Toimistonaiset
Ja tapahtui sinä päivänä siinä Kiholinna kahdenkymmenen rapussa, että minä tunsin olevani uros! En ollut nainut kohta kuukauteen. Toimistosta tuli uusi toimistosihteeri Tuula rappuun heti perässäni. Olin nousussa rapussa. Tuula kiusoitellen kysyi.
– Tuolla pimeässä vintissäkö sinä asut?
– Siellä. Uskallatko tulla katsomaan maisemia? Olen myös paha mies, joka hyväksikäyttää ymmärtämättömiä naisia ja hylkää ne heti.
– Kivaa! Sellaista miestä olen etsinyt kymmenen vuotta! Kaikki ne puhuu rakkaudesta ja uskollisuudesta ja valehtelee! Minäpä tulen ja uskon sinua!
– Kadut myöhemmin! Minä puhuin totta.
– Hii … Sinä … sinä höpsy!
Menimme meille. Tuula katseli ihastellen näkymiä. Kyselin mitä juomaa neiti ottaa.
– Olen periaatteessa rouva. Mieheni on perämies FÅA:lla. Olen kolme viikkoa leski ja kaksi viikkoa rouva. Nyt on puoliväli leskeydessä. Mikä sinä olet?
– Diplomi-insinööri kaksi neljä vanha. Lähes siis on sama, kuin sinulla puutteet, vain miehen pusseissa tuntuvana.
– Höh! Sinä puhut niin suoraan ja hauskasti. Et ainakaan ujostele naista, vaikka se on vanhempikin sinua.
– Vanhempaa ja kokeneempaa naista minä nyt kaipaankin. Olen pikkuisen epävarma kaikista asioista, jota isot pojat puhuu kulmilla. Minulla on ollut teinirakkaus ja sellainen rajoittaa miestä.
Joimme lasit tyhjäksi. Tuula olisi voinut sanoa nyt, että menee kotiinsa, mutta kun kaadoin viskiä sulattamattoman jään päälle, hän katsoi ja hymyili. Se oli se hymy, jolla käärme hurmasi Eevan, tai Aatamin, tai itsensä ostoskeskus Paratiisissa. Se oli sitä samaa, jota naaras ja koiras harrasti luola-asumisessa jo kymmentuhatta vuotta sitten. Joimme taas viskit. Laitoin lasin pöydälle ja otin Tuulan syliini suuteluun. Vielä siinä supisin väliin.
– Vielä voisit juosta pakoon. Tämä on vain yhden yön homma. Ymmärrät varmaan, ettei mikään todellinen rakkaus, tai pitäminen ala näin minuutissa.
– Mitä tarkoitat? Puhut niin erikoisia.
– Minä olen kiimassa sinuun ja sinä minun! Se on ainut totuus näissä asioissa. Etsimme tyydytystä hekuman huippua ja hetken yhdessäolon lämmintä läheisyyttä hellyydessä. Huominen aamu on erilainen välillämme. Se ei ole enää särkymätön. Me olemme tietoisia toisistamme toisella tavalla.
– Etkö sinä pidäkään minusta?
– Pidän ja otan sinut nyt juuri siksi naaraakseni nautintoon!
Kannoin Tuulan leveään sänkyyn. Riisuin ja riisuin itsenikin. Tuula alkoi sen alalihani koon ihmettelyn, taivastelun ja kokeilun. Siten sen, että se ei mahdu häneen hokemisen. Sitä jatkui sen koosta pitkään. Minä asetuin reisiensä väliin nuolemaan ja sormin venyttämään rakoa pallilleni. Se oli kohta minusta sellainen, että Tuula saa istua sinne tavaraa. Nostin hänen haaranreisin ja pyysin, että pikkupätkissä. Ei ole kiirettä minnekään.
– Sinä olet venyvä ja liukas, kuin liisteri nyt. Saat sen varovasti repimättä itseesi. Sitten se on taivasta.
Tuula ei ollut kaunotar. Hänellä oli toki tavallinen kurvikas vartalo ja pirteät kasvot. Ei sellaiset viehättävät, kuin kaikilla muilla naisillani. Tuulalla oli sitten alkukantainen, perusihmisen turmeltumaton hekuman halu ja tyydytyksen tarve. Kun hän oli kymmenessä minuutissa sen sisäänsä saanut ja liukkaudessa itsensä venyttänyt, ei ratsastuksen vauhdissa ollut rajaa. Äänenensä olivat, kuin Käpylän raviradan tallissa. Viiden minuutin jälkeen käänsin äänet kyljelleen, että sain hyväiltyä ja puristeltua rintoja ja persettä. Vartin jälkeen nostin jalkansa ylös ja päällä hoidin Tuulaa hiessä, huumassa ja oma hekumani sammuttamiseksi. Spermaa tuli varmasti perämiehen rouvaan koko viikonlopun annos. Olin ensimmäistä kertaa melkein henkeä saamaton ja sammumassa naisen välikköön kiiman katoamisesta. Vei varsin pitkään, kun sain itseni siihen asentoon, että pallealihas teki kunnon hengitysliikkeet. Tuulakin sai vasta silloin pois painoni alta itseensä elämää. Hiki kuivaa lakanaan ja ilmaan. Sänky huoneineen heilui, kun meinasi nousta. Oli tultava pitkälleen sulkemaan silmät ja hamuttava naista lähemmäksi itseään.
– Miten jaksat?
– On se suuri! On se niin suuri, että luulin repeäväni! Sehän yltää kohtuun saakka! Luulin tulevan suusta pois! En milloinkaan ole kuulut tuollaisesta! Kyllä tytöt puhuivat jostakin miehestä, jolla oli suuri, mutta se meni silloin minulla sisään normaalisti.
Tämän Tuula kertoi katkonaisesti ja hänen reisilihaksensa värisivät. Ääni tuli kuin paperipussiin puhuen. Makasimme ja lopulta saimme suukoteltua toisamme jotenkin normaaliksi palattuina. Tuula tulisesti imi ja halasi, kuin olisi luullut putoavansa jostakin.
– Jäätkö yöksi?
– Tahdotko sitä?
– Tahdon, mutta muista nyt, että tämä on vain tämän hetken. Huominen on karvasta toinen hetkeä.
– Olkoon mitä on! Minä, jos vielä kerran saan tuon sisääni, saa huomen olla mitä vaan! Minä olen niin paljon puutteessa ja sormin itseäni sotken, että nyt on saatava, mitä kerran elämässä on tarjolla! Perämiestä minä saan aina!
Tuula istui pöntölle lorisemaan. Minä pesin tottumuksesta jo lavuaarissa pallini. Tuula meni suihkuun. Kysyi siltä, että tahdonko hänen imevän sitä.
– Mieheni imettää omaansa aina väkisin. Tuota minä imisin aamusta iltaan! On se niin ihmeellinen! Saanko minä kysyä, kuinka sinä sitä teinimorsiantasi hoidit tuolla?
– Vaseliinilla ja pitkällä alkuverryttelyllä.
– Onko sinulla ollut naisia, jotka ovat kieltäytyneet naimasta nähtyään seisomassa tuon kauheuden?
– On paljon. Sitten ne on viiden minuutin päästä olleet rukoilemassa, että pitää painaa sisään, maksoi, mitä maksoi.
– Erikoisia naisia! Mutta sinähän sanoit, että olet kokematon.
– Pikkuisen valehtelin. Et sinäkään olisi kertonut, että olet monen miehen alla maannut.
– Mitä tarkoitat? Tarkoitatko, että olisin huorahtava?
– No, muistatko jokaisen panosi eri miehen kanssa?
– Kyllä kai, jos pitää muistella. Ei niitä niin montaa ole! Tämä mieheni oli jo heilani ennen armeijaa. Sitten oli pari vuotta väliä ja se tuli udelleen viereen. Minä olen ylioppilasmerkonomi Hyvinkäältä. Nyt asun tuossa Katajanokalla FÅA:n vuokralla. Olen kolmenkymmenen yhden ja lapseton. En käytä ehkäisyssä mitään. Voit tulla isäksi lapselleni! Se ei minua pelota.
– Mutta vaadit isyystutkimuksen heti.
– Miksi? Enkä vaadi. Miehenihän saisi tietää sitten syrjähyppyni. Siitä ei hyvää seuraisi. Se on mustasukkainen nytkin. Epäili toisin päin, että sillä on naisia, niin se suuttui kovin.
– Se on varmin merkki, että on.
– Niin minäkin olen ajatellut myöhemmin.
Makasimme ja joimme viinaa sen illan knullaten. Aamulla, kun laitoin Tuulan viittä vaille kahdeksan suihkun raikkaana rappuun, olimme sopineet, että se oli siinä. Se olikin siinä. Näimme toimistossa ja pihassa viikoittain. Aina Tuula hoiti tilanteen tyylillä. Loppuvuodesta, kun oli jotkut pikkujouluksi sanotut toimiston juomingit. Tuula tuli meille vajaaksi tunniksi. Silloin naimme kerran kiireellä. Tuula livahti takaisin kemuihin. Helmikuussa hänestä näki raskauden pikkumerkit. Kysymykseeni, hän kiusoitteli, että mistä luonto sen tietää, mistä naaras jyvän poimii? Kesällä hän lähti odotuslomalle.
Tämän jälkeen meni päiviä, että aamun aloitin käteen vedolla. Se helpotti jonkun verran juttua päivällä. Sain siis palkkaa, joten olin myös usein toimistossa tavallaan valmiina asioihin. Juoksupoika toki hoiti pikkujuoksut. Siellä oli siis Tuula. Tämä lupauksensa pitävä yhden yön hekuma ja siitä poiki nainen raskaaksi. Olisin kyllä hekumoinut enemmänkin. Ei se vain toiminut. Toimiston hoitaja oli turkulainen, nyt helsinkiläistyviä Ritva Oksa. Tavallaan kulkee kovan ja saavuttamattoman kuoren takana. Epäilin, että saattaa olla peitelty lesbomaailma. Kolmas oli Pirkko Ristilä. Naimisissa oleva ekonomi. Asuu peräti Rekolassa saakka.
Jotenkin siinä kerran Tuula kuiskasi piruissaan, kun kysyin perämiehen kotiintulosta, että onhan tuossa kaksi muutakin. Hän oli jo tullut äitiyslomaltaan takaisin. Oliko se minun lapsi? Ei se sitä kertonut. Toista se ei ainakaan heti halunnut. Siitä meidän jutustamme oli toista vuotta.
– Naisena näen ja haistan kummankin valtavan puutteen, tyydyttämättömän olemuksen ja halun saada koko ajan. Heillä on siis samaa vaivaa, kuin minulla. Erona vain on, että Pirkolla on mies ja liha joka yö sängyssään, mutta Ritva sen joutuu kaupungilta etsimän. Minulle se kulli tulee mereltä, mutta harvoin ja väsyneenä.
Tämän supatuksen jälkeen katselin kumpaakin hieman toisella silmää. Ne olivat naisina tavanomaisia. Ei isoja rintoja tai kaarevaa pyllyä, vaan tavanomaista. Puheet minun kuullen asiallisia ja seksiin, tai muuhun vihjailevuutta ei lainkaan. Luulisi että kummallakaan ei pillua ole panemiseen, vain kusemiseen. Kasvoja ei korosteta maalein. Punaa voi olla hitunen huulilla kummallakin. Hameet polviin asti ja kaksimielisyys ei paista puheissa, eikä vitseissä. Pirkko Ristilä tavallaan avasi pikkuisen mahdollisuutta iltapäivän kahvin yhteydessä perjantaina. Kysyin matkalaukun kohtaloa.
– Matkustan mieheni kanssa yöjunassa Seinäjoelle. Siksi en viitsi mennä enää kotiin ja tulla taas yhdeksäksi tänne Helsingin asemalle, tai juna oikeastaan lähtee kymmeneltä, mutta mieheni tulee yhdeksän junassa Rekolasta. Jäänkin kuin ylitöihin kuluttaman aikaani.
En reagoinut mitenkään. Pikku suunnitelma vain pamahti, että sitä aikaa voisi tappaa luonani paljon hauskemmin. Pirkko vain vaikutti naiselta, jolle ei pidä heittää kovin suoraa kysymystä, että pääsenkö panemaan. Eitä tulee ein perään. On oltava toinen juoni. Ennen neljää livahdin jo kotiin vaihtamaan molempiin sänkyihin lakanat ja tyynynpäälliset. Laitoin puolentoista litran samppanjan pakkaseen. Oikeanlaiset lasit seisomaan viinakaappiin ja jäämurskaa koneeseen. Tuuletusikkunat auki ja vilkaisu vessaan, että siellä on kaikki siistiä. Pesin kullianikin. Minulla oli kolme tuntia aikaa naida, jos ensin saan Pirkon tänne. Katsoin ikkunasta, että Tuula ja Ritva menivät. Hiipparoin alakertaan urosilme naamallani. Menin suoraan asiaan.
– Ehdotan, että tulet viettämään aikaa meille. Katsellaan maisemia ja vaikka lasi shampaniaa. Eikö se olisi somempaa sillä tavalla, kuin nököttää täällä yksin?
– Teille? Tuonne ylöskö mennään? En kai minä oikein vieraaseen paikkaan. Kaikki rapussa näkevät. Millaiset näkymät sieltä on?
– Parista ikkunasta. Tule toki! Olisi näin työkaverina mukava jutella ohi toimiston pulinoiden ja kestänet lasin ranskanihmisen, ilman että miehesi repee tuntien päästä?
– No. Jos minä tulen. Mitä naapurit sanoo, kun toimiston nainen sinne tulee?
– Ei mitään. Isän siinä asuessa, täältä kävivät viikoittain kysymässä, tai tuomassa jotakin. Kävellään kerrokset.
Sisällä ohjasin Pirkko Ristilän istumaan sohvalle. Pamautin shampanian auki ja kaadoin isot jalkalasit täyteen. Pirkko nousi ja kilauti tirskuen. Maistoimme ja join tyhjäksi ja näytin pullolla, että lisää. Kaadoin toiset. Menimme ikkunaan.
– Täällä on Kruunuvuoren selkä. Tuolla on Sörkka ja Hanasaari. Tuo on Korkeasaari ja tuo on Mustikkamaa. Sillä juoksen joskus lenkkiä.
– Mikä tuo on?
– Se on Tervasaari.
Astuin takaa päin lähemmäs. Lorautin lientä hänen puolityhjään lasiinsa. Vasemmalla näytin Tervasaarta ja kosketin jo hänen pakaroitaan etumuksellani kertoessani, että tuo penger on ihmisen tekemä sinne. Pirkko otti askeleen eteenpäin. Tämä lähentely ei siis ole toimiva. Uusi kokeilu. Kun kiersimme huoneet ja Pirkko ihasteli muutamaa taulua. Tarjosin lisää juomaa. Ei se kelvannut. Veinkin pullon pois ja hörppäsin lasini tyhjäksi. Nyt on se piste, jossa asia laukeaa, tai menee selittelyksi. Katsottiin Hanasaareen päin. Otin häneltä tyhjän lasin kysyen lisääkö. Ei hän kielsi jyrkästi.
– En voi mennä viinalle haisten mieheni luokse. Se on pohjanmaan körttejä ja viina on kauhistus. Ennen avioliitoa otin itse, mutta sen jälkeen vain tällaisia pieniä salaryyppyjä.
– Millainen se heidän suhde olikaan televisioon, seksiin, tai muuhun?
– Kaikista pahimmat ei siedä TV:tä. Ehkäisyä ei saa olla.
– Te kuitenkin olette lapsettomia, käytättekö salaa ehkäisyä?
– Miten niin?
– No ei ehkäisyä ja avioliiton remut on käytössä, niin onhan siinä mahdollisuus.
– Ei ole onnistunut.
– Onko sinun hartiasi kipeät? Kannat niitä niin kuin niihin koskisi.
– On. Kirjoitusasento ei ole hyväksi.
Silloin otin kiinni hartioista ja sanoin pikkuisen hierovani, että jotakin mukavaa on, kun ei viinin kuohutkaan maita. Tein hyvää hierontaa pari minuuttia. Sanoin, että parasta olisi, kun istuisit kumarassa, vaikka tuossa matolla. Pääsen paremmin kummallakin kädellä hieroman. Makuulla sängyssä olisi tietysti paras, mutta oletko liian ujo siihen?
– En kai näin tuttujen kesken. Minun pitää sitten lähteä ajoissa asemalle.
– Minä voin ajaa sinut taksilla. Olen itsekin menossa istumaan keskustaan kapakkaan. Olihan sinulla painava laukkukin.
– Voisitko? Oikeinko totta?
– No oikein totta! Avaa tuota jakkuasikin, että voin paljasta ihoa suoraan hieroa, eikä ole mitään väissä rikkomassa ihoa. Mennään tänne isompaan sänkyyn.
Oli puoli voittoa, kun Pirkko napitti jakkutakkinsa auki ja häpeillen sen asetti sängylle sivuun. Siinä meni se paitapuserokin. Nyt olivat vain rintaliivin nauhat päällä. Muuten paistoi kaunis, paljas selkä.
– Sinullapa on kaunis ja virheetön selkä! Tämä pitäisi tehdä oikeaoppisesti hierontaöljyn kanssa, mutta en voi mitään, ei ole.
Asetuin sivuttain ensin seisten kumarassa ja tein todellista hierontaa niskaan ja hartioihin. Hetken päästä avasin liivien hakasen sanomalla että siinä vaarallisesti estävät työtä. Kyselin, oliko kovaa tarpeeksi, vai hellemminkö? Oli kuulemma juuri niiin hyvää ja sopivaa. Nousin hetkeksi ja sanoin suoraan, että housut kiristää. Pudotin ne lattialle. Sitä ei Pirkko kai huomannutkaan maatessaan nautinnosta kasvot tyynyä vasten. Kullini oli enemmän kuin puoli jäykkä. Istuin Pirkon reisille. Hän ei vielä tunne kulliani siitä. Kysymättä avasin jakun vetoketun ja hakaset.
– Jakkusi rypistyy turhaan. Otetaan pois. On aika alaselänkin saada hieromiset.
Vetäessäni sitä pois Pirkko esteli, mutta ei vieläkään sitten kääntynyt, eikä noussut. Asetin jakun sinne jonnekin. Nyt hieroin pitkin liikkein alaselkää ja konttasin pakaroille. Pirkko käytti sukkahousuja ja valkoisia pöksyjä. Kulli oli toimintakunnossa. Annoin sen painua lantiotani vääntäen ensimmäisen kerran pakarojen väliin. Pirkko terästyi. Kurkkasi minua. Ei puhunut mitään, kun toisen kerran nyt painoin oikein kunnolla melaani pakaroihinsa. Hankaisin hetken sillä pakaroita ja hieroin niskaa. Asetuin lähes makaamaan ja kuiskasin korvaan.
– Me voisimme rakastella tunnin. Olen melko kiimassa sinuun.
Vastausta kuuntelematta nousin ja rullasin sukkahousut pöksyjen kanssa yhdessä nilkkoihin. Pirkko kääntyi ja mukavat rinnat olivat siinä näkyvillä. Vedin omat pöksyt pois ja hamusin rintoja. Kullini melkein löi Pirkkoa leukaan!
– Herra jumala! Mikä se on? Miten suuri sinulla tuo onkaan? Ei voi olla totta! On se aivan hirveän iso. Millainen palli! Ei voi olla totta!
Selitin samaa, kuin monelle jo aikaisemmallekin naiselle. Menin vireensä. Suutelin hieman väkisin ja otin hänet aivan kiinni itseni. Puskin häntä alavatsaan ja jotenkin se menikin reisienväliin. Saattoi olla, että Pirkko sen sinne kauhuissaan puski. Tein kuitenkin liikkeitä ja nyt sain jo suudelmaankin vastausta. Kuiskasin korvaansa.
– Minä nuolen ja imen sinua ja hyvin varovasti sormin hieman raotan ja venytän häpyhuuliasi ja alkua. Sitten sinä aivan rauhassa ja ajan kanssa istut siihen itseäsi satuttamatta. Laitat sen juurta myöden itseesi. Se tuntuu sinulla sitten kohdussa saakka. Vannon, että sinä pidät siitä paljon enemmän, kuin tavallisesta.
En kuunnellut estelyjä, avasin reidet ja rupesin nuolemaan. Pikkuisen kusinen maku ensin oli vallalla, mutta se vain lisäsi halujani. Pirkko oli isolla huulilla varustettu malli. Klitoris oli pitkäomainen ja saattoi olla, että minun kieleni oli siinä ensimmäinen maailmassa. Ainakin hän kiljahti, ja pulisi jotakin ihmettä nuolemisen vauhdissa. Se lantio oli heräämässä moneen liikkeeseen. Paksu, hieman vaalea liukastusliemi oli tulvimassa kalvoilta huulilleni. Siten tuli ensimmäinen kirkaisun kimeä ääni ja reidet lyötiin pääni reunaan voimalla. Lantio nousi, vaikka pidin kiinni kunnolla. Pienen odotuksen jälkeen reidet taas aukesivat. Työnsin sormen naintiliikkeeseen. Työnsin toisen. Ehkä Pirkko ei kovin tiukka olekaan, kun neljän sormen liikkeet siellä limassa olivat melko tilavasti. Taas tuli se kimakka ja kouristus lantiossa. Annoin olla ja hyväilin pakaroitta vaosta saakka. Hyväilin hieroen alavatsaa, että lihaksista lähtisi pelon jännitys. Menin selälleni. Ohjasin Pirkon reiden yli ja pidin pakarojen alta kiinni kertoen.
– Ei ole mitään hätää. Pikkuisen kerralla ja limaa sinussa on nyt paljon. Voit voidella vartta omalla kädelläsi, niin tiedät, miltä se tuntuu. Ei se ole vaarallinen.
Laitoimme kullia vain pari minuuttia paikalleen. Yksi syy oli, että Pirkko on väljää laatua. Hänellä oli myös kova kiihko saada se tunteminen koko kullistani itselleen heti. Annoin hänen ratsastaa vartin. Arvioin, että kello oli seitsemän, joten ei kiirettä laueta. Kun minulla on ollut kaikki naiset kirkuvia, huohottavia ja korisevia, niin nyt Pirkko itse säätämässä viilaamassa oli melko hiljaa. Valtavan keskittyneesti hän liikutti, kokeili erilaista rytmiä ja vääntelyä. Tosien vartin aikana oli kaksi keskeytystä, kun nautinto pakotti hänen olemaan vain ja haukkomaa henkeään. Terskani pääsi kymmeniä kertoja kurkkimaan hänen kohtuaan. Sitten käänsin voimalla hänet selälleen pysyen koko käännöksen sisällä. Oli minun vuoroni saada omalla rytmilläni ja liikkeilläni nautinto ja ruiskahdukset suurimmasta huipusta. Oli kai tilanne niin jännä ja kiimani kiihko niin pinnassa, että laukesinkin, kuin vahingossa pitkä, lyhyt, pitkä, lyhyt ja lyhyt liemimäärä oli nyt Pirkko Ristilän kohdussa kokonaan. Hän vielä siitä kykeni kiemurtelemaan itselleen kiljahduksen.
Makasimme hikisinä. Yritin katsoa, mitä kello on.
– Pitääkö sinun ottaa suihku, että olet miehellesi puhdas?
– Pitää, mutta en pääse altasi pois. Enkä taida pysyä pystyssä nyt.
Vedin pallini pois ja autoin tukemalla Pirkon suihkuun. Kello lähestyi kahdeksaa. Pesin itsekin suihkussa hien viemäriin. Olin melko onnellinen ja tyytyväinen uusimpaan löytööni. Pirkko olisi osaavissa käsissä oikean nautinnon pesä. Körtti vain taitaa laiminlyödä asian. Join Kossua ison lasillisen raakana ja purskutin suutani sillä. Pirkon pukeminen näytti hapuilulta, joten avasi rytyssä olevat pöksyt ja laitoin ne paikkaansa. Sitä ennen pari minuuttia nuolin sitä rakopesää makoisasti. Rullasin sukkahousut varovati ensin polviin, siitä kiristäen ylemmäksi, että ylettyvät lantion yli. Tissiäkin imin ja puristelin ennen liivien laittoa. Tissit olikin näkönään Pirkon toinen nautinto. Liivit ja paita, sekä se jakku ja jakkuhamekin piti pujottaa hänelle, niin sekaisin se oli vielä. Aloin aprikoida, miten se selviää körtin edessä.
– Oletko sinä nyt varma, että kun miehesi sinua katsoo, se uskoo sinun vain ylityössä istuneen?
– En minä ole varma itsekään. Tuo pari lasia vettä! Janottaa niin pirusti!
Juotuaan sen olo lähti liikkeelle. Toin tuoremehua, jossa on kunnolla sokeria. Se piristi vielä lisää. Käskin katsoa itseään ja lisää pielistä tukkaa ja huuliaan, että olisi oletetussa kunnossa. Piti harjata päätä ja hieman laitettiin huulia ja otettiin ilmeitä. Kierrettiin vartaloa, että nähtiin pylly ja sukat ja hartiat.
– Voi mitä sinä minulle teit! En ole koskaan ollut tuollaisessa! Sinä nuolit minut tajuttomaksi. Se oli ensimmäinen kerta ja niiiin ihanaa! Sinulta tuli niin paljon, että minun pitää laittaa vessapaperia housuin imemään. Ellen siitä määrästä tule raskaaksi niin olen maho!
– Sanotko miehellesi ettei se ole hänen?
– Miksi?
– Voisithan saada päähäsi vaikka kiristää minua.
– Höpö Höpö! Raskaana en pihahtaisikaan mitään tästä. En tietenkään muutenkaan sitä tee. Voi meillä on kiire!
Soitin taksin. Toimiston kautta noudimme matkalaukun. Selitin hänelle, että toimistossa ei sekunnin ilmekään sitten kerro muille tästä. Pirkko oli, kuin vanha tekijä ja väitti osaavansa olla. Lopuksi käskin sen opettaa miehelleen, pillun nuolemisen. Taksikuski hörähti. Laukku nostettiin pois ja Pirkko oli mukavasti kymmentä vaille yhdeksän aulassa laukkuineen. Minä tulin taksilla takaisin. Jokin voittajan olemus pursusi minusta kun nuuskin sänkyä ja näin spermaläiskän lakanalla.
Kyllä Pirkko maanantaina sen olemisemme osasi peittää. Oli kylläkin kirjoittanut hieman lapsellisen rakkauskirjeen monien sydämenkuvien kera.
Pornonovellin Toimistonaiset kirjoittanut Nimimerkki: HK:n lenkki