Etusivu / Alistus / Huora vaimon rangaistus – Kinky
Ruoska sivalsi jälleen kahdesti. Meiju kiljahteli ja taisipa hieman jo nyyhkyttääkkin muutaman kyyneleen vieriessä poskelle.

Huora vaimon rangaistus – Kinky

Huora vaimon rangaistus – Kinky :

Syksyinen lauantai-iltapäivä oli kuulakkaan aurinkoinen. Olin juuri palannut duunista, kun Viivi, tai oikeammin ”Viola”, vaimoni pikkuserkku, ilmestyi ulko-ovellemme. Tervehdin toteamalla omasta mielestäni tyylikkäästi ”Greetings”, tule sisään.

”Moi!”, huikkasi Viivi aina yhtä pirteään tyyliinsä raidoitettuja hiuksiaan heilauttaen. Syy ja seuraus tähän vierailuun oli parin viikon takaiset tapahtumat. Viivi oli yllättäen soittanut minulle ja kertonut, miten hän oli kesken päivää asunnolleen saapuessaan yllättänyt tuoreehkon miesystävänsä Reiskan peuhaamasta hikipäissään vaimoni Meijun kanssa sellaisella innolla, ettei millekään selityksille jäänyt sijaa. Olin mennyt sanattomaksi ja hämilleni. Tiesin Meijun olevan heikkona lähes jokaisen kelvollisen näköisen kakslahkeisen perään, vaikken pitkähkön liittomme aikana ollut vielä kertaakaan häntä varsinaisesti kiinni saanut, enkä sellaista olisi sulattanutkaan, mutta nyt voisin sanoa muutamia yleistyksiä punatukkaisista naisista. Jääköön kuitenkin lukijoiden arvailtavaksi.

Luvan olin tytöille antanut, tai oikeastaan olin heitä jopa itse kehoittanut kokeilemaan jotain keskenään. Oma osallistumiseni oli jäänyt silmäpelin ja satunnaisen katselun asteelle, vaikkakin mielessä oli kieltämättä viipynyt paljon muutakin. Kyseisen puhelun jälkeen olin kävellyt ulos rauhoittavalle savukkeelle. Palattuani olin päättänyt soittaa Viiville takaisin, minkä sitten olin tehnytkin. Olin ehdottanut jotain tuntuvaa kostoa näille petturipuolisoillemme, johon Viivi oli kertonut jo ”kouluttaneensa” Reiskan. Lepäilee kuulemma teho-osastolla tällä hetkellä. Voin hyvin kuvitella Viivistä tämän, vaikken häntä vihastuneena ollut koskaan nähnytkään. Olemuksesta huokui kuitenkin jotain samaa kuin TV:ssä ”Heikoin lenkki” ja iki-ihana Kirsi S.

Lähdimme siis suunnittelemaan kostoa myös tälle naaraspuoliselle petturille. Sovimme vierailun tälle lauantaille, vaikka tiesinkin vaimoni taipumukset masoiluun (raiskausfantasiat ym.). Pyysin Viiviä hankkimaan kunnon ruoskan, jollaisen hän nyt mukanaan toikin, ja saapumaan myös käyttämään sitä, koska tapahtuneesta huolimatta en edelleenkään uskonut pystyväni tosissani naista kurittamaan. Kaikki aikaisempikin ”sadoiluni” oli jäänyt kevyeen pepulle läiskintään, sekä höyhenillä ja jääpaloilla kiusoitteluun.

Siinä ovella vielä seistessämme saapui Meiju juuri suihkun jälkeen pukeutuneena eteemme lievästi sanoen säikähtäneen näköisenä. Mitähän mahtoi päässään pyöriä tällä hetkellä? Minulle hän ei ollut tapahtuneesta kertonut sanallakaan ja osasipa kettu vielä peitellä muutenkin asian, mutta nyt hän tiesi minunkin tietävän. Pälyili ympärilleen kuin pakoreittiä hakien huomaten sen kuitenkin toivottomaksi.

Autoin Viiviltä päällystakin naulakkoomme ja tartuimme yhteistuumin Meijua käsistä. Kuljetimme hänet melko vauhdikkaasti makuuhuoneeseemme ja tönäisimme vatsalleen leveälle sängyllemme. Hyppäsimme molemmat perään puolittain hänen päällensä. Kiinnitimme hänelle patjan ja seinän väliin jo aikoja sitten lähinnä vitsiksi pulttaamani käsiraudat. Jätin vain pienen yölampun palamaan, kun Viivi meni hakemaan laukustaan tilaamani ruoskan. Ihan kauhistuin nähdessäni tuon mustan kolmihaaraisen koulutusvälineen, josta varmaan itse Clint Eastwoodkin olisi ollut kateellinen.

Ruoska napsahti ilmassa pari kertaa terävästi ja näin pelon vaimoni kasvoilla. Tiedän, ettei hän fantasioistaan huolimatta ole koskaan toivonut tällaisen oikeasti tapahtuvan, mutta nyt se alkaa, hänen omaa lempilausahdustaan lainaten ”sitä saa, mitä tilaa…” En ole mielestäni ihan maailman pirullisin ihminen, mutta nyt tunsin hymyn karehtivan kasvoillani. Kosto on suloinen.

Meijulla oli päällään vuodenajasta huolimatta vain lyhyehkö musta hamonen ja ohut vaalea kesäpusero, jonka alta hänen muutenkin näyttävät rintansa tulivat tyylikkäiden liivien suosiollisella avustuksella kuin tarjottimelle, mutta nyt tuo makasi sängyllämme rinnat litistyneenä, avuttomana ja peloissaan. Viivi sivalsi ruoskallaan pari kertaa Meijun selkään saaden tämän kiljahtamaan äänekkäästi, samalla kun puseroon halkesi kaksi poikittaista viiltoa. Päätin auttaa repimällä riekaleet pois. Gossardin liivit kuitenkin avasin (hintansa vuoksi) varovaisesti ja heitin ne yöpöydällemme.

Ruoska sivalsi jälleen kahdesti. Kukaan ei puhunut mitään. Vain Meiju kiljahteli ja taisipa hieman jo nyyhkyttääkkin muutaman kyyneleen vieriessä poskelle ja siitä edelleen tyynylle.

Tartuin paidanriekaleisiin. Osan myttysin epärehellisen vosuni suuhun ja loput käytin suun sidontaan. Nyt olisi hiljaisempaa. Seuraavaksi revimme pikkarit tuon petollisen naisen jaloista riekaleiksi. Revimme ne kuin pienet lapset kisaillen, kumpi repii enemmän. Emme kuitenkaan nauraneet kumpikaan, olimme vakavissamme. Meitähän tässä oli kumpaistakin petetty.

Olin melkein tyytyväinen tapahtumien etenemiseen ihan kuvitellun käsikirjoituksen mukaan ja päätin poistua välillä ansaitulle savukkeelle. Palatessani kylpyhuoneen pöydältä silmiini osui pieni korillinen pyykkipoikia. Nappasin korin mukaani hihkaisten huoneeseen saapuessani ”Hei! Löysin lisää kivaa!” Asettelin nipistimiä kaikkiin mahdollisiin kohtiin, aina nenänpäästä rintojen kautta ihan varpaisiin saakka, kiskoen samalla vaimoltani hameen pois, saaden pari ”poikaa” kiinni alempiinkin huuliin. Kiemurtelu alkoi olla sitä luokkaa, että päätin hakea varastosta pari tykevaa kuormansidontaliinaa, joilla saimme jalat pysymään aloillaan, sopivasti levällään ja ”Nahkaruoska so-iii…”

Pitelin itse välillä tukevasti vaimoni pitkistä punaiseksi värjätyistä hiuksista, aina silloin tällöin läimäisten napakasti avokämmenellä tuota herkullista takamusta. Selkä ja pakarat olivat jo Viivin vitsahoidosta niin punaiset, lähes verillä, että minulle alkoi tulla jo huono omatunto, mutta muistaessani, miksi tässä olimme ja mitä tuo naikkonen oli selkäni takana tehnyt, unohdin sellaisen naurettavan säälin.

Sessio oli kestänyt jo pitkälti toista tuntia, kun päätimme pitää tauon. Vaimoni jäi hiljaa nyyhkyttämään vuoteellemme. Tein Viiville ja itselleni reippaankokoiset viskit matkalla takkahuoneeseen tupakille. Juomasta ja savusta nauttiessamme puhelimme niitä näitä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Palatessamme nappasin pakasteesta ison kourallisen jääpaloja vitsaillen vaimonrupsakkeelle jääpaloja selkään, rintojensivuille ja jalkoväliin pudotellessani: ”Suolaa sä selkääs olisit ansainnut, senki hortto”.

Samalla ”Viivi the Master” keksi kokeilla ruoskan melko kookasta kahvaosaa pikkuserkkunsa kaikkiin mahdollisiin aukkoihin nuolettaen sen lopulta Meijulla puhtaaksi. Muista en tiedä, mutta allekirjoittaneella alkoi olla jo liki tukalaa tätä teatteria seuratessa.

Vielä muutamien sivallusten ja läimäytysten jälkeen olivat sekä orja että pyöveli (vai pitäisikö sanoa pyöserkku) niin hikisiä ja uupuneita, että päätimme vapauttaa vaimoni köysistä ja kahleista. Jouduimme lähes raahaamaan hänet suihkuun, niin ”rentoutunut” tuo oli käsittelystä. Suihkun alla en malttanut olla kokeilematta väsyneen vaimoni haarovälistä jotenkin muka kosteutta kiiltelevää trimmattua ”majavaa”… Ei HELV… Tämän piti olla rankkaa, mutta… Pyysin Viiviäkin kokeilemaan ja sain vastaukseksi samankaltaisen kiroilutulvan, joka juuri oli pyörinyt omassa mielessänikin. Siis tämä narttu oli nauttinut koko ajan. Koko ”toosa” valui kuin syksyinen räystäskouru.

Välittömästi päätimme yhteistuumin koventaa otteita. Otin suihkun ja käänsin veden höyryävän kuumaksi. Aloitin ”pesun”, mutta en ollut lainkaan varma, johtuivatko kimakat kiljahtelut tällä kertaa kivusta vai nautinnosta… Vesi välillä jääkylmäksi. Luulisi auttavan, mutta mihin tässä enää uskoo…

Lopulta luovutin. Säädin veden mukavan lämpimäksi. Irrotin suihkusta kahvan ja aloin etsiä pelkällä letkulla oikeaa kohtaa nurkassa kyykkivän vaimoni herkullisesta ”jakorasiasta”. Ininä voimistui nopeasti muuttuen suoraksi huudoksi samalla sekunnilla, kun sujautin suihkuletkun pohjaan saakka tuonne huuhteluista huolimatta litisevään ”majavanpesään”. Pian uhrimme lysähti hervottomana nurkkaan silmät puoliksi sulkeutuneena.

Dominamme katsoi meitä nyt vuorotellen silmiin, juuri kuin tuo jo aikaisemmin kehumani K. Salo. Hänen silmänsä lähes porautuivat omiinikin samalla kysyessään ”Eikö masteria aiota palkita lainkaan?” Odottamatta toista kehoitusta siirryin suutelemaan tuota suloista piiskuria ensin kaulaan, niskaan ja siitä upeille terhakoille rinnoille. Ehdittyäni navan seutuville, huomasin harmikseni, että paras kumpu ja siellä sijaitseva, viekoittelevasti tuoksuva onkalo oli jo valloitettu. Meiju näytti ihan mustekalalta, joka yritti tunkea itsensä kokonaan tuohon ahnaaseen, mutta niin ahtaaseen onkaloon.

Yritin kuitenkin parhaani korvatakseni omalta osaltani Viiville hänen upean suorituksensa, kun äkkiä tunsin kivikovien ”nortin natsojen” lailla jöpöttävien nännien tärähtelevän kuin sähkötuolissa istuvalla. Jatkoin edelleen silläkin uhalla, että pelkäsin tosissani noiden puhkovan pian silmäni mikäli vielä vähänkin yltyisivät. Lopulta kimeä huuto viilsi korviani kovemmin kuin ainoakaan matalalla lentävä suihkuhävittäjä konsanaan, ja Viivi lyyhistyi pikkuserkkunsa kasvoille.

Olihan tuo kaikki kerrassaan mahtavaa, mutta keitellessäni pikkuserkuksille kahvia mieleeni iski ajatus ”minuako tässä sitten kuitenkin rangaistiin?” Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana kumpainenkin unelma…

Lopputulos: Oppi tuntuu menneen kerrasta perille. Nykyisin vaimoni on aina kotona, meillä siivotaan päivittäin, vaatteeni ovat aina pestyinä ja silitettyinä, ruoka on valmista, kun saavun töistä, iltasella minulle tarjoillaan pikku-purtavaa ja juotavaa täsmälleen toivomusteni mukaan. Suikkaritkin hoidetaan nykyisin ilman isompia kerjäilyjä. En tuosta ”väkivallasta” kuitenkaan ihan totaalisesti innostunut, paitsi ehkä Viivin ruoskittavaksi saattaisin antautua joskus, jos tilaisuus tarjoutuisi ja rohkeuteni riittäisi…

—————————————–

Kirjoittaja kertoo: Tämä tarina ei ole tosi! Toivottavasti ei koskaan ihan kaikilta osin toteudukaan. Tarinassa esiintyvien henkilöiden nimistä 75% on muutettu (rikosoikeudellisten seuraamusten välttämiseksi, vaikkei mitään ole oikeasti tapahtunutkaan…) Siis muiden paitsi tuon minun ”lutkavaimoni”, joka esiintyy tarinassa omalla nimellään. Toivottavasti kaikki naapurit ja sukulaiset lukevat tämän tarinan, joka kertoo Meijusta totuuden.

Lukijat saavat kommentoida esitystapaani ja krijoitush vihreitäni, mutta perhe-elämäni voitte jättää rauhaan. Sitä kommentoin MINÄ!

t. Masa

—————————————–

 

Lue myös

Orjatar nauttii nöyryytyksestä - BDSM ja Kinky - Seksinovellit Suomesta

Orjatar ja isäntä

Orjatar ja isäntä : Oli viileä keskiyö Agrabassa. Ahmed asteli hermostuneena edestakaisin huoneessaan. Hän tähyili …

Nuolin märkää vittuasi ja runkkasin spermat kyrvästäni ulos. Parhaat kinkytarinat ja seksinovellit Suomesta

Kinky tarina

Kinky tarina : Minulla on haastattelu lopputyötäni varten pääkaupunkiseudulla ja jään sen tapaamisen jälkeen yöksi …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *