Uskovaisen tytön kanssa

Lukiovuosinani luokallani oli pieni, sievä vaalea tyttö nimeltä Milla, joka oli todellinen ilo silmälle ja sydämelle. Mietin usein, olinko rakastunut häneen, mutta totesin, että uskovaiseen tyttöön ei kannattanut, koska sellaisen kanssa ei saisi naida ilman papin aamenta, ja siihen suostuminen kuulosti ahdistavan lopulliselta ajatukselta. Mutta olimme hyviä ystäviä, ja koska olin yksinäinen ja raskasmielinen, sellaisia ei koskaan ollut tarpeeksi.

Vaikka emme varsinaisesti seurustelleet, flirttiä ja kaksimielistä huumoria riitti. Saatoin esimerkiksi kysyä Millalta, saisiko häntä nussia, ja hän vastasi joka kerta nauraen, että ehkä sitten jos hän rakastuisi minuun. Kumpikaan ei pannut pahakseen tätä sananvaihtoa, ja sen jälkeen olimme yhtä hyvät ystävät kuin aina ennenkin. Mutta seksikäs hän oli, niin uskovainen kuin olikin. Kesäisin hän pukeutui hyvin paljastaviin valkoisiin leninkeihin ja kertoi nauraen, että piti varoa tuulta, koska hänellä ei ollut niiden alla mitään. Sopivasta kulmasta saatoin ohikiitävän hetken ajan nähdä hänen alastoman vartalonsa, ja totta oli, että sitä ei verhonnut muu kuin kesämekko. En kuitenkaan tohtinut koskea saati suudella häntä, koska olin tavattoman ujo ja halusin myös kunnioittaa uskovaisen tytön koskemattomuutta.

Lukioaika loppui ja kukin lähti pikkupaikasta omaan opiskelukaupunkiinsa. Suurimmaksi osaksi kouluajat jäivät uusien huolien taakse, mutta Millan lempeyden ja kauneuden muistin aina. Ja kun olin jo kahdenkymmenenkahden vuoden kypsässä iässä, olkapäätäni kosketettiin, kun istuskelin kantakahvilassani sumppia juomassa ja päivän lehteä lukemassa.

”Moi”, tytönääni sanoi. ”Muistatko mut?”

Käännyin katsomaan ja kukapa muu siinä olisi ollut kuin Milla. Hän oli hieman aikuisempi kuin minä hänet muistin, mutta kauneus, ilkikurinen hymy ja tähtisilmät olivat ennallaan. Masis, joka minua oli vähän vaivannut, oli kuin pois puhallettu. ”Milla!” huudahdin. ”Miten sinä tänne olet päätynyt?”

”Se on pitkä juttu”, Milla vastasi, ja hänen hymynsä haalistui, kun hän ryhtyi kertomaan vaiheistaan. Heti lukion jälkeen hän oli mennyt naimisiin uskovaispiireissä tapaamansa pari vuotta vanhemman pojan kanssa, joka oli suuntautunut insinööritieteisiin. Mutta Milla oli aina ollut hiukkasen taiteellinen, runoillut, maalaillut ja lueskellut, ja se ei miellyttänyt poikaa, joka piti sellaista turhuutena. Niinpä he eivät ollenkaan sopineet yhteen, ja koetettuaan aikansa pitää kulisseja pystyssä he olivat eronneet – kummallekin oli tuskallista myöntää, miten pahan erehdyksen he olivat tehneet.

”Nyt mä olen päättänyt vaihtaa oppilaitosta”, Milla sanoi – vanha opiskelukaupunki muistutti häntä epäonnistuneesta liitosta, ja alan vaihtokin oli mielessä yhtenä mahdollisuutena. Hän oli nyt katsastamassa minun yliopistoani yhtenä mahdollisena kohteena. ”Mitenkäs sun rakkauselämä ja muukin?”

”Ei kaksista”, huokaisin. ”Jotain tyttöprojekteja ollut mutta suurin osa on lopahtanut ennen ensinaintia ja ne seksijututkaan eivät ole pitkään kestäneet. Kunnon pitkä rakkausjuttu olisi ollut kiva vaikka sitten ei olisi kestänyt.” Sanoin jopa, että tavallaan olin hänelle kateellinen: hän oli saanut kokea millaista seurustelu ja yhdessäolo oli, ja nyt vielä nuorena hän tiesi jo paremmin mitä halusi. Ja kai siinä hänen avioliitossaan jotain hyvää oli ollut?

”Olihan siinä”, hän vastasi hiukan punastellen. ”Seksi teki tosi hyvää.”

En oikeastaan ollut hirveän yllättynyt, kun Milla myönsi tämän. Hänestä oli aina nähnyt, että pohjimmiltaan hän oli hyvin seksuaalinen ihminen, vaikka uskovaisuus vaikuttikin vastavoimana. Hänen tapansa kantaa vartalonsa oli hyvin sulokas – hän oli yhteen aikaan harrastanut tanssiakin. Ja entäs ne paljastavat kesäleningit sitten. Nytkään hän ei ollut mitenkään peittävästi pukeutunut – rinnat kurkistivat antavasta kaula-aukosta.

”Olitko sitten sen tyypin kanssa vain seksin takia?”

”Loppuaikoina joo”, Milla tunnusti. ”En halunnut että se loppuisi.” Hän punasteli taas ja sanoi: ”Sori, mun ei pitäis puhua näistä. Sulle vaan on jotenkin helppo tunnustaa.”

”Ihan normaaliahan toi”, sanoin ja tarkoitin sitä: herttainen uskovainen tyttö oli ihan ihminen myös seksuaalisten halujen osalta. Sydämeni lämpeni hänelle, ei rakkaudesta, ei himosta, vaan ennen kaikkea myötätunnosta. ”Kaipaatko sä sitä paljon?”

”Kaipaan joo”, hän vastasi ääni väristen ja melkein kuiskaukseksi alentuen. Sitten hän kähisi: ”Voitasko me…?” Hän katsoi minua silmin, joissa näkyivät monet tunteet: häpeily, pelokkuus, kaipuu, kiintymys ja silkka himo. Hänen silmäkulmiinsa ilmaantuivat pienet kyynelet. Hän ei ollut koskaan näyttänyt niin kauniilta.

”En osaa heti sanoa”, vastasin. ”Mennään meille kotiin, jutellaan ja rentoudutaan, katsotaan sitten miten asia on edetäkseen. Sopiiko?”

Milla nyökkäsi, mutta aika synkän näköisenä. Join kahvini loppuun, vein lehteni lehtitelineeseen ja lähdimme sitten bussipysäkkiä kohti. Milla tarttui käsikynkkääni, ja huomasin kuinka häntä vavisutti. Oli selvää: hän oli kiihottunut ja kaipasi tyydytystä lemmennälälleen. Minua hämmensi, että tuo kiltti seurakuntanuori oli parissa vuodessa muuttunut himokkaaksi rakastajattareksi, mutta kyrpäni alkoi jo varovasti nostaa päätään: ehkä meidän olisi hyvinkin hyvä olla yhdessä?

Pääsimme kotiini, opiskelijakämppääni, jossa vallitsi se tavallinen sekasotku. Se ei häirinnyt Millaa ollenkaan, hänellä oli muuta ajateltavaa. Hän alkoi riisua vaatteitaan, ensin sormet vapisten ja epävarmoina, mutta yhä rohkeammin. Lopulta hän heitti alusvaatteensa nurkkaan yhdellä mahtavalla piruetilla ja seisoi ilkialastomana edessäni. Pillussa näki jo kimaltavan kosteuden, ja kasvot olivat punaiset, eivätkä ainakaan ujouttaan. Terhakat rinnat olivat vielä upeammat kuin olin uskonutkaan, ja nännit näpöttivät kivikovina.

Olin itse yhä hämmennyksissäni, mutta tunsin syvää hellyyttä Millaa kohtaan ja ojensin käteni painaakseni hänet syliini. Niin alasti ja himokas kuin hän olikin, hänessä oli jotain herttaista viattomuutta vielä nytkin. Hyväilin hänen selkäänsä, suutelin ja nuolin nännejä ja painauduin häntä vasten. Nyt kyrpäni oli kova kuin terästanko. Nyt halusin häntä. ”Oi Milla”, sanoin, ”anna minun tehdä sinulle hyvää!” Millan silmät olivat kiinni, hän hymyili ja nyökkäsi.

Kuljetin huuliani hänen rinnoiltaan pitkin vatsaa, kunnes kieleni löysi hänen pillunsa. En ollut aikoihin edes yrittänyt antaa kellekään suuseksiä, mutta nyt halusin palvoa Millan puhdasta ja viatonta kauneutta tuottamalla hänelle nautintoa kaikin mahdollisin tavoin. Pyörittelin kieleni kärkeä hänen häpykielellään ja häpyhuulillaan ja työnsin sen emättimen sisälle. Hän päästi suloisen seksikkäitä vingahduksia, jotka kuulostivat siltä kuin tulisivat jonkin aivan muun olennon sisältä kuin Millan. Käteni kartoittivat hänen peppunsa ja reisiensä alastonta ihoa ja laskivat hänen kylkiluitaan. ”Aah…lopetaaa…tai älä älä lopeta”, Milla parahteli, ja minähän en lopettanut. Lopulta orgasmi tuli ja hän vapisi kuin horkassa ulisten jotain epämääräistä rakkaudesta.

Mutta eihän se tietenkään siihen loppunut. Kyrpäni oli kivikova ja halusin Millaa, halusin Millan nauttivan. Onnistuin sähläämään kaluni päälle jostain kondomin ja työnsin kaluni pohjaan asti. Jos Milla olikin saanut miehensä kanssa harjoitella näitä touhuja, hän ei ollut tainnut väljentyä, sillä pienikokoisen naisen pieni pillu puristi kaluani ihanasti. Aloin nussia häntä keskittäen painoni lantiolle, jotta hän tuntisi sen pillussaan. Hän ulvahti joka työnnöllä ja rukoili: ”Nai! Nai mua, rakasta mua kulta!”

Nain ja rakastin. Milla-kullan täytyi saada vain parasta. Aloin pyörittää lantiotani niin, että kyrpä tuli välillä sisään vasenta, välillä oikeaa pillunseinämää hieroen, ja tyttö huusi: ”Oi! Oi mitä sä teet rakas, se on niin…ihanaah…”

Sitten tunsin että sperma oli lähdössä matkaan, samalla kun Millan pillu kouristeli ihanasti. Jatkoin hänen panemistaan omaan orkkuuni saakka, ja hän huusi aivan suoraa huutoa siinä vaiheessa kun minulta lähti siemen. Melkein meni taju, kun sain olla tämän tytöistä ihanimman kanssa näin.

Lepäsimme aikamme, ja sitten Milla nosti päätään. Hänen kauniilla kasvoillaan oli tuttu veikeä hymy, tuttu minulle jo vuosien takaa. ”Ei tarvinnut paljoa jutella”, hän hihitti. ”Oi kun tää teki hyvää kulta.”

”Päihittikö avioseksin?”, kysyin häneltä.

Milla nauroi vain, mutta sitten hän sanoi: ”Yhtä juttuu mä jäin kaipaamaan.” Hän piti pienen tauon. ”Mä haluisin lotrata sun spermalla.”

”Lotrata mun spermalla?” hämmästelin.

”Musta on niin ihanaa nähdä kuinka sperma tulee ulos kalusta”, hän sanoi, ja ääni kuulosti taas pakahtuvan. ”Ja mä häluun hieroo sitä voiteeksi ihooni.” Hän otti kortsun pois kyrvältäni ja alkoi hinkata sitä edestakaisin kuin osaava ja harjoitellut tyttö ainakin.

Vaikka olin raivokkaan naintimme jäljiltä aika voipunut, kyrpäni nousi taas täyssalkoon hänen taitavien, hellien ja rakastavien sormiensa ansiosta. ”Tekeekö hyvää rakas, tekeekö”, hän kähisi. En voinut muuta kuin öristä jotain epämääräisen myönteistä, sillä hän ei tosiaan armahtanut minua – hän runkkasi kaluani niin, että nautinnon aalto läheni vastustamattomana kuin tsunami. Tältä se ei koskaan tuntunut sen enempää naidessa kuin itse runkatessa! Kun siemensyöksyni sitten lähti, se roiskui hallitsemattomana ja sitä tuli ja tuli ja tuli.

Silloin Milla sottasi spermaani rinnoilleen ja kylkiinsä ja vatsalleen – ja hämmentävästi hän sai orgasmin pelkästään tuntiessaan siemennesteen ihollaan! Hän huohotti ja kähisi, ja hänen lanteensa keinuivat sillä tavalla kun tytön lanteet tahdonvastaisesti keinuvat orgasmin aikana.

”Nautitko sä siitä todella noin paljon”, ihmettelin. ”Sperman tunteesta iholla?”

”Oi kyllä, kulta”, Milla sanoi nauraen. ”Voisinks mä jäädä tänne vähän pitemmäks aikaa rakastelemaan? Saisit spermata mua vielä enemmän.”

”Totta kai”, minä vastasin ja otin spermaisen Millan syliini hyväillen ja suudellen häntä. Hän oli nautinnossaan ja sen jälkeenkin yhä sama kiltti uskistyttö. Minun rakas Millani.

Pornonovellin Uskovaisen tytön kanssa on kirjoittanut nimimerkki: millanmies