla tulee aina kiinni.

Henkilöstövastaava osoitteli lyhyellä kädellään. Näin hänen puhuvan, mutta en sisäistänyt kuulemaani. Seisoimme vierekkäin kuuntelemassa tuota naista, me kaksi uutta kassatyöntekijää. Me 190 senttiä hipovat nuoret ”miehet”. Me, joiden olisi pitänyt herätä samasta sängystä jo vuosia sitten. Sydän hakkasi. Kuulin sen korvissani, tunsin sen koko kehossani. Tästä lähtien uskoisin ihmeisiin, sillä olimme Jessen kanssa saaneet töitä samasta paikasta, samaan aikaan. Puristin käsiä nyrkkiin rystyset valkoisena, mutta säilytin ulkokuoreni. I’ve never lost control.

– No niin, eiköhän siinä ollut kaikki. Tunnetteko te muuten toisenne?

Pikainen katseiden kohtaaminen. En ollut koskaan nähnyt häntä niin läheltä. Harva katsoo minua samalta tasolta. Kenelläkään ei ole samanlaista söpöä suuta, yhtä kauniita ruskeita silmiä, sitä katsetta…

– Ei, ei me tunneta.

– Ai jaa, ajattelin vaan, kun te näy… vaikutatte vähän samalta.

Ja voitteko käsittää, meidät laitettiin vastakkaisille kassoille. Kuinkakohan monta kertaa päivän aikana laskin vaihtorahat väärin, unohdin tervehtiä asiakasta, myin alkoholia alaikäiselle… Kas kun en sivuuttanut soivaa varashälytintä.

Ties kuinka monta kertaa katseemme kohtasivat. Käänsin katseeni pois, ihan kuin hän ei olisi sitä jo huomannut. Ei kuitenkaan ole kuvitelmaa, että myös Jessen katse kiinnittyi minuun epäterveen usein. Polttava katse, maailman ainoa katse. Onneksi oli pöytä edessäni, onneksi marketin sinisissä housuissa oli kasvunvaraa mielikuvituksen laukatessa.

Illan hämärissä suljin kotioveni ja nojauduin siihen silmät kiinni. Vanha pehmonalle löytyi muuttolaatikosta. Siihen tökerösti leikattu reikä oli leikattu kolmisen vuotta sitten: iltana, jona tapasin Jessen ensimmäistä kertaa. Vedin housut jalasta kiristämästä. Tiedostin etäisesti tilanteen koomisuuden, kunnes unohdin kaiken. Paljon ei tarvittu, ennen kuin olin valmis työntelemään nallen aivan risaksi. Pidin kouristuksenomaisesti nallesta kiinni, painoin kynteni siihen, painelin nallea kalullani, koko voimallani. Jänteet ja verisuonet nousivat näkyviin. Ulkopuolisena henkilönä olisin pelännyt itseäni. Näin tähtiä.

Muistan sen illan kolmisen vuotta sitten, kuinka basso soi seinän takana vavisuttaen sisuskaluja. Muistan sen tupakansavuisen takahuoneen, keikkajulisteista peittyneet seinät, sen rikkinäisen sohvan, jolla istuin Jessen kävellessä huoneeseen. Muistan Jessen ryhdin, jollaista ei ole kenelläkään muulla.

Heräsin sängystäni arkiaamuun, jatkoimme työtä tutuilla kassoilla. Päivät kuluivat hitaasti, ja aina kotiin tullessani olin aivan loppu. Aloin kallistua sille suunnalle, että välillämme oli muutakin kuin seksuaalista yhteenkuuluvuutta.

Eräänä päivänä jokin oli muuttunut, sillä Jesse vältteli katsomasta suuntaani. Tyhjinä hetkinä näin hänen nojaavan päätään käsiinsä. Näin, kuinka hän rutisti hiuksiaan nyrkissä ja puri hampaita yhteen. Hän ei tiennyt minun tietävän, mutta eipä hän tiennyt minusta muutakaan. Ei ollut tavannut minua kunnolla. Minä puolestani kaikessa hiljaisuudessa tiesin hänestä hätkähdyttävän paljon. Tiesin myös hänen suuntautumisensa, ja kuinka suuri kynnys se hänelle oli, kaikesta ulkoisesta vihjaavuudesta huolimatta. Tiesin kaiken.

Yhtäkkiä Jesse sulki kassan, nousi, käveli pois. Huomasin tekeväni samoin. Seurasin Jesseä heikoin jaloin. Olen seurannut lukemattomia ihmisiä elämäni aikana, mutta koskaan en ole tuntenut vastaavanlaista halua saavuttaa seurattua.

Jesse harppoi henkilökunnan miestenvessaan paiskoen ovet kiinni. Järjestin itseni vessan peileille kissamaisen äänettömästi, ja kirosin mielessäni surkeaa harkintakykyäni. Tiedostin jälleen tilanteen koomisuuden, mutta yhtälailla päädyin unohtamaan sen.

Hetken aikaa siinä seistyäni kuulin varatusta kopista vapisevaa hengitystä. Kuulin Jessen nojaavan seinään, huohotusta, kiihtyvää huohotusta. Pelkästä mielikuvasta tunsin kouristuksen vastanpohjassani; koko kehon läpi valahtava aalto, joka pakotti vetämään henkeä. Kuulin syviä hengenvetoja. Ei tarvittu paljon mielikuvitusta, jotta ymmärsi Jessen parhaillaan näkevän tähtiä.

Nipistin itseäni kädestä. Yritin hallita itseni, vaikka kontrolli veren pakkautumisen suhteen olikin pettämässä. Kuulin kovan, suljetuin hampain vedetyn hengenvedon. Sitten tuli hiljaista. Minä nojasin lavuaariin silmät kiinni, purin huulta.

Pian vetoketju sulkeutui, roskiksen kansi kävi, ja ovi aukesi. Jesse pysähtyi kuin seinään nähdessään minut lavuaarilla. Katseemme kohtasivat peilin kautta. Tällä kertaa Jesse tiesi minun tietävän. Ei epäilystäkään. Näin Jessen ymmärtävän, etten ollut siinä sattumalta.

Valitettavasti sietoraja ylittyi, seinä tuli vastaan, kiehui yli. Käänsin katseeni lavuaariin ja pesin käteni. Jesse harppoi ovesta. Aloite oli liian suuren kynnyksen takana, sillä olimme molemmat kaksilahkeisia ja käytännössä vieraita toisillemme. Kaikki saattoi olla pelkkää harhaa.

Tiesin yhä kaiken. Tiesin mistä Jessen löytää iltaisin, ja sinä iltana ojensin takkini narikkaan samaisessa paikassa. Istuin tiskille. Näin hänet sivusilmällä ikkunapöydässä, mukanaan muutama kaveri. Tai mistäpä sitä tietää, vaikka olisivat nimmarinhakijoita. Jesse saisi kenet tahansa vaikka vain sormella osoittaen. Jesse ei ollut rikas tai lihaksikas, eikä millään tavalla ylivoimainen, mutta lähes kestämättömän luova ja karismaattinen. Hän oli yksi niistä harvoista, joiden mieli suorastaan säteili ulospäin. Osa ihmisistä sai Jessestä puistatuksia, osa jäi tuijottamaan haavi auki.

Suora toiminta ei kuulu tapoihini, siispä tein sitä, missä olin etevin: näytin kiehtovalta, hymyilin, annoin kieron kauneuteni loistaa. Tiesin tulenpunaisten hiusteni hehkuvan siinä valossa. Käännyin poispäin Jessestä. Tiesin, kuinka hyvältä pitkä selkäni näytti, eritoten siinä paidassa. Aivan erilaiselta kuin naisen selkä.

– Moi. Tuota, mentäiskö… Tulisitko tonne nurkkapöytään?

Kuin unessa, kaikki todellisuudentaju mennyttä. Pöydässä istuessani tunsin lämmön leviävän kehooni. Ja voi luoja, kuinka matala ääni Jessellä olikaan. Vaikka olinhan sen ennenkin kuullut. Sietoraja sai luvan venyä.

Takki kahahtaa porttikongissa. Yö on jo pitkällä. Lunta sataa jossain siellä todellisuudessa, kun Jesse työntää minut seinää vasten, painautuu kiinni takinkauluksistani kiinni pitäen. Suudelma on kuuma ja makea kylmässä illassa. Maailman söpöin suu. Tunnen itseni kokonaiseksi ensimmäistä kertaa vuosiin.

En halua päästää irti. Kietoudun Jessen ympärille, painaudun ja tunnustelen. Siinä hän on, aitona ja todellisena. Etäinen luonteeni vaatii veronsa tällaisena hetkenä. Ette voi kuvitella, millaisen tunnetilan pelkkä ihminen voi minussa saada aikaan.

Hän siirtää jalkansa limittäin jalkojeni kanssa. Tunnen Jessen housuja kiristävän erektion reittäni vasten. Hän työntää molemmat kätensä takkini sisään, lanteille, taakse… housuihin. Kädellään hän työntää minut tiukasti itseään vasten. Väristys nostaa minut melkein ilmaan.

Hengitykseni katkeaa Jessen tarttuessa minuun kynsillään. Päästän äkkinäisen äännähdyksen. ”Shhh”, hän sanoo, vie kätensä sinne, missä pulssini hakkaa, mihin vereni on kertynyt. Hallitsematon hengähdykseni on vähällä kääntää ohikulkijan pään.

Puren huulta, vedän henkeä, ja tartun Jesseä takista. Työnnän hänet vastakkaiselle seinälle vieden molemmat käteni hänen alavatsalleen. Nostan Jessen (siveellisyyden nimissä aivan liian pieniä) housuja vyönlenkeistä ja saan hänet vavahtamaan. Suurta mielihyvää tuottava elin on herkässä tilassa.

Vien käteni ylös pitkin Jessen vatsaa. Tunnustelen sileää ja karvatonta rintaa. Tunnen kovat nännit, solisluut, kapeat ja jännittyneet olkapäät.

Suljen kotioveni ja nojaudun siihen silmät kiinni. Hiljennän puhelimen, suljen verhot ja siirryn olohuoneeseen. Jesse seisoo keskellä mattoa pitäen kädessään pehmonallen raatoa, virnistää. Nyt on Jessen vuoro tietää. Hän vakavoituu ja tiputtaa nallen, tulee lähelle, vie kätensä niskalleni. Suudelma on vähällä viedä jalat alta.

Irrottaudun. Hän katsoo minua kapein silmin. Kehotan häntä olemaan kuin kotonaan ja pakenen vessaan. Lukkojen takana vedän pikaiset nallet ilman nallea, jotta en laukeaisi housuihini Jessen seuraavasta kosketuksesta.

Lähestyn häntä takaa. Hän katselee julistetta seinälläni. Hivutan käteni Jessen ympärille ja etupuolelta alas. Painan lantioni takaapäin Jesseen kiinni. Housujen läpi estotta pullottava erektioni saa hänet värähtämään. Virnistän itsekseni. Suljen hänet syliini ja haistan maailman upeimpia hiuksia.

Käännymme ympäri. Suuteleminen on niin helppoa samanpituisen kanssa. Mielihyvän tuottaminen on niin helppoa, kun tietää, mitä mies haluaa. Olen harjoitellut sitä itsekseni ala-asteelta asti. Olen herännyt viimeisten vuosien aikana lukemattomista sängyistä purkaessani turhautumustani Jessen suhteen. Koskaan ei vielä ole housuissa kiristänyt tällä tavalla.

Vähennän valaistusta. Kahdet värikkäät housut tippuvat lattialle, paidat väärinpäin kääntyneinä myttyinä. Sukat, kalsarit, kaikki pois. Työnnän Jessen selälleen sängylle, minun sängylleni, jossa olen viettänyt kaikki ne unettomat yöt. Nousen päälle. Suudelma meinaa suistaa minut raiteiltani. Makaan Jessen päällä upottaen käteni maailman ihanimpaan tukkaan.

Vetäydyn alemmaksi. Hän yrittää tehdä jotain, on minun vuoroni sanoa ”Shhh”. Otan Jessen kuumottavan erektion suuhuni — alan imeä. Pistän parhaani peliin. Jesse rutistaa peittoa käsissään, jännittää jalkansa suoriksi ja painaa silmänsä tiukasti kiinni. Silitän hänen alavatsaansa, ”Rentoudu”…

Lopetan ajoissa. Jessellä kestää saada silmät auki, mutta yhtäkkiä minua viedään. Hän nousee polvilleen sängyllä, kuten minäkin, eikä enää hillitse itseään. Hän painaa itsensä niin lähelle kuin mahdollista, ja vieläkin lähemmäksi, hivelee ja tunnustelee joka puolelta, suutelee kaulaa, rintaa, olkapäätä… Jesse kääntää minut selälleen sängylle ja aloittaa saman tempun. En ole koskaan nähnyt niin kirkkaita tähtiä.

Juuri kun olen täysin toimintakyvytön, Jesse lopettaa. Hän katselee ympärilleen, ja hakee jääkaapista ruokaöljypullon. Vavahdan jo ajatuksesta. Makaan sängyllä tuntien itseni niin pieneksi. Jesse seisoo sängyn vierellä, erektio on suorastaan pelottava. Halutessaan hän saisi paljon pahaa aikaan. Jessellä kuitenkin on silmissään katse, jonka jälkeen taivas on avoin.

Hengitys väristen hän hieroo kylmää öljyä suureen penikseensä, sisääntulon helpottamiseksi. Hän kääntää minut kontalleen sängylle. Jesse työntyy sisään hitaasti mutta varmasti, ja minä vedän aivan liian suuren henkäyksen. Irvistän ja puristan kädet nyrkkiin. En usko koskaan tottuvani aloitukseen.

Jesse aloittaa varovasti edestakaisen työntöliikkeen. Hetken aikaa odotan suu auki ja tiedän, miltä raiskatuksi tuleminen tuntuu. Vähitellen mielihyvä ylittää kivun, peittää sen, muuttuu suorastaan euforiseksi.

Hän työntää voimakkaasti, syvälle, kiusoittelevan hitaasti. Olen täysin kyvytön mihinkään. Alamme olla hikisiä. Jesse vetäytyy hetkeksi pois, lisää öljyä, ja jatkaa nopeammalla tahdilla. Jokainen työntö vetäytyy pois puolta sekuntia ennen kuin laukeamiseni raja olisi ylitetty. En kuule enää mitään.

Rytmikkäät työnnöt saavat minut hiljaiseksi, sillä en voi enää keskittyä mihinkään muuhun. Alkaa todella hipoa rajaa. En voi enää kauaa hallita itseäni. Tunnen Jessen nopeuttavan tahtia ja lisäävän voimaa entisestään. Jessen käsien ote lantiostani tiukentuu, ja hänen vapiseva hengityksensä kuuluu selvästi.

Jesse kouristuu minua vasten, ne työnnöt ovat kaikkein kovimmat. Laukean aivan hallitsemattomasti. Silmissä sumenee. Kestää pitkän aikaa, kunnes tajuan lauenneeni suoraan sängylle.

Nousemme heikoin jaloin sängyltä. Päässä heittää, ja kropan jokainen lihas on hellänä. Katson häntä silmästä silmään, suljen hänet tiukasti syliini.

Kun molemmat ovat pesseet hien, öljyn ja sperman pois, täytämme ison kylpyammeeni lämpimällä vedellä ja kiehtovilla tuoksuilla. Laskeudun kylpyyn. Jesse laskeutuu eteeni istumaan ja nojaa minuun.

Puhun kauniista asioista. Silitän Jessen hiuksia, hivelen rintaa, kylkiä, vatsaa… Niin vaalea iho, niin siro ja kapea ihminen. Silitän alavatsaa, ja siirrän käsiäni vähitellen alemmas. Hän sulkee silmänsä ja tarttuu käteeni, niin kauniilla kädellään. Silitän ja hivelen yhä, kiusoittelen, piirtelen sormellani sydämiä alavatsaan. Jessen erektio alkaa nousta jälleen, ja ote kädestäni tiukentuu.

Tartun varovasti Jessen kovaan penikseen, ja alan vedellä esinahkaa taakse. Tunnen, kuinka Jessen kehon lihakset jännittyvät taas. Hän tuntee erektioni alaselässään… Maailman söpöin hymy.

Hän pyytää tulemaan sisään. Hengitän syvään, yritän pysyä vielä tyynenä. Käännän hänet makaamaan selälleen kylvyn päätyyn. Jesse nostaa jalkojaan hieman yläviistoon, jolloin pääsen työntymään sisään, melkein kuin mies naiseen.

Älä koskaan yhdy mieheen niin kuin naiseen, sillä se on kauhistuttava teko. Raamatun sanat kaikuvat päässä ohikiitävän hetken. Pahoitteluni — mikään ei saisi minua nyt lopettamaan.

Kylvyn vesi tekee yhdynnästä puhtaan ja hiettömän. Työnnän Jesseen voimalla, mutta rauhallisesti. Olemme lämpimän veden ympäröimiä, tunnemme vain toisemme ja mielihyvän väristykset sisällämme. Suutelen ja näykin Jessen kaulaa. Suutelemme antaumuksella, märästi, ja hyvin kuin tytöt konsanaan.

Pidän molemmin käsin kiinni Jessen selästä, jotta saan työntöihini suuremman tehon. Hän puree hampaansa yhteen ja puristaa silmiään kiinni. Hän siirtää kätensä alaselälleni. Selkäni kouristuu, vedän keuhkot täyteen ilmaa, lopulta koko kehoni jäykistyy orgasmiin. Työnnän koko voimallani. Jesse antaa tulla. Jalkaterät jäykistyvät suoraksi kuin balettitanssijalla, ja kynnet painuvat alaselkääni, kun Jesse laukeaa veteen tukahdutetun huudon saattelemana.

Pitkä yö tuntui lihaksissa seuraavana päivänä. Vedin Jessen sängyltä ylös suoraan syliini. Suutelimme ja halailimme, mutta muuhun ei riittänyt voimia. Aamu toi tullessaan myös epätodellisen tuntuisia puheita. En ollut uskoa korviani, yhteinen tulevaisuus ei ollut enää pelkästään minun salainen haaveeni.

Jesse sai loistoidean, joten seisoin hänen vierellään soittaessamme ovikelloa. Jessen ystävä Jari oli tuonut autollisen kaljaa taloon 25-vuotisjuhlansa kunniaksi, ja paikalla oli kuulemma paljon tutustumisen arvoisia ihmisiä.

Istuin olohuoneen sohvalla Jarin kanssa. Virallisesti olin Jessen bändin uusi basisti. Juttelimme musiikista, kuten olettaa saattaa. Nautin Jessen ystävien tapaamisesta todella, sillä heissä kaikissa oli aistittavissa samaa hyvää henkeä. Jossain vaiheessa Jari tokaisi, että vaikutan haudasta nousseelta. Täytyy myöntää, makasin sohvalla kuin raato ja haukottelin huomattavan usein. Vetosin muuttourakkaan.

Jesse käveli huoneeseen jonkun ystävänsä kanssa. Ystävä ehti ensimmäisenä.

– Jari, arvaa mitä. Jesse ei jaksanu nousta ite tuolta säkkituolista, kun se väittää käyneensä ekaa kertaa salilla tänä aamuna. Tajuutsä, Jesse salilla!

Jarin katse kääntyi ystävästä Jesseen, minuun, Jesseen… Lamppu syttyi.

Jesse katsoi minuun ystävänsä takaa. Maailman söpöin hymy.