Haukanpesä

Haukanpesä Osa 1:

Mauri vilkaisi tyytyväisenä rannekelloaan. Tasan 8:45. Hän oli ylpeä täsmällisyydestään, se antoi alaisille hyvän kuvan hänestä. Täsmällisyys on hyve, eikä se Maurin mielestä ollut missään niin tärkeä asia kuin finanssimaailmassa. Hän muisti hämärästi puhuneensa asiasta edellisen viikon henkilöstökokouksessa.

Pöydällä odotti kuppi vahvaa mustaa kahvia. Maurin sihteeri oli myös täsmällinen, ja hän oli tietenkin paikalla jo paljon aikaisemmin varmistamassa, että kaikki oli valmista johtajan tuloa varten: kahvi oli pöydällä, päivän lehdet sohvapöydällä ja lista päivän tapaamisista kirjoituspöydällä kahvikupin vieressä. Mauri nappasi kahvikupin käteensä ja haistoi sitä. Jo kahvin tuoksu riitti virkistämään hänen mielensä. Hän käveli ison ikkunan luo ja katsoi alas.

Maurin toimisto oli toisessa kerroksessa. Talo oli rakennettu niin, että hän pystyi katsomaan sisäikkunasta alas ensimmäiseen kerrokseen, suureen saliin, jossa suurin osa firman työntekijöistä työskenteli. Maurin mielestä oli mukava katsella työntekijöitä naputtelemassa tietokoneiden ääressä tai puhumassa puhelimeen. Se sai hänet tuntemaan itsensä tehokkaaksi. Lisäksi tieto siitä, että pomo tarkkaili heitä yläkerrasta, piti työntekijät valppaina. Ei kannattanut jäädä rupattelemaan kahviautomaatille tai poistua työpisteeltä liian pitkäksi aikaa, koska Maurin haukansilmät saattoivat olla vahtimassa juuri silloin. Ajatus haukansilmistä sai Maurin hymyilemään. Siinä hän istui ylimmällä oksalla ja tarkkaili reviiriään. Metsästyshaukka.

Mauri antoi katseensa vaeltaa työpisteeltä toiselle, kunnes näky salin keskellä sai hänet pysähtymään. Uusi työntekijä, Mauri ajatteli. Vieläpä hyvärunkoinen sellainen. Tytön selkä oli Mauriin päin, hän järjesteli tavaroita työpöydällään. Pitkät vaaleat hiukset oli vedetty siististi yhteen hiussoljella. Vaaleanharmaa hame peitti kauniin pyöreät pakarat ja loppui juuri polvien yläpuolelle niin, että Mauri saattoi ihailla tytön pitkiä sääriä. Mauri kuvitteli itsensä tytön taakse puristelemaan kiinteitä pyöreitä pakaroita. Jos hän hivuttaisi hameen ylös, löytyisikö sen alta pitsiset sukkanauhat ja pienet valkoiset stringit? Vai oliko tytöllä alusvaatteita ollenkaan?

Kuvitelma katkesi, kun tyttö kääntyi ympäri. Mauri hymyili tyytyväisenä nähdessään, että etupuolikin oli hänen makunsa mukainen. Vaalean v-aukkoisen puseron läpi hahmottuivat uhkeiden rintojen ääriviivat. Mauri siristi silmiään erottaakseen tytön kasvonpiirteet, mutta hän oli liian kaukana. Hetken aikaa Mauria harmitti, ettei toimistosta löytynyt kiikareita.

Ääni oviaukosta keskeytti sekä ajatukset että tuijottelun.

– Huomenta, Maurin sihteeri Taina sanoi väsyneesti. Hän oli keski-ikäinen, laiha ja ilmeetön nainen, jonka olemus ei herättänyt Maurissa minkäänlaista kiinnostusta.

– Huomenta, Mauri murahti. Kauanko Taina oli seissyt siinä? Oliko hän huomannut, mihin hänen pomonsa himokas katse oli kiinnittynyt? Väliäkö sillä, Mauri ajatteli ja päätti ottaa asian puheeksi yrittämättä sen kummemmin peitellä kiinnostustaan. – Uusi työntekijä, huomasin, hän sanoi nyökäten vaalean tytön suuntaan. – Mitä tiedät hänestä?

Taina oli tahallaan jonkun aikaa hiljaa yrittäen siten välittää paheksuntaansa.

– Tyttökö? Varmasti näitä Svenin palkkaamia nuoria lahjakkuuksia. En ihmettelisi, vaikka hänet olisi napattu suoraan kauppakorkeakoulun penkiltä, Taina sanoi ja huokaisi syvään osoittaakseen, ettei asia kiinnostanut häntä.

– Niin niin, jaaha, Mauri mutisi. – Haluaisin puhua hänen kanssaan, toivottaa hänet tervetulleeksi firmaan ja sellaista. Pyydätkö häntä käymään täällä?

Taina huokaisi taas, entistä syvemmin. Häntä inhotti pomon läpinäkyvä kiinnostus nuoria naisia kohtaan. Se oli jotenkin niin kliseistä, keski-ikää lähestyvä mies korkeassa asemassa väijymässä nuoria kauniita alaisiaan. Taina melkein toivoi pomolleen syytettä seksuaalisesta häirinnästä. Hän oli sen moneen kertaan ansainnut. Mutta luultavasti sellainenkin sovittaisiin nopeasti firman lakimiesten toimesta. Toisaalta Tainaa inhottivat myös tytöt, jotka flirttailullaan antoivat ymmärtää, että hekin olivat kiinnostuneita. Maailmasta oli tullut likainen ja epäreilu, hän ajatteli.

– Pyydän tytön käymään, Taina tiuskaisi. – Entäs ne muut? hän jatkoi.

– Ketkä muut?

– Muut uudet työntekijät, Taina selitti ärtyneenä.

– Ah, juuri niin, Mauri vastasi kyllästyneesti. – Keksimme heillekin sitten jotain. Sinähän voisit suunnitella jonkun pienimuotoisen cocktail-tilaisuuden firman puolesta. Kävisikö jo tänään? Kysy Sveniltä, hän varmaan tietää, Mauri sanoi ja heilutti sitten kädellään ovea kohti niin, että Taina ymmärsi poistua.

Mauri astui toimistonsa yhteydessä olevaan isoon kylpyhuoneeseen. Hän katsoi itseään peilistä ja siisti kampaustaan. Maurin hiuksissa oli jo harmaata, mutta se ei hänen mielestään haitannut. Pikemminkin se antoi arvokkuutta hänen voimakkaille kasvonpiirteilleen. Pienet rypyt silmien ja suun ympärillä olivat nekin tervetulleita. Ne toivat tiettyä… pehmeyttä, Mauri mietti, se lisäsi hänen charmiaan. Hän ei plastiikkakirurgia kaivannut. Ainut viite turhamaisuudesta olivat valkaistut hampaat. Ja tietenkin kalliit puvut. Mauri lisäsi jonkin verran partavettä ja astui takaisin toimistoonsa.

Siinä hän oli. Tyttö seisoi selkä Mauriin päin, ison puisen kirjahyllyn luona ja katseli paksujen vanhojen kirjojen arvokkaita kansia. Vaaleat hiukset laskeutuivat selälle suurina pehmeinä kiharoina. Ne ulottuivat melkein pakaroihin asti, Mauri pani merkille ihaillessaan tytön täydellisen pyöreää takamusta. Hänen teki kovasti mieli läpsäistä tytön paljasta peppua avokämmenellä, mutta ensin hänen piti suostutella tuo seksikäs pieni pakkaus sänkyynsä. Se vaatisi taitoa ja kärsivällisyyttä, mutta Mauria ajatus ei lannistanut. Hän oli tottunut saamaan kaiken haluamansa, ja nyt hän halusi tuon tytön. Mauri hymyili leveästi ja hänen silmänsä kapenivat taas haukansilmiksi. Edessään hän näki pienen metsähiiren. Metsästys alkakoon, hän mietti voittajan hymy jo valmiiksi kasvoillaan.

– Löysitkö jotain kiinnostavaa? Mauri kysyi pehmeällä äänellä.

Tyttö kääntyi nopeasti ympäri ja katsahti kädessään olevaa kirjaa. Hän hymyili.

– Sinulla on uskomattoman laaja kirjasto täällä, tyttö sanoi ja pisti kirjan takaisin hyllyyn. – En ole ikinä nähnyt näin suurta kokoelmaa alkuperäispainoksia.

Tytöllä oli viettelevän kaunis hymy, täyteläiset huulet ja kauniit harmaansiniset silmät. Pikimusta ripsiväri toi esiin hänen pitkät kaarevat ripsensä, ja vaaleanpunainen poskipuna korosti korkeita poskipäitä. Meikkiä ei silti ollut liikaa, Mauri pani tyytyväisenä merkille. Hänen mielestään luonnollisuus oli kaunista.

– Kiitos, se on ollut harrastukseni jo jonkin aikaa, Mauri sanoi astuen lähemmäs. – Itse asiassa isäni aloitti tämän kokoelman vuosikymmeniä sitten. Olemme molemmat aina rakastaneet vanhoja kirjoja.

Mauri harppoi muutamalla askeleella kirjahyllyn luo ja ojensi tytölle kätensä.

– Mauri Toivonen, mutta sano Mauri vaan. Täällä ei olla kovinkaan muodollisia.

– Emma Mickelsen, tyttö sanoi ja hymyili taas. Maurin mielestä hän näytti kerrassaan viehättävältä, näin lähietäisyydeltäkin.

– Mickelsen, Mauri mietti ääneen. – Nimi kuulostaa kovin tutulta.

– Ah niin, serkkuni on töissä täällä, Emma sanoi. – On ollut jo monta vuotta. Hän itse asiassa onnistui saamaan minulle tämän työhaastattelun.

– No, siitä me olemme hänelle kovin kiitollisia, Mauri sanoi ja viittasi kohti sohvaa. – Istu alas, ole hyvä. Pyydän Tainalta meille kahvit.

Mauri otti pari askelta kohti toimiston ovea.

– Taina, hän sanoi kovalla äänellä, – tuotko kahvit minulle ja neiti Mickelsenille?

– Voi, sano Emma vaan, Emma sanoi ja punastui. Maurin mielestä se näytti suloiselta.

Hetken päästä Taina ilmestyi tarjottimen kanssa. Hänen tavastaan tarjoilla kahvit ilmeni selkeästi, ettei hän erityisemmin nauttinut tilanteesta. Hän kääntyi jo lähtemään, kun hänen pomonsa lisäsi:

– Mihin aikaan meillä on tänään ne kutsut? Uusille työntekijöille siis?

– Ne ovat viideltä, Taina vastasi kuivasti. – Heti töiden jälkeen.

– Voi, onko teillä meitä varten juhlat? Emma kysyi yllättyneenä. Taina aikoi vastata jotain, mutta hänen pomonsa ehti ensin:

– Ihan pieni vaatimaton tilaisuus. Se on meillä jo perinteeksi muodostunut tapa, hän valehteli. – Kai sinä pääset tulemaan, Emma?

– Pääsen tietenkin, Emma sanoi hymyillen taas herttaisesti. – Minut on otettu täällä oikein hyvin vastaan. Kaikki ovat olleet niin mukavia, Emma jatkoi.

Niin taatusti ovat, Mauri ajatteli. Etenkin miehet. Hän katsoi Emmaa ja kuvitteli tytön alasti alleen, sängylle, tai miksei työpöydällekin, isot rinnat paljaana ja tuo kaunis hymy kasvoilla. Olikohan hän ajeltu? Mauri kuvitteli tytön jalkoväliin vaaleaa, pehmeää karvaa. Hän maistuisi varmasti taivaalliselta, Mauri mietti, eikä kuullut sanaakaan tytön puheesta.

– … ja tietenkin talon arkkitehtuuri on erittäin vaikuttava. Pitääkö paikkansa, että rakennus on kaksikymmentäluvulta? Emma kysyi kallistaen päätään sivulle.

– Kyllä, olet oikeassa, Mauri vahvisti, vaikka häntä harmitti, että hän joutui jättämään kuvitelmansa sikseen. – Isoisäni osti talon vuonna 1928. Se on alun perin ollut tehdasrakennus. Suurimmat muutokset tehtiin jo viisikymmentäluvulla, ja isäni siirsi firmansa tänne kolmekymmentä vuotta sitten.

Mauria ei kiinnostanut jutustelu. Hän halusi päästä lähemmäs Emmaa, hän halusi tuntea tytön tuoksun ja päästä katselemaan taas hänen upeaa vartaloaan, tytön huomaamatta tietenkin. Hän huomasi, että Emma oli juonut kahvinsa, joten hän nousi ylös ja käveli kohti työhuoneen takaseinää, kirjoituspöytänsä taakse.

– Katsos, nämä valokuvat on otettu ennen remonttia, Mauri kertoi pysähtyen ensimmäisen kuvan luokse. Tyttö seurasi häntä ja katseli vanhaa valokuvaa läheltä. Mauri otti askeleen lähemmäs ja osoitti valokuvaa, niin että hänen käsivartensa hipaisi tytön olkapäätä.

– Tämä oli kaikki tiiliseinää, hän osoitti hengittäen samalla tytön herkän kukkaista hajuvettä. Hän laittoi kätensä hellästi tytön ristiselälle ja ohjasi tämän seuraavan kuvan luokse. – Tämä on salin alkuperäinen katto, hän selitti ja irrotti hitaasti otteensa tytöstä antaen kätensä ensin liukua hitusen alemmas, siihen kohtaan missä ristiselkä kaartui pakaroiksi.

Emma katsoi mustavalkoista valokuvaa. Hän tunsi olonsa vaivaantuneeksi ja toivoi, että saisi pian palata alakertaan. Pomon liiallinen tuttavallisuus vaivasi häntä. Hän tunsi miehen hengityksen kasvoillaan, eikä hänellä ollut mahdollisuutta siirtyä kauemmas ahtaassa tilassa kirjoituspöydän takana.

Mauri aisti tytön ahdistuksen ja astui pois kirjoituspöydän takaa.

– Tässä minä kyllästytän sinua vanhoilla valokuvilla ensimmäisenä työpäivänäsi, hän sanoi. – Sinulla on varmasti paljon tekemistä. En tietenkään halua pitää sinua täällä, jos teillä on jotain perehdytysjuttuja alakerrassa, hän jatkoi hymyillen. – Mehän näemme sitten iltapäivällä tervetuliaistilaisuudessa, vai mitä?

– Joo, nähdään silloin, Emma sanoi huojentuneena siitä, että sai lähteä. – Etkä sinä minua kyllästyttänyt. Rakennuksen historia on kovin mielenkiintoinen. Oikein paljon kiitoksia kahvista.

Emma perääntyi kohti ovea, hymyili vielä pomolleen ja kääntyi sitten lähteäkseen. Mauri sai taas ihailla tytön takapuolta.

– Oli hauska tavata sinut, Emma.

– Samoin, Emma sanoi, nyökkäsi vielä kiitokseksi ja käveli sitten ulos toimiston ovesta. Hän oli törmätä sihteeriin, joka katsoi häntä paheksuvasti.

Emmaa ärsytti. Ei hän ollut tyhmä. Sihteerin paheksuva ilme kertoi paljon. Pomo taisi tykätä nuorista tytöistä, ja Emma vaistosi, ettei hän ollut ensimmäinen kahville kutsuttu nuori nainen. Pomon toimistossa oli varmasti tapahtunut yhtä sun toista, mutta Emma oli jo iso tyttö, eikä hän suostuisi lähenneltäväksi, vaikka kyseessä olisikin mies, joka maksoi hänen palkkansa.

Toimistossaan Mauri istui mukavassa tuolissaan kirjoituspöydän takana. Hän sulki silmänsä ja kuvitteli eteensä Emman pyöreän takamuksen. Tyttö saisi kumartua pöydälle, peppu pystyssä, ja Mauri nostaisi hitaasti hänen hameensa ylös ja vetäisi alushousut pois tieltä. Toisella kädellä hän hyväilisi pehmeitä pakaroita sillä aikaa, kun toinen käsi tutustuisi jalkojen väliin. Mauri avasi housujaan antaakseen kovana seisovalle kyrvälleen enemmän tilaa. Hän liikutti kättään hitaasti edestakaisin pitkin vartta ja mietti, miten antaisi pikku-Emmalle piiskaa, niin että hän saisi tytön pakarat punoittamaan ennen kuin hän työntyisi sisään. Hän ylettyisi mukavasti puristelemaan tytön isoja rintoja sillä aikaa, kun panisi tätä takaapäin. Emma saisi tuntea sisällään kuka on tämän paikan pomo. Näistä taitaakin tulla kuumat seksitreffit.

Mauri avasi kirjoituspöydän laatikon ja pyyhkäisi tahrat pöydältä. Hänen ajatuksissaan mahtava haukka liiteli korkealla ilmassa valmiina syöksymään saaliinsa kimppuun. Ehkä jo tänä iltana, Mauri mietti tyytyväisenä ja veti housujen vetoketjun kiinni.

Haukanpesä Osa 2:

Mauri istui sohvalla pienessä kokoushuoneessa, joka tänään toimi tervetuliaisjuhlien vuoksi juhlasalina. Osa pöydistä oli siirretty sivuun, ja tarjolla oli kuohuviiniä sekä pientä purtavaa. Uusia työntekijöitä oli viisi. Mauri oli tervehtinyt heitä kaikkia, mutta ei muistanut Emmaa lukuun ottamatta yhdenkään nimeä. Hän oli sanonut muutaman sanan yhtiön historiasta ja tavoitteista, sitten Sven oli puhunut työntekijöilleen juuri alkaneen viikon ohjelmasta. Mauri oli istuutunut sohvalle kuohuviinilasi kädessään. Siitä oli mukava katsella Emmaa huoneen toisessa päässä.

Sven asteli pomonsa luo ja seurasi tämän katsetta.

– Nätti tyttö, Sven sanoi. Mauri ei vastannut mitään. Sven istahti pomonsa viereen.

– Olit kuulemma pyytänyt hänet jo kahville toimistoosi, Sven jatkoi. – Ja sitten järjestit vielä tämänkin tilaisuuden. Toimit aika nopeasti.

Mauria ärsytti Svenin vihjailu.

– Mitä yrität sanoa? hän murahti. – Kyllä, olen kiinnostunut hänestä. Sinäkin olisit, ellet olisi onnellisesti naimisissa. Olen sinkku, minulla on täysi oikeus…

Sven keskeytti pomonsa.

– Mauri, ajat ovat muuttuneet. Nykyään jos mies vain katsahtaa työpaikalla naisen suuntaan, häntä voidaan syyttää ahdistelusta ja ties mistä. Naiset ovat tän asian suhteen tosi herkkiä. En halua, että täällä meillä alkaa tapahtua sellaista kuin muilla työpaikoilla, oikeudenkäyntejä ja perättömiä syytöksiä ja kaikenlaista sellaista. Pilaa taatusti koko työilmapiirin, kaikkien osalta. Mieti nyt vaikka sitä eduskunnan kriisiä…

Mauri nousi yhtäkkiä ylös. Hän huomasi, että Emma oli siirtynyt työkavereistaan syrjään, ottaakseen lisää syötävää, ja Mauri tiesi, että hänen kannatti lähestyä tyttöä nyt, kun hän oli erillään muista. Hän katsahti vihaisesti kohti Sveniä:

– Älä luennoi seksuaalisesta häirinnästä minulle, Sven. En tarvitse neuvojasi.

Emma nappasi vielä yhden cocktail-piirakan. Hän viihtyi uusien työkavereidensa kanssa ja oli tyytyväinen upouuteen työpaikkaansa. Se oli oikea unelmatyöpaikka. Harva sai tällaisen paikan heti valmistumisen jälkeen. Emmaa tietenkin oli auttanut se, että hänen serkkunsa oli saanut hänelle haastattelun.

– Hei Emma, Maurin ääni oli pehmeä ja hymy leveä. Emma ei ollut huomannut hänen lähestyvän.

– Hei, huh, säikäytit minut, Emma sanoi ja kääntyi ympäri. – Oletko maistanut näitä lohipalloja? Ne ovat taivaallisia!

– Ajattelin näyttää sinulle huoneen, jota ei kunnostettu remontissa. Se on aivan sellainen kuin se oli kaksikymmentäluvulla. Ajattelin, että sinua kiinnostaisi sellainen pieni arkkitehtuurinen erikoisuus.

Eikä, Emma ajatteli. Mitä pomo nyt halusi näyttää? Hän ei jaksanut enää teeskennellä kiinnostusta rakennuksen arkkitehtuuria kohtaan. Tietenkin hän joutui vastaamaan, että hän mielellään näkisi huoneen, ja niin hän kohta seurasi pomoaan käytävän päähän.

– Astu sisään, ole hyvä, Mauri sanoi ja piti herrasmiesmäisesti ovea auki.

Emma totteli ja astui sisään jonkinlaisena varastona käytettävään huoneeseen, jonka seinät olivat vanhaa tummunutta tiiltä. Tilaa oli vähän. Suurin osa huoneesta oli täynnä kaappeja, pöytiä, tuoleja ja muuta rojua. Emma jäi seisomaan lähelle ovea, ainoaan aukkoon jonka löysi.

– Aika tunnelmallinen paikka vai mitä, Mauri sanoi viitaten tummia seiniä. Emma nyökkäsi epävarmasti.

– Halusin pitää tämän entisellään, muistona siitä, millainen rakennus joskus oli, Mauri jatkoi. Hän seisoi kovin lähellä Emmaa, sillä huoneessa ei yksinkertaisesti ollut tilaa.

– Kuule, Emma, Mauri sanoi yhtäkkiä vakavoituneena, – minusta me tulemme todella hyvin toimeen. Olen tyytyväinen, että Sven on palkannut sinut meille.

– Kiitos. Luulen, että viihdyn täällä oikein hyvin, Emma sanoi ja hymyili.

Mauri siirtyi, jos mahdollista, vielä lähemmäs tyttöä.

– Olet niin kaunis, Emma, uskomattoman kaunis, hän sanoi ja kumartui suudellakseen tyttöä. Emma työnsi hänet pois.

– Olen imarreltu, mutta minä en ole kiinnostunut teistä romanttisessa mielessä, Emma sanoi ja yritti astua johtajan ohi, mutta tilaa ei ollut tarpeeksi.

Mauri pisti kätensä Emman vyötärölle ja yritti suudella tyttöä uudelleen. Emma löi häntä avokämmenellä poskelle niin kovaa kuin jaksoi. Isku teki Emman kämmeneen kipeää. Mauri peräytyi sen verran, että Emma pääsi luikahtamaan hänen ohitseen ovelle. Hän tarttui kahvaan ja käänsi sitä, mutta ovi ei auennut.

– Miksi tämä ovi on lukossa? Emma kysyi täysin ymmällään tilanteesta.

– En halunnut, että meitä häirittäisiin, Mauri sanoi ja hieroi kipeää poskeaan. Hän tuli taas lähemmäs Emmaa.

– Oikeesti, en ole kiinnostunut, Emma sanoi kovalla äänellä, kun mies taas yritti päästä hänen lähelleen. – Haluaisin, että jättäisit minut rauhaan. En halua mitenkään loukata, mutta…

Mauri ei kuunnellut, vaan pisti kätensä tytön rinnalle ja puristi sitä kovaa, niin kovaa että Emmaan sattui.

– Lopeta, lopeta heti, Emma sanoi vihaisena. – Lopeta tai minä huudan niin kovaa, että se kuuluu koko korttelissa!

Mauri päästi irti ja otti askelen taaksepäin.

– Ehkä sinun ei kannattaisi tehdä noin nopeita päätöksiä, Mauri sanoi. – Minähän olen sinun pomosi, ja jos haluat säilyttää tämän työpaikan…

– Vitut mä tästä työpaikasta, Emma sanoi päättäväisesti. – Anna vaan potkut, jos siltä tuntuu, mutta minua et ahdistele! Avaa tuo ovi nyt heti paikalla!

Emman kasvot olivat punaiset kiukusta, kun hän käveli ulos huoneesta käytävän poikki. Mauri seurasi hiljaa perässä.

Juhlahuoneen ulkopuolella Sven seisoi katselemassa tilannetta.

– Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan vai? Sven sanoi katsoen Emman perään. – Taisit saada kunnon pakit, hän naurahti, kun huomasi Maurin tulipunaisen posken. – Toivon, että tämä toimii jonkinlaisena opetuksena. Ei tyttöjä saa tuolla tavalla…

– Onko sen serkku meillä töissä? Mauri keskeytti. Hän ei ollut kuunnellut sanaakaan Svenin puheista.

– Emman serkku? On, Tommi Michelsen on meillä, Sven vastasi hämmentyneenä.

– Anna sille potkut, Mauri sanoi tyynesti.

– Mitä? Mitä sä oikein puhut? Sven oli ymmällään. – Tommi on yksi meidän parhaista työntekijöistä ja hän on ollut firmassa monta vuotta. Ennemminkin hän ansaitsisi ylennyksen!

– Kuulit, mitä sanoin, Mauri jatkoi rauhallisena. – Soitat sille Tommille vielä tänä iltana ja kerrot asiasta.

– Mauri hei, Sven ei ollut uskoa sanaakaan. – Et sä voi jonkun tytön takia ruveta tolla tavalla…

– Voin, Mauri keskeytti. – Ja tein juuri niin. Jos sinä et saa sitä tehtyä, löydän varmasti paikallesi jonkun, joka suoriutuu tehtävästä.

Mauri lähti kävelemään portaita ylös toimistoonsa. Sven jäi tuijottamaan hänen peräänsä suu auki. Sitten hän kaivoi kännykän taskustaan ja etsi Tommi Michelsenin numeron.

Seuraavana aamuna Mauri oli juuri istuutunut työpöytänsä taakse, kun hänen toimistonsa ovi lensi auki. Emma marssi sisään nopein askelin tönäisten Maurin sihteerin syrjään.

– Herra Toivosella ei juuri nyt ole aikaa, Taina sanoi selkeästi tuohtuneena.

– Ei se mitään, Mauri sanoi hymyillen, – otan hänet vastaan. Sinä voit mennä, Taina.

Taina kääntyi ympäri, käveli ulos toimistosta ja sulki oven perässään. Emma käveli Maurin työpöydän luokse, tarttui pöydällä olevaan kahvikuppiin ja heitti jäljellä olevat kahvit pomonsa päälle. Maurin onneksi kahvi oli ehtinyt jo jäähtyä.

– Saatanan kusipää, Emma huusi. – Miten kehtaat tehdä tällaista, sinä senkin, senkin… senkin liero!

Mauri oli ottanut nenäliinan povitaskustaan ja pyyhki sillä kasvojaan. Hän katseli Emmaa. Tytön hiukset olivat auki, ne laskeutuivat villeinä vaaleina kiharoina hänen olkapäilleen. Silmät olivat taas nätisti meikatut, mutta nyt ne olivat kutistuneet pieniksi viiruiksi Emman kiukusta johtuen. Kasvot olivat kiihtymyksestä punaiset. Mauri huomasi, että Emman molemmat kädet olivat nyrkissä hänen lanteillaan.

– Et voi antaa Tommille potkuja! Emma jatkoi vihaisena. – Tommilla on kolme pientä lasta, uusi talo ja asuntolaina. Se tarvitsee tän työn. Ymmärrätkö? Tajuatko sä ollenkaan, mitä tää tekee niiden perheelle, senkin saatana! Ja kaikki sen takia, etten mä suostunut nussittavaksi, häh? Miten se selittää sen vaimolleen? ”Joo, mä sain potkut, kun serkkutyttö ei viitsinyt levittää jalkojaan…” Tosi kivaan työpaikkaan oon tullut! Vitun paska!

Mauri aisti Emman purkauksen pahimman osan olevan ohi. Tyttö tuijotti häntä kuin pahinta massamurhaajaa. Hän oli saanut pyyhittyä kahvit kasvoiltaan ja hän oli kuunnellut Emman kirouksia tyyni ilme kasvoillaan. Ehkä sekunnin murto-osan ajan Mauri oli katunut tekoaan, mutta tunne oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, samalla tamalla kuin hänen omatuntonsa oli joskus vuosia sitten kadonnut tiehensä. Nyt hän nousi rauhallisesti ylös ja käveli Emman luokse.

– Istuhan alas, Emma, Mauri sanoi ja tarjosi Emmalle tuolia.

Emma istahti vastahakoisesti alas. Mauri asettui hänen vierelleen, työpöydän eteen, nojaten kevyesti pöytään. Hän katsoi Emmaa harjoiteltu ”kiltti setä”–ilme kasvoillaan.

– Enhän minä antanut potkuja serkullesi vaan Sven. En itse ole mukana sellaisissa asioissa enää… Olen siirtynyt lähinnä konsulttihommiin ja sellaiseen. Olen tietysti kovin pahoillani, että olet näin tuohtunut asiasta, Emma. Ja ymmärrän täysin serkkusi tilanteen, pienet lapset ja suuri asuntolaina maksettavana. Se ei varmastikaan ole helppoa.

– Tällaiset päätökset ovat vaikeimpia, mitä me joudumme näissä hommissa tekemään, Mauri jatkoi, huokaisi ja pudisti päätään kuin osoittaakseen, kuinka pahoillaan hän oli.

Emma ei uskonut sanaakaan.

Mauri käveli Emman taakse ja pisti kätensä tämän hartioille.

– Voi, olet aivan jäykkänä järkytyksestä, Mauri sanoi hieroen Emman olkapäitä. – Luulen, että asiat eivät ole niin huonosti kuin sanot.

Maurin suuret kädet hieroivat tytön niskaa, ja selkää voimakkaasti.

– Serkkusi saattaisi vielä saada paikkansa takaisin. Voisin jutella Svenin kanssa ja…

Emma käänsi päätään katsoakseen Mauria silmiin. Mauri hymyili leveästi. Emma käänsi katseensa pois, ja Mauri jatkoi hänen niskansa hellää hieromista. Hän pyyhkäisi hiussuortuvan Emman korvan taakse, samalla toinen käsi puristui Emman kurkun ympärille. Mauri kallistui niin, että hänen huulensa melkein koskettivat Emman korvaa. Hänen äänensä oli pelkkä kuiskaus:

– Mutta kannattaako minun tehdä mitään serkkusi vuoksi, Emma?

Käsi tytön kurkulla liikkui hitaasti alas, tytön kaulalle, ja yhä alemmas, koskettaen melkein hänen rintaansa.

Emma nousi yhtäkkiä tuolilta. Hän kääntyi Mauriin päin, ja heidän katseensa kohtasivat. Kuin kaksi koiraa, Mauri mietti. Pieni koira tuijotti isompaa arvioidakseen mahdollisuutensa tappelussa. Ajatus hymyilytti Mauria, hän näki itsensä tanskandoggina ja Emman kääpiövillakoirana. Pikku puudelilla ei ollut mitään mahkuja.

Emman päässä ajatukset pyörivät villisti ympäriinsä: Tommi ja lapset, Emman oma työpaikka, ilmoitus seksuaalisesta häirinnästä, syyte, oikeudenkäyntikulut, häpeä, potkut, Tommin potkut… Joka kerta ajatus palasi Tommin lapsiin, Nikoon, Annaan ja pikku-Emmaan, joka oli saanut nimensä tätinsä mukaan. Voi paskan paskan paska, Emma ajatteli, huokaisi syvään ja käänsi katseensa kohti lattiaa. Joku päivä vielä voitan kaikki nämä paskiaiset, Emma ajatteli.

Mauri hymyili. Emman ruumiinkieli oli muuttunut, ja Mauri oli huomannut hetken, jolloin se tapahtui. Pikku-taistelija oli luovuttanut, koska tiesi hävinneensä, tytön selkäranka oli katkennut kuin kuiva oksa. Naps.

– Toivoisin, että voisimme tulla toimeen, Emma, Mauri sanoi hellästi, – olet niin viehättävä nuori nainen. Luulen, että meillä voisi olla hauskaa yhdessä…

Mauri käveli Emman luo ja pisti kätensä tämän käsivarsille. Emman katse oli edelleen kohti lattiaa.

– Olet kaunis, Mauri jatkoi. Hän silitti Emman hiuksia. – Ajattelin viedä sinut ulos syömään tänään. Miltä se kuulostaa? Voisin sitten huomenna keskittyä täysillä sinun serkkusi ongelmaan…

Emma katsoi Mauria silmiin. Hän yritti hymyillä, kallisti päätään ja pyöritteli toisen käden sormilla hiussuortuvan korvansa taakse. Senkin paska, hän ajatteli, tiedät, etten voi muuta kuin antaa sinulle, mitä haluat. Emma tarttui Maurin solmioon.

– Voi, mä läikytin tähänkin kahvia, Emma sanoi tyttömäisellä äänellä.

– Tuhma tyttö, Mauri sanoi leikkisästi ja laittoi kätensä tytön ympäri. Toinen käsi hivuttautui hitaasti pakaralle ja antoi sille kevyen läppäisyn.

– Auts, Emma sanoi, eikä hän ehtinyt sanoa enempää ennen kuin Mauri työnsi kielensä hänen suuhunsa. Emma oli voida pahoin, mutta tiesi, että hänen piti jatkaa näytelmää, ja hän suuteli takaisin.

Mauri puristi tytön pakaroita. Ne olivat juuri sopivan pehmeät ja pyöreät. Tyttö oli selkeästi urheilullinen, mutta silti naisellisen pyöreä. Mauri ei pitänyt liian laihoista tytöistä, hän halusi käden täydeltä puristeltavaa. Kohta toinen käsi oli löytänyt rinnalle, ihanalle, isolle, pehmeälle rinnalle. Täydellistä. Mauri puristeli rintaa. Se oli niin iso, ettei Maurin isokaan kämmen saanut otetta koko rinnasta kerralla.

Sitten Emma työnsi hänet pois.

– Jätetään jotain illaksikin, Emma sanoi hymyillen. Mihin aikaan nähdään?

– Tulen hakemaan sinut kahdeksalta, Mauri vastasi. – Laita jotain kivaa päällesi.

Emma käveli suoraan Maurin toimistosta naistenhuoneeseen.

– Vittu, vittu, vittu, hän kirosi peilikuvalleen.

Emmaa puistutti. Hän tunsi edelleen Maurin kädet vartalollaan ja hänen makunsa suussaan. Häntä inhotti. Ja kun hän ajatteli iltaa… häntä inhotti vielä enemmän. Mutta hänen oli ollut pakko suostua, serkkunsa ja hänen perheensä takia. Emma ajatteli, mitä työkaverit ajattelisivat hänestä, tytöstä joka makaisi pomon kanssa ensimmäisellä työviikolla. Luultavasti hän saisi syödä lounaansa jatkossa yksin. Tätäkö businessmaailma sitten olikin, isojen poikien valtaleikkejä? Siitä olisi saanut mainita jo Kauppiksessa ja Emma olisi sanonut ei kiitos. Emma tunsi yhtäkkiä itsesäälin polttavan sisintään. Hän ei kuitenkaan itkenyt, hän oli itkenyt viimeksi viisivuotiaana, kun isä oli jättänyt äidin toisen naisen takia. Emma tuijotti peilikuvaansa ja kiukku alkoi kiehua hänen sisällään.

– Huora, hän kuiskasi katsellessaan peilistä takaisin tuijottavaa tyttöä. Emma löi nyrkillä peilikuvaansa suoraan keskelle kasvoja, ja lasinsirpaleet kilisivät pudotessaan lattialle.

– Vitun halpispeili, Emma sanoi. Hän katsoi nyrkkiään, siihen oli tullut pieni haava. Emma nappasi palan paperia telineestä ja käveli ulos naistenhuoneesta.

– Siellä on mennyt peili rikki, Emma sanoi vastaan tulevalle siivoojalle.

Mauri oli siirtynyt kylpyhuoneeseensa vaihtamaan kahvin tahraaman paitansa puhtaaseen. Nyt hän kuitenkin seisoi peilin edessä, housut nilkoissa ja ihaili jäykkänä sojottavaa kyrpäänsä. Mauri kosketti sitä ylpeänä. Hän oli tyytyväinen sen kokoon, ja piti itseään enemmän tosimiehenä ison, pitkän kullinsa vuoksi. Hän sulki silmänsä ja kuvitteli Emman eteensä polvilleen. Tyttö saisi illalla maistaa kunnon kyrpää, hän ajatteli. Hän kuvitteli, miten hän ottaisi kiinni Emman päästä ja survoisi munan koko pituudeltaan tytön kurkkuun. Se varmasti oksettaisi ja toisi kyynelet tytön silmiin, mutta, saatana, kyllä Emma saisi oppia ottamaan pomoltaan kunnolla suihin. Mauri katsoi peiliin ja alkoi runkata rajusti.

Kello oli varttia vailla yhdeksän. Emma tyhjensi viinilasinsa.

– Otamme vielä toisen pullon, hän sanoi ohikulkevalle tarjoilijalle ja nyökkäsi kohti tyhjää valkoviinipulloa.

Emma toivoi, että alkoholi tekisi tilanteesta siedettävämmän. Hän katseli ympärillensä. Trendikkäässä ravintolassa pöytien välillä oli runsaasti tilaa. Sisustus oli pohjoismaisen yksinkertainen. Paljon valkoista ja ruskeaa. Muissa pöydissä Emma näki rakastuneita pareja, liikemiehiä, naisseurueita… Kaikki näyttivät ärsyttävän onnellisilta.

Mauri oli poistunut alkuruoan jälkeen miestenhuoneeseen. Emmalla ei ollut juurikaan ruokahalua, mutta hän oli pakottanut itsensä syömään alkuruokasalaatin, koska hän ei halunnut juoda tyhjään vatsaan. Ajatus pääruoasta puistutti häntä.

Emma oli valinnut päälleen tumman hameen, joka päättyi polvien kohdalle, ja vaalean lyhythihaisen paidan. Jalassa hänellä oli yksinkertaiset ruskeat korkokengät. Emman mielestä asukokonaisuus oli asiallinen mutta naisellinen. Mauri oli tuijottanut hänen rintojaan koko illan.

Alkuruoan ajan Mauri oli puhunut kesälomastaan Kreikassa. Emma oli hymyillyt ja nyökkäillyt, mutta hänen ajatuksensa olivat olleet muualla. Emma oli miettinyt, mitä illallisen jälkeen tapahtuisi, mitä hän joutuisi tekemään, eikä hän silloin pystynyt keskittymään nykyhetkeen. Koko tilanne oli hänen mielestään absurdi.

Mauri palasi miestenhuoneesta. Hän laittoi kätensä Emman olalle, ja Emma vetäytyi vaistomaisesti pois.

– Oletko jo ehtinyt valita pääruoan? Mauri kysyi hymyillen.

– En vielä.

Emmakin yritti hymyillä, mutta se tuntui vastenmieliseltä.

– Täällä saa erinomaista karitsanpaistia, Mauri kertoi. – Ajattelin ottaa sitä.

Emma huokaisi, hän ei jaksanut enää hetkeäkään tätä naurettavaa esitystä.

– Mun ei ole nälkä, hän sanoi hiljaa.

– No, mutta otat sitten jotain kevyempää, Mauri vastasi. Hän katsoi tyttöä, ja heidän katseensa kohtasivat. Emman katse oli täynnä paheksuntaa.

– Voi, Emma, vaikutat jotenkin etäiseltä, Mauri sanoi teeskennellyn hunajaisella äänellä. – Painaako jokin asia mieltäsi?

– Lopeta! Emma tuhahti. – En jaksa teeskennellä viihtyväni seurassasi. Ja sinäkin voisit lopettaa teeskentelyn, se on kuvottavaa. Tiedämme molemmat, että olen tässä vain ja ainoastaan, koska minun on pakko!

Mauri nojautui taaksepäin tuolissaan. Tarjoilija toi toisen pullon viiniä ja täytti Emman tyhjillään seisoneen lasin. Maurin lasi oli vielä lähes täynnä. Mauri nyökkäsi kiitokseksi tarjoilijalle ja katseli Emmaa. Hän piti siitä, että tyttö oli itsenäinen ja itsepäinen, se lisäsi hänen nautintoaan. Ujompi tyttö, joka kiltisti tottelisi vaatimuksia, ei olisi läheskään yhtä mielenkiintoinen.

– Tiedät, että kyse on serkkusi työpaikasta, Mauri sanoi virnuillen. – Sinun kannattaisi käyttäytyä minua kohtaan kunnioittavammin ja kohteliaammin. Minä kuitenkin päätän sekä sinun että serkkusi jatkosta firmassa.

– Mitä väliä sillä on, miten minä käyttäydyn? Emma tuhahti. – Pääasiahan on, että suostun kanssasi sänkyyn. Et kai sinä minusta keskustelutaitojeni takia ole kiinnostunut!

Mauri nojautui pöydän yli, jotta pääsisi lähemmäs Emmaa.

– Totta, hän sanoi. – En ole kiinnostunut keskustelutaidoistasi. Olen kiinnostunut sinun upeasta vartalostasi, isoista tisseistäsi, pyöreästä perseestäsi ja toivon mukaan tiukasta, kosteasta pillustasi. Tarkoitukseni on panna sinua kunnolla, enkä minä välitä, mitä sinä siitä ajattelet. Ajattelin, että voisimme ensin viettää mukavan illan yhdessä kuten sivistyneet ihmiset, mutta jos sinä haluat käydä suoraan asiaan, se sopii minulle mainiosti.

Mauri kallistui jälleen taaksepäin ja nosti viinilasin huulilleen.

– Se, mitä aiot tehdä, on sama kuin raiskaus, Emma sanoi posket kiukusta punaisina.

– Voit kutsua sitä ihan miksi haluat, Mauri sanoi rauhallisesti.

– Eikö sinua yhtään liikuta se, että minä en halua sitä? Emma kysyi nyt jo hieman epätoivoisena.

Mauri hymyili.

– Yritätkö saada minut katumapäälle? hän kysyi. – Ajattelet, että minulla pitäisi olla huono omatunto tai jotain. Olet ihan fiksu nuori nainen, Emma, mutta sinulla on vielä paljon opittavaa. Maailma ei ole ihan sellainen kuin sinun rakkaat vanhempasi ja opettajasi haluaisivat sinun uskovan. Minun neuvosi sinulle on, että opit elämään sen kanssa ja löydät itsellesi sellaisen paikan, missä et ole koko ajan isompien kalojen ruokana.

Nyt Emma nojautui pöydän yli kohti Mauria. Hän puhui hiljaisella mutta selkeällä äänellä:

– Olet iljettävä, naurettava, ilkeä pieni mies, ja minua oksettaa ajatella, että joudun koskemaan sinua. Olet säälittävä, yksinäinen, keski-ikäinen luuseri, joka ei saa pillua muuta kuin maksamalla siitä tai pakottamalla naisia kanssaan sänkyyn. Toivon, että helvetti on olemassa, koska sitä tarvittaisiin sinunkaltaisia ihmisiä varten. Odotan innolla sitä päivää, kun pääsen sylkemään haudallesi.

– Viehättävää, Emma, Mauri sanoi. – Oletko lopettanut?

Mauri viittasi tarjoilijalle, että halusi laskun, antoi korttinsa ja allekirjoitti hetkeä myöhemmin kuitin.

– Ikävää, ettemme voi jatkaa tätä keskustelua, mutta meidän pitää lähteä, koska minulla on sinua varten täksi illaksi paljon suunnitelmia, Mauri sanoi hymyillen, nousi tuolistaan, tarttui Emmaa käsivarresta ja veti tytön mukanaan ulos ravintolasta.