Toimistonaiset

Ja tapahtui sinä päivänä siinä Kiholinna kahdenkymme­nen rapussa, että minä tunsin olevani uros! En ollut nainut kohta kuukauteen. Toimistosta tuli uusi toi­mistosihteeri Tuula rappuun heti perässäni. Olin nousussa rapussa. Tuula kiusoitel­len ky­syi.
– Tuolla pimeässä vintissäkö sinä asut?
– Siellä. Uskallatko tulla katsomaan maisemia? Olen myös paha mies, joka hy­väksikäyttää ymmärtämät­tömiä naisia ja hyl­kää ne heti.
– Kivaa! Sellaista miestä olen etsinyt kymmenen vuotta! Kaikki ne puhuu rak­kaudesta ja uskol­lisuudesta ja valehtelee! Minäpä tulen ja uskon sinua!
– Kadut myöhemmin! Minä puhuin totta.
– Hii … Sinä … sinä höpsy!
Menimme meille. Tuula katseli ihastellen näky­miä. Kyse­lin mitä juomaa neiti ottaa.
– Olen periaatteessa rouva. Mieheni on perämies FÅA:lla. Olen kolme viikkoa leski ja kaksi viik­koa rouva. Nyt on puoliväli leskeydessä. Mikä sinä olet?
– Diplomi-insinööri kaksi neljä vanha. Lähes siis on sama, kuin sinulla puutteet, vain mie­hen pusseissa tuntuvana.
– Höh! Sinä puhut niin suoraan ja hauskasti. Et ai­nakaan ujostele naista, vaik­ka se on vanhem­pikin sinua.
– Vanhempaa ja kokeneempaa naista minä nyt kaipaank­in. Olen pikkuisen epä­varma kaikista asioista, jota isot pojat pu­huu kulmilla. Minulla on ollut teinirak­kaus ja sellainen ra­joittaa miestä.
Joimme lasit tyhjäksi. Tuula olisi voinut sanoa nyt, että menee kotiinsa, mut­ta kun kaadoin viskiä sulatta­mattoman jään päälle, hän katsoi ja hymyili. Se oli se hymy, jolla käär­me hurmasi Eevan, tai Aatamin, tai itsen­sä ostoskeskus Paratiisissa. Se oli sitä samaa, jota naaras ja koiras harrasti luo­la-asumisessa jo kymmentuhatta vuotta sitten. Joimme taas vis­kit. Laitoin la­sin pöydälle ja otin Tuulan syliini suute­luun. Vielä siinä supisin väliin.
– Vielä voisit juosta pakoon. Tämä on vain yhden yön homma. Ymmärrät var­maan, ett­ei mi­kään todelli­nen rakkaus, tai pitäminen ala näin minuutissa.
– Mitä tarkoitat? Puhut niin erikoisia.
– Minä olen kiimassa sinuun ja sinä minun! Se on ainut to­tuus näissä asioissa. Etsimme tyydy­tystä heku­man huippua ja hetken yhdessäolon lämmintä läheisyytt­ä hellyydessä. Huomi­nen aamu on erilainen välil­lämme. Se ei ole enää särkymätön. Me olemme tietoisia toisis­tamme toisella tavalla.
– Etkö sinä pidäkään minusta?
– Pidän ja otan sinut nyt juuri siksi naaraakseni nautintoon!
Kannoin Tuulan leveään sänkyyn. Riisuin ja riisuin itseni­kin. Tuula alkoi sen alalihani koon ih­mettelyn, tai­vastelun ja ko­keilun. Siten sen, että se ei mahdu hä­neen hokemisen. Sitä jatkui sen koosta pitkään. Minä asetuin rei­siensä väliin nuole­maan ja sormin venyttämään ra­koa pallilleni. Se oli kohta minus­ta sellainen, että Tuula saa is­tua sinne tavaraa. Nostin hänen haaranreisin ja pyysin, että pikkupätk­issä. Ei ole kiirettä minnekään.
– Sinä olet venyvä ja liukas, kuin liisteri nyt. Saat sen varo­vasti repimättä it­seesi. Sit­ten se on taivasta.
Tuula ei ollut kaunotar. Hänellä oli toki tavallinen kurvi­kas vartalo ja pirteät kasvot. Ei sellais­et viehättä­vät, kuin kaikil­la muilla naisillani. Tuulalla oli sitten alku­kantainen, perusihmi­sen turmeltum­aton hekuman halu ja tyydytyksen tarve. Kun hän oli kymme­nessä minuutis­sa sen si­säänsä saanut ja liukkau­dessa itsensä venyt­tänyt, ei ratsas­tuksen vauhdissa ollut rajaa. Ää­nenensä olivat, kuin Kä­pylän ravira­dan tallissa. Viiden minuutin jälkeen käänsin äänet kyljelleen, että sain hy­väiltyä ja puristel­tua rintoj­a ja persettä. Vartin jälkeen nostin jalkansa ylös ja päällä hoidin Tuulaa hiessä, huumassa ja oma he­kumani sammuttami­seksi. Spermaa tuli varmasti perä­miehen rouvaan koko viikonlo­pun annos. Olin ensim­mäistä kertaa melkein henkeä saa­maton ja sammumas­sa naisen välikköön kiiman katoamisesta. Vei varsin pitkään, kun sain itseni sii­hen asen­toon, että pallealihas teki kunnon hengitysliik­keet. Tuulakin sai vas­ta sil­loin pois painoni alta it­seensä elä­mää. Hiki kuivaa lakanaan ja ilmaan. Sänky huo­neineen heilui, kun meinasi nousta. Oli tul­tava pit­källeen sulke­maan silmät ja ha­muttava naista lähem­mäksi it­seään.
– Miten jaksat?
– On se suuri! On se niin suuri, että luulin repeävä­ni! Se­hän yltää kohtuun saakka! Luulin tule­van suusta pois! En mil­loinkaan ole kuulut tuollaisesta! Kyllä ty­töt puhuivat josta­kin miehestä, jolla oli suuri, mutta se meni silloin minulla sisään normaalisti.
Tämän Tuula kertoi katkonaisesti ja hänen reisili­haksensa värisivät. Ääni tuli kuin paperipuss­iin puhuen. Makasimme ja lo­pulta saimme suukoteltua toisamme jo­tenkin normaa­liksi pa­lattuina. Tuula tulisesti imi ja ha­lasi, kuin olisi luullut putoa­vansa jostakin.
– Jäätkö yöksi?
– Tahdotko sitä?
– Tahdon, mutta muista nyt, että tämä on vain tä­män het­ken. Huominen on karvasta toinen hetkeä.
– Olkoon mitä on! Minä, jos vielä kerran saan tuon sisääni, saa huomen olla mitä vaan! Minä olen niin pal­jon puutteessa ja sormin itseäni sotken, että nyt on saa­tava, mitä kerran elämäs­sä on tarjolla! Perämiestä minä saan aina!
Tuula istui pöntölle lorisemaan. Minä pesin tottumuksesta jo la­vuaarissa pal­lini. Tuula meni suihkuun. Kysyi sil­tä, että tahdonko hänen imevän sitä.
– Mieheni imettää omaansa aina väkisin. Tuota minä imi­sin aamusta iltaan! On se niin ihmeelli­nen! Saanko minä kysyä, kuinka sinä sitä teinimorsiantasi hoidit tuol­la?
– Vaseliinilla ja pitkällä alkuverryttelyllä.
– Onko sinulla ollut naisia, jotka ovat kieltäytyneet nai­masta nähtyään sei­somassa tuon kau­heuden?
– On paljon. Sitten ne on viiden minuutin päästä olleet rukoile­massa, että pi­tää painaa sisään, maksoi, mitä maksoi.
– Erikoisia naisia! Mutta sinähän sanoit, että olet kokema­ton.
– Pikkuisen valehtelin. Et sinäkään olisi kertonut, että olet monen miehen alla maan­nut.
– Mitä tarkoitat? Tarkoitatko, että olisin huorahta­va?
– No, muistatko jokaisen panosi eri miehen kans­sa?
– Kyllä kai, jos pitää muistella. Ei niitä niin montaa ole! Tämä mieheni oli jo hei­lani en­nen ar­meijaa. Sitten oli pari vuot­ta väliä ja se tuli udelleen viereen. Minä olen ylioppilasmerko­nomi Hyvin­käältä. Nyt asun tuossa Katajanokalla FÅA:n vuok­ralla. Olen kolmenkymmenen yhden ja lapseton. En käytä eh­käisyssä mitään. Voit tulla isäksi lapselleni! Se ei minua pelo­ta.
– Mutta vaadit isyystutkimuksen heti.
– Miksi? Enkä vaadi. Miehenihän saisi tietää sitten syrjä­hyppyni. Siitä ei hyvää seuraisi. Se on mustasukkai­nen nytkin. Epäili toisin päin, että sillä on naisia, niin se suuttui kovin.
– Se on varmin merkki, että on.
– Niin minäkin olen ajatellut myöhemmin.
Makasimme ja joimme viinaa sen illan knullaten. Aamulla, kun laitoin Tuulan viittä vaille kah­deksan suih­kun raikkaana rappuun, olimme sopineet, että se oli sii­nä. Se olikin sii­nä. Näimme toimis­tossa ja pihassa viikoit­tain. Aina Tuula hoiti tilan­teen tyylillä. Loppuvuo­desta, kun oli jotkut pikkujouluksi sanotut toimiston juomingit. Tuula tuli meille va­jaaksi tunniksi. Silloin naimme kerran kii­reellä. Tuula li­vahti takaisin ke­muihin. Helmi­kuussa hänes­tä näki raskauden pikkumerkit. Ky­symykseeni, hän kiu­soitteli, että mis­tä luonto sen tietää, mistä naaras jyvän poi­mii? Kesällä hän lähti odotus­lomalle.

Tämän jälkeen meni päiviä, että aamun aloitin kä­teen ve­dolla. Se helpotti jon­kun ver­ran jut­tua päivällä. Sain siis palkkaa, joten olin myös usein toi­mistossa tavallaan valmiina asioi­hin. Juoksupoika toki hoiti pikkujuoksut. Siellä oli siis Tuu­la. Tämä lupauksen­sa pitävä yhden yön he­kuma ja siitä poiki nainen ras­kaaksi. Olisin kyllä hekumoinut enemmän­kin. Ei se vain toiminut. Toimis­ton hoitaja oli turkulainen, nyt helsinkiläis­tyviä Ritva Oksa. Ta­vallaan kulkee kovan ja saavutta­mattoman kuoren ta­kana. Epäilin, että saattaa olla pei­telty lesbo­maailma. Kolmas oli Pirkko Ristilä. Naimis­issa oleva ekonomi. Asuu peräti Rekolassa saakka.
Joten­kin siinä kerran Tuula kuiskasi piruis­saan, kun kysyin perä­miehen ko­tiintulosta, että onhan tuossa kaksi muutakin. Hän oli jo tullut äitiyslomal­taan ta­kaisin. Oliko se mi­nun lapsi? Ei se sitä kertonut. Toista se ei ainakaan heti ha­lunnut. Siitä mei­dän ju­tustamme oli toista vuotta.
– Naisena näen ja haistan kummankin valtavan puutteen, tyydyttämättömän olemuk­sen ja ha­lun saada koko ajan. Heillä on siis samaa vaivaa, kuin minulla. Ero­na vain on, että Pirkolla on mies ja liha joka yö sängys­sään, mutta Ritva sen jou­tuu kaupungilta etsimän. Mi­nulle se kulli tulee merel­tä, mutta har­voin ja väsynee­nä.
Tämän supatuksen jälkeen katselin kumpaakin hieman toisella silmää. Ne oli­vat naisi­na tavan­omaisia. Ei isoja rintoja tai kaarevaa pyllyä, vaan tavanomaista. Pu­heet minun kuul­len asiallisia ja sek­siin, tai muuhun vihjailevuutta ei lainkaan. Luulisi että kummallakaan ei pil­lua ole panemiseen, vain kusemiseen. Kasvoja ei ko­rosteta maalein. Punaa voi olla hitunen huulilla kummal­lakin. Hameet pol­viin asti ja kaksi­mielisyys ei paista pu­heissa, eikä vitseissä. Pirkko Ristilä tavallaan avasi pikkui­sen mah­dollisuutta iltapäivän kahvin yhteydessä perjan­taina. Kysyin matkalaukun koh­taloa.
– Matkustan mieheni kanssa yöjunassa Seinäjoelle. Siksi en viitsi mennä enää kotiin ja tulla taas yhdeksäksi tänne Hel­singin asemalle, tai juna oikeastaan lähtee kymmeneltä, mut­ta mieheni tu­lee yhdeksän junassa Re­kolasta. Jäänkin kuin ylitöi­hin kuluttaman aikaani.
En reagoinut mitenkään. Pikku suunnitelma vain pamah­ti, että sitä aikaa voi­si tappaa luonani paljon hauskemmin. Pirk­ko vain vaikutti naiselta, jolle ei pidä heittää kovin suoraa kysy­mystä, että pääsenkö pane­maan. Eitä tulee ein perään. On olta­va toinen juoni. En­nen neljää livahdin jo ko­tiin vaihtamaan mo­lempiin sän­kyihin lakanat ja tyynyn­päälliset. Lai­toin puolen­toista litran samppan­jan pakka­seen. Oikeanlaiset lasit seiso­maan viinakaappiin ja jäämurskaa koneeseen. Tuule­tusikkunat auki ja vil­kaisu vessaan, että siellä on kaikki siis­tiä. Pesin kullia­nikin. Mi­nulla oli kolme tuntia aikaa naida, jos ensin saan Pirkon tänne. Kat­soin ikku­nasta, että Tuula ja Ritva meni­vät. Hiipparoin alaker­taan urosilme naamallani. Me­nin suo­raan asiaan.
– Ehdotan, että tulet viettämään aikaa meille. Kat­sellaan maisemia ja vaikka lasi shampaniaa. Eikö se olisi somempaa sillä tavalla, kuin nököttää täällä yksin?
– Teille? Tuonne ylöskö mennään? En kai minä oikein vieraa­seen paikkaan. Kaikki rapussa näkevät. Millaiset näkymät sieltä on?
– Parista ikkunasta. Tule toki! Olisi näin työkaveri­na muka­va jutella ohi toi­miston pulinoiden ja kestänet lasin ranskanih­misen, ilman että miehesi repee tun­tien päästä?
– No. Jos minä tulen. Mitä naapurit sanoo, kun toi­miston nainen sinne tulee?
– Ei mitään. Isän siinä asuessa, täältä kävivät vii­koittain kysymässä, tai tuo­massa jota­kin. Kä­vellään ker­rokset.
Sisällä ohjasin Pirkko Ristilän istumaan sohvalle. Pamau­tin shampanian auki ja kaa­doin isot jal­kalasit täy­teen. Pirkko nousi ja kilauti tirskuen. Maistoimme ja join tyhjäksi ja näytin pullolla, että li­sää. Kaadoin toiset. Me­nimme ikkunaan.
– Täällä on Kruunuvuoren selkä. Tuolla on Sörkka ja Hana­saari. Tuo on Kor­keasaari ja tuo on Mustikkamaa. Sillä juoksen joskus lenkkiä.
– Mikä tuo on?
– Se on Tervasaari.
Astuin takaa päin lähemmäs. Lorautin lientä hä­nen puoli­tyhjään lasiinsa. Va­semmalla näytin Tervasaar­ta ja kosketin jo hänen pakaroitaan etumuksellani ker­toessani, että tuo penger on ihmisen tekemä sinne. Pirkko otti askeleen eteenpäin. Tämä lähentely ei siis ole toimiva. Uusi kokeilu. Kun kiersimme huo­neet ja Pirkko ihasteli muutamaa taulua. Tarjosin li­sää juomaa. Ei se kelvannut. Vein­kin pullon pois ja hörppäsin lasini tyhjäksi. Nyt on se piste, jossa asia laukeaa, tai menee selit­telyksi. Kat­sottiin Hanasaareen päin. Otin häneltä tyhjän lasin kysyen lisää­kö. Ei hän kielsi jyrkästi.
– En voi mennä viinalle haisten mieheni luokse. Se on poh­janmaan körttejä ja viina on kauhis­tus. Ennen avioliitoa otin itse, mutta sen jälkeen vain tällaisia pie­niä salaryyppyjä.
– Millainen se heidän suhde olikaan televisioon, seksiin, tai muuhun?
– Kaikista pahimmat ei siedä TV:tä. Ehkäisyä ei saa olla.
– Te kuitenkin olette lapsettomia, käytättekö sa­laa ehkäi­syä?
– Miten niin?
– No ei ehkäisyä ja avioliiton remut on käytössä, niin on­han siinä mahdolli­suus.
– Ei ole onnistunut.
– Onko sinun hartiasi kipeät? Kannat niitä niin kuin niihin koskisi.
– On. Kirjoitusasento ei ole hyväksi.
Silloin otin kiinni hartioista ja sanoin pikkuisen hierovani, että jotakin muka­vaa on, kun ei viinin kuo­hutkaan maita. Tein hyvää hierontaa pari minuuttia. Sanoin, että paras­ta olisi, kun istui­sit kumarassa, vaikka tuossa ma­tolla. Pääsen paremmin kum­mallakin kädellä hieroman. Ma­kuulla sängyssä olisi tie­tysti paras, mutta oletko liian ujo sii­hen?
– En kai näin tuttujen kesken. Minun pitää sitten lähteä ajoissa asemalle.
– Minä voin ajaa sinut taksilla. Olen itsekin menos­sa istu­maan keskustaan ka­pakkaan. Olihan sinulla painava laukkukin.
– Voisitko? Oikeinko totta?
– No oikein totta! Avaa tuota jakkuasikin, että voin paljas­ta ihoa suoraan hie­roa, eikä ole mi­tään väissä rik­komassa ihoa. Mennään tänne isompaan sän­kyyn.
Oli puoli voittoa, kun Pirkko napitti jakkutakkinsa auki ja häpeillen sen asetti sängylle sivuun. Siinä meni se paitapusero­kin. Nyt olivat vain rintaliivin nauhat pääl­lä. Muuten paistoi kau­nis, pal­jas selkä.
– Sinullapa on kaunis ja virheetön selkä! Tämä pi­täisi teh­dä oikeaoppisesti hierontaölj­yn kans­sa, mutta en voi mitään, ei ole.
Asetuin sivuttain ensin seisten kumarassa ja tein todellis­ta hierontaa niskaan ja har­tioihin. Hetken päästä avasin liivien hakasen sanomalla että siinä vaarallisesti estävät työtä. Kyse­lin, oliko kovaa tarpeeksi, vai hellem­minkö? Oli kuulemma juuri niiin hyvää ja sopivaa. Nousin hetkeksi ja sa­noin suoraan, että housut kiristää. Pu­dotin ne lattialle. Sitä ei Pirkko kai huoman­nutkaan maates­saan nautinnosta kas­vot tyynyä vasten. Kullini oli enem­män kuin puoli jäykkä. Istuin Pirkon reisille. Hän ei vie­lä tunne kulliani siitä. Kysymättä avasin jakun veto­ketun ja hakaset.
– Jakkusi rypistyy turhaan. Otetaan pois. On aika alase­länkin saada hieromi­set.
Vetäessäni sitä pois Pirkko esteli, mutta ei vielä­kään sit­ten kääntynyt, eikä noussut. Asetin ja­kun sinne jonnekin. Nyt hie­roin pitkin liikkein alaselkää ja kontta­sin pakaroille. Pirk­ko käyt­ti sukka­housuja ja valkoisia pöksyjä. Kulli oli toimintakun­nossa. Annoin sen painua lantiotani vääntäen en­simmäisen kerran pakarojen vä­liin. Pirkko terästyi. Kurkkasi minua. Ei puhunut mi­tään, kun toisen kerran nyt painoin oi­kein kunnolla melaani pa­karoihinsa. Han­kaisin hetken sillä pakaroita ja hieroin nis­kaa. Asetuin lähes makaamaan ja kuiskasin kor­vaan.
– Me voisimme rakastella tunnin. Olen melko kii­massa si­nuun.
Vastausta kuuntelematta nousin ja rullasin sukka­housut pöksyjen kanssa yh­dessä nilkkoihin. Pirkko kään­tyi ja mukavat rinnat olivat siinä näkyvillä. Vedin omat pöksyt pois ja hamusin rintoja. Kul­lini melkein löi Pirk­koa leu­kaan!
– Herra jumala! Mikä se on? Miten suuri sinulla tuo onkaan? Ei voi olla totta! On se aivan hirveän iso. Millai­nen palli! Ei voi olla totta!
Selitin samaa, kuin monelle jo aikaisemmallekin naiselle. Menin vireensä. Suutelin hieman väkisin ja otin hä­net ai­van kiinni itseni. Puskin häntä alavats­aan ja jotenkin se menikin reisienväliin. Saattoi olla, että Pirk­ko sen sinne kauhuiss­aan puski. Tein kuitenkin liikkeitä ja nyt sain jo suudel­maankin vastausta. Kuiskasin kor­vaansa.
– Minä nuolen ja imen sinua ja hyvin varovasti sor­min hie­man raotan ja veny­tän häpy­huuliasi ja alkua. Sit­ten sinä aivan rauhassa ja ajan kanssa istut siihen it­seäsi satuttamatta. Laitat sen juurta myöden itseesi. Se tun­tuu sinulla sitten koh­dussa saakka. Vannon, että sinä pi­dät siitä paljon enem­män, kuin ta­vallisesta.
En kuunnellut estelyjä, avasin reidet ja rupesin nuole­maan. Pikkuisen kusi­nen maku ensin oli vallalla, mutta se vain lisäsi halujani. Pirkko oli isolla huulilla va­rustettu malli. Klito­ris oli pitkäomai­nen ja saattoi olla, että minun kieleni oli siinä en­simmäinen maailmassa. Ai­nakin hän kiljahti, ja pulisi jotakin ih­mettä nuolemisen vauh­dissa. Se lantio oli heräämässä moneen liikkeeseen. Paksu, hieman vaalea liu­kastusliemi oli tulvimassa kal­voilta huulilleni. Siten tuli ensimmäinen kirkaisun ki­meä ääni ja reidet lyötiin pääni reunaan voimalla. Lantio nou­si, vaikka pi­din kiinni kunnolla. Pienen odotuksen jäl­keen reidet taas auke­sivat. Työnsin sormen nainti­liikkeeseen. Työnsin toisen. Ehkä Pirkko ei kovin tiukka ole­kaan, kun neljän sormen liikkeet siellä limassa olivat melko tilavasti. Taas tuli se kimakka ja kouristus lan­tiossa. Annoin olla ja hyväilin pakaroitta vaosta saakka. Hy­väilin hieroen alavatsaa, että lihaksis­ta lähti­si pelon jän­nitys. Menin selälleni. Ohjasin Pirkon reiden yli ja pi­din pakarojen alta kiin­ni kertoen.
– Ei ole mitään hätää. Pikkuisen kerralla ja limaa si­nussa on nyt paljon. Voit voi­della vartta omalla kädellä­si, niin tiedät, miltä se tuntuu. Ei se ole vaarallinen.
Laitoimme kullia vain pari minuuttia paikalleen. Yksi syy oli, että Pirkko on väl­jää laa­tua. Hä­nellä oli myös kova kiihko saada se tunteminen koko kullistani it­selleen heti. Annoin hä­nen ratsastaa vartin. Arvioin, että kello oli seitsemän, joten ei kiirettä laueta. Kun mi­nulla on ollut kaikki naiset kir­kuvia, huo­hottavia ja korise­via, niin nyt Pirkko itse säätämässä viilaamassa oli melko hiljaa. Valtavan keskitty­neesti hän lii­kutti, ko­keili erilaista rytmiä ja vään­telyä. Tosien vartin aikana oli kak­si kes­keytystä, kun nautinto pakotti hänen olemaan vain ja hauk­komaa henkeään. Terskani pääsi kymmeniä ker­toja kurkkimaan hänen kohtuaan. Sitten käänsin voi­malla hänet seläl­leen py­syen koko käännök­sen sisällä. Oli minun vuoroni saada omalla rytmilläni ja liikkeilläni nau­tinto ja ruiskahdukset suurim­masta huipusta. Oli kai ti­lanne niin jännä ja kiimani kiihko niin pinnas­sa, että lau­kesinkin, kuin vahingos­sa pitkä, lyhyt, pitkä, ly­hyt ja ly­hyt liemimäärä oli nyt Pirkko Ristilän kohdussa koko­naan. Hän vielä siitä ky­keni kiemurtelemaan itselleen kiljahduksen.
Makasimme hikisinä. Yritin katsoa, mitä kello on.
– Pitääkö sinun ottaa suihku, että olet miehellesi puhdas?
– Pitää, mutta en pääse altasi pois. Enkä taida py­syä pys­tyssä nyt.
Vedin pallini pois ja autoin tukemalla Pirkon suih­kuun. Kello lähestyi kahdek­saa. Pe­sin itsekin suihkussa hien viemä­riin. Olin melko onnellinen ja tyytyväinen uu­simpaan löytöö­ni. Pirkko olisi osaa­vissa käsissä oikean nautinnon pesä. Körtti vain taitaa laiminlyödä asian. Join Kossua ison lasillisen raakana ja purskutin suuta­ni sillä. Pirkon pukeminen näytti hapui­lulta, jo­ten avasi ry­tyssä olevat pök­syt ja lai­toin ne paikkaansa. Sitä en­nen pari minuuttia nuo­lin sitä rakopesää makoisasti. Rullasin suk­kahousut varovati ensin polviin, siitä kiristäen ylem­mäksi, että yletty­vät lantion yli. Tissiäkin imin ja puriste­lin ennen lii­vien laittoa. Tissit olikin näkö­nään Pirkon toi­nen nautinto. Liivit ja paita, sekä se jakku ja jakkuhame­kin piti pu­jottaa hänelle, niin se­kaisin se oli vielä. Aloin aprikoida, miten se selviää körtin edessä.
– Oletko sinä nyt varma, että kun miehesi sinua katsoo, se uskoo sinun vain yli­työssä istuneen?
– En minä ole varma itsekään. Tuo pari lasia vettä! Janot­taa niin pirusti!
Juotuaan sen olo lähti liikkeelle. Toin tuoreme­hua, jos­sa on kunnolla so­keria. Se pi­risti vie­lä lisää. Käs­kin katsoa it­seään ja lisää pielistä tukkaa ja huuliaan, että olisi oletetus­sa kunnossa. Piti harjata päätä ja hie­man laitettiin huulia ja otet­tiin il­meitä. Kierrettiin varta­loa, että nähtiin pylly ja sukat ja hartiat.
– Voi mitä sinä minulle teit! En ole koskaan ollut tuollai­sessa! Sinä nuolit mi­nut tajut­tomaksi. Se oli en­simmäinen kerta ja niiiin ihanaa! Sinulta tuli niin paljon, että minun pitää lait­taa ves­sapaperia housuin imemään. Ellen siitä määrästä tule ras­kaaksi niin olen maho!
– Sanotko miehellesi ettei se ole hänen?
– Miksi?
– Voisithan saada päähäsi vaikka kiristää minua.
– Höpö Höpö! Raskaana en pihahtaisikaan mitään tästä. En tietenkään muu­tenkaan sitä tee. Voi meillä on kiire!
Soitin taksin. Toimiston kautta noudimme matka­laukun. Selitin hänelle, että toimis­tossa ei se­kunnin il­mekään sitten kerro muille tästä. Pirkko oli, kuin vanha teki­jä ja väitti osaavan­sa olla. Lopuk­si käskin sen opet­taa miehelleen, pillun nuole­misen. Taksikuski höräh­ti. Laukku nostettiin pois ja Pirkko oli mu­kavasti kymmen­tä vaille yhdeksän aulassa laukkui­neen. Minä tulin taksil­la takaisin. Jo­kin voittajan olemus pursusi minusta kun nuuskin sänkyä ja näin spermaläiskän lakanalla.
Kyllä Pirkko maanantaina sen olemisemme osasi peittää. Oli kylläkin kirjoit­tanut hie­man lap­sellisen rak­kauskirjeen mo­nien sydämenkuvien kera.

Pornonovellin Toimistonaiset kirjoittanut Nimimerkki: HK:n lenkki