InsestiMuut

Pikkusiskoni Petra

Pikkusiskoni Petra :

Kesä oli ollut poikkeuksellisen hyvä: Ajokortti, hyväpalkkainen kesätyö ja uusi auto olivat olleet jotain ennenkokemattoman upeaa. Säätkin olivat olleet suotuisat. Nyt, kaksi viikkoa ennen koulun alkua olin lopettanut työn ja tullut yksikseni autolla viettämään laatuaikaa kesämökillemme. Oli edelleen hyvin lämmintä, joten saatoin hyvinkin loikoilla rannalla auringon lämmittäessä ja käydä välillä uimassa lämpöisessä järvivedessä.

Kesken loikoilun kännykkäni soi. Äitini siellä kyseli:

– Haittaisiko, jos Pikkusisko Petra tulisi sinne pariksi päiväksi, kun menemme isäsi kanssa risteilylle?

Petra oli pikkusiskoni, 16-vuotias teini. Tulimme hyvin toimeen keskenämme. Hän ei ollut ärsyttävä pikkusisko, sellainen, joka lässyttäisi koko ajan ja valittaisi kaikesta. Petra oli oikeastaan varsin ujoa sorttia. Saimme kyllä puhuttua tarvittaessa kaikesta mahdollisesta keskenämme. Tänä kesänä Petra oli uskaltautunut kyselemään pojista ja siitä, mikä heitä kiinnosti tytöissä. Hän oli kuunnellut elämänohjeitani hieman korvat ja posket punoittaen.

– Ei kai se haittaa. Tosin olisin itsekin voinut haluta risteilylle, vastasin äidilleni puhelimeen.

– Pääsette kyllä sitten syysloman aikaan, äiti sanoi. Sovimme, että hän toisi Petran mökille jo samana iltana.

Seitsemän aikaan illalla aloin lämmitellä saunaa. Olin paraikaa vedenhakureissulla rannalla, kun näin äidin auton tulevan puitten takaa. Kannoin vesisaavin saunaan ja ehdin pihalle juuri, kun he astuivat autosta ulos.

– Minä vien nämä ruokatarpeet jääkaappiin ja lähden sitten saman tien, äiti touhusi.

– Joo, teepä se, huikkasin ovelta.

Petra seisoi auton vieressä ja katsoi minua arasti hymyillen.

– Moi… hän sanoi sitten.

– No moi. Keksit sit kanssa tulla tänne? kysyin.

– No niin kun…

– Älä selittele turhia. Onko sulla paljon kantamuksia? kysäisin ja harpoin samalla avaamaan farmarin takaluukkua.

– Siinä on noi uudet päiväpeitot. Sä voit kantaa ne, enköhän mä saa loput, Petra sanoi ylähuultaan purren.

– Pidä sitten siskostas huoli. Osaathan käyttää varmasti sitä grilliä? Ruokaa pitäisi olla nyt viikon ajaksi ainakin, mutta jos ei riitä, niin jätin rahaa sen verran Petralle, että ette voi kuolla nälkään. Muista tarkistaa, että saunanpesä on sammunut joka käytön jälkeen…

Äitini selitteli tapansa mukaan pitkän litanian asioista. Tyydyin vastailemaan joota ja totta kaita. Lopulta hän häipyi tiehensä ja jäimme siskoni kanssa kahden.

– Minä käyn katsomassa saunaa, sanoin pienen hiljaisuuden jälkeen.

– OK. Mä meen kattoon rannalle, näkyiskö sorsia, Petra sanoi hiljaa ja lähti kävelemään rantaa kohti.

Itse painelin saunahuoneeseen, jossa lämmöt olivat jo jonkin verran nousseet. Korjasin hieman puiden asentoa pesässä ja lisäsin sinne yhden klapin. Kun nousin seisomaan, näin ikkunasta Petran istuvan rannalla. Hän tuijotteli hartaasti järvelle. Unelmoi kenties jostain… Olikohan hän kokenut jo ensi ihastumisensa tänä kesänä? Petra oli jotenkin muuttunut… Hän saattoi olla omissa oloissaan tuntikausia, katsella jonnekin kaukaisuuteen… Myös hänen ulkonäkönsä oli kehittynyt kovasti tänä kesänä. Pikkutytön hento ruumis oli väistymässä hyvää vauhtia naisellisten muotojen tieltä. Rinnat olivat jo selvästi näkyvissä paidan alta, lantio ei ollut enää kapea lapsen lantio. Viattoman lapsen katse oli vaihtunut hieman vakavampaan, ajattelevaan suuntaan. Jotain söpön tyttömäistä Petrassa toki oli edelleen.

Havahduin miettimästä, kun näin hänen nousevan rantahiekalta. Korjasin vielä kerran tulta ja lähdin sitten ulos saunasta. Olin törmätä Petraan ovella.

– Onko siellä jo lämmin? hän kysyi hennolla äänellään.

– Kohta sinne sopii mennä, vastasin.

Petra katsoi ihmeekseni minua suoraan silmiin ja hymyili sitten. En voinut kuin tuijottaa häntä hetken takaisin: Petran luonnostaan valkeat hiukset ja siniset silmät saivat hänet näyttämään aivan kuin joltain lapsienkeliltä.

Jouduin ikään kuin ravistelemaan itseni irti hänen katseestaan.

– Heh, olitpa huvittavan näköinen äsken, Petra sanoi sitten arasti hymyillen.

– Ku-kuinka niin? änkytin häpeissäni.

– Olit kuin aaveen nähnyt…

– Hah, toit kyllä mieleeni ihan jotain muuta, rohkenin vastaamaan.

– Mitä? Kerro! Petra pyysi.

– Ehkä myöhemmin sitten… Mutta syömmekö nyt vai saunan jälkeen? kysyin sitten neutraalisti.

– Saunan jälkeen sopii paremmin. Vai?

– Tehdään niin, myöntelin.

– Mä käyn vaihtaan jo saunakamppeet, Petra sanoi sitten ja vilkaisi minua vielä kerran hymyillen suoraan silmiin. Sitten hän kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään pospäin.

Jäin mietteliäänä nojailemaan saunan ovenpieliin. Jokin siskoni katseessa oli ollut hyvin salaperäistä… Asia askarrutti minua suuresti. No, kaipa se oli sattumaa tai sitten kuvittelin liikoja. Pyyhin asian mielestäni ja istuuduin saunan edessä olevalle penkille.

Muutaman minuutin kuluttua Petra käveli paikalle pelkkä valkoinen kylpytakki päällään.

– Haluatko ensin saunoa? kysyin siskoltani.

– Etkö uskalla enää samaan saunaan? Petra kysyi kuitenkin hämmästyksekseni.

– No toki, mutta ajattelin, jos olisit itse halunnut… vastasin ja läksin hänen perässään pukuhuoneeseen.

Muistin vasta sitten, ettei minulla ollut minkään valtakunnan uimahousuja mukana. Käännyin taas siskoni puoleen sanoakseni asiasta, mutta silloin huomasin hänen jo riisuutuneen. Käännyin äkkiä takaisin, ettei siskoni huomaisi katsettani hänen vartalossaan. Olkani yli ehdin nähdä hänen astuvan saunaan täysin alasti.

– Mikäpä siinä sitten, ajattelin ja riisuin itsekin vaatteeni.

Hieman vaivaantuneena astuin löylyhuoneeseen. Siskoni oli näköjään vienyt heittäjän paikan nurkasta. Yritin hieman peitellä paikkojani astuessani ylös lauteille.

Tilanne vaivasi minua edelleen jonkin verran, enkä siis saanut aloitettua mitään keskustelua. Petra kuitenkin katkaisi kohta hiljaisuuden:

– Mitä mä toin sun mielees tänään? hän kysyi uteliaana.

Äh! Pikkuneiti muisti sittenkin muistuttaa asiasta.

– Pikkuvauvan, vastasin.

– Ai jaa… Aika kammottavan varmaankin? Petra tokaisi.

– Just. Tosi kammottavan, vastasin ironisesti.

– Sä olet muuttunut tänä kesänä, pikkusisko heitti yhtäkkiä. Säpsähdin hieman.

– Niinkö?

– Joo. Sä et oo enää mikään kakara… Mä jotenkin tajuan sen nyt et hei, sähän oot kohta aikuinen! Petra selitti.

– Niinkö? Mut oot sä kans muuttunut paljon tänä kesänä, myönsin.

Siskoni hiljeni hetkeksi.

– Miten sä oot huomannut sen? hän kysyi.

– Et oo enään mikään pikkulikka. Sähän oot ihan naisen näköinenkin kohta, vastasin.

– Ihanko totta? Mähän oon kuitenkin vasta menossa nyt lukioon… Petra ihmetteli.

– Sä olet varmaankin ikäisiäs edellä kehityksessä, arvelin.

Siskoni oli hetken hiljaa.

– Millasta siellä lukiossa on? hän kysyi sitten sadannen kerran tänä kesänä.

– No jaa… Ihan kivaa toisinaan, tuut kyllä huomaamaan, vastasin.

Kerroin siskolleni lisää koulumaailmasta, jonka hän tulisi pian kohtaamaan. Hän kuunteli tarkkaan, kuten aina kun hänelle jotain kerroin. Hän myös pyysi kertomaan lisää kotibileistä, joissa olin ollut mukana, uusista ystävistä ja koulun discoista. Erityisesti häntä kiinnostivat seurusteluun liittyvät asiat.

– Onks sulla ollut tyttöystävää? Petra kysyi sitten yllättäen.

– Ööh… No ei oikein, vielä. Kerran piti alkaa yhen tytön kanssa, mutta ei siitä sitten oikein… selittelin.

Ihmettelin siskoni yllättäviä kysymyksiä. Toisaalta, ymmärsin hyvin, että häntä kiinnostivat sellaiset asiat. Siskoni taisi olla ajatustenlukija, sillä pian hän sanoikin:

– Sori, et mä kyselen… Eihän ne asiat oikeestaan mulle kuulu.

– Ei se mitään. Kyllä sä multa voit kysyä mitä vaan.

– Mä vaan haluaisin niin monesti kysyä, et miten sulla menee… Ja silleen. Sä oot kuitenkin aina huolehtinut musta.

Jokin kosketti sisintäni. Ajatteliko siskoni todellakin noin?

Petra nojautui paikallaan taaksepäin ja katseli ulos saunan ikkunasta.

– Mä oon joskus huolissani susta. Pelkään, et mä menetän sut tai jotain… Se on ihan mieletöntä, mutta en mä vaan tajuu… hän sanoi sitten hiljaa.

– Kyl mä ymmärrän… Mulla on myös samanlaisia ajatuksia, siis sua koskien, kerroin.

Vaikenimme hetkeksi ja heitimme lisää löylyä.

– Saankohan mä koskaan poikaystävää? Petra kysyi sitten vakavalla äänellä.

– Miten niin? Aivan varmasti saat joskus…

– Kun joka toisella kaverilla tuntuu olevan… Tai ainakin niillä on ollut.

– Ei kaikkea kannata aina ihan uskoa. Yleensä moni liioittelee aikalailla noita asioita…

– Niin kai… Useimmat tämän ikäiset ei muistaakseni oo edes suudelleet koskaan ketään. Luin siitä jostain kerran.

– Oletkos sinä? kysyin huvittuneena.

Siskoni nieleskeli hieman vaikean näköisenä.

– Mä en oo vielä kokenut mitään… Siis sellaista.

Syntyi jälleen hetken hiljaisuus. Äkkiä Petra pamautti:

– Osa meidän ikäisistä on puhunut jo panemisestakin… Luuletko, että ne liioittelee puheissaan?

– Varmastikin… Pojat varsinkin osaa puhua suuria.

Huomasin kaluni seisovan kivikovana siskon puheiden jäljiltä. Samalla mietin, puhuiko hän tosissaan niin viattomasti vai kenties tarkoituksella…

– Mun pitää käydä vilvottelemassa, sanoin äkkiä ja nousin yrittäen samalla peitellä seisokkiani.

– Mun pitää kans, siskoni sanoi ja alkoi myös nousta.

– Ei… Tarkoitan, mä käyn ensin, jos sopii…

– Mitä sä nyt? Voidaanhan me mennä yhtä aikaa.

Siskoni oli tullut jo lähelleni. Liikahdin juuri pahaan aikaan ja hän jäi tuijottamaan stondistani…

Häpesin. Mitään muuta en voinut.

– Sulla taitaa seistä? pikkusiskoni Petra sanoi hieman ihmettelevällä äänellä.

– No, niin taitaa, sanoin vaikeana.

– Miks?

– Tyhmä kysymys. Niin vain käy silloin tällöin, halusin tai en, selittelin.

Häveten edelleen astuin pesuhuoneeseen. Siskoni kipitti edelleen perässäni. Voi ei!

– Onko se tavallista et niin… siis niin vain käy silloin tällöin? Tahtomattaan? siskoni kyseli uteliaana.

– En tiedä, kai se on yksilöllistä. Mut mulle sitä sattuu silloin tällöin, vastailin häpeissäni ja otin pyyhkeen suojakseni.

– Yhdellä meidän luokan jätkällä seisoi kerran. Kaikki huomas sen ja nauroi sille, Petra kertoi.

– Ootte tekin kans, hymähdin.

Ilmeisesti siskoni ei pitänyt seisokkiani mitenkään erityisenä ilmiönä, loppujen lopuksi. Saattoiko hän tosiaankin olla noin kokematon, tietämätön?

– Kaipa se ajatteli meidän luokan Tiinaa, Petra arveli sitten ja veti myös pyyhkeen ympärilleen.

Arvasiko jo Petra minun kovettuneen hänen puheistaan vai mitä hän vihjaili?!

Palasimme löylyyn. Seisokkini ei tahtonut laskea millään… Yritin istua niin, ettei siskoni pääsisi näkemään sitä.

– Oli se kyllä aika ison näköinen… Miten se mahtuu jonkun tytön sisään? Petra ihmetteli.

Mieleni teki käskeä siskoani lopettamaan jo moiset puheet. Teki mieli myös kysyä häneltä, mihin se ujo ja hihittelevä pikkusisko oli kadonnut, mistä moiset jutut? Mutta… samalla tunsin erektioni pahenevan entisestään siskon puheista.

– Kyllä se mahtuu…

Siskoni hivuttautui nopeasti viereeni ja yritti katsella haaraväliäni. Mieleni teki komentaa hänet pois, mutta toisaalta en halunnut pahoittaa hänen mieltään… Ja oliko asiassa jotain niin kovin väärää, jos hän oli vain utelias tietämään asioista?

– Se on vieläkin pystyssä? siskoni kysyi.

– No joo… sanoin ja nostin reittäni näkösuojaksi.

– Miks sä peittelet sitä? Mä oisin halunnut vielä katsella sitä vähän… Jos sopii?

Vereni lähti kiertämään tulikuumana pitkin vartaloani. Oliko asiassa mitään järkeä? Mutta tuo nyt oli kuitenkin vain utelias pikkusisko, joka ei itsekään pelännyt paljastaa itseään läsnäolossani… Levitin siis haarojani, jolloin kivikova seisokkini tuli täysin näkyviin. Samalla vilkuilin vaivihkaa hänen hentoa, tyttömäistä vartaloaan, joka oli saanut jo selkeitä, seksikkäitäkin muotoja…

– On se iso… Miten tuon saa mahtumaan pimppiin? Petra ihmetteli.

Siskon kysymys kiihotti minut lähes äärimmilleen. Viaton kysymys, mutta…

Annoin katseeni vaeltaa nyt siskoni pienillä rinnoilla, joissa pienet punertavat nännit nöpöttivät söpösti. Rinnat olivat tosiaan vielä varsin pienet, kuitenkin varsin houkuttelevan näköiset. Ne mahtuisivat juuri ja juuri sopivasti käsiin… Miltähän tuntuisi puristella niitä?

– Katselet mun tissejä vai? Petra kysyi huomatessaan tuijotukseni.

– Eh…

– Saat sä katsella. Miltäs ne näyttää?

– Ihan hyvät on, siis ikäisekseks…

– Niitä kyllä särkee välillä… Kai ne on niitä kasvukipuja. Viime aikoina ei tosin niin paljoo, Petra selitteli ja siveli varovasti pieniä rinnanalkujaan.

Tyydyin nyökkäämään. Huh, minulla alkoi olla jo todella kuuma!

– Heh, voisin vaikka vannoo, et haluisit kanssa koskettaa, Petra naureskeli huomatessaan katseeni.

– Jos en kuitenkaan…

– Saat sä kokeilla. Ainakin jos saan kokeilla tota sun… Petra sanoi ja nyökkäsi kulliani kohti.

– Petra… Onko se nyt ihan järkevää?

– Ei puhuttais siitä kellekään… Saisinko mä kokeilla, miltä toi tuntuu käteen? hän kysyi nyt hivenen anova ilme kasvoillaan.

Siskon ilme sai minut heltymään. Kokeilkoon pikkupiru sitten, jos niin mieli teki…

– Tästä ei sitten puhuta muille. Käsität kai, mitä me saadaan kuulla muuten? vannotin.

– No ei ei, ei tietenkään… En mä nyt niin hullu oo, siskoni vakuutti.

No etpä näköjään joo… ajattelin ironisesti.

Siskoni otti jäykistyneen kullini varovasti sormiensa väliin. Värähdin vierasta kosketusta.

– Huh, täähän on kuuma, siskoni hämmästeli.

Petran sormet puristuivat tiukemmin peniksen ympärille. Kullini nytkähti hieman.

– Miks se noin teki? Petra kysyi.

– Se on aika kosketusherkkä.

– Eiks sen kuulukin olla? Et tulee siis orgasmi…

– Joo…

– Ootko sä saanut orgasmin? Petra kysyi.

– Oon, montakin.

– Mä en kai oo koskaan saanut. Mut miten sä oot saanut? Jonkun tytön kanssako?

– En kun ihan itsekseni, myöntelin.

– Ihanko totta? Pystyisitkö saamaan nytkin?

– Ehkä…

– Näyttäisitkö miten? siskoni kysyi.

Mietin hetken aikaa pervoa touhuamme.

– Okei, mä voin yrittää.

Aloin runkata varovasti ja hiljaa. Siskoni katsoi toimitusta vieressäni.

– Noinko se vain onnistuu? hän kysyi sitten.

– Joo, yleensä.

– Saisiks mä tehä tota samaa? Petra kysyi ja tarttui kulliini.

– Okei… Mut oothan varovainen.

– Mä yritän olla, siskoni sanoi ja alkoi hitaasti runkata minua.

Pikkusiskon hellä kosketus kullin ympärillä oli räjäyttää tajuntani. Vielä paremmalta tuntui liike, mitä hän aiheutti kädellään, vaikka se hieman kömpelöä olikin. En voinut vastustaa kiusausta, vaan vein käteni siskon pienelle rinnalle. Petra säpsähti hieman kosketustani, mutta nyökkäsi sitten hyväksyvästi. Puristelin varovasti pientä rinnanalkua. Miten pehmeältä se tuntuikaan… Pyörittelin hellästi myös punertavaa nänninpäätä. Nänni tuntui hieman kovettuvan sormieni välissä. Puristin nänniä uudestaan ja sisko säpsähti.

– Ei kai se sattunut? kysyin.

– Ei… Petra huokaisi hiljaa.

Vilkaisin nyt myös siskoni alapäätä tarkemmin. Karvoitusta ei siellä vielä ollut, pienet, vaaleanpunaiset häpyhuulet näkyivät houkuttelevasti. En kestänyt enää: siskon sametinpehmeän käden liike alkoi tuntua liian hyvältä… Kullini alkoi sykkiä voimakkaasti ja suuri määrä spermaa lennähteli syliini. Siskoni katsoi hämmästyneenä vieressäni aikaansaannostaan.

– Oih… Sulle tais tulla orgasmi?

– Joo… Mä tosiaan tulin.

– Oh… Toi on siis spermaa, siskoni sanoi kiinnostuneena.

Istuin paikallani ja huohotin hiljaa. Siskoni katseli minua ihmeissään.

– Mä en voi uskoo, et mä sain sulle orgasmin aikaan… Petra sanoi epäuskoisena.

Olimme hetken aikaa hiljaa.

– Miltä susta tuntuu, kun se orgasmi tulee?

– Ihan hyvältä… Ei sitä osaa tarkemmin selittää.

– Mä en voi uskoo tätä oikein vieläkään… Mä tosiaan tein sulle orgasmin!

– No niin teit. Mutta älä sitä muille ala kehumaan.

– No en, en tietenkään! Mehän sovittiinkin jo.

– No hyvä sitten…

be2

Yksi kommentti

  1. Erittäin hyvää kieltä ja laadukas sisältö, hyvin etenevä. Varmaan paras seksinovelli, jonka olen lukenut. Ystävällistä, herttaista, luonnollista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top button