Soutaja järven takaa

Olin hankkinut mökin yhden järven rannalta. Siinä on kaikki mukavuudet ja se on talviasuttava. Iso tupa ja kaksi kamaria, sauna rannassa, autotalli, jonka päädyssä on liiteri ja varasto. Teen paljon töitä kotona ja tarvitsen siihen rauhallisen ympäristön. Mökki on sellainen. Varsinainen asuntoni on neljänkymmenen kilometrin päässä kaupungissa, jossa on minulle paljon häiriötekijöitä. Varsinkin homobaarit ja sekoilut äijien kanssa.

Olen siis homo. Vaaleat hiukset komeaksi kehutun naaman yllä, 185 senttiä tiukkaa lihaa, leveät hartiat, kapea lantio, iso ja paksu kalu, joka palaa himosta kaiken aikaa. Lisäksi olen älykäs, sivistynyt mies ja olen raatanut itselleni melkoiset lihakset – salilla vain, en tarvitse niitä työssäni, joka on lähinnä läppärin naputtelua.

Toukokuussa olin vuokrannut pakun ja roudannut äitini kanssa mökille huonekaluja ja kaikkea, mitä taloudessa tarvitaan. Äiti huolehti keittiötarvikkeista ja verhoista ynnä muista tekstiileistä. Minä en olisi niistä oikein tajunnutkaan. Hän oli onnessaan, kun pääsi toteuttamaan sisäistä sisustajaansa. Varoitin vain, ettei jälki saanut olla liian naisellinen. Hän tuhahti, ettei mökistäni saa naisellista millään kaikkien niiden kuntoiluvälineideni keskellä. Minulla on toisessa kamarissa erilaisia painoja, soutulaite, nyrkkeilysäkki, hanskoja jne. Äiti siis tietää homoudestani ja on hienotunteinen – ei tule koskaan etukäteen ilmoittamatta.

Kesäkuun alussa lauantaina, joka oli hyvin helteinen päivä, kävin aamutuimaan prätkälläni kyläkaupassa järven toisella puolella ja sen jälkeen tein töitä muutaman tunnin. Sitten kyllästyin, kun näin ikkunasta auringon paistavan täysillä. Päätin mennä laiturille hankkimaan ihosyövän ja ehkä samaalla lämmittämään saunan. Levitin pyyhkeen laiturille ja kävin siihen selälleni. Kohensin aurinkolasejani, ettei auringonkilo järvenselällä sokaisisi minua ja myös uikkareitani saadakseni kalulleni näyttävyyttä – lähimain ei kylläkään ollut katsojia. Lähimmät naapurit olivat hitto ties missä tai järven toisella puolella, josta vehjettäni ei olisi nähnyt kuin korkeintaan tehokkaalla kiikarilla tai kaukoputkella.

En varmaan maannut siinä varttiakaan, kun havahduin järveltä kuuluvaan vaimeaan loiskeeseen. Tiirasin selälle ja näin vielä varsin kaukana soutuveneen, joka selvästi suuntasi minun rantaani kohti. Leveät hartiat ja selkä näyttivät tekevän vahvaa liikettä. Ylävartalo oli paljaana ja hyvin ruskettunut. Kun vene oli lähempänä, se kääntyi sivuttain. Silloin näin hiton komean nuorehkon, suurin piirtein ikäiseni miehen. Vielä vaaleampi tukka kuin minulla, lihaksikkaat käsivarret, iso rintakehä ja litteä vatsa. Nostin aurinkolasini päälaelle nähdäkseni hänet tarkemmin. Hän nosti käden tervehdykseen ja huikkasi hymyillen leveästi:

– Moi. Mää oon tuolta järven toiselta puolelta ja ajattelin tulla tervehtimään uutta naapuria.
– Aha. Tervetuloa, sanoin ja kohottauduin kyynärpäideni varaan.
– Saanko kiinnittyä laituriisi?
– Joo, ilman muuta.

Hän souti ihan laiturin viereen. Otin häneltä köyden ja kiepsautin sen kiinni yhteen tolppaan. Kaveri nousi laiturille. Hänellä oli tiukat farkkushortsit, jotka paljastivat vahvat reidet ja karvaiset sääret. Ja ne vatsalihakset – hauiksista nyt puhumattakaan! Hän oli suurin piirtein minun mittaiseni. Hitto, että hän ylipäätään oli hyvännäköinen! Ihan minulla polvet notkahtivat, vaikka muuten yritin pitää itseni kylmänviileenä, öh, siis asiallisena. Paitsi että pitihän minunkin vaivihkaa pullistella lihaksistoani, kai urokset tekevät niin aina. Hän esittäytyi:

– Mää oon Pekka. Ja tosiaan tuolta maatilalta, joka pilkistää tuon saaren oikealla puolella.
– No terve. Mää oon Jone, ojensin kourani käteltäväksi ja hän tarttui siihen oikopäätä tosi lujalla otteella.
– Mää näin aamulla sut ohimennen tuolla kyläkaupalla. Sulla on komea prätkä. Kauppiaalta kuulin, että olet ostanut tämän mökin. Ja että elelet täällä yksinäsi. Niinpä sitten ajattelin, että ehkä tarvit opastusta paikalliselta. Ihan vain sopeutumista edesauttaakseni.
– Ystävällisesti ajateltu. En tunne täältä ketään ja ympäristökin on ihan outo. En edes tiedä, missä täällä on parhaat lenkkeilymaastot.
– Tuolla metsässä riittää polkuja. Voin lähteä joku kerta näyttämään.
– Olispa hienoa, mutta en haluaisi olla vaivaksi.
– Paskat se mikään vaiva on. Muutenkin juoksentelen pitkin kankaita. Hyvä vaan, jos saan seuraa.
– Okei. Täällä oon toistaiseksi tyytynyt raatamaan yksin tuolla kamarissa painojen ja nyrkkeilysäkin kanssa.
– Ai nyrkkeilet?
– No ihan yksin vain. En oo koskaan ottanut matsia kenenkään kanssa.
– Mää harrastin nuorempana painia.
– Etkö enää nykyään?
– Öh, en. Ei oo oikein ikätovereita eikä siis harjoitusvastustajia.
– Joo, nuoret miehet taitavat nykyään häipyä näistä maalaismaisemista.
– Niin tekevät. Oon ollut pitkään tän kylän ainoa meidän ikäisemme. Siksikin on hyvä, että muutit tänne. On seuraa. Siis jos en ole liian tungetteleva?
– Et oo. Ei noin komea koskaan oo. Öh, tuota, maistuisko vaikka kahvit?
– Mikä ettei, jos en vain oo vaivaksi. Noin komealle, Pekka äkkiä hymyili suloisen ujosti.

Olin olettanut, että maalaiset ovat pidättyväisiä eivätkä vieraille paljon juttele, mutta tämähän oli suorastaan suupaltti. Ei siinä mitään, olen itsekin melko sosiaalinen enkä juuri ujostele. Arkailijat eivät saa seksiä niin usein kuin minä tarvitsen. Nytkin tuo komistus oli käynnistänyt hormonituotantoni.

Marssimme tupaan. Istuimme pöytään kahvittelemaan. Luoja, niitä hartioita ja naamaakin. Hän kertoili laveasti elämästä sillä kylällä. Vaikka kaupunkiin ei ollut mikään älyttömän pitkä matka, ei vieraani siellä kuulema juurikaan käynyt – siis vapaa-ajallaan. Hän keskittyi talonpitoon eli maanviljelykseen, intohimoisen kuntoilun lisäksi. Hän puolestaan halusi tietää minun kuntoilustani. Niinpä vein hänet kuntohuoneeseeni, joka hänen mielestään oli tosi hyvin varustettu. Erityisesti hän kiinnostui nyrkkeilysäkistä, jota muutamalla iskulla kokeilikin. Yritin tarjota hänelle säkkihanskoja, jotta hän voisi hakata säkkiä ilman rystysten vaurioita, mutta hän ei silloin vielä halunnut niitä. Pyysi kyllä minua näyttämään taitojani, jotka rehellisyyden nimessä eivät järin kaksiset olleet, kunhan nyt vähän huidoin hanskoja omaksi ilokseni ja iltojen viihdykkeeksi. Annoin hänelle kuitenkin lyhyen näytteen taidoistani eli mätkin säkkiä hanskat kourassa. Vieraani kehui ystävällisesti taitojani.

Palasimme kahvittelemaan. Silloin taisin tehdä mokan. Kysyin:

– Onko sulla emäntä jo katsottuna?
– Äh, mitä sää. Ei oo eikä tuu. Onko itselläs?
– Haha, ei oo eikä tuu. Mää oon homo.
– Eikä? Ihan tosi?
– Tosi kuin vesi.
– Niin mutta ku sää oot tollanen tosi miehen oloinen, lihaksikas ja nyrkkeilet, hän änkytti häkeltyneenä.
– Miksei homo muka voisi olla sellainen? Miehiähän tässä ollaan.
– Niin mutta… Äh, en tiedä… Tällä kylällä ei kyllä kukaan uskaltais tunnustaa olevansa homo. Ei täällä varmaan ketään olekaan.
– No nyt on. Järkytyitkö?
– Uuh, ehkä vähän. En oo ennen tavannut yhtäkään homoa.
– Luulet vain. Ei homoutta miehestä päälle päin välttämättä näe. Ei näkis sustakaan. Jos siis olisit, vittuilin ihan pikkuisen.
– Eikö? Äh, no en mää olekaan.
– Harmi. Jos olisit, vaatisin sut heti sänkypainiin.
– Ei helvetti! Sitä et kyllä voittaisi. On mulla sen verran vielä painitaidot muistissa.
– Haha, sänkypainia harrastetaan kyrvät pystyssä. Vaikka voi siinä voimia ja painitaitojakin käyttää.
– Höh. Tuota noin, mun tarttee vamaa palata jo kotiin päin, Pekka häkelteli vähän punaisena.
– Pelästyitkö?
– Homoako? No en vittu varmasti.

Hän nousi ja lähti ulos. Minä seurasin häntä laiturille, jossa hän astui venhoonsa. Kiitin häntä vierailusta ja toivotin tervetulleeksi milloin vain. Hän kääntyi katsomaan minua jännittyneenä:

– Niin joo, munhan piti näyttää sulle niitä lenkkeilymaastoja.
– Joo. Käykö huomenna?
– No tota, mikä ettei. Puolelta päivin?
– Sopii.

Hän lähti soutamaan kotirantaa päin. Hänen kasvonsa olivat minuun ja hän selvästi tuijotti tiukasti kulmiensa alta. Mietin, niinköhän tuo komistus kuitenkin olisi homo. Hän oli häkeltynyt aiheesta, mutta ei ollut tiukan vihamielinen, pikemminkin utelias jollain tavalla. Asetuin pyyhkeelleni jatkamaan auringon palvontaa. Myöhemmin lämmitin saunan ja runkkasin lauteilla Pekan komeus mielessäni.

Sunnuntaina heräsin aikaisin. Pettymyksekseni ulkona satoi harmaalta taivaalta. Jos sää ei selkenisi, lenkkeilystä ei taitaisi tulla mitään. Eipä seljennyt, tosin puolen päivän aikaan sade oli rauhoittunut vain tihkusateeksi. Pekka ei varmaan tulisi. Tiirailin silti järvenselälle pieni toivo rinnassani tai pikemminkin haaroissani – näin vaikka hän ei homoksi tunnustautunutkaan. Kuinka ollakaan huomasin veneen lähtestyvän vastarannalta. Pekalla oli murretun vihreä, maastokuvioitu sadetakki ja sen huppu päässä. Olin silti varma, että hän se oli. Kuka muu sieltä voisi tulla. Puin nopeasti oman mustan sadetakkini ja jalkaan vedin kontiot. Menin laiturille vastaan. Hän nousi veneestä sadeasun lisäksi shortseissa ja mustissa kumisaappaissa. Hän tervehti kumman synkän näköisenä:

– Moi homo. Ei oo oikein lenkkeilykeli.
– Joo, ei. Tervetuloa silti, homonvihaaja.
– Hei, en mää ketään vihaa. En vaan osaa ajatella sua homona.
– Se mää kuitenkin olen.
– Joo, joo. Se sänkypaini vain kuulosti hermostuttavalta.
– Hei, enhän mää sellaiseen oo sua vaatinut.
– Et kai. Tavalliseen painiin olisinkin kyllä voinut suostua.
– Homonkin kanssa vai? Varoitan, että sellaisessakin mulla vois ruveta seisomaan.
– Vittu sun kanssa. Selättäisin mää sut siitä huolimatta.
– Oho, ettet vain luule itsestäs liikoja. Mutta voisimme tyytyä ihan vain kuntosaliharjoitteluun tuolla mun kuntohuoneessa. Voisin opettaa sulle säkin hakkaamisen alkeita.
– Okei, kuulostaa hyvältä. Kai siinäkin hikeen pääsee.

Menimme sisälle ja riisuimme sadeasut. Komean lihaksikkaat ylävartalot paljaana siirryimme kuntohuoneeseeni. Aloitimme lämmittelyjumpalla, jonka Pekka veti painitreeneissä oppimallaan tavalla. Ojensin hänelle säkkihanskat ja itse vedin kouriini vaparihanskat. Minä pitelin säkkiä ja hän pomppi sen edessä takoi sitä parhaansa mukaan. Neuvoin häntä muutamassa pikkuasiassa, mutta hän ei oivaltanut niitä. Vaihdoimme asemia eli hän piteli säkkiä ja minä hakkasin sitä. Tosi lujaa muuten, koko vartalo mukana ja rytmiä vaihdellen. Aloin puuskuttaa pian. Pekka kehaisi minua kovista iskuista ja rennon näköisestä menosta. Vaihdoimme taas roolia ja hakkasimme säkkiparkaa varmaan ainakin tunnin niin, että olimme lopulta molemmat hiessä. Pekka tunnusti alkaneensa oivaltaa hanskojen heiluttelua.

Vedimme kumisaappaat jalkaan ja sadetakit niskaan. Otimme muutaman oluttölkin mukaan ja menimme saunalle suihkuun. Kun Pekka potki saappaita jalasta, hän innostui:

– Nää kumisaappaat on tosi miehekkäät. Kumma, että sullakin on tällaiset.
– Eikö homolla voi olla miehekkäitä kuteita? Mulla on musta nahkainen prätkäpukukin.
– Niin joo, mää näin sen sulla silloin siellä kaupan luona. Komea.
– Tiedoksesi, että monella homolla on kumisaapasfetissi. Ja monet tykkää myös nahkakuteista. Ja monet homot tykkää myös painista. Katsopa netistä pornosivuja hakusanalla gay wrestling. Luulenpa, että yllätyt.
– Hah, ettäkö homot painis? Mahtaa olla akkamaista ähellystä.
– Haista, jätkä, home. Et varmaan pärjäis monellekaan niistä.
– Enkö muka? Mää olin aika kova siinä lajissa.
– Mutta lopetit. Etkö kestänyt häviöitä?
– Jumalauta, mennään tuonne pihalle, niin mää näytän sulle!
– Haa, saappaat jalkaan ja vääntämään!

Kumpparit jalassa ja kyllä housutkin, mutta ylävartalot paljaana marssimme saunan viereiselle nurmikolle. Tihkusade jatkui ja kasteli jo valmiiksi hikiset vartalomme. Pekka oli täynnä uhoa, kun kävimme vastakkain vähän etukumarassa, kädet harallaan. Hän hyökkäsi melkein heti kimppuuni. Panin ankarasti vastaan ja harrastimme pystypainia pitkään. Haimme otteita, potkimme toistemme saappaita ja yritimme kampata toisen nurmeen. Välillä vetäydyimme hetkeksi erilleen ja sitten taas toisen kimppuun. Äkkiä onnistuin kaatamaan Pekan kontilleen. Kävin salamana hänen leveään selkäänsä ja otin hänet puolinelsoniin. Yritin vääntää häntä kunnolla selälleen. Hän kiroili ja kamppaili tosi rajusti vastaan. Hän onnistuikin heittämään minut selästään ja rojahti raskaasti päälleni. Minulta pääsi ähkäisy, mutta sain puristettua käteni hänen ympärilleen. Hinkkasin saappaitani hänen vastaaviinsa. En saanut väännettyä häntä päältäni, mutta tunsin äkkiä jotain yllättävän mukavaa. Pekka hinkkasi lantiotaan alavatsaani. Hänellä seisoi! Sähähdin hänen korvaansa:

– Vitun homo, sää nussit mua!
– Haista paska, enkä nussi!
– Sulla seisoo ja sää hinkkaat kyrpääs muhun!
– Entä sitten?
– Se on nussimista. Mutta nussi vain. Musta se tuntuu hyvältä.
– Saatanan homo!
Pekka nousi päältäni ja potkaisi saappaitani. Minäkin nousin ylös. Olimme yltäpäältä märkään ihoon tarttuneissa nurmen roskissa. Ryhdyin putsaamaan häntä. Hän seisoi pää kumarassa ja huohotti raskaasti. Sitten hän tunnusti:

– Mää lopetin painin, kun mulla alkoi aina tosi helposti seisoa. Siis ku otettiin tosi tiukkoja matseja. Hävetti niin. Vaikka en tiedä, huomasko kukaan.
– En ihmettele. Varmaan muillakin seisoi. Puristua nyt jonkun lihaskimpun kanssa tiukasti yhteen. Vääntää sitten kaikin voimin. Mullakin meinas äsken väkisin kalu turvota.
– Niin mutta sää ootkin homo.
– Jos sääkin oot?
– En takuulla! Tai siis… en ainakaan haluais.
– Ja pelkäät, mitä muut sitten sanoisivat.
– Niin. Tai paskat mää muista. Mää oon mitä oon.
– Haluaisitko testata, miltä miehen kanssa peuhaaminen susta tuntuis?
– Ai nyt? Sun kanssa? Miten se tapahtuu?
– No vaihtoehtoja on monia. Voitais puristella toistemme lihaksia, hyväillä niitä. Ehkä suudella. Voitais runkata itsemme toisen katsellessa. Tai runkata toisemme. Tai puristautua painiin ja nylkyttää kyrpää toisen kroppaan. Tai mää voisin ottaa sulta suihinkin. Tuskin sää persepanoihin vielä olet valmis.
– En totisesti! Ehkä… ehkä tuota nylkytystä vois kokeilla.
– Okei. Riisutaan housut ja sää voisit tulla mun päälle.
– Pidetäänkö saappaat jalassa?
– Tietty. Täytyyhän meidän homojen sen verran miehekkyydestä pitää kiinni, virnuilin.

Riisuimme housut ja turvonneet kyrvät paljaina lähestyimme toisiamme. Kietouduimme tiukkaan rutistukseen. Puristelimme toistemme lihaksia, vähän taputtelimme nyrkeillä vatsalihaksia ja potkiskelimme saappaita. Pekka kamppasi minut selälleen ruohikkoon ja tuli päälleni. Hänen kalunsa painui alavatsaani. Puristin kaikin voimin käsivarsillani hänen ylävartalonsa itseäni vasten. Sänkiset poskemme hieroutuivat toisiinsa. Potkin saappaillani hänen pakaroitaan. Hän alkoi ensin rauhallisesti nylkyttää kyrpäänsä alapäässäni. Minä kiemurtelin alla ja ähkyin nautinnosta. Pekka kiihdytti tahtia ja hänen lantioniskunsa muuttuivat rajuiksi. Voihkin jo valituksia. Pekka kiroili korvaani:

– Vittu saatanan homo. Helvetin hinttari. Tässä saat tosi miestä. Kunnon painijaa.
– Joo, perkeleen painija, nussi mua! Paa kovaa! Rajummin!

Hän uskoi minua ja rynkytti mielipuolisella voimalla. Sitten hän jo karjuikin, että tulee. Ja tuli myös. Alapään karvoitukseni tuli tahmaiseksi spermasta. Pekka jäi huohottamaan päälleni raskaana. Mumisin hänelle:

– Mun palleissa kuhisee vielä melkoiset mällit. Mun vuoro.
– Ai tällä samalla tavallako?
– Joo. Tai jos et kestä miestä päälläsi, voin runkatakin sun komeille vatsalihaksilles.
– Runkkaa. En koskaan nähny kenenkään äijän mällien lentävän kyrvästä.
– Selvä. Mee selälles.

Nousin seisomaan hänen ylleen saappaat puristuen hänen kylkiinsä. Hän hyväili kumisia saappaiden varsia. Siinä Pekka näki myös minun vehkeeni täydessä kukoistuksessa. Hän henkäisi:

– Jumalauta, mikä jättiläinen!
– Niinpä ja hulluna kiimasta.
– Onko tuo koskaan mahtunut kenenkään äijän perseeseen?
– On tietysti. Tiukkaa on tehnyt, mutta mahtavaa on ollu.
– Mää en ainakaan ota tuota sisääni.
– Nyt ei tarttekaan. Mää runkkaan. Voit vittuilla sitten ihan vapaasti.

Aloin vedellä kovaa kaluani siinä hänen yläpuolellaan. Pekka herjasi minua kaikilla mahdollisilla nöyryyttävillä sanoilla, joita homoista saattoi keksiä. Hän katsoi runkkaamistani silmät ammollaan ja selvästi kiihottuen. Hän huohotti ja kiemurteli saappaideni välissä. Katsoin hänen upeaa kroppaansa ja päässäni sumeni. Kiroilin raskaasti ja notkistelin polviani. Tulin nopeasti huippuuni ja roiskin valtavat mällit pitkin Pekan vartaloa ja vähän lensi naamallekin. Pudottauduin makaamaan hänen päälleen ja höpisin:

– Hitto ku mahtavaa. Sää oot niin kuuman komea.
– Aijaa? Niin oot sääkin. Jännän näköistä, ku liemet lensi tuosta pampusta. Mutta oliko pakko sotkea mun naamakin?
– Oli. Mennään pesulle. Lämmitänkö saunankin?
– Käyhän se.

Nousimme ja veimme klapeja saunaan. Sytytin tulet kiukaan pesään. Otimme oluet ja sihautimme ne auki. Skoolasimme ja kysyin:

– No, miltä tuntui eka homokokemus?
– Ääh, en tiedä. Ei kai lopulta paskemmalta. Sua oli mahtava nylkyttää. Eikä se tuntunut yhtään homolta. Pikemminkin ihan äijämäiseltä.
– Niin, kato ku homoilu voi olla todella monenlaista. Siinä ei tartte yhtään olla naismainen. Miesten välistähän homoilu on ja siinä saa tuntea kyllä itsensä ihan mieheksi.
– No jaa. En mää kieltämättä yhtään kokenut itteeni miksikään vitun akaksi.
– Hyvä. Ehkä me saadaan susta vielä tosi miehekäs homo.
– Älä saatana vittuile. Tai mää vedän sua turpaan.
– Siihen me kyllä vedetään hanskat kouraan. Voiskin olla upeaa hakata sua.
– Tai sua. Etkö tosiaan oo pieksänyt ketään nyrkit pystyssä?
– En. Ootko sää?
– Noh, oon muutaman kerran tapellut tyyppien kanssa. Verikin on lentänyt.
– Miten niissä kävi?
– Yhden tyypin oon hakannut. Muissa tappeluissa sain turpaani.
– Kuulostaa, että oot melkoinen riitapukari, kun oot monessakin tappelussa ollut.
– En mää yleensä aloita niitä. Jotkut tyypit on vain niin ärsyttäviä.
– Niinhän ne on.

Istuimme alalauteella kaljat kourassa, mutta kun lämpö alkoi nousta, siirryimme ulos penkille istumaan. Tihkusadekin oli laantumaan päin. Katselimme järvelle. Kyselin kylän menosta vähän tarkemmin ja hän kertoili paikallisista kaikenlaisia enemmän vähemmän hauskoja juttuja. Kaikesta kuuli, että Pekka rakasti kyläänsä ja elämää siellä. Kysyin:

– Mikset käy enemmän kaupungissa? Niin ku kapakoissa?
– Äh, en mää. Busseja tälle kylälle tulee harvoin eikä varsinkaan iltaisin. Omalla autolla ei baareissa viitsi käydä.
– Tiedätkö siellä sen homobaarin?
– Joo, oon kuullut siitä, mutta en koskaan oo käynyt siellä. Ei oo edes tehnyt mieli.
– Hei, jos haluat joskus tutustua kaupungin homoelämään, mää voin tulla oppaaksi. Voit olla mun kaupunkiasunnossa yötäkin.
– Yritätkö väkisin tehdä musta homoa?
– En nyt väkisin, mutta olisit tosi upea homo.
– Höhöh. Voisin mää silti tulla joskus ryyppäämään. Jos siis saan olla sulla yötä.
– Tietenkin saat. Milloin tahansa. Eikä sun tartte edes naida mun kanssa.
– Eikö? Entä jos haluaisin taas nylkyttää sun päällä?
– Sitten me tehtäis se. Haluaisitko opetella paneen mua perseeseenkin?
– Nytkö? Miten se onnistuis?
– Mennään lauteille. Kouritaan toisiamme, kunnes sää oot panokunnossa.
– Heheh, vähän jännittää, mutta voishan sitä kokeilla, kun nyt olen alkuun päässyt.

Hain sisältä kortsuja ja liukastetta. Lisäsin puita kiukaan pesään. Istuimme alalauteelle vierekkäin. Yllättäen Pekka otti aloitteen ensimmäisenä käsiinsä. Hän kietaisi käden harteilleni ja vetäisi minut tiukkaan halaukseen. Minä puristin käsivarteni hänen uumalleen ja hyväilin selkäpuolta. Suutelin ja imin hänen olkapäitään ja kaulan syrjää. Hän hyrisi tyytyväisenä ja huomasin hänen kalunsa alkavan liikehtiä. Sivelin hänen toista reittään, jolla hivutin kättäni kohti hänen vehjettään. Tartuin siihen ja ehdin vetää vain pari runkkausliikettä, kun se ampaisi terhakkaaseen seisokkiin. Kumarruin ja otin terskan hetkeksi pieneen lutkutukseen. Pekka tarttui tukkaani tiukalla otteella ja paineli päätäni, että olin melkein yökätä. Päästin kyrvän suustani ja sanoin:

– Huh, taidat olla valmis panoon?
– Joo. Huhuh, vaikka tuo imukin oli mahtavaa. Miten tehdään?
– Sää otat tuon kortsun ja vedät sen kullilles. Mää liukastan reikäni.
– Okei. Missä pannaan?
– Jos mää meen tuohon pukkarin lattialle selälleni ja sää tuut päälle paneen. Paakin sitten niin kuin tosi mies.

Kävin siihen lattialle ja Pekka kumitti kovan kalunsa, levitti sille ohjeideni mukaan liukastetta. Hän polvistui haaroihini, tuijotti aukkoani ja oli pudottaa silmänsä:

– Eihän mulla niin iso kyrpä oo ku sulla, mutta miten helvetissä mää tuonne mahdun.
– Mää sanoin, että paa niin ku mies. Käytä voimaa, jätkä!
– Jos suhun sattuu…
– Suhun sattuu kohta.

Hän asetteli terskan reiälle ja painoi sitä varovasti sisään. Minä aloin heti kiemurrella kiimaisena. Reikäni suorastaan ahmi sitä kullia. Pekka inisi silmät ja suu ammollaan, kun tunketui syvemmälle suoleen. Hän vetäytyi ulos ja perseeni tarrasi vehkeeseen kuin ei haluaisi päästää sitä pois. Miksi olisi halunut? Se tuntui niin mielettömän hyvältä. Pekka aloitti rauhallisen edestakaisen rytmin ja näytti, että hän menetää kohta tajuntansa. Asetin sääreni hänen harteilleen, potkin häntä niillä ja kannustin häntä kunnon menoon. Hän päästikin itsensä hirmuiseen rynkytykseen ja karjui raivoissaan. Minäkin huusin, mutta nautinnosta. Kurkotin ylös ja tartuin tiukalla otteella Pekan tukkaan. Hän alkoi hakata nyrkeillä kylkiäni eikä mitenkään kevyesti. Ei se meidän riehumisemme kauaa kestänyt, kun Pekka alkoi puuskuttaa, että hän tulee, vittu, nyt tulee. Hänen lantionsa paukutti perääni väkivaltaisella voimalla, kunnes hän tuli ja tuli. Nostin sääreni alas ja hän rojahti päälleni. Kiedoin raajani sen hikisen ja hengitystään tasoittelevan miehen ympärille. Hän huokaili:

– Ei, jumalauta, onko homoilu tällaista?
– On. Olit mahtava sonni. Kiitos.
– Tää oli ihan järjetöntä. Taidan ruveta homoksi kokonaan.
– Hyvä. Hehe. Kunhan opit vielä antamaan persettäkin.
– Ehkä vielä joskus. Jos se tuntuu vähänkään näin taivaalliselta.
– Tuntuu se. Erilaiselta mutta taivaalliselta. Ainakin musta äsken.
– Okei, mutta tarviiko mun nyt heti antaa sulle?
– Ei, mutta joku toinen kerta.
– Eli toinenkin kerta tulee?
– Saat soutaa tuon järven yli vielä monta kertaa. Tai mää uin teidän rantaan.

Ja yllätys, yllätys, hän kietoi minut hellään halaukseen ja suuteli suulle. Vastasin suudelmaan ilahtuneen. Pekasta oli kuoriutumassa oikeasti homo, vähän ihmettelin, kuinka nopesti se kävikään. Kun hikoilimme lauteilla, hän tunnusti:

– Tiedätkö, mää luulen, että mää oon ollut aina homo. Mutta eihän sitä täällä mies voi tunnustaa edes itselleen.
– Ymmärrän. Miksi luulet olleesi homo aina?
– Noh, siitä asti kun karvat alkoi kasvaa ja opettelin runkkaamaan, mielessä oli vain miehiä. Lihaksikkaita, kunnon jätkiä, jotka painivat tai muuten kamppailivat.
– Ja kumpparit jalassa ja nahkatakit päällä?
– Vittuiletko sää?
– Ihan vähän vain. Mun fantasioissa tyypeillä oli aina nahkakuteita.
– Tajusitko sää heti alusta asti, että homo sää oot?
– Joo. En tietysti tehnyt siitä mitään numeroa, runkkailin vain itsekseni tyytyväisenä. Aluksi, mutta parin vuoden jälkeen kerroin äidille. Hän hyväksyi sen heti. Sitten aloinkin etsiskellä muita homoja.
– Mää en ikinä vois kertoa vanhemmille.
– Ei sun oo pakko tietenkään, mutta vois helpottaa, kun ei tartte salailla.
– Ne kiipeis seinille ja kertois kaikille.
– Tuskin. Ja mun kanssahan sää voi olla vapaasti homo. Meidän ei tartte salailla toisiltamme mitään.

Pekka irvisti ja muksautti minua olkavarteen. Aloimme suunnitella tulevaa. Seuraavana päivänä hän ei pääsisi, mutta jos tiistaina ei sataisi voisimme mennä lenkille illalla. Minun täytyi mennä torstaina kaupunkiin töiden takia ja sovimme, että Pekka tulisi perjantai-iltana luokseni. Kävisimme siellä homokapakassa ja tekisimme yöllä sängyssäni jotain jännää, kuten Pekan reiän korkkaaminen.

Lopettelimme saunomisen ja Pekka lähti soutamaan kotiinsa. Enää ei satanut tihkuakaan. Seurasin hänen menoaan. Hymyilin tästä elämän käänteestä. Mökin hankinta oli osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. Paitsi että työrauha oli taitanut mennä täälläkin.

Pornonovellin Soutaja järven takaa on kirjoittanut nimimerkki: Jone