Etusivu / Eka kerta / Ollin poikuus
Nopeesti Hanne kiepahti, ja tuli 69:ssä haarat äärimmilleen levittäen työnsi avointa pilluaan Erkin suulle.

Ollin poikuus

Ollin poikuus :

Äidin poika?
1.
Olin syntynyt mielestäni onnellisten tähtien alla. Isäni eka vaimo kuoli, liika nuorena. Lapsettomana, ja selvisi sekin että lapsettomuuten oli fyysiset syyt juuri hällä. Syöpä oli majoittunut jo nuoren naisen kohtuun. Isä oli jäänyt rintamatilallisen ainoana lapsena osaaikaviljelijäksi. Karja hävitettiin. Olisi vaatinut isot investoinnit. Ali-upseeri jolla oli ylioppilaslakkikin. No ei päässyt upseerikouluun. Armeijja ei ollut kiinnostanut, muttsa arki oli vastassa hreti kun hän sai passsinsa. Työtön kersantti evp. Silti kun oli kouluttajan paikka samassa lähivarus-kunnassa avoinna. Pääsi Isä samaan komppaniaan, vai oliko se patteri. Vaihtoehtona olikin vain maanviljelijän kapea leipä. Ja hän käytyään manmieskoulunkin, totesi että hän on osaaikaviljelijä, Etenkin kun pääsi ka-piaseksi kersantin jämillä. Päällikkö oli ihmetellyt, että juuri hän, puoli veltto tyyppi palasi ollakseen elinksauti-nen. Mutta tyyli oli muuttunut. Häät, kaikki kunnossam kunnes isä menetti hänet. Isä ei valinnut jatkuvaa kän-niä, vaan ksalastus ja metsästyksen. Erakoituuko. Ikääkin oli jo kertynyt, kuten jämiäkin koulutukset oli hoidet-tu. Vääpeli oli ammusvaraston erikoismies. Käytettävät hän tarkisti hän laittoi sytyttimet. Vastas ammunnoissa niistä. Upseerikerholle tuli kesähajoittelija. Pieni vsruskunta, jossa oli yhteinen aliupseeri ja upseerikerho, jossa tehtiin ruokia herrojen mieliksi. Isä oli katsonut tyttöä pitkään. Ja Hanne toki huomasi sen. Isä jo yli kolmen kymmenen, Ja tyttö oliko 17, Oli kuulemma. Ikäero 15 vuotta.
—    Mistäs asti neiti on tänne tullut. Liika nuori näitten törkyturpien kuolattavaksi.
—    Höh, kait mä kesän san olla jos Vääpelille sopii. Isä oivalsi, että tyttö oli lähimmän maajussin tilalta Tytär. Oli
vaan kasvanu kun viimeksi oli tämän nähnyt, Ja kulki kotoaan kaiketi polkupyörällä. Isällä oli 96 saappi. Ku-ten monella muullakin. Niitä kapiaiset sai valtion virkasmiehinä halvalla. Väriki oikean punainen sama kuin Isänki laatoissa.
—    Mikä ettei. Mettästääkö isäs vielä jäniksiä.
—    Joo poikkee .
—    Mä käyn.
—    Mitäs herralle.
—    Otampas sapuskat ja kahvit. Sano sedälle jos noi kiusaa.
—    Joo.
—    Äläs itte kiusaa. Hannea.
—    Kessu. Vetäkääpä käteenne.
—    Tämä selvä herra vääpeli.
—    Yliväpä Erkki ei oo tiennyt.
—    Eipäs ole pomokaa ylentänyt. Patterin komentaja tuli.
—    Joo totta. Paas erkki jämäs kuntoon tossa. Onnea.
—    Tää selvä herra evrerstiluutnantti. Kiitän. Jsa kulleki lsasillinen mä otsan pommsakkias itte. Perinne oli että
ylennetyt tarjoo kierroksen kaikille, jatkui.
—    Selvä onnea tulkaa laitan nää noi.
—    Kiitos.
—    Otan osaa koita jaksaa.
—    Kiitos.
—    Saanko mä laittaa noiki uudet.
—    Ole hyvä. Niin jämät tuli niin kuin muistin olleen kun olin ihan pieni, että lisäjämäki sopi perään. Tietty kaik-
kiin kammppeisiinsa hän joutui lisäämään jämiä, Hihamerkit sai varastoilta vaihdettua. Iäsllä oli armeijjan maasturi käytössään. Katzi. Hirvee rousku. Mutta niitä oli armijjsalle ostettu venäjältä, ja ne sai luvan kelvata.
Kesä eteni, kaikki näki miten Hanne piti isää ystävänään, ja likimain filrttaili isällisesti häneen suhtutuvaa les-kimiestä. Tuli heinäkuu. Isällä alkaisi kohta keälomansa. Hällä oli maat heinällä, myi paalaamaansa kuivaa hei-nää naapureille, Syksyllä Hannen isäukko tekis taas satsin tuorerehua ja kävis tyhjäämässä säiliöistään lietteitä etenki kynnrettäville pelloille. isällä oli hyvät koneet ja rehy ja viljavarastot uusittu taloaki kunnosteli. Van-hempansa asui vielä hänen kanssaan.
Isä meni tapansa mukaan aamiaiselle kerholle, etemki kun vanhenpansa oli lähteneet joka kesäiselle kierroksel-le sukulaisiin. Hannea ei vielä näkynyt. Mutta tuli vihasena.
—    Mikäs sulla, poiksakaveriko on kiukutellu. Joku letkutti,
—    Ja myöhässä.
—    Pyörästä tyhjeni kummi jo matkalla. Lähties oli ilmat talles. Piti taluttaa, ettei menis päällykumiki.
—    No ei se niin kauhiaa kaiketi oo.
—    Niin kait.
—    No jutellaan myöhemmin.
—    Vaari korjaa.
—    Joo minähän se. Niin kävi. Lounaalla käydessään, näki ettei likkaa oltu autettu. Tyhmiä noi poikamiehet. Päivä
päättyi. Vajaa viikko töitä.
—    Mä meen tolla katiskalla.
—    Meehän.
—    Käyn mennes siellä mettästysmajalla. Katton mitä värkkejä tarvitaan jos lomanaikaan on ne talkookki. Harmaa
päinen kapteeni nyökkäsi.
—    Niin joo. Pakkaus vehkreet oli muutenki, vaan ne oli tietty kotona. Sillä sitte syömään.
—    Siellä se on vieläki.
—    Älä huoli Nostetaan se kyytiin, vien sut kotiakki.
—    Mihin sä Saabisssas sen. Peräkoukkuunko? Oli pyöräkoukutkin.
—    Olis seki, meen Katiskalla kotia. Sinne sopii.
—    No sitte. ( tämän alkuosan mulle kertoi vanhempani mulle saunassa, ja jatkonkin) Hanne toi herkkuja Erkkinsä
eteen, ja hymyili vain hälle. Kastosi keittiöön.
—    Luulin runkkarit, että aamulla edes joku älyää, Vaan älykkyyttä on teistä turha ettiä. Nyt meni pinnat.
—    Sateri kun ei hokannu.
—    Myöhäästä.
—    Miten niin.
—    Etkö älynny paikata, älä sitte kysele miten niin. Mun pitää käydä muutenki sen isän puheis. Vienpä kotia.
—    Et paikannu.
—    Siitähän mä en kerro mitä teen, tässä kyllä mä sen korijaan.
—    Niinpä vaari on valmis taistoon.
—    Hys runkut kapu kuiskasi. Tuotiin jälkkäriä.
—    Kiitos.
—    Ole hyvä mäkinpääsisin lähteen kun ylivääpeli kedrkiää.
—    Hyvä juohan kahvit niin lähdemme. Jas mulle tolla lopulla tupakkia.
—    Joo ja niitä
—    Joo. Likka punastui.
—    Et sä nitä tartte, jos musta on kyse nyt oli Erkki hämillään.
—    Tossa on näemmä tollanen. Kummi on muuten ehjä siis päällykumi.
—    Jo. Siitä etupyörä irti ja pyörä meni autoon. Eturengas kun oli se josta oli ilma karannut. Naula oli poistet-tu,
muuta ei ollut.
—    Ei sun tarvi tota korjata.
—    Helppo homma, mennään oikotietä.
—    Joo. Siitä nokka takaportille. Ja siit tytön isän mettäpaltalla olevaa mettästysmajaa kohti. Armeijjan alueen
takaraunan puomi oli auki, ja se meni kiinni. Siinä se oli pieni järvi. Muita mökkejä ei ollut. Vain kyseinen maja. Muita ei näkynyt missään.
—    Tää taitaa olla auki. Ei ollut mutta avain löytyi Erkiltäkin. Hän otti etupyörän ja paikkausvälineet.
—    Sotket vaattees.
—    Haittako jos otan päällimmääset pois, tuntuu jotta tarkenee.
—    Joo määkin. Mulla ei oo uikkareita.
—    Ei mullakaan.
—    Ollan ilman.
—    Älä vaan.
—    Miksen luotan suhun. Jos jollekki neitsyyteni annan se olet Erkki sinä.
—    Oho.
—    Kuten sanoin, on mulla pillerit. Enkä kerro kellekkää.
—    Selvä. Pyörässä ilma alkoi pysyä siinä se oli järvessä eikä kuplia tullut. Niin se pääsi autoon.
—    Oot sä etevä. Alaston Hanne tuli ja hsalasi. Kookas kyrpä poukkas heti pystyyn.
—    Voi taivas. Ei noin isoa olekkaan .
—    Mulla on vaan tätä kokoa.
—    Hih. Että muhunko ei mahtuis tää.
—    Mun pitää kyllä tutkia se ensin. Uitiin ja siitä majaan ja sänkyyn. Jokku yöpyiki siellä kun oli ottaneet liikaa
viinaa. Ja käytti muukkin lemmen hetkiensä piilopaikkana.
—    Olet sä Hanne kaunis, voi kristus. Hoikka vartalo, ja se korosti B-kokosten pystyjen tissien kokoa. Lantio työ
tyi eteen reidet erkani. Liki ksarvsaton pillu selvästi avautui. Kiima tuoksui, Mä raskastan sua Erkki. Hanne kuiskasi. Ota mut omaksesi. Nussi mua pliis. Nopeesti hän oli Erkin sylissä ja pussaus alkoi.
—    Haluun imee kullias. Saanko?
—    Tota mennään sänkyyn. Ovi sisältä lukkoon ja Erkki alle selälleen.
—    Mä haluun tutkia sut.
—    Joo. Nopeesti Hanne kiepahti, ja tuli 69:ssä haarat äärimmilleen levittäen työnsi avointa pilluaan Erkin suulle,
siitä sormilla pientä pillua lisää auki. Upean koskematon pilllu, suukko toinen klitalle.
—    Oooh jooo siitäääää. Nyyt Niin Hannen eka orkku alkoi heti. Erkki pisti keskisormen supistuvaan emät-temen,
tunsi jotakin jäänteitä tampponia käyttäessä kait rikkoontuneesta kalvosta vain osa syvyyttä oli saanut kokea sen. Sitten reitti avsautui ja toinen sormi syvään, Isä lisäsi klitan imutusta, ja Hanne puski pilluaan lujempaa suuta vasten laueten kiljuen. Kullin terska osui Hannea pesken ja siitä avatui suu ja nopee imaisi. Selibaatissa eläneelle se meinas olla heti liikaa. Hanne otti kullia kunnolla suuhunsa ja imutus alkoi.
—    Laukee rakas oooh. Ja sinne satsi lähti. Hurja likka nielikö se kaiken, sitä tuntui tulevan hänen joka imai-sulla
lusää, kasseissa kouristeli rajusti. Erkkiki huusi nautinnosta sekopäisenä.
—    Haluun vaimokses Erkkiiiiii ooooh. Nyt tää on kova taas. Nyt rakas. Äkkiä Hanne nousi. Otti varresta kiinni.
Isä kerkis tarttua pakaroihin, ja avasi pillua, jonne se osui kerrasta, terävä kyykkäys, ja terska meni liki puolivä-liin piukkaa pilluun.
—    Ooooh, en halkee, oon vaimos ooh, näin nyt nyt ja nyyyt. Kiljahduksen säestäessä koko julmettu kulli uppos
äärimmäisen leveelle venytettyyn piukkaan pilluun kokonaan. Nopeet suukot. Hanne läähätti, otin nänneistään kiinni. Pillun puristus oli liki liikaa. Hann ei liikkunut, totuttautui kyrpään, hymyili. Sai äkkiä rajun orkun ja alkoi liikkua vaihti kasvoi. Se oli jo liikaa, Taas palleissa kouristui. Kulli ruuttasi rajummin kuin olessaan Han-nen suussa. Mutta pillun liki krammimsinedn puristus hoiti, että pehmeneminen oli vain hetkellinen. Puute oli ollut kova, pakotus palleissaki julma, nyt siittiöt pääsi vapauteen. Kuinka kuan he nussi, siitä ei ollut mitään käsitystä kummallakaan. Lukiolaistyttö, jonka pillun täytti maksimaalisesti, karun korpisoturin massiivinen kyrpä. Tyttö joka soperteli sekavasti halasi, vannoi ikuista rakkautta. Että tästä alkaa hänen elämänsä vasta täy-sillä. Kyyninen leski suli, lämpesi uskoi. Jos kerta näin on, olkoon. Pari taisi nukahtaakkin.
—    Mun pitää viedä sut kotiin. Nyt tutkin sinut, mulla on pasimysiinä, se auttaa sen pillus paranemisessa, pesen sut
ensin Rakas. Isä kuiski ja pussas Hannea, joka vain nyökki ja hymyili. Siitä saunalle jossa oli vain kylmää vet-tä, mutta väliäkö sillä, kipu hellitti heti kun haavavoidetta meni sormilla syvällekki kouristelemaan emättimeen, Hanne laukesi kesken hoitojen pussasi ja kuiski taas, kuinka rakas Erkki hälle on. Veresä oli Erkin mumat, ma-hansakin. Pyyhkeet jokka oli jääneet heidän alleen, olivat estäneet etei verta tullut petivaateisiinki, pyyhkeet tuli tahrattomiksi. Sänkyki petatiin. Kylämä vesi oli irrottant kaikki veritahrat eistäkin, kait hajut jäi, vaikka he han-kas saipuallakin, kirmasi nakuina lopulta järveen. Kosteat pyyhkeet huuhdotoottin jlleen ja sinne ne jäi kui-vuun, ja oottan seursavia. Erkki haki järvestä seuraavilleki vetet .
—    Karmeeta.
—    No?
—    Mä purin sua Rakas, onneksi rakas mieheni, moiskis, en ninn että näkyis. Niitä oli Hannellakin, muttei kaulas-
saan. Tiseissään, persessään, reisisään sitäki enemmän.
—    Oon valmis kaikkkeen. Halin. Että nyt se alkaa seurustelu, ettei muut saa tietää Oomme täällä.
—    Mä voin yrittä auttaa lukioainessas sua.
—    Ja tuun luokses?
—    Jutellan kotonasi. Vanhempasi vois saada melkoiset raivarit jos tietäs.
—    Ei ne tuu sinne. Niin paikkauski tarkistettiin. Kumi oli pitänyt ilmat sisällään. Hannen kotona odotti koko ko-
tolössinsä, kahvit ja hirvisoppa.
—    Päivää, toin Hannen kotiin asti, oli sama msatka.
—    Ja pyöräni kummi meni rikki jo aamulla liki puolimatkas kun menin töihin.
—    Kumpi.
—    Etukummi. Erkkini , siis Erkki kilttinä korjas sen jo nyt kun tultiin..
—    Joo. Panin sen tuola jo paikallensa. Kun muutoon ei Katiskahan olis sopinukkaa. Pieni naula oli menny renkaa-
seen.
—    Hyvä Tuu säki syömään.
—    Kiitti.
—    Erkki lupaas autta mua lukiojutuus, hänki on ylioppilas.
—    Mikäs siinö jos ylivääpeli haluu autta.
—    Mielellään. Kimpashan me on töitäki tehty. Ja hän on ikään kuin olis pikkusiskoni. Siis töissäkin.
—    Niin Hannelle kuin isäksi sopisit, tai isooksi velieksi. Pikkuveli letkautti. Niiskautti nenäänsä.
—    Joo.
—    Se on vaan numeroita. Hanne totes.
—    Mitäs tarkoitat? Äitinsä heti tarttui.
—    Jos mä rskastunki Erkkiin, kilttiin ystävään joka on se joka pistää ne lapselliset tyypit ruotuun kun ne alka a
koon päätään liikaa. Moiskis Kiitos pyörämekaanikolleni. Ja halit. Pusu oli pitkä ja tietty suulle.
—    Komeen miehen sä Erkistä saat, senkun. Veikko-isäntä totes.
—    Häh. Mä oon tajunnu, kun et muusta oo puhunukka, surullinen Erkki miten se jaksaa, kun meet Erkin luo kirjoi-
nes, autahan heitäki vanhoja.
—    Joo.
—    Kun et sitte enen kuin ootte ollu vihillä, siis tuu raskaaksi.
—    Siinä mulla isä, voi helvetti, että hetikö mun piääs Erkille antaa, niin mä tairan teheräkki.
—    Jos niin haluut.
—    Kiiti isukki.
—    Huumori on hälläki jo sitä mitä me töis heitellään, vakavasti ottaen, ämmät alkasi melkosen polemiikin, jos
neki sais päähänsä jotaki tuollaasta.
—    Paskat niistä. Joo, kun lomas alkaa, hoidetaan ne hommat, jos tuut meille, niin vedetään taas kimpassa. Sekö
kummi pitää?
—    Joo. Paras tietenki on aina kattua ennen kun lähtöö.
—    Kiitti.
—    Milloinkas Ville tuo näytille sen nuoren emännän.
—    Saatampa tuodakkin. Bensaako piti tuora.
—    Joo mee raktorilla. Kun pitää olla monta sekootusta, tuo se täys tynnyri ja paamma sen pumpun. Teemmä niin
niitä ölijyjä.
—    On sielä.
—    Kävis sama perämoottoriölijy sahaanki.
—    Niin ja hinta sama.
—    Mä otan sitä kympin.
—    Joo. Ja teäketjuölijyä.
—    Joo.
—    Ja tosta. Ja sano terkut.
—    Ja paatki kolome kortonkia päällekkäin ja ilimastoontiteppiä päälle.
—    Höh. Muistahan toi ittekki. Tuon tynnyrit eka kotia.
—    Täytyy mennä kattoon joko ne on kotiutuneet. Niin tässä ne mitä kyselivät majatalkoojuttuun tarpeita.
—    Kiitti otakko ja eri kuittiin.
—    Jep.

2.
Näin oli Isä saanut äidiltäni neitsyytensä, ja samalla hänet kokonaan omakseen. Töissä asiaa ei kukaan kom-mentoinut, vaikka näki miten Hanne loisti ja hehkui kun Erkki ilmestyi. Muuten tyttö oli korrekti, ja ei jäänyt kenekään kanssa heitteleen huulta. Hanne meni viimmesen vuoden kirjoineen jo kesällä Erkille.Erkki oli jäänyt lomalle. Ja oli kotona, kun kuivaheinäurakat oli saatu tehtyä.
—    Päivää.
—    Kas, Hannehan se. Ootki kaunnistunu. Martti, Erkin isä totes.
—    Oos kiusamatta nuorta plikkaa.
—    No totuushan se vaan on. Olis se säki nami, maukas, mehukas, ihana morsian.
—    Olit säki. Aina kovana. Kerros ny kukas se sun noin on saanu rakastuun? Loistat noin kommeesti.
—    Mitäs sanotte, jos se olis teidän Erkki?
—    Täh. Älä viiti , poika ei millää meinaa päästä yli surustaan. Tota, jos toi on totta, saatte siunsukseni . Niin tietty.
Olkaa varovaisia.
—    Kiittos.
—    Tuolta se tulee sisään.
—    Älkää sanoko kellekkään .
—    Emme, eikä tulla häiritteen.
—    Jaa missä mieles Hanne häirittis.
—    No ei missää, tuut vaan milloin tuukki.
—    Paakko kahvia tulelle. Käyn suihkus. Sain ne sillat kuntoon, kun itte tohelsin ja meni muutaman pääty tukkoon.
—    Mättäitäkö pistit tueksi.
—    Joo. Levitin siltoja, panin jatkeet. Uus paalaja perkeles. Tarttee se sylinteri ostaa, saa sen silloin kulkeen ke
kempänä ja tarttae vaan vivusta kiskasta ja sehän tääntää vetopuomia, ja se kulukoo suoraa peräski. Mitäs sä tuijjotat?
—    En mitää erityystä. Nin ne nykyään vivusta vaan vempauttelee. Mummo totes ja hymyili.
—    Millasen Mä äiteen kans memmä kirkolle.
—    Se on tää. Pituus toi ja mukaan nää.
—    Paree kun ite ostat jotta tullee oikia.
—    No jos on väärä käyn vaihtamassa. Kerro ny mullekki?
—    Mä rakas kerroin totuuden. Meetkö nyt äitis polovelle pakoon.
—    En rakas. No siellähän niitä paalaajia on sano mihin, ne näyttää.
—    Selvä mennään kun on juotu.Onnea.
—    Joo. Te saatta itte kerroa niille teillä.
—    Mä jo kerroin. Ja mä tulin hälle tukiopetukseen.
—    Kiva. Olekki hellä, opettaja.
—    Ja te?
—    Samomme tervetuloa tloon emännäksi, eikä me juoruu.
—    Mulla on pillerini, kitos Erkki ei oo uskonut, että oon tosissani.
—    Nyt teemme näin. Sulla on luvut ja kirjoitukset. Ne jutut etusijalle.
—    Kihloihin meemme, kun on se vuoden vaikhtees lukio niinku päättyy.
—    Joo.
—    Häät.
—    Katomme kesää, Hanne menee suurkeittiöemäntä opistoon ja trestonomiksi tai.
—    Eka piisaa.
—    Joo.
—    Laita Hanne teidän huoneet tuolla komeeiksi, mä sitasen mielelläni apunanne.
—    Joo, jos ne jo nyt on niin ihanat etei tarttekkaa.
—    Käydään kattomassa. Ja niin mitattiin ja homma oli sovittu.
—    Mä jotta jos paperomme ja maalamma nyt loman aikana.
—    Joo yhtenä.
—    Kiva. Niin he tutki yhteisen paikkansa alastomina . Kirjatkin. Nyt oli seki hoidettu. Huone sai haista nus-simi-
selle.
—    Lähdekkö Hanne jos on mitat verhoillekki. nukutaan tuolla alkuun.
—    Joo. Sieltä tuotiin malit ja tapeetit., Ja huonet kerralla muutui jo samana iltana. Erkki meni sitten illalla ja pari
majoittui Hannen huoneesen, josta Hanne aamulla kiirehti töihin.
Suunnitelma piti. Lukion alettua näki opettajat, että Hanne oli hyvin valmistautunut loppukiriinsä. Töissä ei muut udelleet, mites pyörän kumis ilmat on piisanneet. Koulun jatkuessa Hanne ei ollut töissä. Jahdissakaan ei kukaan kysynyt. Majan hirvipeijjaisissa Hanne ne meni Erkin viereen.
—    Hanne se on vaan kaunistunu sitten viimmenäkemän.
—    Sulla vaan nökös heikkenee.
—    Tuskin. Mitäs Erkki sanoo?
—    Arvostan naista joka ei itse tietoisesti tiedosta kauneuttaan. Hannessa kohta usea tärkeää asiasa, Vain yksi niistä
on katoavaa. Paitsi Väinöllä.
—    Häh.
—    Hanne on kaaunis, muut huomioon ottava, iloinen, ja erittäin älykäs. Itteltäni puuttuu toi kauneus ja älykkyys
ainaki.
—    Älä höpätä Rakas.
—    Tulihan se sieltä.
—    Erkki on kivestä, on muuki kiusanu eikä häntä ole saanu omakseen, en edes noin että istuisin nyt kaina-lossa.
Hannen kauneuskaan tuskin minnekkään katoo, Ylivääpeli saaki Hanesta mieluisan vaimon.
—    Hän on rohkee.
—    Miten niin?
—    Tohtii lupailla toisen sinkkunaisen miehelle, jota väittää kuolaavansa noin vaan, että saat Hannen ittelles, kiitos
arvon rouva.
—    Heh.
—    Mä sanon jotain, parhaan mä saan.
—    Mulle kelpaa.
—    Annetaas olla, leikki menee liika roisiksi. Jos jatkamme ajtustasolla, niin mieluusampaa vävyä ei olis-kaan. Ikä
on vain numeroita.
—    Niin. Mietis Hanne, toiki ujo poikmies alkoi jo itkeen.
—    En mä voi kahtaalle revetä. Enkä kiusaa sua, että tämmönem leikki on liika kolkkoo, mitäs jos teemmeki mitä
luulette? Ja hän yllyttää.
—    Onnea.
—    Hyh, ottakaas sitä kossua, ettekä perkele lähde levittään juorua. Erkki on mies joka päättää itte ne asiat, jos löy-
tää sen oiken eikä me kiusailla. Kihlajaisten jälkenkään ei puhuttu, joku että oliko se noinki.
—    Heräs ajsatus, että perkeles, miksipäs ei, mutta leikki on tottakin. Hän kirjoittaa joten työrauha.
—    Joo onnea. Lössi oli hampaaton ja sansaton, ja peijjaisten jälkeen he slkoiki olla avoimesti yhdessä. Ku-kaan ei
alkuun tienneet, missä oikeesti totuus menee, juoruakkojen jallitteluako. Jokka loukkasi pienen sielunsa, ja ei irronnut juoruja. Neljä laudaatturia viideski hilkulla ja häät juhnuksena. Samantien.
—    Raskaana, oon ihan varma. Näin juorusakat heti muka tiesi . Melkoinen häntyri. Rakkaus ja onni kukois-ti. Han-
ne muutti Erkille heti kun oli kihlat hankittu, myönsi että amupäivisin oli vähän hellänä. Vauva ei vaan alkanut pullistella litteää vatsaa . Kuin vasta kevät talvesta. Suurkittiöemäntä koulun, se johtajakoulutus, lisänä talous ja muut. Kokkasi Anoppi tykkäs hänestä. Oli selvä että heti alkuun sekin että näkee vilaukseltaki alastoman mi-niän. Mutta tää anoppi meni itsekkin, ja halas, kuiskasi.
—    Saanko maistaa, oon semmonen hullu.
—    Jos mäki.
—    Naiset oli pyykkämäsä saunalla, ja lauteille, Erkki näki ikkunasta. Äitinsä oli Erkin jäätyä leskeksi vaati-nut, että
Erkki saunoo yhdessä vanhempiensa kanssa. Kun vanha isäntä sanoi, ettei hänestä ole miheksi, jos Erkki nussi-si äitiään, ja hys. Täytyy terveen mihen saada, Äitikin sanoi. Niin se sitten meni, Äitinsä runkkas kumpaaki ensin. Ja Erkin homma oli rakastella. Takaapäin kun äiti imi miehensä kullia. Niin oli eletty vuosia, ja se auttoi jaksamisessa. Hannen tultua, oli vain enää harvoin. Kun Ätinsä oli todennut, että hän ja Erkki on kahdestaan. Oli pyllistäny Erkkiin päin oli nostanu ja helmansa selkänsä päälle, paljas perse pytyssä reidet levällään, kuten kiimainen vittunsaki, ja Poika hoitanu velvollisuutensa, tyhjentyen äitiinsä. Nyt oli Hannekin vihittynä. Pani anoppia sormineen ja imutti klittaa, jotta tämä sai kunnolla. Vanhuus on ikävää aikaa. Muistan vaarin ja mummon. Äiti kävi kouluaan loppuun oltuaa vuoden pois, ja hajut sanassa, Mummon vittuko haisee tolta, niin se oli. Vittu jota vaari pesi ja mummo läähätti. Sitten mummo pesi pikku-miehen pippelinkin, pumanen terska löytyi, ja jopsas teki hyvää, kun mummo imutti sitä hetken. Jotain lensi piti alka työnnellä vaistomaisesti, ja sinne ne meni suuhun. Vaari hihitti.
—    Että meni poikuus, ettei ite tajuu vielä.
—    Älä sä kerro. Nyt tää mies haluu oikeestikin? Annahan.
—    No en varmasti, mutta siinä hän sai olla mummon sylissä haarojensa välissä, reikä oli väljä mutta kutistui ou-
dosti ja taas kouristi munissa., Äiti oli kaunis. Ihana pilluki kuin joku koru, Hän sai ollua myös äitin sylissä, eikä Äiti suuttunut kun pippeli liukui sinne sisään. Ihanaa ja sitten nussi isäki. Äidin vattassa oli arpi. Oli ollu tiukilla, lopuksi lääkäri tajus, ja pelasti molemmat ja kohtu meni. Kävi kuten oli mummollakin tapahtunut.
—    Liika iso mies, ei mitään mahdollisuuksia.
—    Oon onnellinen ja terve muuten. Äiti oli lohduttanut isää sairaalassa.
—    Se on pääasia. Rakastan sua Hanne. Niin ei tarvittu pillereitä eikä kumeja, ja ne nussi joka kerta kun olimme
saunomassa. Se oli rakksutta Olli-poika oli onnellinen, leiki pippelillään mummon kanssa saunassa. Vaari kun yllättäen kuoli. Oli mennyt hakemaan postia laatikosta, kun häntä ei alkanut kuulumaan takaisin, Mumo meni ja löysi jo kuolleen miehensä makaamasta maassa postilaatikon vierestä. Sydänkohtaus. Varille oli tullu kutsu linnanjuhliin sotaveteraani kun oli. Avonainen kirje paljaassa kourassa.
—    Ottipas se tuon kutsun rajusti.
—    Me sä ja Hanne.
—    Joo, soitto. Niin meni kolmikko, Sotilasmestari ja äitinsä ja Hanne vaimonsa. Vaari kerittiin haudata sitä ennen.
Sydän petti. Olli oli napurissa toisen vaarin vieressä sohvalla. Katsoi telkkua kun itsenäisyyspäivän vastaan-otosta näytettiin suorana lähetyksenä.
—    Tuolla ne on.
—    Joo. Ja niin oli Mummolla pitkä rivi mitaleitaan. Selostaja kertoi traakisen totuuden. Yleensä ikäreroa ei edes
huomanut, nyt oli Isä vanhentunut, mutta vain hetken. Huolehti kummastakin. Musta frakki. Merkkejä paljon.
—    Mäkin oon isona kenralimarsalkka luutnantti ainaki.
—    Vähintääki se.

3.

Siitä alkoi liki kymmenen vuotta kestänyt jakso. Äiti oli töissä, Isä oli töissä, Alkoi koulukin. Minusta tuli Mummun mies. Mummun mies saunoi munnon kanssa, joka oli aina myös yhdessä kun vanhemmatki saunoi. isällä ja Äidillä oli suunnitelmia. Yksi toteutui. Metsää ei niin paljoa ollut viiskyt hehtaaria, kun toisella varilla kait satoja hehtaareja. No Isä sanoi että on silloin äitilläkin, kun ne saa mettäpalstana, joka on meidän mettän vieres, ja se lohkottiin Villen otettua isännyyden, ja rahaki kuulemma jokka olis pankissa kunnes tehdään re-montti. Omalta palstalta oli jo aikasemminotettu ilman lupia hiekkaa, no Isä haki ottoluvat, ja joutui hankki-maan koneitaki, joilla sitä kuormattiin halukkaille. Tuloja tuli, vaikka sulan ajasn pitiki olla palkattu mies mon-tulla töissä. Jolle maksettiin tirtty poonus jokasesta kuutiosta. Soranottamo oli Ollin kuoppa OY. Kuulemma minähän sen saisin sitte.
—    Jos tää kesä menee näin hyvin, ja kuormaajaakaan ei artte vielä vaihtaa uudempaan niin tämä kotikin saatasiin
kunnostettua. Oli vanhempani kaavalleet.
—    Nyt menee psljon talvisin sähköön, kun lisälämmittimet pitää olla. Mä en luota niihin kaasu tai öljykamii-noihin.
Äiti valitti. Talvet olivat olleet tosissan kylmiä. Mummo nukkui omassa sängyssä Olli vierellään Volvo- kuor-maaja sitten hajos. Ei keriitty viedä vaihtoon, remppas olis maksanut enemmän mitä olis saanu vaihtaessa hy-vitystä. No sen osti kuitenki rikkinäisenä konekauppias eteläsuomesta.
—    Mulla noita on, katomma mitä on hajalla, eiköhän me niistä kahdesta saada yklsi toimivaki, ja saa sillä omiaan
pois. Ostaja seliitteli. Helpotus vaikksa hinta oli huono.
—    Olisit myyny romurautakoijjarille, monttumies sanoi. Muutti mielensä kun kuultiin kilohinnan.
—    Ei ihan kyllä mä samaa laskin. No uusi kone tomi ja sesonki jatkui, ja tappiot verottajas huoli. Niin kas-savaje
kääntyikin plussaksi. Aikaa meni Olli sai nussia asina kun oli mummon kansa kahdestaan. Saunassa tai kotona muutenkin.. Äiti oli alkanu varoa, ettei olis avoinna kun Olli oli siinä reisiensä välissä ja pillunsa aukolla avoin-na. Halitteli, mutta vain kahdestaan sai sen kaunista sisutsaa tutkia, ja äiti oli silmät ummessa, nytkyi ja puus-kutti .Vain pippelin hän pesi sormin, ja salli että Olli nytkytti että sitä taas lensi komeesti Äidin päällekki.
—    Mitähän toi mummo Ollin ksnssa puuhaa kun on noin kiimasena aina.
—    Hys puuhakkoot mitä puuhaa. Mummo alkoi laihtua, vaikka söi liki tuplasti enemmän. Lääkäriin ja pit-källe
edennyt mahasyöpä todettiin. Ei onneksi ollut kipuja vielä. No hyvä, mummo pääsi kotiin. Kivut tuli ja loppu oli nopea. Kuukausi sairalassa, tas soi kirkonkellot suruviestiä kansalle. Olli menetti toisenki mummon. Hannen äiti oli kuollu vuotta aijjemmin ja isänsä perään.
—    Eihän tässä kerkii noita välillä kaappiin laittaan kun taas on niillä käyttöä. Mutta Hanne jaksoi, teki töitä oli
surullisen oloinen. Kotona hän tas loisti, nyt oli Olliki taas koulussa, käyny jo neljä luokkaa. Yksitoistanen pojankolli, joka katseli nyt äitiään kuin naista. Kolmisin oli perhe enää, ja estoton Äitinsä ei alkanut muuttaman tyylejään, kattokoon, oot sä sen tutkinukki. Isä kun oli saunassa, Olli varoi ettei hän näe miten kulli oli taas pystyssä. Miten oliki isä muuttunu vanhemmaksi, kursseja pti käydä ja pitää muille. Ottaako vanhan lutin napit vai.Hän pohti saunassa. Päättäen. Minähän en miksikää pikku-lutiksi ala, vaikapalkka olis noussutki.
—    Pääset patterin päälliköksi tsi varikon pomoksi, no se kyllä. Muttei huolinu nappeja sittekkään.
—    Katotaan nyt., Lisät oli isot erikoismies oli tärkeämpi kuin varikonpäällikön virka. Niin se vaan jäi. Kuten remp-
pa jota oli jatkettu, psljon oli vielä kesken. Yläkerrta oli Ollin, kylmähkö se oli edelleen. Talvella mummon huoneessa alhaalla tarkeni paremmin. Jos ei tuullu syy tiedettiin. Kolmetoista, kova jätkä muka suunnitelmst huikeet. Keskiarvo 8,6. Tyttökaveriki, joka antoi jo hyvälläkki olla 69:ssä. Kumeja vaan sitä kokoo ei ollu kuin jossaki. Äiti ei puhunut mitään, toipa aina uuden talouspaperirullan kun tiesi pojan selaavan Jalluja ja runk-kaavan. Saunassa hymyili. Kahden kun he oli sanoi.
—    Voit sä nytki runkata.
—    Jos mä nuolen sua ja sä imisit?
—    Hys, mutta niinpä äiti suostui muttei puhettakaan, että saisi pannakki, Aina sen jälkeen kumpikin selkees-ti häpe-
si.
—    Onko Hantulalla.
—    On. Isä ei ole kotona. Se on jossaki leirillä taas. Ja äitin pitäs pian olla kotona. Äiti aleli vanhalla 06 Saa-billa, Isä
oli ostanu vähä käytetyn Saab 99:n
—    Tota joo soittaka heti tähän numeroon kun hän tulee. Äiti kerkis tulla sai tiedon.
—    Missä Erkki nyt siis on.
—    Matkslla SSA 2:sen Turkuun. Jos voitte haemme teidät ja päästään nopeesti.
—    Onko se niin paha.
—    On.
—    Tulkaa oomme jo nyt valmiit. Käsilsukku ja muut. Eväspussinki nappasin ja kahvitermarin olin keittänyt sen
täyteen syötyäni. Illalla oli saunottu, 69:iä taas ja pitkään äiti suuteli suulle ja halasi.
—    Nyt pitä meidän olla terästä, me kestetään, eikä kerrota mitä tehtiin yhdsessä ei ikänä eikä koskaa, saat sä mua-
kin nussia sitte joskus.
—    Jo ei kerrota, säkää. Auto tuli Hälytysvilkut paloi. Varuskunnan nopeanpi ampulanssi. Joku Cervolrett Van.
—    Söitkö sä jotain.
—    Joo, tässä. Oli ollu tarkoitus lähteä kalaan, ja makkara ja kaikkea oli repussa. Oli toukokuun puoliväliä, kalaa
tuli hyvin.
—    Nyt Äiyi syömme muuten ei jakseta. Kuin isäki aina sanoo, kun oli ne vaarit ja mumotki kuoli, syötävä on
vaikkei maistuisikaa.
—    Niin oikeessa hän oli.
—    Jo totta, Mittari oli sadas viideskypis useasti . Ja perille päästiin, ja eväät oli syöty. Päälle suojavaateet ja sinne.
—    Voitte tästä seurata. Häntä leikkaaan jo, saatiiin huippulääkärit. Se oli onnettomuus.
—    Ja taas jokku tutkii kolme vuotta.
—    Tuskin, tuli jo lausunto. Vihtavuorelta valmistusvika materiaalivirhe, Mahdoton todentaa ennakkoon. Leikkaus
päättyi Isä nukkui, Letkuja oli paljon ja johtoja.
—    Sydän käy komeesti ennuste huippu hyvä.
—    Ettäkö muka.
—    Raajat tomii rajallisesti alkuun, mutta ennuste on hyvä. Kuntoutuksia. Tärkein on se, että hän elää var-maan pi
kään, jos niin näyttää, eläkkeelle hän pääsee, mutta 100% terve hän ei ole. Se kun on kuntoutuvastaki kiini miten kovaa hän treenaa. Lääkäri kertoi kuiskien.
—    Kun olis niin ettei olis jatkuvat kivut.
—    Sepä se. Meitä käskettin syömään ja nukkumaan ja sitten tuli herätys.
—    Hän heräs juuri.
—    Nyt kerrotte alkuennuste siis muuttui? Äiti tokaisi.
—    Kyllä muutama sisäelin alkaa sanoa työsuhdettaan irti.
—    Niin, me jo etimme tervettä maksa jaa munuasia., Koneilla saadaan lisää aikaa.
—    Huomenta.
—    Älä rakass yritä puhuu oon iloinen että oot elossa.
—    Tota votasko? Isä sanoi kuiskaten.
—    Kyllä painkaa heti tosta jos.
—    Joo. Jätiin kolmisin.
—    Eversti sanoi totuuden, tunti ehkä viiko jos ne saa ehjät osat, ehkä selviin Haima mennyttä, munuaiset, maksa.
Keuhkois reikiä sydän toimii muttei kauan.
—    Älä
—    Anteeksi.
—    Mistä, joka sekunti kanssas on ollu mulle ihaninta aikaa elämässäni.
—    Myös mulla teidän kans. Olli oot iso mies huolehdi äitistäs. Ja jos hän suostuu, auta häntä niin kuin mi-näkin
teen saunassa ja sängyssä. Hän on ja sinä mulle ne rakkaat.
—    Joo.
—    Käy ahkerasti koulusi läpi, Oot nyt sitte isäntä. Äiti suuteli isää .
—    kiitos lepää nyt Rakas. Löytää ne uskon niin sittenkun oot toipunut ratsastetaan taasen. Isa hymyili
—    Näkemiin tehän tuutta perässäni.
—    Joo. Samas koneet alkoi huutaa kuorossa, ei tarvittu nappeja painella.
—    Elvytetään.
—    Ei älkää, jos ei ole osia.
—    Ei ole valitettavasti. Niin Isä lähti, Kuski tuli paikalle.
—    Kiitos että toit meidät, hitaampi ei olis ehtinyt.
—    Kiitos. Hän oli eräs ledgenda jota kaikki kunnioitti.
—    Ja valtio huolehtii siis kaikesta. Jos voimme tehdä jotain.
—    Kiitos, jos hänet tuotta sinne kotikuntahan. ja saatta valita arkunki.
—    Minne? Kerrottiin.
—    Hautaamme kotikuntan vanhempiensa kanssa, siinä on paikka mullakin.
—    Ja mulle.
—    Selvä. Niin kuittaukset.
—    Viekää heidät nyt hiljaisesti. Jos olis joku yhteyshenkilö.
—    Niin, jos se Harri se.
—    Joo. Karppinen ylivääpeli.
—    Hän oli isän paras ystävä.
—    Hyvä.
—    Kiitos, te teitte sen minkä pystyi, kukaan muukaan ei häntä olis saanu pelastettua.
—    Totta. Se koko tuotererä on jo poistertu js tutkitaan.
—    Mutta häntä ei se eloon tuo.
—    Ei, mutta ettei muitaki.
—    Sillä juuri. Mentiin kerholle Syötiin. Ja sitten vasta lähdettiin kohti kotitaloamme .
—    Äiti.
—    Niin rakas. Nyt tartti äiti tukea ja halattiin.
—    Mä opiskelen, jos mä meen amikseen ja samalla iltalukioon. Kirvesmiheksi, käyn sen vitun maanmies-koulukin.
Me jatketaan mihin isä jäi.
—    Mä autan missä pystyn.
—    Joo kun vaan jsksat.
—    Mä lupsasin, kyllä me jaksetaan mitä vaan. Kuitenki itkettiin. Mutta oli kolkko hautajsistilaisuus. Tapa-turman
syyt selvitettiin. Se löytyi Vihtavuorelta missä vslmiitten testaus laiminlyötiin, yhden tyypin muka säästövim-man vuoksi. Tyyppi sai potkut ja palattiin vanhantyövoimaa vaatineesen käytäntöön. Koentajiakin jäi eläkkelle, Oli kovasti pahoillaan. Pelkkiä sanoja, Mutta jäi heti eläkkeelle. Päästiin Turusta kotiin Sauna lämmintä, ei ha-luttu olla vastaamassa puhelimeen. Nyt jatkui se kömpelö opettelu olla oikeesti hellä rakasta naista kohtaa.
—    Voit sä aina tyydyttää ittes, tai jos mä saan, kun kukaan ei näe. Ja saat hyväillä muaki. Mutta kynnys oli liik
korkea työntää kulli sisään limaseen vittuun, niin se jä sormityöksi.
—    Rakastan sua. Nukutaanko yhdessä. ja mentiin sänkyyn .
—    Mä vastaan. Puhelin toi myös lohtuakin.
—    Kiitos me kerromme kun itkki tiedetään. Jo ei ne kerro, onnettomuutta tutkitaan. Lehdille.
—    Emme kommentoi, ja se on suljettu muistotilaisuus, Se rauhoittui .Ylivääplin vaimo oli apuna, joka kysyi tultu-
aan Ollin perässä saunaan. .
—    Mä meen kouluun.
—    Sanko pestä sun selkäs, ja riisuutui alasti. Suuteli. Poika ei empinyt nyt yhtään, solakka nuori rouva mais-tui toi-
senlaiselle kuin äitinsä vittu. Sai tehtyä homman. Nussi paljalla rajusti. Sitten pesut ja tuopaan jossa Ylivääpeli oli eäällä äitistä, kirjas muistiin asioita.
—    Mä tuun töihin se on paras terapia.
—    Hyvä opettajat hämnmästyi, kun Ollin opinto tahti vain koveni.
—    Minä Olli ymmärrän sua, on rakasta, autamme jos haluut puhua.
—    Ei oo muita joille haluun puhua, mulla on äiti, se poiisaa, eikä mua mihinkään kuraatorimyllyyn laiteta, en tuu
käymään niillä.Luokan opettaja, upea kaunis nainen nyökkäsi.
—    Hyvä. ootko vihainen. Jos kuitenkin, mä voin tulla kaverikses. Olli meni yksin.
—    Hyvä kun tulit, multakin on vanhempani kuolleet. Sulla on äitis vielä.
—    En tienny, mutta mulla on työt kesken auttakaa kiusauksen uhreja, kiusaajat niille kallonkutistajille pitää laita, ja
eristää muista oppilaista, nillä on pääsä enite korjaamista. Vai ettekö uskallsa kun ne on asennevammasten vanhemoiensa aivopesemiä jokka ei kunnioita yhtää ketää muita kuin itteensä. Ja muita muka kuuluuki kidut-taa ja kiusata.
—    Totta kiitos. Täydellisesti kanssasi samaa mieltä. Ne huorittele ja haistatele rehtorilleki kaikien kullen. Ei ne
pääse lukioon edikä muuallekkaan. Koita Olli jaksaa sulla on ainaki mut, oot koulun priimus. Kaunis neiti joka antoi
halittaa. Ollilla alkoi seistä, ja Kuraattori-Anne tunsi sen, muttein väistänyt. Olli suuteli äkkiä Annea.
—    Jos, sä haluut, mäki haluun sua? Anne kuiskasi.
—    Jos tässä ja nyt?
—    Ovi on lukossa, niinpä kapealle petille riisuuntunut alaston Anne selälleen. Olli-poika nuoli Annelle kun-non
orgut, ja siten työntyi piukeesen pilluun, teki nsisen hetkeksi onnelliseksi. Joka pussas Ollia ja halitti kiihkeesti.
—    Olli oot oikeesti ihsana. Tuu käymään kotonani.
—    Joo mutei höpötellä.
—    Joo ei, niin Olli kävi, se taisi olla se terapia joka auttoi, jokku osa olla mukana muutenki. Sitä kesti pitkää monta
vuotta. He rakastui toisiinsa.

4.
Kotielämämme löysi pian vakiomuotonsa. Kun äitikin , ollessaan pääenäntänä upseerikerholla, pääsi kotiin viiden jälkeen, oli hänen laittamansa herkut jo joko lämpiämässä uunissa, että he sai syödä yhdessä. Äiti tuli ja halasi pitkään Suudeltiin suulle, Kuitenkin hän vetäytyi kun tunsi kullin mahaansa vasten kovana,.Meni suih-kuun.
—    Tuukko rakas peseen selkäni? Äiti kutsui suihkusta.
—    Kiusaat. Olli kuittasi. Mutta niinpä Olli sai äitiltään imutukset, laukesi voihkien äitinsä suuhun. Ja Olli sai h
vällä ja nuolla äitinsä pillua, tuota nin jännää imuttavaa pillua. Tynsi sormensa äitiinsä, saippuan liukastamaan peräreikäänki.
—    Oooh joo. Äkkiä Olli tähtäs kullillaan, ja oli kerta työnnöllä juurta myöt suolessa. Vain muutama työntö, ja
hällä tyhjentyi kassit persesen. Hän nuoli äitillen lisäorkut. Hannne suuteli poikaansa pitkään.
—    Kiitos rakkas. Niin he puki vain t-paidat. Se oli äitin kotiasu, tai lyhyt hellemkkonsa, ja parse oi koko-naan pal-
jaana, myös kun mekkoineen pyllisteli tarkoituksella Olliin päin. Ja sitä Olli sai hyväillä ja vittuan milloin halut-tikin. Monttumies oli vaihtunut juuri ennen Isän kuolemaa. Edellisen poika pääsi armeijasta. Oli ollut jo en-nemminkin montulla töissä. Ja oppinut homman. Vakuutti lojaaliuttaan. Ja sitä hän ollikin, kuiteista näki kuuti-ot ja rahat täsmäsi. Huolsi koneet. Osti meiltä 96:sen. Joten äidille jäi uudempi Saabbimme. Montulle oli saatu vedettyä likeltä menneestä sähkölinjasta sähköt. Ja siellä oli työmaaparakkeja yksi oli toimistona. Toisis työkslut ja muut vermeet. Niinpä sinne oli hommattu piuhapuhelinkin. Ensin oli armeijjalta ylijäämävarastolta ostettulla piuhalla ja puhelimilla kyhätty suora linja. Ja se toimi edellen. Puhelin tuli toistsa reittiä. Se kun piti mennä keskukselle. Kesäksi oli taas lastaajan isä luputunut kirjuriksi, etä poika sai huikkia isälleen, ja hän otti kuittaukset. Käteiskuitit ja rahat ukolle jolla oli vanha linjurikuskien rahastuslukkunsa kuittivihkoinen.
—    Mä oon eläkkeellä, jos jotain ilmsnkuittia sano.
—    Kyllä me sen mitä nettona olis tullu, noin siellä liki tuplavauhti kuormia lähtee solkenaan.
—    Totta. Kakkosvuoroonkin. Aamu kudesta ilta yhteentoista kiivampaan aikaan autot ajoi. Kun ne jokka ajoi jul-
kisille työmaille päivät, ajoi illan sitte muillekkin, ja nilläki laadut kohdalleen koska seulakin oli hankittu. Huomasi, kun monttumies soitti ja kertoi tulostan. Että äidille löytyi toinen hame, ja pökät tai pitkikset pelkäs-tään. Tissit ei näkyneet. Kotikin ettei olis todisteita mistään. Hajut jäi. Hän toi päivän käteiset. Illasta tuleva myös. Ja amuun menevä haki rahalaukun aamulla. Äiti oli korrekti, kiitollinen , muttein päästänyt miehiä likel-leenkään. Hän hoisi kirjanpidot illalla, kun tiedot tuotiin, niin tilikirjaansa ja tilitoimistolle seki menis. Käteiset joita kertyi, äiti laski saadun ennsakkoprosentin mukaan erilleen veroihin menevät. Laskutusasiakkailta tuli rahat tilille, mutta käteiset meni myös pankkiin. Isän kovapäällinen attasheasalkku oli meillä, siinä oli kätei-semmekin. Mulla oli aina käteistä lompakossani, Äiti tutki sen ja tunki lisää, koska kävin myös kaupassa. Äti kävi lounastauoillaan hoitmassa asiat. Vasta kun rahalaukku oli kotona mentiin iltasin saunomaan. Ja perin-teeksi tullella hellällä hoivavalla tyylillämme me saunoimmekin. Mä tein loppuja läjksyjäni äitin auttaessa. Onko äiti vaimoni. On tai ei. Annea rakastin. Äitistä oli vaan hyvä, kun kävin tukiopetuksessa, hymyili kun maistoi kullistani, että se maistuikin Annen vitulle.
Keväällä, kun ilmat lämpis riittävästi, siirsin koulujuttunikin yläkertaan. Äitin veljen sakki kävi usein kylässä ja muksutkin. Ja naisilla piiisas tarinoita liikaakin. Toimistoksi oli tullut toinen yläkerran huone. Sen osalta oli saatu lämpimän pysymään.
—    Kulta, eikö me lsteta kuntoon nyt toinenki. Pahite se lämöjä päästää karkuun.
—    Joo. Veimme sänkyni toimistoon, ja kirjoituspöytäni. Muut reunatiloihin jokka oli todetty myös huonosti eris-
tettyiltä. Samat kirvesmiehet toi työvermeensä, jokka meillä aikaisemmatkin hommat tehneet. Purki ja teki mitä piti 6” lisää uutta villaa. Vanhastaan oli paikoin pari tuuma joten ne kelpas, kun kokonaispaksuus tuli samaksi. Ikkunakin
joka oli odottanut. vaihtui uusiin. Alakerrassakin tehtiin nyt sama.
—    Näin isäkin sen aatteli.
—    Joo. Juhannuksena oli maalit kuivat hajukki haihtuneet. Miehet saaneet palkkansa. He oli fiksuja, kun tulimme
kotiin he lopetteli työt. Oli siivonneet ne mitä teki ja muutenki päivällä tuoduista tarvikkeista laput, ja he osti ne sai alennukset ja tartti vaan maksaa, sai ne kuitit verotukseen.
—    Soitelkaa milloin vaan. Erkki oli paras kaveini. Aina valmis tuleen talkoisiinki, vaikka joskus olis pitäny ma
saakki. Noi jelpi joskus, hän vaan sanoi. Sillä me tälläsellä tehtiin ja niin nopeesti kuin mahdollista.
—    Kiitos. Moni, Veljenikin on kyselly mahtasittiko keriitä. Käykää kattomas mitäs niillä on.
—    Mepäs meemme, tai soitankin. Ja sitte käymme, samalla ja veemme sitte vermeet sinne.
—    Joo Hanne kertoi, mikäs siinä voitas ottaakki teidät heti.
—    Jep.
—    Näin. Oot Olli ikäsekses kuin Erkki oli, tämäkkä älykäs, ja kaveri johon tohtii luottaa.
—    Kuin myös. Mites ne aseet.
—    Niin. Poikkee majalla. Tsi soitaski haen kyytiin. Mettästyskortti kun on voi onnistua asseitten nimiis siir-toki.
—    Joo
—    Ne on jo Ollin nimissä.
—    Kuitenki perikunnalla.
—    Niin joo. Kiitos.
—    He ei juoruu. Kyllä noin hyvä lukumies ne tästä oppii.
—    Kiitti. Niin homma hoitui. Yksi väärin. olin ollut monesti jo sampumassa samoilla aseillakin. ja amuma-jaioston
vetäjä otti kisapöytäkirjoista kopiot Medntiin aseet muksns nimismiehelle. Perunkirjoituspöytäkirjsaki Nimis-mies oli hoitsnu perunkirjoitukset valtion nimeemänä.
—    Muidta jo Ja toiki tervretulosa vanseuranja hirvimdtälle Erkille edt pärtjänny mutt mä hävisdin. Noin Sllsko
vltakirja.
—    Joo. Hanne kirjoitti
—    Joo sitten vaan noin, ja onnea saat heti kantoluvat. Kun et ammuskele pistooleillas missä vaan ja mitä vaan,
—    En, vain radalla.
—    Hyvä.
—    Tällä voi sen armomurhanki tehdä, kuten isäski näit tekevän.
—    Joo. Korvan taakse, ei menny koko trofee.
—    Joo. Hän ei sellasia tarvinnu. Pisti ja se oli sinä kun oli pudottanut kerta laukauksella.. Kuten radalla sii-hen vaan
säkän tienoolle keskeen.
—    Joo. Kiitos maksan noi.
—    Me maksetaan.
—    Kiitos.
—    Ja jos haluut niin voit tulla mun kanssa jänisjahtiinki.
—    Kiitos. Eno kans pyysi.
—    No mennänkö kolmisin ja heki.
—    Joo. Aseet takasi kaappiin ja kaappi lukkoon kun ne olin puhdistellu ja rasvannu
—    Mites.
—    Pitä mennä ampuun virallisesti hirvimerkki.
—    Selvä. Eikö se oo liika pitkä.
—    Ei oo muutettin, ja oon mä sillä ernnenki ampunu
—    Hyvä. Huone oli sillä aikaa tullut kauniiksi. Naapurit oli auttaneet.
—    Tuutko sä äiti mun viekkuun.
—    Rakas jos haluut tuu mun viekkuun alas.
—    Joo oooh. Ovet lukos, verhot kiinni. Seksiteltiin pitkän. Äiti nieli kaikki. Kesä meni töitä tehden. Nimis-miehen
myönnettyä mopolle erikoisluvan samalla kun sain traktorikortinkin alaikäisenä. Niin rehukimppa pelitti, oli muitaki ikäisiäni. Kortitta he ajoi pellioilla mukana, me jokka ajettiin teillä, päästiin miltei helpommalla. Työ tehtiin konein, joten ei sihen oimia hauiksia tarvittu. Valmetin olimme vaihtaneet isompaan neliveton, jossa oli kaikki herkut. Kim-
pan traktorit hoiti homman. Kärryt täytyi ja tuhjeni. Rehupaalitki kulleki kotisuuliin korkeaksi läjäksi. Kuivat meni
pikkupaaleilla ja siinäki me olimme koneissa, aikuisten hartiavoimat. Kippaus ja latolössi hoiti pinosamiset.
—    Kyllä täytyy sanua, jotta tuolla ikää kun noi opii homman käy kuin noi tanssis jotsain valssia. Kuhan on vain
jaloosta pois.
—    Kelit muuttuu, ri oo aikaa oottaa, että kaikien heinät kastuus.
—    Jep, ja kerkiimnä muuhun työhön. kuhan kaikki ehtoolla tankkaatta täytehen tuola säiliöstämmä.
—    Joo. Sano Olli vaan, me tuuma teillekki taas talkoisiin, sultsa se sujuu homma kun homma.
—    Kitos. Pikkaen alennertulla myimme hietaa näille kimpamme jäsenille. Tyttäret koitti olla likillä pienissä sho
seissaan ilman pikkareia, sen hokas kun ne kyykki, ja lahkeesta näkyi paljas pillu. He olivat luokkkaveritaki olivat saanet tissejään, ja halutkin näki. Mutta äitinsä myös älys ja tunki aina vahtiin.
—    Tuu uimaan sinne majanlammelle. Sun maillashan seki on.
—    Ei Olli tohdi, siskonsa kiusasi.
—    Onko teillä ehkäypillerit. Jos niin sitten. Vastasin totisena.
—    Höh sullako ei oo.
—    Miehillä ei pillerit auta pöhkö. Siskonsa möläytti.
—    Tarkotin kumia.
—    Pääs loppuun kun runkkasin teitä aatellen nakuina.
—    Höh miksi kotsuun.
—    Myin vanhoille piiolle, ne juo spermani pulloststa suoraan. Kun ei muuten saa. Muuthan saa kun ottaa suihin.
—    Hyi.
—    Hih taidettin likksa olla noviiseja.
—    Otan mä piikuutenne, jos hankitte ne. Ja nuolen teille kummalleki orgut eka jos tuutte.
—    Jaa. Me mietitään. Sadulle vois päästäkki.
—    Eikö se ole lesbo.
—    Höh, olkoot. Niin meni vikko. Liina soitti ja kysyi kerkiinkös mä uimaan he polkee majalle.
—    Jep. Saitte?
—    Jooo rakas.
—    Ok Nin mopo liikeelle pyyhe mukana. Uusi Tiikeritunturi oli ostettu synttärilahjaa jo. Ja siellä he oli ma-jan
nurkalla uikksreissan.
—    Tulit.
—    No tietty. ne?
—    On.
—    Jos valehtelette tuutte tiineeksi.
—    Oikeesti menään eka uimaan.
—    Joo. Löydettiin avsain tonne sisälle.
—    Sitten ei katella uikkareita. Paitti te jo kastelette.
—    Miten niin. Hih joo.
—    Joo. Avataanko toi. Sisään, ja en kaivanut taskusta uikkareita. Kun kaikin pussattiin ja hyväiltiin kiimai-sena
toisiamme. Ja tytöt meni selälleen alastimina sängylle vierekkäin, levitti koukkuun nostamansa reitensä koko-naan.
—    Me ollaan leikitty parturia, ei me karvoja suuhus. Liina sanoi, avaten pilluaan sormineen ja sitten Liisan pillua
jota hieroen klittaa sai Liisan laukeemaan.
—    Nuoletteko te toisinneki.
—    Joo.
—    No sitten istu Liinan suulle.
—    Joo. Ja keskarilla syvätutkimus. Kalvokin oli, tai joitain jäänteitä.
—    Me on kokeltu kauhanvartta saunalla.
—    Koski pirusti.
—    Sehän se koskee. Nam Liina sai kunnolla orkut kun imin samalla klittaansa.. Siskonsa myös. Sitten vaih-to. Ja
pienempi Liisa oli vielä piukempi, mauksas. min häntäkin ja kaksi sirmea pikkan emättimeen pohjille asti. Kal-vo antoi myöten, kun Liisa sai rajuja orkkujaan ripotellen persetään villisti.
—    Nyt mä työnnän. Ootko valmis? Kysyin.
—    Joo. Korkkaa kunniolla, nyyyyyyyt. Pyyhe oli alla ja Liina avasi pillun huulet ottsaen klituran sormiensa väliin.
Sinne se painui. Hurjaa miten piukka Liisa oli, meinas heti satsi lähteä. Kalvon olin rikkonut, Liisa sai hurjan orkun. Olin vasta puolivälissä, pakitin.
—    Nyt koskee vahän, ja samalla Liissa työnsi vastaan, sai kuin sekopää orkkun ja toisen. Olin uponnut Lii-san vas-
tatyönnöllä pohjaan saakka, Huin Ei paljoo tarvittu Liisa hoiti liikkumisen allani. Lastini lähti. Olipas ihnaa, pillu lypsi isää siittiöitä kullistani. Verinen vittu putsattin. Sitten Liina imi putsaamansa verisen kullini pystyyn, ja oli valmiina samaan minkä pikkusiskonsa oli jo kokenut. Piukkuutta piisas, imutusta. Pusssattin. Kestin pi-tempään Liina oli luokallani, Liisa luokkaa alempana. Päästiin miltei korkeammalle levelille yhdessä Liinan ksnsa mitä Liisan kanssa oli päästy. Ja taas Liinan orkkujen lypsämänä laukesin.
—    Nyt sulla on kaksi morsianta.
—    Joo nam.
—    Oot Olli ihsnaaaa taas saan voii tsivaaaas Liina kljui. Piti ottaa verinen pyyhe järveen. Pestiin toisiamme ja pus-
sattiin.
—    On ihana olla nainen saara oikeesti kyrpää, rakastaa ja saada orkkuja.
—    Joo
—    Hys . Tuolla on joku kalas.
—    Jo Kirmattiin sisään. Pyyhekki oli puhdistunut.
—    Mitäs sille tulevalle miehellenne sanotte? Kysyin.
—    Jos sen nimi on Olli Hantula, en seliitä mitään, kun se olit sä.
—    No, että joulutonttu teki hieromasauvan, ja pukki opetti sitä käyttään ja sain leikkiä myös omallaan.
—    Heh. Herra Tampooni. Sä tiedät että olimme.
—    Kiitos oikeesti kun näytitte pienet pillunne, aatelin heti että noihin mä tyhjään kassini, pierasen kiitän ja pussaan
ja sanon että koiska uusiksi.
—    Höh. Eiku joo, täälä mutta hys, koulussakaa ollaan ystäviä, jos tuun näin.
—    Mä otan näin.
—    Joo purista tissistäni kuin omaa muijjaa rutistetaan.
—    Joo. Sitten tytöt valitti, etei pysty istuun, kun pillut on niin kipeet, ja pitääs ajaa pari kilsaa pyörllä.
—    Hetken se kirvelee, pankaa kotona pasimysiiniä.
—    Niin jo mennään, pitää vaan istuu ja näin, saa orkkuja.
—    Joo noi kastellaan.
—    Jep.
Kolmesti sen kesän saikana olin Liinan kanssa majalla rakastelemassa. Usimmiten hän ajeli naapurinsa Hannun perässä sinne. Hannulta kysyinki.
—    Oot saanu jo kikkelis kastettua.
—    Jo vain, Sain piikasta ja aatelin pitää omanani.
—    Onnea. Sen jälkeen Liina ei soitellut. Kieroja noi likat järkkää pillua kun on ollu menkat tai ne on vielä päällä.
—    Liisa tässä. onko Olli?
—    On Liisa, nyt en hokaa sekö. Liinan sisko.
—    Niin.
—    On se.
—    Olli.
—    Mä tässä. Älä sano mitään. Liina ja Hannu seukkaa. Hannu ollu meillä yötäki, ja ne nusinu kuin apinat. Mulla
oli menkat tavattaasko me. Liina on pönttö.
—    Mistä sen Hannun tiedät.
—    Koppava paskaläjä, tyhmäki kuin saapas. Äitikää ei tykkää siitä. meni ja taputteli muoria perseelle. Mu-ka sai
korkaa ja sillä se leuhtii ja Liina että kerran se vaan kirpasi.
—    Joo tavataan van. Niin Liisa oli kiimnen ja toi tunteet julki. Kiihkeä mimmi.
—    Voit sä sen kuttuu vuottakaa ole teillä ikäeroo.
—    Jo. Mutta en haluu mitään pikkulikkoja päivähoitooni. Katotaan hissukseen. Sä oot äiti mun vaimo.
—    Hys oikesti. Kyllä se on joku Liisa tai joku muu. Ja mentiin saunaan ja 69:ä jatkettiin sängyssäkin. Kou-lun kas
luokka. Keskikoulu lopetetiin. Kasi kaikilla. Liisa seiskalla.
—    Mitäs sä ensivuonna. Kun saat taas stipenditki. Lisa kysyi.
—    Ammattikouluun.
—    Pöhkö.
—    Meenki iltalinjalle lukioon. Tukiopeni Anne oli toinen välituntivsalvoja. Hän oli nyt kshdessa virassa. Kurat
reja oli 1½ virkaa. Anne opetti matikkaa ja muitaki lukuaineita kasilla. Jotenkin näki toinenk piti mu etäältä silmällä. Tai vain tuntui siltä.
—    Ok. Mä yritän päivälinjalle. Liisalla luokkakaverinsa, ja ystäväsä ja pian välitunnilla hän pussaski luok-kansa
pojan kanssa.
—    No nin herrasväki loperttakas imuitus.Nuoremi kaunis ope totes. He olivat hänen puoliskollaan pihaa.
—    Eikö muka sais kuin kiusata muttei rakastaa. Liisa kysyi.
—    No jos ette imuta, muuten rakastaskaa täysiä mun puolesta.
—    Kiiti.Tuolla on hyvä paikka.
—    Joo.
—    En tsarkottanu että saa rakastella. Ope kiljasi ja Anneki loikkas muutaman pitkän loikan lähemmäs.
—    Heh.
—    Oot ihana ope.
—    Ja kaunis sekä älykäs.
—    Oot niin nami että saako halittaa.
—    Ees vähän. Ope oli helisemässä.
—    Ette koulun alueella saa kokea muhun.
—    Tajuttu silti oot nam.
—    Kiitti.
—    Äläkää sitte kiusakko häntä. Jos kerta pidätte hänestä. Kun hän ei kerinny suuttua.
—    Joo ei.
—    Kiitti Olli.
—    Ole hyvä.
—    Ootkos sä taas sinkku? Rinnakkaisluokkalais jätkä kysyi.
—    Joo, mutta hetero edelleen. Naisilta fanipostia kiitos.
—    Aha.
—    Mikkä sulla on fiilikset. Oon Annen ystäväki. Ei hän mitää oo puhunut.
—    Ihan Ok. Entä ittelläs. Siinä meni punastuva ope kerrasta sanattomaksi, katse väisti. Syvä huoksus.
—    Jutellanko mualla, jos haluut jutella siitä.
—    Jo mun luonani sain seuravan kerran, seuraavalla välitunnilla pienen lapun. Nimi puhelin numero ja osoi-te.
—    ”Autan sua kolussa myöhemminki jos kelpaa? Ja Anne, niin hän on mulleki sanonut, ystävyys ja vaike-nemisen
taito kaikesta moikista” Se lompskkoon, josta piti siirtää matikkakirjan suojakannen väliin. Menisin. Seuraava välitunti Maija tutksali ilmitäni kun mni muka ohimennensen ihan lähellee ett olkapäät nojasi yhteen. Katsoin silmiin.
—    Iliman muuta mitä muuta urheilua harrastaa hän.
—    Minä harrataa pistooliammunan ohella nsisten airbiggiä.
—    Näemmekö mahdollisesti tutun malitaulun äärelle.
—    Sovimmeko niin. Herra Hantula.
—    Näin teemme.
—    Jahas Kiusaajana itsensä. Olli Anne kuiskasi viereltäni.
—    Ei suinkaan, oleteko siskokset?
—    Serkut,
—    No mä, että jo on ollu sama omppupuu kuitenki kyseesä,
—    Jep
—    Niin on ilmeisesti käynyt.
—    Positiivisessa mielessä.
—    Aha. Kas kun noi tytöt ei tohdi sinua yrittää?
—    Ei kait, kun hän niin julmasti kiisti oikeudet suukotella kouluun aluevesillä.
—    Niin joudumme Olli tekemään, valitettavasti.
—    Menkäämme siis työn ääreen huokaolkamme sisäänpäin, kun ne sännöt rajoitta elämäämme. Ja kiitos, noi api-
nat.
—    Joo.
—    Nytkö sä löysit vimmeinki varpaas. Käykkö pesemäs niitten välit tuonne.
—    Täh joo. Siltä se koulu näytti, kun itte ei kiusaa, ja huolehtii yleisöistä. Menin Maijalle, koska tiesin An-nella
olevan pitkän päivän, ja Maija-ope avasi kerrostalo kaksionsa oven täysin eri asussa, jonkinlainen jumpaasu. Joka oli kuin toinen iho, ja vitunuin vako näkyi selvänä, sekä isot nänninsä.
—    Olit lähdössä lenkillekkö?
—    En, mä vaan oon tällee kotona, tai oikeesti tätäki keveemmis vaatteis.
—    No nyt oot oikesti nam.
—    En tiedä. Vakavasti, kaikki naapuriston akat kyttää.
—    No lukioon tarvin tukiopettajan apua. Ovi oli vielä raollaan. Hän pakitti, ja hymyili. Häntä muut ei näkis.
—    Mieellään autan missä osaan, tuu sisään ja jutellaan.
—    Kiitos. Sanoin vedin ovet kolisten lukkoon.
—    Jos saan halittaa sua oikeesti, et ehkä pelkää ja rerrot sitte. Hän kuiskasi.
—    Joo, Nam. Makee vartalo, ei muuta päällä, kun se trikooasu niin menin kiinni, otin nänneistään ja sain piristaa
niitä, ja sain nopeesti upeet rinnat paljaaksi, Pusssattiin ja käteni kuori hänet kokonaan alasti, Hän riisui mua. Kiima haisi.
—    Joo, saat. Oooh. Yli vuosi kun mies on muhun koskenut, Anne vain ja mä sitä ooh. Nyt kullinikin oli kovempi
kuin koskaan.
—    Jos ensin nuolen sua, jos saan nussiakki.
—    Joo Rkas mulla on pillerini. Oooh. Kiima saadaan kuriin vain tehden mitä lupaa. Maijan maukas vittu kerkis
saada heti ekat orkus, kun avasin sen kokonaan . Poslari hälläkin, ja isoin näkemäni klitta pääsi suuhuni. Kaksi sormea meni tosi syvään rajusti imuttavaan ja karmppaavasti kouristelevaan emättimeensä. Hän oli kaaressa, puri tyynyä ettei ääni kuuluisi naapuriin Tälläsen naisen haluun, Vain Äiti oli täydellisemmin mukana. Pillu maistui mantelilta.
—    Nussi jo mua ja lujaa rakas.Maija kuiskasi. Nussittiin, laukesin heti kun terskani kopsahti emättimen poh-jaan,
mutta selaisessa imutuksessa kullini oli, ettei ollut mitään pelkoa, että se pehmenisi liikaa Nyt liidettiin korkealla orkkujjen jytistessä molempien kehojen läpi. Suutelimme kokoajan, ja hän oli heti lukinnut säärillään mut päälleen. Halasi lujasti. Hääyöt kai on tätä. Hiljalleen rauhoituttiin, mutta halaus oli sitäkin lujempaa. Olin löy-tänyt lujan ystävyyden, kielletyistä kielletympi. Vaan Äidtin ja mun suhde oli pahempi. Ehkä siksi kiihoittava-kin. Siinä se sopimus syntyi, jos tyydytänhänet näin aina. Hän ei haluu rahaa, jos en juorule. Hän maksaa ko-ko lukioni, ja ottaa mut lomillekki kielioppiinsa, ja ja, ja, Loppu meni ohi korvieni. Kuhan oon hälle ja Annel-le uskollinen he auttaa, ja antaa. Koko kädellinen ihanaa naista. Hän keitti kahvit Istui syliini ja pussailtin ja mullahan koveni heti kun hänen limainren vittuunsa löysi terskani ja hotksasi sen sisäänsä.
—    Auta Anneakin, oo hellä, raju joskus meki tohditaan lähteä aviolliseen seikkailuunki, bi-naiset joilla se pelko
ettei hyväksy kukaan. Jos vaan saamme raksastaa näin sinua Olli.
—    Koulussa? Kuisksasin.
—    Jokku likat taitaa olla kans lätkässä suhun. Sanoin.
—    No voin kattoo leikkiikö ne, tunnet jos sellaset, niin.
—    Kokeile voikassa. Kun joudut niitä joissakin vsikeissa liikkeissä käsilläs tukemaan. Huomaat. Joko ne jäykistyy
kun kosketat, tai kattoo silmiis sillee kuin olis juuri sitä toivonut nojaa suhun, kihottuu ja nauttii. Kun sanot, että sen joka tuke pitää ottaa kunnolla kiinni, ja muka vahingos hipaset tissejäkin, mutta perseestään pitelette ja pil-lun pahkurata . Se kastuu ja tunnet kuinka he saa orkut. Mutta meet seuraavan luo, kuin hommas ei olis ollu mitää, tai että olisit hokannu miten ne nauttii . Kyllä ne morssettaa, ja pyytää saada käydä täälä, loppu on teidän asia. Trenaa niitä juttuja jos se pyytää, ja säkin että saate kunnolla. Tyydytät vaan niitä hellästi reppanoita ja anna niitten syödä sua. Reppanoita jokka pelkää eniten, että joku huomaa niiten kiiman sua ja toisia likkoja kohtaan
—    Joo moiskis oot terävä, oot huomannu noitaki, on niitä .
—    Ok.
—    Annat niitten valita parit, näät onko ne jo parejaki, kun ne ottaa toisistaan kiinni. Niin kyllä sen näkee miten
hyvin ne obn toisensa läheisiäkin. Mutta älä ole huomavinaskaan, ja seuravaksi jos ne pyytä tukioppilaakseski pääsyä, on se teidän asia miten täällä treenaatte.
—    Joo rakas, kiitti. Nussi mus rajusti Olli. Menimme sitten pesuille. Kahviteltiin ja halattiin pitkään. An-nenki piti
hoitaa.
—    Jos sovitte mitä anieta kumpikin, ja hys. Kuiskasin kun rakastelimme Annen kanssa.
—    Ooh rakas joo. Kolmisinki.
—    Jos niin haluutte.
—    Joo. Kevättalvella silloin oli kylmää olin tiuhemmin rakastelemassa kumpaakin, ja sekin koitti että Anne oli
Maijjalla, halusin nähdä voimistelutreenit, he oli jossaki esityksessä mukana keväämmällä.
—    Otatte kunnon otteet, tärkeetä tottuam että hän pitää kielletyllä otteella pillun päältäs kiini. Jos haluutte olkaa
nyt nakuna.
—    Joo. Kuintaitoluistelus parilustelijat, ja jäätsansijat, neki taatusti ne keskenään sopii, ja tyydyttä ne naiset kun-
nolla kun ne kihottuu.
—    Jo sillee kiinni näin.
—    Joo tuu Olli auttaan säkin.
—    Joo taatusti. Aloin panna sitä jonka vitun kaveri tarjos hyväillen klittaa samalla, kunnes kumpikin kuten itse
kin olimme liki koomassa, Kun naiset tyydyttivät toisisaan myös kolmella sormella vituissa vatkaten ja toisessa olin minä. Spermani roiskui ympäriinsä ja hiki virtasi. Siitä sitte kylppäriin tilavaan ammeeseen. Keskessä ole-van saadessa edestä ja takaa. Oppiaineet sitten. Kahden naisen suutelut kumotti ihonsni kun ajelin kotiin,.
—    Tuessako olit.
—    Kuten haistat. Suudeltiin äidin kanssa kuin aviopari pitkään ja halattiin. Ei ollut vieraita näkemässä.
—    Naisen asunnolla haisee aina häneltä. Äiti kuiskasi.
—    Joo, ja sinäkin ihanalkta, siitä tiskipöydälle ja reidet avautui, Imutin äitille kunnon orkut.
—    Pistin rakas saunan jo lämmitä.
—    Kiva oon hikinen. Oli sisäliikuntaa, muka liika kylmä pihalla. Sanoin. Se oli myös tottakin.
—    Pistä ne alus ja jumppavaattees koneeseen.
—    Oli vain pojat olimme aluskamppeissa. Kalsarijumpassa.
—    Selvä. Niin menin, vaikka olin saanu hajusaippuasta kunon käsittelyt. Ne ei jsaisi haista ja omat saippuat hai
koot. Ei jälkiä, Kuten ei heihinkään tehty. Kassit olivat kasvaneet, onneksi oli kohmeessa kait eikä olleet kuin tyhjä ilmapallo. Äiti tuli mukaan . Kone käynnistyi ja painoin häntä prerseeseen. Ensdi kerran jälkeenhän hslus sitä usein.
—    Onko ne sinkkuja. Ja? Ooh rakas. Äiti kuiskasi.
—    Sullaki on sellnen kollegejuttus, eritäin epäeroottienne, jotenki varoo ettei näy viivat ei nöpöttävät nännit, saati
tällee nam. Etten muka sa vääria singnaaleita.
—    Ooh. Mun mies oot Rakas ainoo joka saa koske muhun joo. Annan vain sulle singnaaleitani. oot mulle niin ra-
kas. Niin hän näyttikin. Kouluasiat meni loistavasti. Syötiin. Menimme saunaa, Pakkanen tuntui vain kiristy-vän. Hellää hoivaavaa sylikkäin oloa. Kiihko oli hetkeksi jäänyt suihkupanoihimme. Hän oli avoin ja estoitta. Ainoo oli kullin saama porttikielto vittuunsa.
—    Haluisit, mä tiedän rakas , ehkä yllätän sut vielä. Rempan oli nähty säästäneen sähköissä liki mitä siihen men
kin rahaa.. Mutta joku lisälämmitin piti olla, etenkin ku pakkanen kiristyi yli kahden kymmenen asteen. Olin sellaisen laittanut vain äidin huoneeseen lisälämmittimen. Olin kesän ollu yläkerrassa, jotenkin oli vaikea men-nä taksasi äitin vierelle. Nukuin viereisessä huoneessa mieluummin. Vaikka me seksiteltiin estoitta täyiä. Äiti oli iltasin talven tullessa pukenukki läpimät pyjamanhousut, ja samaa kangasta olevan pitkän yöpsaidan, kun menkojensa aikan hän niitä käytti muulloinki, kesällä toisia. Yötä rakas. Niin katsoin omaa telkkuani, ovi jäi taas auki, että lämpöä saisin minäkin. Mittsarissa oli 35 astetta. Olin liki jäätynyt umpijäähän tullessani päivällä kotiin. Äiti lupas aamulla viedä. Sannutin valot. Olimme pitäneet yhtä lapsivaloa pistorasiaan pökättynä. Pian sen valossa erotti taas missä oli reitti vessaanki. Aloin palella mittari sisälläkin laski. Pistääkö tulet pesiin. Päätin etten, kun kuulin tasaisen tuhinan. Äiti nukkui aina sauna-rakasteluittemme jälkeen nopeasti. Poltin jo silloin. Pistin palamaan. Opet mieitityttivät eniten, niin totaalista oli ollu kahden naisen rakkutensa anto yhtenä ja erik-seen. Maija oli 22 vuotias syksyllä oli ensimmäinen työpaikan ensimmäinen työpäivänsä oli koittanut, ja heti olimme löytäneet toisemme, kun mä siiryin edemmäs. hän seurasi kunnes olin toiminu toisin ja sain alkaa mak-saa seuruksista ihanasti. Äitin peräpää näkyi peiton alta. Hän oli kyljellään ja hänki hytisi Kunis perse. Tump-pasin mallukkani.
—    Saat sä raksas poltta, jos mä saan pestä sun hampaasi joka päivä.
—    Joo. Leikkiä jossa sain hänet syliini, olispa saanu työntyä sisänki. Nyt olin kahden vaiheilla, mennäkkö äidin
viekkuun.
—    Paleletko? Äiti kuiskasi yllättäen.
—    Tota jo. Sanko tulla viekkuun. Vastasin.
—    Tietyy oma rakas Ollini, ei sun tarvi siihen lupaa kysyä. Ovi kiinni, ja tunsi pian, että lämmittimen teho alkoi
piisata. Sänky oli kyljestään seinässä kiinni. Muka jäi enempi tilaa. Ja kun mäki olin hylänny yhteisen vuo-teemme. Se oli kirpaissu. Menin sinne seinän puoleen. Äoti otti heti syliinsä ja pussattiin pitkään.
—    Rakas koitetaan nukkuua, oikeesti.
—    Joo. Äiti kääntyi ja pekitti kunnes olin seinässä kii ja hän lämomänä sylissäni. Niin oli paljon läpimämpi. Perse
tiukasti muinussa kiinni. Halitin äitiä. Hän huoksasi ja alkoi nukkua sikeästi. Kerrasto oli päälläni pian lämpe-nin. Nukahdin. Käsi äitin ympäri. Hän nukkui. Kuten mäkin.
Herään siihen että kullini seisoo. Julpinreijästäkö, en tiedä, sen pää on äitin vittua vasten, joka tuntui tosissaan kostealta housunsakin oli laajalta märkänä. Äiti henkitti raskaasti, olin nukkuvinani ja hinkkasin kjlittansa koh-taa kunnes häntutulla tapaa jäykistyi hetkeksi sai rajuja pakkoliikkeitä huokas syvään.
—    Näin on rakas hyvä. Äiti kuiskaa. Nukahdan liki heti satsini on lentänut samalla kun äiti sai orkkunsa. Näänkö
unta hetken on viilenmpää, sitten taas tos länmin hyvä olla, edesäni on selkä ja pakarat paljana olen olevinani välillä selälläni joku imee kullianikin. Äidin iho, ei helkatti, kullini, miten nyt tunnen ja tajuun se on menny äitin vitun sisään aika pitkälle jopa. Miten riisuiko hän, oon nyt pitkällä liukkaasa imuttavassa vsginassa, jota nimeä äiti emättimestään käytti, ja ei perseen hän työntää lujempaa munua vasten. Ei pääse edemmäskää, oon seinässä jo kiinni, hän puskee mutisee nimeäni oooh. Niin oon äkkiä kokonaan äitissä. Huokasen, tätähän oon toivonut jo vuosia. Työnnän varoen vastaan. Nänni sormieni väliinvoi taivas kun tuntuu hyvältä. Äiti saa yh-den kaksi orkkua. Säpsähtää. Näyttelikö hän nukkuvansa.
—    Mä rakas. Oli niin kuuma, ja säkin, ja. Äii sopertaa selityksiään. Voi! Joo nyt rakas, joo näin voi että vih-doinki.
Äiti kääntyi meni selällen levitti reitensä, avas sormin vittunsa.
—    Nyt oma rakas mieheni, ole hyvä, niin paljon ja usein tästä lähteien, joka päivä mun vittuni olkoon täyn-nä sinua
Niin tein ja itkettiin.
—    Sä siellä seinällä itehän pyysit, (Isän ja Äidin vihkikuva oli seinällä) nyt me omme mies ja vaimo. Vilus-ta eio
lut enää tietoakaan. Mielestä katosi muut vitut. Siitä me herättiin, oli mreillä peitto päällämme. Hymyilin, nuolin häntä ja rsaksasteltiin aamullaki. Sitte kiiresti päivän asksareisiin. Monttu oli suljettu jo lokakuulla. ja koneet huollettu ja kunostettu. Traktorit kotona, miehet hakkasi metsänhoidollista urakkamme, jossa montunki päällitä putsantui seuraavan kesän tarpeita ajatellen. He savotoi muillekkin.
—    Miltä susta tuntuu
—    Vaimo, lupsasit pestä hampaani, oon tainnu syödä maukasta vaimoani. Sanoiin. Pussattin niinhän myös teki ja
pesin hänetkin merkinnät jäisi piiloon. Äiti oli totinen.
—    Olet rakas, tuu ni, ja nyt sai kulli upota syvälle syyliini tulleen äitini vitun imutukseen.
—    Nyt tämäkin. Isän kello noin. Me eri kerro eikä pelkää.
—    Ei.
—    Kuitenkin, häntarkoitti, etä oma virallinen vaimo sun pitää löytää, joku olikeesti ihana ja rakas ihminen. Meidän
rakkauttamma ei hän sa tietää. Tiesikkö että isäsi pani äitiään, ihaan viimmeseen elinvuoteesa asti, jopa niin että isänsä oli kattomassa.
—    Joo mutta me omme niin sitten ikinä. Siis sen nähden. Jos saat sen sillee että se nuolee suakji, niin nam. Sanoin
—    Mä en uutta miestä tartte tai haluu, mutta annan oikeesti hyvän tytön tulla onnelliseksi kanssasi, ja haluun hoitaa
niitä Pikkusia Ollejaki annathan. Rakastetaan.
—    Joo.
—    Näi nnukumme yhdessä kunnes mun paikallani siinä on hän.
—    Joo. Keskuslämmitys laitetaan, ja monitoimikattila. Öljy/ puu ja tonne tehdään uusi ulkosaunakin ja tä-hänki
sisälle pieni löylypaikka. Voimme nukkua nakuina ja mä en nussi sua, en tosin nää pakoputkeen.
—    Ole rakas hyvä vaan.
—    Höh Mennääs jo.
—    Joo.Se armeijjan kaveri lupas piirtää , hän sitä esitti.
—    Joo. Moiskis mieheni Olli.

5.
Koulu päättyisi pian. Kuvat kesti. Kesä oli edellisen kaltainen. Ammattikouluun pääsin pääsykokeet olivat hel-pot. Lukiolla he kysyi.
—    Siis menet rakennusmies linjalle. Ja meille. Miten jos saan udella. Tyyppi hymyili kuin vähäjärkisille.
—    Jos pääsen sille iltalinjalle, laskin että hyvinki kerkiin. Meen ja syön jotain sitte kirjsstoon, teen Amiksen läk-
syni, lukionkin jutut kertaan ja siten tänne. Mikäli mahtuu.
—    Tervetuolosa siksihän ne stipendit on kirjat JNE Kaksoistutkinto Miten mä en heti älynny. Mies ei kesyi-le. Näin
se meni. Kolme vuotta kirvesmiestä ja lukiota nam. Pakettina se tiesi, että tietyt teoriatunnit korvaantui amikses-sa koska pitkä matikka oli ohjemana, ja vain ammattimatikka amiksella. Ylessivistävään sai arvosanat .
—    Näin on tää tehty, meilläkin kunnioitten, ettei sama amistaso kun lukiolla menee paljon keveemmin, niin täällä
jos paukutat kiitettävillä on ne täälläki.
—    Kiitän, ja sovittin, että urheilussa olen tän pääoppiahjoni edustaja, jos jossaki mun kykyni piisaa joukku-eeseen.
—    Hyvä Kirjaläjästä näki, että jokku aikoo opiskella.
—    Olet sinä melkoinen. Anni huokas. Ja mulle rakas. Rakasteltiin perusteellisesti.
—    Mä sain viran lukiosta, sieltä iltalinjalta, kun teen joitaki tunteja normaalilukiossaki.
—    Kuin myös. Mun vuokseni
—    Joo. Maija on mukana. Moiskis, Kahden muijjan mies.
—    Ja ammattikouluhan alkaa noin viikkoa aikaisemmin, kuin lukio.Rehtori jatkoi.
—    Joo.
—    Tuo silloin lääkärintodistus kumpaanki erikseen.
—    Mitä muita?
—    No sun tapauksessasi vie Ammattikoululle alkuperäiset koulutodistuksesi näytille, molemmissa on kopi-ot, ja
saat täältä kans ne alkuperäsesi takaisin kun käyt näyttämässä.
—    Kelpaako jos nyt. Olin kesäkuulla liikenteessä lukiolla.
—    Toki. Tarkistus.
—    Kiitos. Virkatodistus kummalleki jo olikin.
—    Kyllä herra rehtori.
—    Minulle kävi niin, että olen jo syksyllä uusissa tehtävissäni ja hän on uutena Rehtorina Rouva Matinlauri.
—    Tervetuloa minunkin puolestani lukioon.
—    Kiitos rouva Rehtori. nainenhan punastuu, kun katson häntä silmiin, ja muhkeisiin tisseihinsä, joitten nännit tör-
röttävät nyt entistäkin isompina.
—    Me teemme varmaankin tosi hyvää yhteistyötäkin. Olet kuulemma niitä jokka eivät slli koulussa kiusaa-mista,
vaan memet rohkeasti väliin ja kiusatun puolelle.
—    Jo se että lössinä käydään jonku päälle, kertoo huonosta itsetunnosta ja pelkuruudesta. Älyn vähyys on yhdist
vä tekijä.
—    Täsmälleen. Taas käteltiin. Ja lähdin .
—    Mites mun rakkaalla meni, Äiti oli kotona jo kun palasin.
—    Kävin rakennustoimistolla. Hakemuksemme on jo aika likillä hetkeä, että ne ehkä käsittelee. Ennen kuin sieltä-
kin menevät kesälsaitumille. Kyseli ne, että mitäs meikä siellä luuhaa. Sanoin rehellisesti että rakennuslupaam-me olin sille kattomas, kun ei ole kuulunu mitään ja hakemus jätetty kauan sitte.
—    On niin vähä väkee, kun ne taaski vähensi väkeä, kyllä se näkyy käsittelyajoissa. En nähnyt ketään niitä selaa-
massa, Enkä oo edes kuullut, että se lautakunta olis kokontumassakaan, jokka ne myöntää. No kunnanjohtaja meni kattoon,, kun häneenki törmäsin, ja sanoi sitte.
—    Kyllä Olli nää on seuraavan kokouksen hommina, ja se kokou olis jo tänään. Kiitin ja lähdin.
—    Joo soittivat siitä. Soitin pankille ja joku likka vei lapun että mikä on hienommin sanoen Likviditeettim-me, että
raha tule taas ja paljo. Oma rahoitus, no ne sitte kiitti, etä se tiliotepiisaa, joskin se oli sen monttuyhtymän sa-noin että toisellaki tilillä olis. Niinse hokas niimpäs näkyyki. Eikö nillä oo mitää älliä.
—    Sielä käyvät työtaistelumaista hitaasti hyvä tulee kamnnppanjaa, väkeä vähennetään, ylitöihin ei jää ku-kaan. Ja
kansa saa tyytyä siihen, että käsittelyakoja vain pidennetään noikin, pyydämme lisäselvityksiä, vaikka samat paprut oli jo mukansa, ja kunnossa.. Mä ne hain ja liitettiin mukaan.
—    Satanan sekin. VM.
—    Ninpä. Lupa tuli tai niin että meiltä puuttuu salaojitussuunitelma lämpökeskuksen ja ulkosaunan osalta, sekä
sunnitelma viemäröinninkin pitää olla tietty kolmen kaivon järjestelmä. Kopioita oli kolmet, niisä oli talorem-pan yhteydessä tehty järjestelmä kaivoinen tässä oli putki samoihin koska kapasiteettia piisasi.
—    Ja mäpä soitan.
—    Ne vittuilee, kaikki psperit on kunnossa.
—    Jarrutetaan.
—    Sitä ne teke monella isolla kiholla seutraavana päivänä on luvat kädessä, kun ne vaan soittaa lautakunnan koolle
muttei vsahingiskaa taaviksien papereita noin vaan hyväksytä. Elokuu koitti. Syyskuulla tuli kirjeluppunne, hyväksytty ja sallitaan alkaa. Oli sallittu tai ei. Öljysäiliö piilotettiin. Kymmenenkuution olis ollu liika iso. Viis-kuutiota , Ja lisäehto oli, sillerkkin tehtävä taatusti pitävä suojsäiliö. Petoninen joka käsiteltiin, sinne muovinen-säiliö. Rakennusherrat tutki, kelpas. Betoninen kansi. Varoittimet, jos se alkaa muksa vuotaa. Sen päälle tuli uusi liiteri, ja psksulti routatyrokseja ensin siihen betonikannenki päälle. Ja lisää lattiaksi tulevan valunki alle.
—    Miksi
—    Nyt ei oo pelkoa, että jollski koneella ajettas säiliön yli.
—    Hyvä. Mutta hommst piti liiterin tultua valmiiksi lopettaa. Olis tarvittu kaksi kuukautta, siporeksilla ja moduul
harkkotiilillä murattavan ite lämpökeskus jäi saunkin tulevaan kesään.
—    No ensikesänä sitten . Vielä yksi talvi vilkua muttei nälkää. Aviovuoteemme takasi lämmön. Uusi sän-kymm
kin. Amis tuntui lepoajalta. Omat uudet aineet tietty haastoi, etenki kielet. Luettavahan niihinki oli. Tyttöjä luo-kassa ei yhtään. Opet miehiä. Vainr uotsin maikka oli nainen, Mummo lyseolta. Rantahurri, mutta kohtuu sel-keeetä oli ruotsinsa. Jag Heter Olli, sillä pärjäs jo hyvin. Jokku keksi jatkoa ja mummo raivostui totaalisesti. Mun nimi on Matti mulla on julmettu kulli, jos jollain tekee mieli tosi isoa kyrpää, huutakoon äänen. Haluan nussia Mattia. Hän tokaisi, haluan erotta Matin koulusta. Matti meni sen kotiin samana päivänä, ja asiasta ei puhuttu enää kertaakaan. Meni toistamiseen, ystavyys oli heillä selkeesti syvä. Ja Matti raukeena seuraavana päivänä.
—    Miksi menit mainostaan. Nyt meni poikuus, meni munaski. Lienee äijjällä kuppa kun oot noin vaisu.
—    Heh. Joo. Käy säki Kollie. Ei Matti tiennyt totuutta. Kaarina lehtorimme oli kutsunut itse minut kylään, kun
tiesi tuplaopinnoistani. Menin ja yhden naisen siistissä asunnossa ei ollut merkkiäkään rantahurriasenteistaan. Oli ollu aviossa sellasen köyhän työmiehen kanssa, joka oli jo kuollut. Haisihan siellä hänellekkin. Eikä ollu lapsiakaan.
—    Juokko Olli kahvia, tein voileipiäkin, että jaksat toisenki vuoron perään.
—    Kiitos. Nopeesti otin ja halasin häntä.
—    Jopsas nyt.
—    Oot vaan niin ihana kun huomioit .
—    Kadutko että otit ison haasteen.
—    En.
—    Mä autan, saat mua halata, kun ei muut näe etkä kerro. Koullallakin. Hän avasi edestä napitettavan mek-konsa,
hymyiltiin, hän riisui kaikki, sitten minut.
—    Olet Ollini tosissan iso mies, hui mikä kyrpä sulla jo on. Leskikin on ihminen haluinen ja kiimoineen. Kaarina
kuiskasi. Valtavat tissit pääsi vapauteen, karvainen vittu litisi kun koitin.
—    Saanko nuolla sua?
—    Saat mennään suihkuun, en kerinny, haisen hirveältä. No kiimsaselta, haju väheni ja makuki oli hyvää. Löysää-
kin lihaa oli, mutta kolme sormea sisllään kertoi piukkudesta. Eikö lapsia. Käärina tärisi haareat levällään noja-ten seinää vasten, ja levitti sormillaan karvsat ja pulleat vittunsa posket levälleen. Iminjulmettua klitta ja nussin häntä dsormin Hän sai nopeina sarjoina polvensa alkoi pettää.
—    Mennään sänkyyn, Niin tehtiin.
—    Nussi rakas Olli mä opetan sulle ruotsin ruotsia, olin sielläki. Työnsin kullini paljaaltaan suihkussa posla-riksi
ajelemaani nyt tosissan komeesen vittuunsa.Vittu otti heti kullini omakseen, mutusteli ja lypsi syvemmälle. Nautin. Kaarina alkoii taas saada rajusti ja pussas mua suulle. Oli ihana otta kiinni noista massiivisista trisseis-tään imutta nännejään. Hän se rivo olikin, ja kiimainen. Normaalisti oppilas maksaa. Kaarina maksoi satasen joka kerta. Piti aina pestä kun oli pantu, ja läksyt opin taatusti. Kun hällä oli muitakin, tai tunteja lukiolla pi-dempään, olin kirjastossa sen väliajan, tai toisilla tukiopeilla. Ja niilläkään ei juuri lepäilystä ollut kyse, opiske-lusta kylläkin. Kollie sai Mattia useammin. Sillä Kaarina itse totes.
—    Moinet ikäises, eikä aikuisetkaan ei älyä puoliakaan siitä miten hyvin naista voisi hoidella, että hän saa useita.
Sitä muiden kanssa en ole kokenu ikinä. jo ensikerralla näytit että olet kokenut vejjari, tai huikee epäitsekäs hurmaava rakastaja, jolle antaa ilosta ja mielellään täysillä. Pusasuksensa alkoi lokakuulla ja halitus tiukkeni. Kaikkea mitä hän pannessamme kuiski en noteerannut, isollaklitallaan leikin joskus koulussakin mentyämme yhdessä nsaisten vessan. Hän imuttu mullekkin. Rouva Matinlauri oli oma lukunsa. Eronnut nainen.
Tulevana kesänä mulla oli aikomus käydä rippikoulu pois. Oli päästy hyvään alkuvsauhtiin. oli päivä jolloin kaikki kolme opeani olivat tunneilla, tai Maijjalla oli menoakin ja menkat. No hällä oli tuore miessuhdekkin. Arvelin sen olevan se todellinen syy. Mies oli luokion tuoreita mieslehtoreita, ja he olivat lähteneet Ossin Ooppelilla yhdessä. Olin vain iloinen asiasta. Kirjasto oli lyseon vieressä, oikeammin se oli lyseon kirjasto ni-meltäänki. Kiersin etsien tiettyä fysiikan kirjaa lainaksi. Hanna-Leena-Rehtorimme tuli samaan väliin.
—    Kas Ollihan se täällä.
—    Joo tulin tehdäkseni läksyjäkin.
—    Mäkin tarvin lunttikirjoja.
—    Tätäkö.
—    Ei van tää biologian teos kakkosille. Joko ootte.
—    Tota joo. Totuus kyllähän meillä oli seikkaperäsin kuvin naisenkin vitusta kuvia ollut, sikiön eri vaiheet, hede
möittymisineen. Toisessa kirjassa oli kuvassa kuvsattuna koitus, siis pano, jossa kyrpä ruuttaa siittiöt, ja siitä ne sarjakuvan muodossa eteni ja lopulta oli sikiöki.
—    Vielä viisi vvuotta sitten, tätä kirjaa ei saanut olla monessakaan lestoja sekoilevassa kunnassa lukioilla, muka
tämä on syntiä, Silti ne nussii tyttärensäki tiineeksi, eikä se ole syntiä alkuunkaan vaan herran tahto. Anteeksi. Joko sulla on ollut näistä.
—    Joitaki.
—    Tuukko kansliaan katomme ne. Juodaan kahvit.
—    Kiitos, menin muhkeita kinkkujaan seuraten. Hän päästi kanslistin lähtemään kotiin.
—    Mullakin on pari tuntia iltalukiossa. Ja asun likimain yksin.
—    Tytär käy, joskus on yötä. Opiskelee lukiossa, mutta halus jo oman asunnon, sanoi että jospa mummoki sitte
tohtii kuttua paremmin miesyöviersata. Lopun sensuroinki, tai en, ettei äidin tarvi ittensä tyydyttää jokaikinen yö. Sanoin että voi seki niin tehdä, ja kuttua miesvieraitaanki, ja pillerit kerta on silläki.
—    Höh mä en miehiä vielä hommaa pöhkö, käytän hieromasauvaa.
—    Aika, tota suoraa viestintää. Totesin.
—    Tälläsiä me oomme pöhköt . Katoimme toisimme silmiin suutelin häntä nopeesti suulle.
—    Hui.
—    Hys. Hän otti käteni ja painoi ne tisseillen.
—    Hui. kuisksin avasin napit hänen paidastaan ja otin huikeet rintansa esiin, hakanen kun löytyi kuppien välistä.
Äkkiä olimme pällekkäin sohvallan. Hame putos joku puolihame ja samalla sukkahousunsa ja pökät Karina jäi kolmoseksi nämä rinnat eivät roikkuneet. Makuanslyysi kertoi siiteydestäkin. Vittu oli likomärkänä jota litkin himokkaasti. Ja Hanski sai orkkunsa.
—    Joo Oon vankilassa jos kerrot, nussisit jooo, en pannut vielä, hän laukesi taas, sitten kunnolla kyrpä voi-malla
sisään kokonaan. Otin perseestään tukevasti kiinni.
—    Haluun takaapäin, ylläkkö, tai, mä ylsin klittaansakin. Hänoli minun mittaseni 160 pitkä. Eikä mikään läski
muualta kuin ahterissaan oli leveyttä ja tisseissä voluumia, painoin satseja sisään, hän kuiskas joka orkkujunsa jälkeen.
—    Lsudaattur tuli. Annan sulle ainaaah, nussisikko Minnaki likkaa.
—    Joo. Hokasin, oliko ansa, ei ollu Pesuille pieneen komeromlliseen koppiin.
—    Kuka sä oot Mies. Exöäni ei osannu ihan ei mitään viis minsaa päällä ja senki ajan kulli puolivelttona Nuorem-
pana siitäkin vain puolet. Otti nuoremman huoran.
—    Hantulan Olli Meirän kylältä.
—    Hauska tutustua astu sisään ja tee hyvin herra Hantula.
—    Kiitos ooh hän sai massivisen. Juotiin ja kouluasioihinkin kun pukeuduttiin.
—    Täälä tsi kotonani. Kaarina ja ne käy niillä mutta tuu ja rakastellaan me kunnolla.
—    Joo hys. rakas Hanskini.
—    Saat rakastua Minnaan, oon varma, kun hän koke tuon, hän on sun omasi. Silläkin on pillerit.
—    On joo . Kaunis hän olikin, kun kiirehdin ja näin kun hän kipitti luokasta ulos Äitinsä luokse. Ja ulkonä-könsäkin
kertoi mikä oli olu lestinä. Kumpiki katsoi minua ja hymyili. pakko mennä.
—    Olli tässä on mun tytär Minna.
—    Hei nero miten oot pärjänny äitini kanssa.
—    Toistaiseksi hän on ollut todellakin kiltti, ei ole kiukutellu yhtää. Hirvee millnen nauriukohtaus siitä seu-ras.
Kumpikin hekotti ja tosi äänekkäästi.
—    Voi taivas mikä vitsi. huh oot mun makuuni.
—    Ja mun en tollastakaa olis oottanu. Muutki opet hekotteli.
—    Me olemme iloisia, etä anlyysisi on positiivinen.
—    Kyllä te teette mainiota työtä, jatkakaahan samaan malliin.
—    Temme parhaamme.
—    Valitettavasti minulla alkaa tunnit, joten hyvää päivänjstkoa arvon kolleegat, ja eritoten rouva rehtori ja leht
rinne.
—    Kiitos Herra Hantula., Samoin teille.
—    Hih. Minnalla oli hauskaa.
—    Mitäs herra Hantulalle kuluu virnuiltiin
—    Juuri nyt mulla ei seiso kulli niinku muutamalla. Ja mä kävi nimottäuin varalta runkulla, kun meillä on näin
kauniita naisiakin täälä, olis kiusallista jos olis noin rietaan näkösesti hyi.
—    Heh.
—    No niin, tulipas seki kuultua.
—    Kener sä Olli kelpuuttasit vaimoksesi? Kysyi ylpeen näköinen Markku.
—    Jätkät älkää pitäkö mu tyhmänä. Tietenki jokaisen, lainsäätäjät vaan vittuilee, etten saa ottaa kaikkia vai-mokseni
kerralla, sillä mikä sen inhottavampaa kuin alkaa nyt jollaki tekosyyllä karsiin. Olisko satasen aidat sopiva tapa?
—    Ei käy.
—    Siinä kuulit, ei se ole koko elämä sitäki, jos maltatte mielenne, ja käsi ylös jokka on taatusti vielä vapaita. Kak-
siko likoista, kisa käydään teidän välillä.
—    Me oomme sukua.
—    Siis ei haittaa mua ollenkaa.
—    Ei kun mä ja sä oomma serkut.
—    Totta neiti. Asia on ratkennut, me ksksi aviodumme kunhan keritään, ja ikäki sen sallii.
—    Joo sallinet että suutelen sinua jo nyt? Helena kysyi heti.
—    Joo pitkään. Lupasin. Ja niin me imutettiin ja halattiin, Hän oli täysillä mukana.
—    Oikesti jos haluut, annetaan noiten luulla että teemme parodiaa. ja jos hsaluut lopettaa, niin keksitään siihen
sopiva kohtsaus.
—    Joo. Sitä se alkoi, kotikylän tyttö yksi kylän köyhinmmistä, vapaaoppilas, joten välitunnilla joku jo kuis-kas.
—    Ootko tyhmä, se ottaaki tosissaan.
—    Montas lehmä luulet ton omas tuovan mukanaan alttarille kun tuon viet. Lienee niin että houuissan hällä-ki on se
mitä enite halajat jo nyt. Ja se kulkee hällä aina kivasti mukanaan.
—    Totta, mutten puhu onnea.
—    Kiiti eikä sitte kiusata.
—    Ei, olinko tehnyt tyhmästi, kun hän sitten istui moponi kyytiin. Otti kiinni ja pusasi niskaan tajusin nyt ei enää
näytellä.
—    Saat mut, saat multa. Muttet saa multa kuppaa pahempaa. Tuu käymään. Helena kuiskasi.
—    Ja sä meilläkin. Kuiskasin.
—    Joo.
—    Mutta.
—    On mulla kumit ja pilleritkin Oon kuitenki vielä korkkaamaton .
—    Hys et oo kaun, jos mun vaimokseni oot halukas vieläki alakamahan.
—    Hys, oon Rakas.. Mutta koulu eteni, me olimme yhtenä. Hän kävi kokkauspuolen amista. Niin sitte me-nin ja
vein hänet kotiinsa. Olin ostanut hälle oman kypäränki. Isänsä mulkas pahasti.
—    Mitäs se soraporvari, nahksatskki ja kaikki. Totta osa sorarahoista meni kiiststts munvaatteisiini, jokka tuppas
jäämään lyhyiksi liiaki nopeassa tahdissa. Äidin puolittain pakotin ostaan itelleenki parempia vaatteita.
—    Mitäs tässä, onko selkäs niin hyväs kunnos jotta pystyt hommiin.
—    Ja sen verta mitä se kestää.
—    Hyvä. Ajomiehenä, siinä on se renki jolla kuormaaat, ei paljoo tartte itte nostella käsin.
—    Sopii.
—    Js tulevana kesänä kirvesmiehen töitä.
—    Joo. Keitäkkös vävyllä likka kahvit, ja jos soppa kelepaa, ei ole lohta vaan ihan perinteinen klimppisop-pa.
—    Kuulosta hyvältä.
—    Tuukko kiljuun äiti kun on kypsää.
—    Joo.
—    Me katellan uudet läksymme, että ette tuu oven taakse läähättämään.
—    Joo, ei tulla. Olli. Muistaski, että isäs oli munki ystäväni, ja hänki piti Äitistäs huolta kun hänen kansaan aloitti.
—    Joo tietty, Älkää te alkako juoruilla.
—    Ei itehän ootta kuulemma aloittaneet sen, pussataan missä vaan juttunne. Ja nääkään pienemmät, pysyttä pois
yläkerrasta.
—    No ei tulla js Sari Helenan äiti oli heti meidän tukena. Helena oli heti valmiina, kun päästiin huoneeseen-sa,
vaatteet lenso päältään, Hyvä että oven ennätin lukita, kun menetin omat vaatteeni. Ja selälleen sänkyyn. Pussa-ten mua, mutta menin siitä alaspäin. Viistoistasen kauniit tissit maistuivat hiukan hieltäkin. Jsa häneltä itteltään. Koitin piukeeta avoinna oottava harvakarvaista pillus. Karvatupsu oli vain kuin otsatukkana pahkuran yläpuo-lella posket oli sileet ja limaset. Klitta tunki terhakkaana esiin maistelin sitä kielelläni, Nam Keskisormi meni kokonaan kalvossa olvaan reikänsä tietty. Helena nousi kaarelle, kun lisäsin imua. Toinenki sormi sisään , ja kun orkku alkoi, kiputin sormia villisti. Vikinän kadotessa pieneen naillen jota hän puri.
—    Nyt oma Ollini oot taivalinen. Tee se korkka mut niin tein. Pillerinsä Heldena oli esitelly koulullakin. Kipeää
se teki, Helena sai kuitenkin melkein heti orkut pohjalle, se auttoi, ja panoki muuttui, kun ilmeisesti kivut katos. Nussi hän altani täysiä. Saaden tiheään, ja mölinät vaimensin suutelemalla häntä. Niin tuli orkuillanikin kruu-nattua koko sessiomme. Naiseni oli nyt täysin mun. Sen tunsi ja näki. Pitkä suukko. kuivapesu yläkerrran ves-saassa.
—    Oooon sun omas nam . Hän läähätti. Ikuisesti. Pesin verta pois mutisten että.
—    Ollaan siveellisesti ja siivosti silti rakas.
—    Joo. Äitis?
—    Hys, on ehkä alkuun yllättynyt. Positiivisesti.
—    Hyvä.
—    Sillä on joku outo visio haluu, etä me saunottaan yhtenä, ymmärän sen niin että vahuus silläki tuloo, että pitää
meidän seki saunottaa yhtenä.
—    Joo. oon valmis. Kanssas.
—    Ja te kahden. Jos mäkö saan nuolla sitä? Helena kuiskasi.
—    En tiedä, pusaa sitä suulle eka, tyydytä oikesti kunnolla.
—    Jos säki. Äitiäsi, jos se imuttaa mun klituraani samalla.
—    Täh.
—    Joo, en kerro, mennänkö avioon jos et hylkää mua nyt.
—    En joo. Muijja taitaa olla Bi. tuntui hyvälle.
—    Joo oon. Pane äitiäki, ei sekää hölöttele, jos ootte kahden se talittaa halitella ja pane sitä sittekunnolla.
—    Joo hys. Klimppisoppa maistui, anoppi katsoi silmiini. ja hymyili. Tietty ne kuuli kun pantiin. Oli läksytki teh-
ty.
—    Toivon Olli, etä ymmärrät, tytöllä on jotakin asioita vain yksi, jos hän sen jolleki antaa, rakasta hän sitä jolle sen
antaa, ja sen viet vihille. Sinua kunnioittaa hän ja hönen vanhempansakin.
—    Ymmärrän.
—    Onko perää, että teillä se alkoi jonkinlaisena leikinä? Tarmo kysyi.
—    Totat joo. hänen katsensa läpäisi tyhmän pääni heti, mutta kun todellisuudessa vapaina oli kaksi ja toinen on
serkkuni oli, hän ja niin sen oivalsinki. Pussattin kuin koulunäytelmissä, ja ne ei tiedä mitään, jatketaanko me koomista oopperaa. Vain meille selvis heti että ainaki mulle, etten haluu leikkiä hänen tunteillaan, jos hän sa-noo että lopetetaan jallittelu. Hän kuikasi mulle heti, että olin se jonka hän oikeesti haluiski. Ja mäkin ja siitä on ollu helppo jatkaa. lhan kuin olisimme jo aviossa, aatelkoot muut mitä hyvänsä.
—    Hyvä. Voit olla hällä meillä yötäki.
—    Joo mulla oma huonem ja vermeet,
—    Hyvä. Äitis otti raskaasti isäs kuoleman.
—    Niin, mutta paras kun ei kukaan mee ja kiusaa.
—    Totta. Mun pitää tästä mennä kotiin. Pussatiin Helenan kanssa pitkää. Kerroin hei äidille Helenasta.
—    Tosissaan kiva tyttö.
—    Ja appikokokelas tulee savottahommin ajelkoot valmetilla.
—    Joo kesällä.
—    Joo otaa kirvesmisvermeet ja tulee töihin. Ja lsainakkoot vehkeitä kun tekee omakki peltohommansa.
—    Kiva. Oot hyvä issäntä. Mun mieheni. Rakasteltiin.
—    Tiedäkkö, Helena haluu et sanottasiin kolmistaan. Ja jos saa pestä suaki ja halitella.
—    Häh?
—    Oikeesti perustelin, että sä muka haluut ja että seki aika koittaa kun me hoivaamme sua yhtenä.
—    Ja niin se muuten tekeeki.
—    Älä pelota sitä jos, ole hellä jos sekin joskus tyydytä se. ja jos sekin , niin mä rakastelen suaki kun imut-sat sen
pillua kun se istuu suulles.
—    Joo. ooo nyt kovaaaaaaa.
—    Aika hurja se, yllytitkö sä ja niinhän me teemme nytki.
—    Joo. Näytelläänkö että se oliski muka eka kertaa kun me kaksi rakastellaan.
—    Ehdottomasti. Pääsit sitten korkkamaan.
—    Taisi isäkin kortkata sut ja olitte heti pari.
—    Joo, en muuta kaivannutkaan ikinä. Nyt sinä Rakas oot se. Oooooh. Oot pian kuule isoompi mitä hän oli silloin.
Teitkö sen hellästi
—    Yritin ja hän kosi heti mua.
—    Se on sitten miehellä mitta, ne.
—    Oli vakava keskustelu ja saamme seukata.
—    Jes.
—    Jos pyydät sitä hieroonki sua. mä meen muka muualle ulos hommiin.
—    Joo. kuhan ei ole sun satsis mussa
—    Joo kun tuumma yhtenä koulusta.
—    Joo. Enkä vilauttele sitten sulle kuin vasta kun alka kimppasaunat.
—    Joo.
Joulu tuli sinäkin vuonna. Koulut olivat sujuneet tosi hyvin. Helena oli siirtynyt viereeni lukion tunneilla, mutta opet käski palata entiselle paikalleen. Koska Helenan keskittyminen oli liikaa minussa. Autoin häntä. Asia oli vakava. Se että 12 vuotias pikkusiskonsa oli alkanut ikään kuin keksiä asia meille, kun olin siellä, ja tuli pienet tissit paljaana pienis pikkareis.
—    Sanko mä ottaa sun ne pineksi jääneet?
—    Joo. Siinä neiti riisui jalassaan olleet kihko näkyi ja kiima.
—    Etkö osaa numeroista kattoo?
—    Ei näis oo, ja toi.
—    Se juuri kirjainki.
—    Niin jo sinä häh pyllistäen muhun päin veti seuraavia jalkaansa.
—    Oot muuten tosissan kaunis.
—    Kiitti. Ja likka levitti koipiaan ja pylliti taas palastaneen perseensä, että pillukin avautui.
—    Älät tota hönttiä edes yllytä tahallaan näyttelee vakonsa sisimmäkki kokot. Mees jo ja ota toi leiki sillä.
—    Kiitti Sori . Moiskis Hilkka pussas meitä molempia suulle.
—    Rakastan Hellua ja sua Olli.
—    Haluuko se testata, oonko mä uskollinen.
—    Joo kai, on nukkunu mun kaverina kun mä oon ollu ikävissäni täällä yksin., Voit sä korksta sen. Tuolla olis
noita. Veli-pojalle oon ostanu.
—    Siis ootte lesboillu.
—    Joo hys. Moiskista rakas..
—    Mitäs me sillekki joululahjana annettas, sellasen jonka se ilkee aattona paketista ottaa esiin kaikkien näh-den.
—    Hih joo, se vaan. Se tyytyy pikkusiin juttuihin, joku hopeinen horoskooppikoru.
—    Joo mennään yhtenä kattoon.
—    Ja erikseenki.
—    Joo. Marraskuulla oli siellä lappu, että sakki olis mnnet jonnekkin. Hilkka löytyi yläkerrasta yksin. Käsi nytkin
housuissan eikä lopettanu kun avattiin ovensa. Pillu litisi ja hän sai orgut.
—    Minkä mä voin kun alkoi panettaan.
—    Höh.
—    Nussikaa te vaan . Sanko tulla kattoon?
—    Jaa. Sanoin?
—    Mä tietty itteeni runkkaan samalla, jos että säkään Olli anna nun istuu suullesi?
—    Hilkka mä suutun. Helena kivahti.
—    Vitsi. Pimun ilme oli pelästynen lapsen itkuun valmis ilme.
—    No tule sitte. Muttet sitten juoruu.
—    Kiitti.Oikeesti Niin sain senki pillun tutkia, Helena ratsasti likat pussas, Mä porasin sormiani Hilkanpie-neen
emättimeen kokonaan. ja imin klittaansa.
—    Joo et kerro saat säki ratsastaakki. Satsi lähti Helenan orkun imuttamana sisälleen. Hilkka imutti maiskutti kul-
liani puhtaaksi ja pystyyn. Ja kumi ja niin käänsin hänet alleni, kun sormi kertoi hänen puhkonen jo kavonsa jollakin. Painoin terskani piukkaan pilluun, se upposikin helpommin kuin olin odottnut Helenan pillun meni kiljaisu kun panoin juurta myöten. Klittaanki jsain otten, ja sitten oli Hilkka heti täysiä mukana. Hän sai mones-ti ja mäkin. Skannoimme Hilkan suihkuun jossa veret pestiin pois petivsatte oli pelastuneet. Voidetta avaamaa-ni piukkaan pimperoon.
—    Ja lupasit ettet kerro ikinä?
—    Joo kiitos. Ethän kerro että me lesboillaanki.
—    En.
—    Mutta.
—    Joo nyt en tuu, menkää te jatkaan.
—    Jos on pakko, tuu istuun Helenan suulle.
—    Joo. Anoppia panin ennemmin. Kävi kuten Helena oli ennustanut, sopiva hetki tuli, Kun anoppi oli sen junai
lut. enin kuten olin lupaillut, ja kas kummaa, kotona oli vain hän yksin. Päällään mielestäni arkeen poikkeava kaunis mekkonsa. Hän kertoi tilanteen. Luja halaus ja suutelua.
—    Tykkään susta tosissaan Olli. Jos vaan haluut käteni meni alapäähän, hilas hamettaan ylös. Ei reagtioita, että ei
vaiskaan, vaan hän riisui mut. Niin riisuin häneltä alushousunsa kokonaan. Imutin yläkautta esille samiani nän-nejään. Nopeet syö hitaat. Hän meni kontalleen keittön lattialle meikä meni taakseen, uhkee paljas ja hiljan pesty perse odotti paljaana haarat levällään. Avasin sormineni vitunposket ja aloin kielihommat. Hän uikutti koomisesti, hoki ettei kukaa ei ookkaa häntä vielä nuollut. Imutin klittaa, ja nussin kolmella sormellani litisevää reikäänsä. Hän laukes, Lopulta toteutin pyyntönsä, ja panin psljaalla, kun oli pillerit jo hälläkin Hän sai taas hurjasti.
—    Kiitos. Pesut ja pian olimme taas kuin ei mitään. Kun Helena tuli kyläksupasta. Nyt oli mietintää. Äiti keksi
kimppalahjat anopille ja appiukolle, pojulle mettäöstyspuukko, Isänsä kansa kuulemmsa mettästi. Hlenalle kulanen syvänriipus ja kertju. Koko joulun mietin milloinkas pääsen paneen anoppia kunnolla taas uudelleen, vaan me hetket tuli vasta myöhemmin.
—    Voi että sä Rakas Helena huokasi, kun autoin sydämmen hänen kaulaansa kaikkien ollessa kerranki ihan sana
tomina. Olimme äidin kaanssa heillä aattona. Kaikki oli lahjoistaan onnellisina. Nyyttikestit oli sovittu, ja niin syötiin mahat täyteen. Oli erilainen joulu meilläkin Äidin kanssa. Edllisenä olimme syöneet alasti menneet sän-kyyn lahjamme vaidettuamme, ja rakastelleet kunnes tajunta katos. Nyt menimme meille kolmistaan.
—    Perinne jatkukoot. Menettekö nsiset eka kahdestaan saunaan. Olin käynyt tutkimassa tilanteen ja tulet syttyi heti
ja kiuas oli kuumaa kuten vesikin padassa.
—    Jouluna kaikin, perheenähän me kait jatkossakin eletään yhdessä.Helena sainoi ja pusssas mua ja äitiä suulle ja
halitti. Hyvää joulua.
—    Tota. Sanoin.
—    Tuu vaan oothan sä mutki nähnyt jo alasti, et hetkeen saunassa, mutta kotona ei niin aina minä katto nääkkö ja
mitä.
—    Joo, elämä se on meilläki aika estotonta, kuten oot nähnyt. saunasta Hilu ja äitiki tulee aina ihan nakui-na, eikä
mitään kiirettä pukea. Siinä ne halittelee ja isä kopeloi äitiiä , luullen ettei me nää. sSe on musta sitä hyvää het-keä, kun ne sitte menee petiin ja alkaa panna kuin kahjot.
—    Joo. noin eletään meki mennäänkö jo.
—    Äitin veliki näkee päivittäin ja pillunsakin paljaana. saanko mä hieroo sua Hanne?
—    Joo rakas, mäkinolin hoikka tyttö sun ikäsenäsi. Saanko antaa pusut tuollekki.
—    Joo. Niin Helena sai luvan hieroa.
—    Joulun kunniaksi jos kun mä hieron sua. Ja Olli sitten tuut ja annsat morsiolles oikeesti pitkää ja paksuas.
—    Joo. Tai mitä tarkoitat.
—    Auttasit säki Ollia,
—    Nytkö voin mä imee. Ja toki sehän on jo noin tän kerran. Ja hierokko oikesti joka paikasta.
—    Jo Mä tykkään susta Helkena. Naiset pussasi Helena nuoli äitiä ja hieroi orkutkin. Äiti otti multa suhin
—    Äitille oikee joiululahja Saako Ollkin tän kerta.
—    Joo jos ootte hys.
—    Tota mitenkä? Kerkisin taas esittää.
—    Jos mä Nuolen Helenalle ja. Jo ole hyvä mäki rakastan sua nyt saat terhdä niinku Helena olisin. Niin tein ja
Nuolin orkut, pantiin. Vaihdettiin paikkoja. .
—    Hui.
—    Tää on ihanaa oomme näin ainsa, Helensa kuiskasi
—    Jos hsluutte olisintosi onnellinen Ollilkla kaksi mitä sa rakastaa.
—    Joo. pelkäämpä että sisko ja äitiki rakasta häntä.joski ei näin kun me.
—    Joo Olli rakas jos.
—    Mun sängyssä sovimme jos.
—    Joo. Tai.
—    Ehdottomasti joo.
—    Ja autat Hanneamme kun mä en oo mukana. Helena kuiskasi. oikeesti.
—    Hys tai joo, jos haluut Sanoin.
—    Jos säkin
—    Tota kstotaan kiitos Rakas joo ooh hoidan niitä teidän vauvoja, mutta nukun yksin ja te omassa sängys
—    Tai kolmen. Kahvit maistui.
—    Joo niin se yö psntiin kuin hullut kolmistaan yhdessä.
—    Näin kun oliskin aina Äiti huokasi.
—    Olli rakas hys ymmärrän mutta niin vaan ei koskaa ennemin tehty nyt kannan syntini mukanani.
—    Hys rakkautta tää on anna palka rakas Hanne, helena kuiskasi.
—    Joo. Äiti vastas oooh.
Koulusa jokku hymyili. mutta kun niitä sydänkoruja oli monelle tytölle ilmestynyt. Ne oli kihlauksien merkke-jä. Työt jatkui, ja kerran kuukauteen tuli aina sama kirjastotaukopäivä. Olin joko yksin tsai Helena mukana odotettin lukion alkua tehden läksyjämme. Olin kustantanu sapuskat. Nyt tuli äiti pöllähtäneen näköisenä luok-semme.
—    Juokko kahvit täälä on hyvä kahvio.
—    Jo muut mulkoili mntiin. Äiti työnsi kirjeen kätreeni. Hanski-reksi kulki ohi ja hymyili.
—    Pävää rouva Hantula ja meidän priimiuksemme.Hän tervehti kättä puristaen.
—    Päivää rouva reehtori, saako pyytää pikasta apua. Tässä paperi kääntäsittekö tämän, en oo tasan varma, kuulo
taa liika hurjalta ollaksen totta. Päällä noin Mieheni nimi ja Ollinkin että jos kuten on tullut tietoon hän Erkki olis kuollu niinOlli olis seuraavana järjestyksessä.
—    Minun suuni on sinetöity, olette lukenut tämän? Luin myös kirjeen.
—    Olen älysin. Mutten oo varma mitä kaikki noi termit tarkoittaa. Äiti kuiskasi.
—    Koitan käsin kirjoittaa. Sitten hän meni päättelle ja kirjoitti nopeesti ja tulosti.
—    Onnea niillä on tietonsa jokksa pätee, jos toikin on oikein.
—    Katon, Joo on. Olin samassa 557 miljoonaa jenkkitaalaa. Omaisuus oli virallisesti myyty, osakkeet päi-vän kur-
silla, pari kiinteistöä olis vielä, ne oli vuokratu edellen, ja tirtylle tilille tuli tuotot, ja ne tilittää kerran vuoteen niitä, ja
jos haluun tietoa ja kelle. Nopesti netillä kursina.
—    Huh. Sanos muuta lehdestä sama kurssi .
—    Tarvitte sasianajajan, rehellisen joka ei vedä välistä tuo paikallinen on jolla on tilitoimistokin, onko tuttu?
—    Kiitos, joo. Voitasko, me kipitetään kyllä sitte tunnille .
—    Kait sä jatkat vaikka.
—    Taatusti me medme avioon.Helenan kanssa raha on väline ei se muuta ole vaatteet tarvitaan ja läskisoo-siin läs-
kit. Ja juuri nythän me lisäoppeja vasta tarvimmekin ett pärjätään omillsa tiedoillammekin, Konsultit imuroi nuon pienen summan viikossa. Ootte kanis senkin vuoksi me tehdään töitä täysillä. Verokarhu tässä orkut saa.
—    Mutta ne pirut ei rdes kiitä. Naapuri pöydästä kuitattiin.
—    Joo, mutta jos pieni kiitos lsahja sulle. Minnakin löysi Rskkauden.
—    Joo, oon siitä iloinen. Olin pannu tyttöä kerran kunnolla, siten hän päästi toisen panolle, olin ollu kehno, tai
liika nuori. Ja köyhä.
—    Tommonen. Niin sora hommilla me eletään jatkossaki, muutahan säkää et tiedä.
—    En voi tietääkkään Rehtori sanoi.
—    Enkä mä Helena kuiskasi. Miljadööri. Voi taivas.
—    Niin markariinia käytetään myös.,
—    Menkää. Sanon lehtorille.
—    Niin tehtiin
—    Tota mitäs.. Hän nikotteli. Stten alkoi soittelut meidänpiikkiimme tietty.
—    Kun ei tiedä mikkä vetää välistä sielä, paras on lopettaa se jos oliski tuottosa . Huutokaupataan ja se on päivän-
hinta joka tuloo.
—    Selvä
—    Ja saat toki plkkios, en lupaa proviisiota jenkki tyyliin mutta käy sielä jos se vaatii teemmä konsulaatin kautta
valtakirijat jotta ne vahavistaa sen aidoksi.
—    Joo, oot nälli sorakeisari.
—    Jos pitää mene. Ota Äiti mukaan ja sillee. Se täti oli tosissaan hyvä ihminen.
—    Niin hänkö kävi suomessa.
—    Oli monet kesät, kävi meillä oli ja kierretiin suomessakin.
—    Onnea tällänen ja jos ei tarvi niin mä soitan tonne konsulaatiin ottas selko noista ja että asiat hoituis.
—    Hyvä Soita äitille töihin tai kotiin. perintöveroki.
—    Jo. Perintöverot kun ne lopukki tulee, Otan selkoo onko siellä lähdeverot jo peritty, jenkkien kanssakin on se
sopimus.
—    Jep.
—    Noin, nimet vaan ja Hannen myös.
—    Joo.
—    Kiitos,
—    Onnea.
—    Hoidan ja paamme sinne tietoihinne. Hoidan verottajallekin.
—    Kiitos., Äiti vaihta sitte uuden Ooppelin, jos Sabista päästäs. Liikaa menee remontteihin.
—    Joo.Kiiti.
—    On sielä sen verta.
—    Äläs vielä.
—    Joo en.
—    Tollasella könttasummalla siinä on mukana puhelinjuttu jos pitää mennä on se erikseen.
—    Joo., Kiitti. Nääkin menee verotuksen selkeesti kuluja.
—    Tietenki. Joku lahjoitus kun ne tulee tililles .
—    Eiköhän me joku rahasto avata joka on yleishyödyllinen. Satiasten suojelupyhimyksen nimeä kantava pelasta-
kaa satiaiset RY ja meile sen tilienkäyttöoikeus Teemme valitustyötä egolosisen teuratustavan keksimiseksi., Kärpäslätkä, vaikka ja poslariksi, Siitä vaan kukin pläjäytelee.
—    Jep, Moi.
—    Kiiti etä teit mut, sanoin kun olimme taasten kotona.
—    Jooi. huh 4,8 miljsrdia ja siten neljännes 1,2 miljrsia Pitää perkrele keksiä joku kikka hyvntekeväisyyttä. Rahat
tuli ja Sotainvaliidit sai 600 miljoonaa, josta liki puolet Kaunialalle. Ja katso kun sain loputkin oli taaskin tilillä nyt 6 miljsrdia, kun markinalit tuli alas hiekkatulokkin. Muttei siitä koulussa ollu sapua. Remonttikin piti odotta kevättä. Omegat ostettiin, Äitille farmarinsa. Elämä hymyili. Ripari oli pelkää panemista ja farssia. Kait me jotain yritti höpöttää, mutta oli elämässä tärkeempääki, kuin jokku fiuktiot. Elämä livenä.Helenan kanssa olimme kihloissa. Hän asui kotona ja meillä. Kirjoituksetkin tuli. Keskuslämmitys muutti elämän , Pelätty kas-san nollille meno oli väistetty. Konsulaatista atttashea oli Isän tuttuja hoiti aisan Jenkeissä ilmatteeksi. Ja myös se että lähdeverot oli peritty, niin veroksahu maksoi liiksa perimiään takasi. Korkoineen. Se oliko meillä saldos-sa mikä 8,5 Miljardiako . No silti Äiti kävi töissä Me viimmestelle vuotta kouluun. vakiopanot oli kuin taksvär-kiä muitten osalta. Kotiin luosemme muutti Helena heti syksyllä kokonan. Seittentoistasena kuormurikortti, jos on painavat perusteet. Oli niin. Jo pari kesää erään hiekkarahtarin Jyrysisulla yövuotroassa ajsaneena ajoni hoi-tui, se homma kun teoria vaan hoituisi amilksessa päättäjäiset päivää ennen lakkijsaisis. Tupsu ksksoistutkinon tehneille. Stipendit haimme Helena suuremäntälinjan oli muuttanut YO Merkonomikdi Hän harmitteli.
—    Älä suots hyvänä kokkina oot aina ihana.
—    Mitä viiden lsuraturin tupsumies. kyseltiin.
—    Maanmieskoulu. Pikasena, se takoitti isämtälinjaa, joka slkoi kesäkuussa, päättyi toukokuulla olis koko kasvu-
kausi. Kun oli pohjalla YO paperit seki Omegalla koptoa päin ja Helerna slkoi oman urakan. Pääsi kauppskor-keeseen ja meni sama paketti taloushallintineen läpi.. Minä muutin konepuolen DI linjaan ikä ksasitoista. Pirun pitkää päivää. kahta vuoroo. Jossa projekti ja hsrjoitteluyhtymä Patria nappas heti ja militääri ja sen siviilisovel-lus. Menimme avioon kun olin saanu armeijjan hamaat, heti inssinpaprerit saatuani Di Tai tekniikantohtori, kuten selvis kum olim ollu viikon armeijjassa, väittelin ja meni läpi. Olin siellä myös alokaa Hantula. Tykistö-rykmentissä sen teknisessä patterissa. Peruskoulutus oli ykköspattrerissa.
—    Hiekkskeisari Aseneto, ei tullu mitään liikettä,
—    Alokas Kantula Olli.
—    Herra kersantti vastasin.
Mutta se mitä sitten tapahtui on jo eri tarinaa,

 

Pornonovellin Ollin poikuus kirjoittanut Nimimerkki: Iikkoo

Lue myös

Äitini tuttu vei poikuuteni

Äitini tuttu vei poikuuteni : Tämä tapahtui ollessani 15-16 vuotias. Asuimme kerrostalossa jonka alakerrassa, kellarissa, …

Minja nuoli ja hieroi kivespusseja. Pete työnteli vielä Moonan sisällä. Hänestä tuntui ihanalta ja hän tiesi laukeavansa pian. Kiimaiset siskot saivat kunnolla kyrpää.

Pete ja kaksi kireää teinipillua

Pete ja kaksi kireää teinipillua : Pete käveli kohti Moonan talon ovea. Hän oli 16-vuotias …

3 kommenttia

  1. Paska tarina vitusti kirjotusvirheitä 03 kirjottama

  2. Aivan liian pitkä sekä ihan liikaa kirjoitusvirheitä..

  3. Hirveää skeidaa. Aivan kuin luku-ja-kirjoitustaidoton 150kg homopersunatsi raiskaisi pienellä pilillään nimeltä hakkarainen Kalle Päätaloa perseeseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *