Mies kokouksesta

Olen töissä yhden ison firman taloushallinnossa. Olen opiskellut taloustieteitä ja hullua kyllä rakastan numeroita ja rahaa – enkä vain kirjanpitomielessä. Osallistun tuon firman sijoitustoiminnan kehittämiseen ja olenpa onnistunut siinä ohessa tekemään loistavia liikkeitä oman omaisuutenikin kartuttamisessa. Niinpä omistan keskellä kaupunkia ison asunnon, jossa minulla on sauna ja kuntosalikin. Minulla on lisäksi sähköauto ja iso prätkä, BMW. Kaikki tämä vaikka olen vasta 29 vuotta.

Olen vaaleatukkainen ja timmissä kunnossa tuon kuntosalinkin ansiosta. Muuten olen aika pidättyväinen mies. En pidä itsestäni meteliä seurassa. Syy on yksinkertainen, olen homo enkä siksi halua kiinnitettävän itseeni mitään huomiota. Pidän homouteni tiukasti salassa. Edes oma perheeni – äiti, isä ja kaksi siskoa – ei tiedä asiasta. Siksi he myös yrittävät kaiken aikaa painostaa minua naimisiin. ’Sinä olet niin komea ja rikas, että saisit kenen tytön tahansa’. Myönnän, että olen kohtalaisen näyttävän näköinen, 183 senttiä tiukan lihaksikasta kroppaa, jämerä leuka, siniset silmät, päälaella vaalea paksu tukka. Isä sanoo, että tukan perusteella olemme harjastukkaisten Jukolan veljesten perillisiä. Samaa naittoyritystä sain kokea myös opiskelu- ja työkavereiden taholta. Mitähän he kaikki sanoisivat, jos täyräyttäisin, että en minä voi naimisiin mennä, kun minä olen homo? Asenteet homoja kohtaan eivät ole niin vapaamielisiä kuin välillä annetaan ymmärtää. Siksi pidän parempana olla puhumatta asiasta omalta osaltani. Väitän heille olevani täysin umpimielinen ja niin luontainen vanhapoika, ettei minusta ole parisuhteeseen naisten kanssa. Vähitellen minut on jätetty rauhaan. On jopa lisätty, että olen ylimielinen, uhmakas ja öykkärimäinen – en tunnusta, olen oikeasti ujohko.

Joskus olen miettinyt hieman kaihoten, millaista olisi olla vakituisessa suhteessa johonkin hyvään mieheen. Pohdiskelun tasolle asia on jäänyt. En minä silti homona ihan kokematon ole. Kun miehen himoni käy liian polttavaksi, matkustan panomatkalle Berliiniin, Barcelonaan tai Madridiin. Varsinkin tuosta viimeisestä pidän erityisesti. Komeiden ja halukkaiden homomiesten lisäksi siellä on paljon nähtävää. Olen kolunnut Prado-museota päivätolkulla ja monia muitakin museoita. Noilla matkoilla olen pannut äijiä ihan hulluna ja toki antanut itseänikin naida. Ehkei tällaisesta arastelevasta miehestä uskoisi, mutta pidän tosi rajusta, suorastaan väkivaltaisesta rakastelusta. Jotenkin olen hyväksynyt tuon itsessäni sillä perusteella, että miesten välissä on aina jonkin asteinen voimien vertailun, taistelun ja alistamisen jännite. Osaksi näkemykseni juontunee siitä, että olen harrastanut karatea kymmenvuotiaasta ja nauttinut siitä sydämeni kyllyydestä. Myöhemmin olen treenannut myös muutaman vuoden krav magaa. Niissä miehestä otetaan mittaa ja minä innostun siitä.

Puolitoista vuotta sitten toukokuussa osallistuin työn takia yhteen seminaariin, jossa käsiteltiin institutionaalisten sijoittajien tulevaisuuden näkymiä. Töistä minua painostettiin osallistumaan siihen. Muita osallistujia tuli viitisenkymmentä eri yrityksistä ja hallinnosta. Seminaari järjestettiin yhdessä kaupungin isossa hotellissa. Kun lähestyin hotellin pääsisäänkäyntiä, ohitin yhden kokoiseni raamikkaan oloisen miehen, joka käveli letkeän rennosti kohti samaa ovea. Hänellä kuten minullakin oli pikkutakki ja tiukat farkut. Olin ovella ensimmäisenä ja pitelin sitä auki tuolle miehelle. Näin nyt hänen naamansa ja jestas miten komea hän oli! Hän hymyili minulle kiitokseksi niin, että palleissani hyrähti moottori käyntiin.

Menimme molemmat seminaarin ilmoittatumispöydälle. Puolikorvalla kuulin hänen olevan Juri ja edustavan valtion hallintoa. Huomasin, että hänkin vaivihkaa kuunteli minun ilmottautumistani – olen Otso. Saimme seminaarikansiot, nimikyltit ja marssimme rinnakkain kohti luentosalia, jonka aulassa oli tarjolla kahvit. Otimme kupit ja viinerit. Käännyimme katsomaan, näkyisikö ketään tuttua. Kumpikaan meistä ei nähnyt ketään entuudestaan tuttua naamaa. Niinpä minä menin yhteen pieneen pöytään istumaan ja hän seisomaan seinustaa kiertävälle tiskille. Että hän oli hyvännäköinen, peloton ja itsetietoinen tyyliin: tiedän olevani jumalallisen seksikäs. Hän seisoi rennossa asennossa, joka korosti hänen kroppansa näyttävyyttä, leveitä hartioita, kapeaa uumaa pikkutakista huolimatta. Vähän puraisin alahuulta pettymyksestä. Vaikken häntä homona olisi kehdannut kaivatakaan, niin ainahan on kiva edes vähän jutella niin hemmetin komean miehen kanssa. Ja seminaarithan on tarkoitettu myös verkostoitumiseen.

Aloin tutkia seminaarikansiota. Siinä oli päivän aikataulu, osallistujaluettelo ja järjestäjän perustelut seminaarin aiheelle. Minusta tulevaisuuden näkymät tarkoittaa ennustamista eli on tosi epävarmaa. Talouden osalta täytyy ottaa huomioon aivan järjetön määrä asioita: maailman talous, teknologian kehitys, raaka-aineiden sijainnit, valtioiden rahapolitiikka, osakemarkkinat, poliittiset muutokset ja monta muuta seikkaa. Pitää olla tarkkana niin isoista trendeistä kuin heikoista signaaleista, jotka vihjaavat mahdollisista kehityksistä tulevaisuudessa. Toisin sanoen sijoittaminen on kuin ilmassa olisi samanaikaisesti kymmenen palloa eikä itsellä ole hajuakaan, miten jongleerata. On ihme, että olen onnistunut työssäni niin hyvin.

Meidät kutsuttiin luentosaliin. Havahduin Jurin läsnäoloon vasta nyt. Huomasin hänen katselevan minua pitkään ja miettiväisen näköisenä. Kävelimme ovelle peräkkäin, hän edellä. Kiinnitin huomioni hänen leveisiin hartioihin ja rentoon lantion keinuntaan. Tuumin, että hän mahtoi tarkoituksella liikkua seksikkäästi. Tiukat pakarat farkuissa näyttivät huutavan paukuttajan perään. Säpsähdin, kun ajatukseni poukkoilivat turhankin levottomiin suuntiin. Komensin itseni rauhoittumaan.

Saliin oli järjestetty istumapaikat kahden hengen pöytiin. Pohdin juuri, mihin suuntaisin, kun Juri ehdotti hiljaa:

– Mentäisikö tuohon pöytään?
– Eh… Mikä ettei, myönnyin hiljaa ja tyytyväisenä hänen aloitteestaan.

Istuimme pöytään, joka oli salin peräosassa. Tuli mieleen kouluajat, jolloin me jätkät valtasimme melkein väkisin luokan perimmäiset pulpetit. Nostin pöydälle läppärin ja seminaaripaperit. Samoin teki Juri. Sitten huomion veikin tilaisuuden järjestäjän puheenvuoro – ei mitään erikoista, tavalliset tervetulotoivotukset ja katsaus päivän ohjelmaan. Ensimmäisen luennon maailmanpolitiikan tilanteesta piti joku tyyppi ulkoministeriöstä. Tein joitakin muistiinpanoja läppäriini. Kun kysymyksiä sai lopuksi esittää, Juri kysyi mielestäni terävästi Kiinan ja USAn suhteiden kehittymisestä ja vaikutuksista maailmantalouteen. Vilkaisin häntä silmäkulmasta ja nyökkäsin hyväksyvästi. Hän vain virnisti muka vaatimattomasti.

Seuraavan luennon aikana tapahtui jotain jännää. Juri painoi polvellaan reittäni. Hetken luulin sen olleen vahinko ja vetäisin jalkani pois. Sitten mietin, josko hän olikin tarkoittanut sen tosissaan. Varovasti painoin oman polveni hänen reiteensä. Hän henkäisi kevyesti ja työnsi vastaan. Tämä alkoi olla mielenkiintoista. Jatkoimme jalkataistelua hillitysti koko luennon ajan eikä siitä puheesta tarttunut mieleeni mitään. Ei varmaan Jurinkaan. Emme silti vaihtaneet sanaakaan, edes kuiskaamalla. Sydämeni heittäytyi turhan levottomaksi ja yritin hillitä sitä. Enhän sallinut itseni harrastavan homoseksiä kotomaisemissa. Päässä vilisti silti kaikenlaisia kiihottavia kuvia miehekkäästä menosta.

Luennon jälkeen oli lounastauko. Nousimme Jurin kanssa ja virnistimme toisillemme tietävän pirullinen kiilto silmissä. Ateria oli tarjolla noutopöydässä ravintolasalissa. Vilkaisin täysi tarjotin käsissäni etsiäkseni meille pöydän. Silloin salin keskeltä minua huusi tuttu kilpailevan yrityksen talousjohtaja ja vaati minua pöytäänsä, jossa istui muitakin. Vilkaisin nolon anteeksipyytävästi Juria, joka vain kohautti harteitaan ja meni omaan pöytään. Ärtyneenä menin istumaan kutsuttuun pöytään, jossa se pomomies esitteli minut muille läsnäolijoille parhaana tuntemanaan sijoittajana. Keskustelu jatkui seminaarin aiheissa enkä osallistunut puheeseen järin innokkaana.

Luentosalissa istuimme Jurin kanssa taas vierekkäin. Kysyimme kohteliaasti toisiltamme, miten lounas oli sujunut. Vastasimme kumpikin lattean ympäri pyöreästi. Pian hän tuuppasi minua kevyesti kyynärpäällä. Katsoin häntä kysyvästi. Hän nyökkäsi päällään jalkoihimme. Olin räjähtää nauruun, hymyilin hyväksyvästi ja saman tien hän painoi taas polvellaan reittäni. Ja niin aloitimme uudelleen jalkataistelumme. Tunsin hykerryttävän ilon pyörivän sisälläni. Olihan tilanteessa nimittäin humoristinen puolensakin.

Seuraavalla paussilla oli kahvit. Tällä kertaa menimme samaan pöytään. Hän kumartui puoleeni ja kysyi yllättävän palavin silmin:

– Haittaako meidän jalkapelimme sun keskittymistä?
– Tietenkin, mutta eipä tuolla mitään erityisemmän uutta ole tullut vastaan.
– Ei niin. Eli voimme jatkaa?
– Heh, mun puolesta. Aika jännäähän se on kaikkien näiden tosikkojen keskellä.
– Entä kiinnostasko sua tehdä vastaavaa seminaarin jälkeen? Jossain vähän yksityisemmässä paikassa?
– Hmm, en oikein tiedä. En ole tottunut, varsinkaan näin kotimaisemissa.
– Kai sää homo oot? Polvesi ainakin on.
– Jumalauta, en ainakaan julkisesti, mutisin jo vähän kiukkuisesti. – Vaikka oothan sää hemmetin komea.
– Niin sääkin. Teet mun polvet tosi levottomiksi, hän hymyili minulla rauhoittavasti.
– Vai niin. Mitä jos mietittäis?
– Harmi. Mua polttelee jo nyt. Ota tästä mun käyntikortti, niin voit soittaa, kun oot miettinyt tarpeeksi, Juri murahti jotenkin äkäisenä ja ojensi minulle korttinsa.
– Okei. Ja tässä on mun.

Seuraavan luennon aikana emme enää painaneet kinttujamme yhteen. Kun yritin, Juri veti jalkansa pois. Olin vähän pettynyt. Itseeni varsinkin, kirosin, miksi minun pitää olla niin itsepäinen sen homoperiaatteeni kanssa. Loppuseminaari sujui lapsellisesti mököttäen. Tilaisuuden päätteeksi oli järjestetty cocktail-tilaisuus, kai verkostoitumistarkoituksessa. Nautin siellä vain yhden drinkin. En nähnyt Juria missään. Poistuin vähän vihaisena kotiin, jossa treenasin painoilla ja nyrkkeilysäkillä itseni happamaan hikeen.

Kumpikaan meistä ei ottanut toiseen yhteyttä kahteen viikkoon. Taisimme olla vähän loukkaantuineita toisiimme. Vapaa-aikoinani sonnustauduin nahkaiseen ajopukuuni ja ajelin prätkällä ympäri maakuntaa. Yhdellä lauantain alkuiltapäivän reissulla poikkesin huoltoasemalle tankkaamaan ja kun menin sisälle maksamaan, näin Jurin istumassa kahvilassa. Hänkin oli vapaa-ajanasussa eli komea nahkatakki kiristyi leveille hartioille. Polveni notkahtivat toiveikkaasta ilosta. Mutta hän istui jonkun ison nahkakorston kanssa. En arvannut lähestyä heitä, eikä Jurikaan huomannut minua. Niinpä poistuin paikalta harmiani nielekellen.

Kotona avasin yksityisen sähköpostini ja yllätys, yllätys, siellä oli viesti Jurilta: ’Näin sut tänään huoltsikalla. Oot tosi komea nahkapuvussas. Mikset tullut tervehtimään?’ Olin ällistynyt. Hän oli nähnyt minut! Miksei hän itse ollut moikannut minua tai jotain? Hetken harkinnan jälkeen uskaltauduin vastaamaan: ’Moi. En arvannut lähestyä, kun sulla oli se jätkä kierroksessa. Ja luulin, ettet ollut huomannut mua.’ Hän vastasi jo parin minuutin kuluttua: ’Ei se jätkä ollut polvihieronnassa. Se on mun veli. Eikä sua voi olla huomaamatta. Oot sen verran näyttävä kaveri. Tavataanko tänään?’ En miettinyt pitkään: ’Käyhän se. Missä haluaisit tavata?’ ’Tiedätkö baarin XX. Siellä seitsämältä? Paa ne nahkakuteet päälle.’ ’Okei. Seitsämältä. Kai sullakin on se nahkatakki? Näytit tosi seksikkäältä siinä.’ ’Heh, en varmaan niin seksikkäältä, kuin sinä.’

Innostuin aivan tolkuttomasti. Päätin heti, että luovun siitä kotomaisemissa pihtaamisesta. Juri on niin kiihottavan komea ja miehekäs, että helvettiin kaikki pelot homoksi paljastumisesta. Sekoilin pari tuntia, hakkasin vähän nyrkkeilysäkkiä ja kävin pikaisesti suihkussa. Puoli seitsemältä pukeuduin siihen nahkapukuun ja kävelin vähän yli kilometrin siihen kapakkaan. Se ei ole varsinaisesti mikään homopaikka, mutta olin kuullut meikäläisten siellä käyvän. Juri ei ollut vielä paikalla. Otin tuopin olutta ja menin yhteen syrjäiseen pöytään odottelemaan. Vaivihkaa natisuttelin nahkakuteitani ja se ääni tuntui nostavan toiveikasta kiimaani.

Sitten Juri saapui. Hitsi, mikä iso seksipommi hän olikaan! Täydellisen komean näköinen mies nahkatakissaan. Sydämeni muljahti. Hän hymyili minulle metkan uhmakkaasti ja haki tuopin tiskiltä. Hän tuli pöytään miehekäs leuka haastavasti esiin työntyen. Hän kuiskasi:

– Jumalauta, äijä, että sää oot sairaan komea. Tuo musta nahka pukee sua tosi upeasti.
– Itse oot komea. Nahka pukee suakin.
– Hyvä. Oon nimittäin taipuvainen nahkafetisismiin. Olis mahtavaa rakastella nahkakuteissa.
– Kieltämättä. Oon pari kertaa paneskellut nahkatakit päällä.
– Antoiko se lisäpotkua?
– Totisesti. En mää silti usein oo sillä tavoin paneskellut.
– Voisitko nyt?
– Mikä ettei. Varsinkin sun kanssa.
– Miks sää muuten tarttit silloin seminaarissa miettimisaikaa? Siis jos kerran oot homo ja se jalkapeli oli kiihottavaa.
– Uuh, tota noin, mää oon pitänyt periaatteena, etten harrastaisi homoseksiä näissä kotimaisemissa. En halua kenenkään tietävän mun siitä puolesta.
– Hmm. Ymmärrän. En määkään omaa homouttani toitottele ympäriinsä, mutta kyllä sen silti jotkut tietää. Eli mun puolesta voit salata omasi, jos päästät mut vierailemaan kaapissasi.
– Hehe, tervetuloa. Sää oot niin häijyn seksikäs mies.
– Höh, itse oot. Minne mennään salaamaan paheellinen touhumme?
– Mun luokse. Se on kävelymatkan päässä.

Tyhjensimme tuoppimme ja lähdimme matkaan. Kävelimme lähekkäin, mutta emme koskeneet toisiimme. Oikaisimme yhden puiston poikki. Valoisasta kesäillasta huolimatta siellä oli hieman hämärää, kai runsaan kasvuston takia. Siksi meidät pääsi yllättämään kolme hupparikundia. Aivan äkkiä ne pomppasivat eteemme yhden puskan takaa. Yhdellä näytti olevan puukko. He nimittelivät meitä vitun homoiksi. He vaativat rahaa ja kännykät. En ollut koskaan joutunut oikeaan tappeluun, mutta pitkäaikaisen kamppailulajien treenaamisen ansiosta taistelutaidot ovat selkäytimessäni. Puukkojätkä vaikersi hetkessä maassa mahallaan. Kierrepotkuni pudotti toisen kaverin heti perään. Kolmas piteli Jurin kaulaa kuristusotteessa ja katsoi minua ällistyneenä – niin kuin Jurikin. Käskin tyyppiä irrottamaan otteensa ystävästäni. Minkä hän vähän epäröiden tekikin. Komensin hänet huolehtimaan maassa uikuttavista kavereistaan. Tempaisin Jurin käsivarresta mukaani ja poistuimme kiireesti paikalta. Hän pystyi vain puuskahtamaan:

– Mitä hittoa, Otso? Mitä sää oikein teit? Pudotit noin vain pari jätkää.
– Äh, eihän tuo mitään. Mää oon vuosikausia treenannut kamppailulajeja.
– Oon määkin aikoinaan harrastanut judoa muutaman vuoden, mutta en mää ois osannut tehdä äsken mitään.
– Eka kerta määkin nyt jouduin katutappeluun. Taidot on kai niin syvällä selkäytimessä, että homma hoitui.
– Kiitos siitä. Ties miten meidän ois käynyt.
– Noh, nyt ei käynyt kuinkaan. Jatketaan matkaa.

Jonkin aikaa tärisimme kiihtymyksestä, mutta vähitellen rauhoituimme. Vaikka kun tulimme kotitalolleni, avainta pitelevä käteni vapisi vielä hiukan. Hississä viimein uskaltauduimme pikaisesti halaamaan toisiamme nahkatakit natisten. Eteisessä käännyimme aavistuksen ujosti katsomaan toisiamme. Juri sanoi:

– Oikeastaan sää olit aika kiihottavan näköinen, kun tuossa nahka-asussa paiskoit ja potkit niitä sällejä.
– Sää näytät sellaiselta just nyt, nielaisin. – Miten tykkäät rakastella?
– Kaikin tavoin. Älä kuitenkaan pieksä mua, hän hymyili.
– En toki. Vaikka aika raisusta menosta oon tykännyt. Oon yleensä topin roolissa.
– Mää oon versa eli voimme aloittaa niin, että sää paat mua.
– Okei. Saat sääkin kyllä panna sitten mua. Rajustikin jos haluat.

Juri virnisti ja kietoi kätensä ympärilleni. Tunsin hänen väkevät otteensa ja vastasin halaukseen kunnon rutistuksella. Painauduimme toisiimme nahkatakit natisten, huuleet hamusivat kaulojen syrjiä ja kummankin hengitys muuttui raskaammaksi. Reidet työntyivät haaroihin ja hinkkasivat siellä paisuvia kaluja. Horjahtelimme kiimassa tiukasti toisiimme tarrautuneina, kunnes ehdotin siirtymistä makuuhuoneeseen.

Siellä Juri ehdotti, että riisuisimme alastomiksi mutta jättäisimme nahkatakit päälle. Sehän sopi minulle ja hetkessä vaatteet olivat mytyssä vuoteen vieressä. Kun olimme alastomia – siis ennen kuin vedimme nahkatakit takaisin niskaan – häikäistyin Jurin lihaksikkaan jäntevästä kropasta. Mahtavat hauikset, vatsalihakset, reidet ja ällistyttävän iso kulli. Olin pyörtyä lumouksesta. Vaan sainpa ihailua minäkin osakseni. Juri huokaisi ja vaati minua jännittämään lihaksiani. Otin bodausmaisia asentoja. Hänen kouransa puristelivat minua joka puolelta, silmät kiilsivät himokkaina ja hengitys puuskutti. Hänen tiukat otteensa kiihottivat minua ja kohta kaluni seistä jökötti tiukkana. Se ei ole jättiläinen, mutta ei aivan mitätönkään ja himokas se on joka tapauksessa. Jurilla taas seisoi hemmetinmoinen nuija, jolla olisi pystynyt pahoinpitelemään kenen tahansa äijän perseen.

Kun kietouduimme halaukseen, ujutin käteni hänen pakaroilleen ja keskisormen pyllyvakoa pitkin perseaukolle. Juri inahteli huokaillen ja kiemurteli vähän syleilyssäni. Tungin sormea vähän syvemmälle ja kysyin:

– Joko oot valmis pantavaksi?
– Jumalauta senkin hinttari, mahtaako susta olla ottamaan mut?
– Häh? Haluatko sää muka kovakouraisia otteita?
– Joo ja rivoja puheita, vitun karateka, hän murahti muka äkäisenä.
– Saatanan persläpi, saamasi pitää. Et sitten valita. Nahkatakit niskaan!

Kiskaisimme nahkaa päälle ja tarrasimme toistemme rinnuksiin. Puskimme toisiamme ja oli mukava tuntea, että hänen lihaksissaan oli voimaakin, ei pelkkää näyttävyyttä. Heitin hänet nopeasti patjalle ja syöksyin perään. Kierimme toistemme kimpussa pitkin poikin sänkyä. Nahkatakit natisivat väännöissämme. Että minä nautin! Yhdessä välissä olin hänen selässään ja vedin toisella kouralla hänen päätään tukasta taaksepäin. Rähisin hirmuisia uhkauksia surkean hintin pieksämisestä. Juri kiroili ja kiemurteli allani.

Nousin polvilleni ja otin Jurin povitaskustaan ojentamat kortsun ja liukasteen. Hoidin valmistelut nopeasti ja kaverini ääntelystä päätellen ehkä liian voimallisesti. Kiskaisin hänet lantiosta kontalleen ja ohjasin terskani aukolle. Painoin sitä sisään ja sain Jurin parahtamaan:

– Ai saatana, ku sattuu.
– Vitun hinttari, älä ulise! Pahempaa on tulossa.
– Mää tapan sut vielä, perkeleen jätkä.
– Siinähän yrität, surkimus, säälittävä homoperse!

Merkillistä, miten tuollainen härski solvailu ja kiroilu kiihotti meitä. Niin se vain teki. Painuin hitaasti sisään koko kyrvän mitalta ja sain Jurin värähtelemään ja ähkymään äänekkäästi samalla, kun hän järjesti minulle tiukan suolihoidon, lypsi suorastaan. Aloin rauhallisen nainnin, rauhallisesti ulos ja sitten sisään. Välillä pidin paussia kalu joko sisällä tai suolen suulla, kun piti rauhoittaa omaa kiimaani. Välillä meinasin nimittäin väkisinkin laueta. Sitten taas hitaita pitkiä vetoja. Jaksoin niin pitkään, että Juri lopulta ärähti:

– Etkö sää saatanan hinttisonni saa valmista aikaan!
– Jumalauta, vai valitat vielä. Kaipaatko kunnon rynkytystä, helvetin hinttari?

Hän vain ynähti vastaukseksi ja kouristi selkäänsä lihakset värähtäen. Otin hänet koko nelsoniin ja painoin mahalleen. Puristauduin tiukasti hänen selkäänsä. Kuumat nahkatakit narisivat toisiinsa. Hän nosti vähän lantiotaan. Minä aloitin vimmaisen survonnan. Nivuseni lätsähtelivät hänen pakaroihinsa. Pamppuni paisui tosi isoksi, suolessa tuli suorastaan ahdasta. Kiihdytin älyttömään tikkaukseen ja sain Jurin voihkimaan kuin tuskissaan. En välittänyt muusta kuin omasta hurmioitumisestani. Niin viimein laukesin tajunnan räjäyttävässä tunteessa. Joitain nivusten iskuja koviin pakaroihin ja täytin kortsun mälleilläni.

Jäin hetkeksi huohottamaan Jurin selkään, kunnes vetäisin kullini ulos hänen perseestään. Kierähdin viereen selälleni, silmät pystyssä katse katossa. Hän kohottautui pääni ylle, hymyili ja suukotteli naamaani. Hän puhisi:

– Huh, mitkä kyydit järjestit mulle! Oot sää melkoinen sonni.
– Ja sää loistava pantava. Osaat käyttää persettäs kuin ammattilainen.
– Heh, onko sulla sellaisista kokemuksia?
– On. Mutta käytin aina kortsua ja tyypit on muutenkin olleet siistejä. Ei siis tartte tauteja pelätä.
– Mistä sää oot niitä löytänyt?
– Ulkomaan reissuilla.
– Mää en oo koskaan nainut maksullista. Tuleeko se kalliiksi?
– Tietty ne maksaa, mutta ei kohtuuttomasti. Ainakaan mun varoille.
– Taidat olla rikas?
– Varakas paremminkin. En mää silti sulle aio maksaa paneskelusta.

Juri purskahti nauruun. Hän lupasi jatkossakin antaa minulle ilmaiseksi. Halasimme tiukasti ja kierähtelimme hetken ympäriinsä. Emme siis painineet, ihan hellyyttämme vain peuhaismme. Lopulta nousimme ylös ja riisuimme nahkatakit. Menimme suihkuun ja panin samalla saunan päälle. Hiet huuhdottuamme kietouduimme isoihin kylpypyyhkeisiin ja menimme olkkarin sohvalle ottamaan viskipaukut.

Juttelimme elämästämme yleensä ja seksistä erityisesti. Juri on vuoden minua vanhempi. Hän on opiskellut hallintotieteitä ja kansantaloutta. Hän on töissä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Hän on kotoisin maatilalta kaupungin lähellä. Hänellä on kolme veljeä ja yksi sisko. Se veli, jonka näin siellä huoltsikalla, on kuulemma myös homo ja nahkafettari. Siksi erityisen läheinen Jurille, vaikka eivät he koskaan keskenään ole rakastelleet, muutamalla saunareissulla tosin yhdessä runkanneet. Yhteinen salaisuus kuitenkin lähentää heitä. Olin vähän kateellinen veljeksille, minulla kun ei ollut ketään, jonka kanssa olisin jakanut oman salaisuuteni.

Tämän veljen kanssa Juri oli aloittanut judonkin harrastamisen. Sitä oli kestänyt vain neljä vuotta, kun Juri oli pelännyt homoutensa paljastuvan. Hän nimittäin oli kiihottunut treeneissä vähän liikaa. Ensimmäisen homokokemuksensa hän oli saanut 18-vuotiaana naapuritilan nuoren isännän kanssa. Se oli tapahtunut kesällä metsässä, jossa se isäntä oli yllättänyt Jurin runkkaamassa. Kaveri oli innostunut Jurin isosta kalusta ja halunnut sen heti sisäänsä. Se oli kaverini mielestä niin taivaallinen kokemus, että hän oli suostunut jatkamaan sen isännän kanssa pari vuotta, kunnes meni armeijaan. Hän oli sitten usuttanut veljensä paneskelemaan sen naapurin kanssa ja näiden suhde jatkuu edelleen. Railakkaana kuuleman mukaan.

Minä kertoilin vain vähän omasta elämästäni. Minusta ei ole niin paljon ja niin kiinnostavia asioita kerrottavana. Kerroin toki perheestäni, työstäni ja Jurin pyynnöstä tarkempia kuvauksia matkoistani ja seksiseikkailuista niillä. Erityisesti hän innostui saksalaisista kumi- ja nahkatyypeistä. Ja niiden rajuudesta, alistamisleikeistä ja vastaavista. Häntä nauratti minun innostumiseni niistä. Hän kumautti minua olkavarteen ja ehdotti, että mekin jossain välissä kokeilisimme niitä. Lupasin, jos hän puolestaan tarjoaa minulle panoretken metsään. Lopulta innostuimme niistä kaavailuista niin, että kummallakin kyrpä seisoi vaativana. Virnistin:

– Sauna on varmaan jo valmis. Haluatko panna mua lauteilla?
– Totta helvetissä, senkin hinttihuora. Paan sua niin, että lauteet ryskyy.
– Entä nahkakuteet, helvetin homo?
– Saavat odottaa, kunnes oon saunottanut sut kunnolla. Tuut kiljumaan armoa, saatanan surkimus.

Aivan kiimassa, kaulakkain ja välillä pystypainia vääntäen pääsimme saunaan – Jurin panovälineet mukana. Suihkun alla kourimme toisiamme väkevästi. Huohotimme jo raskaasti. Juri töni minut saunan puolelle ja käski nojata keskilauteeseen. Aika rajuin ottein hän liukasti ja levitti aukkoani. Kumitettu kalu tunkeutui väkevänä sisääni, ihan oli tukka lähteä päästä. Se tuntui aivan mahtavalta, olin taivaassa, kun se kyrpä survoutui edestakaisin suolessani. En voinut kuin voihkia ja kiroilla. Juri repi välillä tukkaani, välillä hakkasi kylkiäni ja hartioita. Hän kesti yllättävän pitkään, vaikka puuskutti raskaasti alusta alkaen. Pakarani saivat totisesti tuntea hänen lantionsa iskut. Lopulta hän tuli rajusti kouristellen ja hemmetin tiukalla tikkauksella.

Hän rojahti istumaan alalauteelle huohottaen kuin hengen hädässä. Minä oikaisin itseni tutiseville jaloilleni. Hän otti yllättäen seisovan kaluni suuhoitoon. Annoin tukasta pitelemällä päälle vauhtia. Ei hänen pitkään tarvinnut lutkuttaa, kun ammuin melkoiset liemet hänen kitaansa. Hän sylki mällini karvoitukselleni. Tyytyväisinä, onnellisina sanoisin, menimme suihkuun. Pesimme toisemme perusteellisesti ja pienen viskipaussin jälkeen jatkoimme saunomista, kunnes puolen yön aikoihin menimme nukkumaan leveälle sängylleni.

Näin alkoi suhteeni Juriin, kukouksessa tapaamaani äijään, sairaan komeaan. Vietämme lähes kaiken vapaa-ajan keskenämme. Paneskelemme joka välissä, nahkakuteissa tai alastomina. Olemme tehneet sitä muutaman kerran metsässäkin. Olen tutustunut myös siihen homoveljeen, Jariin sekä tämän miesystävään, siihen nuoreen isäntään. Porukkapanoihin emme ole menneet, vaikka ne kaverit melko komeita ovatkin. Omat sukulaiseni on pidetty tämän suhteen ulkopuolella. En edelleenkään kehtaa avoimesti tunnustaa olevani homo, mutta eipä se ole elämääni hidastanut. Ulkomailla en ole enää käynyt.

Pornonovellin Mies kokouksesta on kirjoittanut Nimimerkki: Otso