Upseerin rouvat

Upseerin rouvat :

Kankaanpään oletetulle linja-autoasemalle tuli bussi Porista. Minä toisen varusmiehen kanssa toilailimme siinä, odottaen sitä käskyssä kerrottua noutamista varuskuntaan. Sinne on sentään toistakymmentä kilometriä. Lopulta pääsimme kuorma-auton hytissä perille juuri sopivasti syömään. Alkoi se erikoistehtäväni. Se oli yksinkertaisesti 1917 itsenäistymisen satavuotisjuhlaan valmistautuminen. Tarvittiin kaksi varusmiesalikersanttia siihen Niinisalon osuuteen, joka Helsingissä olisi mukana suurta paraatia. Siinä piti olla tietty määrä upseeria, aliupseeria ja varusmiehistä kokelaat ja jopa minä alikersanttia, sekä 24 varusmiestä. Oli 36 vuorokautta aikaa ajatella ja opetella sitä Niinisalon osuutta siinä. Ei ollut kiirettä ensimmäisinä vuorokausina.
Mielenkiintoiseksi tämän omituisen ryhmämme teki pieni parvi naisia! Toinen kokelaista oli varusmies, tai siis nainen. Tämä kiinnostavampi toinen oli luutnantin vaimo. Hän esitti ryhmän nelihenkisen Lotta-Svärd lottia. Oli ilmavalvonta-, lääkintä-, muonitus-, sekä toimistolotta. Virve Virtanen oli toimistolotta. Muut olivat jo neli- viisikymppisiä kapiaisten eukkoja myös. Me harjoittelimme laiskasti vesisateiden ja räntäsateiden välissä ulkona jotakin meille suunniteltua paraatin osaa. Tultiin pois, kun ei ollut mitään järkeä tässä tietämättä, mitä oli edessämme tai tuli takanamme. Majuri yritti kysellä Helsingistä, miten toimitaan. Ei mitään! Siksi minäkin vuorokausi toisensa jälkeen olin vain ja istuin välillä voimistelusalissa katsomassa ajankuluksi vanhoja SA-filmejä, SF-filmejä, että saisimme kuvan, mitä meistä odotetaan.
Virve Virtanen, kotirouva, luutnantin vaimo jo viidettä vuotta, jolla oli ikää 28 vuotta, istui viereeni. Asiansa oli perin normaali.

  • Meille on tullut jostakin varustevuokraamosta mallien 1936 ja 1939 mallien lotta-asut, upseeriasut ja aliupseerien asut tilattujen numerojemme mukaan. Tule sinä kanssani en avaamaan, kuljetuslaatikoista ja laitetaan nimilaput niihin.
    Se ei ollut kauhea tehtävä. Nimilistasta katsottiin arvomerkit ja koko kohdalleen ja hakaneulalla nimi rintapieleen. Puhuttiin siinä kaikkea. Virveä kiinnosti helsinkiläinen taustani. Hänellä oli hieman lapsellinen käsitys Helsingissä asumisesta, tai siitä että 70% porukasa on toisen polven tai kolmannen polven maalaistolloja, jotka olisivat muuttuneet jotenkin perin erikoisiksi siellä. Saarnasin hänelle kai hieman liian suoraan ja tavoilleni sanoja tarkoittaen. Hetken hän oli, kuin loukkaantunut, purskahti nauruun ja tarttui käsivarteeni sanoen.
  • Sinä olet hassu! Minun mieheni oli siellä kadettikoulussa ja piti sitä aikaa ihmeellisenä, vaikka Santahaminassa olikin. Hänestä helsinkiläisyys on jotakin kovaa ja tavoiteltavaa. Häntä keljuttaa olla ainakin viisi vuotta täällä luutnanttina, ellei saa sitten vakanssikomennusta vaikka Ouluun, tai Sodankylään. Nytkin se joutui ammuskuljetuksen valvojaksi viikoksi Turusta tänne. Se on viikon Turussa, vaikka ammukset tulevat tänne!
    Me siinä lajittelupöydällä istuessamme vierekkäin pääsimme hyvin nopeasti samalla aallolle, ajatus kulki käsikädessä kiiman ja tyydytyksen hakemisen mahdollisuuden kanssa. Me tavallaan halusimme siinä jo paritella, mutta olimme sentään järjissämme. Vain seisomaan nousten hieman suutelimme. Vein Virven käden jöpöttävälle housulleni tekemään muutaman puristuksen varresta.
  • Hui kauhiaa! Se on suuri! Mutta ei tässä, ei ikinä täällä kasarmilla mitään seksiä! Pääsetkö sinä iltaruokailun jälkeen tulemaan?
  • Sinun vuoksi otan minkä riskin vain.
  • Harmaatiilinen rivitalo F, mutta ei pihan kautta, vaan takapihan ja silloinkin tulet seinänvierustaa vasemmalta yhden pation ohi huomaamatta. Siinä on lumessa jo muitakin jälkiä. Siis F talo toinen asunto takapihan kautta minä laitan patiolle kynttilälyhdyn palamaan. Tuletko seitsemäksi?
    -Yritän. Minua ei pidättele reisiesi välistä nuolemasta mikään!
  • Hyvä tietää! Minä pesen alapaikkani puhtaaksi. Sinä vaikutat sonnilta. Olen helvetin kiimassa jo nyt. Alushousuni on liisterissä!
    Oli pitkästyttävä iltapäivä. Me juhlaryhmässä olevat emme ottaneet osaa vartiointiin tai muuhun palveluun. Siksi kävin suihkussa, josta menin eturuokailuun. Kuusimetsässä ennen seitsemää risuihin törmäillen pimeässä oli katsomassa kun kynttilälyhty tuli seinän pitimeen. Kävelin sinne päätyyn. Ensimmäisen huoneen valosta livahdin lyhdylle ja sisään. Sylissä oli Virve. Sylinsä avasin vaatteista, raapien omianikin lattialle sikin sokin. Suorastaan raiskaajan ottein sukelsin nuolemaan vittua. Käteni liikkuivat vartalolla, kieleni käydessä liukkaalla, kuin outo laite välilihasta nypykän päältä karvoille saakka.
  • Tule jo! Nyt se sisään … se saatana suuri kyrpä nyt sisään!
    Olohuoneen matolla yhdyimme me, varusmies ja upseerin rouva, kuin subutexiä syöneet homot hevoset. Siinä ei ensimmäisellä renkaanvaihdolla ollut juuri hellyydellä, rakkaudesta supisemisella tai liiallisella silmiin katselulla aikaa. Ajasta puheen ollen se varvi oli ohi noin kolmessa minuutissa kymmenessä sekunnissa. Virve vääntelehti, puri minua rintalihaksesta, ettei kai huutaisi liikaa. Räjäytin neljän raketin maitiliemet vittuun kohtuaukosta sisään saakka peräkamariin. Läähätimme onnestaja rasituksesta. Nyt saimme jo suudeltuakin ja makasin rouvaa littanaksi afgaanimattoa vasten.
  • Minun on päästävä kuselle! Tuo kyrpäsi ja spermasi sai aikaan sen. Nosta minut jaloilleni ja tue! Sperma saatana valuu reisille!
    Lotrasimme siinä puhtaaksi alapäitämme. Virve halusi lepäämään sänkyyn. Se tosin melko pian muuttui kuusysiasentoon, jossa hillitöntä imentää ja nuolua. Siitä seurasi se parikymppisen ihme, että kyrpä seisoo muutaman minuutin päästä uudelleen, etenkin kun kaunis, virheetön rouvan vartalo oli käytössä. Tätä varvia nussittiin rauhassa, järjellä, takaapäin, ratsastaen. Lopuksi sitten lähetyssaarnaajalla taas mielettömäksi menoksi, jossa kai kyrpään ja vittuun otti jo kipeääkin välillä. Sitä tilannetta nautintoineen säesti puhelimen soittoääni.
  • Se on mieheni. Tunnen tuon. Nussi! Nussi nyt vaan loppuun! Nussi kovaa! Tämä on jännittävää ja erikoista! Nussi loppuun!
    Minä nussin soittoääneen, joka on muutama tahti rytmillisestä rumpujen lyönnistä Horst Wesselin laulun alusta. TUMPP! TUMPP! Tumpp! Liemeni ruikki. Nautinnosta tosiaan kipeää tehden, mutta 80 prosenttia ihana nautintoa tuntien valuin kivekset tyhjiksi. Virve oli nyt kiljunut. Naapurit kai ihmettelee. Virve palasi nopeammin elämään huohotuksesta ja himon laukeamisen utulinnasta. Kävi taas pesulla ja otti puhelimen. Soitti ja kertoi olevansa harjoituksissa. Madalsi ääntään ja sanoi, että tämä on perseestä! Ei tällaista helvetin lapsellista kohta kukaan ota tosissaan. On mentävä taas kun kutsu käy. Sulki puhelimen.
    Minä otin riskin, jääden yöksi. Aamulla nussimme puolen tunnin varvin, kuin aviopari. Kiirehdin syömään ja tulin tuvalle. Kukaan ei ollut kaivannut, enkä mitään leuhkimaan ruvennutkaan. Kävin kahtena yönä Virvellä. Niissä ei ollut tätä hulluutta enää yhtään, vaan kypsää panoa, halujen hulluutta ja kiiman liemen litinää. Sitten tuli herra luutnantti kotiin.

Toinen osa

Virven kanssa loppui juttu seinään. Kasarmilla ei ole mitään panoa ja rivitalolla sitäkin vähemmän. Ollessa kesä, voisi luonnossa pikapanon tehdä, mutta nyt vain räntää, räntää ja räntää tuli. Yhä vähemmän me mitään harjoittelimme. Yhä laiskemmiksi kaikki muutuimme. Lopulta majuri sanoi, että on pakko lähteä pääesikuntaan kysymään, onko tämä älyllisten keksintöä? Minulla oli siihen ajatus. Oli viettämättä lomanikin. Kysyin asian suoraan.

  • Herra majuri! Minulla on pitkä viikonloppuloma käyttämättä. Täältä ei Helsinkiin pääse kuin puolen vuorokauden reissaamisen kautta Porista. Voiko olla, että pääsen kanssanne Helsinkiin?
  • Helsinkiin? Minä lähden sinne huomenaamulla aikaisin kello viisi. Ajan Huittisten kautta kakkostietä. Tehän olette helsinkiläinen? Oliko ajokortti?
  • On. Olen.
  • No niin. Te olettekin kuljettajani Kasarmitorille! On tiet niin perkeleen liukkaat. Parempi ajaa parikymppisen silmin ja reaktioin. Lähdetäänkin vasta kuudelta. Käykää eturuokailussa ja valmis tuossa pysäköinnissä. Oletteko te ajanut paljon?
  • Kortti on yli pari vuotta ollut. Toimin perheessämmekin pitkien matkojen kuskina Lappiin, tai muualle Suomeen isän työreissuissakin.
  • Hyvä! Varautukaa siihenkin, että vaimonikin haluaa Helsinkiin. Auto voi olla siellä pääesikunnan sisäpihassa päivän ja vaimo osannee Stockalle ja muualle. Ajan itse sitten iltaa vasten tänne.
    Anja Suokas istui aamulla Volvon takapenkillä. Sanoin päivää ja olevansa Anja ja herra majurilta sai suokaan nimekseen. Häntä pitää sinutella, joskin herra majurinsa ehkä vaatii sotilastapojaan. Minun elämäni oli ovelasti läpikäyty ennen Kiikan siltaa. Siitä Huittisiin oli sitten loppuelämänkin asiat selvillä. Oli selvillä, että armeijan alkuaikoina loppui seurustelusuhde lukioajasta olleen ystävättären kanssa. Ajatuksiin miksi vastasin Anjalle roisisti.
  • Menin ensimmäiselle lomalle Riihimäeltä. Minua tultiinkin tapaamaan asuintaloni ulkopuolelle vieraan miehen kanssa. Kerrottiin, että avaimet on pöydällä. Nainen oli noutanut omat, kamansa pois. Vieressä kuono punaisena jo intoili uusi karju. Se olikin siinä.
    Ajeltiin menemään hiljaisuudessa puolen tuntia. Majuri halusi tietää ajatukseni siitä harjoituksistamme.
  • Sikäli kivaa, että saan olla poissa muusta palvelusta, ulkona juoksusta ja kaikesta ikävästä alikersantin alokkaan opetushommasta. Muutenhan se on vaikeaselkoinen asia. Mitä me juuri esitämme jossakin, jos kaikista varuskunnista on melkein samanalaista tarjolla?
  • Oikein hyvä kysymys, jota olenkin menossa kysymään. Lukiessani tämän käskyn, luulin jonkun pelleilevän. Soitin kaverilleni Säkylään Huovinrinteelle. Hänellä oli sama paperi ja kaverillani Oulussa Hiukkavaarassa. Hullujen hommaa!
    Tultiin Kasarmitorille. Ajoin pihaan vartiosotilas tuli ajamaan pois. Majuri nousi kysymään siltä, että minne puolustusvoimien ajossa olevat auto laitetaan? Se sai siihen jäädä. Anja tuli kassinsa kanssa viereeni.
  • Opasta minut Stockmannille! Se on täältä päin niin erilaista nyt. Miten mieheni tulen takaisin?
    Sopivat soittelevansa. Lähdin Anjan kanssa liikkeelle. Hän Espalla otti kiinni käsivarrestani, muka ollessa liukasta. Sanoi kyllä syynkin. Heillä ei ole lapsia. Pitäisi luonnon mukaan olla juuri varusmiesikäinen poika, joka kuoli onnettomuudessa. Sanoin kyllä mielelläni olevani hetken poikansa esittäjä. Sain siinä ruotsalaisen teatterin vieressä täysin odottamattoman kyselyn.
  • Miten sinä asut? Tarkoitan, onko oma asunto?
  • On. Taka-Töölössä. Miten niin?
  • Sinulla ei siis ole nyt tyttöystävää. Minä puhun nyt vaarallisesta asiasta ja asiasta, jota ei naisen, ei minun ikäisen neljä ja viisi ikinä pitäisi nuorelta mieheltä kysyä, mutta minä kysyn. Olenko minä sinun silmissäsi aivan ikäloppu? Tuntuuko tämä, että pidän sinusta kiinni, jotenkin pahalta tai omituiselta?
    Parissa sekunnissa tajusin, että minua isketään. Tämä nainen ehkä purkaa frustraatiotaan, joka on kestänyt pitkään nyt, tai pyrkii sen avaamiseen. Tämä nainen on avun tarpeessa, mutta enemmän ehkä kyrvän tarpeessa. Siksi osasin kertoa sen oikein.
  • Sinä Anja et ole ikälopun näköinen. Äitini on saman ikäinen ja näyttää viisitoista vuotta sinua vanhemmalta. Minä olen ylpeä, että pidät minua poikasi korvikkeena ja juuri noin käsivarrestani. Minä ottaisin sinut syliini ja suutelisin, jos uskaltaisin.
  • Kyllä sinä uskallat. Tee se nyt heti!
    Minä, siis me suutelimme. Kävelimme taksitolpalle. Kerroin, että Savilankadulle ja suutelin, kopeloin vielä täyteläistä rintaa ja avasin päällysvaatettaan, että käteni kulki reittään pikkuhousulle. Anja suhisi korvaani, että pitää päästä pian selälleen alleni nussittavaksi. Nussitaan paljon ja pitkään! Sitä me teimme kolmen tunnin aikana kahdesti. Anjassa oli kolme vaihdetta. Ykkösellä kun vain nuoli, hän kiemurteli ja äänteli. Kakkosella kun nussi, hän kiemurteli ja äänteli lisää ja puristi pirusti, puhuen ruokottomia vitustaan ja kyrvästäni. Kolmosella, kun hän sanoi, että voin työntää keskisormen perseeseensä, jos haluan, tuli kiemurteluun jo kaivinkonetta, dieselin ääntä ja nautinnon tärinää. Nussin kyrvällä ja keskisormella. Hieman akrobatiaa se vaati, mutta olihan tulos melkoisen suuri orggu ja naisen vapinaa onnestaan. Minultakin armeijan odotusspermat olivat liikkeellä rynnäkkönä. Sormi haisija Anja valui. Pestiin mitä oli pestävä ja pantiin frotee pyyhe spermalätäkölle. Maattiin kertoen lapsellisia asioita toisillemme. Anja vannotti, että Niinisalossa minun pitää tulla koko yöksi, kun herra majuri on poissa.
  • Minä yritän tulla. Kaikki vain muuttuu, kun joulukuun kuudes on ohi.
    Sen tosien varvin jälkeen heti soi Anjan puhelin. Jotenkin hän pystyi vastaamaan. Sanoi olevansa juuri alusvaateosastolla, joten ei pitkää juttua. Väitti ainakin tunnin menevän. Lopulta sanoi taksilla tulevansa. Me lensimme vaatteisiimme. Taksi oli valmiina kun sen soitin. Forumista Anja haali vartissa hepeneitä kassillisen. Me taksin kanssa istuimme jalkakäytävällä odottamassa. Ajettiin Kasarmitorille. Anja työnsi satasen kuskille. Sillä rahalla ajoin takaisin nukkumaan Savilankadulle. Nukuin pitkään kuivuvan spermani, Anjan pilluliman ja froteen päällä.
    Loma loppuvat. Keplottelin taas itseni Kankaanpään bussiasemalle tai ainakin sen nimisen rakennuksen pihaan. Soitin Anja Suokkaalle. Hän kertoi tulevansa noutamaan. Miehensä on jossakin kokouksessa varuskunnan alueella. Nussimme metsätiellä Volvon takapenkillä pikkuisen huonon ja hankalan ruiskahduksien sarjan. Jäin autosta pois ajoissa ja kävelin kasarmille. Koko paska oli ollut turhaa,tai ei tietysti minulle, mutta sadoille muille ympäri Suomen. Sellaista aikakausien ja pukujen esittelyä ei tule joulukuun kuudes. Sen korvaa jokin pelleily Kasarmitorilla. Sauli Niinistö olikin halunnut olla kukko tunkiolla, TV:ssä ja lehdissä kuvissa. En päässyt enää Anjan reisien väliin, enkä Virvenkään. Se naiskokelaskin jäi kokeilematta. Lotissa olisi ollut vielä parikin varmasti alle laitettavaa liukasta ja kokenutta nelikymppistä karvarakoa.
    Majuri halusi tietää, haluanko jäädä kouluttamaan Niinisaloon neljäksi kuukaudeksi? Toinen vaihtoehto on, että hän kirjoittaa minut Helsinkiin kaartiin ties tekemään, mitä sattuu. Valitsin sen. Ajatukseni oli, että täällä jään kiinni majurin, tai luutnantin akan päältä. Se voi olla hankala juttu. Anja Suokas soitti, kysyen, voiko hän tehdä jonkun tekosyyn varjolla matkan Helsinkiin, kun olen poissa jo armeijasta. Sanoin, että kyllä tietysti!

Pornonovellin Upseerin rouvat kirjoittanut Nimimerkki: alikessu vaan

Lue myös

Annoin kissanaiselle kovaa kyrpää pimppiin ja hänen vakonsa valui jälleen liukkaana lämpimistä nesteistä ja yritin antaa hänelle parastani.

Kissanainen

Kissanainen : Kerronpa teille ensin hiukan rivitaloasuntoni naapurin rouvasta Terhistä. Tai ei hän varsinaisesti mikään …

Juuri 18 vuotta täyttänyt tyttö saa isoa kalua tiukkaan pilluun

Teinitytön kasvatusopas

Teinitytön kasvatusopas : Luokkahuoneen ikkunat ovat auki, mutta siitä huolimatta täällä sisällä on melkeinpä sietämättömän …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *