Moi, mä oon Lotta!

Mä olen siis Lotta. 34-vuotias aikuisviihdelehden toimittaja. Olen kotoisin Porista ja työskentelen tamperelaisen Funkustannuksen Herkku -lehden toimittajana. Herkku on kiiltävälle paperille painettu laadukas pornolehti, joka on keskittynyt nuoriin, kuitenkin jo vähintään 18-vuotiaiden tyttöjen esittelyyn kuvin ja kertomuksin. No on meillä aina vähintään yksi samanikäinen poitsukin esittelyssä.

Asun mieheni Timon, 15-vuotiaan Jonne poikani sekä 13-vuotiaan Mira tyttäreni kanssa Ylöjärvellä vanhassa rintamamiestalossa. Mieheni on erään kansainvälisen firman Suomen myyntijohtaja. Sellainen töihin mustalla 50K työsuhdeautolla suhaava pukumies, joka vastaavasti vapaalla vetää ihan rennolla otteella. Ollaan oltu yhdessä jo teini-ikäisistä asti ja suhteemme on… sanoisinko jossain määrin avoin, mutta ilman salaisuuksia. Voisin sanoa, että tämä rakkaus on ikuinen.

Silloin kun harrastuksille jää aikaa työn ja perheenpidon jälkeen, käyn uimassa tai valokuvaan ja käsittelen kuviani kuvablogiini. Olen 178 senttiä pitkä ja painan 80 kiloa eli tällainen rintava ja omasta mielestäni sopivan muodokas iloinen ja iloluontoinen mamma. Minulla on punaiseksi värjätty puoleen selkään yltävä tukka, joka on aina joko ponnarilla tai nutturalla. Nenästä löytyy pieni nappi, nänneistä pienet tappilävärit, mutta en esimerkiksi meikkaa juurikaan. Joskus nuorena tuli otettuab alavatsaan FUN ZONE -tatuointi, mistä nuoli osoittaa pimppiin. En ole jaksanut katua sen ottamista. Sukulaiset ja naapuritkin sen tietää, kiitos pienempänä papupatana kaikki asiat kaikille lörpötelleen tyttöni. En ole sitä yrittänyt mitenkään peittää esimerkiksi häpykarvoituksella, koska olen pitänyt itseni aina poslarina. Se siitä. Piti nyt vaan selittää taas.

Pukeudun mielelläni rennosti collegehousuihin, huppariin ja jalkaani vedän yleensä vuodenajasta riippumatta pitkät, löysät ja värikkäät villasukat sekä Crocsit, lenkkarit tai kumpparit. Päässä on usein pipo ja selässä reppu. Muoti toimii hyvin meillä töissäkin, muiden luovien ”hiippareiden” joukossa. Kukaan tuskin uskoo meitä pariksi mieheni kanssa, nähdessään meidät yhdessä kummatkin omissa työasuissamme jossain Lidlin kassajonossa.

Alkoholia käytän hyvin satunnaisesti, mutta etenkin töissä tulee vedettyä tupakkaa ja välillä nuuskaa. No mitä mä nyt taas jäin taas näistäkin kertomaan?

Tarkoitus oli kertoa elämästäni ja etenkin työstäni, mistä pidän erittäin paljon.

Työpäivistäni jokainen on tavallaan erilainen, mutta toisaalta taas samanlainen monilta piirteiltään. Työssä parasta ovat maailman parhaat työkaverit ja mielenkiintoiset haastateltavat ihmiset. Joo tiedän, että mun työ on varmaan monen unelma-ammatti juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneiden kiimaa pursuavien neitosten parissa, jotka tekevät mitä vain pyydän minun ja kuvaajan edessä ja kertovat mitä tuhmimpia juttuja itsestänsä. No onhan tää nyt himskatti sitäkin. En voi kieltää ettei omakin pimpsa olisi rätti märkänä joskus kuvauksia seuratessa tai ohjatessa, mutta joutuu tässä kyllä tekemään töitäkin ja hoitamaan välillä kaikkia maailman asioita yhtä aikaa ja kiireessä. Työpäivät saattavat venähtää yöhön ja reissuakin on tehtävä. Kuten Taru sanoi:

”En tekis tätä minuuttiakaan pienellä palkalla huonossa porukassa. Tai ehkä tätä voisi silloinkin tehdä, koska oonhan mä ihan vitun überhyvä tässä”.

Meitä on toimituksessa seitsemän hengen ydinryhmä. Johtajapariskunta Mikko ja Maija. Mikko on sellainen asiallinen, oikeudenmukainen ja kaikinpuolin fixu pomo. Marja saattaa olla päivän puhumatta, mikä ei tarkoita että se olisi jostain suuttunut. Sellainen hiljaisempi ihminen. Marjan oveen voi koputtaa ja kertoa vaikka perseeseen juuttuneesta männynkävystä, kuten Taru on todennut. Silloin Marja varmasti vain selvittäisi tyynesti Työterveyslääkärille soittaen, että miten se käpy saadaan helpoiten pois sieltä perseestä.

Niko on meidän kuvaaja ja Janne toimittaja. Kumpikin huumorintajuisia ihan loppuun asti, muttei mitenkään vahvoja persoonia. Sellaisia höyryhinaajia, jotka puksuttavat tasaisen varmasti eteenpäin kelillä kuin kelillä.

Jope on taas meidän pervo-, fetissi- ja gayliitteen herra ja hidalgo. 60-vuotias pitkänlinjan pornotoimittaja.

Sitten on Taru. Taru tuli meille pari vuotta sitten suoraan koulunpenkiltä. Jotain hänestä kertoo se, että Mikon mukaan Taru hyppäsi suoraan isoon vauhdissa pyörivään karuselliin, kun monet muut hänen kaltaisensa ja kokeneemmatkin seisoskelevat vielä ujoina leikkipuiston portilla. Taru on 26- vuotias ronski ja räväkkä, hoikka, 170 senttiä pitkä, pienirintainen, toimituksen ilopilleri, bi, rokkigoottihipunkkariperkele, sinkku, mun paras työkaveri, mun paras kaveri, multifettari, luotettava, mun seksikumppani, välillä yksi mun lapsista ja perheenjäsenistä, joskus mun ja mun miehen kolmaspyörä, ihana, pervo, ihanan pervo, tempperamenttinen, huumorintajuisin tietämäni ihminen, työlleen omistautunut ja vaikka mitä. Tarusta kuulette vielä myöhemmin lisää. Tarusta ei voi olla kuulematta!

Työyhteisöstä jos haluaa kertoa jotain kuvaavaa ja lyhyesti, niin porukan ryhmähengestä saa hyvän kuvan meidän hyvin epävirallisissa ja vapaamuotoisissa toimituspalavereissa, joissa kuittaillaan ja vittuillaan mahdollisimman hyvin naama peruslukemilla pitäen. Mutta tehtävät hoidetaan aina hyvin, luotettavasti ja kunnialla loppuun asti. Jos Tarulta esimerkiksi kysytään, olisiko sillä vaikka tiedossa jotain 25 vuotiasta tummaa ja vähän tukevampaa tyttöä, joka antaa kuvissa persettä seitsemälle jonossa vuoroaan odottavalle 50-60 vuotiaalle miehelle, niin sellaiset se hommaa vaikka entisestä Itä-Saksasta. Vaikka vastaisikin kysyjälle, että ”eti vittu ite horos”.

Tähän yhteyteen jos mihin käy hyvin sanonta, jonka mukaan vittuilu on välittämistä. Jostain syystä Taru on usein, etenkin sellaisissa ihan korkeammantason vittuilusessioissa yhtenä osapuolena. Tietysti äijät kaataa bensaa liekkeihin suoraan tynnyristä.

Näytti se tosin närhenmunat äijille jo ihan ensimmäisinä työpäivänään juuri koulusta valmistuneena ja lunasti paikkansa porukassa. Jope ja Janne rupesivat puhumaan lounastauolla jotain suolenhuuhtelujuttua ja peräsuolesta kermojen ruiskutus suoraan suuhun, olevinaan jotain kuvausideaa kehitellessään, mutta puhtaasti ihan vain tulokasta testaillakseen. Taru kuunteli juttua lusikoiden heidän välissään kanakeittoa eväspurkistaan tajuten homman pointin. Hetken juttua kuunneltuaan hän alkoi ryystämään hyvin äänekkäästi keittoaan, mitä kukaan ei voinut olla kuulematta puheensorinan läpi. Ja mitä kukaan ei voinut olla yhdistämättä juuri sellaiseen vesipieruun. Pervosivujen erikoistoimittajamme Jope heitti lisää vettä kiukaalle ja rupesi miettimään kusen pumppaamista suoleen ja sen ruiskuttamista sieltä toisen suuhun ja nieltäväksi. Taru ryysti jo aika lujaa soppaansa ja pomomme Mikko ja Marjakin alkoivat seuraamaan tilannetta jo vähän tarkemmalla silmällä. Sitten Taru nousi pöydästä ja heitti tyhjän soppapurkkinsa kaaressa tiskialtaseen, katsoi Jopea ja Jannea todeten sellaisella teatraalisen kiimaisella äänellä:

-Vittu mä oon märkä, nyt nussitte mua joka reikään ja kusetti suuhun!

Sitten se kävi kontalleen neukkarin pöydälle verkkarit polvitaipeisiinsa laskien ja paljas peräpää juttumiehiin suunnattuna ja alkoi uudelleen vaatimaan äänekkäästi kyrpää reikiinsä ja kusta päälleen. Sitten tuli ihan hiljaista. Kukaan ei sanonut mitään. Parin minuutin päästä Taru laskeutui pöydältä, antoi Jopelle pusun poskelle, veti pikkarit paikoilleen. Asetellen ne huolellisesti ja sitten vielä verkkaritkin takaisin sekä niiden nyörit rauhallisesti solmien. Käveli tiskialtaaseen kahvinkeittimen luo ja kääntyi muihin päin kysyen, että juohan kaikki kahvia? Seuraavan kerran hiljaisuus rikkoontui vasta muutaman minuutin päästä, kun Jope totesi koko porukan räjähtäessä nauruun:

-Iiiiiihan nätti pillu, ei siinä mitään. Ihan Ok.

Seuraavalla kahvitauolla Taru änkäsi itseänsä 35 vuotta vanhemman Jopen syliin ja pyysi setää silittämään. Tietysti Jope oli hengessä mukana ja taputti kutsuvasti reittään. Siinä se istui koko vartin Jopen silitellessä tämän käsivartta ja päätä. Noustessaan ja tupakalle lähtiessään Taru toki kuittasi ovelta, että Jopella muuten jöpötti. Tapauksen jälkeen Jope oli Tarun Daddy ja Taru puolestaan Jopen Teinilutka. Asiasta muokattiin luonnollisesti ja asiaan kuuluvasti ilmoitustaululle meemit ja viralliset lausunnot allekirjoituksineen. Kerran Jope totesi jossain keskustelussa, että Taru on yksi hänen elämänsä nainen ja sijaistytär, mutta ei voisi silti panna tätä, vaikka voisikin hakea Tarulle vaikka kuun taivaalta. Kauniisti sanottu.

Sanottakoon vielä tähän loppuun ihan suoraan, vaikka se varmaan aika turhaa enää tässä vaiheessa onkin, että olen tietenkin keskivertoa seksuaalisempi ja hyvin avoin seksin suhteen. Jotain minusta kertoo varmaan aika hyvin sekin, mitä tyttäreni Miran luokkakaverin äiti totesi kerran meillä kahvilla käydessään ja Herkku -lehteä katsellessaan:

-Oot Lotta kyllä melkoinen ja ihailtava pakkaus. Töissä kuvauksissa pyydät Hello Kitty -pikkarit polvissa pyllisteleviä tyttöjä työntämään tuollaisia valitsemiasi leluja yhtä aikaa molempiin reikiin ja antamaan kolmelle vanhemmalle isokyrpäiselle miehelle yhtä aikaa lastenhuoneiksi sisustetussa studiossa ja lopuksi ottamaan spermat suuhun. Sitten tulet kotiin keittämään velliä ja auttamaan lapsiasi matikanläksyissä. Silti mua ei hirvitä päästää neljän teinitytöt äitinä meidän Leilaa teille yökylään.

-Kysyin uskaltaisiko hän itse tulla?

Vähän posket punoittaen myönsi ehkä voivansakin tulla. Lupasin järkätä meille yhteisen saunaillan, kun olen yksin kotona.

No onhan tämä varmaan jonkun mielestä vähän ristiriitaista, mutta itse olen tyytyväinen valintoihini ja viihdyn roolissani.

Niin muuten, en jaa itseäni puutteessa, mutta lähden miellyttävien ja kivojen ihmisten kanssa helposti mukaan vaikka millaisiin juttuihin. Kusipäät runkkailkoot keskenäään ja haiskoon pahalle.

Kirjoittelin tätä Pirkanmaan suurimmassa säkkituolissa valoisana kesäyönä vanhan talomme yläkerran aulaikkunan löhöilysopessa. Muu perhe on maalla ja merellä Porin suunnalla. Taru nukkua tuhisee alakerrassa mieheni ja minun parivuoteessa. Mun pimpsa taitaa olla vähän märkä näistä muistelmista. Joo on se.

Jos kiinnostelee kuulla näitä mun blogihöpinöitä mun työjutuista ja erilaisista eteen tulleista tapauksista sekä elämästä yleisestikin tälläkin saitilla, niin viitatkaa reippaasti. Seuraavalla kerralla voidaankin mennä ihan koko vartta myöten mukaan työn raskaaseen raadantaan.

Rakkaudella Lotta.

Pornonovellin Moi, mä oon Lotta! on kirjoittanut nimimerkki: Lotta