Plantaasiorja

Thomas omisti valtavan plantaasin Yhdysvaltojen Virginiassa 1800-luvun alkupuolella. Tilalla viljeltiin puuvillaa ja tupakkaa. Hänellä oli lähes 100 orjaa. Näistä kolmisenkymmentä oli naisia. Koska uusien orjientuonti maahan oli vastikään kielletty, paras keino niiden määrän ylläpitämiseen ja jopa lisäämiseen oli orjien syntyvyys. Näiden lapset olivat orjien isäntien omaisuutta. Ja koska ankarissa työolosuhteissa orjia kuoli ja toisaalta myös karkasi paljon pohjoiseen vapauteen, naisorjat piti saada synnyttämään mahdollisimman paljon lapsia. Siksi Thomas usutti miesorjiaan naimaan mahdollisimman montaa naisorjaa.

Itse Thomas ei koskenut niihin sormenpäälläkään. Vaikka hän oli nuori ja iso salskea lihaksikas mies pitkine vaaleine hiuksineen, naiset eivät kiinnostaneet häntä. Hän oli enemmän mieltynyt miehiin. Asia oli tietenkin suuri salaisuus. Hän oli tutustunut miehiseen rakasteluun käydessään Atlantin rannikolla satamakaupunkien orjamarkkinoilla. Siellä hän oli löytänyt ilotaloja, jossa oli tarjolla myös miehiä, varsinkin merimiesten tarpeisiin. Mieshuoria oli mustia, intiaaneja ja valkoisia, useimmat tosi nuoria. Hän oli oppinut työntämään ison kalunsa näiden miesten suoleen ja nauttinut suunnattomasti. Hän rakasti alistamisen tunnetta ja voimaansa, jota hänellä riitti voimailun ja nyrkkeilyharrastuksen ansiosta. Hän oli myös loistava miekkailija ja ampuja, olihan hän sotilassukua.

Eräänä maaliskuun alun päivänä, kun hänen haaroissaan alkoi poltella turhan kuumasti, hän päätti lähteä satamakaupunkiin. Hän selitti lähtevänsä myymään vientiyritykselle tupakkaansa ja ostamaan orjia. Hän itse ratsasti, mutta otti yhden nuoren, teini-ikäisen orjapojan Jimin ajamaan vankkureita, joilla tupakkapaalit ja sitten ostokset voisi kuskata. Kaupungissa hän vei hevoset ja pojan yhteen talliin yöpymään. Itse hän marssi suoraan ilotaloon. Hän valitsi nuorehkon mustan lihaskimpun ja vetäytyi yläkerran huoneeseen. Hän nöyryytti ja pahoinpiteli miestä sydämensä kyllyydestä ja nai lopuksi rajusti kolme kertaa niin, että sai pussinsa tyhjäksi.

Hän yöpyi majatalossa ja aamulla meni ensi töikseen orjakauppiaalle. Hän sanoi etsivänsä plantaasilleen kovaa työmiestä, joka olisi myös siitoskykyinen. Kauppias esitteli hänelle Joen. Tämä oli pitkä, lihaksikas ja mustin, jota Thomas oli koskaan nähnyt. Joen iho kiilteli pikimustana ja lihakset värähtelivät sen alla. Orja näytti vihaiselta ja kiristeli hampaitaan. Thomas tarkasti myös Joen miehisen varustuksen ja oli pudottaa leukansa. Kauppias naureskeli, että tässä orjassa plantaasi saisi kunnon siitosorin. Joen kalu oli todella jättiläinen, melkein kyynärvarren mittainen paksukainen. Sen nähdessään Thomas joutui nieleskelemään sylkeä. Kaupat lyötiin lukkoon eikä Thomas halunnut ostaa sen useampia orjia sillä kertaa.

Kauppias ei kertonut Joen taustasta sen enempää. Ei sitä, että Joe oli ylpeä, alistumaton ja oli pahoinpidellyt yhden valkoisen rettelöitsijän. Omistaja oli myynyt Joen, koska ei halunnut tätä hirtettävän tuon kaikkien inhoaman riitapukarin pieksämisestä. Ei kauppias sitäkään kertonut, että Joe ei ollut siittänyt ainuttakaan naista. Itse asiassa Joe oli kerran yllätetty tunkemassa kaluaan toisen orjamiehen ahteriin. Moinen olisi heikäntänyt Joen myyntiarvoa.

Thomas osti vielä muita tavaroita, joita plantaasin taloudessa tarvittiin. Tavarat lastattiin vankkureihin ja sitten suunnattiin kotimatkalle. Joe ja pikku Jim istuivat kuskipukilla ja Thomas ratsasti vierellä vilkuillen kiinnostuneena uutta, tosi komeaa orjaansa. Hän tunsi kuumotusta haaroissaan, mutta pysyi vaiti. Jim laverteli Joelle ummet ja lammet oloista plantaasilla. Mies vain ynähteli vastaukseksi ja näytti synkältä. Perillä tavarat purettiin ja Joe ohjattiin tutustumaan muihin orjiin ja työtehtäviinsä.

Meni vain muutama viikko, kun Thomas yllätti Joen ja yhden toisen orjan tappelemassa isossa vajassa, jossa tupakanlehtiä kuivattiin. Miehet olivat ylävartalot paljaana. Tappelu näytti hurjan vimmaiselta, äijät näyttivät raivokkailta puuskuttaessan toistensa kimpussa eivätkä he huomanneet isäntäänsä. Thomas ei heti keskeyttänyt kamppailua, vaan kiihottui näystä, hikisistä lihaksista, kiihkeästä taistelusta. Hän hieraisi monta kertaa haarojaan, jossa tuntui turpoamista. Joe selvästi oli voitolla ja ettei hän tappaisi toista, Thomas viimein puuttui tappeluun. Hän vetäisi ratsupiiskan ja karjaisi miehiä lopettamaan tai hän ruoskisi molemmat. Orjat nousivat puuskuttaen hikisinä ja pölyisinä. Heitä näytti nolottavan. Thomas komensi toisen miehen hommiinsa ja jäi Joen kanssa kahdestaan. Hän vaati uutta orjaansa selittämään, mistä oli kyse. Tämä ei pukahtanut sanaakaan, katsoi vain uhmakkaasti isäntänsä saappaiden kärkiä. Äkkiä Thomas huomasi melkoisen pullistuksen orjansa housuissa. Hän naurahti ja napautti ratsupiiskallaan seisokkia. Joe älähti, nappasi kourallaan kiinni piiskan kärjestä ja nosti kiukkuisina tuijottavat silmänsä isäntäänsä. Tämä hymyili pirullisesti, tarttui orjansa leukaan ja sähähti:

– Muista, kuka on isäntäsi! Minua et uhmaa, jos henkesi on sinulle kallis.

Joe irrotti otteensa raipasta, nyökkäsi pienesti ja painoi taas katseensa maahan. Thomas jätti hänet rauhaan ja meni talolleen. Hän lukkiutui pieneen voimistelusaliinsa ja peilin edessä kaivoi kireänä seisovan kalunsa esiin. Hän paljasti ylävartalonsa, hyväili lihaksiaan ja ihaili kiiltäviä nahkasaappaitaan. Hän runkkasi itsensä muistellen näkemäänsä kahden lihaksikkaan mustan miehen kiihkeää tappelua. Hän laukaisi mahtavat liemet peiliin.

Seuraava kohtaaminen Joen kanssa oli vielä mieltä kiihottavampi. Thomas oli ratsastamassa joen rantaa, kun kuuli hätäistä huutamista, parkumista suorastaan. Pian hän näki, kuinka Joe piteli isoilla kourillaan nuorta Jimiä lantiosta ja survoi jättiläiskaluaan tämän takapuoleen. Jim itki tuskissaan ja Joe ähkyi raivoisassa hurmiossa silmät palaen. Isäntä ratsasti parin luokse ja karjuen piiskasi ratsupiiskallaan Joen selkää. Jim pääsi pakenemaan ja isäntä huusi hänen peräänsä, ettei tämä saisi kertoa kenellekään tapahtuneesta. Thomas kääntyi Joen puoleen. Tämän valtava kalu seisoi vielä täysillä. Mies nosti housunsa ja katsoi varpaitaan häpeissään, mutta silti jotenkin umpimielisenä. Thomas nieleskeli sylkeä ja yritti rauhoitella haarojensa kuumotusta.

Thomas käski orjansa seurata itseään. He palasivat talolle ja menivät voimistelusaliin. Isäntä aloitti orjansa raivoisan pahoinpitelemisen raipallaan. Hän tunsi palavansa kiimassa ja sähisi:

– Sinä, saatanan sikiö, et nussi nuoria poikia! Etsi aikuisia miehiä tai enemmän itsesi veroisia voimissa!
– Niin kuin isäntä itse vai? Joe sai sanottua uhmakkaasti tuskan älähdysten keskellä.
– Niin! Housut alas! Minä aion nyt tunkea kaluni sinun perseeseen, Thomas ärjyi suorastaan kiimoissaan.
– Mitäh? Ei, ei! Älkää, olkaa kiltti!
– Olitko itse kiltti Jimille?
– Se halusi sitä, hyvä isäntä!
– Älä valehtele minulle, senkin säälittävä orja!

Thomas käski Joen riisuuntua alastomaksi ja teki itse samoin. Hän pakotti Joen vetämään itseltään saappaat jalasta ja samalla haistelemaan ja nuolemaan niitä. Pikimusta Joe teki käskyn mukaan, mutta katsoi isäntäänsä ihmeissään ja tuskin kiukkunsa hilliten. Thomas näytti raivostuneelta ja potkaisi orjansa maahan. Hän hyökkäsi Joen päälle ja ryhtyi hakkaamaan tätä nyrkeillään. Pitkän treenaamisen ansiosta hänen iskuissaan oli totista voimaa. Joe älähteli iskuista, mutta rimpuili vastaan. Tilanne meni isännän ja orjan väliseksi painiksi pitkin salin lattiaa. Thomas oli sekä raivoissaan että kiimaisessa hurmiossa. Kumpikin ähkyi ponnisteluista. Vaikka Joe oli vahva ja kova tappelija, hän hävisi ja vihasta kähisten joutui antautumaan. Hän oli varma, että isäntä tappaisi hänet rangaistukseksi siitä, että oli tapellut vastaan.

Mutta ei, Thomas alkoikin väkevin kourina hyväillä pikimustaa vartaloa. Hän kiihottui valkoisten käsiensä kulkemisesta mustilla lihaksilla. Hän painoi isona seisovan kalunsa Joen jättiläistä vasten. Hän tietysti hävisi kullien vertailun. Hän tarttui kourallaan Joen varustukseen ja ryhtyi runkkaamaan sitä. Orja ynähteli ihmeissään tilanteen saamasta käänteestä ja samalla nautinnosta. Thomas haki öljypullon ja komensi Joen kontilleen peilin eteen. Hän liukasti perusteellisesti orjansa reiän ja oman kalunsa. Sitten hän painoi terskan aukolle ja tunkeutui sisään. Joe haukkoi henkeä ja valitti tuskissaan – tämä oli ensimmäinen kerta, kun häntä naitiin. Molemmat katsoivat tilannetta peilistä ja kiihottuivat näystä entisestään, mustaa ja valkoista, valkoista ja mustaa vilisti peilissä. Thomas jatkoi Joen hakkaamista nyrkeillään ja repi tätä kikkarasta tukasta. Hän rynkytti orjaa voimalla ja armottoman rajusti. Tämä voihki ja nyyhkytti tuskissaan, mutta tunsi silti kummaa nautintoa isännän kalun survoutumisesta sisällään. Thomas tunsi huippunsa lähestyvän ja kiihdytti tahtiaan hurjaksi. Lantio vain läiskähteli orjan pakaroihin ja tämän suolesta kuului litinää. Isäntä karjahteli hurmiossa ja ampui lopulta mahtavat mällinsä Joen sisään.

Hän vetäytyi orjasta ja sai tämän voihkaisemaan. He rojahtivat makuulle päällekkäin. Thomas mutisi Joen korvaan:

– Sait vähän tuntea, miltä pikku Jimistä tuntui, senkin huora.
– Joo-oh. I-isäntä on tosi ankara. S-sattui tosi paljon, Joe sai änkytettyä.
– Et koskaan enää koske Jimiin. Onko selvä? Thomas löi orjaansa muutaman kerran tosi kovaa.
– Auts, on, on. Aijai.
– Etkä tappele tai paneskele kenenkään kanssa. Paitsi minun!
– Isännänkö? I-ihanko oikeasti?
– Ihan. Sinä muutat tähän päätaloon ja minä opetan sinut nyrkkeilemään. Me tappelemme keskenämme ja sitten paneskelemme toisiamme.
– En kai minä sentään voi nussia isäntää, Joe ihmetteli ällistyneenä.
– Et voikaan paitsi, jos mielestäni tappelit tosissasi minua vastaan. Silloin ehkä voit minuakin nussia. Sinun kyrpäsi on niin iso, että voisin haluta kokea sen sisälläni. Mutta et sitten ylpisty ja ala kuvitella saavasi jotain erioikeuksia. Sinä pysyt orjana.
– En tykkää olla orja, Joe mutisi aavistuksen kiukkuisesti.
– Saman tekevää, mistä sinä tykkäät. Sinä teet niin kuin minä sanon!

Sanojensa vakuudeksi Thomas löi taas nyrkillä Joen takaraivoon ja painoi tukasta tämän pään lattiaan. Joe valitti, kun poski hieroutui kovaan lattiaan. Mielessään hän kuitenkin kuvitteli, kuinka tulisi naimaan joku kerta isäntää niin, että tämä ulvoisi tuskasta. Armottomasti, orjan kostona kaikista kärsimyksistä.

Samana iltana Joe muutti voimistelusalin viereiseen kopperoon. Thomas seurasi ovenpieleen nojaten ja käsivarret ristissä rinnalla orjansa asettumista uuteen asumukseensa, joka ei ollut koolla tosiaankaan pilattu. Siellä oli vain vuode ja pieni kaappi, ei edes ikkunaa. Thomas murahti:

– Tästä sinulla on lyhyt matka tuohon saliin, kun haluan tapella sinun kanssasi.
– Nii-inh. Sielläkö isäntä aikoo panna minua?
– En, me tulemme tähän koppiin tuolle patjalle. Täältä kukaan ei kuule sinun tuskanhuutojasi.
– Tai isännän, Joe virnisti.

Thomas löi nyrkillä Joen naamaan tosi kovaa. Tämän pää heilahti ja virnistys katosi saman tien. Kourat puristuivat nyrkkiin. Oli siinä ja siinä, ettei orja hyökännyt isäntänsä kimppuun. Miestä nöyryyttääkseen Thomas jatkoi hakkaamista vielä jonkin aikaa ja vain hymyili pirullisesti orjan valituksille. Sen jälkeen hän jätti Joen rauhaan.

Aamulla isäntä aamiaisen nautittuaan meni alas voimistelusaliin. Joe kopperossaan istui ja odotti eikä tiennyt, mihin hänen olisi pitänyt ryhtyä. Kun hän isännän käskystä astui ulos, hän hämmästyi, että oli jo niin valoisaa. Hän tunsi mukavan värähdyksen haarovälissään, kun näki isännän seisovan isona ja ryhdikkäänä keskellä salia, vaalea tukka hartioille laskeutuen. Pitkävartiset mustat nahkasaappaat ulottuivat melkein polviin asti. Thomasilla oli ylävartalon peittona vain nahkaliivi lihaksikkaat käsivarret ristissä rinnalla. Hän katsoi orjaansa silmät hehkuen ja pienesti hymyillen. Hän astui ihan kiinni mustaan mieheen. Hän antoi käskynsä:

– Tänään me aloitamme urheilulla. Saat opetella kunnon nyrkkeilyä. Myöhemmin päivällä täytät patjat puuvillavanulla ja levität ne tähän lattialle. Illalla painimme niiden päällä.
– Naiko isäntä sitten minua? Joe kysyi arastellen.
– Tietysti. Vedä tuosta hanskat käteen, niin alamme hakata noita säkkejä.

Kumpikin sonnustautui mustiin nahkarukkasiin, jotka oli täytetty vanulla. Isännän opastuksella Joe alkoi opetella nyrkkeilyn alkeita. Osasihan Joe toki nyrkkejään käyttää, mutta se oli enemmän epämääräistä sohimista kulloisenkin vastustajan kanssa. Miehet puuskuttivat ja hikoilivat ainakin tunnin hakaten säkkejä. Thomas yritti opastaa orjaa oikeanlaisessa liikkuvuudessa, jalkatyössä ja iskujen rytmissä. Ihan ei oppi ensi kerralla mennyt perille.

Kun he lopettivat, Thomas käski Joen ottaa pyyhkeen ja kuivata hiet isännältään. Joe nieleskeli koskettaessaan isännän valkoista ihoa ja isoja lihaksia. Hän teki kaikkensa, ettei hänen jättiläiskalunsa innostuisi liiaksi. Isäntä lähti pukeutumaan ja myöhemmin ratsastamaan tarkastusmatkalle plantaasilla. Hetken Joe pullisteli omia lihaksiaan peilin edessä ja irvisti elämänsä saamalle käänteelle. Sitten hän ryhtyi patjojen täyttöhommiin. Kun vatsa kurni nälissään, hän meni kartanon keittiöön, missä pelästytti joukon naisorjia ruuanlaitto puuhissa. He tivasivat, mistä hän oikein ilmestyi, mutta hän ei kertonut mitään. Sai hän kuitenkin syödäkseen. Myöhemmin hän meni töihin tupakkakuivaamoon.

Illalla Thomas laskeutui voimistelusaliin. Hän oli tyytyväinen Joen tekemiin painipatjoihin. Hän kutsui orjan paikalle. Hän sanoi:

– Hyvää työtä. Nyt paidat pois ja tappelemaan.
– Kyllä, herra. Isäntä onkin komean lihaksikas.
– Niin olenkin. Saat yrittää voittaa minut painissa ihan oikeasti.
– Mutta jos isäntä suuttuu?
– Voin suuttuakin ja ruoskia sinut.

Hieman peloissaan Joe kävi isäntää vastapäätä hieman etukumarassa. Thomas oli raivoisassa kiimassa ja kävi orjansa kimppuun. Hän ei hillinnyt itseään vähääkään, vaan paiskoi Joeta mennen tullen. Hän löi nyrkeillä kovaa niin, että Joen naama alkoi valua verta. Tämä ei uskaltanut valittaa eikä tapella vastaan tosissaan. Kun isäntä oli peissyt orjaansa kyllikseen, hän pakotti tämän kopperoon ja raiskasi mielipuolisessa hurmiossa. Hänen kalunsa souti raivona mustan miehen perseessä. Joe kiristeli hampaitaan ja vannoi mielessään kostoa. Varsinkin kun hänen oma kalunsa seisoi räjähtämäisillään ja valutti runsaasti kiimalimaa. Isäntä laukesi aivot pimeinä. Kun Thomas näki orjansa jättiläiskyrvän märän seisokin, hän vain naurahti pilkallisesti ja läpsäisi sitä – tosin nielaisten.

Sama orjan väkivaltainen alistaminen ja nöyryyttäminen jatkui melkein vuoden. Kyllä Thomas sen ohessa otti Joen mukaan muihinkin hommiin. He ratsastivat ympäri plantaasia tarkastusmatkoilla. He myös kävivät metsällä, jolloin Joekin sai ampua kiväärillä. Saipa Joe opetella kirjoittamisen alkeitakin. Muut orjat alkoivat katsella miestä salaa kateellisina. He ihmettelivät, miksi Joe, joka oli uusin tulokas, oli saanut niin merkittävän aseman. Heillä ei ollut aavistustakaan, mihin kaikkeen Joe vihaansa kätkien joutui nöyrtymään. Muutaman kerran pelloilla jotkut miesorjat uskaltautuivat käymään Joen kimppuun. Tämä oli ennestäänkin melkoinen tappelija, mutta oli lisäksi saanut hyvää oppia Thomakselta. Niinpä ne kiihkeät ja hikiset tappelut päättyivät muiden tappioon.

Erään kerran tällainen tappelu tapahtui taas tupakkakuivaamossa. Joe oli juuri hurjana hakkaamassa veristä orjatoveriaan, kun Thomas yllätti heidät. Hän antoi piiskansa viuhua molempien miesten selässä. Lopulta hän lähetti toisen matkoihinsa ja otti Joen puhutteluun:

– Minähän sanoin, ettet tappele muiden kuin minun kanssani, helvetin äijä.
– En minä muuten, mutta kun ne käy minun kimppuun. Pitäähän minun puolustautua. Olen mies, Joe yritti selitellä.
– Hmm, niinhän sinä olet. Kova mies. Melkoinen tappelu, Thomas myönsi haarojaan hieroen. – Nyt mennään heti voimistelusaliin. Haluan painia sinun kanssasi. Saat otella tosissasi.

Orja ja isäntä marssivat talolle, molemmat jo kiimoissaan. Salilla miehet kävivät vastakkain ylävartalot paljaina ja uhkuivat taisteluvimmaa. Thomas hyökkäsi ensin vaaleat hiukset hulmahtaen. Joe otti hänet vastaan vain hieman horjahtaen. Hänen vahvat kätensä ampaisivat isännän ympärille. Miehet äityivät ankaraan pystypainiin. He horjahtelivat sinne tänne pitkin patjoja. Thomas sai kampattua orjan mattoon ja syöksyi hänen päälleen. Tämä ponnisteli ankarasti ja sai kierräytettyä isäntänsä yltään. He tarrasivat kaikilla raajoillaan toisiinsa, pyörivät ympäriinsä raskaasti huohottaen ja kirouksia sylkien. Samalla molemmat nauttivat suunnattomasti toisistaan, pikimustan ja valkoisen ihon vastakohtaisuudesta, hikisyydestä ja kovista lihaksista. Kummankin kalu seisoi jo tiukkana. Kun Joe alkoi jäädä taistelussa alakynteen, Thomas päätti ison kyrvän himossaan luovuttaa ja antaa Joen voittaa. Tämä oli vähän ymmällään, koska tiesi hyvin, että oli kamppailussa tappiolla.

– Miksi isäntä luovutti, vaikka oli voitolla, Joe kysyi hämmentyneenä.
– Olit sinä tarpeeksi kova vastus. Lisäksi sinun kalusi seisoo niin vaativana, että se pitää päästää tuskistaan.
– Niin seisoo isännälläkin.
– Turpa kiinni! Sinä nait nyt minua!

Thomas haki kaapista öljypullon ja veti Joen tämän koppiin. Siellä molemmat laskivat housunsa polviin ja komeat kalut ponnahtivat ilmoille. Isäntä nojasi käsivarsillaan kapeaan vuoteeseen ja liukasti oman reikänsä ja Joe oman vehkeensä. Orja painoi kiimasta täristen terskan reiälle ja painoi voimalla sitä sisään. Isäntä kouristeli selkäänsä, ärähteli ja voihki. Joen päätä huimasi valkoisen isännän alistaminen kyrvällä ja hän tunsi voimakkaan kiukun kiehahtavan sisällään. Vihassa hän survaisi koko kalun isännän perseeseen.

Thomas karjaisi tuskasta ja tunsi repeävänsä. Joe säikähti ja keskeytti nainnin. Isäntä kuitenkin nautti sen jättiläisen tunnusta suolessaan ja käski Joeta jatkamaan. Hetken epäröityään tämä teki työtä käskettyä raivoissassa hurmiossa, puuskutti ja tarttui isännän pitkään vaaleaan tukkaan. Hänestä tuntui kuin taltuttaisi raisua villioria. Hän antoi orjan vihansa leimuta. Hänen isäntänsä voihki ja kähisi kirouksia haltioissaan orjansa kalun raivoisasta survonnasta. Lopulta Joe roiski suunnattoman määrän liemiään isännän suoleen, josta kuului litinää ja purkautui harmaita mällejä työntöjen myötä. Lopulta hän jalat täristen veti kyrpänsä ulos.

Miehet kohottautuivat seisomaan. He katsoivat kuin kiukkuisina tosiaan silmiin. Isäntä veti avokämmenellä orjaa poskeen ja yllättäen Joe teki saman isännälleen. Tämä heiraisi poskeaan ja virnisti:

– Jumalauta, Joe, sinä totisesti olet mies! Paras pano ikinä!
– Ai. Onko isäntää sitten useinkin pantu?
– Ei montaa kertaa, mutta sen verran, että tiedän sinun olevan paras. Annan sinulle varmaan jatkossakin.
– Täytyykö minun sitten antaa enää isännälle?
– Tyhmä! Tietenkin. Minä olen isäntä ja minä panen sinua aina, kun mieleeni juolahtaa. Ja kohtelen sinua kovakouraisesti niin, että itket.
– En itke! Minä olen kova mies.
– Kyllä minä saan sinut itkemään, Thomas uhosi ja samalla kuitenkin silitti pehmeästi orjansa käkkärää tukkaa.

Sitten hän komensi Joen polvilleen eteensä ja hyväilemään saappaittensa varsia. Orja puristeli isoilla kourillaan niitä nikotellen. Viimein Thomas runkkasi vihaisesti kiroillen omat mällinsä orjansa naamalle.

Isäntä ja orja jatkoivat molemmin puolista rajua menoaan muutaman vuoden ajan. Heidän keskinäiset tunteensa alkoivat syvetä ja kumpikin kunnioitti toistaan niin miehenä kuin rakastajana. He aloittivat jopa molemmin puolisen sinuttelun. Joe uskaltautui peräti puhumaan orjan asemastaan ja tuskitteli tilannettaan niin kuin kohtalotovereidensakin. Alkuun Thomas vain tuhahteli halveksivasti niille puheille eikä muuttanut ankaraa käytöstään alaisiaan orjia kohtaan. Mutta jatkuva tappelu Joen kanssa ja muutama verisen tuskallinen tappio tälle nyrkkeilyssä saivat hänet vähitellen hiukan muuttamaan ajatteluaan. Tuo orja oli kuitenkin jokseenkin tasaveroinen mies hänen kanssaan.

Heidän yhä enemmän tasavertainen suhteensa kiinnitti muidenkin huomion. Komean jänteväksi nuorukaiseksi varttunut Jimi kysyikin isännältä kerran kaupunkireissulla:

– Isäntä taitaa tykätä Joesta?
– Mitä? Kyllä, minä tykkään hänestä. Hän on hyvä mies.
– Ei ollut aluksi. Hän yritti tehdä minulle pahaa. Onneksi isäntä keskeytti hänet.
– Niin, se oli pahasti tehty sinulle. Onko hän yrittänyt uudestaan?
– Ei ole. Vaikka ei se enää minua haittaisi.
– Eikö? Miksei?
– Ehkä minä kuitenkin tykkäsin siitä. Onko se häpeä?
– Älä siitä välitä. Ei Joe kuitenkaan enää tee sitä sinulle.
– Miksei, jos minä pyydän?
– Et pyydä. Minä kiellän teitä molempia.
– Saanko kysyä yhtä asiaa?
– Kysy pois.
– Vapauttaako isäntä Joen?
– Mitä sinä puhut? En tietenkään.
– Joe varmaan haluaisi.

Thomas jäi pohtimaan Jimin sanoja. Hän piti tosi paljon Joesta ja väkivaltaisesta paneskelusta tämän kanssa. Ei hän varmaan voisi luopua tästä. Vai voisiko? Oliko vapaus orjalle niin suuri asia? Kotona yhden hikisen tappelun ja nainnin jälkeen hän kysyi asiaa suoraan Joelta:

– Haluaisitko olla vapaa?
– Oletko tosissasi? Tietysti.
– Entinen orja ei koskaan ole täysin vapaa.
– Monet karkaa pohjoisiin valtioihin. Niissä ei ole orjuutta. Ei brittiläisessä Kanadassakaan.
– Niin. Karkaamiset ovat olleet ongelma. Maanalaisia reittejä etappeineen ei ole pystytty tukkimaan. Mutta pohjoisessakin olisit entinen orja, vapaa mutta kuitenkin.
– En ehkä pysty unohtamaan orjuttani, mutta vapaus on tärkeämpi.

Viikon asiaa pohdittuaan Thomas päätti vapauttaa Joen, vaikka ei täysin ymmärtänyt orjan vapaudenkaipuuta. Olihan heidän keskinäinen suhteensa jokseenkin tasa-arvoinen ja lähenteli jopa rakkautta, ainakin hänen puoleltaan. Joe yllättyi vapautuksestaan kertakaikkisesti ja halasi kaikilla voimillaan isäntäänsä. He tappelivat ja rakastelivat raivoisan hurjina viimeisen kerran, kumpikin pani toista. Thomas kirjoitti vapautuskirjan ja antoi entiselle orjalleen rahaa. He selvittivät, mitä reittiä Joe pääsisi matkaamaan pohjoiseen. Tämä lupasi toimittaa Thomakselle sanan, kun pääsisi perille brittiläiseen Amerikkaan pohjoisessa. Jäähyväiset olivat haikeat eivätkä vailla molempien raskaita huokauksia.

Meni kolme kuukautta ennen kuin isäntä sai Joelta viestin, että oli päässyt perille ja saanut töitä. Thomas oli lopulta tyytyväinen Joen elämän käänteestä. Sitä paitsi hän löysi villin lohdun nuoresta kauniista Jimistä, josta hän oli alkanut kouluttaa kunnon tappelijaa niin painissa kuin nyrkkeilyssä. Ja myös rajuissa paneskeluissa. Jimi rakasti, kun isäntä survoi rajusti isoa kaluunsa häneen. Myös Thomas nautti nuoren Jimin alistamisesta ja pahoinpitelemisestä, varsinkin kun Jimi vähitellen oppi tappelemaan vastaan kunnolla. Isännän mielestä miehen nussiminen vaati ensin rajua taistelua, hän ei oikein kiihottunut muuten. Jimistä huolimatta Thomas silloin tällöin vaipui haikeuden valtaan muistellessaan kiimaisia kamppailuja Joen kanssa. Välillä ikävä puristi tuskallisesti rintaa. Silloin hän saattoi ratsastaa ympäri plantaasiaan ja katsella orjalaumansa aherrusta pelloillaan. Ehkä hän hieman tunsi häpeää julmasta isännyydestään; omistaa nyt toisia ihmisiä.

Pornonovellin Plantaasiorja on kirjoittanut Nimimerkki: Historii