Jäätynyt jouluenkeli

Videon pysäytyskuvassa näkyi, miten kameraa kohti ryntäävän alastoman nuorennaisen kaunismuotoisten, vettä valuvien rintojen välistä lähtee vertatihkuva naarmu, kulkien yli toisen rinnan, vähän nännin yläpuolelta ja jatkuen sitten kylkeä pitkin selkää kohti, niin kauas, kuin kameran kuvakulma yltää.
————-
Lumi pöllysi auton takana, muuraten niitä pikkuhiljaa näkymättömiin ja etuvalojen näyttökin jäi vain muutamaan kymmeneen metriin. Jo iltapäivällä alkanut pakkaslumen höytyily lisäsi Jouluaattoillan erityisyyden ja taianomaisuuden tuntua, vielä kahdeksantoistavuotiaan kollinkin mielessä. Varmasti siihen oli osaltaan syynä alitajuiset, lämpimät muistot jännittävistä lapsuuden jouluista.
Vuokramökit olivat täynnä ja siskon kanssa olimme pyynnöstä käyneet kolmella niistä, minä pukkina ja sisko tonttuna, kaikissa useampi lapsi vanhempineen. Joissain isovanhemmatkin, meteliä oli riittänyt. Jokaisella mökillä vietettiin varmaan omanlaistaan, erilaista joulua. Osassa riehakasta, osassa jouluun rauhoittuen. 12 tapaa ja erilaisia perinteitä.

Selkä oli pukkivarusteissa kastunut useampaan kertaan. Sisko oli säestänyt kitaralla ja olimme duona laulaneet pari perinteistä joululaulua jokaisella käymällämme mökillä. Ainakin yhdeltä, perheen mummolta sai laulumme kyyneleen vierähtämään ryppyiselle poskelle.
Ja lauloimme vielä kotona kaksi vanhemmillemmekin, ensimmäinen iloinen rallattelu ja toinen Sylvian joululaulu. Vanhempamme kuuntelivat ensimmäisen hymyssä suin ja kun toinen alkoi, vakavoituivat molemmat kuuntelemaan.
Sylvian joululaulu oli ollut mummon, äidinäidin, lempilaulu. Mummo oli lähtenyt alkuvuodesta, heti joulun jälkeen loppiaisena ja nyt hänen lempilaulunsa kuullessaan, äitimme silmät täyttyivät kaipauksen kyyneleistä, joiden hän antoi valua, niitä estelemättä. Ja miksi olisikaan.

Meillä oli antaa yhteiset lahjat myös heille, heillä myös meille, vaikka oli sovittu, luvattu ja vannottu, ettei mitään lahjoja oman porukan kesken. Sama puhe joka vuosi.
Sisko jäi vanhempien seuraksi myöhäistä aattoiltaa viettämään, mulla oli ollut vastuu kuusien hankkimisesta kaikille mökeille, mökkivieraiden vastaanottamisesta ja opastamisesta. Kuusien koristelu jätettiin majoittujille, se antoi lisää joulutunnelmaa, ainakin lapsille.
Nyt ajelin rauhoittumaan parin kilometrin päähän, ihan vain itsekseni saunomaan ja nauttimaan hiljaisuudesta. Olin kuitenkin päivystysvalmiudessa ja puhelimella tavoitettavissa koko joulun, niin että yhtä saunaolutta enempää ei ollut vara ottaa. No, se ei ollut mikään ongelma.

Lämmityslaite työnsi, lyhyestä ajomatkasta huolimatta, jo sen verran lämpöä, että ikkunoista oli huuru poistunut. Äkkiä edessäni, kapealla, enää vain meidän omassa käytössä olevalle vanhalle pikkumökille vievällä tiellä, seisoo lumisateessa tumma hahmo, huppu päässään, selkä auton ajovaloihin päin.
Ilmeisesti nainen, tumma toppatakki puoleen reiteen, nilkkurit, ja niiden välissä näyttäisi olevan vain pakkasesta ja pienestä viimasta punottavaa ihoa.

Onneksi vauhtia ei ole paljon, saan auton pysähtymään parin metrin päähän hahmosta, ohittamaan ei olisi mahtunut. Katson hetken hämmentyneenä ja tajuan, että ihminen toppatakin sisällä vapisee hillittömästi. Ei käänny, vaikka seisoo yhtäkkiä umpipimeyden päiväksi muuttaneessa valomeressä.
Avaan oven ja nousen autosta, hahmo ei reagoi. Kierrän hänen eteensä ja tunnistan saman tien yhdeksi mökkivieraista, jotka olen opastanut joulumökkinsä saloihin. Tai oikeastaan hänen vanhemmilleenhan minun oli tarkoitus kertoa mökin ominaisuuksista, mutta ennen kuin ehdin alkua pidemmälle, oli molemmilla jo kolmenlitran pöntöstä lasketut, lähes piripintaiset viinilasit kädessään. Niinpä katsoin parhaaksi suunnata suurimman osan käytännön ohjeista tälle, nyt edessäni seisovalle, ilmeisesti lähes paleltuneelle nuorelle naiselle.

Hitaasti tytön katse kohdistuu kasvoihini, – Tiedätkö kuka mä oon, kysyn. Pieni, tuskin havaittava nyökkäys, – Oot melkein jäässä, tuu autoon, mä vien sut tohon meidän mökille, puolenkilometrin päähän.
– Okei, kuuluu vapisevien leukojen välistä heikosti, – Ei takaisin meidän mökille, hän saa kuiskattua.
– Ei, oo ihan rauhassa.
Jotain ikävää oli ilmeisesti tapahtunut ja todennäköisesti syynä siihen oli, ainakin osittain, molemmille vanhemmille heti alkuun maittanut punaviini ja varmaan sen jälkeen muutkin juomat.

Autoin hänet autoon, hän oli niin kylmettynyt, että autoon istuminenkin oli sellainen pyllähdys. Viimeistään siinä, kun autoin hänen jalkansa yli kynnyksen, varmistui hänen vähäinen vaatetuksensa. Toppatakin alla näytti tosiaankin olevan vain jonkinlainen paituli, sekin lyhyt.
Ei ihme, että hän oli reidet punaisina ja kylmissään, lämpötila oli kuitenkin pakkasella lähes kaksikymmentä astetta. Nilkkuritkin olivat sukattomissa jaloissa. Asetin hänelle turvavyön, vaikka matka oli lyhyt, hän näytti siltä, että ei ehkä hallitsisi vartaloaan auton heilahdellessa.

Ajoin mökkipihaan, olin käynyt iltapäivällä tekemässä tulet saunankiukaan ja -padan alle, vähän esilämpöä iltasaunomista ajatellen. Tietenkin tulet olivat palaneet loppuun jo aikaa sitten, mutta kuitenkin lämpöä olisi jonkin verran jäljellä.
Iltapäivän jäljet olivat kadonneet puhtaan lumikerroksen alle, piha oli neitseellisen valkoinen. Vain jänis oli käynyt napsimassa jyviä kauralyhteen alta, linnut olivat niitä sinne karistelleet.

Olin lyhyen ajomatkan aikana arponut, mitä tehdä kylmettyneen tytön kanssa. Tytön, no, hän tuskin oli itseäni paljonkaan nuorempi, mutta nyt niin haavoittuvaisen oloinen. Se aiheutti mielikuvan eksyneestä lapsesta.
Pysäytin auton, astuin ulos ja kiersin saman tien toiselle puolelle. Avasin tytön oven ja kun kylmä ilma tulvahti autoon, hän vielä kuin kutistui takkinsa sisällä.
Irrotin turvavyön ja otin hänet syliini, se onnistui korkeahkon maasturin penkiltä helposti. Tuuppasin oven kiinni polvellani ja suunnistin, liukastumista varoen, kohti mökin ovea. Kynttelikkö mökin pöydällä antoi ikkunan kautta kotoisan lämpimän mielikuvan siitä, miltä sisällä voisi näyttää ja tuntua.

Tyttö nosti vähän katsettaan ja näkymä mökistä kai rauhoitti, en ollut viemässä häntä mihinkään pimeään metsäluolaan. Hänen päänsä painui vasten kaulakuoppaani.
Sain oven auki, eipä sitä ollut tapana lukita. Lämmin ilma tervehti ulkoa tulijoita lievästi pipareille ja kuusenhavuille tuoksuen. Olin tuonut muutaman mökkikuusista ylijääneen oksan vedellä täytettyyn, isoon lasivaasiin, juuri tuoksua antamaan.

Laskin hänet toppatakkeineen mökin kangassohvalle, se oli pehmoinen ja sopivan lähellä takkaa, johon olin laittanut puut sytykkeineen valmiiksi jo päivällä. Vanha lämpöhukka, muurattu avotakka oli vaihdettu kevytrakenteiseen, suurilla lasiluukuilla varustettuun peltitakkaan, se antoi nopeasti lämmön pieneen mökkiin.
Raapaisu ja liekki tuohenkäppyrään. Mulla oli tapana sytyttää takka aina tulitikuilla, ei millään sytkärillä. Pari minuuttia ja tuli alkoi tarttumaan isompiin koivuhalkoihin.

Tytön, nyt tuli jo lyhyestä tervetulokättelystä nimikin mieleen, Pinja, katse oli kiinnittynyt kuivissa koivuhaloissa nopeasti leviäviin, lämmittäviin liekkeihin ja hänen vartalonsa alkoi pikkuhiljaa rentoutua vasten selkänojaa.
Pinja säpsähti, kun tartuin hänen nilkkaansa, mutta rauhoittui heti kun tajusi tarkoitukseni, vetää kengät pois jaloistaan. Vaihdoin kengät ihan käyttämättömiin, mummon kutomiin villasukkiin. Mummo olisi varmasti sanonut niiden odottaneen juuri tätä hetkeä, jääkylmät varpaat katosivat sukkien sisään.
Siirsin vielä matalan pallin Pinjan ja takan väliin ja nostin hänen jalkansa sen päälle. Takan loimu alkoi lämmittää sukkien peittämiä jalkoja saman tien.

Riisuin takkini ja kaadoin mukiin glögiä, reilusti puolilleen, lämmitin sen nopeasti mikrossa ja lisäsin vielä tilkan kirkasta, no, reilun lorauksen. Ei mulla kuitenkaan ollut tarkoitus humalluttaa häntä, mutta tuossa tilassa se taatusti nopeuttaisi lämpenemistä.
Maistoin itse sen verran, etten ollut lämmittänyt sitä polttavaksi ja tarjosin sitten hänelle. Vieläkin vapisevat kädet ottivat lämpimän mukin väliinsä ja saatuaan maistetuksi, joi hän siitä varmaan puolet kerralla, janoon ja kylmään.

Mökissä oli lämmin ja pian väri alkoi palata Pinjan poskille, vapina lakkasi ja vain ajoittaiset vilunvärähdykset muistuttivat siitä, miten lähellä vielä puolituntia sitten, oli käydä huonosti.
– Mä riisun sulta ton toppatakin ja laitan lämpimän viltin sun päälles, sopiiko, kysyin. Alkoi näyttää siltä, että pahin hätä oli ohi ja tyttö selvästikin kävi mielessään läpi äsken tapahtunutta.
Sain nyökkäyksen luvaksi ja etsin vetoketjun vetimen hänen leukansa alta. Sain nitkuteltua mytyllään olevan takin auki, hän auttoi kumartumalla ja nostamalla itseään, niin että sain sen ujutettua kokonaan pois.

Vaikka olin jo huomannut hänen vaatetuksensa täysin riittämättömäksi parinkympin pakkasessa ulkona liikkumiseen, niin kun hän nyt oli siinä jonkinlaisessa t-paidassa ja pienissä alushousuissa, niin oli aivan selvä, että muutama minuutti olisi saattanut riittää siihen, että hän olisi hoiperrellut tieltä sivuun, kaatunut ja jäänyt sinne paleltumaan.
Samassa niskakarvoja nosti pystyyn huomio Pinjan paidanetumuksessa, selvästi verta olevasta jälkijonosta, joka alkoi toisen liivittömän rinnan päältä ja jatkui kylkeä pitkin hänen selkäpuolelleen.
Seuraavaksi katseeni kohdistui pikkuhousujen peittämään reisiväliin, nivusessa oli myös pitkä, leveämpi raapaisujälki. Se alkoi edestä, kankaan peittämän häpykummun juuresta ja painui alas näkymättömiin. Myös siitä oli imeytynyt vähän verta haaraosan reunaan. Alempana, keskemmällä näytti myös olevan tumma, ehkä peukalonpään kokoinen läiskä.

Asettelin viltin hänen päälleen ja lisäsin muutaman halon takkaan. – Käyn laittamassa saunalle tulet, sulla ei oo mitään hätää täällä, en viivy kuin viis minuuttia.
Sain taas vastaukseksi pienen nyökkäyksen ja kun Pinja vielä samalla otti hörpyn mukistaan, kädet vain vähän täristen, tiesin hänen olevan jo suht tolkuissaan.

Työnsin jalkani vaarin vanhoihin, varrettomiksi katkaistuihin tallukoihin ja painelin puolijuoksua saunalle, en halunnut jättää Pinjaa pitkäksi aikaa yksin ajatuksineen.
Molempien tulipesiin, kiukaan ja padan, pari pienempää klapia, tuohikääröt ja isompia puita päälle. Tikusta liekki molempiin ja tiesin, ettei niitä tarvinnut jäädä vahtimaan, varmasti syttyisivät.

Pinja istui sohvalla, täsmälleen samassa asennossa, kuin lähtiessänikin, vain muki oli tyhjentynyt. – Otatko lisää glögiä, kysyin.
– Voisin mä vielä vähän. Sitten, – Mun pitää käydä pissalla, hän jatkoi.
– Tossa on vessa, näytin ovea, jos tarviit ja löydät sieltä alakaapista jotain, mitä voit käyttää, niin kaikkee voi.
Tiesin, että siellä oli tyttöjen juttuja, jonkinlainen kaikenvaralta setti. Pinja jätti viltin sohvalle ja hipsi, vielä vähän viluisen oloisena, t-paidassaan, peppu helman alta vilkkuen vessaan.

Ehdin tehdä samanlaisen lämpimän sekoituksen mukiin, ennen kuin Pinja palasi.
– Mä oon ihan hirveen näkönen, hän sanoi ääni väristen, pikkaritkin veressä sen sian kourimisen jäljiltä.
– Kenen, isäs vai, sanoin tuntien ällötyksen nousevan kurkkuuni.
– Ei se oo mun isä, se on mutsin uus ihastus. Tai kihlattu, Pinja sanoi pilkalliseen sävyyn. – Ne on ollu porukoissa reilun vuoden. Puolvuotta sitte se äijä myi jonkun firmansa, sai siitä kai jonkin verran rahaa ja siitä lähtien ne on sitte dokannu ihan riittävästi. – Mähän asun faijan kanssa, mut nyt se on jossain Argentiinassa, käynnistämässä jotain paperikonetta tai jotaan, niin mutsi manku sitte mut niiden kanssa ”joulunviettoon” tänne.
– On se äijä yrittäny käpäillä mua jo aiemminkin, mut nyt se teki sen viimesen kerran.

– Haluut sä kertoa mitä tapahtui, vai oisko se suoraan poliisijuttu.
– Emmä poliisia haluu, vaik ois mulla kyl nyt matskuu, millä sen sais liriin. Mut, mun pitää miettiä mitä mä teen, mutsin takia. Vaik oon mä sille yrittäny kertoo, mut se vaan sanoo sitä Ossin huumoriks.
Vai Ossin.
– Mä voin näyttää videon, ehdin ottaa puhelimen mukaan, ennenkuin häivyin sieltä mökiltä. Annatko sen siitä takin taskusta, Pinja osoitti kohti takkiaan.
– Mun piti päästä suihkuun ja ne alko oleen jo niin päissään, et varauduin vähän siihen idioottiäijään, laiton kännykän varuiks kuvaamaan, kun oon suihkussa.

Annoin Pinjalle puhelimen ja hän katsoi sen näyttöä, – Mutsi on soittanu melkein kymmenen kertaa ja se sikakin viis. Mä laitan mutsille viestin, et oon kunnossa, mut en mee takasin, muuta kuin huomenna hakemaan kamani. – Siis voinks mä olla yötä täällä sun luona, hän havahtui varmistamaan.
– Tietenkin voit. Joo, ihan hyvä ilmoittaa, etteivät ala sähläämään poliisia etsimään, kun ne nyt ilmeisesti on sen verran älyissään, et tajuavat sun häipyneen.

Pinja laittoi viestin menemään, eikä avannut enää heti tullutta lisäkysely viestiä.
– Tossa, mä oon siinä kyl nakuna, mut jos sua ei haittaa, niin mun puolesta voit kyllä katsoa, Pinja sanoi selattuaan tarkoittamansa videon kohdalleen ja ojentaen puhelimen.
Olin nyt jo nähnyt hänet melko vähissä vaatteissa ja todennut, että vielä näkemätön osuuskin todennäköisesti olisi ihan katseen kestävää, otin luurin.

Napaus ja tallennus lähti etenemään. Pinjan rinnat viivähtivät hetken melkein pystynäytön täydeltä ja sitten paljas selkä loittoni ja pyöreät pakaratkin saivat ruututilaa. Suihkuvesi kohahti valumaan hiuksille ja siitä alas, kastellen koko sopusuhtaisen vartalon.
Shampoo vaahtoutui hiuksiin ja niiden huuhtelun jälkeen koko vartalo sai, pienin pyllistyksin, jotka toivat parina vilauksena takaapäin näkyviin halkiviivaisen haarankin, ohuen pesuainekerroksen päälleen.

Sitten, karvainen selkä täytti hetkeksi koko näytön, kun alaston äijä, ihravanteet vyötäröllä, hiippaili ihan Pinjan taakse. Toinen käsi kiertyi rintojen korkeudelta Pinjan ympäri ja toinen työntyi takaa reisien väliin.
Videossa näkyi selvästi, miten sormet kouraisivat märkää haaraa, ilmeisesti yrittäen päästä työntymään Pinjan sisään. Etupuolelle kiertynyt koura taas oli puristunut toisen tissin ympärille, niin kovaa, että se näytti pullistuvan ulos sormien välistä.
– Nyt pidetään vähän joulukivaa, kuului hyökkääjän humalainen, kähisevä ääni videolta.

Näytti siltä, että yllätyshyökkäys jähmetti tytön, mutta vain hetkeksi.
Nopea pyörähdys vasemmalle irrotti sormet rinnasta, mutta kädessä oleva sormus veti samalla pitkän raapaisun toisen rinnan kautta kylkeen. Samoin haaroissa kouriva käsi kiskoutui pois, mutta videolta näki, miten äijän sormenkynsi tarkoituksella veti pitkin nivusta ja vielä keskeltäkin, yli häpyaukon ja peppureijän.
Sitten viuhahtava kyynärpää tavoitti ukon korvallisen ja nenänsivun, lähettäen hänet hoipertelemaan veri nenästä purskahtaen, päin laattaseinää, suihkun alle.
– Saatanan pikkulutka pihtari, mieles tekee kuitenkin, röhisi äijä verensekaista vettä pärskien, vielä puolierektiossa jöpöttävä kalunpätkä kivespussin päällä pomppien.
Video loppui lähikuvaan puhelinta nappaavasta Pinjasta.

Siinä tuli selitys kaikelle. Sillekin, että Pinja istui nyt siinä mökkisohvalla edessäni, puolialastomana, vilttiin kietoutuneena.
Ojensin puhelimen, enkä saanut sanotuksi hetkeen mitään.
– Vittu, äyskäisin jouluun sopimattoman sanan.
– Niinpä, Pinja vastasi hiljaa. – Mut nyt se on ohi, ei tuu enää tilannetta, missä se pääsis mun kimppuun. Ja huomenna teen tilanteen mutsillekin selväksi.
Mietin hetken, – Okei, ja mä tuun sun mukaan, vähän niinku turvaksi, siis jos haluut.

– Joo, tuu vaan. Se tulee olemaan tosi nopee käynti, mun kamat on suurimmalta osaltaan valmiiks kassissa. Mut voisinko mäkin tulla sinne saunaan, kun mulla jäi vähän pesuaineet iholle, niin kuin näit tolta videolta.
– Tietenkin, mä käyn vaan lisäämässä puita kiukaan alle, ei mee kauaa, kun siel on sopivasti lämpöö. Mut miten sä osasit lisauttaa sitä äijää tolleen, ihan kuin oisit harjotellu.
– No niin mä oikeesti oonkin. Meidän liikkamaikka, yks Krista, treenaa itsepuolustus lajeja ja se laitto meidät tytötkin harjottelemaan muutamaa liikettä. No, nyt ainakin yhdelle oli käyttöä.
– No ilmankos, mut hyvin sä vedit. Käyn laittaas niitä puita, juo sä se glögi sillä aikaa ihan rauhassa.
————-

– Nonni, se on ihan sitä vaille. Mä laitoin sinne pyyhkeet ja pepunaluset valmiiks ja pesuaineet sun muut löytyy siitä pesuhuoneen puolelta. Tossa on sulle systerin kylpytakki, se on pesun jäljiltä. Ja kato tosta kaapista puhtaat pikkarit, siel on vähän siskon varavaatteita. Voit vaikka pesasta omas, jos haluut.
– Kiitti, Pinja sanoi, otti kädestäni kiinni ja jatkoi, – Mut tää on nyt vasta mun oikee Joulusauna, ja mä en haluu olla siellä yksin.
En edes yrittänyt kieltäytyä, osoitin Pinjalle sormellani toisia, mummon vanhoja tallukoita, pätkäistyt nekin. Niillä oli oma nimensäkin, viussanat. Marssin kädestä vedettynä kuuliaisesti perässä, kun hän lähti tekemään omia jälkiään mökin ja saunan välille.

Vedin saunan ulko-oven kiinni perässäni ja kun käännyin, oli Pinja jo ripustanut kylpytakkinsa naulakkoon ja t-paita oli juuri nousemassa ylös. Jos hänen rintansa olivat videolla, tilanteesta huolimatta, näyttäneet upeilta, niin nyt edessäni, tummat nännit kovina nappuloina yläviistoon osoittaen, ne näyttivät suorastaan kutsuvan hyväileviä sormia ympärilleen.

Sytyttämieni kolmen kynttilälyhdyn pehmeä, melko vähäinen valo, toi hänen vartalonsa muodot esiin kuin unisina ja utuisina.

– Ai, sori, sain sanotuksi, kun tajusin vasta Pinjan kääntyessä minuun päin, jääneeni ovensuuhun seisomaan ja tuijottamaan hänen riisuutumistaan.
Pinja laittoi kätensä vyötärölleen ja työnsi, yhdellä sirolla liikkeellä, pikkuhousunsa nilkkoihin, nosti niitä varpaallaan ylös käteensä ja laittoi penkille paidan viereen.
Tämä kaikki kertoi, että hän oli jo saanut itsensä jotakuinkin tasapainoon illan tähänastisista tapahtumista. Uskoin, että terästetyllä glögilläkin oli oma osuutensa toipumiseen.

Pinja seisoi edessäni, kädet rentoina sivuillaan, mitään peittelemättä. Ymmärsin toopeuteni vasta siinä vaiheessa, kun hänen vartaloaan alas valuva katseeni oli jo hetkeksi jumiutunut hänen haaroihinsa, reisien väliin jäävään kapeaan rakoon ja pimppiviivaan. Pinja katsoi mua hymyillen.
Häkellyin vähän, – Sori taas, sanoin ja punastuin varmasti vähän.
Nyt näin selvästi, että kynnen vetämä verinaarmu tosiaan lähti jo ihan häpykummun sivusta, käsi oli koukannut alakautta, ja jatkui alas haaroihin, näkymättömiin.

– Sä oot nyt nähnyt musta jo melkein kaiken, nyt on sun vuoro.
Eipä siinä voinut enää alkaa mamistelemaan, villapaita ja t-paita pois, farkkujen nappi ja vetskari, ja nilkkoihin. Samalla kiskomisella lähtivät sitten sukatkin.
No siinä, kaks tuntia sitten kohdattiin nätin tytön kanssa, monen sattuman kautta ja nyt seisoin boksereissani hänen, joka oli jo ihan nakuna, edessään.

Pinjan katse oli asettunut jonnekin puoleenväliin minua, luultavasti boksereideni etumukseen, seuraavaa siirtoani odottaen.
Syvä hengenveto, sormet vyötärölle, työntö ja siinä sitä oltiin. Housut nilkoissa ja nyt jo puoliseisokista paksuuntunut, vähän eteenpäin osoittava, vaappuva kalu ensiesiintymisellä.
Hymy nousi ensin Pinjan silmiin ja levisi niistä koko kasvoille, – Ei huono, hän sanoi tutun tuntuisen sanaparin.
Katse ei hellittänyt ja sai nyt nähtäväkseen esinahan hitaan liukumisen pois terskan päältä, en pystynyt estämään kalun paisumista Pinjan katseen ja alastomuuden edessä.

Toivuin siitä liikkeelle, osin peittääkseni oman hämmennykseni, otin hänen kädestään kiinni ja ohjasin löylyhuoneen ovesta sisään. Siellä paloivat samanlaiset kynttilälyhdyt, kaksi, alalauteen molemmissa päissä. Alhaalla siksi, että istumakorkeudella tai ylemmäs laitettuna kynttilät olisivat sulaneet lyhtyjen sisällä lammikoksi kuumassa saunassa.
Lisäsin pari puuta, ihan vaan siksi, etteivät tulet palaneet loppuun. Ei ollut kiire mihinkään, saunahetki saisi kestää pitkään.

Olin jo sekoittanut saavillisen sopivan lämmintä pesuvettä ja hetken saunan lämpimään hämärään totuteltuaan Pinja sanoi, – Mun varmaan kannattais ekaks huuhdella vähän, edelliseltä kerralta saatto jäädä vähän pesuaineita iholle.
– Joo, mä autan, sanoin ja otin kuupan, kauhaisin sen täyteen saavista ja ojensin sen Pinjan kokeiltavaksi. Hän laski kätensä veteen ja nyökkäsi, hyväksyen sen sopivan lämpimäksi.

Vesi lähti valumaan pitkin hänen hiuksiaan, siitä kaulalle, rinnoille ja selkää pitkin pepulle. Hän siveli käsillään veden liottamia pesuainejäämiä alas kaulalta lähtien. – Autanko takaa, kysyin. En tiedä olinko auttavainen herrasmies, vai halusinko vain koskea hänen vettävaluvaa ihoaan. No mitäs luulisit, totesin itselleni.
Nyökkäys. Pinjan iholla oikeesti oli pesuainetta, sen verran liukkaasti kämmen liukui selkää pitkin pakaroille. Sormet muotoutuivat pyöreän pakaran mukaan, peppuvakoa myöten. En kuitenkaan koetellut onneani, en mennyt sormillani liian alas, kunnes.

– Kosketa vähän sieltä, Pinja sanoi yllättäen ja työnsi samalla huokaisten pyllyään tiukemmin kättäni vasten.
Sehän ei paljon vaatinut, hiukan vaan vielä pyllyvakoa pitkin alemmas. Sitä vastoin, kun vasen käsi valeli kuupalla vettä Pinjan päälle, niin oikean käden sormet piti käskyttää hyväilemään pimppiä, vähän vaati motoriikkaa.

Peppureikä rymppäsi tiukaksi sormeni liukuessa sen yli ja pienen kannaksen ylityksen jälkeen tunsin emättimen pikkuruisen aukon kuumana ja omista nesteistään liukkaana, melkein imevänä, vasten sormenpäätäni.
Häpyhuulet avautuivat eteenpäin työntyvän sormeni edessä kuin mettä tihkuva kukka, äijän raapaisu ei onneksi ollut osunut niihin. Pinja vavahti ja voihkaisi saman tien, kun sormeni työnsi hupun pois klitoriksen päältä ja muljahti liukkaan pallukan yli, ja takaisin.

Lämmin, valuva vesi pehmitti kosketukseni kanssa pois viimeisetkin, alkuillan pahat fiilikset ja kättäni vasten nojautuva peppu tuntui pikkuhiljaa vajoavan aina vain alemmas.
Läpsäisin märkää pakaraa ja sanoin, – Kömmi lauteelle, nautitaan samalla löylyistä. Pinja huokaisi, – Hyvä mun ois ollut tässäkin, kiipesi sitten kuitenkin ylös ja laski pyllynsä pellavaiselle liinalle.

Kaadoin pari kauhallista omaankin päähäni ja samalla loiskauksella huuhtelin kalunkin, tatin juurta myöten ja vielä ylös tiukkaantuneet pallerotkin. Kiipesin Pinjan viereen, hän liikahti heti kiinni pienen raon, jonka jätin, painui vasten kylkeäni ja otti kiinni kädestäni, vieden sen ympärilleen.
Hetken istuimme ihan hiljaa liikahtamatta, sitten vartalo vieressäni alkoi vavahdella ja Pinja käänsi kasvonsa minuun päin. Kyyneleitä täynnä olevat silmät kohdistuivat omiini ja hiljaa kuului kuiskaus, – Mä meinasin kuolla.

Kyyneleet valahtivat poskille ja lämmin nainen painautui, kuin vieläkin hädässä, rintaani ja kaulakuoppaani vasten. Siihen ei oikeastaan voinut, eikä kai tarvinnutkaan sanoa mitään, puristin vain itseäni vasten, turvaan.
Nyyhke laantui pikkuhiljaa, liike rauhoittui ja hetkenpäästä kuului, kuin olisi vauvalle sanottu, – Säikähitsä. Olin jo vastaamassa, kun tunsin sormien tarttuvan pippeliini, puristavan vähän terskan päästä. Sen päälle esarikin oli vähän ehtinyt palaamaan. Pinja juttelikin lohduttaen sille.

– Ei mitään hätää kulta, tuu vaan pois piilosta, helpotti jo, hän jatkoi nostaen samalla kaluni pois reisien välistä, johon olin sen, vähän nolona painanut sojottamasta. Esarikin sai taas antaa tilaa paisuvalle terskalle, Pinjan sormien avustaessa sen pois liukumista.
Muutama hellä veto pitkin vartta ja sitten taas vauvaäänellä, – No nii, sieltähän se isopoika tuli kurkistamaan. Samalla Pinjan pää painui alas rinnaltani ja tunsin, miten terska imeytyi huulien väliin ja siitä lämpimään, pehmeään suuhun.

Avasin suuni ihan auki ja painoin sen Pinjan niskaa vasten niin, että hän tunsi hampaideni kevyesti painuvan ihoaan vasten, kuin valmiina haukkaamaan palan niskasta. Pian kuitenkin laskin nautiskellen selkäni, seinässä olevaa, myöskin pellavaliinalla peitettyä nojaa vasten, annoin silmien painua kiinni ja vain tunsin.
Muutama rauhallinen alas ylös liike pitkin kalun vartta ja Pinja päästi suonikkaaksi kovettuneen kyrvän suustaan. Kuului maiskahdus, kun huulet irtosivat terskan päästä.
Pinja nojasi itsensä viereeni, käsi otti huulien paikan varrella ja jatkoi rauhallista vetelyä, samalla itse käännyin häntä kohden ja laskin kämmenen reidelle.

Reidet avautuivat erilleen avaamatta ja käteni sai tilaa painua niiden väliin, ihan niin syvälle kuin halusin. Lämmintä, märkää ja liukasta, ja ihan muista syistä kuin vedestä ja saippuasta.
Klitoris sai ensin hierontaa, jo sillä sain Pinjan huokaamaan. Märkää häpyvakoa alas, yli pissa-aukon ja keskisormi tavoitti jo äsken kosketellun, pikku kulkuaukon emättimeen. Sormi painui Pinjan sisään helposti ja myös toinen.

Ei ollut edelleenkään kiire minnekään, liikutin sormia edestakaisin pillussa, mukauttaen liikkeen Pinjan käden liikkeeseen kyrvälläni. Molemmilla silmät kiinni ja samatahtinen tuntemus, kuin olisimme rakastelleet oikeasti sisäkkäin.
– Mennäänkö kohta mökkiin jatkamaan, Pinja huokaisi hetken kuluttua.
Sauna oli vähän liian kuuma ja lauteet kovat siihen, mihin tiesimme esileikin pian pakostikin johtavan.
– Tehdään silleen, vastasin tyytyväisenä Pinjan aloitteesta, – Otetaan vielä vähän löylyä ja pestään sitte.

Muutamat lempeät löylyt, istuimme puhumatta vierekkäin, nautimme vain. Lopuksi, yhteinen pesuhetki ei kyllä juurikaan esileikistä eronnut, mutta vihdoin saimme saippuat pois toistemme ihoilta.
Koskettelu jatkui joulunpunaisten pyyhkeiden kanssa, kuivasimme toisemme, hyvinkin tarkkaan. Minä keskityin erityisesti Pinjan rintoihin, hän kikatti, kun venytin rintaa nännistä vetäen, saadakseni sen ”kunnolla” kuivatuksi. Hän taas venytti, terskasta varovasti kiskoen, kalustani ja kiveksistäni kaikki poimut esiin.

Sammutin kynttilät kaikista lyhdyistä. Kylpytakit päälle, viussanat jalkaan molemmille ja uudet jäljet, nyt jo melkein, vitivalkoiseen, uuteen lumeen peittyneiden tulojälkien tilalle. En laittanut edes kalsareita jalkaan ja Pinjakin näytti nappaavan lainapikkarinsa nyrkkiinsä. Pakkasviima huuhteli peppujamme takkien alla, viima ei tuntunut yhtään mukavalta kiveksissä, tuskin Pinjan pimpissäkään.
Ovi tiukasti kiinni perässämme. Lämmin, jouluntuoksuinen ilma ympäröi meidät, kuusenoksat, siskon leipomat piparit, Pinjan mukiin jäänyt glögitilkka, kaikki tuoksut erottuivat. Lisäsin takkaan, jossa oli vielä reilu hiillos, pari isompaa puuta ja pienensin vähän vetoa. Ne palaisivat ja antaisivat lämpöä kauan.

Kun sain takan mieleisekseni, käännyin ympäri, ja ……. Pinja seisoi makuutilan oviaukolla ja kylpytakki oli mytyssä hänen jalkojensa juuressa, saunapuhdas, viiman hiukan röpelöiseksi nostama iho, nännit kovina kosketusta odottaen.
Mutta sitten, päässään hänellä oli, kosteiden hiusten päälle painettuna, sohvannurkassa kököttävän suurehkon nallen päästä lainattu tonttulakki ja kasvoillaan, samoin nallelta, lyhyt, valkoinen irtoparta ja vielä huopatöppöset jaloissaan.

Asu alastoman, nuoren ja muodokkaan vartalon kanssa, jonka hiukan erillään olevien reisien välistä häpyhuulet näkyivät tummempana pantana, oli niin yllättävä, etten ehtinyt edes yrittää estää naurua purskahtamasta suustani. No, Pinja painui itsekin kippuraan, pokkansa petettyä saman tien. Samalla kilikello helähti, hatun ”hännän” valahtaessa olkapäältä rintojen väliin.
Sitten, sama odottava asento ja ilme kuin saunallakin, mun vuoro. Annoin froteetakin valua mytyksi jalkojeni juureen. Kalu alkoi taas heti kasvaa nytkähdellen kyrväksi. Pinjan ”viaton” tonttutytön olemus tuntui kiskovan sitä puoleensa. Se oli kuin kaivonkatsojan varpu vesisuonen lähellä, häntä kohden vaappuessaan, ja toimihan se suunnannäyttäjänä, jollen muuten ois älynnyt.

Askel nuolen suuntaan ja Pinjan jalka toisti sen kuin omaani kytkettynä, seuraava, sama juttu. Vielä kaksi ja sängynreuna kamppasi Pinjan selälleen. Astuin neljä lisää ja olin kiinni paljaissa säärissä, jotka hellästi siirsin tossuineen mahdollisimman kauas toisistaan.
Laskeuduin lattialle polvilleni, onneksi siinä oli kohdalla paksu, pehmeä matto, ja kallistuin kohti avonaista, puhtaaksi ajeltua reisiväliä. Vaikka varmasti kuivasin Pinjan pimpin saunalla kuivaksi, oli se nyt taas kosteudesta kiiltävä.

Häpyhuulet siirtyivät peukaloiden venyttäminä sivuun, emättimen aukko tuli pienenä reikänä näkyviin vaaleanpunaisen ihopoimun ympäröimänä ja paisunut klitorispallukka niiden yläpäässä. Onneksi Ossin kynsi ei ollut osunut pahemmin herkimpiin osiin. Samassa kieleni tavoitti lämpimän ihon ja koko tyttö vavahti. Häpykumpu työntyi ylöspäin, tiukemmin kasvojani vasten ja maistoin kiimaisen pimpin huumaavan maun.
Klitoris venyi huulieni imussa, kuin väriseväksi säätimeksi. Mitä nopeammassa rytmissä imin sitä, sen nopeammin Pinjan reidet, vatsa ja tissit värähtelivät.

Alkoi olla vaikeaa saada klitta pysymään huulien välissä ja samassa Pinjan silmät rävähtivät suuriksi renkaiksi, – Tuu nyt, heti, hän voihkaisi ja veti samalla päätäni ylös, kohti rintojaan.
Nyt jo tossunpätkätkin saivat jäädä jaloista, kun ponnistin reisien välistä kuuman naisvartalon päälle. Jos joku olisi katsonut tuvan puolelta peräämme makuuhuoneeseen, niin lattialle jääneet huopatossuparit olisivat hyvin kuvastaneet sitä, mitä sängyssä oli juuri nyt meneillään. Pinjan tossut olivat lähes metrin etäisyydellä toisistaan, kärkiosat tupaan päin ja minun niiden välissä, nätisti vierekkäin, käret kohti sänkyä.

Lipaisin ylöspäin kömpiessäni kielellä pitkin naarmutettua nivustaivetta ja vatsaa. Samalla Pinja hivutti itseään ylöspäin sängyllä, tehden minulle tilaa nousta avoimien reisiensä väliin. Huuleni tavoittelivat vielä nänniä rinnasta, mutta päättäväinen ote leuastani teki selväksi, että nyt riitti lipomiset.
Kaluni kyllä oli ajan tasalla, se vaappui Pinjan haaroja vasten, vain pientä ohjausta ja työntöä odottaen. – Kortsut, ehdin ähkäistyä kysymykseksi, juuri ennen kuin Pinjan huulet painuivat suutani vasten, lopettaen löpinät.

Ymmärsi huuliani vasten tuntuvan liikkeen pään pudistamiseksi, jonka taas tulkitsin niin, ettei kumille olisi tarvetta. Toivoin ymmärtäneeni oikein, sillä Pinjan reidet olivat avautuneet ihan levälleen, siro käsi oli puristunut kivenä seisovan kaluni ympärille ja ohjaamassa sitä jo sisäänsä.
Kuuma pimppiliha puristui terskanpäätä vasten, joka itselleen tilaa tehden painui vähän sisään. Äkkiä Pinja irrotti otteensa kalustani, läimäisi kämmenensä pakaroilleni ja tempaisi minua itseään vasten, samalla kun ponnisti itse jaloillaan ylöspäin.

Se oli sekunti ja olin hänessä kivespusseja myöden. Pinja kirkaisi niin kovaa, että oli hyvä, ettei ketään ollut kilometrinsäteellä kuulemassa. Jäin hetkeksi kuulostelemaan molempien tuntemuksia äkillisestä sisään junttaantumisesta, satutinko häntä, mutta heti kun Pinjan alapää liikahti kokeilevasti, vedin itseni melkein kokonaan ulos ja junttasin uudelleen.
Kirkaisu, vähän äskeistä hiljaisempi, mutta samassa Pinjan pimppilihakset heräsivät liikkeeseen kaluni ympärillä ja kun lisäsin siihen oman sisään ulos liikkeeni, oli selvää, ettei matkasta tulisi kovinkaan pitkää, ähellys ja voihke olivat sitä luokkaa.

Tonttuhattu ja parta olivat jo lentäneet lattialle, eikä joulun edellyttämästä kiltteydestä ollut tietoakaan. Laskin itseni Pinjan hikistä vartaloa vasten, työnsin käsivarteni hänen lapojensa alta olkapäille ja niistä tukea ottaen työnnyin kyrvälläni vielä ehkä parisenttiä syvemmälle.
Pinja ponnisti kuin kouristaen alapäätään minua vasten, päästi suustaan, melkein kuin tuskaisen uikutuksen ja laukesi pillu haarojani vasten vatkaten.
Eipä minunkaan tarvinut kuin löysätä viimeinenkin pidätys, niin ensimmäinen kuuma spermaruiskaus lähti kohti Pinjan emättimen pohjaa ja toinen pakaroita rymppäävä heti perään. Ja sinne ne pumppautuivat loputkin, koko illan vuoroansa odottaneet, syvälle toisen ihmisen sisään.

Huokailimme aikamme toistemme kaulakuoppia vasten ja vetäydyin sitten pikkuhiljaa ulos Pinjasta. Kun terska lipui ulos häpyaukosta, otin vielä melko jäykän kaluni kouraani ja Pinja painoi kämmenensä tulpaksi aukkoa vasten. Molemmat tiesimme, että hänen sisälleen oli pursunnut melkoinen määrä spermaa ja se yritti heti, tulpan poistuttua, valahtaa ulos emättimestä lakanoille.
Harppasin tuvan puolelle, nappasin pari arkkia käsipyyhepaperia ojentaen ne Pinjalle, joka heti painoi ne pimppiään vasten. Kietaisin vielä yhden kaluni ympärille.

Tästä jatkoimme niin, että kävimme vielä saunalla pesaisemassa ylimääräiset pois, Pinja sai jalkaansa puhtaat pikkarit, pikkuhoususuojalla varusteltuna ja minä bokserit. Söimme äitini evääksi laittamia kinkkuvoileipiä, jonka jälkeen käperryimme rauhallisin mielin toisiamme vasten, peiton alle nukkumaan Jouluyötä.

Aamulla.
Nukuimme pitkään. Myöhäiset aamukahvit, kinkkuleivät ja tortut, jonka jälkeen lähdimme hakemaan Pinjan kamoja vuokramökiltä.
Ajoimme mökin pihaan, oli hiljaista, ilmeisesti ilta oli täälläkin mennyt pitkäksi, todennäköisesti kuitenkin eri syistä kuin meillä. Astuimme sisään, lähetin whatsapp viestin, joka samassa kilahti pöydällä olevaan puhelimeen. Otin puhelimen käteeni, se avautui virtapainikkeesta heti, ei lukitusta. Etsin valmiiksi näytölle äsken lähettämäni kuvakaappauksen ja samassa tapahtui.

Pinja tuli kasseineen huoneesta, jossa hänen oli ollut tarkoitus nukkua. Äijä, niin, Ossihan se oli, könysi esiin parinumeroa pieneksi jääneessä, harmaassa colitsipuvussaan. Toisen silmän ympärys oli tummansininen ja samoin saman puolen poskipää, nenäkin näytti turvonneelta.
Hyvin oli Pinjan kyynärpää osunut kohteeseensa, kiitos opettaja Kristan. Punaviinitahrat rinnuksilla sopivat hyvin housujen ja paidan väliin jäävän, karvaisen ihravanteen kanssa.
Pinjan äitikin ilmestyi oviaukkoon samantasoisessa juhlavaatetuksessa, tukka pystyssä kuin räjähdyksen jäljiltä, meikit poskilla. Selvästikin juuri heränneitä. Jouluyö oli vietetty ilmeisen rennosti pukeutuneina.

– Mä häivyn nyt, meen huomenna kotiin, Pinja korosti viimeistä sanaa.
– Sähän et lähe mihinkään, äijä ölähti ja yritti tarttua Pinjan käsivarresta kiinni.
Pinjan äiti ei kyennyt puuttumaan tilanteeseen millään lailla ja Pinja suojautuikin mun taakseni.
– Katoppa tätä kuvaa, se on kuvakaappaus videolta, joka tallentui eilen Pinjan yrittäessä käydä suihkussa, sanoin ojentaen kännykkää kohti Ossin naamaa.

Äijä sai viimein katseensa tarkennettua näyttöön, posket punehtuivat entisestään.
– Jos aiheutat vielä vähänkin hankaluuksia Pinjalle, niin tää koko video lähtee poliisille ja seuraava yhteydenotto tuleekin sitte sieltäpäin.
– Saatana, tyyppi räjähti ja nappasi puhelimen kädestäni, ennen kuin Pinjan äiti ehti näkemään mitä kuvassa oli meneillään.
Ossi harppasi ohitsemme ulos, mökin terassille ja linkosi puhelimen kunnioitettavalla nopeudella ja tarkkuudella muutaman metrin päässä olevan, jykevän männyn kylkeen. Jos takuu olikin voimassa, se ei estänyt puhelinta hajoamasta ainakin kymmeneen erilliseen palaseen.

Koska joulumieli ei tuntunut löytäneen tietään tähän matalaan majaan, katsoimme parhaaksi pikkuhiljaa poistua paikalta. Ossi ei ollut vielä saanut kiukkuaan puretuksi, vaan harppasi perässämme, kohti auton keulaa ja sen lisävalo mollikoita.
Reino, tuo ruudullinen, ikämiesten rakkain yleisjalkine, sai siinä kohtaa tarpeekseen joulurauhaa rikkovasta reuhaamisesta. Vasemmanjalan tossu päätti yhtäkkiä irtautua lumenpeittämästä jäästä ja oikeahan olikin jo valmiiksi ilmassa, ottamassa vauhtia potkuun, kohti valokupuja.

Colitsipukuun ahtautunut äijä irtosi lumipinnalta ja paiskautui, omalla vauhdillaan, pakkaslumihankeen selälleen, upoten sinne lähes näkymättömiin. Lumen kylmyyttä ehkä tasasi pariskunnan, jo eilen hankeen laudanpalan päälle laittama, iso palava roihu, jonka kupeeseen äijän käsi törmäsi.
Talin tapainen, sula liemi roiskahti peltipurkista suoraan Ossin päähän, kuorruttaen harvahiuksisen pään ja peittäen kasvot vaaleaan kuoreen, joka jähmettyi heti.

Hangessa kävi jonkin aikaa hirveä mylläkkä, kun Ossi riuhtoi itseään mahalleen, että pääsisi punnertautumaan ylös. Vihdoin luminen äijä pääsi jaloilleen, seisoi auton edessä talikuorutuksessaan. Kiukkua oli vielä vähän jäljellä ja karjaisu Pinjan äidille käski tuomaan puhelimensa, hän soittaisi poliisille, hänet oli pahoinpidelty.
– Ennekuin soitat, niin ota huomioon sellainen asia, että tää koko sirkus tallentui ton kojelautakameran muistiin, sanoin, enkä niinkään sovittelevalla äänellä.
– Puhelin, toistui tärisevä karjaisu. Samalla Ossi kohdisti katseensa Pinjan äitiin, joka vähän liioitellun hitaasti, osoittavasti, käänsi katseensa kohti paksua mäntyä, jonka juurella näkyi erilaisia muovinpalasia ja muita pikku osia. – Siellähän se on, senkus haet, terävöityi nyt jo Pinjan äitikin vähän.
– inh, kuului kuin vinkaisu, vaisusti Ossin suusta. Se saattoi olla yritys sanoa, minun?, inahduksen kysyvästä sävystä päätellen.
– Voi vittu, kuului nyt jo hiljaa, samalla olkapäät valahtivat alas. Ossi näytti hyväksyvän tappionsa ja loppu kiukku vaikutti valuvan valmiiksi märkiin lököhousuihin.

Istuimme autoon, – Lumienkeli, sanoi Pinja Ossia osoittaen ja purskahti nauruun. Siinä varmaan purkautui iso osa äijän aiheuttamista traumoista.
Yhdyin nauruun ja sanoin, – Joo, mut katoppa noita jälkiä, näyttää enempi siltä, kuin villisikalauma ois löytäny syksyisen omenakompostin.

Poistuimme paikalta ennen kuin Ossi saisi lietsottua itseensä taas puhtia. Pinja oli jo vastannut myöntävästi kysymykseeni, – Haluaisitko olla loppujoulun mun kanssani.
Mun Jouluenkelini.

Pornonovellin Jäätynyt jouluenkeli on kirjoittanut nimimerkki: Riepu Petteri