Lihasten palvonta

Hitto, että mää tykkään lihaksista. Isoista ja kovista. Kun mää hyväilen ja puristelen niitä, multa lähtee järki päästä. Ja itsehillintä alapäästä. Kun mää nään jätkän, joka selvästi on lihaksikas, sydämeni lähtee laukkaan ja hormonit syöksyvät vereen. Hirvee duuni teeskennellä rauhallista ja hengittää syvään. Jos olisin vähän väkivaltaisempi, mää varmaan raiskaisin tyypin vaikka keskellä katua. Tai ehkä kuitenkin puiston hämärässä.

Mää oon itsekin melkoinen lihaskimppu. Oon hyväillyt itseäni ja runkannut monet kerrat peilin edessä huikean itseihailun vallassa. Oon 29-vuotias ja treenannut lihaksiani jo 13 vuotta, armottomasti ja hikipäässä. Tulokset ovat varsin näyttävät: mahtavat hauikset, leveät hartiat, uuma ja lantio kapeat, keskivartalo yhtä pyykkilautaa, paksut reidet ja pohkeet. Pakaratkin pienet, kovat ja pyöreät. Arvatkaa vain, kuinka paljon niitä on taputeltu. Jos käpälöijä ei oo nainen, kestän ne äijien läpsäykset kuin mies ainakin. Tai kuin puutteessa elävä homo.

Okei, myönnän, että harvoin mää puutteessa joudun kärvistelemään. Paitsi että mulla on tosi näyttävä kroppa, mun naamanikin on komea. Tai niin mulle on kehuttu. Isot siniset silmät, täyteläinen suu, söpö nenä, miehekäs leuka. Pidän punertavan vaalean tukkani pitkänä, hartioille ulottuvana. Näytän joltakin blondilta alkuasukkaalta. Tykkään käydä silloin tällöin homobaareissa, vaikka harvoin niistä lihaskimppuja sänkyyn löytyy. Monenlaisia tarjokkaita muuten kyllä. En ole nirso, kun nyt kertakaikkiaan tykkään saamastani ihailusta ja kaikenlaisten persereikien täyttämisestä kullillani. Sitä oon saanut tehdä yllin kyllin, puutteessa en siis ole juurikaan joutunut kärvistelemään. Niitä lihaksia vain olen kaipaillut.

Kyllähän niitä tietenkin salilla näkee, mutta siellä en jotenkin kehtaa itseäni tyrkyttää. Voisin menettää edullisen kausikorttini. Pihinä miehenä en uskalla sellaista riskiä ottaa, vaikka kuola kuinka valuisi. Sitten kerran, kun puuskutin lenkilllä lähimetsässä, silmiini osui tämä Kimi. En silloin vielä tiennyt sen nimeä, mutta näky oli häikäisevä ja sotki jouksuaskeleeni. Ohitin juuri sen kohdan, jossa on erilaisia jumppatelineitä. Oli lämmin heinäkuinen päivä ja minä olin jo ihan läpimärkä hiestä. Tämä mies veteli leukoja hyvää tahtia. Hauikset vain pullistelivat. Hänellä oli hihaton treenipaita, jonka alareuna kohosi massiivisiin rintalihaksiin vetojen mukana. Huh, sitä hiestä välkehtivää sixbäkkiä! Reidet ja pohkeet jännittyivät lyhyissä trikooshortseissa. Naama oli jykevän miehekäs. Tukka tummanruskea ja päälaelta parin sentin pystyksi leikattu, kuin irokeesi.

Mää luonnollisesti hidastin vauhtini lähes kävelyksi. Muuten olisin kompastunut jalkoihini. Kainouttani en sentään pysähtynyt tolpilleni ja jäänyt sitä näkyä suu auki toljottamaan. Mies kyllä huomasi minut, mutta ei reagoinut mitenkään. Hitaasti onnistuin kiskomaan raskaita jalkojani kotia kohti. Onneksi asun lähellä viereisessä lähiössä.

Omistan kerrostalon kolmannesta kerroksesta tilavan kaksion. Sen parveke on etelään niin, että voin ottaa aurinkoa alastikin. Olen kullia myöten pronssinruskea. Siinä lähiössä on kaikki, mitä tarvitsen. Kaupat, kuntosali, uimahalli ja työpaikkani, tekninen yliopisto, jossa olen tuntiopettajana ja samalla valmistelen väitöskirjaani. Homobaareissa joudun käymään kaupungin keskustassa, mutta se ei ole suurikaan vaiva. Ja näkeepähän siellä muutakin elämää kuin lähiökansalaisten arkea. Tietenkin asuinalueellani on ne tyypilliset lähiöongelmat, juopot, nuorisojengit ja muut hörhöt. Ei niistä minulle ole vaivaa, kun olen tällainen järeä lihaskimppu. Minua pikemminkin väistellään ja bussissa häiriköt tarjoavat mulle paikkansa, kun vain mulkaisen heihin päin – en tee sitä usein, jaksan seistäkin.

Noh, kun pääsin kotiin siltä lenkiltä, riisuin märät kuteeni ja menin makuuhuoneeseen ison peilin eteen pullistelemaan lihaksiani ja kourimaan helposti paisuvaa kaluani. Se leukoja vetelevä komistus pyöri päässäni. Kuvittelin, kuinka puristelisimme toistemme kovia lihaksia, kietoutuisimme väkevään halaukseen ja sitten tunkeutuisin kovalla pampullani hänen komeiden pakaroidensa väliin. Nivuseni hakkautuisivat siihen pyöreään ja tiukkaan takamukseen. Lopulta ruiskin mahtavat mällit siihen peiliin. Pidän siinä vieressä talouspaperirullaa, josta revin paperia ja siivosin jäljet peilistä. Vasta sitten pääsin suihkuun.

Meni pari kuukautta, joiden aikana yritin saada sen kaverin näköpiiriini. En onnistunut kauhean hyvin. Muutaman kerran kuitenkin niin, että sain selville hänen asuvan naapurikorttelissa. Pari kertaa näin hänet kaupassa. Hän ei käyttänyt samaa kuntosalia kuin minä, mutta sitten yksi lauantai syyskuun alussa törmäsin häneen uimahallissa – hyvä etten hukkunut, kun huomasin hänen astelevan altaan reunalla. Se lantion keinahtelu, paksut reidet ja pohkeet, leveät hartiat, pyykkilautavatsa, henkeni salpautui. Hän ei huomannut minua. Sydämeni rauhoittamiseksi menin saunaan hikoilemaan. Vähän jouduin siellä peittelemään haarojani, ettei sopimaton pullistuma herättäisi pahennusta niissä vanhoissa äijissä. Ne kun muutenkin tuntuivat kuolaavan lihasteni perään.

Kun lähdin suihkuun, se hemmetin komistus tuli sisään samalla ovenavauksella. Kirosin mielessäni ja harkitsin sekunnin palaamista lauteille. Enpähän kehdannut. Lämpimän veden alla yritin viivytellä, josko se mies tulisi siihen samaan puuhaan. Turhaan. Poistuin pukuhuoneeseen. Kuivasin ja aloin vetää kuteita päälleni. Mieleni oli vähän masentunut, mutta haavekuvat pyörivät alapäässäni. Mutta sitten juuri kun olin vetämässä farkkuja jalkaan, se tyyppi tuli siihen. Hänen kaappinsa oli ihan mun vastaavan vieressä. Farkun oikea lahje takertui kummasti kantapäähän. Hän vilkaisi mua ja sanoi:

– Moi.
– M-moi.
– Sää oot jotenkin tutun näköinen. Missä me on voitu tavata?
– Öh, ei me oo tavattu. Siis varsinaisesti. Mää asun täällä samassa lähiössä.
– Ai, niin määkin. On siis voitu noin niinku sattumoisin nähdä siellä täällä.
– Juuh. Oon nähny sua lenkillä ja kaupoilla.
– Niin kai sitten määkin sua. Oot kyllä niin näyttävän näköinen, että sut väkisinkin huomaa.
– Heh, samat sanat. Oot hiton hyvännäköinen. Upeat lihakset.
– Niin näyttä sullakin olevan. Treenaat kai ahkerasti?
– No joo. Tuolla viereisellä kuntosalilla tulee käytyä. Ja metsässä paineltua.
– Siellä määkin juoksen. Muistankin, että kun kerran, tästä on jo aikaa, vetelin leukoja, sää juoksit siitä ohi.
– Krhmm… Niin, joo, määkin muistan. Hiton komeasti vetelitkin.
– Äh, tullut harjoiteltua. Mää oon muuten Kimi.
– Aha, mää Joni. Terve.
– Terve. Hienoa tutustua saman kylän väkeen. Oon aika vasta muuttanut tänne.
– Mää oon asunut täällä jo muutaman vuoden.
– Tuota, saiskos susta lenkkikaveria. Silloin tällöin, kun on vähän tylsää yksin ravata.
– Joo, tietenkin. Seura tekee hyvää. Vähän niin ku kirityskaverina.
– Niinpä. Vaikka en mää nyt mitenkään verenmaku suussa tarkottanut kisata.
– Juu, ei tietenkään. Koska mentäis?
– Mitä sulla on huomenna? Jos puolelta päivin lähdettäis?
– Sopii hyvin. Soitettaisko ja sovittais sitten tarkemmin?
– Ilman muuta.

Sitten kaivoimmekin kännykät esiin ja vaihdoimme numeroita. Vedimme nahkatakit niskaan – kummallakin mustat ja ne kiristyivät komeasti leveille harteillemme. Kun pääsin kotiin, olin jo eteisessä pudota polvilleni ja kiittää korkeampia voimia lupaavasta käänteestä elämässäni. Vähän myöhemmin jouduin taas pyyhkimään peilin puhtaaksi.

Sunnuntaina aamulla tuijotin keittiön seinäkelloa kiukkuisena, miksi se hidasteli niin tolkuttomasti. Pukeuduin hyvissä ajoin lenkkikuteisiin. Tummanharmaat juoksutrikoot, jotka nuolivat tiukasti mun kroppaa. Pitkät hiukseni kokosin nutturalle takaraivon päälle. Olin mielestäni tosi hyvännäköinen. Soitin puoli kahdeltatoista Kimille. Sovimme tapaavamme saman tien lenkkipolun päässä metsän laidassa. Tärisin innosta.

Jouduin odottelemaan Kimiä viitisen levotonta minuuttia. Kun hän näkyi tulevan, sydämeni hypähteli riemusta. Jätkä oli mustassa juoksutrikoossa niin, että koko kroppa piirtyi hemmetin seksikkäänä ja tosi lihaksikkaana. Hän hihkaisi hilpeänä:

– Moi! Loistopäivä ravata syksyisessä metsässä.
– Niin on. Tää oli mahtava idea.
– Joo. Ei sitten muuta kuin menoksi. Sano, jos vedän liian rankasti.
– Ei huolta.

Rynnistimme lenkkipolulle. Vedimme aika kevyesti kuin lämmitelläksemme. Pystyimme juttelemaankin. Puhuimme ihan yleisiä, säästä ja vastaavista. Kysyin:

– Missä sää käyt treenaamassa noita lihaksias?
– Sairaalan kuntosalilla.
– Miksi siellä?
– Mää oon siellä töissä. Oon kemisti. Tutkin dna-juttuja. Oon väitellyt niiden kemiasta. Missä sää oot töissä?
– Tuolla teknisessä yliopistossa. Teen väikkäriä ja ohessa toimin tuntiopettajana.
– Ala?
– Koneenrakennus.
– Miehekäs ala. Olisitpa erikoistumassa sairaalateknologiaan, niin meillä olis enemmän yhteistä juteltavaa.
– Ei tullut aikoinaan mieleen. Koneet oli jotenkin miehekkäitä. Kotona maalla oon pienestä pitäen rassannut autoja ja prätkiä niin, että sieltä kai se konepuoli tarttui näppeihin.
– Onko sulla prätkä? Mun on tehnyt mieli hankkia sellainen.
– On mulla. Jos hankit joskus, niin voin auttaa sen löytämisessä. Ja huollossa jos tarvis.
– Katotaan keväällä. Apua varmaan tarttisin, vaikka maalta määkin oon. Pannaanko nyt kinttuihin vähän enemmän vipinää?
– Joo.

Kimi lähti vetämään meitä melkoista vauhtia. Pysyin hänen perässään kevyesti, vaikka vähän puuskutinkin. Tosin niin läähätti Kimikin. Sillä vauhdilla olimme nopeasti sillä jumppatelinepaikalla. Kumarruimme kumpikin nojaamaan polviin ja tasoittelimme hengitystä. Pian Kimi hyppäsi roikkumaan leuannostotankoon. Hän virnisti mulle jotenkin haastavasti. Loikkasin tankoon hänen viereensä. Kai minussa on sen verran kilpailuhenkeä, että otan haasteen aina vastaan. Vetelimme leukoja vauhdikkaasti, kaulalihakset ja hauikset pullistelivat upeasti. Emme laskeneet niitä vetoja, mutta kun hän sitten pudottautui maahan ja mää perässä, molempien kädet tärisivät ja hieroivat olkapäitä. Siinä vaiheessa Kimi kysyi jotenkin arastellen:

– Ootko naimisissa tai jotain? Meinaan, kun sulla ei näy sormusta vasemmassa nimettömässä.
– Juu, ei oo sormusta. Eikä tuu. Ei näytä sullakaan olevan kahletta. Ei ainakaan sormessa.
– Ei niin. Mulla on vähän sama juttu. Parisuhteeseen sitoutuminen kammottaa.
– Heh, sama täällä. Vaikka vannomatta kai paras. Eihän sitä koskaan tiedä, jos sattuisi kohtaamaan jonkun hyvän kaverin.
– Kaverin? Niin, vaikka voiko mies pitää jotain naisenpuolta kaverinaan?
– En tiedä. Ehkei. Tuskin ne harrastaa sellaisia miesten juttuja, joita jätkät keskenään puuhaavat.
– Hehe, niin ku prätkien rassaamista tuntikausia jossain sotkuisessa tallissa.
– Niin. Sellaisessa tallissa voi puuhata vain jätkien kanssa. Voisitko sää?
– Jos sun opastuksella hommataan, niin ilman muuta.
– Jos keväällä hommaat sen pyörän, niin paskasessa tallissa tavataan.
– Ilman muuta. Ja kai me jatketaan näitä lenkkejäkin? Ja uima-altaassa polskimista?
– Tietenkin. Vastahan me alkuun päästiin.
– Tuota, yksi henkilökohtainen kysymys. Älä vain tykkää kyttyrää.
– Noh, mikä?
– Et sattumalta oo koskaan paneskellut jätkien kanssa?
– Häh? Mikä kysymys tuo oli? Ootko itse?
– Äh, oon.
– Tykkäsitkö?
– Huh, no helvetisti. Mää oon homo. Nyt voit repiä juoksutrikoos.
– Ei mun tartte. Määkin oon hinttari.
– Ei, jumalauta! Ootko tosissas?
– Joo, oon mää. Ja jos rehellinen oon, niin on himoinnut sua ihan hulluna.
– Heh, tämäpä sattui. Oot sääkin ollu mun himokkaiden päiväunien kohde. Sää oot tolleen komea ja lihaksikas.
– Samat sanat. Tuota, mitä sanoisit, pannaanko juoksuksi ja mennään mun luo sotkemaan lakanat?
– Kumpi ensin perillä?

Kimi hihkaisi ja otti varaslähdön. En jäänyt ihmettelemään vaan painelin täysillä perään. Saavutin hänet helposti. Kai kiima pani vauhtia jalkoihini ja pidensi askelta. Olimme kotiovellani tuota pikaa. Vähän käsi tärisi, kun sovitin avainta lukoon. Eteisessä kaappasimme toisemme tiukkaan rutistukseen ja heijasimme toisiamme puolelta toiselle. Hieroimme etumuksia toisiinsa. Kouramme puristelivat väkevästi toisen kroppaa joka puolelta, aah niitä Kimin isoja lihaksia. Huohotimme ja horjahtelimme. Kalumme alkoivat olla toimintavalmiita. Kimi puuskahti:

– Mää haluan eroon näistä hikisistä juoksukuteista.
– Joo, niin määkin. Mää paan ne koneeseen pyörimään.
– Mulla ei oo vaihtovaatteita.
– Nää kuivuu hetkessä kuivausrummussa. Ja alastomana mää sut haluan.
– Heh, ja mää sut. Haluan puristella sun kovia lihaksias.

Riisuimme yhdellä jalalla pomppien ja naureskellen. Panin pesukoneeseen trikoomme, kalsarit ja sukat. Kylppärissä Kimi otti minusta takaapäin kiinni ja tökki kovaa kaluaan pakaroihin. Hän aukaisi tukkani nutturalta. Pyöräytin päätäni, että hiukset levisivät harteille. Kimi otti tukun hiuksia kouraansa ja mumisi:

– Hiton komea tukka. Pidä se auki, kun paneskellaan. Haluan nähdä, kun se heilahtelee nainnin tahdissa.
– Toiveesi on käskyni. Miten sää tykkäät naida? Mää oon yleensä top.
– Niin määkin tykkään olla, mutta kyllä mulle käy toisin päinkin.
– No, sitten me pannaan molemmat toisiaamme. Menee sen verran aikaakin, että pyykit ehtii kuivua.

Kaulakkain hekotellen pääsimme makuuhuoneeseen. Pysähdyimme sen ison peilin eteen. Pullistelimme lihaksia toisen ihailtavaksi ja hyväilimme sekä puristelimme niitä. Isot lihakset tuntuivat kourassa mielettömän kiihottavilta. Hartiat, olkapäät, rintalihakset, käsivarsien muskelit, ihan kaikki, kun kämmenet vaelsivat niillä. Hyvä, ettei peili pudonnut kiimoissaan, niin komealta me näytimme. Vertailimme hauiksien ja reisien kokoa. Kimin reidet näyttivät paksummilta, hauikset taas minulla. Vähän testasimme vatsalihasten kovuutta kevyillä nyrkiniskuilla. Lopulta keitouduimme taas tiukkaan rutistukseen ja suutelimmekin. Haroimme toistemme hiuksia – se irokeesi tuntui jännältä – ja Kimi vähän tukisti pitkiä pääkarvojani. Siitä kaaduimme leveälle vuoteelleni. Patjan jouset vain vinkaisivat isojen ruhojemme painosta. Toisiimme tarrautuneina kierimme lakanoissa. Hiukka vääntöä oli, mutta ei sentään mitään painitaistelua. Toisen isot ja kovat lihakset tuntuivat aina vain mahtavammilta siinä pienessä ponnistelussa. Yhdessä välissä olin kontallani ja Kimi läiski pakaroitani. Hän murisi:

– Sulla on upean leveä selkä. Kuin meren aava.
– Hyppää uimaan. Yöpöydällä on rasiassa liukastetta ja kortsuja.
– Mahtavaa päästä survomaan sun reikää.
– Nopeasti. Se on ihan kiimassa.

Valmistelut oli hetkessä hoidettu. Vaikka oon top, niin on mun reikää sen verran kuitenkin käytetty, ettei se pahemmin vastustellut Kimin kyrpää. Se ei ole onneksi mikään jättiläinen ja pieni terska pääsi helposti solahtamaan sisääni. Keskikohta otti hiukan tiukemmin, mutta nautin älyttömästi kullin tunkeutumisesta suoleeni. Se lihaksikas mies on otti tukun hiuksiani ohjaksiksi, kun ryhtyi rynkyttämään rajusti melkein saman tien. Hän läiski isoilla kourillaan minua sinne tänne. Voihkin ja inisin niin nautinnosta kuin kivusta, joka ei mitenkään isosti tuntunut – kunhan näyttelin Kimiä kiihottaakseni. Hän painautui koko vartalollaan selkääni, puristi kätensä rintakehäni ympärille ja ärisi nussivansa mut tainnoksiin. Hän kiihdyttikin menonsa melkoisen runnovaksi, mutta mää rakastin sitä, sen miehen painoa, hikistä huohotusta ja voimia. Hän jaksoi aika pitkään ennen kuin parkaisi tulevansa. Joitakin vimmaisi lantion iskuja ja hän ampui lastinsa.

Hän puuskutti selässäni hetken ja kierähti sitten siihen viereeni. Olin edelleen kontillani ja hän tuijotti haaroihini, jossa isonpuoleinen kullini kivikovana valutti kiimalimaa. Kimi huokaisi:

– Ei vittu, mikä jööti! Tuo ei ikinä mahdu mun perseeseen.
– Kyllä se sinne saadaan. Mutta ei kiirettä. Oon liian voipunut. Sää oot kyllä melkoinen panija.
– Oon vai? Taisit tykätä?
– Joo ja vähän vitusti. Oot tainnut nussia ennenkin?
– No joo. Enemmänkin olisin halunnut, mutta ei sitä aina saa, kun mieli tekee.
– Ei niin. Vaikka tästä lähtien saat multa milloin vain.
– Lupaatko? Sää oot niin saatanan komea lihaksines, että voisin paneskella sun kanssa kaiken aikaa.
– Käy. Tosin työlle ja kuntoilulle täytyy myös jättää aikaa.
– Tiedätkö, mulla oli tapana kotona maalla runkata metsässä. Siitä mulle on jäänyt haave, että saispa kerran paneskella jonkin jätkän kanssa metsässä.
– Hitsi, mulle käy tuo hyvin. Milloin ja missä toteutamme tuon?
– En tiedä vielä. Onko sulla haaveita jännistä paneskeluista?
– No joo. Prätkäjätkät vetävät mua kyllä tästä hyvästä turpaan, mutta tykkäisin rakastella rajusti nahkaisissa ajopuvuissa.
– Heh, nahan natina on kieltämättä seksikkään kuuloista. Tuokin voitais jossain välissä toteuttaa. Mutta nyt olisiko sulla jotain juotavaa? Pääsi jano yllättämään.
– Löytyy monenlaista. Vettä, keskaria, energiajuoma, kahvia.
– Keskari voi maistua.

Hain Kimille kaljan ja menin kylppäriin tyhjentämään pesukoneen kuivausrumpuun. Säädin sen hurisemaan 45 minuuttia. Hain itselleni energiajuoman ja istuin Kimin viereen sohvalle. Skoolasimme ja hymyilimme tyytyväisinä. Hän totesi:

– Hitto, että elämä voikin joskus potkia pehmeillä tossuilla.
– Et sää mitenkään pehmeästi mua nussinut.
– Täh? Onko valittamista? Mää tarkoitan, kun on hienoa, että löysimme toisemme.
– Niin mustakin. Enkä mää valita, mää tykkäsin sun tavasta panna mua.
– Heh ja homma vain paranee, kun rupeamme toteuttamaan niitä fantasioitamme.
– Jep, mutta nyt sitä odotellessamme on mun aika panna sua.

Laskimme juomatölkit sohvapöydälle. Kallistuin Kimiä kohti ja painoin huuleni hänen huulilleen. Ne hapuilivat toisiaan, lopulta kielet tunkeutuivat suihin ja imimme niin, että nivusissa hyrähti spermakoneet käyntiin. Taivutin hänet alleni ja hän puristi käsivartensa tiukasti ympärilleni. Jalat vangitsivat lantioni ja kantapäät potkivat pakaroitani. Se iso jätkä allani tuntui aivan mahtavalta. Nylkytin turpoavaa kulliani häntä vasten. Nopeasti aloimme ähkyä täydessä kiimassa. Siinä tunnetilassa nousimme ylös ja hoipuimme kiinni toisissamme taas makuuhuoneen peilin eteen. Katselimme siitä, kun jatkoimme lihaksikkaiden kroppiemme kourimista väkevästi. Se oli niin komeaa, että minulta oli lähteä järki.

Kaadoin meidät sängylle ja nappasin nopeasti liukasteen. Kimi oli selällään kintut pystyssä. Siinä tungin sormillani liukugeeliä hänen aukkoonsa. Hän voihki ja kiemurteli kiihottavasti. Kumitin ja voitelin uljaana seisovan kullini. Painoin terskan aukolle ja onnistuin Kimin pienestä vastustelusta huolimatta tunkeutumaan hänen sisäänsä. Hän ukisi jonkinlaisia valituksia ja voihketta. Pääsin perille ja kyrpäni ulvoi onnesta, niin ihanasti suoli puristi sitä. Aloin naida hitain pitkin vedoin. Aivan mahtavaa! Kimi huokaili:

– Aah… uh… vittu ku iso… oih… jumalauta, ku tekee hyvää…
– Juu-uh… niin tekee… en kestä enää… pakko alkaa rynkyttää…
– Uh… huh… aah… anna palaa!

Minähän annoin! Raivostuin suorastaan. Halusin sen jätkän saavan tosi miehen kyrvästä semmoiset kyydit, ettei koskaan unohda. Lantioni hakkaisi rajusti Kimin haaroissa. Hän kiemurteli, sähisi ja kurkotti ottamaan tiukan otteen heilahtelevista hiuksistani. Toisen käden nyrkillä hän hakkasi rintalihaksiani ja hartioita. Vaikka se sattuikin, niin oudosti se kiihotti minut entistä hurjempaan paukutukseen. Tuntui, että kyrpäni paisui yli rajojensa siellä perseessä. Olin niin täyttä miestä, etten koskaan aiemmin. Alistin mahtavaa lihaskimppua! Mieli olisi tehnyt jatkaa sitä loppuelämäni, mutta eihän se kestänyt. En pystynyt estämään aina selkäytimestä asti syöksyviä spermoja täyttämästä kortsuja. Minä räjähdin siitä nautinnosta ja rojahdin koko vartaloni mitalta sen äijän päälle. En meinannut saada henkeä, mutta sentään sain vedettyä elimeni ulos perseestä.

Kimi silitteli hetken hiuksiani ja selkääni, väänsi sitten minut päältään siihen viereen makaamaan. Katsoimme toisiamme silmiin ja arastellen hymyilimme. Hän kuiskasi:

– Jumalauta, jätkä, säähän panit mua kuin raivostunut sonni.
– Heh, siltä mustakin tuntui. Ja mahtavaa oli!
– Niin mustakin. En oo ennen tämmöstä panoa kokenut.
– Jos musta riippuu, niin koet kyllä jatkossakin.
– Mun tarttee varmaan ärsyttää sun sisäistä sonniasi useammin.
– Jep, ei muuta ku vähän uhoat, niin kaadan sut panoasentoon välittömästi.
– Ai, kaipaatko haasteita? Voimien koettelua? Kädenvääntöä tai painia?
– Hitto, kuulostaa hyvältä. Mitä muuta varten me näitä lihaksia kasvatamme? Täytyyhän voimia testata miesten välisissä. Vaikka en useinkaan oo semmoista harrastanut.
– En määkään urheilumielessä. Silloin tällöin nuorempana kylän jätkien kanssa vähän painittiin. Mutta vain ihan huvin vuoksi.
– Heh, ihan kateeksi käy.
– Jos kerran suakin kiinnostaa, niin mehän voitais alkaa vääntää. Ettei tartte kadehtia.
– Tota, kuulostaa komealta. Miehekkäältä. Ei kai kuitenkaan tappomeiningillä?
– He, tietenkin me taistelemme ankarasti. Painin palkintona on nimittäin persepano.
– Haa, siinä tapauksessa sää tuut häviämään joka kerta.
– Pah, jätkä kuvitelee itsestään vähän liikoja.

Samassa Kimi muksautti mua olkavarteen. Se johti hilpeään nahisteluun, joka ei kylläkään kestänyt kauaa. Siirryimme aika pian suihkuun ja Kimi veti kuivurista puhtaat vaatteet päälle. Nautimme vielä oluet ennen kuin Kimi lähti kotiinsa. Mää kävin vielä hyväilemässä lihaksiani peilin edessä ja haistelin hikisistä lakanoista tuoksujamme.

Näin lähti kahden lihaskimpun mahtava suhde liikkeelle. Tapasimme pari kertaa viikossa jomman kumman luona ja peuhasimme aina hikeen asti kyrpä toisen perseessä. Välillä mittelimme voimiamme painimalla tai kättä vääntämällä, mutta emme mitenkään säännöllisesti. Ja tietysti lenkkeilimme ja kävimme uimassa viikottain. Talvella vaihdoimme juoksun hiihtoon.

Keväällä Kimi hankki sen moottoripyörän ja tietty nahkaisen ajopuvun. On aivan mahtavan riemastuttavaa painia, kun molemmilla on nahkakuteet päällä. Ah, sitä natinaa! Olemme tehneet pyöräretkiä ympäri maakuntaa lähes joka viikonloppu. Kesälomalla ajoimme Kimin kotitilalle ja viivyimme viisi päivää. Ei minua minään poikaystävänä esitelty, hyvänä kaverina vain. Yhtenä iltana lähdimme muka lenkille, mutta oikeasti painelimme metsään ja toteutimme siellä sen Kimin metsäpanohaaveen. Siinä sai kyytiä niin mustikanvarvut, puskat kuin metsänpohjan kareetkin. Metsä villitsi meidät ihan järjettömään menoon. Kumpikin pani toista ja mustelmia sai kumpikin. Niitä sitten hoideltiin saunassa järven rannassa savun ja lehtipuiden tuoksussa. Kaiken tämän onnen keskellä on ihme, että jätän väitöskirjani tarkastettavaksi kohta puoliin. Parasta on, että molemmin puolinen isojen lihasten ylläpito ja palvonta jatkuu aina vain.

Pornonovellin Lihasten palvonta on kirjoittanut nimimerkki: Joni