Muut

Lumimyrskypano

Tuona vuonna 1984, kun olin viimeistä kuukautta kol­menkymmenen ja valta­kunta odotti po­rolla ilmassa ajavaa van­haa äijää, piti minun taas poimia uusi nainen nautinnon tarhaa­ni. Se oli sikäli hieman vanhan toistoa, että kysymyksessä oli po­mon, eli toimitusjohtaja Taipa­luksen rouva, Milja Taipalus, alle kolmekymmentä van­ha. Hän edusti taas sitä kohta omaa ikääni olevaa, kaunista laa­tua, jos voi nai­sen kasvojen ihopeitteistä sa­noa, kuka miellyttää eniten. Olin tavannut hä­net toki syksyn aikaan täällä työpai­kalla. Olen käynyt heilläkin pa­riin otteeseen kotonaan. Olimme asiallisesti keskus­telleet. Kerran huomasin hä­nen tuijottavan hieman pul­lottavan kaluni kohoutumaa pit­kään. Silloin se jäi sii­hen tuo­lissa istumi­seen. Her­ransa oli paikalla. Milja työk­seen is­tui graa­fisen alan työn­antajien järjestössä osas­topäällikkönä. Se oli sitä lu­mimyrskyn jälkiaikaa. Mi­nulla soi työ­puhelin. Siihen yh­distyivät Taipaluksenkin työ­soitot. Toimitusjohtaja itse mat­kusti työmatkalla Ruot­sissa. Soittaja oli Milja Taipa­lus. Elettiin alka­neen jouluviikon maanan­tain iltaa.
– Milja tässä hei! Soitan sulle aivan väärästä asias­ta, mut­ta kun ei ole mieles­säni mui­ta. Onko sinulla kiire tai suunnitel­maa tunniksi?
– Kotiin meinasin kohta lähteä.
– Minä tulin kotiin ja jäin autolla kiinni puoliksi jalkakäytä­vään ja talomme portinpie­leen. Soitin jo taksin apuun, mutta se kuljettaja ei suostunut yrittämään sitä pois. Soitin mei­dän vah­timestarille. Sieltä oli kaikki jo lähteneet, niin tulit sinä mielee­ni. Olisitko niin kiltti ja tu­lisit auttamaan osaama­tonta naista? Autokin on ta­vallaan ih­misten tiellä.
– Mulla menee yli puoli tuntia tulla sinne. Laitan paikat kiinni ja lähden.
Taipalukset asuvat Käpylässä Käärmetalon takan olevas­sa 1950 -luvun rinta­mamiestalossa, joka on perus­korjattu nyky­asumiseen. Miljan musta iso Citroen oli sii­nä. Lunta vih­moi kun­nolla. Jo­tenkin se vaikutti helposti siihen jääneeltä. Ajettu ka­dulta työnnettyyn lumika­saan ja sitten annettu kaasua, jolloin etupyörä olivat suti­neet jään alle. Heijasin ker­ran taak­se ja eteen. Sain peruutet­tua ja ajettua au­ton pi­haan.
– Voi kiitos paljon! Tule sisään! Sinähän kastuit. Keitän kahvit. Jutellaan pik­kuisen, että kuivat.
Siinä vaiheessa olin varma, että tämä oli tarkoitukselli­nen, kahden kesken saa­tu tilai­suus, jota halusi Milja. Nyt sitten sen halusin minäkin. Eteisessä autoin Miljan talvi­vaatteet pois. Autoin talvijal­kineiden riisu­mista pitäen himokkaasti Mil­jaa pa­karoista tasapinossa. Se ei ol­lut hänestä vastenmie­listä. Heitin omat vaat­teet naulakkoon ja olin tavallaan siinä eteis­kuilussa Miljan edessä. Milja aikoi kul­kea siitä, mutta pysäytin hänet ja suutelin. Se olin tä­hän saakka helpoin naaraan suosioon pääsy­ni. Suudel­maan vastattiin heti. Melkein kaulasta roik­kuen Milja ha­lasi sopertaen.
– Tämä on hullua! Ei näin saisi tehdä, mutta minä teen si­nun kanssasi. Vie mi­nut sän­kyyn, tai ota tässä heti!
Kannoin riisuen sänkyyn. Kuorin hänet alasti ja heitin it­senkin tekstiiliä pois. Alkoi ka­luni jo kym­menen kertaan kerto­mani koon kanssa oleva esileikki, ihmette­ly ja mittailun suuren­moinen ylis­tys. Minä nuolin ja nuo­lin täysin mautonta pillua. Se oli, joko juuri huolella pes­ty, tai Milja kusee puh­dasta vettä. Se­litin, kuin olin muil­lekin selittänyt, miten venytän ja sitten Milja al­kaa varo­vasti istua sen sisäänsä. Sen se tekikin. Voisin sanoa, että aisa meni si­sään puoliväl­jään ja hyvin kiimalimassa ol­leeseen naiseen.
Ratsastajana Milja kiihtyi ja kiihtyi melkein kai re­pimään itseään. Hän muihin naisiin poiketen alkoi vem­puttaa lantiol­laan kahdeksikkoa ja ykköstä tai nollaa ko­risten kurkustaan. Sen täytyi ottaa ki­peää häneenkin, kun minulla itselläni oli tun­ne, että se katkaisee kullini si­säänsä. Oli pakko tarttua pakaroi­hinsa ja pidätellä. Suustaaan tuli jatkuvaa oooooiiii oooooiii oiiiiiii… Käänsin väkisin hänet sälälleen.
– Onko ehkäisy kunnossa?
– Pillerit! Nussi nyt oikein saatanasti! Nussi niin että se on kipua! Jumalauta mikä tuk­ki sulla onkaan kyr­pänä! Minä näin sen! Minä halusin sen siitä saakka! Nus­si! Nussi! Rakas nussi nyt!
Kyllä minä nussinkin. Mälli ei liikkunut heti, kun se ratsas­tus hieman kai pe­lotti sitä. Sitten ta­pahtui se, jota olin pelän­nyt. Kolmannen ruiskahduksen nautin­nossa menin pimeäk­si! Heräsin siihen, kun Milja huusi kirku­malla jotakin. Se pyrki pois alta­nikin.
– Ei hätää, sanoin läähätyksestäni ja suutelin.
– Kristus Perkele! Luulin sinun kuolleen! Mikä se oli? Olit kanttu vei viisi mi­nuuttia! It­sekin jou­dun kokoa­maan maailmani ja huomasin, että vain makaat ja lää­hätät välillä.
– Kaikki veri oli kyrvässä, eikä sitä hapekkaana riit­tänyt päähän saakka siinä hekuman saata­nallisessa vaa­timuksessa.
– Oli se perkele menoa! Tuota, kun saisi joka yö, niin mak­saisin siitä hyvät ra­hat! Miks­et sinä ole naimisis­sa?
– Ei kukaan halua joka yö tätä repimään pikku pil­luaan.
– Minä haluan! Hevetti! Minä kastelen sängyn. Jak­satko sinä vielä illan mit­taan toisen kerran?
– Pitää levätä hieman.
Minä puolen yön jälkeen jaksoin, kun olimme kumpikin ensin siinä maanneet puhu­massa ja sitten nu­kahtaneet. Nyt minä nussin takaapäin maaten ja itse määrä­sin vauhdin, sekä tahdin. Sain suihkun menettä­mättä tajuani, kun sen rauhallises­ti ponnistele­matta olin valmistellut. Milja sen si­jaan kiljui muta­maan ker­taan vauhtia.
– Nussi kovempaa! Nussi kovempaa ja kunnolla! Nussi sy­vään ja tikkaa kuin perkele pistelisi palliasi! Nus­si nyt! Aiiih kun koskee ja on hyväääää!
Olin tavannut sängyssä toisen puhtaan nymfomaaninai­sen. Tätä naista mi­nun tulee välttää ja pitää erillään muusta lau­masta. Siinä jälkilöylyissä sitten olin­kin mel­ko suora ja an­noin ymmärtää, että en ole soitet­tava huorapoika, joka pääs­tetään nussimaan. En halua myöskään pelkästään tietää olevani kova ja iso kyrpä, vaan myös mies, joka ajattelee ja tun­tee asioi­ta.
– Haluatko sinä olla pelkästään nussittava väljä rako? Mi­nähän olen vain iso kyrpä näissä pu­heissasi?
– Mitä vittua sinä tarkoitat? Rupeatko sinä juoksu­poika vittuilemaan ja nimit­telemään minua huoraksi, kun olet päässyt nussimaan? Mitä?
– Älä huuda! Naapurit voivat vastata huorakohtaa­si!
– Sinä Saatana! Häivy siitä nyt vitun liukkaasti hel­vettiin kyrpään kasvanut pas­ka! Mene kyrpä­si kanssa heti silmistäni! Mieheni näyttää sinulle oven firmasta ja ker­too vielä miksi! Mene, tai tapah­tuu asioita!
Kömmin vaatteisiini ja ulos. Kahlasin lumessa puo­leen pi­haan ja kusin siihen kellertä­vän reiän. Oma auto­ni oli melkein nyt kiinni kinoksessa ja lumitraktorin työn­tämän vallin ta­kana. Kamppailin vii­si minuuttia sille elin­tilaa ja vauhtia yli es­teiden. Ajaessani pohdin mitä il­keyttä Miljan loukattuun, hulluun, nym­finaiseen mie­leen tu­lee. En olisi ranskalaisosien pa­rissa ollut muuten­kaan enää montaa kuu­kautta.

Pornonovellin Lumimyrskypano kirjoittanut Nimimerkki: GilgamesV

Singles50

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top button