Yön kuumat kyyneleet

Takinhelma leppasi levällään alkukesän aamun lämpöisen leudossa
vireessä. No, yli viisitoista astetta kuitenkin, fiilis taisi lämmittää lisää.
Vihellys pyrki pakostikin ulos huulien välistä, Baddingin Aamuöiseen
sateeseen, vaikkei sateesta ollut tietoakaan. Eikä kyllä enää
aamuyöstäkään.
Aamuauringon säderyöppy tavoitti minut juuri sillä hetkellä, tullen esiin
edessäni olevan kerrostalon takaa. Vilkaisin kelloa, 9.30 ja juuri sillä
hetkellä, mikään ei ois voinut olla paremmin.

Pari päivää aiemmin.
Istuin kouluruokalassa syömässä, vielä yksin pöydässä, kaverit olivat
ruokalinjastolla vasta tulossa.
Muutamaa pöytää taaempana, mun selkäni takana oli meidän koulun
lätkäjengi pitämässä huomiometeliään mässäämisensä lomassa, meteli ja
huutelu oli jatkuvaa.
Sitten yhtäkkiä, porukan kingi, lätkäjoukkueen kapteeni ärähti jotakin ja
mölinä taukosi kuin leikaten.
Kolmen kauniin tytön porukka astui juuri sisään ruokalan ovesta.
Kuuluivat ihan omaan porukkaansa koulussa. Liikunnallisia, fiksuja ja
tiesivät nuoruudestaan huolimatta, mihin välietappiin olivat juuri nyt
pyrkimässä.

Olin muutamaa päivää aiemmin kirjaimellisesti törmännyt yhteen heistä,
kuparitukkaiseen Eevaan. Kun molemminpuoliset ohottelut oli vaihdettu,
niin viimeinen lattialta hänen nostamansa pudokas oli mun puhelin. Sen
näyttöön oli liike kytkenyt virrat ja tuonut taustakuvan näkyviin.
Siinä mun yli yheksänkymppinen mummo hymyili nätisti ryppyisillä
kasvoillaan. Ei varmasti mikään yleisin taustakuva aihe.
Eeva vilkaisi syttynyttä taustakuvaa, hymyili samalla multa polvet veteliksi
ja sanoi, – Äiti vai?
– Mummo, se on pitäny mut ryhdissä sen jälkeen, kun mun vanhemmat
kuoli auto-onnettomuudessa. Mä en varmasti ois tässä, jollei mummo ois
pitäny musta ja mun veljestä huolta. Siks tommonen taustakuva, tuli
jostain syystä turhankin pitkä selitys kuvalle.

Eeva puri huultaan, ehkä pienestä liikutuksesta ja sanoi, – Sori, mä en
tienny. Onks siitä kauan, kun sun ………?
– Joo, on siitä aikaa jo, mä olin silloin jotaan kuus vasta. Ei se enää haittaa,
paljoo, oli pakko jatkaa, vaikka haittashan se.
Eeva unohtui katselemaan kuvaa ja havahtui vasta hetken kuluttua, – Ai,
sori taas, sun mummos näyttää just siltä miltä mummon kuvittelee
näyttävänkin. Semmoselta rehelliseltä ja lämpimältä.

Sain puhelimeni takaisin ja yllätin itseni sanomalla, – Onks sulla hirvee
kiire, vai voidaaks jutella hetki?
Eeva hymyili vähän ujomman hymyn, siinäkin oli ihan tarpeeksi, – On mul
semmonen kymmenen minsaa, ja nyökkäsi kohti syvää ikkunasyvennystä,
johon just molemmat mahduttiin vierekkäin istumaan.
Peput ja reidet painu sopivasti kiinni toisiinsa, sen verran ahdasta oli.
Tunsin heti lämmön, joka välittyi kosketuksesta, enkä malttanut olla
sanomatta, – Sä oot tosi lämmin.
Ja punastuin varmaan tomaatiksi, ei aina tarttis hölistä. Mut sainkin
palkaksi solisevan pikku naurun ja vastauksen, – Niin tunnut säkin olevan.

Saatiin, yhtäkkisestä tilanteesta huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen,
aikaiseksi melko luonteva juttutuokio ja huomattiin nauravamme
samanlaiselle huumorille, vähän molempien taustojakin avattiin.
Oltiin jo melkein erkanemassa, kun urheilukingit mölisivät käytävää pitkin
ja pää-ääni pysähtyi eteemme, muiden myös topatessa toisiinsa
törmäillen.
– Moi, edusmies sanoi, sen selvästi Eevalle osoittaen ja välitöntä
vastareaktiota odottaen.

Eeva jatkoi rauhassa aloittamansa lauseen loppuun ja vilkaisi sitten, vähän
hidastellen ja senkin vain sivusilmällä. – Moi moi, hän vastasi, antoi
äänessään kuulua selvästi pienen ihmettelevän sävyn ja jatkoi saman tien
keskusteluamme taas kokonaan minuun keskittyneenä.
Vilkaisin takatukkaa ja näin miten kirkas puna nousi, peittäen koko
kiiltelevän naaman, ei varmaan ois tehnyt yhtään kipeämpää, vaik ois
saanut lämärin suoraan munilleen. Ilmeisesti heppu odotti Eevan olevan
täysin otettu urheilukingin äkillisestä huomionosoituksesta.

Eeva jatkoi häiriintymättä tarinaansa, meni varmaan puoli minuuttia ja
vierestämme kuului äyskähtäen, – Vittu, ja urheilujalkineiden pohjat
saivat kokea ensimmäisinä kiukun, jonka näkymättömyys aiheutti.
Kuului pari terävää vinkaisua, kun kalliiden jalkineiden pohjat protestoivat
äkkikäännöstä vinyylilattialla, antaen samalla lähtökäskyn ja suunnan
ympärillä seisoville, hölmönä hymyileville lakeijoille.

Eeva ei vilkaissutkaan, nyt täysin mykistyneen kolliporukan poistumista,
sanoi vain hetken kuluttua hiljaa, – Nyt tais jonkun mieli pahoittua.
– Ei voi aina olla kaikille mieliksi, lohdutin häntä. Enkä voinut estää pientä
hymyä, johon kyllä sain myöskin vastauksen.

Tää meidän reisilämpöistunto oli alku jollekin. Seuraavina päivinä oli kuin
magneetti ois kiskonut meitä toistemme seuraan. Ehdimme niiden aikana
jutella monta pikku hetkeä ja huomasin että kerta kerralta olimme
jutuissamme lähempänä toisiamme mutta myös vartalomme vetivät
toisiaan puoleensa niin, että pian tunsimme toistemme hengityksen
kasvoillamme. Eikä se tuntunut ollenkaan pahalta, ei ilmeisesti
Eevastakaan.

Mutta nyt olin siis aloittelemassa sapuskaani ja Eeva kavereineen oli juuri
saapumisellaan hiljentänyt takanani istuvan porukan. Ei sillä, kyllähän se
tyttöporukka sai olemuksellaan huomiota ihan yrittämättään. Kaikilla
mustat legginsit, jotka nuolivat alavartalon kaaria ja jos ne vähän
peittivätkin, niin kyllä ne toivat esiinkin kaikki kaaret ja painanteet.

Olisin voinut vannoa, että koko takanani istuvan porukan huomio oli
omasta mölinästä siirtynyt katseen muodossa, kohti sirosti lipuvien
tyttöjen haaroihin, joissa jokaisella legginsien keskisauma näytti painavan
sinne selvän uoman.
Ja painoihan se, jokaisen housuthan olivat luonnostaan niin kireät ja
ylhäällä, ettei haaroihin todellakaan jäänyt yhtään löysää. Sehän tällaisen
vaatekappaleen tarkoitus tietenkin olikin.

Eeva väläytti mulle aurinkoisen hymyn ja kun oli kohdallani, sujautti vielä
pienen paperilapun pöydällä lepäävien sormieni väliin. Tytöt jatkoivat
taaemmas, kohti normipöytäänsä ja minä työnsin nopeasti lapun
taskuuni.
Samalla nykäisin pienestä lehtiöstä yhden sivun, mulla oli kymppi
kuviksessa ja piirsin omaksi huvikseni paljon. Mummo aina sanoikin mun
olevan, oman elämäni Kylli-täti. Niinpä vetäisin siihen lappuun
muutamalla viivalla karikatyyrihahmon, jolle lisäsin pari yksityiskohtaa sen
tunnistamiseksi.
Laitoin sen sormieni väliin näkyville ja jollei ollut tarkkaan seurannut
minua tai oli ollut jotain muuta vahdittavaa, vaikkapa tytöt, niin lappu
tietenkin näytti olevan sama, jonka Eeva siihen oli laittanut.

Takanani kuului tuolien kolinaa, josta oli helppo arvata lätkäkingin
päättäneen, että nyt kaikki olivat syöneet. Askeleet lähestyivät takaani ja
olin vähän varautunut mahdolliseen ylimääräiseen huomioon. No sitähän
toi lapunvaihtokin jo oli.
Alfauros ehti kohdalleni ja nappasi lapun nauruun rähähtäen, muut
nauroivat mukana, osan edes tietämättä mille. Heppu pysähtyi ennen
ulko-ovia ja avasi lapun.

Tumma puna suorastaan roiskahti naamalle, kun hän tunnisti kuvasta
itsensä, ottamasta suihin joltain isokaluiselta, jonka hahmosta näkyi vain
kriittinen osa etumustaa.
Hermo paloi heti, piirros rusentui mytyksi hänen kouraansa ja lensi
suoraan ruokalasta poistuvan, luokkaa alempana olevan tyttöjoukon
jalkoihin.

Kingi lähti kohti minua, tajusikin samassa tehneensä emämunauksen ja
pyörähti ottamaan paperimyttyä takaisin.
Se vain oli jo myöhäistä. Paperi oli jo avautumassa tyttöjoukon käsissä,
eikä mennyt kuin muutama sekunti, niin tyttöjen vertailevat katseet
löysivät yhdennäköisyyden ja pikku yksityiskohdat, joista ei voinut
erehtyä.

Tytöt purskahtivat, yksi toisensa jälkeen, nauruun ja syvenevä puna
kasvoillaan kuvan malli tempaisi paperin käteensä ja takana seisoneet
alamaiset ehtivät hädin tuskin avata väliinsä tilaa ulos ryntäävälle
johtajalleen.
Lasiovi olisi varmasti hajonnut kiinnipaiskauksessa, mutta ovipumppu
vesitti tämänkin näytöksen, ovi sulkeutui ihan nätisti.

Otin oikean viestilapun rintataskustani ja sain silmiini Eevan kauniilla
kaunolla kirjoittaman lyhyen viestin: Huomenilta, voitko tulla meille. Minä
yksin kotona koko viikonlopun. Eeva. Ja vielä osoite.
Käännyin sen verran, että sain Eevaan katsekontaktin, jota hän näytti jo
odottaneen. Nostin lapun huuliani vasten, annoin sille pienen pusun ja
nyökkäsin.
Eeva hymyili ja nosti huomaamattomasti vähän peukkua.

Syömäseuranikin ehti pöytään ja saatiin safkat naamaan. Kamat
keräilyvaunuihin ja kohti ulko-ovea, kaverit menivät edellä. Kun ehdin
ovesta ulos, harppasi äsken, lähinnä itsensä nolannut, lätkäkingi eteeni,
pysäyttäen kulkuni painamalla kämmenensä rintaani vasten.
– No mikäs sulla, kysyin hymyillen, vaikka pysäyttäjäni naama olikin
enempi norsunvitulla.

Ilmeisesti kaveri ei kiukultaan saanut sanaa suustaan, mutta tulevan
lyönnin näin jo pari sekuntia ennen kuin hän sai sen edes liikkeelle
mahaani kohti.

Seuraavaksi ei oikeastaan näyttänyt tapahtuvan mitään. Sivusta seuraaja
näki vain, miten alakautta mahaani kohti lähtenyt isku ohjautui jostain
syystä kokonaan sivusta ohitse.

Kingin ilme ehti, punottavan hämmästyksen kautta, kivusta kalpenevaan
irvistykseen, jonka syytä ei kukaan ymmärtänyt. Tiesin, että nyt sattui ihan
saatanasti, vaikka jäykät sormeni olivat käyneet vain muutaman sentin
hänen yläpalleansa lihasten välissä.
Irrotin käteni hänen hartialtaan, josta olin tukenut häntä taittumasta
kaksin kerroin, astuin sivuun ja jatkoin matkaani.

Tajuamatta mitä oli tapahtunut, astui porukan suurin ”pelimies” eteeni ja
pysähdyin ystävällisesti hymyillen hänen eteensä.
– Entäs sulle, kysyin vähän äänellä, että mitä saisi olla, niin kuin mulla ois
ollu koko är-kioskin tuotevalikoima tarjottava. No ei ollu, mut ois multa
jonkinlainen setti tarpeen tullen löytynyt.
Heppu katsoi hämillään takanani, juuri äsken syömäänsä lounasta
pensaaseen yökkäävää, kaksikerroin taittunutta pomoaan, kohautti
olkapäitään ja otti askeleen takaisin tajutessaan, että mulla taisi olla jotain
tekemistä esikuvansa tämänhetkiseen olotilaan.
Sain tämän jälkeen olla rauhassa tältä porukalta.

No joo, jännitti ihan vitusti, suoraan sanoen. Silti, sormi ovikellon napille,
syvä henkäys ja nappi alas. Jos Eevan äiskä tai iskä avaa oven, niin oliko
mulla sanoja valmiina. – Päivää, minä olen Lehdon Masa. Ei, olen Matti
Lehto. Eeva pyysi minua leikkimään kanssaan. No einyt sentään
leikkimään, tai no, leikkimään kanssaan, sitähän mä oikeestaan just
toivoin.
Pulma ratkesi, koulun kaunein (ainakin minun silmissäni, ehdottomasti)
tyttö avasi oven ja hymy, jonka sain upeilta, pitkien, kuparinpunaisten
hiusten kehystämiltä kasvoilta, vei sitten ne kaikki suunnitellut, hänelle
tarkoitetut pehmeät mutta järkevät sanat, mennessään.

Jotain sentään. – Moi. Vau, sä oot tosi nätti, kuulin sanovani. Tosi hyvin
keksitty, mutta hyvä että edes se. Ojensin ruusun, mummo oli opastanut,
kun sai musta puristettua, että jonkinlaiset ensitreffit.
– Kiitti, Eeva nuuhkaisi punaista kukkaa, jonka olin kuorinut esiin
kirkkaasta, kahisevasta muovikääreestä jo pihalla. – Ihana tuoksu.
Hyvä etten möläyttänyt, että kiitos samoin, kun Eevan mieto
parfyymintuoksu oli jo ympäröinyt minut.
Nilkkoihin myttääntyneet villasukat, mustat legginsit ja valkoinen, jotain
vähän pörröistä materiaalia oleva, vartaloa myötäilevä neule, joka ei
todellakaan piilottanut Eevan muotoja.
Eipä niitä kyllä ollut syytä piilottaakaan, silmä kyllä lepäsi. Söpö napa
kurkisti vaatteiden väliin jäävästä kapeasta, paljaasta ihokaistaleesta.

Ennen kuin ehdin kunnolla koota itseäni, Eeva nappasi luontevasti kiinni
kädestäni ja veti sisään ovenvälistä. Sain vauhdissa karistetuksi kengät
jaloistani ja sitten olinkin jo halattavana. Eikä mikään kaverihalaus, vaan
tiukka likistys, vartalot vastakkain niin, että Eevan reidet vielä asettuivat
kahtapuolen mun reittäni.
– Ihanaa kun pääsit, pelkäsin koko ajan, et puhelin piippaa viestin, jossa sä
vaan ilmotat, ettet tuukkaan, Eeva sanoi hiljaa kasvot kaulakuopassani.
Jostain syystä tämä lämmin ja pehmoinen vastaanotto, ja tietenkin Eevan
sanat, saivat palan nousemaan kurkkuuni, enkä saanut vastatuksi muuten
kuin puristamalla vielä vahvemmin hänet itseäni vasten.

Oltiin vaan hetki hiljaa ja nautittiin toistemme läheisyydestä, lämmöstä.
Nenäni oli hänen hiuksissaan ja tiesin, että tulisin muistamaan tämän
hetken ja hänen tuoksunsa loppu elämäni.
Eeva kallisti päätään, niin että katseemme kohtasivat ja oli selvä, että jos
tämä olisi suomifilmi, enkä nyt suutelisi, niin joka ainut katsoja huutaisi
ääneen, IDIOOTTI.
Kun huulemme kohtasivat, oli kosketus kuin salamanisku. Molempien
kielet etsivät toisiaan ja tuntui, että huoneen valot himmenivät
ympärillämme. Viimeistään tässä hetkessä molemmat tunsivat, että juuri
nyt oli menossa jotakin taianomaista, jonka voi kokea sellaisenaan vain
kerran.

Se oli elämäni lämpimin suudelma, josta irrottauduimme hitaasti, kuin
varoen rikkomasta jonkinlaista lumousta ympäriltämme. Eevan silmät
kiilsivät, kuin olisivat tulvillaan valumattomia kyyneleitä, yhden räpäyksen
takana. Painoin hänet tiukasti rintaani vasten ja sanoin, – Kaikki hyvin, ei
mitään hätää.
Hetken kuluttua irrottauduimme hiukan, Eeva veti henkeä, vähän kuin
nyyhkäisten, katsoi rintaani ja sanoi, – Anteeks, nyt mä sotkin sun paidan.
Rintamuksessani oli kostea läikkä kyyneleestä, johon oli liuennut
hiukkanen silmämeikkiä. – Anteeks, Eeva toisti, – äsken kun suutelit mua,
tuli vaan niin hyvä olla, niin kuin ei mikään vois meitä satuttaa.

– Musta tuntui ihan samalta, ihan outo hetki. Niin kuin kaikki muu ois
kadonnut, ja me vaan oltu.
– Ja toisekseen, mä en ikinä pese tätä paitaa. Jos se kerran oli musta
johtuva onnenkyynel, niin säilyköön jälki siitä ikuisesti.
Menipä runolliseksi, mutta näytti kuitenkin osuvan.
Eeva, nyt jo hymyillen, taikoi jostain kätköstään paperinessun ja aikoi
pyyhkiä siihen toisesta silmästä vierähtäneen.
Otin nenäliinan hänen kädestään, painoin sen hellästi kyynelvanaan ja
kuivasin pois.

– Mul ois tossa vajaa pullo mutsin valkkaria, haluisitko, Eeva toi meidät
nykyhetkeen, otti ensin kaapista kapean maljakon, vähän vettä ja ruusu
asettui siihen nätisti.
– Jos säkin otat, niin joo.
Korkeajalkaiset lasit saivat alleen aluset, kylmä viini pisti lasit hikoilemaan
heti.
Nostimme lasit, – Mille kilistetään, Eeva kysyi ja upotti minut taas
säkenöiviin silmiinsä.
En saanut heti vastatuksi.
– Mitä sä katot, tuli kysymys hetken kuluttua.
– Tähdenlento, lähti sun toisesta silmästä ja jatkui toiseen, sanoin
häkeltyneenä siitä mitä luulin nähneeni. Tietenkin se oli vain
valonheijastus jostakin, mut silti.
– Höpö höpö. Mille?
– Sille, et mä oon nyt tässä, luulin et sä oisit mulle vaan unelmaa.
– Hä, mähän oon ollu ihastunu suhun ensi näkemältä, ja se meidän
törmäys oli varmaan kohtalo, Eeva sanoi ja kuulin hänen olevan tosissaan.
– No sitte voidaan varmaan kilistää ihan vaan meille ja tälle illalle, sanoin
ja kilautimme varovasti hoikkia laseja vastakkain.

Istuttiin olkkarin sohvalla, Eeva oli ihan mun kainalossa ja nojasi päätään
mun olkaan. Juteltiin vähän kummankin odotuksista ja unelmista elämää
kohtaan, aika samoilla mentiin.

Ylimääräiset valot oli sammutettu jo aikaa sitten ja oli sopivan hämyisää.
Valkkaristakin oli riittänyt vielä toiset lasilliset ja sekin oli osaltaan tehnyt
olostamme pehmeää.
Äkkiä huomasin Eevan kääntäneen kasvonsa suoraan kohti minua ja
elleivät hänen huulensa olleet valmiina suudelmaan, niin sitten olin ihan
ulkona tilanteesta. Huulet painuivat vastakkain, ensin vähän varovasti ja
sitten toisiinsa imeytyen, kuin hädässä.

Kun suudelma oli jatkunut hetken, Eevan käsi löysi minun käteni, joka oli,
kuin varkain itseltänikin, pujahtanut hänen neuleensa alle, kuitenkin vain
vatsan korkeudelle ja siveli siellä hänen lämmintä ihoaan. Epävarmuus
hänen reaktiostaan kesti ehkä puoli sekunttia, Eevan käsi ei torjunut vaan
päinvastoin, vei kättäni paidan alla ylös kohti rintojaan.
Liivien kaarituki osui ensimmäisenä sormiini, jotka liukuivat samalla jo
kupin kaarevalle pinnalle. Saatoin ehkä tuntea nännin kohouman sen läpi,
mutta en ollut varma.

Eeva oli sylissäni, olimme melkein, kuin sulautuneet osin sisäkkäin ja
uskaltauduin viemään molemmat käteni, paidan alla hänen
selkäpuolelleen ja liivien hakasille. Eeva jäykistyi vähän, sanoi sitten hiljaa,
niin, että just kuulin, – Mä en oo ollu silleen, koskaan.
Laskin käsiäni alas, hänen vyötärölleen. Ainoa oikea vastaushan ois ollut
siinä tilanteessa, – En mäkään, mutta en halunnut valehdella ja siksi
jatkoin sanoen, – Ei haittaa, meidän ei oo pakko tehdä mitään, ollaan vaan
lähekkäin.
Eihän mullakaan montaa kokemusta ollut, mutta pari kuukautta
aikaisemmin oli eteen tullut tilanne, jossa just seitsemäntoista vuotta
täyttänyt kolli sai kerralla täyden kurssin siitä, mitä kaikkea tyttöjen kanssa
voi ja pitää tehdä.

Olin talkootyöläisenä Naisten Rytmisenvoimistelun kilpailuissa ja siellä
kaksi, jo kilpauransa lopettanutta, nyt tiukasti valmennuksessa ja
huollossa mukana olevaa nuortanaista, alkoivat tehdä lähempää
tuttavuutta kanssani ja viimein sain kutsun illaksi heidän
majoituspaikkaansa.
Mua ehkä vaan parivuotta vanhempia, timmivartaloisia ”tyttöjä”. Ja
kevyestä läpänheitosta huolimatta, kutsu tuntui sisältävän, ainakin minun
korvissani, lupauksen jostakin. Vähän pelotti kokemattomuuteni, mutta
olin kuitenkin kuluneen vuoden aikana ”joutunut” muutaman kerran
sänkyyn kahden tytön kanssa, eri aikoina tosin ja siksi uskalsin ottaa
kutsun vastaan.

Illasta vain lyhyesti.
Emma ja Viivi ottivat mut vastaan aamutakkisillaan todella lämpimästi.
Nautittiin rauhassa jonkinlaiset drinkit, sitten valoja vähemmäksi. Illan,
ilmeisesti ainakin osin, suunniteltu ohjelma alkoi. Tytöt nousivat eteeni
seisomaan ja yhtäkkiä molemmat pudottivat aamutakit hartioiltaan.
Ne valahtivat mytyksi molempien nilkkojen juureen, eikä heille sitten
jäänytkään ylleen kuin pikkuhousut. Emmalle pienet valkoiset ja Viiville
yhtä pienet mustat, molempien tissit olivatkin sitten silmieni korkeudella
paljaana.

No, ei niiden kyllä tarvinnut kummallakaan parin yhtään hävetä
olemassaoloaan. Välähdyksenä tuli mielikuva elokuvasta Kaappaus
merellä, josta, silloin vielä ihan pojun, verkkokalvolle ikuisiksi ajoiksi
palanut kuva oli, kun näyttelijä Elena Eleniak pomppasi täytekakusta
upeat tissit paljaana. Melko samoissa oli molempien tyttöjen
rintavarustus, parasta A-luokkaa, jo näköjään kovina törröttävine
nänneineen.

Samassa multa nykäistiin pois paita ja vedettiin seisomaan. Farkkujen
nappi auki, vetskari sirahti alas ja samoin heti perään koko housut. En
ehtinyt potkia jalkojani vapaaksi, kun Emma jo oli tarttunut kalsareideni
vyötäröön ja vain hiukan hidastaen painoi ne samaan myttyyn.
Jos oli tyttöjen nännit jo reagoineet ajatukseen illan kulusta, niin sama oli
käynyt mun kullillekin. No, siitä olin vaan hyvilläni. Alkudrinkki oli varmasti
vapauttanut kyrpäänikin estoistaan ja näytti siltä, että se tervehti tyttöjä
ilahtuneena ja vähintäänkin vaakatasossa, vapauduttuaan kahlitsevista
housuista.

Kuin harjoiteltuna, molemmat ottivat askeleen taakse, nostivat kädet
lanteilleen, kallistivat vähän päitään sivulle ja kohdistivat arvioivat
katseensa vaappuvaan kaluuni.
Juuri sillä hetkellä esinahka luovutti pelin esiin pullistuvalle terskalle ja
liukui suonirenkaan taakse, silittyen sitten kokonaan varren päälle. Kiiltävä
tippa ilmestyi tatin päähän, kuin pieni ledvalo. Ei siinä ensiesiintymisessä
ollut mitään hävettävää.

Liike tyttöjen lantioille nostetuissa käsissä jatkui ja ennen kuin ehdin
kunnolla tajutakkaan, olivat molempien pikkarit painumassa alas reisiä,
mun housumytyn jatkoksi.
Eipä kumpikaan peitellyt pimppiään heidän oikaistua selkänsä, puhtaaksi
sheivatut häpykummut kaartuivat haaroihin ja vain ohuet, kapeiden
häpyhuulien reunustamat vaot jakoivat ne kahtia. Pimpit olivat, näin äkisti
katsottuna, kuin samalla muotilla valetut.

Ei mennyt kuin hetki, niin koko kolmikko oli tyttöjen parisängyllä, minä
selälläni ja yhtään empimättä Emma imaisi kaluni suuhunsa Viivin
kömpiessä polvillaan kasvojeni päälle. Ehdin juuri painaa peukaloillani
Viivin häpyhuulet raolleen ja samalla ne olivatkin jo märkinä vasten mun
suutani.

Kaksi hyvin vähäunista yötä, jotka vietin tyttöjen kanssa, luonto vei
tikanpoikaa puuhun ja sitä ”luontoa” oli tarjolla kaikissa muodoissa, niin
paljon kuin vain nuorimies jaksoi ottaa vastaan. Jollei kyrpäni ollut
jommankumman tytön pillussa, niin sitten suussa tai pyllyssä.
Viikonlopun jäljiltä kieli, huulet ja koko suu tuntuivat olevan vereslihalla
kaikesta nuolemisesta ja imemisestä. Kaluakaan ei tarvinut kosketella
viikkoon, paitsi tietysti pesumielessä.
Ja pesukin piti tehdä melko hellällä kädellä, sekin tuntui saaneen
melkoisen yliannostuksen hinkkaamista. Kiveksetkin protestoivat monta
päivää kaikkea, pientäkin puristusta vastaan.

No, olihan siinä perusteellisen pussien tyhjennyksen lisäksi se oppipuoli,
ei ihan heti tulisi vastaan asiaa, mitä en olisi päässyt kokeilemaan.
Muutaman aikaisemman ja sen viikonlopun antamalla kokemuksella olin
nyt melko rauhallisena Eevankin kanssa.

– Emmä sitä, Eeva sanoi hiljaa. – Mäkin haluun kyllä, just sun kanssa, tosi
paljon. Vähän vaan jännittää, tai oikeestaan pelottaa, kun emmä ees
oikeen tiedä, mitä pitäis tehdä.
– Shhh, rauhoittelin häntä. – Mäkin haluun sua tosi paljon, mut ei
kiirehditä, pidetään vaan toisiamme hyvänä ensin.
Eeva nyökytti päätään mun rintaa vasten ja melkein kuiskasi sitten, –
Opetatsä sitte mua, ja sanot mitä mun pitää tehdä?
– No jos mä nyt osaan sen kummemmin, eikä tehdä mitään mitä sä et
haluu, rauhoittelin hiljaa häntä.

– Saanko riisua tän, sanoin nostaen jo samalla neuleen helmaa ylös Eevan
kylkiä pitkin.
Pieni nyökkäys ja käsien nosto, vähän kuin antautuen ja käteni saivat luvan
jatkaa jo alkanutta liikettä ylös. Varoin vähän Eevan hiuksia, puseron
noustessa yli pään ja pois.
– Voit avata mun rintsikat, jos haluut.
En alkanut enää varmistelemaan, vaan nostin liu’uttaen kämmenet Eevan
ihoa pitkin liivien hakasille. Yllätin ainakin itseni, saamalla hakaset auki
eka yrityksellä.

Ojensin käteni liivien olkaimille ja hetken Eevan käsivarret refleksinä
puristuivat kylkiä vasten, niin etteivät liivit päässeet valahtamaan alas,
mutta kun toin olkaimet alas käsivarsille, niin hitaasti kädet rentoutuivat ja
kevyt vaatekappale liukui käsiini.
Jos olivat valmentajatyttöjen rinnat kauniit ja kiinteät, ei kyllä Eevankaan
jääneet yhtään huonommiksi. Kaksi täydellisen symmetristä, eteenpäin
työntyvää, pulleaa kartiota viivähti näkyvissä ehkä sekunnin, sitten Eevan
käsivarret nousivat peittämään ne.
– Hävettää, Eeva sai hiljaa sanotuksi.

Otin hellän otteen hänen ranteistaan, aloin painaa niitä alas ja pienen
hetken vastustelun jälkeen käsivarret laskeutuivat syliin. Rinnat
värähtelivät Eevan ujostellessa tilannetta ja nännit niiden kärjissä
suorastaan kutsuivat sormiani tunnustelemaan niitä.
– Sun rinnat on ihan täydelliset, sanoin ja suutelin samalla Eevan kaulaa.
Painoin kämmenen vasten toisen rinnan kupua ja tunsin, miten Eeva
vetäisi kiivaasti henkeä koko vartalon hätkähtäessä, kun sain nännin
peukalon ja etusormen väliin.
Se oli niin kuuma ja kova, että tajusin sen kaipaavan vain hellää
kosketusta, ei mitään runnovaa pyörittelyä. Jatkoin kaulan suutelemista ja
samalla rintojen hyväilyä, Eevan hengitys nopeutui ja taukosi pieniksi
hetkiksi, aina kun kosketus lähetti säväyksiä alemmas vartalolla.

– Saanko riisua sun paidan, Eeva kysyi vuorostaan arasti.
Nyökkäsin hänen kaulaansa vasten luvan, jota ei todellakaan olisi tarvinut
kysyä, mutta eihän Eeva ollut yhtään tietoinen siitä, minkä verran mulla oli
kokemusta näistä jutuista, olisinhan voinut olla ihan kokematon minäkin.
Paita lähti sujuvasti päältäni ja koska samalla suuni irtautui kaulalta, niin
laskin sitten pääni niin, että sain painetuksi huuleni pullean rinnan
kuvulle, siitä pikku liike, niin nänni imeytyi huulieni väliin.
Vavahdus ja voihkaisu kertoivat, että huulieni välissä pullottava nappula
oli hyvin tuntoherkässä tilassa. Ja kun vielä vapaana oleva rinta
nänneineen sai täyden huomion toisen käteni sormilta, alkoi koko sylissäni
oleva vartalo liikkua pienin liikkein levottomasti.

Eevan kädet liukuivat ihollani, kuin siihen tutustuen ja niinhän ne tietysti
tekivätkin, ensikosketuksia.
Rohkaisin mieleni ja avasin sokkona farkkujeni napin ja sain keploteltua
vetoketjunkin alas. Kyrpä oli jo melkein täydessä kovuudessaan ja heti kun
sai tilaa, työntyi se bokserien peittämänä, nytkähtelevänä pullistumana,
kaarelleen sepaluksesta esiin.
Eeva henkäili katkonaisesti niskaani, joka nännin imaisulle omansa ja
kuullessaan vetskarin sirahduksen, hän käänsi katseensa ohi pääni
sepalukselleni.

Näkymä pullottavasta, vielä kuitenkin kankaan peittämästä kalustani, sai
Eevan äännähtämään, vähän kuin säikähtäen. Mutta, kun otin kiinni
hänen kädestään, sain sen ohjattua helposti kaluni päälle ja samalla
puristin sormet tiukoiksi renkaiksi sen ympärille.
Näytin näin samalla, ettei kovana seisova kyrpä mene rikki
kovemmastakaan käsittelystä. Liikutin Eevan kättä hitaasti varrella
edestakaisin ja annoin näin ymmärtää, että siitä se tykkäisi.

– Mä haluaisin nähdä sun pimpin, sanoin hiljaa, suu melkein kiinni Eevan
korvassa.
Pieni hetki hengittämättä ja sitten vielä hiljempaa, – Emmä tiedä
kehtaanko mä.
Se ei kuitenkaan ollut, Ei, vaan vähintään Ehkä, tai oikeestaan Kyllä.
Eevan käsi jatkoi kuitenkin liikettään, elikkä pimppikysymykseni ei ollut
järkyttänyt häntä kuitenkaan sen enempää.

Tulkitsin sen niin, että uskalsin laskea toisen kämmenen Eevan haaroihin
ja etusormeni reuna painui tiukasti legginsien keskisaumaa vasten.
Ja vaikka reidet säpsähtivätkin, eivät ne kuitenkaan puristuneet kiinni sen
tiukemmin, ehkä jopa avautuivat vähän. Jollei se ollut lupa varovasti
edetä, niin mikä sitten.
Huulet taas nännille, varovasti hampaita ja väliin imua. Sormella kevyttä
hierontaa, ylös alas haaroissa ja vaikutus alkoi kuulua ja tuntua heti.
Haukkova hengitys ja koko vartalon nytkähtely kertoivat kosketteluni
osuvan herkkiin kohtiin.

– Mennään mun huoneeseen, Eeva sanoi huokaisten, päästi irti kalustani
ja käteeni tarttuen alkoi vetää mua ylös sohvalta. Nöyrästi seurasin häntä
ja kannattelin toisella kädellä farkkujani, niitä ei passannut jättää matkalle,
korsut olivat niiden taskussa.
Eevan sänky ei onneksi ollut mikään pikkutytön sänky, vaan se oli varmaan
niitä metrikakskyt leveitä, sille mut pylläytettiin istumaan. Sitten tapahtui
asia, mikä hälvensi loputkin arvailut illan lopputuloksesta.

Eeva tarttui farkkujeni vyötäröön ja kun sitten tajusin keventää peppuani,
niin hän vetäisi ne saman tien nilkkoihin ja pois. Paita oli jo jäänyt
matkalle ja nyt housutkin, istuin siinä pelkissä boksereissani.
Ojensin samalla käteni Eevan lanteille, sain sormeni legginsien
vyötärönauhan alle ja painoin ne yhdellä liikkeellä hänen reisilleen.
Pieni kolmiomainen pala limenvihreää kangasta toimitti pikkuhousujen
etuosaa, eikä siitä ollut juuri peittämään kuin keskikohdan söpösti
pullottavasta häpykummusta. Kolmion yläkulmista lähtivät vain kapeat
nauhat kiertämään peppupuolelle.
Nivustaipeet painuivat paljaina alas haaroihin, missä kangas juuri ja juuri
riitti peittämään häpyvaon. Syvemmällä haaraosassa näkyi tummempi,
kostunut alue muuten vaaleassa kankaassa. Painoin leggarit, vähän
hidastellen ja nautiskellen paljastuvasta näkymästä, alas nilkkoihin ja Eeva
nosti sirosti jalkansa pois mytystä.

Hän jäi seisomaan vähän ujostelevan ja epävarman näköisenä eteeni ja
arvelin, että minun olisi tehtävä vielä seuraava siirto. Eevan katse oli
juuttunut muhkuraani, – Haluatko nähdä sen paljaana, kysyin ja huomasin
ääneni vähän värisevän.
En ollut ihan varma, mutta olin näkevinäni pienen nyökkäyksen, laskin
käteni bokserieni vyötärölle ja aloin painaa niitä alas. Eeva ei sanonut
mitään, tuijotti vain silmät pyöreänä esiin tulevaa näkymää.

Hidastelin vähän ja annoin varren paljastua pikkuhiljaa, yhtäkkiä
housunkaulus ohitti terskanpään ja koko sykkivä kulli heilahti esiin. Se oli
samassa osoittamassa suoraan kohti Eevan kasvoja, kivekset tiukkana
pallona sen jatkeena.
Nopea henkäisy, – Voi luoja, eihän toi mahu mihinkään, Eeva sai viimein
kuiskatuksi.
No olihan se juhlakunnossa kai melko iso, en nyt sattumoisin ollut päässyt
seisovia kulleja niin vertaamaan omaani, mutta jos valmentajatyttöjen
kommentteihin oli uskomista.

– Shhhh, tyynnyttelin kauhistunutta nuortanaista, potkaisin bokserini
sivuun ja vedin hänet lantiosta polvieni väliin, napakuoppa oli ihan
edessäni, huulieni korkeudella.
Antamatta Eevalle yhtään lisäaikaa muodostaa mielessään kauhukuvia
pimppiään rikkovasta sisääntyöntymisestä, tartuin pikkareiden nyöreihin
ja aloin painaa niitä alas.
Kangaskolmio kääntyi laskeutuessaan nurinpäin ja paljasti samalla
loputkin karvattomasta kummusta, jota häpyvako alkoi jakamaan kahtia.
Vain kapea soiro oli enää peittämässä häpyhuulia ja sekin kääntyi kolmion
mukaan. Jos oli pimppimehu kostuttanut kankaan ulkopuolelta, niin
sisäpuoli sitten kiilsikin aivan märkänä.

Pieni limenvihreä kangaspala valahti nilkkoihin ja niin oli Eeva yhtä
alaston, kuin tarun mukaan nimikaimansa aikoinaan. Jalat jäivät vähän irti
toisistaan, sen verran mitä nyt mahtuivat siinä reisieni välissä.
– Ei saa tuijottaa, Eeva sanoi hiljaa ja yritti nostaa leuasta mun päätäni
ylöspäin. Vaikka pää vähän nousikin, niin katse pysyi silti tarkkaan Eevan
pimpissä.
– Mä en oo ikinä nähnyt mitään noin söpöä, sanoin ja olin taaskin ihan
tosissani.
Ihan pienet, sisemmät häppärit pilkistivät kiimasta kiiltävinä häpyhuulien
alapäässä ja klitorispallukka oli vielä näkymättömissä niiden peittäminä,
yläpäässä.

Vaikka Eeva ujosteli katsettanikin, nostin kuitenkin etusormeni kiinni
hänen haaroihinsa ja kosketuksen hätkähdyttämänä kädet puristuivat
hetkeksi tiukemmin leukaani vasten.
Kun vedin sormea ulospäin niin, että se painui häpyhuulien väliin, Eeva
voihkaisi kuuluvasti ja näkyviin liukuva sormi kiilteli märkänä
pimppinesteistä.
Kämmenet siirtyivät leualtani ylemmäs, korvien yläpuolelle ja hän
selvästikin otti minusta tukea seisomiselleen. Se oli varmaan ihan tarpeen,
siihen malliin Eevan reidet vavahtelivat omiani vasten, kun liu’utin
sormeani häpyhuulien välissä edestakaisin.

Joka kerta, kun vedin sormea ulospäin ja annoin sen kulkea hupun alta,
jonka suojassa klitoris piilotteli, Eevan peppu kiristyi ja työntyi vähän
eteenpäin, kuin vaistomaisena yrityksenä pitkittää sormen ja klitoriksen
yhteistä kosketusta.
Eeva kiersi kätensä kaulalleni ja samalla ylävartalo kallistui lähemmäs niin,
että yletyin taas nappaamaan nännin huulieni väliin. Vain hetki ja tunsin
Eevan vartalon liikehtivän siihen malliin, että jalat eivät enää kohta
kantaisi.

Otin taas hänen lantiostaan kiinni ja käänsin hänet ensin istumaan, paljas,
lämmin pylly reittäni vasten ja siitä oli helppo kallistaa hänet viereeni
selälleen.
Tuntui, että vartalomme alkoivat sulautua toisiinsa ja muutenkin
jalkovälissä sojottava kaluni alkoi olla sitä vaille, että jollei sille pian löytyisi
sopivaa paikkaa, johon uppoutua, saattaisi tulla nolo hukkalaukaus
lakanoille tai Eevan reisille.

Eeva selvästi jännitti jatkoa ja makasi silmät kiinni vieressäni, kuin
antautuneena, tuli mitä tuli. Rinnat kohoilivat kiivaasti hengityksen
tahdissa, vaaleaan ihoon oli jäänyt imevistä suudelmistani pieniä jälkiä ja
nännit punottivat tummina ja kovina.
– Haluatko, kysyin hiljaa, tietäen Eevan kyllä ymmärtävän, mitä tarkoitan.
Laskin samalla kämmeneni häpykummulle, sormien painuessa taas alas,
pehmeitä huulia hyväilemään.
Hampaat ottivat alahuulen hellästi väliinsä, samalla kun alaston
nuorinainen vieressäni nyökkäsi kaksi nopeaa, antaen näin minulle luvan
tehdä hänelle sen, minkä voi sallia vain kerran eläessään.

Ojensin käteni ja sain farkkumytystäni kiinni, vasen etutasku, sieltä kiiltävä
pikku paketti, varovainen repäisy reunasta ja ohut kumiesine oli kosteana
sormissani.
Katsoin Eevaa, joka seurasi silmät raollaan, kuin unisina, miten painoin
kumin kalunpäätä vasten ja rullasin sen varrelle. Pieni pussi jäi terskan
päähän odottamaan täyttymystä.

– Mee vähän ylemmäs, pyysin ja Eeva hivutti itsensä kokonaan sängylle.
Aioin jo tarttua hänen nilkkoihinsa painaakseni jalat levälleen, mutta nyt
kuului hento pyyntö, – Annatko ton pyyhkeen siitä tuolilta.
Annoin moninkerroin olevan pyyhkeen ja Eeva nosti peppuaan, alkaen
asettamaan sitä alleen.
Tajusin tarkoituksen ja autoin saamaan sen kohtaan, jossa se toivottavasti
imisi mahdollisen, immenkalvon repeämisestä johtuvan vuodon. En
näköjään ollut ainoa, joka oli varautunut siihen, että ilta päätyisi Eevan
sänkyyn.

Otin kiinni Eevan nilkoista ja työnsin niistä polvia koukkuun ja levälleen. Ei
tuntunut vastustusta, vaan reidet avautuivat helposti ja häpy avautui kuin
kukka eteeni.
Kosteina kiiltävien häpyhuulien alapäästä oli ohut nestevana valumassa yli
kapean kannaksen ja saman tien yli siristävän pyllyreijän pakaravakoon.
Pyyhe oli varmasti ihan paikallaan.

Painoin peukalot varovasti kahtapuolen häpyhuulia ja avasin vakoa
raolleen, vähän peukaloita ylöspäin ja klitoris tuli kiiltävänä pallukkana
esiin.
Laskin kasvoni Eevan haaroihin, vako kiilteli kielenmitan päässä ja
maailman kaunein, nuorennaisen kiimaisen vitun tuoksu tavoitti nenäni.
Kun kerran saa kiusattua tytön pimpin tuoksumaan noin, ei sitäkään
unohda koskaan.

Kieleni tavoitti sileän ihon häpyhuulten alapuolelta ja vako ei todellakaan
enää kostutusta kaivannut. Ja ennen lipaisun ehtimistä klitorikselle asti, oli
Eevan lantio tehnyt jo monta säpsähdystä ylöspäin.
Muutama pitkä veto kielellä ja sitten nappula huulien väliin ja imaisu. Kuin
pieni kirkaisu pääsi hänen huuliltaan jo ennen kuin ehdin toistaa imun.
Samalla olin löytänyt etusormellani pienen aukon häppäreiden alapäästä
ja kun Eeva tunsi miten aloin hitaasti työntyä sillä sisään, värähti hän ja jäi
kuin odottamaan tuntemusta.

Sormi painui kuitenkin helposti liukkaaseen aukkoon ja pienen pyörittelyn
jälkeen toinenkin. Eevan vartalo rentoutui, kun hän tunsi häpyaukkonsa
antavan melko helposti tilaa sinne työntyville sormilleni.
Tunsin kämmenet poskillani, ikään kuin vetämässä minua ylös ja sitähän
se olikin, – Tuu nyt, kuului hiljaa ja ääni värähteli jännityksestä.
Nousin polvilleni hänen avonaisten reisiensä väliin, painoin jalkoja
polvitaipeista koukkuun ja sain haarat mieleiseeni asentoon, pieni aukko
odotti raollaan tulemistani.

Hollasin terskanpään aukolle, Eevan kädet painuivat vatsaani vasten, – Oo
kiltti varovainen, hän sanoi selvästi peloissaan. Katsoin häntä silmiin, kun
samalla laskin itseäni hitaasti alas, kalu pyrki vastuksesta kaareutumaan
vähän.
Yhtäkkiä vastus antoi periksi, Eevan silmät rävähtivät ammolleen ja
huulilta purkautui pitkä voihkaisu. Olin hänen sisällään, en koko mitallani,
mutta syvällä kuitenkin. Kurkkasin väliimme ja kortsunrengas näkyi juuri
kireäksi venyneen häpyaukon reunalla.

Kämmenet olivat siinä vaiheessa jo läiskähtäneet pakaroilleni, pysäyttäen
liikkeeni ja ymmärsin, että tunne siitä, kun miehen (no, nuorenmiehen,
mutta kuitenkin) kyrpä täyttää emättimen ääriään myöten ensimmäistä
kertaa, vaatii varmasti hetken totuttelun.
On se jonkinlainen järkytys kuitenkin, toinen ihminen on kalullaan
tunkeutunut syvälle sisääsi ja äkisti ajatellen, kalun pää tökkii jossain
vatsassasi.
– Sattuuko, en osaa muuta kysyä.
– Vähän. Oota, älä liiku.
– Otanko ulos?
– Eih. Nyt, liikuta hiljaa.
Kämmenet hellittivät pakaroiltani ja aloin hitaasti nostaa itseäni ylös.
Ohuen kumin peittämää vartta alkoi liukua esiin Eevan sisältä, pinnalla
näkyi selvästi vähän verta, joka oli sekoittunut muihin kiimanesteisiin.
Tunsin terskanreunan liukuvan aukon sisäreunalle ja niin kai Eevakin,
koska kädet painuivat taas tiukemmin takapuoltani vasten, antaen luvan
tulla takaisin sisään.

Työnnyin samaan rengasrajaan, missä eka työntökin kävi ja aloin ilman eri
lupaa hakea edestakas rytmiä kyrvälleni. Tunsin, että painuin koko ajan,
työntö työnnöltä syvemmälle Eevan sisään, jokin siellä antoi tilaa.
Eikä se tuntunut enää satuttavan häntä, vaan lantio oli jo täysillä mukana
liikkeessä. Eevan pillulihakset tuntuivat päästävän kankeni sisään sitä
sopivasti puristaen, mutta ulosvedolla ne tuntuivat melkein kouristuvan
sen ympärille.

Ja tästä lypsyliikkeestä johtuen alkoi tuntua sellaista nykimistä jossain
kullin alkujuuressa, että mälli lähtisi ihan kohta. Mutta, ei ollut Eevankaan
purkaus kaukana, siihen malliin hänen vartalonsa kiemurteli, selkä nousi
kaarelle ja painui taas alas.
– Mä tuun just, Eeva kirahti. Reidet puristuivat kylkiini, kämmenet
kiskoivat pakaroitani, kuin yrittäen saada kaluni vielä syvemmälle
sisäänsä. Eevan pää taipui taaksepäin, kaulan jänteet näkyivät tiukkoina
juonteina ja suusta kuului kuin pihinää.

Ilmeisesti emättimen lihakset saivat vielä jonkinlaisen loppukrampin,
koska tuntui ettei kaluni tule ulos enää vetämälläkään ja samalla lähti
sitten kuuma purkaus työntymään kullinvarren sisällä kohti Eevan pimpin
syvimpiä syövereitä.

Järki sanoi, ettei mikään ohut kumi pysty pysäyttämään sellaista
spermasyöksyä, joka juuri purkautui Eevan sisällä, mutta eihän tässä
muutenkaan järki tahtonut pysyä mukana.

Puristimme toisiamme kuin olisi viimeinen hetkemme tässä maailmassa ja
kuumat hengitykset puhisivat kaulojen ihoille, niitä vasten lepäävien
huuliemme raoista.
Kokeilin vetää, vielä lähes kovana olevaa kalunani ulos, mutta Eeva painoi
pakaroitani ja sanoi, – Älä vielä, ollaan hetki vaan näin.
No, eihän mulla ollut siitä kiire mihinkään, kulli syvällä nätin tytön
pimpissä ja upeat, vieläkin kiihkosta värähtelevät tissit ihan silmien
edessä, hätäkö siinä.

Muutama minuutti vaan oltiin ja annettiin hengityksen tasaantua. Eeva
nosti päätään nähdäkseen väliimme ja sanoi, – Satutinko mä sua, tuntui,
että mun sisällä tapahtui kaikkee, en pystyny pidättelemään.
– Et satuttanu, mut kyllä mäkin tunsin, että sulla on aika tiukat lihakset
tuolla alhaalla, sanoin ja uskalsin jo vähän naurahtaa.
Eevaltakin pääsi pieni nauruntuhahdus, – Älä kiusaa pientä, en voinnu sille
mitään, tuntu vaan niin hyvältä.
– Onkohan tuolla meidän välissä millanen sotku, oonks mä valunu, Eeva
jatkoi.

Eevan kädet hellittivät puristuksen pepultani ja aloin nostaa itseäni ylös ja
ulos. Seurasimme molemmat esiin tulevaa kalunvarttani, märkää, ihan
vähän verta ja kun terska lupsahti ulos emättimestä, ainakin sisäinen
huokaus molemmilta, kun kortsun pää pullotti valkoisena ja näytti
pitäneen spermasatsin sisällään.

Nousin polvilleni ja katsoin Eevan haaroihin, pimpistä oli valunut pieni
verensekainen noro pyyhkeelle, siinä kaikki, ei lakanapyykkiä. – Älä katso,
hävettää, Eeva sanoi.

– Kaikki hyvin, ei sotkettu mitään, pyyhkeessä on vaan vähän, sanoin ja
ennenkuin Eeva ehti reagoida, painoin märän suudelman hänen
vatsalleen.
– Voidaanko mennä vähän pesulle, otan tän pois vasta siellä, sanoin ja
nostin somillani esiin, nyt jo vähän pehmennyttä kaluani, jonka päällä
olevan kortsun pinta alkoi pikkuhiljaa kuivua eritteistä.

– Sano sille, että voi rentoutua hetkeksi, Eeva sanoi nauraen, katsoessaan
puolijäykkää kaluani.
Hetkeksi. Jos oikein ymmärsin, niin en olisi lähdössä yön selkään, vaan
ehkä jopa aamukahvi olisi luvassa.
Aamuöiseen sateeseen, Rauli Badding.

Pornonovellin Yön kuumat kyyneleet on kirjoittanut nimimerkki: Riepu Petteri