Aleksin tarina – Herätys, Osa:1
-Totuus on tarua ihmeellisempää. Toisaalta, hyvä tarina ei totuutta kaipaa-
Ulko-ovi kolahtaa alakerrassa ja kuuntelen kuinka ulkovaatekaapin veto-ovet avataan. Verneri nostaa päätään jalkopäässä ja pompahtaa kevyesti alas sängyltä. Se venyttelee pikaisesti kyyristellen selkäänsä ja häntä pystyssä katoaa huonee oven rakosesta hämärään.
Spiderman kyykistelee reidet levällään herätyskellon taustalla hohtaen pimeässä ja viisarit näyttävät suurin piirtein 23:11, kun ketterät, mutta varovaiset askeleet alkavat nousta kohti yläkertaa. Hymyilen ja tuijotan ovenrakoa herkeämättä ja pian Sebastianin kasvot kurkkaavat hämärästä hymyillen takasin.
-Moih. Ooks sä viel hereil? Sebu kysyy hiljaa ja lause katkeaa haukotukseen.
-Oon mä nukkunu, mut heräsin ku tulit. Vastaan kuiskaten takaisin.
-Aa sori. Mä yritin olla taas hiljaa.
Naurahdan.
-Ei se mitään. Mä herään aina. Mis te olitte?
Katselen mun isoveljeä oven raossa, enkä ole yhtään pahoillani siitä, että heräsin. Muutenki nyt on kesäloma, eikä ole edes aikasta herätystä.
-Me oltiin… Sebu alottaa, mutta siirtyy sisään mun huoneeseen, kai ettei yöllinen kuiskuttelu herätä turhaan muita. Verneri puikahtaa samalla ovenavauksella ja hypähtää kissamaisen kevyesti takaisin mun jalkopäähän.
-Me oltiin rannal. Pelailtii ultimatee ja käytii uimas Mikon, Alin ja Marin kanssa. Nii joo ja kävi Joniki siel.
Sebulla on päällä farkkushortsit ja valkoinen T-paita. Niin valkoinen, että se melkein hohkaa pimeässä. Sebu näyttää mun silmiin niin isolta, vaik se on vasta 14. Tottakai isän ja oikeiden aikuisten rinnalla se on vielä poika, mut mulle se on aina näyttänyt isolta ja turvalliselta. Sebu on aina urheillut paljon ja lätkääkin se on pelannu niin kauan kuin muistan. Leveät hartiat kannattelevat sileää T-paitaa, kuin vaatekuvastossa. Rintalihkaset erottuvat täyteläisinä paidan läpi ja kapeneva helma korostaa timmiä vatsaa ja hoikkaa vyötäröä. Musta leveähkö nahkavyö hahmottuu shortseista ja soljen alapuolella erottuu kookas kumpu, joka asettuu jäntevien ja muodokkaiden reisien väliin, jotka jatkuvat lahkeista ruskettuneina ja sileinä kohti lattiaa. Tietenkään en pimeässä näe niden sileyttä ja ruskettuneisuutta, mutta tiedän sen.
Olen ollut taas hiljaa ja vastaamatta mitään, ja vain ahminut silmilläni mun isoveljen piirteitä ja muotoja. En oikein edes osaa kuvailla tunnetta, mutta se tuntuu mun alavatsassa ja koko kropassa liikkuen aaltojen lailla, kuin näkymätön sively. Olen nyt 8 -vuotias, enkä edes muista milloin aloin tuntemaan noin. Ainakin jo päiväkodissa katselin kavereiden isiä ja veljiä, jotka kyykistyneinä auttoivat pukemaan päälle. Haarat levällään ja housut asennosta tiukkoina, jolloin pystyin näkemään kaiken mitä niiden alle kätkeytyi. Resien muodot, pyöreän takapuolen ja sen kaikkein kiinnostavimman. Haarovälin kummun ja muodot. Samaa tutkimustani tein myös mun isän ja oman veljeni kohdalla, enkä vieläkään ole saanut tarpeeksi.
-Mennää Aleksi nukkumaan. Koita saada unen päästä kii. Sebu hymyilee ja pörröttää mun kihartuvia hiuksia ja kumartuu antamaan suukon otsalle. Sebun tuoksu tarttuu mun ihooni hetkellisesti ja vedän sitä syvään sisääni, kuin nuuskuttava pentu. Hampaat välkähtävät hämärässä, kun kaunis suu raottuu hymyyn. Sebun tummat, pitkähköt hiukset on aseteltuna korvien taa ja tummanruskeat silmät näyttävät nyt pikimustilta. Sebu silittää vielä kehräävää Verneriä ja kääntyy ja kävelee kohti ovea ja vielä vilkaisee hymyillen. Mun katse vaeltaa V-mallista selkää pitkin kapealle lantiolle ja pyöreille pystypakaroille, jotka tiukan farkkukankaan läpi erottuvat. Lätkätukka laskostuu niskan päälle ja paidan kauluksesta takaa päin erottaa vain aavistuksen verran ihoa. Huokaan syvään ja samalla Sebu sulkee oven kadoten mun luotani.
Makaan ja tuijotan kattoa. En saa unta. Katson kelloani, mutta en välitä ajasta, vaikka Sebun käynnistä on kulunut jo yli tunti. Katselen taulussa kyykistelevää hamoa, ja mietin jos Sebu olisikin Spiderman. Se vois oikeesti olla. Tai joku muu supersankari.
Nostan peittoani ja käännähdän istumaan sängynreunalle. Sininen Spiderman -yöpuku on uusi, mutta jo valmiiksi hiemat tiukka. Mun mielestä sen just pitääkin olla sellainen. Myös mun painiharrastus osaltaan on tuonut muotoja mun kehoon ja sen takia monikin vaate mun pällä on kiristynyt. Nousen seisomaan ja Verneri pompahtaa mun perääni puskien jalkojani vasten. Painan kahvaa varovasti ja astun tasanteelle sulkien oven Vernerin takaa. Hiivimme hiljaa viereiselle ovelle ja painan kahvaa taas tarovasti alaspäin. Verneri luikahtaa huoneeseen samantien, mutta itse pysähdyn katselemaan sänkyä ja siinä makaavaa möykkyä.
Astun hiipien sisään isoveljeni huoneeseen ja suljen oven perässä. Verneri hyppää tottuneesti työpöydän tuolille ja asettautuu kerälle makaamaan ja nuolemaan etutasuujaan. Keskikesän yön valoisuus loimottaa ikkunasta Sebun kasvoille, jotka lepäävät suu raollaan suuren tyynyn reunojen kehystämänä. Nostan veljeni peittoa ja kuiskaan.
-Mä en saa unta. Voinks mä tulla vieree?
Sebu ynähtää vastaukseksi unisesti ja siirtyy lähemmäs seinää tehden mulle tilaa. Kömmin veljeni viereen jo valmiiksi lämpöiselle paikalle. Tyyny tuoksuu Sebulta ja painan nenäni siihen hengittäen veljeä sisääni. Peitto laskeutuu ja lämpöiset vahvat isot kädet kiertyvät ympärilleni. Makaan selkä Sebun rintaa vasten ja hengitän samaan tahtiin. Veljen hengitys niskassa on kuin lämmin silittävä käsi.
Avaan silmät. Digitaalinäyttö yöpöydällä näyttää 04:43. Ei väsytä enää yhtään. Voisin jo nousta, mutten halua. Haluan olla siinä. En tunne enää Sebun käsiä ympärilläni, mutta tunnen hänet takanani. Käännyn varovasti ympäri ja katselen veljeni nukkuvia kasvoja. Kuinka joku voi olla noin kaunis?
Nuuhkin veljeni kasvoja, mutten liian läheltä. Annan pienen äänettömän pusun nenänpäähän. Niin pienen, ettei siihen varmasti herää. Sebastian on edelleen kyljellään ja kasvot minuun päin. Kädet ovat löyhästi puuskassa ylävatsan korkeudella.
Vien pienen käteni varovasti Sebun vasemmalle rintalihakselle. Se on lämmin ja pyöreän kiinteä pehmeän paidan läpi. Veljen sydän lyö rauhallisesti, mutta oma syke on alkanut kiihtymään. Nieleskelen ja liikutan kättäni varovasti. Tunnen samalla miten mun haarovälissä alkaa tuntua kohinaa ja miten housujen kangas alka kiristämään entisestään.
Kohotan varovasti peittoa ja katson omaa haaroväliäni, jossa kankaan alla sojottaa ja sykähtelee mun kalu. Mun mielestä se on aina ollut kalu, tai vehje. Pippeli kuulostanu jotenkin hassulta. Jotku kaverit puhunu kanssa kullista ja kyrvästä. Neki mun mielestä kuvaavampia, kuin pippeli. Olen kanssa monesti kuullut, et mulla on iso. Oon vaan ajatellu et se on sukuvika, koska kotona, mökillä ja sukulaisilla oon vaan tottunu näkemään semmosia saunassa ja joskus uimahousujen, tai housujen läpi.
Katse kääntyy mun veljeen. Aamuyön valoisuus valaisee peiton reunan alle ja nyt nään Sebun sileät ja lihaksikkaat reidet. Niistä vähän ylöspäin tulee vastaan lahkeettomien alushousujen kangasta. Sebastian ei tykkää lahkeellisista, koska ne monesti kuulema rullautuu. Siksi se käyttää sellasia “Speedo-mallisia” ja mä tietenki samanlaisia.
Puristan huuliani yhteen ja kieli pyrkii, kuin väkisin huulten väliin. Katson aamuyön valossa kylpevää kookasta kohoumaa mun veljeni harmaissa alushousuissa. Katselen miten kankaan alla haarovälin täyteläissestä kiinteästä möykystä kohottautuu kohti vatsaa paksuhko varsi, joka päättyy vain hieman ennen alushousujen reunanauhaa. Varsi lepää pehmeänä hieman vinossa ja kärki painovoiman pakottamana kaartuen patjaa kohden.
Vien pienen käteni aivan sen lähelle ja vaikka en kosketa sitä, niin tunnen miten sen lämpö hohkaa mun kämmentä vasten. Ihan, kuin jokin taikavoima, tai supervoima, jonka tuntee, mutta ei näe. Uskaltaudun viemään käteni lähemmäs kunnes mun sormenpääni koskettavat kevyesti kangasta. Liuútan sormenpäitä mun veljeni etumuksella varovasti vieden etusormen aivan reisien väliin ja palaten sieltä vartta mukeillen aina reunanauhaan asti.
Toistan saman muutaman kerran ja samalla haluaisin koskettaa itseäni, mutta haluan mielummin kannatella toisella kädellä peittoa ja nähdä. Möykky sormenpääni alla alkaa nyt paisumaan ja liikkumaan. Sen varsi suoristuu ja paksunee kasvaen samaan aikaan pituutta. Alushousujen reunanauha alavatsalla alkaa vääntymään mutkalle ja ihon ja kankan väliin muodostuu aukko.
Ennen, kuin kerkeän mitään edes näkemään, niin veljeni riuhtaisee täkinreunan mun käsistäni sulloen sen haarojensa eteen ja samalla painaen mun käteni patjaa vasten. Säikähdän äkkinäistä liikettä, mutta en pelkää. Sebastian katsoo mua ilmeettömästi ja silmät jotenkin luonnottoman suurina siihen nähden, että se on vasta herännyt…
Palautetta ja kommentteja otetaan ilomielin vastaan…
Pornonovellin Aleksin tarina – Herätys, Osa:1 on kirjoittanut nimimerkki: -A-
