Toimittajan seitsemän naista

Muutin Helsingistä pikkuiseen kaupunkiin ja sen paikallislehtitoimitukseen. Helsingissä tein neljä vuotta auto, kone, laite artikkeleita koeajoja, sekä muuta tekniikan juttua. Se tuli eletyksi, samoin stadilaistaustakin tavallaan loppuun. Minut valittiin viidestä hakijasta siksi, että kerroin olevani se kirjoittamaton mies, joka joutuu opettelemaan ammatissaan aivan uuden tavan käsitellä pikkuisia asioita viiden kunnan alueelta, jonne lehti 11 000 painoksina myydään.
Nämä ovat erikoisia henkilörakenteeltaan. On kaksi miestoimittajaa, joista molemmat maanviljelijöitä ja maistereita. Kaksi naistoimittajaa, jotka ovat keskisuurien maatalojen emäntiä samalla. Naispäätoimittaja oli melkein kuusikymmentä ja emäntä. Toimistossa päällikkönä emäntä, joka on toimiston vanhin. Seuraavana emäntä, joka vastaa kirjanpidosta, sekä ilmoitusmyynnistä. Vain nuorin jolla vastuullaan asiakaspalvelu, puhelinvaihde ja yleinen asioiden hoito, on vielä kotona asuva. Itse olen alle kolmen kymmenen, insinööri ja melkoinen naisten käyttäjä. Ainakin olin Stadissa.
Heti päätin toistaiseksi jättää toimituksen kaksi naistoimittajaa rauhaan. He olivat ainakin tekokuoreltaan niin täynnä itseään. Samoin vaikutti sen toimiston nuorin elävän prinsessamaailmaansa. Kohteeksi otin sen päällikön, vaalean, ehkä neljäkymmentä ja usein yhteisessä kahvipöydässä minua katsellut ja hämilleen mennyt, puheilleni hymyilyt.
Uutena en tietenkään saanut ”tärkeitä” kuten kaupunginvaltuuston juttuja, merkkihenkilöiden haastatteluja, tai kirjoittaa pliirumpläärymin pääkirjoituksia. Minä sain kirjoittaa sellaiseen ”pappilan hätävarasiiloon” laajamuotoisia artikkeleita käytettäväksi, kun meinaa jäädä sivu ilman mitään juttua. Se on monessa toimituksessa rangaistusmuotoinen tilanne. Minä pidin siitä, ettei tarvinnut ajaa ympäri pitäjiä kyselemässä joltakin kahdeksankymmentä täyttävältä kuulumisia.
En nykymaataloudesta tiedä mitään, paitsi traktoreista, niiden lisäkoneista, puimureista ja pienlaitteista. Se muu minun on opittava pian. Siksi toimiston toiseksi vanhin nainen Virva Haaja oli kohteeni oppimiseen ja naimiseen. Virva on siis noin neljäkymmentä, mutta yhä naisellinen, pirteä, sekä iloisen eloisa. Sain aamun toimituskokouksessa tähän keissini joitakin esitteitä, puolivalmiita MTK:n juttuja ja muuta syliin. Iltapäivän kahvilla sanoin Virvalle, kun muut kolistelivat tuoliaan ja olivat viemässä kuppiaan pesukoneeseen.

• Nolo juttu vaivata sinua heti näin alussa, mutta ei auta, kun pitää artikkeleissa olla asiatiedot kohdallaan. Maatalouden koneet ja laitteet, eivät ole ongelma, vaan se kaikki muu toimina. Emäntänä olet varmasti tietoinen, mitä isännän kanssa pelloista ja metsistä puhutaan. Päätoimittaja laittoi minut kirjoittamaan ne laajat artikkelit maataloudesta valmiiseen käyttöön.
• No ainakin on hyvä, ettet kysy traktorin hydraulisylinteristä mitään. Siitä en tiedä. Muusta jotakin ja autan mielelläni. Mitä haluat tietää ja koska?
• Voisin ottaa sanelukoneeseen keskustelut ja on tuossa varmaan neljäkymmentä valmista kysymysaihettakin kysyä. Tämä ei mene tunnissa tai kahdessakaan läpi. Nolottaa siis pahasti pyytää vaikka tänään tunnin jäämään tänne kanssani.
• Voi, ei se mitään soitan kotiin, että mieheni käy kaupassa ja katsoo kakaroille purtavan. Oliko tuossa kasassa niitä kysymyksiä? Minä neljän jälkeen … ei kun tule jo kolmelta huoneeseeni, niin aloitetaan! Minä vilkaisen kysymyksien tarkoitukset.
  Kolmelta aloitimme. Kaikki vaikutti lupaavalta. Sekin ajatukseni, että saisin Virvan siihen pisteeseen, että nussittaisiin, ei välttämättä nyt tänään, mutta pian. Neljän jälkeen perjantaina olimme toimistossa kahden. Ei ollut toimituksessakaan ketään, kun käytävävalotkin oli sammutettu. Meillä on vajaan tunnin melko tiivistä tietoa koneessa. Siitä kirjoitan jo neljä juttua. Lisään konetietämystäni vanhasta päästäni tarpeeksi pariin muuhun. Tuli tavallaan, kuin tauko asioihimme. Sanoinkin, että olisihan tuossa jo paljonkin asiaa valmiina, jos toisen kerran saamme saman määrän, niin saa riittää. Virvan vastaus oli paljon kertova.
• Joo. Sun kanssasi on niin helppo ja kiva tehdä työtä. Mielelläni teen toisenakin kertana ja vaikka kolmantenakin näin. Sinä olet lisäksi niin erilainen, kuin nämä muut täällä. Silloin kaksikymppisenä, kun tulin Helsinkiin lukemaan maa- ja metsätaloutta, pelkäsin sitä kaupunkia. Olin keväällä onnellinen, että pääsin pois sieltä tänne turvaan. Pelkäsin seuraavankin talven. Kolmantena uskalsin liikkua. Iltaisin ryhdyin käymään hieman jo osakunnassa ja kapakoissakin. Neljäntenä vuonna minulla oli jo liikaakin miesystäviä, eikä Helsinki ollut enää pelottava. Se oli kiehtova. Olin kateellinen teille siellä syntyneille, kun kaikki oli teille tuttua ja omaa maailmaanne. Sitten oli valinta, jäädä sinne pitämään valmistumisen jälkeen jotain vuokra-asuntoa pystyssä, tai tulla tänne emännäksi. Herra Haaja oli kosinut. Vastausaikaa oli sen valmistumiskesäkuun alussa viikko. Tässä minä sitten olen jo yhdettätoista vuotta.
  Hyvin nopeasti katseiden vetovoimalla, eleillä ja muulla olimme lähekkäin. Kerroin hänelle, ihailevani hänen naisellisuuttaan, hyvää ulkonäköä ja iloista olemusta. Sanoin olevani melkoisen kiihottunut ja halukas naimaan heti. Virva kokeili kuliani, joka jöpötti kovana housussa. Menimme päätoimittajan huoneeseen, jonne oli hankittu hyvä, kallis ja neljän istuttava sohva. Asiakastuolia ei siellä ollut. Suutelua oli pitkään. Oikealla kädellä riisuin tiukan jakkuhameensa vetoketjun ja hakaset auki. Työnsin sen, sukkahousut ja pikkupöksyt kerralla nilkkoihinsa. Aloin keskisormipanon märkään vittuun. Minulta revittiin villapaita, flanelipaita ja päällyshousut lattian kasaan. Sain kengät ja aluskalsarini itse pois. Kyrpä tärisi Virvalle käteen. Hän saattoi hän näyttelemättä ihastella sen pituutta ja paksuutta. Sitä tosin on tehneet muutamat muutkin naiset. Sain hänet selälleen. Jatkoin sormipanoani. Sain kielen yläreunan nyssykälle. Siitä tuli melko pitkä ja hieman äänekäs tuokio, kun nainen oli kiimassa ja nautti kaikesta, vaikka kyrpäni ei ollut sekuntiakaan vielä sisällä.
  Se halusi sinne ja en voinut vastustaa, että vitulle ja kuselle maistuvalla suullani suutelin, ohjatessani kyrvän juurta myöden synnyttäneeseen naiseen. Oli riittävän väljää nussia ja limaa oli enemmän kuin tarvittiin. Sohva muutenkin puhdistettiin sitten myöhemmin myös valuneesta spermasta. Olen jonkun naisen kanssa onnistunut panemaan yli puolituntia ja hänelle ainakin neljä jonkin aseteen orggua. Virvan kanssa ei aikaa mennyt niin paljon. Olin tavattoman kiimassa, kiihottunut. Haluisin pian sen laukeamiseni tunteen ihanan mielihyvän. Lisäksi Virava sai panon hetkellä aikamoisen elämyksen. Raapi, ääntelin, nostelin lantiotaan voimalla vastaani. Tuli aika ampua koko kivespatteristo tyhjäksi. Toipumisemme otti vartin. Tai ainakin niin kauan makasin päällään, vaikka pehmentynyt kyrpä oli lipsunut jo pois. Raukeus, tyydytetty olo ja kaikinpuolinen toisesta pitämisen olo ympäröi, täytti meidät. Siinä liudentui mielemme perjantai-illan pimeydessä päätoimittajan huoneen kalliilla sohvalla.
  Sohvaa pestiin, samoin pesin Virvan pyllyn, pakaravälin ja vitun naistenvessan sellaisessa naislavuaarissa. Itse kusin normaalipönttöön ja pesin käsilavuaarissa kyrpäni. Puhuimme tulevasta. Se tarkoitti, ettei yhtään mitään lisäelettä, sanaa, tai muuta muiden kuullen tapahtuneesta. Virva sanoi ihastuneensa minuun, mutta sanoi myös, ettei riskeeraa rikasta avioliittoaan millään.
• Voimme tehdä lisää tuota artikkelijuttuasi ja nussia kun se on varmaa vain meidän tapahtuvaksi onneksi. Muuten minä olen kiltti maatalon emäntä, jolla työ paikallislehdessä.

Pornonovellin Toimittajan seitsemän naista kirjoittanut Nimimerkki: Punainen lihahetero