Vai peppua pojan nyt tekee mieli

Vai peppua pojan nyt tekee mieli :

Jaa-a, tosiaan. Kaikkien Casonova-tarinoiden seurassa meikäläisen seikkailut naismaailmassa ovat vähemmän mairittelevia, joskin, ainakin toivottavasti, määrä korvaa laadun. Tai ainakin osittain, kun ei tuo määräkään ole mikään suurensuuri. No ainakin aloitin suhteellisen nuorena. Ei sitä monikaan poika ole nussinut persettä pari päivää yli viidentoistaikäisenä. Mutta tarinaan.

Oli kaunis ja upea kesäpäivä, tai en kyllä muista, millainen päivä oli, mutta sovitaan nyt niin. Maalaismaisemassa oli sadunomaista hehkua, mikä saattoi johtua myös siitä, että olin juonut puoli pulloa viiniä, ja koska sitä ennen olin juonut kaksi saunakaljaa, ja nekin eri iltoina, sekä lonkeron puoliksi pikkuserkun kanssa juhannuksena, tunsin itseni, jos en maailmanomistajaksi, niin ainakin tanssipaikan kovimmaksi karjuksi.

Rääppiäiset eli kesän ensimmäiset tanssit juhannuksen jälkeen olivat alkaneet noin tuntia aikaisemmin ja paikalla oli silti porukkaa ihan älyttömästi. Se saattoi johtua siitä, että juhannuksena kaikki ryyppäsivät pienissä porukoissa mökeillä ja nyt oli lähdetty kesäloman kunniaksi tansseihin.

Oma mielenkiintoni oli kiinnostunut lähinnä kahteen tyttöön. Pikkuserkkuuni, jonka veljen kanssa olimme juhannuksena tutustuneet kuin mies mieheen, eli olimme runkanneet yhdessä saunassa katsellen mökkinaapuria, noin 40-kymppistä tukevaa rouvaa keskustellen seksistä, tai paremminkin sen puutteesta. Pikkuserkku oli minua melkein pari vuotta vanhempi ja oli lähes paniikissa, ettei ollut saanut ”aitoa tavaraa”. Pikkuserkkuni oli tuiki tavallisen näköinen ja mahdollisuudet saada hänet houkuteltua edes ottamaan suihin olivat olemattomat, mutta silti kalu koveni välillä, kun katselin, miten jäätelötuutti sai ”käsittelyä”.

Toinen kiinnostukseni kohde oli naapurin rouvan sisko. Noin viisi vuotta nuorempana ja viisitoista kiloa kevyempänä hän oli aika hyvännäköinen. Sitä paitsi hän oli eronnut puoli vuotta aikaisemmin ja kyllähän sitä nyt eronneet naiset tiedetään. Tai minä en kyllä tiennyt, mutta saahan sitä haaveilla, jospa edes säälistä.

Ilta kului, humala alkoi haihtua ja muutenkin tunnelma laski. Uskomus eronneiden naisten himoihin oli paikkakunnalla tunnettu ja ex-rouvalla oli vientiä. Samoin lähes koko ajan tanssilattialla viihtyvä, tosin tyttöjen kesken, pikkuserkkutyttönen oli saavuttamattomissa, joten ei muuta kuin metsästämään lisää viinaa.

Viinan hakeminen ei ollut vaikeaa. Joka puskassa oli jonkun pullo piilossa, mutta viinan varastamisesta voi helposti tulla turpiin, joten ostettava se oli. Mutta kuka myisi? Lopulta olimme kiertäneet koko parkkialueen ja mitä erikoisenpien syiden varjolla jättäneet kysymättä. Jäljellä oli enää kolme autoa, joista kahdessa ei ollut ketään, mutta keskimäisessä näkyi liikettä. Takapenkillä joku puki päälleen hametta, ovi auki, ja juuri kun tulimme paikalle, oli menossa pikkuhousujen vaihto. Perinteiset valkoiset lähtivät jalasta ja tilalle soviteltiin mikropieniä stringejä. Siinä sitä oli ”aitoa tavaraa” selvästi näkyvillä, tosin vain hetken mutta kuitenkin.

Vähän häkeltyneinä koitimme pikkuserkun – jaa, jos nimi kiinnostaa, niin se on Toni – kanssa saada itsemme normaaleiksi ja ehkäpä onnistuimmekin. Ainakaan autosta ulos tullut rouva ei pahemmin tuntunut kiinnittävän huomiota meihin. Kuskin penkiltä tuli ulos tummatukkainen perussuomainen tantta. Kesämekko oli tiukalla, vaikka varmasti oli viime kesänä ollut vähän väljä, ja joi omppupomppua pitkin kulauksin.

– Mitäs ne poijat täältä hakee?

– Me tuota, jos, siis, niiku, jos, et siis, et, rohkaisuryyppyä.

– Mitä noi komeet poijat tekee rohkasulla? Käytte kiinni vaan, nii tyttöset kostuu, kyll.

Sitä en tiedä, olisiko niin käynyt, saattaa olla, mutta kun ei sisu ja rohkeus riittänyt kokeilemaan, niin selvittämättä se asia jäi. Mutta auton viereen sentään uskalsimme mennä, varsinkin kun meitä sinne houkuteltiin peräti kahden pullon voimin. Hiljaista oli, tai siis meidän poikien puolesta. Rouvat kyllä puhuivat ja kuulustelivat meitä, lähinnä tyttöasioista. Ja viinaa meni. Itse en saanut kuin teelusikallisen verran kerralla alas. Tähkäviinaa se oli, ja uskokaa pois, aivan helvetin pahaa. Näytöksen meille pitänyt rouva sen sijaan kulautteli melkoisia kulauksia ja kuljettaja otti oman ryyppynsä päälle vielä ”makiata, makiata, niiku nuoren miehen, hehhee, hihiii”.

Sitten sattui niin onnellisesti, että kuljettajarouva, ilmeisesti Saara, ainakin niin olin kuulevinani, pisti korkokenkänsä juuren taakse pissalle mennessään ja korko meni irti poikki. Lahjakas kiroilu, josta mieleen jäivät ainakin ”saatanan löysäkulli” ja ”perkeleen krapulapaska” sekä tietysti ”kivessyöpäinen käyräkulliketku”. Ja paljon muuta. Harmi, kun eivät jääneet mieleen. Se oli lahjakas kiroilu, ei mitään ”voi vittua”.

Koska tanssiminen ei voinut onnistua ilman korkokenkiä, oli rouva varsin pahalla tuulella. Silloin Toni lausui sellaiset taikasanat, että niiden voimasta olisi Joukahainen painunut suohon.

– Meillä on autossa liimoja. Kyllä niistä jollai ton koron saa korjattua.

Se oli luultavasti totta, paitsi että Tonin isä oli rautakauppaketjun sisäänostaja. Hän harrasti arkastelua, tai pikemminkin uusien projektien aloittamista. Mutta sekalaista tarviketta auton perässä oli enemmän kuin pikkukaupoissa.

Eikä siinä mennyt kuin sekunti, kun Toni ja Saara lähtivät kohti Tonin isän autoa, joka onnellisesti olikin sitten toisella parkkialueella, tai se ei virallisesti ollut edes parkkialue, mutta sinne pellolle kaikki autoja kuitenkin jättivät.

Kahden jäätyämme teimme sinunkaupat.

– Ellu, tai Elviina, mutta Elluks mua kutsuu pappikin.

– Jallu. Tai siis Jalmari, mutta mä käytän useimmiten mun toista nimee, Kallea.

Vähän hihitellen – miksi naiset ikään katsomatta hihittää humalassa? – Ellu kyseli, oliko monikin tyttö saanut suun täydeltä Jallua. Punastelin ja koetin olla kuin en olisi mitään kuullutkaan, mutta eipä se auttanut. Pakko oli myöntää, että ei ollut. Mutta jos luulin, että oli paha, kun kyseltiin, olinko ollut tyttöjen kanssa, niin pahempaa seurasi.

– Se on sitten ihan oman käden oikeudella tultu toimeen, vai?

Jumalauta. Edes mutsin kuulustelut, ”missä sitä on oltu”, eivät olleet mitään tähän verrattuna. Yritin jotenkin mutista, että no joskus, mutta lopulta jouduin myöntämään, että lähes joka päivä ja joskus useamminkin. Ellu oli melkoisessa tuiskeessa ja meni muitta mutkitta kuselle auton viereen. Totesi vielä mennessään, että kato nyt kunnolla, kun mieles kumminkin tekee. Niin teki. Ja kusi sillä lailla hame sananmukaisesti korvissa otettuaan ensin stringit kokokaan pois, jalat levällään, että näkyi kyllä, miten kana pissi. Ja minulla armoton seisokki heti päälle. Hei, olin sentään ollut runkkaamatta jo viisi päivää. Tuskin viimeisen vuoden aikana sitä ennen oli ollut edes kolmen päivän taukoa.

Ellu pyyhki vielä huolellisesti muutamalla nenäliinalla, luultavasti ihan kiusalla pitkään ja hartaasti, ja tuli sitten autoon. Hame vieläkin ylhäällä hän istui ja vaivautumatta korjaamaan hamettaan alas levitti hiukan jalkojaan. Vielä viimein kulaus ja pullo olikin sitä myöten tyhjä. Hetken oli ihan hiljaista ja kieltämättä tunsin oloni vaivautuneeksi.

– Kuule, on se varmaan väärin, mutta…

Vähän taaksepäin nojaten, toista jalkaa penkille nostamalla ja toistakin siirtäen minulle paljastettiin, miltä kunnollinen, rehti naisen vittu näyttää. Se oli karvainen, tosin vain kolosta ylöspäin, mikä oli vähän omituista. Itselläni oli, ei paljoa mutta kuitenkin, karvoja pallien allakin. Enpä tuolloin tiennyt, että voihan niitä karvoja leikata poiskin. Ja olinko kiinnostunut? No olin! Hyvä kun sain hengitetyksi. Puhuminen ei onnistunut, kun suu oli ihan kuiva. Ja kalu tuntui kivikovana reittäni vasten, kun se yritti päästä farkkujen läpi. Oli pakko korjata pikkuveitikka parempaan asentoon. Ellu katseli asetteluani ja kuiskasi sitten yllättävän hiljaa, että ota se esille.

Ujostutti helvetisti. Tähän mennessä kaluni oli nähnyt pystyssä, no jaa, ei kukaan. Tonin kanssa runkatessakin katselimme enemmän ulos ikkunasta, eikä hämärässä saunassa muutenkaan nähnyt kunnolla ja olin vielä ollut vähän kyljittäin. Silti sain kaluni ulos housuista todella nopeasti ja vedin vielä farkut polvien alle. Pikkukalsarit jätin jalkaan ja vedin vain pallit ulos. Siinä se oli. Muuten olin kyllä kasvanut pituutta mutta kaluni ei ollut. Kaksitoista ja puoli senttiä. Tosin nyt näytti kuin siihen olisi tullut muutama sentti lisää!

Ellun äänessä oli selvä humalainen sointi ja näkyihän se muutenkin, että tuiskeessa oltiin.

– Ei tää ihan oikein ole, ei. Mutta ei mua oo katottu tolloi himoite monee vuotee. Äijä saatana ei oo nussinu mua ku kerran tänä vuonna. Se käy vieraissa, se on varmaa se.

Olisin varmaan sanonut jotakin, mutta kaluani silittelevä käsi, kerrankin se ei ollut omani, tuntui taivaallisen hyvältä. Tai olihan se karhea ja kovat känsät tuntuivat, mutta olin varma, että muutama veto vielä ja laukeaisin. Ehkä Ellua vähän hävettikin, en tiedä, mutta ilman varoitusta hän kääntyi ja pyllisti. Enkä tarvinnut toista kehotusta. Äkkiä se luonto tikanpojan puuhun heitti. Sovittelin jalkojani jotenkin saadakseni edes vähän tukea ja tökin kullilla sinne, missä oletin pillun olevan.

Jonkin aikaa sähellettyäni jouduin kuitenkin myöntymään. Tuossa asennossa se ei onnistunut. Olin saanut kalun sisälle muutaman kerran, mutta yrittäessäni liikuttaa sitä edestakaisin se luiskahti ulos. Tietysti voisi väittää, että Ellun pillu oli löysä, mutta enemmänkin se oli sitä, etten saanut oikealle jalalle mitään tukea takapenkin reunasta.

Ellu kierähti ja nojasi syvälle farmariauton takapäähän penkin yli ja itse sovittauduin etupenkkien väliin. Nyt pääsisin kunnolla nussimaan!

Silloin Ellu havahtui, että jumalauta, noin nuoren sonnin satsista tulee takuulla paksuksi! Eli kondomia etsimään. Eipä löytynyt. Saaran käsilaukussa oli useampikin, eri merkkejä jopa. Laiha lohtu. Olisin pyytänyt Ellua ottamaan suihin, mutta en oikein keksinyt miten. En kehdannut pyytää suoraankaan. Enkä osannut luvata, että ottaisin pois ennen kuin laukeaisin, vaikka en varmaan olisi onnistunut jarruttelemaan. Kalu pystyssä, pillunesteestä kiiltävänä ja vain yksi ajatus päässäni laukaisin itsenikin yllättäen.

– Sulla on tosi kaunis peppu.

Olin sitä paitsi tosissani. Siis eihän se millään voinut pärjätä luokkakavereiden viisitoistakesäisille lanteille, joihin naisellisuus juuri oli tuonut pehmeyttä, mutta kaunis se oli. Naisellisen kaunis.

– Vai peppua pojan nyt tekee mieli.

Sekunnin sadasosan kesti ennen kuin ymmärsin, miten sanomiseni tosiaan voisi tulkita. Ja toisaalta, ei ihan väärinkään ollut. Ellu otti ja meni takaisin paikalleen. Sain neuvoksi ottaa pillusta vähän liukastetta parin työnnön verran, sitten sylkeä ja hitaasti sisään.

Olen aina välillä koittanut muistella, mitä mietin tuossa tilanteessa, mutta enpä ole muuta muistanut, kuin että ”sinne meni”. Avoimena ja pehmeänä, liukasteistaan kiiltelevänä ja kullia odottavana Ellun pillu oli ottanut kullini sisään kuin huomaamatta, mutta odotin jotenkin tiukan peppureiän olevan hankalakin. Mutta ei. Kaluni luiskahti sisään helposti, kun vähän ohjasin sitä painamalla yläviistosta, ja hetkisen olin paikallani.

Tunsin, miten peppu puristi vartta työntäessäni kalun hitaasti niin syvälle kuin mahdollista. Päässäni kohosi ja tunsin, miten koko lantioni valmistautui kuin venytellen urheilusuoritukseen. Vedin kullia ulos jättäen vain terskan sisälle, ja uudestaan sisälle.

Silmät suljettuina tunsin, miten Ellun sormet osuivat välillä palleihini hänen sormettaessaan itseään. Sitten tunsin, että nyt lähtee. Olin työntänyt sisään ehkä viisi, korkeintaan kymmenen kertaa, mutta väistämätöntä se oli. Vaikka pysäytin liikkeen, luonto kuitenkin käski painaa vielä kerran pohjaan. Laukesin. Värinä tuntui koko alapäässä. Nytkytin vielä syvemmälle, vaikka olinkin jo painautunut tiukasti kiinni rehevään takamukseen. Sinne meni poikuus, piiloon auringolta.

Ellu runkkasi, jos naiset siis yleensä runkkaavat, enkä uskaltanut liikkua. Olisin mielelläni nussinut pidempäänkin, ja Ellun mumina, ”joko nyt”, ”ei kai”, ”hiukan vielä”, kyllä kannusti jatkamaan, mutta vääjäämättä kaluni pehmeni ja valui ulos. Se siitä sitten.

Ellu kääntyi, lopettamatta vittunsa käsittelyä, nojaamaan oveen ja antoi ymmärtää, että se oli sitten nuolemisen paikka. Ja olisin minä nuollut, uskokaa pois, innolla olisinkin, mutta kun satuin näkemään, että kengänkorjaajat olivat tulossa takaisin, jouduin melkein paniikkiin. Kiskoin housut ylös ja menin Ellun ohi ovesta ulos ja melkein juoksin puun taakse. Siellä olin sitten kusevina, vaikka tippaakaan ei tullut. Sen sijaan huomasin, että kaluun oli tarttunut aika pistävä kakan tuoksu, siis paskan haju.

Kesken jääneen panon takia, ja ilmeisesti sitäkin enemmän harmistuneena pikkupoikaan sortumisesta johtuen Ellu tahtoi lähteä heti tanssimaan. Saara toivotteli vielä onnea tyttöjen kanssa ja totesi Tonin olevan sellaisen suupaltti, että kyllä siihen tytöt sortuisivat. Ellu sen sijaan kommentoi jotakin poikien ja miesten eroista, mutta se jäi muilta huomaamatta.

Loppuilta olikin vähän kurja, koska olin varma, että haisin paskalle. Niinpä otin ja lähdin kotiin valittaen päänsärkyä. Toni sen sijaan jäi ja kehui myöhemmin, että oli saanut yhden humalaisen ruotsalaisen tytön näyttämään tissejään ja vähän runkkaamaan housujen sisällä ennen kuin sen kaverit olivat hakeneet ”varman tapauksen” pois. Itse en viitsinyt mainostaa omaa saavutustani, mutta kyllä runkatessa tuli muisteltua, miltä rehti perse yläviistosta näyttää.