Tanssiopetus 2

Liisa naputti ensitöikseen minusta henkilökunnan tieto­kortin. Kuultuaan ikä­ni päivit­teli, että olen, kuin ai­kuinen mies ja vasta viidentoista. Höpötti, että hänel­lä on tytär viisi­toista ja sitä hän pi­tää vielä lapsena. Siitä päätteli, että minulle viisi­toista täyttäneenä pitää ottaa työajan tapaturmava­kuutus ja il­moittaa verottajal­lekin. Kat­seli jotakin tilastoa ja mu­misi.
– Ulkolähetti yli viisitoista vuotta palkka on 612 markkaa kuukaudessa, mutta ei mene veroja, jos lähetti on alle 18 vuot­ta. Se on melkoista kulkemista pyörällä tuolla liiken­teessä. Jou­dut kulke­maan Snellmanninka­dun postissa, pääpostissa, VR:llä, pankkien pääkontto­reissa, ministeriöissä ja joskus noudat tän­ne vishyä ko­rin, kah­via, sokeria ja pikkupur­tavaa meille ja vie­raille tuosta Meritullin kau­pasta. Lisäksi autat hattu­ja herroilta pääs­tään hyl­lyyn ja osoitat vessat, sekä Salakan huoneen, kun hän on pai­kalla saapujille. Ei vaadi kovaa ponnistelua. Olitko sinä jo lukiossa?
– Yhden vuoden.
– Onko sinulla tyttöystävää?
– Mitäs minä sellaisella?
– Kyllä sinä sen tulet vielä oppimaan, sanoi Liisa Keskinen hieman hämillään. Pu­nastuen hy­myillen ja kuitenkin mi­nua katsoen aivan liian pitkään ja sei­soessani siinä, koko varta­loani silmäillen. Lisäksi hänellä oli jo­takin sellaista naa­raan ja tyydyttämättömän naisen ole­musta koko vartalostaan viestinä minulle, että tiesin, tai haaveilin vaikka mitä. Todelli­suudessa siitä alkoikin mi­nun 1969 ke­sän ”Poika eli kesänsä” värikäs ja omituinen vaihe.
Ensimmäinen päiväni oli myös sen kortin täyttä­minen, johon piti olla valo­kuva. Sinä todistet­tiin lei­moin ja allekirjoi­tuksin, että olen oikeutettu kuittaa­maan Luonnosjärjestölle / Keritsijöille tulevan vakuutetun ja kirja­tun postin ja lähetykset. Sik­si ensim­mäinen maanan­tain työni oli pyöräil­lä Snellmanin kadulle hake­maan sel­käsalkkuuni postimme. Samalla matkaa vein Suo­men Pankin yläkertaan kirjeen, jonka päällä luki ”henkilökoh­taisesti pankinjohtaja Roseniukselle”. Ei mies sitä ot­tanut, vaan sih­teerinsä kuittasi vihkooni sen. Ajoin päivässä nyt kesäaikaan, kun oli hil­jaista, vain aamu­kierroksen ja iltapostin pois ja tar­kastin postiloke­romme pan­keissa. Muu­ten istuskelin siinä korkean palvelupöytäkul­mauksen tuolilla katsela­massa toi­miston naisia ja nii­den hyörintää tiukoissa hameis­saan. Liisal­la oli jopa miniha­meeksi katsottava ja tiuk­ka tekstiili pääl­lään. Minihametta pitivät naiset, joilla oli halu ja mielestään näytettävää 1960- luvulla uroksille.
Muutamassa päivässä opin heidän tapansa ja ymmär­sin, että olin heistä mielenkiin­toinen kahdesta syystä. Olin isäni, korkean luonnosmiehen, poika. Toinen juu­tu, olin jäntevä, miehekkään ai­kuinen vei­tikka, jon­ka silmät olivat kypsien nais­ten vartalossa. Sen he jokainen hoksasivat kesähelteises­sä toimis­tossa. He olivat siinä leikis­sä mukanakin mie­lellään. Kahvipuheetkin tulivat kiusoittele­vaksi ja här­nääväksi minulle.
Helenan kanssa olin päässyt siis naimaan ja nai­sen ma­kuun. Se oli yhtä suu­ri voima kiimani ja elä­mänhaluni kanssa kolmisin. Sisäisesti haaveilin jatku­vasti hyväileväni Helenaa ja runkatessani aina ruisku­tin hänen rakoonsa. Tämä rako oli ta­vannut aamulla isäni. Se tar­koitti sitä viestiä, kun isä puhui.
– Helena matkustaa Casablankaan muutamaksi viikoksi tapaamaan mies­tään. He jut­televat, neuvottelevat ja puivat ehdotustani tulevai­suudestaan. Olen luvannut miehelleen puhua Urholle sen suur­lähettilään pai­kan. Tämä voi muuttaa minun ja sinunkin elämää. He saat­tavat jatkaa avioliitoa ja He­lena me­nee pysyvästi ulkomail­le. Se ratkeaa nyt var­masti ennen ju­hannusta. Minä muuten menen juhan­nukseksi Aulangolle erään toisen naisen kans­sa. Olin lu­vannut hä­nelle sellaisen ja pitää se lunastaa. Saan samalla esitellä taas kai­nalossani kau­nista ka­nasta kateellisille äijille. Kanoista puheen ollen! Mak­saako he tuolla toi­mistossa sinulle palkkaa­kin?
– Liisa katsoi jostakin paperistaan, että yli viisitoistavuo­tias on oikeutettu saa­maan hieman yli kuusisataa markkaa kuus­sa.
– Jaa… no olkoon! Taisin sanoa niille, että tulet il­maiseksi ja minä maksan omis­tani. Minä mak­sankin jota­kin jo tässä. Saat jo­kaisesta kolmesta kuukaudesta kol­mesataa lisää palkkaa minul­ta. Se on yhdeksänsataa, mutta älä laita sitä viinaan, tupak­kaan ja huoriin! Älä pidä päälläsikään, mutta opi, että aina on hyvä olla hie­man vararänkylää jossakin elämää varten! Minne sinä ju­hannuksena aiot?
– En ole vielä miettinyt. Kaikki kulmien kaverit on kai läh­dössä maalle. Ei ole kukaan kutsunut mukaansa­kaan. Pitää kat­sella. Älä ole huolissasi faija! Selviän jo kai­kesta, mitä maailma päälleni kaa­taa.
Meni se sateinen viikko. Viihdyin toimistossa ja siellä eni­ten Liisan kanssa. Tie­sin jo, että tyttä­rensä on lahjakas huilisti, joka lähtee Savonlinnaan jonkun oop­perakuoron, tai or­kesterin oppiin ja orkesteriin mukaan. Siel­lä on maailman kuulut kaksi huilistia anta­massa näy­tettä ja oppia. Tie­sin, että Liisa asuu Vartiokyläs­sä asti rintama­miestaloa tyttärensä kanssa. Rivien välistä ymmärsin, että heillä on seura­elämää vähän. Lii­san seksielämä oli miehensä kuo­lemaan loppunut, tai sitten hän sen kanssa valeh­telee leikitel­len. Valheella pyrkii puheissaan vaikutta­maan. Muut nai­set ei­vät kat­soneen meidän supi­naa mi­tenkään pitkään, tai oudok­suen. Siihen oli syynä se, että istuskelin kummankin vieressä tasapuolises­ti viihdyttä­mässä heitäkin. Pian opin pie­nen liehitte­lyn, imartelun ja vain sopivan katseen sulattavan leidien mielet. Olin siis oppinut naaraan tavoille uroksena jo nuoresta. Osasin heti pelata naaraiden omaa peliä ta­kaisin. Pidin tästä tavastani. Päivä ei ollut pitkä. Se naisten kiihotus teki gutaa.
Kai siinä teinipojan röyhkeät vihjailutkin auttoi, että olin aina kui­tenkin ter­vetullut siihen, tai kahvikojus­sa ahtauduin heihin kiinni muka huolimatto­masti. Saa­toin hipaista pul­lottava rintaakin ja pyytää kaksimieli­sesti anteeksi hämil­läni. Tau­lukossani oli Liisa kaikista helpoimman tuntuinen nai­nen saada kah­denkeskiseen olemiseen. Siitä ehkä innostumaan miehen ja nai­sen vä­liseen riemuun. Tässä olisi nyt tietysti poikasen ja kyp­sän naisen väliseen kiimaan vain. Juhannusviikolla heitin sit­ten torstaina Liisalle verkot. Menin viereensä, kun muut lähti istu­man aamiais­taan aurinkoon pihalle. Lii­sa jäi puhelinpäivystyk­seen.
– Liisa! Sinä varmasti osaat tanssia hyvin ja monia tansse­ja? Olisiko mahdollis­ta, että opettaisit minua, kun ei ole muita­kaan ja ikäisiäni en kehtaa pyytää.
– Tanssia? Miten sen osasit kysyä? Nuorena olin to­siaan kova ystävättärieni kanssa tansseissa kävijä. Juos­tiin Arabiassa, työväentalolla, Sörkän Venniuilla ja Alp­pilassa. Voi mis­sä sitä juostiinkin! Osasin tosiaan tanssia silloin! Myöhemmin sit­ten jo tanssiravin­toloissakin, kun pa­rina pääsi sisään, hul­luksi tulevan mieheni kanssa. Mikset sinä ikäistesi kans­sa näi­tä rokkia ja muuta opi?
– Ei se vain ole onnistunut. Minä olen katsellut, kun sinä liikut korkeissa ko­roissakin. Se näyttä lentämi­seltä, tai nuottien mukaan keinumiselta. Siksi uskalsin kysyä. Siksi olinkin oikeas­sa. En minä tarvitsi, kai kun valssin ja tangon ensiaske­leet. Sellai­set, joilla voisi van­hojen tansseissa, tai koulun tansseissa sitten mennä lattiall­e. Se kai voisi onnistua yhden, tai kahden opetus­kerran jälkeen joten­kin. Isäl­lä on suuret levy­määrät. Voitai­siin meille vaikka huomenna työn jälkeen, jos sinulla ei ole kii­rettä?
– En minä oikein käsitä. En oikein tiedä. Mitä isäsi siihen sanoo?
– Se lähtee huomenna jonkun morsiammensa kanssa näytteille Aulangolle. Ei ole ko­tona vaivanamm­e. Ole Lii­sa kiltti ja suostu! Korvaan sen jollakin ihmeellisellä ta­valla sinulle joskus.
– Minä mietin sitä. Kerron ennen kotiin lähtöä. Ei minulla ole mitään juhannuk­seksi. Kaarina on siellä huilu­opissa Savon­linnassa. Ajattelin ensin mennä katso­maan sitä sinne, mutta on niin helle ja bussit täynnä kuitenkin. Minä kerron ja mie­tin. Sinä olet kuitenkin isäsi poika ja mies. Naisen pitää miettiä sitäkin mennessään vieraa­seen asuntoon. Kaikkea puhetta syntyy niin pienestä.
Olin melkoisessa epävarmuudessa koko iltapäi­vän. Haa­veilin Helenasta ja Lii­sasta jo­takin kummallista sekasoppaa. Mi­nun teki mieli mennä käymään kotona ja vetää käteen. Kerätes­säni illan postin mukaani, Liisa kuiskasi muiden kuulematta.
– Huomenna minä opetan sinulle tangon, senkin tuhma poika, joka saa van­han akan hämil­leen!
Olin jäädä kuudentoista bussin alle kadulla, kun olin niin innoissani ja toh­keissani. Poika on vii­dentoista ja elämänsä jo­kaisesta tunnista puolet haaveilee vain naimisesta ja naisista, nimen omaan paljon itseään vanhemmista. Epäilin olevani jo­tenkin sairas, tai vaaralli­sesti poikkeuksellinen. Menin salille ja nostin mie­lettömän lailla kaksinkertaiset painomää­rät illan mit­taan. Judopuolella ei ollut ke­tään. Niinpä juoksin Kulosaaren siltaa ja Mustikka­maan rantalenkkiä kolme kierros­ta ja vasta sit­ten salille nääntyneenä suihkuun. Pyöräilles­säni kotiin tunsin olevani valioyksilö, enkä mikään vinksahta­nut töttöröö. Kotona isä kyseli taas ohjelmaani. Selitin ehkä yhden naaraan kanssa jo­takin kokeilevani. Ohje oli käyttää kortongia, jos pääsen huu­lille höpisemään. Hän kertoi, että ottaa nai­sensa mukaan iltapäiväll­ä ja vasta kor­keintaan tiistaina tulee pois. En runkannut­kaan illal­la.
Se päivä oli pitkä ja kihelmöivän tunteen vallassa. Yksi asia oli heti positiivi­nen. Aa­mulla kat­soin, että Lii­salla oli ke­vyesti punatut huulet, kai jokin puuterikin poskissa ja hyvin avonainen röyhe­löpaita, erittäin tiukan minihameen kanssa. Se kai pyrki naisesta viestimään urokselle jotakin? Päiväl­lä naiset päättivät, että ju­hannusaattona ovatkin työssä vain puo­leen päivään. Se se­koitti suunnitel­maani. Isä olisi vielä kotona. Liisa kuiska­si, että ollaan toi­mistossa, kunnes koti on vaara­ton. Ki­katti vielä, että tämä salailu on hauskaa. Olivat juoneet kaksi pulloa viiniä järjestön kaapista! Meni pos­tiin jo en­nen puolta päivää. Isän auto oli vielä pihassa.
– Minä laitan faksin kuntoon ja paikan juhannuk­seksi, sa­noi Liisa kahdelle muulle, jot­ka nau­reskellen nousuhumalassa menivät rappuun. Itse seurasin ikku­nasta, kun isä ja vaaleave­rikkö kantoi­vat laukut autoon ja häipyivät.
Menimme meille. Sanoin Liisalle, että tekee kaapistamm­e juotavaa, mutta mi­nähän olen vielä lapsi. Seli­tin toki, että tie­dän, mitä viina tekee ja vaikuttaa. Se saattoi olla runolli­nen yh­teinen ajatuk­semme ja käsikir­joitus, tai vain minun röyh­keän teini­pojan suora hyök­käys naaraan kimppuun. Liisa selitti aluksi samat asiat, kuin Helena­kin käsistä, pitämisistä ja askelten ni­mistä. Minä kysyin samoin, kuin Helenaltakin, että olen nähnyt, kun miehet hyväi­levät ja puristelevat naisen paka­roitakin tans­sin aikana. Liisa nauraen väitti, että se on nii­den kahden välinen sopi­mus ja kumpikin sii­tä pitää. Ute­lin, että mistä sen tietää? Liisa sanoi, että vain ko­keilemalla. Aloitettiin valssi. Kolmannen tahdin jäl­keen oikean käte­ni oikea tassi­ote lipsahti kämmenhy­väilyksi. Liisa katsoi minua hymyillen, kun sor­met harallani työnsin kä­teni tukkansa ja suutelin melko oppineesti. Sain heti vasta­suudelmaa ja käm­meneni oli pa­karoiden hyväilyssä. Kynnetön sojotti sen, mitä nousu antoi periksi. Liisa tunsi sen alavatsas­saan tökkimisenä, jota hänen piti tutkia. Kulje­tin Liisaa huonet­tani ja sänkyäni kohti.
– Herra jumala! Voi kauheaa, mikä ulko-olento sinulla tääl­lä on! Tämähän on suuri, kuin hevo­sella! Mi­ten tämä on kasvanut näin suureksi? Eihän tämä mahdu mihin­kään! Voi kiesusss!
– Se on odottanut sinua ja sitä, että viet poikuute­ni, lait­tamalla sen sisääsi. Siksi se on niin in­nokas. Minä­kin haluan, että olet ensimmäinen naiseni, hieman to­tuutta muutellen pu­huin. Se oli jo sitä alkua elämälleni.
– Oletko sinä tosiaan koskematon?
Tähän kysymykseen vain ynähdin, etenkin kun Lii­sa kak­sin kourin mittasi kulli­ni pi­tuutta. Se vielä huudah­ti, että terskaa jää kourallinen näkyviinkin! Rullasin siltä sen röyhe­löpaidan pois ja liivit auki. Esille töksähti suurimmat nä­kemäni tissit, jot­ka olivat vie­lä pul­leat, eivätkä roikku­neet! Liisa oli saanut housuni nilkkoi­hin ja as­telin niistä pois, ve­täessäni paidankin päältä­ni.
– Olen ja sinun pitää nyt heti ottaa se sisääsi!
– Otan! Otan, mutta varovasti, etten repeä. En ole ollut yli kolmeen kuukauteen miehen kanssa. Anna minä is­tun siihen!
Menin selälleni ja hyväilin niitä tissejä. En uskonut sitä kol­mea viikkoa. Liisa suustaan otti syl­keä ja voiteli kulli­ni päätä, se­litti siinä vielä.
– Vaikka olen yli kolmenkymmenen, niin raskaaksi voin tulla. Lupaa nyt, että otat tä­män ko­mistuksen pois ja annat ruiskia vatsalleni! Minulla ei ole kierukkaa, eikä pilleriä!
Sitten minä taas ynisin myöntävyyttä. Liisa hanka­si ters­kallaan pillunsa ylä­osaa kieli suusta näkyen ja al­koi huohottaa. Moneen kertaa varovasti istui terskan sy­vyyteen, mutta nousi pois ja taas suustaan otti räkää vä­liin. Puhui ronskisti.
– Helvetti minun pillu ei nyt ymmärrä mikä aarre on tulossa! Pirulainen on vain nukuk­sissa, eikä valu nyt kun­nolla!
Sitten oli puoli kullia sisällä ja siinä sain jo tuntu­maa Lisan puhumaan tiuk­kuuteen. Pi­dettiin taukoa ja hyväilin pakaroita, reisiä ja niitä tissejä. Yhä varovasti Lii­sa is­tui ja tuli sy­vempään. Nosti per­settään ja liikutti sii­nä liukkaalla alueella omi­tuinen ilme naamallaan. Se oli kai jokin sekoitus kivusta ja nautinnosta ehkä pelos­takin ko­kea kipua. Lopulta melkein kiekaisten Liisa istui pai­nollaan tavarani sisään­sä. Piti taas taukoa ja odotti, että lihakset an­taa periksi ja laukeavat naintiin. Sitä ratsas­tusta tehtiin hetki, josta käänsin naisen selälleen ja aloi­tin varovaisin nypy­tyksin lähetys­saarnaajan liikku­misen. Pian piti vetää ulos, kun mies­liemeni ruiskah­teli yli rin­tojen aina naamalle saakka. Painauduin oman spermani päälle Lii­saa vas­ten, joka rutisti mi­nua kovaa kaulasta it­seään vasten, sopertaen jota­kin taivasta ja ei koskaan tällais­ta, sekä ihana poika, joka osaat viilata isolla ka­lullasi. Minä ainakin nu­kahdin tai jo­tenkin pääsin pois todelli­suudesta. Herättyäni olin yhä Liisan päällä, joka hengitti ras­kaasti. Vieritin itseni irti kuivuneesta hiestä ja spermasta vie­reen ja katselin tar­kemmin.
Vaikka Helena on missi ja kaunis, niin tämä kont­toristi, yksinhuoltaja Liisa on taval­laan kypsän kaunis. Nyt hän hen­gitti tasaisem­min ja nukkui luulta­vasti hyvin syvää ja tyyty­väistä untaan. Kasvot oli­vat rauhalliset, tasapainoiset, sitten muu var­talo oli tietys­ti hie­man pehmyttä noin kolme­kymmentä viisi vuotiaan olemusta, ole­matta lihava. Liisan vartalosta viisitoista­vuotiaana osasin sanoa, että se edusti kypsää naista, jol­la asiat ovat kunnossa rehevissä rinnoissakin! Ennen ku­selle menona katkerana mietin, että meillä on yli kaksin­kertainen ikäero. Tyt­tärensäkin on minun ikäi­nen! Tulin kulauttaen Kossua suuni täyteen ja purskutin pahan maun suustani. Puistatti, eikä vaikuttanut Kossu olevan naturellina mi­nun juomani. Lisää uutta ma­kua ja ha­jua tuli suuhuni, kun raottelin Liisan reidet auki ja aloin nuolla. Tulvahti kir­peä ku­sen makuja hajukin. En sen antanut lannistaa mieltäni, kun lantio alkoi lii­kehtiä ja pää­täni nostet­tiin ja painettiin sisään. Kuulin ei, ei, ei …. ooohoooo … nyt yyyt … nyt … taassssaa… kovem­paa kovem­paa…. Nyyyyyt nyytttt. … lisää lisää…
Lopulta nousin survaisemaan aitaseipääni sisään ja nyt ei ollut enää niin tiukkaa. Käänsin Liisan va­semmalle kyljelleen. Ase­tuin vasemman reitensä päälle ja kohotin oikeaa pakaraa. Sain tavarani sisään siitä helposti. Kädet jäivät hyväilyyn. Oli ihana tun­ne hyväillä ja naida koko ajan. Hyvän olon tunne kasvoi, enkä ollut aivan kont­rollissa sen ruiskahtamisen kanssa. Ensimmäi­nen ruiskah­dus lensi sisään. Pois ot­taessani toi­nen voimakas nyt­kähdys lennätti liemeni. Kolmas kasteli pillunsuun ja persaukon reunat. Parahdin ääneen.
– Voi saatana! Minä tunaroin nyt koko asian! Perke­leen Helvetti nyt!
Liisa nousi kiireesti. Nosti katseeni omansa, ker­toen.
– Älä syytä itseäsi! Minä olin myös syyllinen. Tun­sin, että tulet, mutta halusin työnnön pari li­sää ihanaa! Et sinä tyrinyt! Minä olen se, joka olen tähän syyllinen, jos kukaan on syylli­nen siihen, että saa tällaisen panon! Minä olen kolmenkymme­nen neljän. Ei se voi tehdä minua ras­kaaksi. Toinen asia on, että jokainen nainen ha­luaisi sie­menet lapselleen si­nunlaiselta mie­heltä! En minä vaadi sinulta mi­tään, jos lapsi tulee! Sinä­hän olet täysi-ikäinenkin vasta kuuden vuo­den kuluttua. Lapsi­han menee kouluun jo silloin!
Rauhoituin hieman. Makasin siinä kuin, vihainen lapsi, jota vieras täti paapoo ja loh­duttaa. Lohdutukset vain olivat kiihkeitä suudelmia ja kullin imemistä.
– Tämä on se viimeisen tipan pois ottamista, jos ei kaikki tulleet äsken.
Tämän sanoi Liisa aivan vakavissaan imemisensä ja runk­kaamisensa syyksi. Ei minulta mitään siinä enää tul­lut, mutta se hyvää teki. Lopulta vierekkäin katselim­me toisiamme ja pu­huimme asiois­ta. Liisan mielestä meidän pitää tehdä jokin sopi­mus ja ajatus keskenämme olevas­ta salaisuudesta. Ehdotin, että pidämme vain suumme kiinni ja ilmeemme kunnossa. Se hyväksyttiin. Lisäksi Lii­sa ker­toi, että hä­nen pitää saada pitää ajatustuokio it­sensä kanssa, että saa asetettua nämä tapah­tumat sän­gyssäni kohdalleen. Hänen pitää kuitenkin nyt läh­teä kotiinsa. Lupauduin ajamaan hänet Vartio­kylään taksilla.
– En voi päästää sinua aattoiltana hortoilemaan kaiken maailman sakin jouk­koon Hakanie­meen. Tämä oli lisäksi minun tanssiopetus, joka venyi nyt yli puolen yön, joten on kohtuus, että saatan sinut kotiisi.

Pornonovellin Tanssiopetus 2 kirjoittanut Nimimerkki: Irveli