Seppä ja oppipoika

Olen seppä. Ihan tavallinen, vanhan ajan käsityöläinen. Sikälikin vanhan ajan, että ennen sepät olivat kuulemma kylien vahvimmat miehet. Väkevä olen minäkin, pitkä ja lihaksikas – en tosin pelkästään työni ansiosta. Treenaan ahkerasti, nostelen painoja enkä vain alasimia, minulla on pihapiirissäni omatekoinen kuntosali. Asun parisen kymmentä kilometriä kaupungista pajani vieressä omakotitalossa – entinen maatalo. Siinä taidan poiketa perinteisistä kyläsepistä, että minä olen homo. Vaikka enhän minä tiedä, minkälaista seksiä sepät ennen harrastivat.

Pajassani teen kaikenlaisista metalleista erilaisia tarvekaluja, hevosenkenkiä, viikatteita, sirppejä, puukkoja, löylykauhoja ynnä muita vastaavia. Olen valmistanut myös takkojen luukkuja ja kipinäsuojia, takorauta-aitoja ja vastaavia. Kahteen niin kutsuttuun renginarkkuun olen saanut tehdä koristeelliset nurkkaraudat ja lukot. Pari kuvanveistäjää käy silloin tällöin valamassa pieniä metalliveistoksia. Teen itsekin jonkun verran ihan omia töitä eli pieniä veistoksia, joita olen joskus onnistunut myymäänkin. Kyllähän käsityötä arvostetaan, mutta ei tällä hommalla pääse ihan rikastumaankaan. Lisäansioita saan opettamalla tuntiopettajana metallivaluja ja taontaa yhdessä ammattikoulussa metallilinjalla.

Pari vuotta sitten ajattelin, että oikeastaan voisin palkata oppipojan, kun sattui tulemaan tilausten ruuhka. En ilman apua olisi selvinnyt siitä. Hakijoita ei ollut tungokseksi asti, mutta yksi Vili sattui olemaan entinen oppilaani, jonka tiesin käsistään taitavaksi. Hän on viitisen vuotta minua, 31 vuotta, nuorempi, iso ja myös lihaksikas kaveri. Niin ja naamaltaan helkkarin komea, tumma karvoitukseltaan. En tiennyt hänestä paljonkaan. Yksineläjä hän oli ja istunut muutaman kuukauden vankilassakin pahoinpitelystä. Nämä asita hän kertoi heti haastattelun aikana, ettei kuulemma jäisi mitään epäselvyyksiä. Arvostin hänen asennettaan ja palkkasin hänet, vaikka en kovin paljon pystykään maksamaan. Lisäetuna oli vain asunto pihamökissäni ja vapaus käyttää kuntosalia ja saunaa.

Kovin puhelias tyyppi Vili ei ole, en kyllä minäkään. Töissä vaihdamme vain pakolliset sanat murahdellen. Oppipojan tehtäviin varsinkin alussa kuului pitää paja siistinä ja työkalut paikoillaan. Lisäksi ahjon pitäminen kuumana kuului hänelle. Kyllä minä aika pian päästin hänet käyttämään lekaakin ja pienempiä vasaroita. Valuissa tarvitaan myös kaveria, se on aika tarkkaa puuhaa. Hän tyytyi tehtäviinsä mukisematta. Lupasin, että myöhemmin hän pääsee tekemään itsenäisiäkin töitä, kunhan näen hänen taitojensa tarpeeksi kehittyneiksi. Hän oppikin melko nopeasti. Ei ole mikään tyhmä vetelehtijä.

Pajassa tulee helposti kuuma, joten usein työskentelimme ylävartalot paljaana. Kipinöiden takia paksu nahkainen esiliina edessä ja tarvittaessa isot rukkaset kourissa. Hiki kiilteli molempien iholla, otsalla hartioilla rintalihaksilla hauiksissa. Vili oli tosi komeaa katsottavaa, kun hänen lihaksensa pullistelivat työn touhussa. Myönnän, että minäkin tulin jännittäneeksi omiani vähän ylimääräisesti ihan vain vaikutuksen oppipoikaani tehdäkseni. Taisin onnistuakin, sillä välillä silmäkulmastani huomasin hänen katselevan lihaksiani ja taisipa hän nieleksiäkin. En silti voinut tietää, olisiko hän homo. Itse aloin aika pian kuolata hänen kroppaansa kunnon homomeiningillä. Paitsi etten tietenkään arvannut sanoa tai tehdä mitään himoni eteen.

Kun asuimme samassa pihapiirissä, näimme joka päivä muutenkin kuin työn merkeissä. Aika pian aloimme treenata yhdessä vaatimattomassa kuntosalissani. Vähän siinä syntyi kilpailuhenkeä, kun piti toiselle näyttää, kuinka paljon sitä rautaa kattoon nouseekaan. Tai montako leukaa pystyi vetämään tai punnerruksia lattialla äheltämään. Ihan tasavertaisia oltiin. Saunoimmekin yhdessä ja se se vasta koettelemus minulle joka kerta oli. Salskean ryhdikäs mies komeine lihaksineen, tiukkoine pyöreine pakaroineen ja kohtalaisen kokoisine kusiletkuineen. Ei sen puoleen, huomasin Vilinkin silmien ahneesti vaeltelevan pitkin kroppaani aina haaroväleihini asti. Siellä onkin melkoinen varustus, kovana kaksikymmentäkaksi senttiä. Nämä tilanteet eivät kuitenkaan johtaneet muuhun kuin että minun runkkailuni mielikuviin yhä useammin ilmestyi Vili. Olin panevani häntä hullussa kiimassa pienten kovien pakaroiden väliin.

Kerran, kun pidimme työpäivän aikana kahvipaussia, kysyin häneltä:

– Mikä se pahoinpitely oli, josta jouduit vankilaan?
– Äh, mää vaan hakkasin yhden tyypin, kun hermostuin sen suunsoittoon.
– Mistä se suutaan soitti niin pahasti?
– En mää viitti kertoa. Se oli ihan tyhmää.
– Kuka se kaveri oli?
– Yks mun tuttu ammattikoulun ajoilta.
– Ammattiasioistako se riita syntyi?
– Heh, ei sentään. Ihan yksityisasioista siinä oli kyse. En viitti puhua siitä.
– Joo, ei tartte. Ootko sitten muulloin pieksänyt ketään?
– Mitä tarkoitat?
– Ootko väkivaltainen? Tykkäätkö tapella ylipäätään?
– En mää väkivaltainen oo, mutta on musta aika mahtavaa silloin tällöin mitellä voimia tosi miesten kanssa.
– Heh, niin mustakin olis miehekästä testata voimia jonkun kanssa, mutta ei vaan oo useinkaan tullut sopivia haasteita vastaan.
– Ei vai? Tuota noin, voisinko mää olla sopiva haaste? Meinaan, kun oon katellut sun lihaksias, niin oon ajatellut, että tuon jätkän kanssa olis mahtavaa vähän vääntää. Siis ihan kaveripohjalta, ei mitään vihaa.
– Hitto, ilman muuta. Kovalta jätkältä oot sääkin musta vaikuttanut. Koska ja missä olisit valmis ottamaan painimatsin?
– Heh, vaikka heti. Miten olis tuolla pihanurmella mökin takana, kun on niin lämmin päiväkin?
– Työt on vielä vähän kesken, mutta sen jälkeen sopii. Mää en oo kyllä kovin kokenut painijana.
– En kyllä määkään. Meinaan, etten oo lajia harrastanut urheilumielessä.
– En määkään. Ihan on kansanpainin pohjalta väännetty silloin harvoin, kun on matsia jonkun kaverin kanssa otettu.
– Taidamme olla sitten taidoiltamme tasavertaisia.

Niine puheinemme palasimme sorvin ääreen. Mukavan uhmakas tunnelma värjyi kuitenkin välillämme. Virnistimme toisillemme vähän väliä vasaroiden paukkuessa. Kun työt tuli tehtyä, siivosimme pajan yhdessä. Riisuimme esiliinat ja rukkaset naulaan. Yllämme vain hikiset t-paidat, jalassa likaiset farkut ja paksupohjaiset työsaappaat siirryimme ulos Vilin pihamökin taakse, joka oli suojassa ulkopuolisilta katseilta ja jossa oli tasainen nurmialue. Matkalla pullistelimme naureskellen hauiksia ja muita lihaksia. Pysähdyimme vastakkain ja tuijotimme haastavina toisiamme. Minun oli pakko kouraista haaroväliäni, kun piti saada turpoava kalu parempaan asentoon. Vili hörähti:

– Heh, joko sun isolle kyrvälles tuli ahdasta?
– Hitto, se tuppaa turpoamaan, kun edessä on kunnon kamppailu.
– Sama täällä. Kun katson netistä tappelupätkiä, mun on ihan pakko runkata.
– Ai? Niin määkin teen. Miesten taistelut on niin komeita.
– Niinpä. Eiköhän me olla jaariteltu tarpeeksi. Käy päälle!

En ehtinyt liikahtaakaan, kun Vili itse hyökkäsi kimppuuni. Tömähdimme vastakkain tosi rajusti. Puskimme toisiamme kaikilla voimilla ja yritimme saada toisesta kunnon otetta. Potkimme jalkoja, kun koetimme kampata toisiamme. Horjahtelimme sinne tänne ja tuota pikaa puuskutimme kumpikin aika raskaasti. Äkkiä Vili sai heitettyä minut maahan. Pääsin nopeasti polvilleni ja syöksyin vastustajani jalkoihin. Hän rojahti selälleen. Kävin hänen päälleen ja tarrasimme tiukasti toisiimme. Aloimme kieriä ympäriinsä pitkin nurmea. Kovaa vääntöä eikä kumpikaan antanut periksi. Minun kaluni seisoi jo ihan tiukkana ja aina tilaisuuden tullen hinkkasin lantiotani Viliin. Yhdessä välissä hän oli kontallaan ja minä hyppäsin hänen selkäänsä. Täysillä seisova kyrpäni painautui hänen koviin pakaroihinsa. En kyennyt hillitsemään itseäni, vaan aloin paukuttaa hulluna kiimasta. Puuskutin ja huohotin. Revin hänen tukkaansa. Vili rojahti mahalleen, kiemurteli ankarasti ja mutisi jotain vitun homosta. En piitannut siitä, vaan jatkoin mielipuolista rynkytystä. Viimein en pystynyt pidättelemään ja ammuin mahtavat mällit housuihini. Ne näkyivät ulkopuolellakin märkänä tahrana.

Vili pudotti minut selästään viereensä. Hän hengitti raskaasti ja tuijotti minua kiukkuisen näköisenä. Hän murahti:

– Vittu, mikset sanonut, että sää oot homo?
– Sorry, en kehdannut. Ja innostuin painin ajatuksesta etkä sää noin miehekkäänä varmaan olis suostunut vääntämään homon kanssa.
– Miten niin? Määhän sanoin, että runkkaan, kun katson niitä tappeluvideoita.
– Niin, mutta… Tarkoitatko, että sääkin oot homo?
– Joo, oon. Ja nyt aion paukuttaa sun pakaroita, vitun sälli.
– Jumalauta, tää ei oo totta.
– On tää. Mahalles siitä ja pakarat pystyyn tai saat turpaas!
– Okei, ei tartte uhkailla. Tää oli vain melkoinen yllätys.
– Niin oli sekin, kun tunsin kullis hinkkaavan mua. Mahtava yllätys.

Kierähdin mahalleni ja kohotin persettäni. Salamana Vili oli selässäni ja alkoi takoa lantiotaan hulluna. Tunsin hänen kovan kyrpänsä hinkkautuvan itseeni. Hän ärisi ja murisi kuin äkäinen leijona. Minä ähkyin ja voihkin muutamia kirosanojakin häntä kannustaakseni. Minusta on outoa, että kaltaiseni iso mies voi tykätä alistetuksi tulemisesta. Yleensä tykkäänkin itse alistaa jätkiä, siis silloin harvoin kun pääsen miehiä nussimaan. Mutta nyt siis tykkäsin Vilin voimakkaasta ja kovasta kropasta äheltämässä kimpussani. Hän välillä hakkasi nyrkillä kylkiäni ja lopulta otti minut koko nelsoniin. Hän karjui rivouksia korviini ja vauhditti paukutustaan tosi rajuksi. Sitten hän tuli mielettömän hurjana. Hänenkin housunsa tulivat päälle näkyviin sprematahroihin. Hän kierähti päältäni ja siinä me sitten makasimme nurmikolla puuskuttamassa vierekkäin. Hetkeen kumpikaan ei saanut sanaa suustaan. Lopulta Vili murahti:

– Hitto, miten me tällaiseen puuhaan äidyttiin?
– Heh, kun ollaan tällaisia isoja komeita ja miehekkäitä äijiä.
– Niin joo, ei voitu pitää näppejä erossa toisistamme.
– Miten jatkossa? Pidetäänkö näpit irti toisistamme vai väännetäänkö toistekin kyrvät pystyssä?
– Ehdottomasti väännetään. Ainakin mun puolesta. Sää oot niin kiihottava haaste.
– Samat sanat. En voi pitää käsiäni tai silmiänikään irti sun lihaksista. Ne tuntuvat kaiken aikaa haastavan mittelemään voimia sun kanssa.
– Hyvä. Miten olis nyt pesu?
– Lämmitetään sauna. Ootko muuten koskaan harrastanut persepanoja?
– Joo, oon. Ja tykännyt helvetisti. Entä sää?
– Oon paria sälliä pannut ja muutaman kerran antanut persettäkin, kun oli pakko.
– Mikä pakko? Ei kai sun kaltaista lihaskimppua voi noin vain pakottaa?
– En olis itse saanut muuten.
– Eli voisimme harrastaa kunnon anaalipanojakin puolin ja toisin?
– Ilman muuta. Tosin mulla ei oo nyt kortsuja eikö liukastetta.
– Äh, ei mullakaan. Tarttee vissiin käydä huomenna kaupungissa asioilla.
– Niin tehdään.

Nousimme ja puhdistelimme päällisin puolin toisemme roskista. Vili meni hakemaan mökistään saunakaljat ja minä menin saunan lämmitykseen. Kun sain tulet kiukaan alle, istahdin saunan edustalle Viliä odottelemaan. Oli leppoisa kesän alkuilta. Ruumiissani tuntui vielä painiottelumme ponnistelut. Venyttelin lihaksiani nautiskellen.

Vili toi oluttölkit ja otimme heti hörpyt. Juttelimme homoutemme tiedostamisesta. Sanoin, että minun matkani siihen oli ollut aika vaikea, kun eihän tosi mies voi sellaista itsessään hyväksyä. Kunnes oli ihan pakko, jos aikoi ylipäätään elää. Asian kieltäminen olisi ollut liian tuhoisaa sisäisesti, ja muutenkin, itsemurha välähteli päässä aika useinkin.

Vili puhui saman suuntaisesti ja kertoi sitten tarkemmin siitä pahoinpitelystä. Hän oli ollut kuumana siihen entiseen opiskelukaveriinsa ja yrittänyt sitä iskeä. Tyyppi oli suuttunut ja torjunut Vilin halveksivasti. Hän oli jatkanut Vilille kuukausi tolkulla vittuiluaan. Lopulta oppipoikani oli raivostunut ja hakannut sen kaverin sairaalaan. Tyyppi oli tehnyt rikosilmoituksen ja Vili oli joutunut vankilaan. Yksi poliisi oli kuulemma ihmetellyt, oliko hän tosiaan homo, kun oli niin iso ja miehekäs. Ja että oliko hänen pakko hakata se toinen niin pahasti, eikö vähempi olisi riittänyt. Vili oli vastannut, ettei ollut riittänyt, että hän ei siedä yhtään vittuilua ja halveksuntaa siitä, mitä hän oli. Eihän hän ollut itse homouttaan valinnut. Poliisi ei ollut sanonut mitään, mutta oli katsonut, kuin hyväksyisi Vilin näkökulman. Minä ymmärsin Viliä täysin.

Riisuuduimme saunaan. Painikokemuksemme jälkeen emme ujostelleet enää toistemme kroppia. Halasimme toisiamme tiukasti ja hyväilimme kehojamme. Maltoimme kavuta lauteillekin. Tosin kalut olivat jo innostuneet turpoamaan. Kun sitten haistoi sen toisen miehen hien siinä vieressä, sen olkapäitä ja hauiksia oli ihan pakko kouria. Samoin Vili innostui sivelemään minun vatsalihaksia, joita kehui tosi komeiksi. Hän halusi testata niitten kovutta nyrkiniskuilla. Lupasin, jos minä sain tehdä vastaavaa hänelle.

Laskeuduimme pukuhuoneen puolelle. Siellä jonkin aikaa hakkasimme toistemme vatsalihaksia. Molemmin puolin aika kovia iskuja, jotka saivat meidät ähkymään munat heilahdellen. Miehekkään kiihottavaa. Vilillä seisoi jo komeasti ja niinpä ehdotin:

– Saanko runkata sun pamppua?
– Joo, jos mää saan sun.
– Siitä vaan.

Niin me tartuimme toisen kyrvän varteen ja aloimme vedellä. Että tuntui hyvältä! Painoimme kulleja vastakkain ja hinkkasimme terskoja toisiinsa. Hengitykset muuttuivat raskaammiksi ja ilmeet jotenkin ankaran uhmakkaiksi. Tempaisin Vilin niskan kyynärtaipeeni rutistukseen. Hän pyristeli vähän vastaan, mutta kiskaisi sitten vartalomme yhteen ja alkoi tökkiä kalullaan alavatsaani. Laskin toisen kourani hänen ristiselkäänsä ja siitä edelleen pakaroille. Lykimme lantioita toisiimme aika voimallisesti. Aloimme puhista kirouksia ja uhkauksia turpaanmätöstä. Tilanne meni pystypainiksi eikä mitenkään lempeäksi. Riuhdoimme ja runnoimme rajuhkosti. Painoin Vilin tiukasti seinään hänen voimakkasti tapellessa vastaan. Aloin rynkyttää kaluani häneen. Hän survoi isolla kourallaan naamaani ja minä hakkasin hänen kylkiään. Olipa aika väkivaltaista menoa. Minä kiihotuin lopulta räjähdyspisteeseen ja ammuin huikean laakin Vilin navan seudulle.

Hän ei viivytellyt hetkeäkään, vaan paiskasi minut lattialle. Hän syöksyi kyrpä pystyssä nylkyttämään haaroissani. Kiedoin käteni hänen selkäänsä ja puristin tosi tiukasti. Vili pärski korvaani yhtä vittu saatanaa ja sitten aika nopeasti hän laukesi. Hänen spermansa sotki alapään karvoitukseni perusteellisesti. Kun sai henkensä taas kulkemaan, hän nousi ja löi litsarin poskeeni. Minä älähdin:

– Mitä vittua? Haluatko jatkaa tappelua?
– Ei ku tää tuntui vaan niin saatanan hyvältä. Mahtavaa nussimista.
– Kieltämättä. Määkin nautin ihan älysti. Sää oot tosi kova äijä.
– Niin sääkin. En oo ennen nauttinut seksistä kenenkään kanssa näin paljon.
– Me taidetaan olla pohjimmiltamme melkoisen väkivaltaisia.
– Joo. Ei se kyllä mua haittaa. Mää tykkään tämmöisestä miehekkään villistä menosta.
– Niin määkin. Taidamme jatkaa yhtä hurjina vai mitä?
– Ehdottomasti. Vielä kun pääsemme survomaan toistemme perseitä, siitä se vasta riemu syntyy.

Rauhoituimme saunomaan ja peseytymään. Puhtoisina menimme sitten kumpikin omaan sänkyyn, vaikka hetken mietin, pyytäisinkö häntä viereeni. Sen sijaan pihalla halasimme vielä kunnolla ja vakuutimme tyytyväisyyttämme suhteemme saamaan käänteeseen.

Aamulla ensimmäiseksi hyppäsimme pakuuni ja ajoimme kaupunkiin. Siellä ostimme panotarvikkeita ja marketissa teimme ruoka- ja olutostokset. Paluumatkalla hakkasimme toistemme olkavarsia ja uhosimme kaikenlaista kiihottavaa. Ennen sen päiväisiä seksihurjasteluita työskentelimme pajassa viitisen tuntia. Niiden jälkeen painimme sillä nurmikolla kunnon matsin, jonka minä voitin. Syöksyimme Vilin mökkiin, jossa panin hurjana häntä takaluukkuun ja hän heti perään minua. Tämmöistä tämä nyt on sitten ollut, rajua painia ja villejä panoja puolin jos toisin. Voisiko sepän ja oppipojan suhde parempi olla?

Pornonovellin Seppä ja oppipoika on kirjoittanut nimimerkki Timo