Duunarien rakkaus

Mää oon Taneli eli Tane, 31-vuotias, metallimies, työssä yhdellä isolla konepajalla. Oon harteikas, hoikka homo – tota jälkimmäistä en tietenkään töissä oo kuuluttanut. Oon himokuntoilija, nostelen painoja ja juoksen, uin sekä hiihdän. Olen tosi timmissä kunnossa. Tykkään käydä tosi miehestä. Olen tumma karvoituseltani, pidän pään karvat sängellä niin päälaella kuin jykevällä leuallanikin. Olen kai sen verran synkän pelottavan näköinen, etten ollut löytänyt ketään jätkää parisuhteeseen. Mää kylläkin haaveilin sellaisesta. Olis mahtavaa herätä, kun vieressä kuorsaa joku miehekäs korsto ja nauttia yhdessä tukeva aamiainen. Ehkä siinä ehtisi ennen töihin lähtöä paneskella pikaisesti. Mutta tämä oli siis ollut pelkkä haave.

Olin mää silti muutaman kerran pannut äijiä ja ne mua. Eka kerralla olin 19-vuotias ja se oli pirun pelottava kokemus, silti tosi mahtava niin, että olen jatkanut monenkin jätkän kanssa. Ihan kiimaista seksiä, ei siinä mitään. Ne olivat vain olleet irtopanoja eikä niistä ollut seurannut sen kummempaa. On ne jätkät mua kehuneet, varsinkin isoa kyrpääni, mutta kai ne jotenkin ovat pelänneet mua, kun eivät ole uusiksi halunneet ottaa. Vaikka olenkin jykevä sälli, en silti ole vähääkään väkivaltainen tai muuta vastaavaa. Oikeastaan olen hentomielinen hellyyden perään huokailija. Tai ettei syntyisi vääriä kuvitelmia, osaan tarvittaessa tapellakin, lyön saatanan kovaa, jos joku rupeaa nenälle hyppimään. Ei amiksen jälkeen kukaan oo toisaalta tullut edes yrittämään. Mutta olen siis oikeasti kiltti mies.

Mää siis kärvistelin jonkinlaisen vakisuhteen perään kauan, mutta mitään ei tuntunut syntyvän. Sitten puolitoista vuotta sitten lauantaina loppuiltapäivästä, olisikohan ollut joskus viiden maissa, tulin kuntosalilta ja päätin pistäytyä lähikapakassa virkistävällä oluella. Suihkun jälkeen olin pukkarissa tutkaillut kokovartalopeilistä lihaksiani ja hmm, isoa kaluani, joka roikkui puolessa reidessä. Niinpä marssin sisään sinne baariin aika lailla itseeni tyytyväisenä. Nahkatakki kiristyi mukavasti hauiksille ja harteille. Otin tiskiltä tuopin ja menin istumaan seinustan penkille pienen pöydän ääreen. Sysäsin treenikassini sen alle. Siitä oli hyvä näkymä ympäri kapakkaa. Ketään tuttua ei näkynyt. Siellä kävi jonkin verran lähistön tyyppejä, joita olin tavannut moikata, mutten ollut lähemmin tutustunut kehenkään. Pöydällä lojui iltapäivälehti ja aloin selata sitä.

Jotain vartin päästä baariin astui tyyppi, joka sai sekunnissa sydämeni hakkaamaan kiivaasti. Olin tukehtua olueen. Silmät olivat lentää päästä. Suustani pääsi pieni vinkaisu. Jalkani alkoivat pomppia levottomasti. Se jätkä oli järjettömän hyvännäköinen. Noin minun mittaiseni, kohtalaisen harteikas, kellervän vaaleat hiukset kihartuivat loivasti nahkatakin kaulukselle, isot siniset silmät, suora nenä, täyteläiset huulet, miehekäs leuka, jolla punertava parransänki, kaula kuin painijalla. Hän liikkui pehmeästi kuin eläin, kapea lantio keinui pienesti, tiukkoihin farkkuihin tungetut jalat vaikuttivat lihkasikkailta, paksut reidet, kiinteän pyöreät pakarat – ihmekö se, että minulta oli lähteä järki. Se jätkä tihkui mieletöntä seksikkyyttä.

Mies istui baaritiskille, kasvot minuun päin. Hänkin otti tuopin. Hän vilkaisi ympärilleen kuin tuttuja etsien, ei ilmeisesti löytänyt. Hän huomasi kyllä minut, mutta ei jämähtänyt tuijottamaan sen pitempään. Hän keskittyi vaihtamaan muutaman sanan baarimikon kanssa, joka hänkin on tosi komea jätkä. Meni jotain parikymmentä minuuttia, kun sen jätkän viereen istahti tosi tylyn näköinen vanhempi kaveri. He moikkasivat toisiaan jotenkin tuttavallisesti. He painoivat päänsä melkein yhteen ja alkoivat kuiskutella kiihkeästi. Ärsyynnyin. Oliko se viimeksi tullut työkaveri? Sukulainen? Tai, voi vittu, rakastaja? Tuskin olisin onnistunut sitä hyvännäköistä sänkyyni iskemään, mutta silti minua harmitti. Niinpä tyhjensin tuoppini, otin kassini ja lähdin ulko-ovea kohti. Ehdin huomata, että se komistus vilkaisi minuun päin ja kohotti kulmiaan kysyvästi.

Seuraavan kahden ja puolen kuukauden aikana näin sitä komeaa siellä baarissa viikottain, yleensä perjantaisin tai lauantaisin. Aloimme moikkailla toisiamme niin kuin nyt kapakkatuttavat tekevät. Emme kuitenkaan esittäytyneet saati jutelleet. Oli minusta silti mukava nähdä häntä. Ja kyllä hänkin hymyili aina tavatessamme. Hän alkoi pyöriä päiväunissani kaiken aikaa. Yöunista en osaa sanoa, kun en niitä yleensä muista, vaikka aamuseisokkini olivat kyllä melkoisen tiukkoja.

Sitten yksi tiistai-ilta olin uimahallissa kauhomassa kroolia ajatuksena vetää tiukkaa tahtia semmoisen kilometrin matka. Olin ehkä puolivälissä tavoitettani, kun olin vajota pohjaan säikähdyksestä. Altaan reunaa asteli ihastukseni kohti altaan syvää päätä. Dziisus, miten komea! Pitkä, hoikka, litteävatsainen vartalo, haarojen etumus pullisteli näyttävästi tosi niukoissa punaisissa uikkareissa. Keskeytin uintini ja otin tukea altaan reunasta. En saanut silmiäni irti siitä jätkästä. Hän sukelsi veteen pää edellä sujuvasti kuin eläin, joka elää vedessä, niin kuin saukko. Hän ui rintauintia viereisellä radalla. Minun kohdallani hän keskeytti, räpisteli siinä silmät hämmästyksestä ammollaan. Hän puuskahti:

– Oho, moi. Täällähän näkee tuttujakin.
– Joo. Moi. Sua en kyllä oo täällä ennen nähnyt.
– Ai? Mää käyn kyllä pari kolme kertaa viikossa.
– No, mää käyn epäsäännöllisesti. Treenaan muita lajeja.
– Sen tosiaan huomaa sun kropasta. Mää oon keskittynyt tähän uintiin ja juoksuun.
– No, kyllä senkin näkee. Siis sun kropasta. Hiton komea.
– Äh, kiitos. Tota, aiotko uida vielä pitkäänkin?
– Uh, pitäis saada kilometri täyteen. Muutama satanen vielä jäljellä. Entä itse?
– Ei mulla tällä kertaa oo mitään tavotteita. Kunhan polskin.
– Jaa-ahas. Tota noin, tarttee tästä vissiin jatkaa matkaa.
– Jep. Ilmoita kun oot valmis.
– Okei.

Lähdimme uimaan vastakkaisiin suuntiin. Pääni oli sekaisin riemusta. Olin jutellut eka kerran sen komistuksen kanssa! Miksihän se pyysi kertomaan, kun olen valmis? Mikähän sen nimi muuten on? Aloin kauhoa tosissani. Halusin nopeasti tavoitteeni täyteen. En malttanut sittenkään uida koko matkaa, jo parin sadan metrin jälkeen päätin, että saa riittää. Jäin notkumaan altaan päähän ja odotin sen kaverin tuloa samaan päätyyn. Hän jäi siihen myös roikkumaan ja kysyi:

– Joko riitti?
– Jo.
– Sama täällä. Nyt olis sauna ja pesu paikallaan.
– Niin on.

Nousimme altaasta, hän edellä. Henkäisin syvään, kun hänen tiukat pakaransa kohosivat ylös silmieni edessä. Hyvä, etten iskenyt hampaitani niihin. Kun riisuin uimahousuni, huomasin jätkän tuijottavan haaroihini silmät pystyssä. Vilkaisin minäkin hänen varustustaan, ei moittimista, vaikka se ei ollutkaan niin iso kuin minulla. Siirryimme lauteille. Istuimme vierekkäin, olkavarsi olkavartta vasten. Hikemme sekoittuivat toisiinsa. Hän mutisi:

– Emme ole muuten esittäytyneet. Mää oon Kari.
– Joo, mää oon Tane. Terve.
– Terve. Mukava tietää, kenen kanssa baarissa istuu.
– Niin on. Lähdetkö täältä käymään meidän kantakuppilassa?
– En taida. Mulla on muuta ja huomenna työpäivä.
– Harmi. Mitä sää teet muuten työkses?
– Mää oon betoniraudottaja. Entä sää?
– Mää oon hitsaaja yhdellä konepajalla.
– Eli duunareita ollaan molemmat.

Juttelimme vähän lisää töistämme. Olin tyytyväinen, kun Karikin oli ihan tavallinen työmies eikä mikään hienosteleva tohtorismies. Suihkun kautta siirryimme pukuhuoneeseen. Pukeuduttuamme lähdimme eri suuntiin. Emme sopineet mitään jatkosta, mutta toki näimme noin kerran viikossa siellä kantakapakassamme. Kun nyt olimme tutustuneet nimiä myöten, tapasimme istua yhdessä baaritiskillä tai pöydässä. Puhuimme yleisistä aiheista niin kuin urheilusta tai töistämme. Mihinkään henkilökohtaisuuksiin emme menneet. Minä pelkäsin, että karkottaisin hänet, jos alkaisin viittailla homokiinnostukseeni. Se vanhempi iso korsto istui usein seurassamme. Hän käyttäytyi minusta tosi oudosti, ihan kuin olisi ollut mustasukkainen. Kun hän oli jo paikalla, kun tulin, en mennyt istumaan heidän seuraansa. Tarkkailin heitä kyllä etäämpää ja minusta näytti, että heillä oli välillä aika kireät välit.

Näin mentiin kolmisen kuukautta. Lauantaina illalla tulin taas kuntosalilta baariin ja näin Karin kaverinsa kanssa yhdessä pöydässä. Heillä näytti olevan tiukka sananvaihto menossa. Kumpikin oli selvästi vihainen. En mennyt heidän seuraansa, vaikka Karin kanssa vaihdoimmekin tervehdyksen. Se korsto kääntyi katsomaan minua ja katse oli hemmetin kiukkuinen. Menin baaritiskille ja otin tuopin keskaria. Ehdin ottaa toisenkin. Seurasin vähän levottomana Karin pöydän menoa, siellä äänet kohosivat välillä turhan koviksi. En silti saanut selvää, mistä he riitelivät. Baarimikko jo rypisteli otsaansa tyytymättömänä ja lopulta hän kävi sanomassa äijille, että pitäisivät pienempää ääntä. Sen seurauksena Kari nousi ja lähti pois. Hänen kaverinsa rynnisti perään.

Minäkin tyhjensin tuoppini, tempaisin treenikassini ja lähdin ulos. Kuvittelen, että olin menossa kotiin, mutta tosi asiassa taisin lähteä katsomaan, etteivät ne jätkät ala sekoilla mitään typerää. Ja olivathan ne alkaneet.
Korttelin päässä iso korsto piteli Karia nahkatakin rinnuksesta ja painoi tätä viereisen talon seinään. Nyrkit heiluivat ja Kari näytti suojautuvan iskuilta. He sähisivät toisilleen kiukkuisesti. Tilanne näytti aika pahalta. Rynnistin paikalle ja repäisin sen korston irti Karista. Karjaisin:

– Mitä vittua te touhuatte?
– Saatana, tää kuulu sulle, se korsto ärjäisi ja yritti huitaista mua nyrkillä – väistin.
– Tane, älä! Se tappaa sut, Kari parahti.
– Siinähän yrittää, tiuskaisin ja vedin sitä korstoa täysillä naamaan.

Seurasi lyhyt ja sekava nyrkkitappelu, jonka lopuksi se korsto makasi puolitajuttomana jalkakäytävällä. Oli munkin naama saanut pari tälliä, muttei mitään vakavaa, ei verta eikä mustelmia jälkikäteen. Tärisin siinä kiihtyneenä ja mieli teki potkia sen mulkvistin pää tohjoksi. Se tyyppi alkoi nousta ylös ja ärisi kirouksia ja uhkausia. Onneksi Kari tempaisi minua käsivarresta, otti treenikassini ja lähti kiireellä vetämään minua pois. Vilkaisin häntä ja huomasin, että hänen silmäkulmastaan valui vähän verta. Parahdin:

– Sää vuodat verta!
– Älä siitä välitä. Ei se mitään. Meidän tarttaa häipyä ennen kuin Vänä toipuu.
– Kuka se oikein on? Ja miksi se hakkas sua?
– Äh, mää selitän myöhemmin. Missä sää asut?
– Tuossa parin korttelin päässä. Mennään mulle. Mulla on ensiaputarvikkeita. Hoidetaan tuo sun haavas.
– Voi sunkin naamas tarvita jääpussia.

Räjähdimme nauramaan. Hekotellen pääsimme lopulta kämpilleni – tilava kaksio. Riisuimme nahkatakkimme eteisen naulakkoon. Kävin veskistä hakemassa niitä ensiapuvälineitä. Istuimme sohvaan, otin puhdistusainetta vanuun ja aloin taputella Karin silmäkulmaa. Panin siihen lopuksi laastarin. Olimme siinä naamat tosi lähekkäin. Silmämme hakivat toisiaan ja pakenivat, kun löysivät toisensa. Aloin tuntea oloni levottomaksi. Siksi kysyin:

– Niin siis, mistä siinä rähinässä oli kyse? Ja kuka se sun kaveris oikein on?
– Uh, tota noin, mitä mieltä sää oot homoista?
– Häh? Miten niin? En mää mitään mieltä oo. Tai siis ei mulla oo mitään homoja vastaan.
– Hyvä. Se Vänä on nimittäin mun entinen poikaystävä.
– Ai? Siis oot sää homo vai?
– Joo. Mää skipasin Vänän mun elämästä, kun se on niin väkivaltainen ja mustasukkainen. Mutta se ei halua tunnustaa sitä ja vaatii mua palaamaan takaisin suhteeseen sen kanssa.
– Ja sää et halua?
– En totisesti. Sain ihan tarpeeksi. En vain tiedä, miten saisin uskomaan sen.
– Pitäiskö sun löytää joku uus mies?
– Haluaisin kyllä, mutta Vänä kyttää mua niin, että jos jostakin kiinnostun, niin se uhkailee sitä tyyppiä, että se häipyy peloissaan.
– Mää en häipyis. Ja mää jo pudotin sen katuun ja voin tehdä sen toistekin.
– Niin mutta mää oon homo.
– Niin määkin. Enkä pelkää sitä Vänää.
– Öh, tarkoitatko, että voisit alkaa oleen mun kanssa?
– Tarkoitan. Oon katellut sua jo pitkään sillä silmällä. En vain arvannut yrittää iskeä sua, kun en tiennyt, ootko homo.
– Jumalauta, aivan samat sanat. Sää oot niin komea ja tihkut miehekästä seksiä, että näin susta päiväunia.

Katsoimme toisiamme ja hymyilimme kuin idiootit. Työnsin arastellen sormeni Karin pitkiin hiuksiin ja pyöritin niitä sormieni ympäri. Hän kumartui minua kohti ja raotti niitä täyteläisiä huuliaan. Painoimme suut vastakkain. Kiedoimme kädet toistemme ympärille ja kuljetimme kouriamme hyväillen toisen vartaloa pitkin. Kielet tunkeutuivat toisen suuhun, jotka alkoivat imun. Molempien hengitys muuttui raskaammaksi. Minun kiimahormonini alkoivat vilkkaan toiminnan. Kyrpäni turposi vauhdilla ahtaissa farkuissani. Niin teki Karillakin ja hän kampesi itseään päälleni. Kellistyin selälleni. Hän painautui vartalolleni ja alkoi hinkata etumustaan haaroissani. Puristin häntä tiukasti. Rakastin hänen painoaan ja lantion iskuja, jotka nopeutuivat ja voimistuivat. Pelkäsin, että hän laukeaisi, niinpä kuiskasin hänen korvaansa:

– Mahtavaa. Mutta mitä jos riisuttaisi? Haluan nähdä sun upean kroppas.
– Okei. Ja mää haluan nähdä sun lihaksikkaan ruumiis. Ja sen helvetin ison kyrvän.
– Heh, sehän käy. Saanko panna sua?
– Jos et tekis sitä, niin mää voisin raiskata sut.
– Hirmuinen uhkaus. Saat sää panna mua muutenkin. Oon versa.
– Niin määkin.

Nousimme ylös ja riisuimme vaatteet hitaasti kuin toisiamme kiusoitellen. Hymyilimme hilpeän viekoittelevasti ja keikistelimme kutsuvasti. Siinä illan hämyssä ihomme hehkuivat samettisina. Emme kyenneet pysymään erillään, vaan painauduimme toisiimme. Kädet lähtivät tutkimusmatkalle pitkin kaverin lihaksia, selässä, harteilla, käsivarsissa. Molempien kalut tökkivät toista. Hyrisimme nousevasta kiimasta. Huulet hakivat toisiaan, pureutuivat kaulojen syrjään, suut imivät lemmenmustelmia hartioihin. Ehdotin siirtymistä makuuhuoneen puolelle ennen kuin mällit lentäisivät omia aikojaan.

Tiukasti toisissamme roikkuen hoipuimme leveälle sängylleni. Kaaduimme patjoille ja aloimme piehtaroida kuin koiran pennut. Huohotimme läkähtymäisillämme ja kuumissamme. Kun olin Karin selässä ja kaluni yritti väkisin tunkeutua pakaroiden väliin, hän murisi:

– Jumalauta, tunge jo se molosi muhun. En kestä enää.
– Joo, en määkään.

Nappasin yöpöydän laatikosta liukasteen ja kortsupakkauksen. Kari nousi kontilleen. Pursotin liukugeeliä hänen aukkoonsa ja hän itse työnsi sitä sormillaan reikään. Minä katsoin touhua kuola valuen ja kumitin samalla kyrpäni. Tartuin Karin lantioon ja painoin terskaani reiälle. Hän inahteli ja värisytti selän lihaksia. Solahdin sisään ja aivoni räjähtivät, suoli otti minut niin ihanan ahnaasti vastaan. Perillä nytkyttelin vain pienesti, kunnes rauhallisesti vetäydyin ulos. Pyörittelin terskaa aukolla kiusoittellakseni. Kari voihki ja työnteli pakaroitaan etumukseeni. Annoin kutsulle periksi ja painuin taas sisään koko mitalta. Kaverini huohotti ja inisi. Aloin naida vähän vauhdikkaammin. Kullini oli paisunut järjettömiin mittoihin ja sillä oli mahtavan tiukkaa. Me molemmat puuskutimme kuin maratoonin viime metreillä. Kiihdytin rytmiä entisestään. Kari horjahteli työntöjeni tahdissa. Nivuseni huusivat täyttä kurkkua, kyrpä ulvoi kuin tuskissaan. Höperehdin sekavasti:

– Uuh… saatanah… en kestä enää… multa tulee…
– Aah… uh… anna tulla… tää on mahtavaa… voiih…
– Taivas! Aarghh…

Minä laukesin sekopäisessä hurmiossa. Jäin täysin uupuneena huohottamaan Karin selkään. Huomasin, että hän runkkasi omaa kaluaan. Tartuin hänen rantseeseensa ja sanoin, että minä haluan hoidella hänen kyrpänsä tyhjentämisen. Hän irrotti otteensa ja minä otin kalun hoitaakseni. Siinä hänen selässään ja kyrpäni hänen perseessään vetelin vauhdilla hänen pamppuaan. Samalla lykin vielä puolijäykkää vehjettäni hänen sisällään. Ei kestä kauaa, kun Kari köyristeli selkäänsä ja ulisi, että hän tulee, ja tuli. Mahtavia sykäyksiä ja hän ruiski huikean mällilastin lakanoilleni.

Hänen laukeamisensa sai oman kyrpäni taas kovettumaan melko isoksi. Äidyin jatkamaan Karin naimista ja koska olin juuri ampunut yhdet lastit, kestin nyt huomattavan pitkään. Kari ähkyi ja inisi yhtä soittoa. Minä puuskutin ja huohotin ihan sekona. Nyt kestin paljon kauemmin ja pystyin naimaan paljon harkitummin. Ainakin pantavani voihki kuin sekopää ja huohotti kehotuksia panna kovemmin. Minä poikahan yritin. Lopulta sekosin ja rynkytin mielipuolena. Kari ulisi hurmiossa. Viimein laukesin mielettömin ravistuksin. Putosin tasoittelemaan hengitystä kaverini selkään. Hän puuskutti:

– Voi jumalauta, sain ainakin miljoona sisäistä orkkua. Sää oot melkoinen panomies.
– Ja sää mahtava pantava. En oo ennen pystynyt jatkamaan kahta kertaa peräkkäin.
– Sulla on tosi kova potenssi. Molemmat kerrat tuntu taivaalliselta. Rakastin niitä.

Ryhdistäydyimme siitä ja menimme suihkuun. Kietouduimme hellään halaukseen ja suudelmaan. Että sen jätkän jäntevä kroppa tuntui hyvältä sylissäni. Kuiskasin hänen kaulansyrjälleen:

– Haluatko panna mua?
– Joo jos ei heti tartte.
– Heh, ei. Mutta heti kun jaksat.
– Voi ottaa vielä hyvän tovin. On niin mahtavan pantu olo.

Nautimme oluet sohvallani. Kari jäi yöksi. Nukuimme sylikkäin leveällä sängylläni. Oli taivaallista herätä sen jätkän kainalossa. Aloitimme aamun hellillä suukoilla ja halauksilla. Nautimme aamiaisen alastomina. Sen päivän aikana naimme molemmat toisiamme. Ja kyllä Karikin on tosi panomies. Ei kukaan oo ennen pannut mua niin hyvin.

Näin lähti käyntiin meidän jo noin vuoden kestänyt rakkaussuhde. Olemme olleet tosi onnellisia. Ainoa häiriö sattui, kun se Vänä kävi yksi ilta minun kimppuuni erään puiston kulmalla. Vähän häpeän tunnustaa, mutta hakkasin sen niin maan perusteellisesti. Uhkasin vielä ottaa puukon ja nirhata sen kyrvän irti ja syöttää sen harakoille, jos se ei jätä meitä rauhaan. Jätin hänet kuitenkin verisenä maahan makaamaan. Ei hän siihen kuollut. Olemme nähneet hänet myöhemmin, mutta enää hän ei ole vaivannut kumpaakaan meistä. Niin että olemme saaneet Karin kanssa rauhassa keskittyä suhteeseemme, joka kukoistaa kaikin puolin. Suunnittelemme jo yhteen muuttamista.

Pornonovellin Duunarien rakkaus on kirjoittanut nimimerkki: Taneli