Naapurin mies

Olin 16-vuotias, kun sain ensi kerran parrua takaluukkuun. Ja kunnolla sainkin. Tosin se tapahtui yllättäen, olin vasta haaveillut moisesta. Tapahtumasta on nyt kulunut 15 vuotta. Siitä kuitenkin alkoi suhde, joka kesti useamman vuoden ja satunnaisesti jatkuu edelleen.
Olen nuorin kolmesta lapsesta. Isosisko ja –veli olivat jo muuttaneet muualle opiskelemaan ja elin yksin vanhempiemme kanssa. He ovat kunnan virkamiehiä. Asumme maaseudulla, omakotitalossa järven rannassa ja lähes metsän piilossa. Kotimme on kolmen kilometrin päässä kuntakeskuksesta ja lähellämme oli vain yksi maatila, ainoa lähinaapurimme. Olin muuten ihan tavallinen maalaispoika paitsi, että tajusin jo varhain olevani homo. Tietysti siinä maalaisympäristössä kätkin asian syvälle sisälleni ja odotin ylioppilaskirjoitusten jälkeen pääseväni opiskelemaan isompiin ympyröihin.
Koulussa olin hyvä, myös liikunnassa ja roikuin ihan tavallisesti kaveriporukassa. En ollut mikään keskipiste, mutta osallistuin kaikkeen, mitä tyypit keksivät, jopa typeryyksiin. Välillä nahistelimme keskenämme ja pari kertaa minun piti tapella ihan oikeastikin niin, että nyrkit heiluivat ja vähän verikin lensi. Minä pärjäsin hyvin niin leikkipaineissa kuin niissä tappeluissa. Olinhan tosi hyvässä kunnossa ja painojen nostelun ansiosta lihaksikas. Ja isoveljen kanssa tapellessa olin oppinut erinäisiä niksejä.
Jengissä opettelin tupakanpoltonkin, jonka parhaani mukaan salasin vanhemmilta – en tainnut onnistua kovin hyvin. Koska en voinut polttaa kotona, olin kehitellyt metsään yhden kallion suojaan itselleni salaisen tupakkapaikan. Se oli noin puolen kilometrin päässä kotoa. Olin vienyt sinne limutölkin tuhkikseksi. Oli siellä muutakin, olihan se minun runkkauspaikkanikin. Olin leikellyt lehdistä ja netistä printannut kuvia lihaksikkaista urheilijamiehistä; uimareita, pikajuoksijoita, keihäänheittäjiä, painijoita, nyrkkeilijöitä, vapaaottelijoita kiihkeissä kamppailuissaan. Säilytin niitä muovitaskussa yhden kiven alla. Kaivoin ne esiin aina, kun kävin tupakalla, ja runkkasin kiihkeästi. Muutenkin haaveilin isoista lihaksikkaista miehistä, joissa olisi ripaus uhkaa, vaaran tunnetta ja joiden kanssa pitäisi ensin mitellä voimiaan ennen kuin päästäisiin asiaan. Halusin itsekin sellaiseksi, olisi upeaa, jos olemukseni saisi toisen jätkän uhoamaan ja kukkoilemaan. Ja sitten panisimme toisiamme kuriin – painimalla ja naimalla.
Sitten elokuun lopulla, kun olin aloittanut lukion, päätin lähteä piilopaikkaani röökille ja runkulle. Oli torstain iltapäivä. Vanhempani olivat vielä töissä. Koska oli aika märkä keli, vedin jalkaan mustat Kontio-kumisaappaat ja nahkatakin niskaan. Painelin metsään ja tarkkailin, ettei lähistöllä liikkunut ulkopuolisia. Kallion suojassa kaivoin ne kuvat esiin ja sytytin röökin. Kourin haarojani ja imin savuja posket lommolla. Olin niin keskittynyt puuhiini, etten yhtään kuullut enkä nähnyt mitään. Niinpä äkkiä ihan parin metrin päästä kuului:
– Mitä Jussi? Mää vähän arvelinkin, että se olisit sää, joka noita hinttikuvia täällä säilyttää.
Jumalauta, että minä säikähdin. Pomppasin varmaan metrin ilmaan. Se oli Kalle, naapurimme nuori isäntä. Minua yhdeksän vuotta vanhempi leveäharteinen, iso korsto, oikea lihaskimppu. Alle kaksikymppisenä hän oli ollut pitäjän painiseuran suurin lupaus, mutta oli sitten yllättäen lopettanut lajin. Tunnustan, että olin usein katsellut häntä homosilmilläni. Hän on tosi komea naamaltaankin, tummatukkainen. Emme olleet koskaan juurikaan tekemisissä toistemme kanssa, johtui kai ensisijaisesti ikäerostamme. Taisin olla hänen silmissään pelkkä penikka.
Ja siinä hän nyt seisoi, isona, ylimielinen hymy huulillaan. Hänellä oli farkkutakki, siniset verkkarit ja kumisaappaat. Hän katsoi minua tutkivasti sinisillä silmillään. Minä ähkyin tulipunaisena enkä saanut sanaa suusta. Pudotin hermoillessani tupakankin, mikä sai Kallen liikkeelle. Hän tuli ihan eteeni ja polki saappaallaan röökin sammuksiin märkään metsänpohjaan. Hän tarrasi nahkatakkini rinnuksiin ja painoi minua kalliota vasten. Hän ärähti:
– Yritätkö sää saatanan jätkä polttaa tän metsän?
– E-eeh-en, änkytin peloissani.
– Sää oot homo, etkö ookin?
– Öööh…
– Tietenkin oot. Ootko saanut vielä koskaan kyrpää persees?
– E-een.
– Nyt saat, vitun hinttilutka!
Olin ihan sekaisin päästäni. En tajunnut yhtään, mitä Kalle oikein tarkoitti. Hän käänsi minut kovakouraisesti ympäri ja rusensi minut taas kalliota vasten. Hän painautui selkääni ja hieroi etumustaan pakaroihini. Välillä lantion iskut olivat niin rajuja, että minulta pääsi ähkäisyjä ja parahduksia. Kalle alkoi hiukan huohottaa ja mutisi niskaani:
– Vittu kun sulla on kiinteät pakarat. Kiihottavaa paukuttaa niitä. Taidanpa riisua ne paljaaksi.
Samassa hän aukaisi vyöni ja kiskoi farkut ja kalsarit polviini. Hän irtautui selästäni, mutta painoi toisella kourallaan tiukasti pääni kallion karheaan pintaan. Toisella kädellä hän läimi ja puristeli persettäni. Pääni sekoili ristiriitaisista ajatuksista. En silloin varmaan tiedostanut, ainakaan heti, että siinä nyt oli toteutumassa päiväuneni, olin saanut kimppuuni ison homon, joka ei paljon minun mieltäni kysellyt. Olin pikemminkin peloissani ja yritin siksi kiemurrella vastaan. Tosin se vain tuntui kiihottavan Kallea. Hän kähisi:
– Just noin. Yritä tapella vastaan. Se on kiihottavaa.
Olisi kai pitänyt ymmärtää ja rauhoittua, mutta näin jälkeenpäin muistan, että se vastaan tappeleminen kiihotti minua itseänikin. En tietenkään mahtanut Kallelle mitään. Hän sylkäisi sormiinsa ja alkoi työntää niitä perseaukkooni. Ne nussivat ja levittelivät sitä. Hätäännyin, vaikka se toisaalta tuntuikin melko hyvältä. Vetosin:
– Ole kiltti! Lopeta! Tää ei oo mukavaa.
– Turpa tukkoon, hinttihuora!
Sanojensa vakuudeksi Kalle tukisti minua ja riepotti päätäni sinne tänne. Sitten tajusin, että hän kiskoi verkkareitaan polviin ja painoi terskaa aukkoani vasten. Parkaisin ja sain ison kouran puristamaan tiukasti suutani. Tunsin, kuinka hänen kyrpänsä tunkeutui sitkeydellä ja voimalla sisääni. Se sattui! Kalle huohotti:
– Vittu, kun ei tullut liukastetta eikä kortsuja mukaan. Joudut ottamaan kullini kuiviltaan.
– Eeiiih, sattuu! Lopeta! Ynghff… Uuh, sain ähkyttyä suutani tukkivaan käteen.
– Kohta tuntuu hyvältä… Aargh, ainakin musta, Kalle murisi.
Melkoisten ponnistelujen jälkeen Kalle sai koko patukkansa sisääni ja piti pientä paussia:
– Uuff, aah, onnistuihan se. Mahtavan tiukka perse. Mulla on kylän upein kyrpä, eikö ookin?
– Ota se pois, kiltti!
– En ota, ku nyt mää rupeen nussimaan sua kunnolla! Kalle ärähti ja iski nyrkillä minua tosi kovaa kylkeen niin, että älähdin tuskasta.
Ja sitten se ryske alkoi. Kuivuuden takia se raju hyökyminen sisälläni kirveli aivan saatanasti. Minä tirautin häpeäkseni pienet itkutkin. Vaan pian minä totuin, en ymmärrä miten, mutta aloin nauttia siitä panosta. Oma iso kullini paisui isommaksi kuin koskaan. Ähkyin ja inisin Kallen rytmin mukana. Se olikin melkoista menoa. Kalle oli kuin raivostunut sonni. Hän rynkytti ja huohotti kirouksia kuin paholainen. Saappaiden varret hieroutuivat toisiinsa, kun hän kyykistyi ottamaan voimaa ja sitten luja työntyminen takaisin perseeseeni niin, että minulla taisi jalat nousta ilmaan. Ja sitä kesti ja kesti. Lopulta hän painautui selkääni ja kietoi vahvat käsivartensa puristamaan rintakehäni murskaksi. Siinä asennossa hän onnistui viimein tyhjentämään pallinsa suoleeni.
Kalle vetäytyi minusta. Käännyin saman tien ympäri ja nojasin selkäni kallioon. Kullini sojotti isona tienviittana. Tuijotin silmät raivoa leiskuen Kallea ja vetäisin litsarin hänen vasempaan poskeen:
– Paskiainen!
– Vitut, nautit itsekin! hän sähähti ja veti täysillä minua palleaan. – Sun kyrpäskin seisoo ihan hurmiossa. Runkkaa se!
– En!
Uusi isku vatsaan. Kalle otti minusta tiukan niskalenkin ja pakotti minut kädestä pitäen tarttumaan kulliini. Eihän minun lopulta auttanut kuin runkata. Samalla perseestä valui Kallen spermoja takareisilleni. Tulin aika nopeasti ja piruuttani suuntasin mällit Kallen saappaille. Se sai hänet raivostumaan, hän paiskasi minut maahan ja pakotti minut nuolemaan saappaat puhtaaksi. Se taisi olla hetki, jolloin minusta tuli kumifetisisti.
Onnistuimme lopulta rauhoittumaan ja nostamaan housut ylös. En uskaltanut katsoa Kalleen päinkään. Hän tarttui minun nahkatakkini rinnukseen ja painoi taas kalliota vasten. Hän puristi toisella kourallaan poskeni ruttuun eli huulet tötterölle. Yritin työntää häntä pois pitelemällä hänen olkavarsistaan – tunsin vain hänen kovina pullistelevat hauislihaksensa. Toisella kädellä hän kaivoi esiin kännykkänsä ja komensi minut ottamaan omani. Sitten me vaihdoimme numeroita. Kun kysyin sopertaen syytä, hän irvisti häijysti ja murahti:
– Kun mää seuraavan kerran tuun kiimaan, mää tekstaan sulle ajan ja paikan, jonne ilmestyt pantavaksi.
– Jos en tuu?
– Kyllä sää tuut. Sun kyrpäs tykkäs tästä leikistä sen verran.
Vakuudeksi hän runnoi polvellaan minun haaravälejäni eikä mitenkään hellästi. Myönnän, että kyrpäni kieltämättä tykkäsi siitä, vaikka en sitä Kallelle myöntänytkään. Erosimme ja minä taapersin kotiin melkoisen hämmentyneenä. Olin saanut, mitä olin salaisesti toivonut, mutta silti jokin mietitytti – se oli sentään ollut raiskaus. Kotona ei ollut vielä muita. En kuitenkaan mennyt suihkuun pesemään persettäni. Jotenkin halusin muistella ja tuntea Kallen kyrvän sisälläni. Mietin, uskallanko mennä, jos Kalle tekstaa ja vaatii uusintoja. Seuraavana päivänä vilkuilin koko ajan kännykkääni, olisiko se jätkä jo kiimassa ja ottanut yhteyttä. Minun päässäni oli kyllä vai ei –sekamelska. Väliin epäilin, ettei sellainen iso miehekäs sälli voi mitenkään himoita minua, häneen verrattuna mitättömän kokoista nuorta miestä.
Tekstiviesti tuli lauantaina alkuiltapäivästä: ’Kuudelta meidän rantasaunalla. Samat kuteet kuin viimeksi. Valmistaudu saamaan turpaas ja kyrpää persees. Mulla on liukastetta ja kortsuja. Pyyhe mukaan.’ Sydämeni rynnisti hirmuiseen laukkaan. Kalle halusi minua! Ensin se väkivallalla uhkailu epäilytti, mutta sitten tajusin, että juuri sellaistahan minä olin kaivannutkin, kunnon uhoa. Ja toisaalta se pyyhe-juttu oli aika rauhoittavaa. Sehän tarkoitti saunomista eikö? Samat kuteet taas tarkoittivat nahkatakkia ja kumisaappaita, jotka olivat jo pitkään olleet minun suosikkivaatteet kylillä. Farkut kyllä vaihdoin tiukkoihin punaisiin verkkareihin, ne saisi nopeammin kiskaistua polviin ja samasta syystä jätin kalsarit pois. Ja täytyihän minun edes jossain asiassa uhmata Kallen toiveita.
Varttia vaille kuusi pakkasin reppuun pyyhkeen. Vanhemmille ilmoitin meneväni kavereita tapaamaan ja että menisi myöhään. Meiltä pääsee sinne saunalle kinttupolkua rantaa pitkin. Matkaa on nelisen sataa metriä. Ranta on täynnä pajupuskia, koivuja, leppiä ja haapoja. Saunakin on niiden suojaama. Kävelin ihan kuumissani, vapisin ainakin sisäisesti, minua poltteli himo. Piti välillä hieraista haaroja, ettei kulli ennen aikaisesti nousisi pystyyn.
Näin Kallen tulevan saunalle toisesta suunnasta, polttopuita sylissään. Hänelläkin oli kumisaappaat ja nahkatakki. Jalassa tiukat siniset verkkarit, jotka nuolivat hänen paksuja reisiään ja pyöreitä pakaroitaan. Hitto, että hän näytti isolta ja komealta. Ja töykeän vihamieliseltä, uhmakkaalta. Nieleskelin hermostuksissani. Kalle katsoi minua päästä jalkoihin ja tokaisi:
– Kuteet menettelee. Uskalsit sitten tulla?
– Ööh, joo.
– Tykästyit mun kyrpään?
– Joo-oh. Kai mää. Vähän, ähkyin punastellen ja toivoin, että minun oma kaluni malttaisi pysyä rauhallisena.
– Ota nuo ämpärit ja nosta järvestä vettä pataan, niin päästään saunomaan. Ensin kyllä tapellaan.
– Tapellaan? Ei musta taida olla sulle vastusta.
– Ei takuulla olekaan. Oot sää kuitenkin sen verran timmissä kunnossa, että pystyt jonkinlaisen vastuksen mulle painissa tarjoamaan.
– Ai?
– Joo. Miehen pitää uskaltaa taistella ylivoimaakin vastaan.
Kalle vei puut saunan puolelle ja pani tulet kiukaan ja padan alle. Minä kannoin järvestä monta ämpärillistä vettä. Pukuhuoneen puolella huomasin pienellä pöydällä kortsuja ja pullon jotain öljyä – panotarvikkeita arvelin. Olin jo aika kiimassa ja jännitin, mitä tuleman piti. Ehkä vähän pelkäsinkin, varsinkin sitä, että pitäisi tapella sen ison lihaksikkaan komistuksen kanssa. Ja toisaalta se tuntui tosi kiihottavalta. Olin aika sekaisessa mielentilassa.
Kun olin kantanut tarpeeksi vettä ja Kalle saanut tulet syttymään, hän tuli pukuhuoneen puolelle. Hän oikoi vähän ryhtiään, tuli ihan minun eteeni ja hymyili minulle jotenkin pirullisesti.
– No niin jätkä, oletko valmis ottamaan turpaasi? hän virnisti.
– Ääh… en tiiä, mutisin arkana.
– Älä pelkää, emmää sua tapa. Painitaan vain. Tavallista kansanpainia. Tiedäthän: ota kiinni mistä saat, eikä mitään tuskallisia lukkoja.
– Okei…
– Tappele kumminkin vastaan. Se kiihottaa mua.
– Okei…
Hän alkoi töniä minua rintaan ja minä horjahtelin, mutten vielä osannut panna vastaan. Kalle ilme muuttui tosi vihaiseksi. Hän hengitti raskaasti. Sitten hän tönäisi niin lujaa, että tömäytin selkäni seinään. Hän sähähti:
– Vittu jätkä, sää et taida olla mikään mies. Annat noin vain tyrkkiä ittees. Oot vissiin pelkkä homolutka.
– En oo, mutisin ja oudossa rohkeuden puuskassa tarrasin kaksin käsin hänen nahkatakkinsa rinnuksiin ja aloin puskea.
– Jumalauta, jätkä uskaltaa tarttua mun pyhään nahkatakkiin!
Samassa Kallen oikea käsivarsi kaappasi minut niskalenkkiin ja hän alkoi vääntää minua kohti lattiaa. Sain otettua hänestä kiinni vyötäröltä ja taistelin vastaan. Saappaamme potkivat ja hieroutuivat toisiinsa. Seuraavaksi hän ryhtyi raahaamaan minua ulos niin rajusti, että ovipielet vain ryskyivät. Hän retuutti minut saunan taakse, vaikka panin vastaan kaikin voimin.
Saunan takana on tasainen nurmialue, jota kyllä ympäröi suojaavat pusikot. Siellä puuskuttava Kalle paiskasi minut kontalleen maahan ja potkaisi pakaroilleni. Pomppasin saman tien pystyyn ja olin yllättäen täynnä raivokasta kiukkua – vähän niin kuin joskus kavereiden kanssa tapellessa. Yritin iskeä oikealla Kallen naamaan, mutta hän väisti ja loikkasi kimppuuni. Kaaduimme maahan, minä alimmaisena. Kietouduimme tiukasti toisiimme ja kierimme nurmella ympäriinsä. Välillä pääsimme polvillemme ja syöksyimme taas toistemme kimppuun. Hitto, että se oli villiä menoa! En antanut tuumaakaan periksi. Kiroukset, sylki, hiki, huohotus ja ähinä täyttivät ilman. Minä rakastin sitä taistelua, rakastin isoa Kallea vahvoine lihaksineen ja kiukkuisine puuskutuksineen, rakastin omaa sähäkkää painimistani. Tietenkin Kalle lopulta voitti minut, ehkä hän kyllästyi himmaamaan taitojaan. Hän painoi minut vatsalleni nurmeen. Hän tuli selkääni makaamaan, repi tukkaani ja hieroi naamaani maahan. Nahkatakkimme ja kumisaappaamme hieraantuivat kiihottavasti natisten toisiinsa. Kallen lantio alkoi hakata pakaroitani tosi kovaa. Minä ähkyin iskujen voimasta ja hän puuskutti kiimaisesti niskaani:
– Jumalauta, jätkästä löytyi sittenkin taistelutahtoa. Oot tosi sisukas tappelija. Totisesti sää ansaitset mun kyrpäni perseesees.
– Ouh, ääh, jooh…
– Tällä kertaa se ei satu niin pahasti kuin viimeksi. Mulla on liukasta öljyä ja kortsuja.
Sitten ihan hulluna kiimasta hän nousi päältäni ja kiskoi minutkin ylös. Kallen tiukassa otteessa kompuroimme saunan eteiseen. Hän taivutti minut pientä pöytää vasten ja kiskoi verkkarit reisille, myös itseltään. Hän läiski ja puristeli paljaita pakaroitani. Hän kähisi tunnustuksia niiden kiinteydestä. Hän otti öljypullon, ruiski siitä pakaroiden väliin ja tunki liukastetta sormillaan peräreikääni. Hän alkoi hinkata kyrpäänsä liukkaassa pyllyvaossa. Vehje tuntui kovettuvan hetkessä. Olin jo siinä seota kiimasta, se tuntui niin hyvältä.
Seuraavaksi rapisi kortsupakkaus. En uskaltanut katsoa, mitä Kalle puuhasi. Odotin vain jännittyneenä. Sitten tunsin voimakkaan paineen reiälläni. Taisin puristaa aukkoani tiukasti umpeen. Kalle tarrasi tukkaani ja painoi päätäni kovaa pöytää vasten. Hän huohotti ja kiroili. Sitten se kyrpä tunkeutui minuun, tunsin täyttyväni eikä se sattunut yhtään niin paljon kuin silloin ensi kerralla. Kyllä minä silti päästin melkoisen ulinan. Kalle tunkeutui syvälle ja ärisi ja murisi miehekkään matalla äänellä:
– Saatana, luuseri, hinttilutka, nyt saat kunnon kyrpää.
– Ynghh, uuh, aijai, ääh, pääsi suustani pelkästään, mutta minusta tuntui mielettömän hyvältä.
Kalle hakkasi nyrkeillä minua vähän joka puolelle. Hän kiihdytti älyttömään rynkytykseen. Saappaamme hinkkasivat toisiinsa kiimaisesti. Välillä hän painautui tiukasti selkääni ja sai nahkatakitkin natisemaan. Hänen kuuma huohotuksensa poltti niskaani. Hän hurjistui rajuun paukutukseen niin, että se pöytä kolisi seinää vasten. Olin pillahtaa itkuun, kun se kullin runnoutuminen sisääni edes takaisin tuntui niin järjettömän hyvältä. En itkenyt, mutta väliin karjuin, väliin turskahtelin hirmuisia manauksia yhteen puristettujen leukapielieni välistä. Oma kaluni tuntui repeytyvän nahoistaan, niin isoksi se paisui. Lopulta Kalle karjui aivan raivona, puristautui selkääni, hakkasi ihan hulluna lantiotaan pakaroihini ja tuli ja tuli.
Hän vetäytyi minusta ja istahti viereiselle rahille. Vilkaisin häntä silmänurkasta. Täysi kortsu roikkui kullin päästä. Puuskuttaen hän sanoi:
– Saat ottaa sen pois.
– En halua, voihkaisin.
– Se ei ollut pyyntö. Se oli käsky! hän tempaisi minut lantiosta syliinsä.
Varovasti sormenpäillä irrotin kortsun ja heitin sen pöydälle. Kalle rutisti minua tiukasti. Hän näykki korvalehteäni ja kuiskasi:
– Vittu, Jussi, sää oot niin kaunis, että multa lähtee järki. Kiitos, että sain panna sua. Ja kiitos että tappelit kunnolla vastaan tuolla saunan takana.
Sitten hän suuteli minua. Hellästi ja hartaasti. Olin ihan ulalla, mutta kyllä minä lopulta onnistuin vastaamaan siihen suudelmaan. Yllättäen hän tarttui vielä täysillä seisovaan kyrpääni ja alkoi kevyesti runkkailla sitä. Minä ynisin nautinnosta, vaikka hämmennyin Kallen teosta, se ei ollut hänen tyylistään. Varsinkin, kun hän mutisi:
– Sulla on varmaan pitäjän isoin kulli. Taidan runkata sulta mällit.
Ja teki niin. Minä kiemurtelin hänen vahvojen käsivarsiensa puristuksessa ja voihkin nautinnosta. Tietenkin tulin mielestäni liian nopeasti. Kalle tahallaan suuntasi ruiskaukseni meidän molempien saappaille. Hän hymyili vittumaisesti:
– Hitto, miten paljon sitä tuli. Saatkin rutkasti nuoltavaa.
Hän sysäsi minut lattialle ja painoi pääni saappaidensa väliin. Hän piti kiinni tukastani ja minä nuolin hiljaa kiroillen spermani. Ja rakastuin entistä enemmän kumisaappaisiin, omiini mällit saivat kuivua.
Kun oli tyytyväinen, Kalle päästi minut ja meni lisäämään puita kiukaan pesään. Hän ilmoitti, että sauna olisi kohta kylpykunnossa, ja ehdotti, että pulahtaisimme ensin järvessä. Riisuuduimme ja jumalauta, miten upea kroppa Kallella olikaan. En ollut sitä alastomana ennen nähnytkään. Leveät hartiat, kapea uuma ja lantio, isot lihakset, huhuh. Kun Kalle näki minun kroppani, hänkin kehui minun pyykkilautavatsaani ja muita lihaksia. Hän sanoi, ettei ollut ihme, että olin niin sähäkästi pystynyt pistämään hänelle vastaan.
Sitten syöksyimme nauraen järveen ja polskimme vielä kohtalaisen lämpimässä vedessä. Riehaannuimme poikamaiseen nujakointiin lantioon ulottuvassa vedessä. Vähän painiotteita, veden roiskimista ja vastaavia vesileikkejä. Kun maltoimme nousta ylös, pukuhuoneen puolella intouduimme puristelemaan toistemme lihaksia. Tilanne kehittyi nopeasti huohottavaksi uhoamiseksi ja läpsimiseksi. Kumpikin kiihottui pian kovaksi ja tökimme kaluja vastakkain. Emme kuitenkaan ryhtyneet naimaan perseitä. Me tyydyimme runkkaamaan itsemme saunan lauteilla toisen puristaessa toisen tiukkaan syleilyyn takaapäin.
Kalle kysyi jälkeenpäin:
– Mitä sää tykkäsit siitä, että ensin tapeltiin?
– Vähän kyllä ensin jännitin, kun arvasin, etten sulle pärjää. Mutta kyllä mää lopulta tykkäsin tosi paljon. Sää osaat olla upean raju.
– Vai tykkäät sellaisesta? Kyllä määkin yllätyin, kun pistit niin kunnolla vastaan.
– Sää et otellu tosissasi, hymähdin. – En mää muuten olis mahtanut sulle mitään.
– No jaa, mää halusin pitkittää omaa nautintoani. Mutta jos sua kiinnostais, niin mää voin alkaa valmentaa sua jatkossa. Tehdään susta kunnon taistelija.
– Ihan tosi? Kuulostaa mahtavalta. Mutta missä ja miten?
– Mulla on vanhassa tallissa kuntohuone. Siellä on painot, nyrkkeilysäkki ynnä muuta. Ja perusjumppaa ja painitreenejä varten molskikin. Sillä passaa paiskoa kaveria.
– Jännää. Mutta mitä sun vanhemmat sanoo?
– Höh, ei ne mun touhuista piittaa. Ja treenien jälkeen voidaan mennä paneskelemaan mun pihamökkiini. Se on sen verran kaukana päätalosta, että saamme olla ihan rauhassa.
Innostuin ajatuksesta oikein tosissani. Siellä lauteilla tenttasin Kallea tarkkaan, miten homma toimisi ja miten minun pitäisi valmistautua. Peruskunnon kohottaminen piti aloittaa tosissaan, mikä tarkoitti juoksulenkkejä ja kymmenien kilometrien pyöräretkiä, talvisin hiihtoa. Lihaskunnon kasvattamisenkin saatoin osittain hoitaa kotona omilla painoillani, samoin notkeutta ja nivelten liikkuvuutta lisäävän jumpan, joita kyllä treenattiin myös Kallen ’salilla’. Palasin kotiin riemuissani. Tuntui, että olin löytänyt unelmieni kovan lihaksikkaan miehen.
Ja niin Kalle aloitti tosissaan minun valmentamiseni ja vaikka en koskaan ole osallistunut mihinkään kisoihin, olen aika hyvä painissa. Ja nyrkkejäkin opin käyttämään, minkä muutamakin öykkäri voi todistaa. Kallekin kehuu minua ja olen vuosien myötä pikku hiljaa alkanut voittaakin hänet painissa. Ja olen hänen vertaisensa myös lihaksiltani. Ja ne treenien jälkeiset panot olivat kertakaikkisen mahtavia.
Asiat alkoivat muuttua, kun intin jälkeen pääsin Tampereelle opiskelemaan hallintotieteitä ja tutustuin sikäläisiin homopiireihin. Niistä sitten kehittyikin vakavin ristiriita Kallen ja minun välille. Hänhän on olevinaan ehdoton top eikä koskaan suostunut ottamaan kyrpääni perseeseensä, vaikka monesti sitä kerjäsinkin. Nautin kyllä täysillä bottom-roolistani, mutta halusin tietää, miltä se toisin päin tuntuisi. Kun Tampereella sitten törmäsin nopeasti muihin homoihin, moni halusi minut sänkyynsä. Olinhan melkoisen näyttävä sälli, lihaksikas leveäharteinen eikä pärstänikään ole ihan pahimmasta päästä. Monet naisetkin muuten piirittivät minua, mutta heistä en piitannut. Joka tapauksessa pääsin useinkin tunkemaan ison kaluni jätkien takaluukkuun ja hullaannuin jutusta täysin. Kokemuksieni ansiosta äidyin entistä enemmän painostamaan Kallea antamaan minulle persettään. Niin Kalle sai tietää, että minulla oli muitakin miessuhteita eikä hän tykännyt asiasta yhtään. Hän sai mustasukkaisia raivokohtauksia ja jouduimme tappelemaan muutamankin kerran ihan tosissaan. Vaikka hävisinkin hänelle, uhmasin, etten luovu muista jätkistä niin kauan, kun hän ei anna minun panna itseään.
Kesti puolivuotta ennen kuin hän suostui ja silloinkin vain, koska voitin hänet painiottelussamme. Siirryimme salilta Kallen kämpille. Meillä oli silloin ylävartalot paljaan ja jalassa vain verkkarit ja kumisaappaat. Käskin Kallen makaamaan selälleen tupakeittiön lattialle, vetäisin hänen verkkarinsa reisille, nostin kintut pystyyn ja liukastin sen reiän. Sitten otin oman täysillä seisovan kullini esiin, kumitin ja liukastin sen. Tunkeutuminen Kalle suoleen oli työn ja tuskan takana, kun jätkä kramppasi vastaan kaikin voimin. Minun himoni oli kuitenkin voimakkaampi. Melkoisen tappelun ja nyrkeillä huitomisen jälkeen onnistuin nussimaan hänet niin, että kortsu suorastaan pursui mällejäni. Oikein naurattaa näin jälkeenpäin, millaisiin raivon ilmeisiin kummankin naamat vääntyivät siinä väkivaltaisessa panossa. Meni varmaan pari viikkoa ennen kuin Kalle tunnusti, että ehkä hän voisi suostua jatkossakin silloin tällöin olemaan pantavana. Ja on ollutkin eikä minun ole kovin pahasti tarvinnut häntä sitä varten pieksää. Pääasiassa minä olen kuitenkin bottom rajuissa seksihurjasteluissamme ja nautin täysillä, on Kalle sen verran mieletön panomies.
Kyllä minä Tampereella jatkoin silti vieraissa käyntejä. En tosin kertonut niistä Kallelle, vaikka en ollut mielestäni mitenkään luvannut uskollisuutta. Emmehän me olleet edes missään parisuhteessa kummankaan mielestä. Tähän asiaan tuli muutos, kun valmistuin maisteriksi ja vanhempieni ehdotuksesta hain ja sain töitä kotikunnastani, jossa olin jo tehnyt hommia lomillani. Sitten vielä Kallen isä kuoli ja äiti muutti pääkaupunkiin tyttärensä lähelle. Kalle rupesi isännöimään tilaa ja muutti päärakennukseen. Hän vuokrasi pihamökkinsä minulle. Vanhempani vähän ihmettelivät järjestelyä – olisinhan saanut asua kotonani ilmaiseksi. En paljastanut heille, että minun vuokrani on painitreenejä ja paneskeluja pari kolme kertaa viikossa, joskus useamminkin. Eli kai tätä nykytilannetta voi pitää parisuhteena ja mustasukkaisuus on sallittua sen verran, että saamme aihetta tapella. Tosin kumpikaan ei oikeasti käy vieraissa. Mustasukkaisuus syttyy, kun tulee ohimennen maininneeksi, kuinka pantava jonkun elokuvan actionsankari tai joku urheilija on. Ei kumpikaan ota niitä puheeksi muusta syystä kuin siitä, että saisimme aiheen tapella ja paneskella.

Pornonovellin Naapurin mies on kirjoittanut nimimerkki: Jussi