Rangaistus anaalipanosta

Rangaistus anaalipanosta :

Syksyn rauhaisan kalsea rauha ympäröi lokakuun iltaa, kun suunnistin hiljalleen autollani kohti serkkuni Matin maatilaa Keski-Suomeen. Matka oli ollut pitkä, koska olin lähtenyt matkaan kotoani Helsingistä pitkän työpäivän jälkeen ja miltei viidensadan kilometrin matka tuntui pitkältä, mutten siitä juurikaan huolinut, olihan nyt lempivuodenaikani.

Nautin yksinolosta ja rauhasta sateen hiljalleen ropistessa tuulilasiin ja mietin elämääni. Niin monta vuotta olin elänyt itsekkäästi ja yksin. Olisiko todellakin minun tullut aika muuttaa katsantokantaani ja pyrkiä kohden jotain uutta ja erilaista? Olinhan jo yli kolmenkymmenen ja vakiintuminen oli ollut minulle täysin vierasta. Joitain suhteita minulla oli ollut, mutta ne kaatuivat aina siihen, että halusin tilaa itselleni ja omille ajatuksilleni. Olin aina ollut pohdiskeleva tyyppi ja viihdyin enemmän yksin hyvän kirjan ääressä kuin suuressa hälisevässä joukossa. Kaikella on silti rajansa… Siltä minusta tuntui.

Ystäväni Matti oli avioitunut jokunen aika sitten. Hän oli lapsuudenystäväni, jota en ollut nähnyt ainakaan viiteen vuoteen. Olimme etääntyneet toisistamme, niin kuin elämässä usein käy opiskelujen ja töiden viedessä ihmisiä pois totutuilta uriltaan. Nyt olin kuitenkin päättänyt tavata hänet normaalin viikonlopun sijaan, joka yleensä sujui rauhakseen kotona, tai vaihtoehtoisesti paikallisessa kapakassa.

Elämän alati kimpoileva spiraali tuntui imevän minut syövereihinsä ja tahtoni säikeiden myriadit kimpoilivat vailla todellista päämäärää. Minusta tuntui kuin maailma olisi vain kaoottisesti pyörivä oravanpyörä, jossa jokaisen ihmisen mielissä pyörivät pienoismaailmat täyttivät tuhansittain ilmakehän niin, että lopulta meidän kaikkien olisi vaikea hengittää.

Sillä mistä todella oli kysymys – kysymys oli vain siitä, minkä tien halusi valita. Tuo vapaus oli vankila ja vapahdus itsessään. Täydellinen paradoksi, sillä kuka muukaan voisi elämää ohjata..?

Autoradio pauhasi tyhjänpäiväistä ohjelmaa ja äkkiä tunsin olevani aivan yksin tässä maailmassa. Tässä minä, vailla paikkaa mihin asettua. Maailman ytimestä kantautui korviini soitto, joka kantoi sisällään kuolleiden profeettojen huokaukset. Heidän, jotka eivät enää ole ja jotka näkivät, mihin kerran ihmisen tie on päätyvä. Vai päätyykö se muuhun kuin siihen kerran lopulliseen tuhkaan ja tomuun…

Kaikeksi onneksi matkani lopulta päättyi ja kello yksi aamuyöllä saavuin Matin ja hänen vaimonsa Irman tilalle syvälle sankan metsän siimekseen. Vettä tihuutti yhä ja nautin todella päästessäni vihdoin ihmisten seuraan.

Matti keitti vielä kahvit, ja oli miellyttävää jutella pitkästä aikaa vuosien jälkeen. Tuntui kuin olisimme nähneet vasta eilispäivänä. Mikään ei ollut muuttunut. Olimme edelleen kuin vanhat kunnon veikkoset, parhaat ystävät.

Matti oli huolissaan siskontyttärestään Jennistä. Hän oli 15-vuotias ja asui mummonsa luona 50 kilometrin päässä Matin maatilasta. Tyttö oli usein karannut isoäitinsä luota ja oli omaksunut suuren luokan paheita, joita ei soveliaiksi lasketa sen ikäisille. Hän oli toistuvasti pois koulusta, ryyppäsi, harrasti seksiä holtittomasti vanhempien poikien kanssa ja häntä epäiltiin jopa huumeiden käytöstä. Tyttö oli huonolla tolalla.

Matilla ja Irmalla oli onneksi asiat kunnossa. Pian Matti vetäytyi yöpuulle vaimonsa viereen yläkertaan osoittaen minulle yösijan siskontyttärensä pedin vierestä alakerrasta.

Huone oli varsin pieni ja se tuoksui aavistuksen verran vanhalle piipputupakalle. Kuka lie vanha renkimies tässä sopessa oli tupakanhimoaan taltuttanut.

Jenni makasi viereisessä sängyssä niin hiljaa, että pohdin, oliko hän elossa lainkaan. Huokaisin ja asetuin sängylleni makaamaan kuunnellen hiljaista suhinaa puiden latvoista avoimesta ikkunasta. Jossain kaukana huhuili pöllö.

En malttanut nukkua. Sekalaiset mietteet täyttivät pääni. Kuinka yksin olimmekaan me kaikki ihmiset. Kaikki yhdessä, mutta silti yksin, emmekä koskaan todella voisi tavoittaa toisiamme. Maailmanpyörässä pyörimme, eikä ole kuin yksi ainoa vapautus ja se on oleva lopullinen.

Tunti vierähti. Sitten toinen. Huomasin sängyn päässä vanhan matkaradion. Uskaltaisinko laittaa sen päälle? Päätin rohkaista mieleni. Viereisestä sängystä ei kuulunut tuhahdustakaan, joten avasin radion ja laitoin äänen hyvin pienelle.

Huoneeseen kantautui hiljalleen klassista musiikkia. Olisikohan ollut Tshaikovskya, en ollut varma. Kaunista se oli kuitenkin, vaikka hyvinkin surullista. Siihen kauneus lie perustuukin. Kaiken katoavuuteen.

Mietteistäni minut herätti viereisestä vuoteesta kuuluva ääni.

– Kaunista musiikkia. Mitä tää on?

Sätkähdin hieman pelästyksissäni ja esittelin sen jälkeen itseni ja uumoilin musiikkia Tsaikovskyksi. Tyttö oli ilmeisesti ollut hereillä koko ajan. Hieman vaivaannuttava tilanne.

Aikamme juttelimme, mitä nyt näin erilaiset ihmiset voivat toisilleen yösydännä jutella. Aloinkin jo väsyä omaan ääneen sisälläni, joka puhui vain liian vakavia asioita. Minusta tuntui kuin minun olisi tullut aika vapauttaa lihalliset himoni ja irtautua edes hetkeksi olemisen raskaasta taakasta.

– Mitäs sukulaisesi sanovat siitä, että harrastat seksiä, kysyin tytöltä suorasukaisesti.

– Ei mua kiinnosta, mitä ne sanoo, vastasi tyttö kärkkäästi.

– Kai olet tietoinen siitä, että seksissä on riskinsä? Esimerkiksi raskaaksi tuleminen ei tuossa iässä ole lainkaan suotavaa, totesin valistavaan sävyyn.

-Joo joo, älä viitti, Jenni tiuskaisi tympeään sävyynsä.

Aloin siis luentoni syysyön hämärässä vain pienenpienen lukulampun valossa pienessä sopessamme:

– Kautta aikain on ihmisillä, jotka ovat halujaan tahtoneet tyydyttää, ollut hyviä keinoja välttää epäsuotuisat raskaudet menettämättä hitustakaan tavoittelemastaan nautinnosta. Pikemminkin päinvastoin. Ihmisruumiissa on lukuisia aukkoja, joihin mies voi himonsa kernaasti tyydyttää ilman minkäänlaista huolta ja murhetta. Tämä tapa on tunnettu jo muinaisen Kreikan ajoilta.

Sitä rataa jatkoin pitkään. Olin kuin Kristus vuorisaarnaansa pitämässä, vaikka aiheeni sivusi kenties hieman eri polkuja kuin tuolla suurella messiaalla.

Tyttö ei tainnut minua kuitenkaan täysin kalkkiksena pitääkään. Pian näet pääsin kaivamaan uutta tautointiani varten varatun rasvapurkin esille täysin erilaisiin tarkoituksiin.

Jenni oli täysin ymmärtänyt tarkoitusperäni ja nyt hänen pieni pyöreä takamuksensa oli käsieni kosketeltavana. Tuona hetkenä hänen pepustaan kasvoi ei suinkaan mikro- vaan makrokosmos.

Tyttö pyllisti sängyllään minuun päin, ja hieroin rasvaa kauttaaltaan hänen paljaalle takamukselleen. Annoin käsieni hivuttautua kohden kiellettyä temppeliä ja hieroin hänen anustaan. Hiljalleen rasvatut sormeni tunkeutuivat sisään hänen tiukkaan peppureikäänsä ja tyttö huokaili suloisesti.

– Voin suositella tätä pian kokemaamme seksiaktia kenelle tahansa neitsyydestään huolehtivalle tytölle, valistin Jenniä eikä hän tehnyt lainkaan vastarintaa.

Lämmiteltyäni tytön anusta hieroin rasvaa omaan kulliini ja aloin tunkea sitä tytön aukkoon. Kaluni ei koostaan johtuen tahtonut millään suvaita mahtua tytön neitseelliseen peräaukkoon, joten lopulta minun oli pakko survoa se sinne väkivalloin. Tyttö kiljahti, mutta se ei muuttanut suunnitelmiani. Mikäli ette arvaa, vankka suunnitelmani oli panna häntä perseeseen. Sen myös tein.

Jenni alkoi selkeästi nauttia kivuliaasta yhdynnästä ja hänen hoikka vartalonsa aaltoili kullini kosketuksen myötä. Hämärässä valossa annoin kullini upota tuon pikkulutkan perseeseen välittämättä mistään muusta.

– Pane mua pyllyyn… Anna tulla sinne. Ruiski syvälle, Jenni kuiskaili. Varsinainen jakorasia mahtoi ollakin. Tuossa iässä.

Lopulta saavutin huipun ja annoin spermani vajota Jennin tiukkaan peräaukkoon. Olin näin saanut haluamani.

Asetuimme tahoillemme nukkumaan ja nukuimme kuin tukit aamuun asti.

Aamulla heräsimme ja kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, rynnistimme aamiaispöydän antimien ääreen. Sinä aamuna olin jotenkin poissaoleva ja säestin isäntäväen kovaäänistä sanailua hajamielisellä mutinalla. Kuulumisia sieltä ja täältä, väliäkö tuolla.

Päivän olimme Matin kanssa kokoamassa myöhään puitua viljaa ja illan tullen matkasimme voipuneina kyläilemään Jennin tädille Pirjolle.

Pirjo oli nelikymppinen hyvinsäilynyt, hoikka lyhyttukkainen, tumma ja hyväntuulinen nainen. Pidin hänestä ensisilmäyksellä. Illalla nautimme viiniä ja lopulta päädyin jäämään yöksi hänen luokseen kahden. Hänen afroamerikkalainen nuorempi miesystävänsä oli serkkunsa kanssa pelaamassa koripalloa kaupungissa ja lienivät suunnanneet vielä kapakkaan, mutta meillä riitti juttua pitkälle yöhön.

Pirjo oli kirjallisuuden ystävä ja häntä viehättivät sekä Baudelairen proosarunot että Tsehovin novellit. Olin kuin kala vedessä.

Ei aikaakaan, kun olimme saunan lauteilla, Pirjo haarat levällään ja minä alemmalla lauteella nautinnollisesti maistellessa hänen sileäksi ajeltua pilluaan. Vihdoin sain maistaa iäkkäämmän naisen tavaraa. Nuolin pitkään ja nautinnolla ja maailman paino, tai weltschmertz, mikä ikinä, oli jossain kaukana poissa. Olikohan tämä nyt juuri se paikka: anywhere out of this world…?

Pirjo tihkui kosteutta ja naamani kostui hänen kiimaisista pillunnesteistään. Hän huohotti ja kuiskaili nimeäni…

– Ihanaa kulta, jatka, jatka… Älä lopeta!

Saunan lauteet tärisivät Pirjon sätkiessä maanisen orgasmin pauloissa, ja olin tukehtua hänen ristiessään jalkansa koko voimallaan pääni ympärille. Olin tehnyt palveluksen ruhtinattarelleni ja sielunkumppanilleni.

Saunasta asetuimme olohuoneeseen takan äärelle, ja laskin Pirjon pehmeälle shaalille makaamaan suudellen häntä kiihkeästi. Sitä jatkui kauan, kunnes lopulta työnnyin hänen mättääseensä painuen sinne syvään. Se tuntui taivaalliselle!

Pillu oli kostea ja nystyräinen hivellen ulokettani kyhmyillään todella taivaallisesti. Olin huutaa silkasta nautinnosta. Pirjo supisteli lihaksiaan kaluni ympärillä kuin kokenut nainen vain osaa. Se oli parasta, mitä olen ikinä saanut. Kosteuden paljous oli tehdä kaluni ja mieleni täysin hulluksi.

Nussimme kuin raivon vallassa, kunnes tunsin olevani lähellä tulemista. Tungin pillunnesteistä kostean kullini miltei kiveksiäni myöten Pirjon suuhun ja laukesin huutaen kovaan ääneen kolmiyhteisen jumalan hepreankielisiä nimiä. Nainen hymyili ja minä hymyilin takaisin.

Nukkumaan valmiina suuntasimme sänkyyn. Pirjolla oli kuitenkin vielä yksi toivomus, jota en väsymykseltäni halunnut häneltä evätä. Hän halusi ruoskia minua ja lisäksi halusi sitoa minut sänkyyn käsiraudoilla kiinni. Pian siis makasin täysin alastomana sängyllä, verraten liikuntakyvyttömänä.

Kun Pirjo oli saanut minut sidottua, muuttui hänen tyylinsä täysin. Hän katseli minua ankarasti ja punnitsevasti säkenöivin silmin.

– Mikä nyt tuli, kysyin hämmentyneenä.

– Jenni kertoi minulle, mitä teit hänelle, vastasi Pirjo. – Nyt saat maksaa täyden hinnan siitä, mitä teit ja korkojen kera.

Avuttomana ja ällistyneenä tuijotin naista osaamatta sanoa sanaakaan. Mitä nyt oli tapahtumassa?

Äkkiä makuuhuoneen ovi aukeni ja sieltä astui kaksi tummaa lihaksikasta mustaa miestä. Voi helvetti! Pirjon mies ja hänen serkkunsa.

Toinen korstoista läpsäytti hetimiten rajusti kasvoilleni ja nimitti minua huoraksi. Vai niin, että neekerin huora! Nyt oli tosi kyseessä.

Mies asetti suunnattoman mustan kullinsa huulilleni ja pakotti minut avaamaan suuni. Hän upotti ison kyrpänsä syvälle kurkkuuni saakka.

– Ime sitä, kurja lutka, neekeri uhosi.

Kalu maistui kuin suolaiselle tomaatille ja naama punaisena jouduin kestämään, kun mies väkivalloin nai minua suuhun. Iso musta neekerinkulli suussani minun oli turha yrittää valittaa. Olikohan nyt katumuksen aika…?

Ikään kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi tukalaa, toinen muskelimies asettui taakseni ja ryhtyi asettelemaan kyrpäänsä perseeseeni. Rimpuilin vastaan yrittäen riuhtoa käsirautoja irti, mutta täysin turhaan. Kokemus oli megalomaanisen kiduttava. En koskaan ollut tuntenut vastaavaa kipua. Mies painoi hillittömän kullinsa rasvaamatta perääni ja alkoi painaa huolella, samalla kun olin tukehtua toiseen lerssiin. Sitä jatkui ja jatkui.

– Joko kaduttaa, Pirjo ilkkui vierestä. En ollut kykeneväinen vastaamaan.

Suuhuni tulvi spermaa ja niin virtasi myös perseeseeni. Nyt olin menettänyt neitsyyteni jo toisen kerran elämässäni. Itkeäkö, vaiko nauraa?

Minut irrotettiin käsiraudoista, ja hädin tuskin sain vaatteet ylleni, kun minut heitettiin ulos kylmään yöhön. Olin yksin pimeässä sateessa.

Talsin sekavassa mielentilassa etsien Matin ja Irman taloa pimeyden keskeltä. Matkaa oli ainakin kymmenen kilometriä eikä minulla ollut suunnasta hajuakaan. Sitä paitsi takamukseni oli hyvin kipeä.

Mietin hoiperrellessani yksilön moraalia. Mikä sen määritti: yhteiskunta? Uskonto? Mikä uskonto? Mikä oli hedonismin ja empatian välisen kuilun täyttävä ainesosa? Mitä sadismin ja masokismin nautinnot? Niin monta kysymystä, eikä vastauksia. Kiroilin ääneen itsekseni. Tämä viikonloppu oli jotain erilaista, todellakin. Liiankin erilaista.

Aamu alkoi jo sarastaa, kun löysin tieni maatilalle. Hyppäsin autooni ja ajoin pois. En jaksanut jäädä selittelemään mitään.

Matka oli yhtä pitkä kuin tullessani. Maanantaina koittaisi taas uusi päivä konttorissa. Kahvit kiehumaan, tietokone päälle ja nauttimaan kasvottoman työntekijän vaivatusta osasta orjapiiskureiden kahlehtimana. Osana Suuren Jumalan, kasvavan markkinatalouden epäpyhää palvelusta. Tätäkö, mitä elämältä haluan? Onko koskaan vapahdusta? Ehken saa koskaan tietää.