Kovishomot

Varoitus: Sisältää väkivaltaa ja tarina on pitkä.

Olen Juha ja homo. Niin ja matemaattisten aineiden lehtori nykyisen asuinkuntani yläkoulussa ja lukiossa. Ikää minulla on 27 vuotta, pituutta 184 senttiä, paino 97 kiloa – olen tosi lihaksikas – kalu hieman vajaat 20 senttiä ja tosi paksu. Ja hiukseni ovat pitkähköt, oljen vaaleat. Homouttani määrittää pari tärkeää asiaa: väkivalta, varsinkin raju painiminen, ja mustat kumisaappaat. Pidän tietysti myös nahkakuteista. Olen mieluiten top, mutta jos partnerini voittaa minut tappelussa, annan kyllä itsekin persettä. Ja keväästä syksyyn olen motoristi, isolla prätkällä, muulloin turvaudun neljään pyörään.

Olen ison maalaistalon poika, tuosta naapurikunnasta vähän yli 70 kilometrin päästä. Nuo homouteni piirteet juontavat siihen ympäristöön jo ennen kuin edes tajusin olevani homo. Maalla ensinnäkin on täysin luontevaa pitää kumisaappaita kuivallakin kelillä. Minusta niihin kiteytyy tosi miehekkyys. Painiminen kehkeytyi itsestään pari vuotta nuoremman veljeni ja naapuritilalla asuvien serkkujeni kanssa sählätessä. Aluksi se oli leikkiä, sotaa ja sen sellaista, myöhemmin se kehittyi totiseksi vääntämiseksi. Hiki lensi ja kirouksia kähistiin. Minä rakastin sitä ja opin siinä tosi kovaksi taistelijaksi. Olin sisukas ja periksiantamaton tappelija. Nautin väkivallasta, toisen alistamisesta. Kiihotun siitä kyrpäni turvoksiin. En tietenkään aina voittanut vastustajiani, mikä nosti minussa pahaa kiukkua. Sitä sain kyllä sitten hävetä.

Sitten myöhemmin mukaan tulivat nyrkit. Isäni täytti juuttisäkin tiukasti heinillä ja ripusti sen navetan heinäsuojaan. Siellä me jätkien kanssa hakattiin muutamakin säkki hajalle. Saimme myös erilaisia nyrkkeilyhanskoja, joilla sitten hakkasimme toisiamme. Tietenkin meillä oli myös kypäriä ja hammassuojia. Voi että minä nautin hanskojen mätkähdyksistä toisiimme. Ja siinäkin lajissa minusta kehittyi kova jätkä. Siis harrastimme toki muutakin liikuntaa ja painojen nostelua. Isämme – veljekset – kannustivat meitä kaikessa urheilussa.

Sitten kerran – taisin olla 18 vuotta – alueella vaikuttanut prätkäjengi järjesti kerhotilassaan, entisessä tehdashallissa tappelutapahtuman. Veljeni ja serkkujeni kanssa osallistuimme siihen. Jengin ulkopuolisetkin saivat nimittäin osallistua. Lajina oli eräänlainen vapaaottelu paljain nyrkein. Ei muita sääntöjä kuin että vastustajan silmiä ei saanut kaivaa päästä eikä työntää mitään persereikään – meillä oli kyllä housut. Minun vastustajakseni osoitettiin yksi iso korsto, seitsemän vuotta minua vanhempi. Yksi serkuistani varoitti minua, että kyseinen kaveri oli tosi raa’an tyypin maineessa. Päätin mielessäni, että ei se minua haittaa, päinvastoin sitä kiihottavampaa mitä kovempi vastustaja.

Kävimme ottelualueen vastakkaisiin kulmiin. Se kaveri katsoi minua halveksivan ylimielinen hymy huulillaan. Selvästi hän luuli minua helpoksi nakiksi. Se ärsytti minua. Täytyin kaikista mahdollisista taisteluhormoneista, sydämeni hakkasi ja vereni kohisi tappelukiimasta. Me kävimme toistemme kimppuun tosi sähäkästi. En pelännyt yhtään. Iskut viuhuivat ilmassa. Ihan aluksi hän onnistui halkaisemaan ylähuuleni. En tuntenut oikeastaan yhtään mitään, mutta kun maistoin siitä suuhuni valuvan veren, hurjistuin totaalisesti. Nyrkkini iskivät kovaa jumalattomalla kiihkolla. Tyyppi joutui suojautumaan ja vetäytymään edelläni. Hädissään hän turvautui painiin, mikä oli virhe, sillä olen painissa parempi kuin nyrkkeilyssä. Hän yritti saada keskivartalostani otetta ja heittää minut maahan. Siinä vain kävi niin, että hän oli hetkessä selällään ja minä istuin hänen rintansa päällä, polveni puristivat hänen kylkiään. Täysin raivoissani ja aivottomana taoin hänen pärstäänsä, veri vain lensi ja jätkä uikutti surkeana.

Hän taisi tehdä jonkin antautumismerkin, mutta minä en huomannut sitä. Muut kylläkin, sillä he tulivat porukalla repimään minut irti siitä kaverista. Veli ja serkut ottivat minut huomaansa ja saivat minut hiljalleen rauhoittumaan. He vähän siistivät minua verestä ja lähtivät viemään kotiin. Tunnelma siellä prätkäjengin tilassa alkoi nimittäin olla hieman vihamielinen meitä kohtaan. Olihan vanhin serkkuistanikin voittanut oman ottelunsa, joka oli ollut lähinnä painia, jossa veri ei lentänyt. Muut meistä eivät sitten ehtineetkään otella.

Kotona vanhemmat heti huomasivat turvonneet rystyseni ja haljenneen huuleni. Kun heille selvisi, mistä olin vammani saanut, he laittoivat moiselle tappelumeiningille ehdottoman stopin. Veljen ja serkkujen kanssa saimme edelleen jatkaa kevyempää harrastustamme. Tosin seutukunnalla maineemme rajuina tyyppeinä kuulema sen kun kasvoi eikä uusia haasteita tullut. Olimme muiden mielestä tosi pahapäisiä. Omasta mielestämme se ei ollut totta. Pikemminkin olimme asiallisia ja reiluja kavereita, jotka nyt vain sattuivat tykkäämään tappelemisesta.

Aloin aavistella olevani homo jo noin 16 vuotiaana. Nimittäin runkkaillessani muistelin paineja ja muita tappeluita. Ne kiihottivat minua älyttömästi ja lennätin komeita spermasuihkuja. Ja minä rakastin runkkailua, tein sitä kaikissa mahdollisissa väleissä ja paikoissa. En tietenkään niissä maisemissa puhunut asiasta kenellekään. Mietin vain, koska ja missä pääsisin harrastamaan seksiä jonkun miehen kanssa. Netistä katselin homopornoa ja kun löysin videoita, joissa homojätkät painivat ennen panoja, tiesin heti, minkälaista jätkää alkaisin haeskella. Sitä vastoin kumisaappaita en osannut yhdistää homoseksiin, vaikka ne muuten olivatkin lähes päivittäiset jalkineeni.

Kirjoitin sitten ylioppilaaksi, muuten tästä samasta koulusta jossa nyt opetan. Kävin armeijan ja nautin siitä ajasta todella sydämeni pohjasta. Sen jälkeen pääsin yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaakin. Lisäksi suoritin pedagogiset opinnot pätevöityäkseni opettajaksi. Etenin opinnoissa hyvää vauhtia, mutta ehdin siinä ohessa kyllä kuntoilemaankin. Yliopiston kuntosalilla kävin melkein joka päivä.

Siellä opiskelukaupungissani sain viimein ensimmäiset homokokemukseni. Aloin käydä alan miesten baarissa. Koska olen – omastakin mielestäni – näyttävän näköinen mies, iso vaalea lihaskimppu, minusta oltiin heti kiinnostuneita. Jo ensimmäisellä käynnillä lähdin yhden kaverin matkaan. Kyrvän tunkeminen sen jätkän takaluukkuun oli melkoista sähellystä, mutta tajusin heti, että tämä oli parasta, mitä tiesin. Se pampun rynkyttäminen edestakaisin suolessa räjäytti tajuntani. Ongelma tuli siitä, että niiden ensimmäisten kertojen tyypit eivät pitäneet kovakouraisuudestani. Eivätkä he olleet lainkaan halukkaita painimaan. Että siinä mielessä ne kerrat olivat minulle pieniä pettymyksiä.

Toisena opiskeluvuotenani törmäsin viimein Joonaan. Istuin kaljatuopin kera yksin baaritiskillä. Siihen viereen änkesi hyvännäköinen sälli, minua vähän pienempi, mutta vanttera, harteikas komistus. Hänellä on tumma tukka ja jykevä leuka. Nahkatakin hihat kiristyivät hauiksien kohdalta, mikä sai minut heti kiinnostumaan hänestä. Hän oli jo hieman päissään. Aloimme jutella niitä näitä kaljoittelun ohessa. Silmäilimme toisiamme selvästi molemminpuolisen kiinnostuksen vallassa. Äkkiä hän kysäisi hiljaa:

– Onko sulla kumisaappaita?
– On. Kuinka niin?
– Mullakin on. Mää tykkään niistä. Ne on seksikkäät miehellä. Mulla on mustat kontiot. Millaiset sulla?
– Samanlaiset. En vain ole tullut ajatelleeksi, että ne olis seksikkäät. Miehekkäät kyllä.
– Ne on kuule paneskellessa tosi kiihottavat, kun ne hinkkautuvat ja natisevat vastakkain.
– Niin ehkä. Mulla ei vain ole kokemusta sellaisesta.
– Hei, lähdetäänkö heti kokeilemaan? Mennään mun luo.
– Okei, mutta ensin varoituksen sana: Mää oon aika kovakourainen ja raju sänky hommissa.
– Hah, luuletko, että mää pelkään? Me voidaan, vaikka painia niin, että luut rutisee.
– Jumalauta, mitä me vielä odotetaan.

Lähdimme siltä istumalta. Ensin haimme minun luotani saappaat ja jatkoimme Joonan asunnolle, iso kolmio. Heti eteisessä vedimme kumisaappaat jalkoihin. Pidimme nahkatakit päällä ja farkut jalassa. Hetken tuijotimme toisiamme silmät kiimasta palaen. Ja kyllä, kumisaappaat olivat miehekkään kiihottavat. Äkkiä kuin yhteisestä käskystä tarrasimme toistemme nahkatakin rinnuksiin ja ryhdyimme riuhtomaan toisiamme. Potkiskelimme toistemme saappaita ja hinkkasimme niiden varsia vastakkain – kiihottavaa natinaa. Hengitys muuttui pian puuskutukseksi ja aloimme kiroilla ja uhkailla toisiamme. Pystypainia kesti tosi pitkään ja ajauduimme tilavan makuuhuoneen puolelle. Siellä on leveän vuoteen viereisellä seinällä iso peili ja siitä oli kiihottavaa silmäillä teutarointiamme.

Lopulta en kestänyt eikä kyrpänikään. Kaadoin meidät sängylle, jolla aloimme tiukan painitaistelun. Että minä rakastin sitä! Se oli suorastaan raivoisaa ähellystä ja puuskutusta, hiki vain lensi. Joona on mahtava tappelukaveri. Hetkittäin ehdin nähdä peilistä, kuinka nahkatakit ja kumisaappaat nirhautuivat vastakkain. Kun kyrpäni oli räjähtämäisillään, väänsin Joonan alleni mahalleen. Aloin nylkyttämään kovia pakaroita ja kähisin:

– Vittu, saatana, nyt on saatava persettä ja heti.
– Okei. Jumalauta, olet kyllä helvetin kova tappelija. Ansaitset kunnon panon, Joona huohotti.

Hän tempaisi yöpöydän laatikosta liukasteen ja kortsun. Valmistelut sujuivat melkoisessa sähellyksessä. Emme riisuneet kuin sen verran, että saimme Joonan perseen ja minun räjähtämäisillään olevan kyrpäni näkyville. Hän oli nelinkontin perse pystyssä, minä polvillani saappaat ristissä hänen kumppareidensa päällä. Autoin kädellä kaluni aukolle. Tunkeuduin voimalla ja sitkeydellä sisään. Joona voihki upeasti:

– Auh, uuh, voih saatana. Jumalauta mahtavaa. Vittu ku iso, sää revit mun perseeni.
– Perkeleen hinttari, odotahan kun mää pääsen vauhtiin.
– Anna palaa, saatanan sonni! Ota mut rajusti!

En malttanut nautiskella rauhallisista vedoista. Aloin mielipuolisen rynkytyksen. Karjuin kirouksia ja Joona valitti parhaansa mukaan. Kiskoin häntä tukasta ja hakkasin kylkiä. Olin raivoisassa hurmiossa. Painauduin hänen selkäänsä. Kuteemme natisivat mahtavasti. Yhdessä välissä Joona rojahti mahalleen ja minä jatkoin villiä menoa hänen päällään. Kestin muuten yllättävän kauan, olin kämpällä ennen lähtöä vetänyt käteen. Kun sitten lopulta tulin, ulisimme molemmat syvällä rintaäänellä. Makasimme pitkään päällekkäin ihan hikisinä ja tasoittelimme hengitystä. Lopulta Joona sai kuiskattua:

– Vittu mikä pano. Sää oot tosi hurja. Mitä tykkäsit kumppariversiosta?
– Hiton kiihottavaa. En olis kumisaapaista uskonut, että ne lisäävät kiimaa näin paljon.
– Tiedätkö, mitä nyt haluaisin?
– Panna mua?
– Sitäkin mutta myöhemmin. Noustaan seisomaan ja sää polvistut mun eteeni ja nuolet mun saappaat. Ja mää runkkaan mällit sun nahkatakille ja naamalle.
– Hah, okei, mutta pyyhit sitten siemenesi pois.
– Heh, selvähän se. Häpeästäsi ei jää jälkeäkään.

Vedin jo löystyvän pamppuni Joonan perseestä ja heitin täyttyneen kortsun yöpöydälle. Menin sängyn viereen polvilleni. Hän nousi eteeni seisomaan ja kaivoi kovan kalunsa naamani eteen. Hän veteli muutaman runkkauseleen ja painoi sitten terskan huulilleni. Ensin nuolin sitä ja otin lopulta koko vehkeen imuun. Sitä ei kauan kestänyt, kun hän tarttui tukkaani ja painoi pääni saappaisiinsa. Hän tiuskaisi:

– Saatanan jätkä, ala nuolla niitä saappaita!
– Yngff, joo…

Hivelin ja puristelin kourillani saappaiden varsia – kiihottavaa sekin. Viimein uskaltauduin kielen kärjellä tunnustelemaan toisen saappaan vartta. Yllätyin, että kumi maistuikin minusta aika hyvältä. Lopulta käytin koko kieltä ja hullaannuin. Joona ohjaili päätäni ja välillä puristi sen saappaidensa väliin. Silmänurkasta näin peilistä, miten hänen kätensä viuhtoi kalun varressa. Hän puuskutti aina vain raskaammin, kiroili ja herjasi minua hinttihuoraksi ja ties miksi. Sitten hän ampui lastinsa. Osa lensi nahkatakilleni, osa tukkaani ja naamalle, kun hän kiskaisi pääni hiuksista taaksepäin. Hän työnsi kalunsa taas suuhuni ja käski puhdistaa sen. Tottelin kiltisti, vaikka mutisin hurjia kostouhkauksia.

Hetken kuluttua hän veti minut ylös ja me kietouduimme miehekkääseen halaukseen. Höpisimme kehuja toisistamme ja mahtavasta paneskelusta. Riisuuduimme ja menimme yhdessä suihkuun. Siellä sain nähdä Joonan upean lihaksikkaan kropan. Ja hän minun. Lämpimän veden suihkutessa päällemme palvoimme toistemme kehoja lihaksineen, mutta emme antautuneet sinä iltana enää naimaan.

Näin alkoi Joonan ja minun raju suhde, joka jatkui koko opiskeluaikani – aina kumisaappaat jalassa. Ja jatkuu silloin tällöin vieläkin. Jouduin minäkin antamaan Joonalle persettäni, kun en paineissamme ihan ylivoimainen ollut. Kovalla jätkälle on itse asiassa upeaa antautua. Toki kävimme muidenkin sällien perseissä, mutta pääasiassa keskityimme toisiimme. Muut eivät oikein kestäneet meidän haluamme rajuun menoon. Emme me kuitenkaan mitään seurustelusuhdetta keskenämme aloittaneet.

Kun valmistuin, kuulin veljeltäni, että täällä olisi matematiikan lehtorin paikka haettavissa. Vähän yli 70 kilometrin päästä kotoani. Hain ja sain tuon lehtoraatin vuosi sitten. Koulussa oli vielä monta entistä opettajaani. He toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Yksi tosin päivitteli naureskellen, kuinka minunlaiseni hulivili päätyi opettajaksi. Oppilaat ottivat minut aika innostuneesti vastaan, iso lihaksikas nahkaan pukeutuvat motoristi, itsekin olisin aikanaan innostunut sellaisesta opettajasta.

Ensimmäisen lukuvuoden kävin töissä lapsuudenkodistani käsin. Päivittäistä työmatkaa kertyi noin 140 kilometriä. Se oli lopulta vähän liikaa. Päätin etsiä asunnon täältä koulupaikkakunnalta. Toukokuun alussa löysin tämän pienen omakotitalon noin kolmen kilometrin päässä koululta. Kun kävin katsomassa taloa, sen esitteli naapurin nuori isäntä, Harri nimeltään. Jumalauta, miten komea sälli! Harri on kokoiseni, tumma harteikas ja lihaksikkaan oloinen. Ja hänellä oli mustat kumisaappaat! Minultahan notkahti polvet saman tien. Ilokseni hänkin näytti häkeltyvän, kun kaahasin prätkälläni nahka-asussa heidän pihaansa.

Nuo naapurit toimivat talokaupassa välittäjinä. Itse talo on pieni kaksikerroksinen, alhaalla tupa-keittiö, kamari, ylhäällä kaksi huonetta. Pihalla on sauna, liiteri, iso autotalli ja tontti on metsän laidassa. Tontilla kasvaa koivuja, yksi omenapuu, pari marjapensasta ja siellä on myös pieni kasvimaa. Metsää kuuluu tonttiin pari hehtaaria. Talo tontteineen on melko suojaisa, näköyhteyttä ei ole edes noihin naapureihin, vaikka heidän talonsa onkin vain parin sadan metrin päässä. Taloni on rakennettu naapureiden tilasta lohkaistulle tontille. Sen edellisistä asukkaista isäntä oli kuollut lopputalvella ja emäntä oli muuttanut kaupunkiin lähelle lapsenlapsiaan. Niin hän lapsineen oli päätynyt myymään talon. Ja minä tykästyin siihen niin, että päätin ostaa sen samantien. Varmaan osaksi vaikutti Harrikin, vaikka en uskonutkaan hänen mikään homo olevan. Rahat sain, kun isä myi vähän metsää ja pienellä pankkilainalla.

Suuri muutto tapahtui kesäkuun alussa heti koulun loputtua. Melkoinen letka meitä olikin. Minä ajoin edellä prätkälläni, sitten veli yhden serkun kanssa minun autollani, isä ja äiti meidän pakulla, jossa oli suurin osa tavaroistani ja viimeisenä kaksi muuta serkkua omalla autollaan. Taloni tontteineen sai kaikilta hyvät kehut. Tavarat saatiin sisään rivakasti, varsinkin kun Harri saapasteli auttamaan. Suku ei jäänyt pidemmäksi aikaa, pojat tosin lupasivat tulla seuraavana viikonloppuna tupaantuliaisiin ja testaamaan saunani. Harrikin häipyi kotiinsa samalla, vaikka mieleni olisi tehnyt pyyttää häntä jäämään.

Jäin yksin järjestelemään tavaroitani. Alakerran kamarista tein kuntohuoneen, jonne ripustin myös upouuden nyrkkeilysäkkini. Sinne tuli myös painot ja pehmustettu painitatami. Kahdelle vastakkaiselle seinälle pulttasin isot peilit, ihan vain itseihailua varten – vaikka itsetuntoni on tukeva, täytyy näin komean silti varmistua asiasta. Lomani ansiosta sain keskittyä uuteen kotiini asettautumiseen. Tutkin tontin ja rakennukset kaikessa rauhassa – kaikki oli hyvässä kunnossa, joten mitään erityistä ei tarvinnut tehdä. Järjestelin autotallin sen verran, että sain sekä prätkäni että auton mahtumaan sinne. Lämmitin saunan joka ilta, hyvät löylyt.

Ilmoitin Joonallekin uuden osoitteeni ja kutsuin kylään juhannukseksi. Hän vastasi melkein samantien ja kertoi tulevansa mielellään antamaan minulle turpaan. Hän oli hankkinut vaparihanskoja, joita halusi testata pärstääni. Hän kysyi, saisiko hän tuoda mukanaan yhden uuden kaverinsa. Tämä Kari oli kuulema melkoinen lihaskimppu, pieni kulli, mutta sentään nahkafettari ja käytti mielellään kumisaappaita. Hän rakasti painia, mutta halusi aina kovan väännön jälkeen hävitä ja tulla nöyryytetyksi myös suullisesti. Suostuin mielelläni. On aina mukava tutustua uusiin taistelijoihin, myös alistuviin.

Keskiviikkona iltapäivällä nostelin painojani ja hakkasin nyrkkeilysäkkiä kuntohuoneessani. Hikisenä vilkuilin välillä lihaksiani peileistä ja olin niin tyytyväinen, että harkitsin runkkaamista, kun kalukin oli mukavasti turvoksissa. Vähän harmittelin, kun siinä ei ollut ketään jätkää paini- ja parittelukumppaniksi.

Samassa kuulin koputusta ja huhuilua eteisestä. Menin tupaan ja riisuin samalla säkkihanskani tupani pöydälle. Siellä oli Harri. Sikakomeana, ylävartaloa verhosi vain maastonvihreä t-paita, joka myötäili rintalihaksia ja paljasti näyttävät hauikset. Jalassa vahvoja reisiä myötäili tiukat siniset farkut. Ja sitten ne kumisaappaat. Jo valmiiksi kiimainen mieleni sysäsi litroittain kuolaa suuhuni.

– Tuota… terve. Sopiiko tulla? hän kysyi vähän arastellen. – Ajattelin tarkastaa, miten arki on lähtenyt sujumaan. Että tarttetko apuja.
– Joo. Totta kai. Käy peremmälle. Hyvin täällä sujuu. Sori, tämä asu. Olin tuolla hakkaamassa säkkiä.
– Jatkat nyrkkeilyä? Harri hymyili ja osoitti hanskojani pöydällä.
– Miten niin jatkan?
– Niin no, sullahan oli näillä seuduin maine rajuna tappelijana, Harri vähän nieleskeli ja silmäili kroppaani vaivihkaa.
– Heh, leviskö se maine tännekin asti?
– Sitä prätkäjengiä pyöri täälläkin päin.
– Et kai sää joutunut tappelemaan niitten kanssa? Siis niissä järjestetyissä tappeluissa?
– En niissä. Mutta pari kertaa tuli otettua yhteen yhden niiden jäsenen kanssa. Kapakassa ja sen pihalla.
– Miten pärjäsit?
– Öö… eka kerralla se pieksi mut. Toisella kerralla mää hakkasin sen. Silloin se vain taisi olla liian päissään.
– Höh, älä vähättele. Sinun kaltainen korsto pystyy voittamaan takuulla kenet vain, yritin kehua ujostelevaa vierastani.
– Tuskin sua kuitenkaan, hän hymyili pienesti.
– Haa, yritätkö haastaa mua otteluun, vittuilin, vaikka oikeasti ajatus alkoikin mukavasti kiihottaa minua.
– Enpä taida uskaltaa. Heheh, en hallitse tuota nyrkkien käyttöä juurikaan. Mutta… Tai siis painiin korkeintaan voisin suostua.
– Joo, ei noin komeaa pärstää passaa nyrkeillä turmella, hymyilin. – Mutta varoitan, että mää oon kova painissakin. Hörpätäänkö ensin kahvit ja jutellaan asiasta?
– Öh, okei, Harri punasteli.

Minulla oli isossa termoskannussa aamulla keitettyä vielä lämmintä kahvia. Nostin pöytään mukit ja muut tarpeet. Istuin Harri vastapäätä ja aloimme nautiskella kahvia. Ihailin hänen hartioitaan ja hauiksia. Tietenkin vähän muka huomaamattomasti pullistelin omiani. Tulin myös vahingossa potkaisseeksi hänen kumisaappaitaan ja kirosin mielessäni, ettei minulla ollut omat saappaat jalassa. Kierrellen ja kaarrellen juttelimme monesta asiasta. Selvisi esimerkiksi, että Harri oli pari vuotta minua nuorempi. Oli opiskellut maatalousalan oppilaitoksessa ja oli valmis ottamaan kotitilansa hoitaakseen, jahka vanhemmat luovuttaisivat tilan hänelle. Sitten päästiin asiaan ja kysyin:

– Miten hoidat kuntoasi, kun oot noin komeassa kuosissa? Tuskin noita lihaksia pelkällä työnteolla on hankittu.
– Joo, ei. Mulla on painot kotona ja lenkkeilen aika paljon.
– Ootko harrastanut jotain kamppailulajia, kun pystyit päihittämään sen jengiläisen?
– En. Kavereiden kanssa vähän silloin tällöin nahistellut. Sää oot jatkanut tappelutreenejä?
– Enpä juuri. Vähän hakkaan tuota säkkiä. Paini tarttis treenikaveria eikä sellaista oo vakituisesti löytynyt. Olisitko sää kiinnostunut harjoitusvastustajan hommasta?
– Huh, en tiedä. Ehkä. Kuinka tosissaan siinä pitäis tapella?
– Riippuu harjoituksen tarkoituksesta. Hiki pintaan tietty tarttee joka kerta saada.
– Joo, selvä se. Eikähän siinä varmaan ihan tappomeiningillä tarvii peuhata?
– Ei tietenkään. Kunnon kasvatus ja hauskanpito siinä tärkeintä on, hymyilin hänelle rauhoittavasti, vaikka ajattelin, että Harria olisi kiva kurittaa kunnollakin.
– Oikeastaan kuulostaa aika mukavalta, Harri nieleskeli.
– Noh, mitä tässä sitten vielä jahkaillaan. Mennään testaamaan toisiamme.
– Nyt hetikö? Missä me painittaisiin?
– Tuolla mun kuntohuoneessa. Tai tuolla pihalla, kun on noin hieno päiväkin.
– Heh, kunnon pihapainit maalaismiesten tapaan kuulostaa upealta.
– Niin just. Mennään saman tien.

Nousimme ja toisillemme virnuillen menimme eteiseen, missä minä vedin kumisaappaat jalkaan. Naureskelin Harrille, että maalaismiehellä pitää painiessakin olla saappaat jalassa. Hän yskäisi ja nyökkäsi. Samalla hän tutkaili nahkaista ajopukuani, siis mustaa nahkatakkia ja -housuja. En kehdannut ehdottaa nahkapaineja, kun hänellä ei ollut mitään sellaista yllään.

Siirryimme pihalle ja näytin autotallin vierellä olevaa tasaista nurmialuetta. Koska minulla oli ylävartalo paljaana, Harrikin kiskaisi t-paitansa pois. Jumankauta, mitkä vatsalihakset sieltä paljastuikaan! Jätkä oli niin komea, että päätin, että tuon minä vielä vaikka raiskaan. Asetuimme vastakkain. Harri-raukka yritti hymyillä hermostuksissaan, minä taas yritin tavoitella olemukseeni kiukkuista uhmaa, ihan vain pelotellakseni. Hetken kiersimme toisiamme ja teimme testihyökkäyksiä. Äkkiä kaappasin Harrin pään niskalenkkiini. Hän yritti samaa minulle. Niin pääsimme äheltämään pystypainissa. Että oli mahtavaa pitkästä aikaa! Harri on tosi vahva jätkä, pystyi panemaan kunnolla vastaan. Yritimme kampata ja heittää toisiamme nurmeen. Saappaat nirhautuivat kiimaisesti vastakkain siinä tepastellessamme. Puuskutimme jo melko raskaasti.

Sitten Harri sai otteen vyötäröltäni ja heitti minut maahan. Hän rojahti minun päälleni raskaasti. Yllätyin, mutta en jäänyt makoilemaan. Kiukkuisena väänsin hänet nopeasti päältäni ja rupesimme kierimään toisiimme tiukasti tarrautuneina ympäri pihaa. Huohotimme, hikosimme, lihakset tiukkoina, mieli täynnä taisteluvimmaa, kiroilimme rankasti. Olin ihan hurmiossa, minä rakastin sitä taistelua. Välillä irrottauduimme, nousimme polvillemme, raskaasti puuskuttaen tuijotimme toisimme kiukkuisesti ja sitten taas syöksyimme toistemme kimppuun. Mielettömän upeaa menoa, kunnon taistelu!

Lopulta sain puristettua hänet tiukasti alleni. Oikea sääreni saappaineen painautui Harrin haaraväliin. Hän äityi rimpuilemaan äkäisesti. Nopeasti huomasin miksi: hänen kyrpänsä seisoi täysillä ja kivikovana. Innostuin siitä, seisoihan itsellänikin. Piruuttani rupesin hinkkaamaan saapasvarrellani sitä kyrpää farkkukankaan läpi. Tartuin hänen toiseen käteensä ja painoin sen kouran seisovalle kullilleni. Hän selvästi tunsi seisokkini, mutta ei uskaltanut katsoa minua, vaan tuijotti taivaalle. Hän ei enää yrittänyt vapautua altani, sen sijaan hän alkoi inahdella arasti ja työnnellä lantiota säärtäni vasten. Minä ilahduin hänen nautinnostaan ja kiihdytin hinkkaustani muka äkäisenä. Ärisin:

– Vittu, hinttari, kehtaatkin nautiskella tappelusta kyrpä pystyssä! Turpaasi sietäisit, jumalauta.
– Ynghh… saatanan jätkä, tunnut nauttivan itsekin… uuh… aah… Tuntuu vitun hyvältä. Uuff… Multa tulee… Oih, auh… nyt voi saatana.

Hän ampui liemensä housuihin ja niitä tuli niin, että päälle päinkin näkyi tahra. Ennen kuin hän ehti rentoutua kokonaan, kierähdin hänen päälleen ja rupesin vimmaisesti nylkyttämään siinä omaa kulliani. Harri häkeltyi ja ähkäisi:

– Mitä sää nyt?
– No vittu, nussin sua.
– Ei jumalauta, auh… sattuu… uh, vitun homo… aiaiuh…
– Turpa kiinni! Mää paan sua nyt niin, että itket! sähisin kiukkuisesti.

Hän alkoi potkia ja hinkata saappaitamme vastakkain. Se kiihotti minut villiin paukutukseen. Ja tulin omiin housuihini sähisten hurjana kirouksia. Jäin retkottamaan Harrin päälle ja sänkiset poskemme hieroutuivat toisiinsa. Kuiskasin hänen korvaansa:

– Hitto, ku mahtavaa. En olis uskonut sua homoksi. Vaikka vähän toivoinkin.
– En mää tiedä, oonko mää.
– Häh, miten niin et tiedä? Sulla seisoi kyrpä ihan täysillä. Ja ammuit melkoiset mällit.
– Ääh, en tiedä. Nolottaa. Ja hävettää. Mää vain kiihotun painista. En oikein voi sille mitään.
– Vittu, siinä ei ole mitään hävettävää. Mää rakastan painia just kyrpä pystyssä. Ja saappaat jalassa. Ja monesti nahkakuteissa.
– Niin mutta homous on jotenkin epämiehekästä.
– Saatana, väitätkö sää, että mää oon epämiehekäs?
– Äh, en. Sää oot kieltämättä tosi mies. Ja hiton kova tappelija.
– Siinä näet. Ja oot muuten sääkin melkoinen painija, tosi vastus mulle. Voitais ottaa uusiksi. Ehkä vielä rajumpi tappelu ja sen jälkeen panna toisiamme perseeseen.
– Täh? Perseeseen? En oikein tiedä.
– Mieti rauhassa. Mää oon tässä sun naapurissa ja aina valmis ottamaan yhteen sun kaltaisen komistuksen kanssa.
– Tuota, et kai sää puhu tästä kellekään muulle?
– Tyhmänäkö sää mua pidät? Pidä kuule ihan vain ite oma turpas kiinni. Mää en miesten asioista lavertele.

Nousimme ylös ja vähän putsailimme itseämme roskista. Harri veti t-paitansa päälleen. Hän oli vaiti eikä katsonut minuun. Totesi vain, että hänen täytyy lähteä. Ja meni taakseen katsomatta. Olen silti varma, että hänen aivonsa raksuttivat kiivaasti.

Hänestä ei kuitenkaan kuulunut mitään viikkoon. Seuraavana lauantaina veli ja serkut tulivat juhlimaan tupaantulijaisia – vanhempani jäivät hoitamaan eläimiä. He toivat melkoisen viina- ja olutlastin. Niitä riitti vielä juhannuksenakin. Me saunoimme ja ryyppäsimme. Ja tietenkin saunan edustalla pidimme painikisan. Helkkarin hauskaa ja rajua menoa. Vaan ei seksiä, eiväthän jätkät edes tienneet minun homoudestani.

Seuraavana keskiviikkona kävin illansuussa prätkällä ruokaostoksilla. Olin nahkakuteissa ja reppuselässä. Nahan natina ja moottoripyörän tärinä saa minut aina kiimaan, niin nytkin. Lähellä uutta kotiani näin Harrin saapastelevan tien viertä. Pysähdyin hänen
eteensä ja murahdin:

– Ottiko se homopaini niin koville, ettet enää halua edes tavata mua?
– Äh, älä viitti vittuilla, Harri ähkäisi punaisena. – Ei tää kuule oo ihan helppoa.
– Eipä kai. Tuu tänään käymään. Lämmitetään sauna. Ja odotellessa painitaan.
– Ai, kyrvät taas pystyssä?
– Tietenkin. Ja voittaja panee hävinnyttä perseeseen, vittuilin hymy suupielessä.
– Kumisaappaat jalassa vai? hän nielaisi ja pälyili sinne tänne, myös omia kumppareitaan.
– Joo, hehe, ja nahkaa päällä.

Hän vain tuhahti, väläytti pikaisen hymyn ja potkiskeli saappaillaan tien pikkukiviä. Jätin hänet ähkymään ja kaasutin siitä kotiin. Mietin, mahtaako sälli uskaltaa tulla, vaikka selvästi näytti mieli tekevän. Kotona tungin ruuat jääkaappiin. Vaihdoin prätkäsaappaat kumisiin, otin yhden vajaan kaljalaatikon kainaloon ja lähdin saunalle. Ehdin tuskin saada tulet kiukaan ja vesipadan alle, kun huomasin Harrin tulevan pihaan. Kumisaappaat jalassa ja musta nahkatakki päällä. Huusin hänet saunalle. Hän laahusti hitaasti luokseni synkkäilmeisenä. En osaa sanoa, ujosteliko vai häpesikö hän. Nousin hänen eteensä ja täräytin nyrkillä hänen rintaansa, ihan vain kevyesti. Hän sähähti:

– Vitun nyrkkisankari, hetikö sää kerjäät turpaas?
– Heh, joo, vaikka voidaan me ensin jutellakin, jos haluat.
– Niin ku mistä?
– Mitä sää nyt mietit homoudestasi?
– Ääh, en mää oo homo. Tai siis en tiedä, mikä mää oon.
– Kai sää kuitenkin painimaan tulit? Kyrpä pystyssä tai ei.
– Nojoo. Tota… jos meillä nyt sattuis kyrvät turpoamaan, niin saanko mää panna sua?
– Perseeseenkö? Tietenkin. Ja mää sua.
– Öö… sattuuko se?
– Takalistoon aluksi vähän, mutta siihen tottuu nopeasti ja sitten alkaakin mahtava nautinto. Kyrpä taas huutaa pelkästä riemusta, kun jyystää edestakaisin suolessa.
– Huhuh, kai mää voisin sitten sen verran homo olla. En oo koskaan kokeillut. Pornoo vain kattonut.
– Oot sitten kumminkin runkannut niitä pätkiä?
– Jumalauta, onko pakko tentata noin tarkkaan. Joo, oon runkannut!
– Hyvä. No niin, käy päälle ja näytä, että oot mies. Tosi homomies. Kova sellainen.

Äkkiä Harri huitaisi nyrkillä minun päätäni kohti. Väistin ja vetäisin tosi kovan koukun hänen palleaansa. Hän vetäytyi kumarassa ja kirosi:

– Saatana, oliko pakko vetää täysillä?
– Vittu, itse aloitit. Meidän piti painia eikä vetää nyrkeillä. Ei ainakaan päähän. Siinä voi tulla tosi rumaa jälkeä. Ja seksipainissa ei ole tarkoitus vahingoittaa toista.
– Okei. Sorry.
– Voidaan me tietysti vartaloiskuja käyttää painissakin. Mutta jos haluat nyrkkitappelua, niin me vedämme hanskat kouraan ja mätkimme sitten kunnolla.
– No joo, ehkä joskus.
– Okei, mutta nyt on lässytetty tarpeeksi, Käy päälle!

Hän syöksyi pää edellä kohti keskivartaloani. Olipa jymähdys! En ollut varautunut ja niin kaaduin selälleni. Hän tuli perässä ja pääsi päälleni. Hän yritti lukita minut siihen. Onnistuin kuitenkin takertumaan raajoillani tiukasti häneen ja väänsin häntä päältäni. Hän pani pirun tiukasti vastaan ja kiroili julmetusti. Seurasi jumalattoman kiihkeää painia pitkin saunan edustaa. Huohotimme ja hikoilimme. Vimmaisesti yritimme saada toisesta kunnon otetta, pitävää ei kumpikaan onnistunut saamaan. Nahkakuteet ja kumisaappaat natisivat kiihottavasti. Aloin olla raivoisassa kiimassa. Minulla seisoi jo tosi kovana ja kireänä. Niin teki Harrillakin. Hän kouri hetkittäin väkevillä kourilla nahkahousujeni takamusta. Yhdessä välissä hän oli selässäni ja alkoi takoa lantiotaan pakaroihini. Siinä kiukkuiseen mieleeni juolahti, että tuo vimmainen homopainija, joka oli lähes kokematon seksissä, saattaisi ansaita oikean persepanon, siis tunkea kullinsa minun perseeseeni. Näin vaikka olin itse järjettömän väkivaltaisessa taisteluhurmoksessa. Siinä nelinkontin sitten puuskutin hänelle:

– Voi vittu, antaudun. Sää voitit. Ansaitset kunnon panon.
– Häh? Et sää vielä hävinnyt. Miks sää luovutat?
– Äh, sulla seisoo niin kovana, että sun kullis pitää vissiin jo päästää jyystämään mun persettä.
– Ootko tosissas?
– Oon. Mennään tuohon saunan eteiseen. Mulla on siellä kortsuja ja liukastetta. Ja olutta.
– Hermostuttaa. En tiedä, osaanko.
– Äkkiä opit.

Nousimme ylös ja puhdistelimme pahimmat roskat toisistamme. Rutisitimme hetken toisiamme miehekkäästi niin, että nahkatakit natisivat, ja hinkkaismme saappaiden varsia toisiinsa. Hiton kiihottavaa! Siirryimme kaulakkain sisälle. Kaivoin esiin nurkkakaapin kätköistä kortsuja ja liukasteen. En muista, miksi minulla oli niitä siellä, paitsi että liukastetta käytän runkatessa, sujuu sillä lailla mukavammin. Laskimme housut reisille. Jätkän kulli on melkein yhtä iso kuin minun. Hetken lutkutin sitä Harrin kyrpää suussani ennen kuin kumitin ja liukastin sen. Jätkä oli seota jo siitä. Sitten liukastin reikäni ja asetuin nojaamaan rahiin. Komensin Harrin ohjaamaan pamppunsa reiälleni. Että äijä vapisi ja haparoi. Hän asetti terskan reiälle ja huokaili:

– Ei, vittu, ei tää ikinä mahdu tuonne.
– Älä mamoile! Onhan sulla voimaa. Paina kunnolla!

Toisella kädellä hän ohjasi kullia reiälle ja toisella puristi nahkatakkini olkapäätä. Ja alkoi painaa. Sen verran olin antanut reikääni käyttää, ettei se tiukasti vastustellut. Terska solahti sisään ja Harri parahti. Minä vain ynähdin ja otin suoroa vastaan ahmien. Hitaasti se kyrpä tunkeutui suoleen koko mitaltaan. Harri huohotti ja voihki reidet vapisten. Komensin häntä rynkyttämään niin, että tuntuu. Arasti hän uskaltautui lisäämään vauhtia ja voimaa. Saappaiden varret läiskähtelivät äänekkäästi vastakkain. Kiroilin muka kiukkuisena ja uhakailin häntä turpaanmätöllä. Lopulta Harri puuskutti raskaasti ja kiroili hänkin vimmaisena vitun hinttarista ja homohuorasta. Että minä nautin sen jätkän kyrvästä sisälläni ja siitä voimasta, jolla hän survoi sitä! Aika nopeasti hän tuli huippuunsa ja huikealla tikkauksella paukutti mällinsä kortsuun. Hän painautui uupuneena selkääni, nahkatakit hieraantuivat lämminneinä toisiinsa hengityksen tasaantumisen myötä.

Harri vetäytyi minusta. Käännyin katsomaan häntä. Hän oli kalpea ja silmät seisoivat päässä. Naurahdin ja vetäisin kevyen litsarin hänen poskeensa:

– Haha, hengitä hyvä mies, ette pyörry. Miltä eka pano perseeseen tuntui?
– Uhuh, älyttömän mahtavaa. En olis arvannut. Tätä tarttee saada lisääkin.
– Multa saat aina, kun voitat mut tappelussa.
– Enkö muuten?
– Et. Mun perseeseen pääsee vain tosi kovat homot. Sellaiset, joista on mulle kunnon vastus kamppailussa.
– Tarttee sitten vissiin alkaa treenata tosissaan. Vieläkö se ehdotus painitreeneistä on voimassa?
– Totta helvetissä.

Menin lisäämään puita kiukaaseen ja hymyilin mielessäni, että antautumiseni oli ollut hyvä ratkaisu. Olin saanut uuden kovishomon syntymään. Tulevaisuus näytti lupaavalta.

Siirryimme ulos saunan seinustan penkille istuksimaan ja hörppimään olutta. Hinkkasin oikean jalan kumisaappaani vartta Harri saappaaseen. Hän painoi vastaan ja hymyili pienesti. Hän mutisi:

– Koska pidämme ekat treenit?
– Kohta.
– Häh? Tuon äskeisen jälkeen?
– Joo. Mää tulin sun rynkytyksestä niin kiimaan, että tarttee päästä kostamaan, virnuilin Harrin epäuskoisille silmille.
– Vitut sun kiimalle, hän tuhahti varovasti.
– Ei mitään vittuja, vaan kunnon perse. Tommosen kovishomon peräreikä.
– Pitääkö taas tapella?
– Joo ja nyt munat paljaana, nahkatakit niskassa ja kumpparit jalassa.
– Ei jumalauta, ihan pervoa.
– Niin on. Kyllähän sääkin niistä tykkäät, vai mitä?
– No jooh, Harri nielaisi.

Menimme saunan eteiseen ottamaan housuja pois. Saappaista pelmahti mukava jalkahien ja kumin tuoksu. Kyrvät heilahtivat vapauteen. Harri tuijotti ujosti minun vehjettäni, joka oli jo turvoksissa. Saappaat takaisin jalkaan ja komensin:

– No niin, saatanan kovis, nyt pihalle taistelemaan.
– Uh, okei. Entä jos mää satun voittamaan, saanko mää panna sua taas?
– Voittaja panee aina. Mutta, jumalauta, luuletko tosiaan pystyväs voittamaan mut?
– Eihän sitä koskaan tiedä, naapurini mumisi hiljaa ja tuijotti uhmakkaasti leukani kärkeä.
– Kyllä tietää.

Ehkä Harri tosiaan kuvitteli, että pystyisi päihittämään minut. Sen verran kovaa hän ainakin tappeli. En ihan alusta pannut kaikkea peliin, kun halusin kiihottaa itseni kunnon kiimaan siinä painissa. Nautiskelin pitkään pystypainista, nahkatakkien natinasta, saappaiden potkiskelusta ja Harrin melkoisesta voimasta. Että me kiroiltiin, ähistiin ja puuskutettiin. Huomasin, että vastustajani kalu alkoi nousta pystyyn. Omani seisoi jo. Niinpä paiskasin Harrin samantien nurmeen, jolla jatkoimme kiivasta taistelua hiki päässä. Hän uhosi huohottaen pieksävänsä minut ja nussivansa persereikäni. Se kiihotti minua älyttömästi, hyvä etten ampunut mällejäni painin sekaan. Niinpä päätin, että nyt saa riittää. Väänsin sen jätkän selälleen ja painoin kyynärvarrella kurkkua. Ärisin:

– Nyt saatana antaudut tai sulta lähtee taju!
– Okei, okei.

Nousin ylös ja tempaisin Harrin nahkatakin kauluksesta pystyyn. Otin hänen päänsä tiukkaan otteeseen kainalooni ja retuutin hänet sisälle. Painoin hänet nojaamaan siihen matalaan rahiin perse pitkällä. Liukastukset ja kalun kumitus sujuivat hetkessä. Harri tuijotti kyrpääni kauhuissaan ja voihkaisi:

– Ei saatana, tuo ei ikinä mahdu mun reikään. Sattuuko se?
– Takuulla! Mää aion runnoa sua rajusti. Niin että varaudu kärsimään.
– Etkö voisi varoa? Mua ei oo ennen pantu sinne.
– En varo. Mää oon raivopäinen panija. Niin että yritä rentouttaa perseesi, mikäli ehdit.

Ei ehtinyt. Minä rysäytin kullini melkeinpä kertaheitolla Harrin suoleen. Hän karjui hulluna ja yritti päästä irti. En päästänyt. Pidin tiukasti kiinni lantiosta ja taoin nyrkeillä hänen kylkiään, revin tukasta. Nahkatakit ja saappaat natisivat taas kiihottavasti. Pamppuni souti ja huopasi perseessä aivan villinä. Hurmioiduin aivoni pimeäksi. Karjuin yhtä vittu saatanan huoraa. Nivuset hakkasivat lätsähdellen pakaroita. Nussin lopulta järjetöntä vauhtia, kunnes lopulta iso kyrpäni räjähti ja mällit täyttivät kumin.

Vetäydyin Harrista, joka oikaisi itsensä vapiseville jaloille. Hän kääntyi ja vetäisi minua nyrkillä poskeen. Löin tietenkin pari iskua takaisin niin, että hän putosi perseelleen lattialle ja ärjäisin:

– Mitä vittua! Haluatko heti jatkaa tappelua?
– Sää, saatanan sonni, raiskasit mut!
– Haista paska, tiesit hyvin, että mää oon väkivaltainen. Että älä ruikuta!

Kyllä hän jatkoi mumisten hiljaa. Hän kuitenkin suostui jäämään saunomaan. Hikoilimme lauteilla, vilvoittelimme ulkona penkillä ja otimme kaljaa. Hän rauhoittui hiljalleen ja pääsimme sopuun. Varsinkin sen jälkeen, kun otin häneltä suihin lauteilla. Hän lähti kotiinsa omien sanojensa mukaan ihan tyytyväisenä, vaikka tuhisikin uhkailuja kostosta. Ilmoitin, että olen aina valmis kostopieksämisiin.

Ennen juhannusta ehdimme harrastaa väkivaltaista seksitappelua kahdesti, vaikka emme mitään olleet sopineetkaan. Tuosta tapaamisesta kahden päivän kuluttua olin taas hanskat kourassa hakkaamassa säkkiä alakerran kamarissa. Treenasin aika rankasti, huohotin ja hikoilin ankarasti, kun taas kuulin tuvan puolelta koputusta ja huhuilua. Harri-naapuri taisi tulla. Vilkaisin pikaisesti itseäni peileistä; paidaton hikinen lihaksikas kroppa ja vaparihanskat, ou jee. Piti ihan kouraista muniani.

Harrihan se siellä tuvan ovenpielessä odotteli. Nahkatakissa, tiukoissa farkoissa ja kumisaappaissa vaihteli jalkaa vähän aranoloisena. Ihan piti nielaista kesken huohotuksen. Hän hymyili varovasti:

– Moi. Kuulosti vähän siltä, että olit hakkaamassa säkkiäsi.
– Joo. Moi. Niin olin. Kroppa huusi toimintaa. Tulitko tappelemaan ja naimaan vai oliko muutakin asiaa?
– Ei mulla mitään erityistä… Tai noh…
– Rupes naitattamaan. Vaikka oot ihan tervetullut ilman asiaakin.
– Joo, no tota… Oishan se kiva vähän tapellakin ja… no tiedäthän…
– Tiedänhän mää. Ja sopii mulle hyvin. Tuo säkin pieksäminen nostaa mukavasti kiimaa.
– Niinkö? Pitäis varmaan kokeilla.
– Otetaanko sulle heti hanskat? Pääset hakkaamaan säkkiä. Vai haluatko heti ottaa matsia mun kanssa?
– Eeh… Ehkä mää kokeilen ensin säkin kanssa, Harri nieleskeli ja näin, että kyllä häntä se matsinkin mahdollisuus kiihotti.
– Okei. Pitäisköhän sun vähän vähentää vaatetusta, ettei tule liian kuuma? Vaikka oot saatanan komea noissa vermeissä.

Hän riisui nahkatakkinsa ja potki saappaat jalasta. Kehotin häntä ottamaan farkutkin pois, koska säkin kanssa pomppiessa ne ehkä kiristäisivät liikaa. Hän totteli ja hymyili pienesti. Niukat kalsarit pullottivat mukavasti. Itsenikin piti hieraista urheilushortsieni haaroja. Menimme kuntohuoneeseeni ja ojensin hänelle säkkihanskat. Hän katseli huonetta ja kysyi:

– Miksi sulla on nuo peilit? Ja tuo matto lattialla?
– Peilit on, jotta voin ihailla itseäni, naurahdin. – Ja matto on painialusta. Tai perusjumppaan. Ja voi sillä naidakin. Varsinkin kovien jätkien kanssa.

Harri nielaisi ensin, veti sitten hanskat kouriinsa ja kiristi tarranauhat. Hän nosti hanskat ylös ja katsoi itseään peilistä. Hän huitoi muutaman iskun ilmaan. Kehotin häntä käymään säkin kimppuun. Hän hyppi kevyen näköisesti, iski säkin kylkeen melkoisen lujia lyöntejä, jotka lähtivät sähäkästi. Oli kiihottavaa katsoa sen lihaksikkaan miehen liikkumista. Ei hän näyttänyt pahemmin tarvitsevan minun neuvojani, iskuissa oli koko kroppa mukana ja jalat työskentelivät tehokkaasti. Kun hän puuskutti ja pientä hikeä oli noussut pintaan, hän keskeytti ja kysyi:

– Noh, miltä vaikuttaa?
– Tosi hyvältä. Oot ennenkin tainnut tunkea kouras hanskoihin?
– Pari kertaa vain, kun yhdellä kaverilla oli. Miks sulla on tuollaiset erilaiset hanskat? Sormet näkyvillä?
– Nää on vaparihanskat. Näitä käytetään esimerkiksi vapaaottelussa. Näissä voi työntää sormet vastustajan persereikään. Tai kaivaa silmät päästä.
– Eikä?
– Ei tietenkään. Vaikka voisin kyllä sun reikää vähän sormettaa, hymyilin ja katsoin Harrin silmiin mahdollisimman vittumaisesti virnistäen.
– Höh, mää taas voisin työntää koko tällaisen hanskan sun perseeseen.
– Vittu jätkä, onko tuo tappeluhaaste?
– On.
– Okei. Käy päälle!

Hän naurahti ja lähti tulemaan kohti hanskat ylhäällä suojauksessa. Tuntui, että minun kullini pamahti seisomaan yksin tein. Mikä ettei? Vastassa komea lihaskimppu nyrkkeilyhanskat kourissa ja taisteluilme naamalla. Heitin muutaman tunnusteluiskun ja hän poimi ne suojaukseensa. Hän tanssahteli edessäni ja löi pari kovaa lyöntiä vartalooni. Minä kostin heti samanlaisilla hänen kylkiinsä. Hän vastasi ja onnistui saamaan tosi kovia iskuja läpi keskivartalooni – mahtavia mäiskähdyksiä, hän tosiaan osaa lyödä. Jatkoin herhiläismäisellä pommituksella ja päätin, että panen tuon jätkän kärsimään. Harri peräytyi edelläni ja löi muutaman epämääräisen huitaisun minuun päin. Torjuin ne kevyesti, paitsi yhden joka osui otsaani. Panin uuden vaihteen päälle jakamalla sähäkän sarjan Harriin. Olin mahtavassa tappeluhurmiossa. Hengitykset muuttuivat raskaiksi ja hiki kohosi iholle molemmilla. Hän päätyi ähkyen nurkkaan ja kun ei keksinyt muuta, sitoi minut väkevillä käsivarsillaan tiukkaan karhunsyleilyyn. Puuskutimme siinä hetken toisiimme nojaten ja puolihuolimattomia vartaloiskuja vaihtaen, kunnes kamppasin meidät painimatolle kyljittäin. Harri huohotti:

– Nää hanskat kourassa ei saa susta kunnon otetta.
– Okei, hanskat pois ja tapellaan normaalisti.
– Entä saappaat ja nahkatakit?
– Ei ehdi. Mun kyrpä on räjähtämäisillään.
– Niin kyllä munkin.

Emme nousseet. Hanskat lensivät seinustalle. Samassa tarrasimme toisiimme tiukasti ja kiihkeä mattopaini alkoi. Hikiset vartalot puristuivat vastakkain tiukoissa väännöissä. Lihakset paisuivat voimain ponnisteluista. Ähisimme, ähkyimme, kiroilimme vimmaisina. Pyörimme ympäri alustaa suorastaan raivopäisinä, ihan tappomeiningillä. Tosi kiimaista ja kiihkeää menoa – minä rakastin sitä. Ei se kyllä kovin kiivaana kauaa jatkunut. Harri taisi olla nyrkkeilyn uuvuttama, sillä lopulta sain paiskoa häntä pitkin mattoa melkein, miten tahdoin. Hänen jalkansa vain viuhuivat ilmassa. Huomasin, että hän silti ehti sivusilmällä vilkuilla menoamme peileistä. Minustakin me näytimme niissä kuvastimissa tosi kiimaisen komeilta. Lopulta en kestänyt, vaan tiuskaisin:

– Vittu saatana, luovuta jo! Mun kyrpä ei kestä enää.
– Joo, ei munkaan, Muutenkin oon ihan puhki. Sää voitit, Harrikin huohotti.
– Olit sääkin tosi kova vastus. Nyt pöksyt pois ja perse pystyyn.

Vapautimme kullimme ilmoille. Harri asettui kontilleen. Hain seinustan pienen lipaston kätköistä kortsuja ja liukastetta. Valmistelut oli nopeasti hoidettu. Emme tuhlanneet aikaa turhaan hempeilyyn, syöksyin Harrin perseeseen heti, kun se silmilleni avautui. Rysäytin puolet pampustani voimalla sisään ja sain hänet parahtamaan tuskasta. Hän karjui hirmuisia kirouksita. Tunkeuduin vähän rauhallisemmin syvälle kullin juurta myöten. Siellä nytkytin lantiotani vain ihan pienesti. Katselimme molemmat hetken kiihottavaa asetelmaa peilistä. Näky innosti minut rynkyttämään voimieni takaa. Pärskin kirouksia ja herjauksia hinttihuorasta. Kun huomasin Harrin tarttuvan täysillä seisovaan vehkeeseensä ja aloittavan runkkailun, hidastin omaa tahtiani. Nylkytin taas vain pienesti, kunnes pantavani sai raivoisasti karjuen ruiskittua mällinsä painialustallemme. Sen jälkeen päästin itseni irti, pamputin kaveriani hurjana, hiki vain valui silmiini. Harri voihki avuttomana – tai hurmiossa. Sitten täytinkin kortsun älyttömässä vimmassa ja karjuin minäkin. Voimattomana täristen irrottauduin Harrista heti ja hän rojahti makaamaan matolle mälliensä päälle.

– Jumalauta, mikä pano! hän puuskutti.
– Joo, niin oli, kähisin. – Nyt kelpaa suihku.

Menimme yhdessä pieneen kylpyhuoneeseeni. Puristelimme toisiamme lämpimän suihkun alla. Hitto, että minä rakastan lihaksikkaita miehiä! Mumisimme kehuja toistemme korviin. Peseydyttyämme kietouduimme pyyhkeisiin ja asetuimme tuvan pöydän ääreen. Nostin siihen meille oluttölkit ja skoolasimme mahtavalle tappelulle ja panolle. Kysyin:

– Mitä tykkäsit nyrkkeilystä?
– Mahtavan kiihottavaa. Harmittaa, ettei musta ollut sulle kunnon vastusta.
– Kyllä susta vielä on, kun jatkamme treenaamista. Nytkin jo lyöt tosi kovaa. Hyvä ettet niistänyt multa verta.
– Kumma, että homouteen voi kuulua tämmöinen väkivalta. Ja se tuntuu hyvältä.
– Hei, miehiähän tässä ollaan ja miehet ottavat mittaa toisistaan.
– Joo. Eikä homouskaan tunnu niin nololta, kun välillä väännetään.
– Siitäpä tulikin mieleeni, että mulle on tulossa juhannusvieraaksi kaksi tappelijaa. Haluaisitko liittyä mukaan?
– Mitä tyyppejä ne on?
– Joona on mun eka nahkatakkinen ja saapasjalkainen painikaverini. Tosi kova mies. Toista en oo ennen tavannut. Joonan mukaan lihaskimppu, joka tykkkää painia nahassa ja saappaissa. Semmoinen outous siinä on, että se ankarien kamppailujen jälkeen haluaa kuitenkin hävitä ja tulla nöyryytetyksi.
– Ai? Onko se päästään vialla?
– Tuskin, kun Joona sen kanssa viihtyy. Hehe, jos tulet juhliimme, on sulla ainakin yksi varma voitto tiedossa.
– En tiedä, houkuttaako varma voitto. Pitäisin ehkä enemmän kunnon taistelusta.
– Heh, Joonan ja mun kanssa se onnistuu takuulla.
– Pitääkö mun tapella kaikkien kanssa? hän kysyi arasti, vaikkakin selvästi ajatuksesta innostuen.
– Kaikki tappelee kaikkia vastaan ja panee myös kaikkia, hymyilin, vaikka en ollut varma, käykö se Joonalle ja Karille.

Maltoimme hiljaksiin pukeutua. Harri lähti kotiinsa. Minä kävin siivoamassa painimaton hiestä ja spermoista. Oikein huokaisin, kun elämäni oli saanut näin hyvän käänteen; oma talo, naapurissa komea tappelija, kunnon kovishomo, jolta sai persettä ja jolle ihan mieluusti antoi. Laitoin Joonalle viestin, että olin löytänyt ihan naapurista tosi kovan jätkän, kunnon lihaksikkaan maalaismiehen, joka tykkää samoista jutuista kuin me. Ja että se on kova tappelijaja valmis osallistumaan juhannuksen viettoomme kyrpä pystyssä. Joona vastasi parin tunnin kuluttua ja oli valmis pieksämään kaikki maalaisjuntit. Ilmoitin, että me maalaismiehet hakkaamme joutavat kaupunkilaissällit mennen tullen. Minä niin tykkään meidän tavastamme uhota, se nostattaa kiimaa.

Kun oli enää päivä juhannusaattoon, havahduin, että saunalle tarvitaan vastoja sekä talon ja saunan oven pieleen juhannuskoivut. Oli pilvinen päivä eikä helle painanut päälle, joten sonnustauduin nahkatakkiin ja kumisaappaisiin. Otin puukon ja vesurin. Olin tuskin päässyt kymmentä metriä pihalla kohti pientä metsikköäni, kun Harri ilmestyi paikalle. Hän oli pukeutunut minun tapaisesti nahkaan ja kumppareihin. Hän huikkasi:

– Minne oot menossa?
– Vastoja tekemään ja juhannuskoivuja hakemaan. Entä itse?
– Ihan vain tulin sua katsomaan.
– Ja haaroissa polttelee, heh? Tuu mukaan, saat turpaasi ja perseeseesi tuolla metsässä.
– Tai sää saat, Harri virnisti pirullisesti.

Naureskelimme ja marssimme rinnakkain toisiamme töniskellen parin hehtaarin metsääni. Harrin avulla saimme nopeasti koottua neljä nuorta koivua ja kasan oksia vastoiksi. Siinä ohessa onnistuimme myös vittuilemaan toisillemme. Tunnelma alkoi olla mukavan kiimainen. Kun nousin ylös – olin ollut kyykyssä kokoamassa vastoja – Harri oli selkäni takana ja yllätti minut kietomalla minut käsivarsiensa puristukseen. Nahkatakkimme natisivat ja hän hinkkasi saappaittemme varsia vastakkain. Kieltämättä kiihottavaa, mutta en suostunut nautiskelemaan siitä ihan noin vain. Ärähdin:

– Saatanan ketku, vai yrität sää päästä pukille ilman taistelua. Ei onnistu!
– Miten muka pääset tästä tappelemaan? Harri sähähti ja tiukensi otettaan.
– Näin!

Paiskasin hänet olkani yli metsänpohjaan ja kävin saman tien hänen kimppuunsa täynnä kiukkuista taisteluvimmaa. Hän yritti kierähtää altani pakoon. Ei päässyt, kun sain hänestä tiukan otteen käsilläni ja kiedottua jalkani hänen ketaroittensa ympäri. Hän rimpuili vimmatusti ja kiroili miehekkäästi. Irrotin käsiäni sen verran, että hän pääsi polvilleen viereeni. Hän alkoi takoa nyrkeillä vartaloani. Potkaisin häntä rintaan ja hän lensi selälleen. Pomppasin istumaan hänen päälleen ja meinasin alkaa takoa hänen pärstäänsä, mutta onneksi maltoin mieleni. Sen sijaan kiskoin hänen päänsä tukasta haaroihini ja hieroin naamaa etumukseeni. Hän sähisi ja kiemurteli allani aivan raivona. Hän nousi siltaan ja pudotti minut päältään. Kietouduimme toisiimme koko vartalon mitalta, kierimme ympäri metsänpohjaa ja potkimme toistemme saappaita. Metsä kiihotti meidät mielettömään vimmaan, aluskasvillisuus rusentui allemme ja pienet kuusennäreet pieksivät meitä. Ja että me kiroiltiin ja vittuiltiin. Puuskutimme hikipäässä, ähkyimme ja ärisimme kuin raivostuneet karhut. Viimein päätin uupuneena, että nyt saa riittää ja lukitsin Harrin niin tiukasti, ettei hän pystynyt enää liikkumaan. Hän antautui kiroillen äkäisesti:

– Vittu saatana enkö mää voita sua millään, jumalauta!
– Et! Varsinkaan kun mää oon niin kiimassa kuin nyt.
– Saatana sun kanssa! Paatko mua saman tien?
– En. Ei tullu kortsuja mukaan. Mennään saunalle.

Keräsimme koivut ja vihdakset kainaloon ja painelimme saunalle. Puhisimme kiukkuisesti ja mutisimme uhkauksia. Jätimme lastin siihen saunan edustalle. Siirryimme eteisen puolelle. Harri avasi heti housunsa pyytämättä ja nojautui siihen matalaan rahiin. Minäkin kiskaisin kovettuneen kullini esiin nahkahousujeni liitingistä. Olisin kyllä toivonut Harrilta pientä vastustelua, mutta hoidin liukastamisen ja kyrpäni kumituksen nopeasti. Uitin vehjettäni sen jätkän persevaossa tovin. Harri työnteli pyllyään vastaan, ukisi ja huohotti. Otin tukevan otteen hänen nahkatakkinsa hartioista ja tungin terskan sisään. Hän vinkaisi kiihottavasti ja heilautti hiuksiaan. Murahdin:

– Vitun hinttari, ootko valmis kunnon rynkytykseen?
– Helvetin homo-ori, ei susta oo sellaiseen… auts, ai vittu!

Rysäytin pamppuni voimalla sisään koko mitalta. Mies parkaisi surkeasti ja puisteli päätään. Hänen suolensa puristi kaluani tiukasti ja minun pääni sumeni nautinnosta. Sekosin täysin. Älyttömän väkivaltaisessa alistamisen hurmiossa survoin Harrin persettä ja karjuin aivan raivona. Revin hänen hiuksiaan ja hakkasin nyrkeillä kylkiä. Mies uikutti ja ulvoi. En jaksanut pitkään ja lopulta annoin itselleni luvan laueta. Oli tosi ravistuttavia mällien ampumisia. Harri kuiskasi vapisevalla äänellä:

– Jumalauta, äijä, sää oot hullu. Ihan raivopää.
– Niin oon. Onko valittamista?
– Ei, jos saan panna sua yhtä rajusti.
– Totta vitussa. Mää oon sanonut monesti, että kovishomot saa panna mua armottomasti ja milloin vain, kunhan ensin voittavat mut tappelussa.

Harri tyytyi siihen eikä kumma kyllä halunnut yrittää päihittää minua saman tien. En ehkä olisi voittanut, kun olin niin poikki metsätappelusta ja nussimisesta. Tyydyimme pikaiseen siistiytymiseen ja ryhdyimme sen jälkeen vastojen tekoon, saimme aikaiseksi kahdeksan. Hain myös kangen liiterin nurkasta. Hakkasimme kuopat ensin saunan oven eteen ja sitten talon eteen. Asetimme koivut nököttämään kuoppiin. Olivatpa ne soman näköisiä.

Tyytyväisinä hommiimme hörpimme tuvassa pikaiset kahvit ja samalla vaihdoimme muutaman sanan Joonasta ja siitä Karista. Harri tuntui vähän ujostelevan tuntemattomia miehiä. Minä lohdutin häntä, että ei homojen kesken tarvitse arkailla, kunnon miehiähän me kaikki olimme. Hän epäröi, kun oli vasta äsken suostunut homoilemaan eikä oikein tiennyt asiasta mitään. Osaisiko hän toimia oikein? Minä nauroin, että me muut kyllä osasimme. Pääasia, että hän kiihotti itsensä kunnon himokkaaseen taisteluvimmaan. Pöydän ääressä minä samalla laadin juhannuksen kauppalistaakin, ruokia ja juomia. Harri lähti siitä kotiinsa ja lupasi tulla seuraavana päivänä katsastamaan, onko minun kavereistani hänelle vastusta. Naurahdin, hyppäsin autooni ja painuin markettiin.

Juhannusaatto valkeni aurinkoisena. Söin aamiaisen ja tekstasin kotiväelle hyvän juhannuksen toivotukset. Kerroin, etten pääse kotimaisemiin, kun minulle tulee opiskeluaikaisia kavereita kylään. Joonalle lähetin viestin, että joko he olivat päässeet matkaan. Hän vastasi melkein saman tien ja ilmoitti heidän olevan perillä noin puolen päivän jälkeen. Hän vittuili, olemmeko naapurini kanssa valmiit ottamaan turpaan heti, kun he tulevat. Lupasin, että raahaamme heidät niskaperseotteella kuntohuoneeseeni ja hakkaamme heidät siellä. Kerroin, että naapurini on tosi kovanyrkkinen äijä ja tulee osallistumaan pieksämiseen, että varokaa vain. Uho tuntui niin mukavalta, että oli pakko hieraista haarojani.

Siistin vähän paikkoja, vedin saappaat jalkaan ja kävin pihalla katsastamassa, kuinka juhannuskoivuni jaksavat. Kaikki näytti ihan hyvältä. Harri tuli puolelta päivin ensimmäisenä – ilokseni seksikuteet valmiiksi päällä, ei mitään juhlatamineita siis. Hän toi tuliaiseksi kossupullon, vaikka ei olisi tarvinnut. Hörpimme kuitenkin vain kahvia, kun emme halunneet humaltua liian aikaisin.

Vähän ennen yhtä vieraat ajoivat autollaan pihaan. Menimme Harrin kanssa nahkatakeissamme ja saappaissa ulos vastaanottamaan tyyppejä. Joona oli kuskina, vieressä istui harteikas komea Kari – en tunnistanut häntä opiskeluajoiltani – molemmilla oli nahkatakit. Syy, miksi he eivät heti nousseet autosta, oli se, että he vetivät kouriinsa vaparihanskat. Kun he lopulta pääsivät autosta, harpoin Joonan luo ja kaappasin hänet halaukseen. Ja mitä teki hän? Veti nyrkillä täysillä minua vatsaan ja karjaisi:

– Vittu saatana, hienoa nähdä pitkästä aikaa!
– Auts! Hiton hilpeä tervehdys, perkeleen mulkku!
– Hah, itse uhkailit turpaan vedolla heti alkajaisiksi. Tässä on muuten Kari.
– Terve. Aiotko sääkin lyödä heti? kysyin virnistellen.
– Hehe, en taida kehdata ihan vielä, iso komea mies hymyili ujosti.
– Tässä on muuten mun naapuri Harri. Helvetin kova tappelija.

Tyypit tervehtivät uteliaina, toisiaan selvästi vastustajina arvioiden. Joona ja Kari vilkuilivat pihapiiriäni ja kehuivat sitä, erityisesti juhannuskoivujani. He kaivoivat peräluukusta kumisaappaat jalkaansa ja ottivat muut matkatavaransa. Opastin heidät yläkerran toiseen kamariin. Kun he purkivat tavaroitaan, minä valmistin alhaalla pienen vaatimattoman lounaan. Kyselin Harrilta:

– Miltä jätkät susta tuntuvat?
– Hiton komeita äijiä. Se Kari on melkoinen lihaskimppu. Onko varma, että se tykkää hävitä tappelut?
– Niin Joona sanoi. Vaikea sitä on minustakin uskoa. Haluatko silti kokeilla ekana tapella sen kanssa?
– Uh, ehkä joo. Jos en sun kanssa saa?
– Et. Mää aion tapella Joonan kanssa. Vanhojen aikojen muistoksi.

Pojat tulivat alas ja me kaikki neljä kävimme pöytään. Ruuan kanssa otimme olutta. Juttelimme tulevista päivistä – ja öistä. Että mitä kullakin oli mielessä ja toiveissa. Tietenkin tappeluita ja panoja kaikki odottivat. Juttelua säesti saappaiden hieroutuminen pöydän alla niin, että kiima alkoi haista mukavasti. Sovittiin, että porukalla painittaisiin myöhemmin saunomisen yhteydessä. Sitä ennen tapeltaisiin vaparihanskat kaikilla kourissa kuntohuoneessani, pareittain eli Joona ja minä, koska meillä oli jo ehtinyt tulla ikävä toisiamme, sekä Harri ja Kari uusimpina porukassa. Periaatteena oli ’voittaja panee antautunutta’.

Tutustuimme myös tarkemmin toisiimme. Kukin esitteli itsensä. Kari oli 28 vuotta, ensihoitaja ambulanssissa, mikä oli hyvä mahdollisia taisteluvammoja ajatellen. Joonan kanssa he olivat löytäneet toisensa Löydä tappelija -sivustolta. Ennen armeijaa Kari oli kuulunut jengiin, joka harrasti katutappeluita, ja oli porukkansa kovanyrkkisimpiä. Sitä hän ei osannut – tai halunnut – selittää, miksi hän nykyään tykkäsi hävitä ja tulla nöyryytetyksi kamppailuissa. Hän vain hymähti, tiesimmekö muka me muutkaan, miksi me tykkäsimme tapella ja voittaa. Emmehän me tietenkään osanneet selittää sitä, ainakaan tyhjentävästi.

Kun esittelyt ja ruokailu oli hoidettu, tupani alkoi haista tappelukiimalle, nahkatakeille ja kumisaappaille. Joona rykäisi lopulta:

– Eiköhän tässä ole jo, saatana soikoon, jaariteltu tarpeeksi. Mää haluan jo vetää Juhaa turpaan.
– Okei. Tehdäänkö niin, että me tapellaan ensin Joonan kanssa ja te kaksi katsotte sivusta.
– Sopii, Kari nielaisi. – Aiotteko panna saman tien?
– Ei, kun tehdään niin, että te tappelette heti perään ja nussitaan sitten kaikki yhtä aikaa, Joona määräsi.

Se sopi kaikille. Harri vain huomautti, ettei hänellä ole omia vaparihanskoja. Lupasin hänelle omani, kunhan olisin hakannut Joonan, joka päästi ivallisen hörönaurun. Päätimme välttää päähän kohdistuvia iskuja, kun meillä ei ollut pääsuojuksia. Lyönneistä vyön alle ei sovittu mitään – ihan tarkoituksella, hymyilimme vain pirullisesti. Lisäksi kiimakuolaa nieleskellen sovimme, että tappelut käytäisiin nahkatakeissa ja kumisaappaissa, vaikka siinä hiki tulisikin.

Siirryimme kuntohuoneeseeni, joka sai kohtuullisia kehuja. Harri ja Kari menivät seisomaan seinustalle. Me Joonan kanssa vastakkain painimatolle. Meillä oli melkoinen uho päällä. Irvistelimme uhkaavasti ja kiersimme toisiamme nyrkit pystyssä. Olin melkoisen kiimaisessa hurmoksessa, vereni kiersi lujaa ja levitti kaikkia taisteluhormoneja lihaksiini. Äkkiä Joona kävi hyökkäykseen kuin herhiläinen. Iskuja sateli suojaukseeni, läpi pääsi muutama lyönti vartalooni. Sain nopeasti oman hyökkäysvaihteeni päälle. Seurasi hurjaa ja samalla epämääräistä iskujen vaihtoa molemmin puolin. Upeita mäiskähdyksiä vastustajaan, huhuh. Kumpikin huohotti ja hikoili. On aika raskasta pomppia saappaissa ja nahkatakeissa. Mutta hurmoksellista se oli! Iskut toisen nahkakuteisiin kuulostivat ja tuntuivat aivan mahtavilta, miehekkäiltä.

Joona yritti potkaista minua mahaan, mutta onnistuin nappaamaan hänen saappaansa kainalooni ja työnsin hänet kumoon. Syöksyin hänen päälleen ja aloimme raivoisan mattopainin. Siinä vaiheessa vasta ehdin kiinnittää huomiota katselijoihimme, he huutelivat innoissaan. Painimme kesti ja kesti, olemme molemmat Joonan kanssa periksi antamattomia. Hallitsimme painia vuorotellen. Puuskutimme naamat hiessä ja julmassa irveessä. Nahkatakit ja kumisaappaat natisivat väännöissä. Vaikka minulla seisoi kalu täydessä kukoistuksessa, aloin olla aika poikki. Päätin, että tappelu saa riittää. Ponnistin viime voimillani ja panin Joonan tiukkaan lukkoon, josta hän ei enää päässyt. Hän puuskutti allani:

– Ääh. Vittu saatana. Sää voitit!
– Jumalauta, oon mää vain aika kova jätkä, hehkutin hiki otsalta tippuen.
– Haista paska! Antauduin, kun mun alkoi tehdä mieli sun kyrpääs.
Kommentti aiheutti meissä muissa hillittömän naurukohtauksen. Nousimme ylös ja kietouduimme väkevään halaukseen. Suutelimme ja hinkkasimme reisiä toistemme haaroihin – Joonan vehje tuntui tosi kovalta ja isolta. Kari keskeytti meidät:
– Okei, jätkät, irti! On seuraavan tappelun aika.

Naureskelimme ja minä irrotin omat hanskani. Ojensin ne Harrille ja valitin, että ne on vähän hikiset. Hän ei aikonut välittää siitä. Siirryimme Joonan kanssa kaulakkain sivummalle. Jätkät kävivät vastakkain matolle nyrkit pystyssä. Vähän minua hirvitti Harrin puolesta. Kari on jonkin verran isompi, harteikas ja osasi näyttää helvetin pahaenteiseltä. Hän kävi vauhdilla Harrin kimppuun tiukalla iskusarjalla. Naapurini perääntyi ja hänen suojauksensa oli minusta puutteellista. Karjuin hänelle, että nostaisi suojauksensa ylemmäs – ei vaikutusta. Paitsi että hän ryhtyi nyt hyökkäykseen. Hemmetin sekavaa iskujen vaihtoa. He olivat melkein kiinni toisissaan ja mahtuivat hakkaamaan vain toistensa kylkiä. Melkoista ähellystä silti.

Kari sitoi vastustajansa käsivarsiensa puristukseen ja yritti heittää tämän mattoon. Se oli kylläkin Harri, joka onnistui kamppaamaan Karin maahan. Jätkät kierivät toisiinsa takertuneina ympäriinsä. Hirmuinen puuskutus ja kiroilu täytti huoneen. Joona alkoi pomppia ja huutaa kannustusta kaverilleen. Ja minä omalleni. Sen seurauksena me kaksi miestä ryhdyimme tönimään ja nahistelemaan keskenämme. Siksi emme nähneet poikien ottelun päätöksestä kuin ihan lopun, jossa Harri istui Karin rinnan päällä ja veti hiuksista tämän päätä haaroihinsa. Sieltä kuului Karin puuskutus, että hän antautuu.

Kun tyypit pääsivät ylös, hakkasimme kaikki hilpeinä toisiamme selkään. Jakelimme kehuja mahtavista taisteluista. Karikin puuskahti:

– Tuo Harri on helvetin kova tappelija. Ihan yllätyin.
– Sinä se vasta kova oot, Harri punasteli saamiaan kehuja. – Ja lyöt helvetin kovaa. Mulla on varmaan kylkiluita poikki.
– Mää voin kohta tarkastaa ne, Kari hymyili.
– Joo, mutta nyt nussitaan, Joona heläytti ja väläytti minulle virnistelevän hymyn.
– Jep, perseet paljaaksi ja kyrvät esiin. Välineitä löytyy tuosta lipastosta, opastin.

Valmistelut oli nopeasti hoidettu. Joona kävi kontalleen yhden peilin eteen, jotta voisi katsoa panoa. Minä asetuin hänen peräänsä saappaat ristissä hänen saappaidensa päällä. Kari puolestaan meni makaamaan selälleen vähän meidän taaksemme niin, että en pystynyt seuraamaan heidän nussimistaan – kuulin sitten kyllä. Tungin kivikovaa moloani Joonan ahteriin sitkeydellä ja toisaalta voimalla. Kaverini köyristeli selkäänsä ja puisteli päätään tukka heilahdellen. Hän turskautti huohotuksensa keskeltä:

– Vittu perkele, ku tuntuu hyvältä! Ooh… uijui.. ai… Mää oon kaivannut sun kyrpääs.
– Ja mää sun kanssa tappelemista ja uuh… kyllä tätä persettäkin.
– Ai jumalauta! Just siinä, pysähdy! Mieletöntä! Nylkytä sitä kohtaa! Mää haluan runkata.
Nitkutin pienesti terskaa toivotussa kohtaa. Joonan suoli supisteli mielettömästi. Hän tarttui sojottavaan kyrpäänsä ja runkkasi raskaasti huohottaen sekä kiroillen. Hän kähisi:
– Uhuh, nyt saatana lentää. Saanko ampua mällit matolle?
– Siitä vaan. Siivoat sitten.
– Joo joo. Ai vittu, jumalauta, nyt lähtee… aarghh… ai saatana…

Hän ruiski mällinsä painialustalle. Samalla hänen suolensa puristui tiukasti kullini ympärille ja sai aivoni nyrjähtämään nautinnosta. Aloin nylkyttää persettä aivan raivona. Painauduin Joonan selkään. Nahkatakit ja saappaat nitisivät ja narisivat. Nivuseni iskeytyivät pakaroihin kiihtyvällä tahdilla läiskähdellen äänekkäästi. Peilistä näin Joonan suun roikkuvan ammollaan. Hakkasin hänen kylkiään ja revin hiuksia. Sitten maailmani räjähti. Jättiläiseksi paisunut kyrpäni täytti kortsun kymmenillä laukauksilla – ainakin siltä tuntui. Ihan sekopäisenä jäin huohottamaan Joonan selkään.

Siinä kuulin toisen parin äänekästä kiroilua ja iskujen läiskähdyksiä. Käänsin päätäni ja näin Harrin etunojapunnerruksessa Karin päällä. Pakarat vain viuhtoivat Karin alapäässä ja tämän kumisaappaat puristivat Harrin pään väliinsä. Kumpikin survoi kouralla toisen naamaa sen, minkä pystyi. Pian Harri karjui:

– Jumalauta, nyt lähtee, nyt lentää! Aarrgh…
– Saatanan sälli, anna tulla, Kari hihkui naama irvistellen kuin tuskassa.

Ja Harri tuli. Ja lysähti vastustajansa päälle selvästi kaiken antaneena. Kun he pääsivät irti toisistaan, me Joonan kanssa olimme jo pystyssä. Täytyypä sanoa, että joka äijän naama loisti tyytyväisenä ja hymyt olivat herkässä. Kielsin tyyppejä käymästä suihkussa tai edes alapesulla, sillä minusten miesten kuuluu äskeisen tapaisten tappelujen jälkeen haista mieheltä. Peseytyisimme vasta saunassa. Kaikki yhtyivät ajatukseen naureskellen ja kusellä käytyämme siirryimme tupaan ryyppäämään. Jälkipeli oli hauskaa, mutta myös kiimaisen uhoavaa. Hieroimme saappaita pöydän alla edelleen. Tunnelma oli vapautunut ja hilpeät jutut lensivät. Kari paljastui melkoiseksi hauskojen juttujen kertojaksi. Raisu tappeleminen ja panot hävittävät kaiken vieraskoreuden ja ujostelun.

Ryhdyin siitä pesemään uusia perunoita kiehumaan. Katoin pöytään salaattia, leipätarpeita ja silliä sekä graavattua lohta. Samalla suunnittelimme juhliemme jatkoa. Saunomisen yhteydessä painisimme alastomina vain saappaat jalassa. Taistelupareiksi sovittiin Kari ja minä sekä Harri ja Joona. Intoilimme ja uhosimme suorastaan riemuissamme. Hyvä että maltoimme syödä. Kahvin jälkeen keräsimme mukaan viinaa, lantrinkia ja olutta.

Painelimme saunalle. Sain tulet kiukaan ja padan alle. Riisuimme alastomiksi, jätimme vain saappaat jalkaan. Olimme kiihdyttävää katsottavaa, neljä lihaksikasta miestä, varsinkin Kari. Hänen kullinsa näytti yllättävän pieneltä ruumiin kokoon nähden, meillä muillahan oli kunnon vehkeet. Istuimme penkille saunan edustalle ja nautimme alkuillan auringosta, savun hajusta ja juhannuskoivujen tuoksusta. Ryypiskelimme rauhallista tahtia ja nostimme maljoja suomalaiselle kesälle.

Kävin lisäämässä puita tulipesiin ja palasin penkille. Painiparini Kari istui vieressäni. Hän painoi saappaansa vartta minun saappaaseeni ja minä painoin takaisin. Nitkutimme varsia vastakkain. Kiva kiimanpoikanen solahti väliimme. Samaa tuntui tapahtuvan Harrin ja Joonan välillä. He kähisivät toisilleen ja ryhtyivät läpsimään toisiaan. Me Karin kanssa äidyimme puskemaan toisiamme olkapäillä. Äkkiä nappasin kiinni hänen kyrvännysästään ja aloin vittuilla:

– Jumalauta, miten soma kulli. Ja vitun pieni. Minkä kokoiseksi se kovettuu?
– Haista paska, jättikyrpä. Pilkkaatko sää mun miehisyyttäni?
– Joo. Meinaan eipä oo sun miehisyydellä juurikaan mittaa. Mitä se on? Kymmenen senttiä, ilkeilin.
– Sentin pitempi, saatanan mulkvisti, Kari ärähti ja tyrkkäsi minua niin, että meinasin pudota penkiltä.
– Haa, mulla on yhdeksän senttiä pitempi, tönäisin takaisin.

Samassa Harri ja Joona kaatuivat nurmikolle siihen saunan edustalle ja aloittivat rajun näköisen painin. Kari kaappasi minut niskalenkkiin ja alkoi vääntää kohti nurmea. Työnsin olkapäälläni meidätkin nurmeen ja niin pääsimme mekin kamppailemaan tiukoissa väännöissä. Tunsin heti, että tämä sälli on tosi vahva. Kullin koko ei tosiaan kerro miehen voimista. Niistä sain kuitenkin hurjan taisteluvimman päälle ja paiskoin vastustajaani mennen tullen, saappaat vain viuhuivat ilmassa. Kari pani vastaan parhaansa mukaan, ähisi ja murisi kirouksia. Rakastin hänen lihastensa kovuutta, kun ne yrittivät kahlita minua. Yhdessä välissä Harri ja Joona kaatuivat meidän ylitsemme. Minä hermostuin ja potkin saappaillani heitä kauemmas. Joona karjui, että kerjäänkö minä turpaani. Käskin hänen tukkia oma turpansa ja keskittyä voittamaan Harri. Kari käytti keskeytystä hyväkseen ja pääsi päälleni. Hän survoi kourallaan naamaani. En tykännyt siitä ja paiskasin hänet mahalleen. Hetkessä olin hänen selässään ja seisova kaluni hänen pakaroillaan. Pakkohan minun oli siinä vähän nylkyttää. Ja kiskoa häntä tukasta. Kari kiroili ja uikutti muka tuskissaan. Sähisin:

– Vitun mamis, helkkarin pikkukyrpä, sattuuko suhun pieni tukistus?
– Sattuu! Saatanasti!
– No sittenhän sää antaudut.
– Joo, joo.
– Kerjää armoa!
– Armoa! Pliis, lopeta. Sää oot kovempi.

Armahdin. Sivusilmällä huomasin, että Joona istui Harrin rintakehän päällä ja tämä siveli kaikessa rauhassa voittajansa kumisaappaita. Heidänkin ottelunsa oli ratkennut. Nousimme ylös ja Kari vilkaisi seisokkiani. Hän hönkäisi:

– Jumalauta, miten iso. Pitkä ja paksu.
– Ja kohta se täyttää sun säälittävän persees.
– Ei saatana! Perse takuulla repeää.
– Voit olla varma siitä, raukkis.
– Joo, varo vain, Juha rynkyttää niin raivopäisenä, Harri naurahti. – On kokemusta.

Komensin koko porukan saunatiloihin palkintopanoille. Ojensin Joonalle liukkarin ja kortsun. Otin itsellenikin. Pojat menivät löylypuolelle. Pyysin heitä lisäämään samalla puita tulipesiin.

Käskin Karin nojaamaan pieneen rahiin ja näyttämään perseensä. Läiskin pakaroita hetken, kunnes maltoin liukastaa reiän enkä mitenkään hellästi. Jätkä köyristeli ja valitti mukavasti. Kumitin kaluni ja asetin terskan reiälle, jossa hetken kiusoittelin pantavaani. Hän urahteli vaimeasti ja mutisi:

– Vittu, pitääkö tässä pitkäänkin odotella? Eikö sussa oo miestä ottaa toista äijää?
– Saatanan pikkukyrpä, alatko sää isotella! Kohta sää kiljut itku kurkussa, vitun hinttihuora.

Samassa survaisin vehkeeni sisään puoleen väliin varttani. Ja Kari totisesti kiljui ja pomppasi melkein pystyyn. Löin häntä kylkeen, tartuin hiuksiin ja painoin pään alas voimalla. Kyykistyin sen verran, että sain saappaidemme varret hieroutumaan toisiinsa. Työnsin loputkin kyrvästäni suoleen. Kari vapisi ja uikutti itkuisesti. Ensin vetelin hetken pitkillä rauhallisella vedoilla, mutta en kovalta kiimaltani malttanut jatkaa sitä. Aloitin hurjan rynkytyksen, kun tykkään alistaa perseitä väkivaltaisesti. Pantavani ärjyi kirouksia ja kouristeli kuin tuskissaan. Hänen selkälihaksensa värähtelivät kiihottavasti. Läiskin häntä joka puolelle ja samalla kiihdytin kyrpäni vauhtiin. Huohotin raskaammin kuin painiessa. Kun tunsin laukeamisen lähestyvän, karjuin:

– Uuh… vittu saatana, senkin homohuora… aah aarggh… mitätön pikkukulli… nyt saat kyrpää… nyt tulee, nyt…

Kortsu täyttyi mälleistäni. Vetäydyin Karista ja hän voihkaisi kohottautuessaan seisomaan. Otin kortsun ja hieroin sen sisällön tyypin naamaan. Hän murisi epämääräisiä ja tarttui pieneen kaluunsa, joka seisoi piukeana. Hän yritti runkata sitä, mutta löin hänen kouransa syrjään. Polvistuin Karin eteen ja otin kalun imuhoitoon. Sivelin hänen lihaksikkaita reisiään ja saappaita. Ei kestänyt kuin hetken, kun hän ampui suuni täyteen spermaa. Syljin ne hänen napaansa. Nousin ylös ja Kari kaappasi minut tiukkaan halaukseen:

– Ei jumalauta, en odottanut, että sää imisit mut tyhjäksi. Kiitos.
– Kiito itsellesi. Olit mahtava pantava. Toivottavasti en satuttanut sua liikaa.
– Voi et. Kestän rajumpaakin käsittelyä, vaikka helvetin kova tyyppi sää oot.

Suutelimme hellästi. Löylyhuoneesta kuuluvista äänistä päätellen sielläkin alettiin olla valmiita. Hetken päästä Harri ja Joona ilmestyivät näkyville ja varsin tyydytetyn oloisina. Siirryimme taas pihalle oluiden kera. Kehuimme ja naureskelimme menollemme. Ja tietysti vähän muksimme toisiamme ja pullistelimme lihaksia. Täytyy sanoa, että olomme oli hieno. Se oli miehekkään upeaa juhannusjuhlintaa suomalaisessa maalaismaisemassa. Jatkoimme saunomalla perusteellisesti. Vastat läiskivät hikisiä kroppiamme. Nauru raikasi ja kiroilukin kieltämättä. Yhdessä välissä jäimme Harrin kanssa kahden lauteille ja kysyin hänen tuntemuksiaan:

– Miltä on tuntunut tapella noiden jätkien kanssa?
– Aika komealta. Joona on tosi kova vastus. Tuota Karia vähän ihmettelen. Kova lyömään ja silti haluaa hävitä.
– Meillä kaikilla on omat omituisuutemme. Entä paneskelut?
– Karin paneminen oli mahtavaa. Semmoinen lihaskimppu kiemurteli ja valitti kuin ansaan jäänyt jänis. Joona oli ehkä turhan raju mun makuun.
– Mitä vittua? Rajumpiko kuin mää?
– Ääh, ehkä samanveroinen. Päästäänkö me paneskelemaan kahdestaan?
– Ei varmaan enää tänään. Tuskin kukaan jaksaa. Ehkä huomenna? Jos siis pääset jatkamaan juhlintaa.
– Joo, pääsen mää. Ei miellä oo mitään erityistä. Vanhukset lähtivät sukuloimaan.

Olimme puolen yön lähestyessä kaikki jo kohtuullisen päissään. Harri hiipi siitä kotiinsa luvaten tulla seuraavana päivänä jatkamaan. Me muut siirryimme tupaan ottamaan iltapalaa ja sitten painuimme pehkuihin nukkumaan.

Aamulla heräsin ensimmäisenä. Vain lievä krapula tuntui kehossani. Vedin kalsarit jalkaan ja painuin alakertaan keittämään kahvit ja järjestämään aamiaista. Ulkona näytti aurinkoiselta. Huhuilin vieraitani tulemaan syömään. Alas tuli kaksi krapulaisen rumaa miestä ja kummallakin näkyi mukavaa pullotusta alkkareissa – varsinkin Joonalla. Asetuimme pöytään. Joona potki minun jalkojani ja ärähti
:
– Mitä helvettiä! Miksei meillä ole kumpparit jalassa?
– Aah, hittolainen, nämä aamuaivot ei tajunnu, että jotain puuttuu, naurahdin. – Ennen kuin menemme etsimään niitä, mietitään, mitä haluaisitte tänään tehdä?
– Höh, typerä kysymys. Tietenkin tapella ja nussia.
– Just. Aamupainit ja panotkin tekisivät nyt terää, Karikin sai mutistua turpeasta naamastaan.
– Pitäiskö odottaa, että Harrikin ehtii mukaan?
– Soita sille, että missä se viipyy, Joona komensi.
– Siinä on muuten komea sälli. Ja kova tappeleen, Kari aavistuksen piristyi.

Soitin heti. Uupunut ääni vastasi:

– Mmmh… Harri.
– Missä vitussa viivyt? Me täällä odottelemme malttamattomina.
– Pitäisikö tuoda jotain?
– Ei me tarvita kuin sut ja sun saappaat.
– Hei, kysy siltä, onko sillä potkupalloa. Voitais ottaa väkivaltainen peli, Joona hihkaisi.
– Mää kuulin tuon. On mulla. Otan sen mukaan.

Harri tuli vartissa. Nahkatakki päällä ja saappaat jalassa sekä pallo kainalossa. Hän moikkasi meitä ja istui pöytään. Hän sanoi:

– Siellä on melko kuuma päivä. Pelatessa voi tulla hiki.
– Riisu liiat kuteet. Muutenkin peliasu voi olla uikkarit ja kumisaappaat, ehdotin.
– Joo, lihakset näkyviin ja hikipintaan! Joona hihkaisi.
– Millaiset säännöt? Kari halusi tietää.
– Ei minkäänlaiset. Vastustajaa turpaan ja kyrpää perseeseen.
– Entä joukkueet?
– Ei niitäkään. Jokainen pelaa omaan pussiin ja kaikkia muita vastaan.

Säännöt aiheuttivat yleistä hirnuntaa. Pöytään ilmestyi oitis kossua ja lantrinkia. Porukka tarvitsi dopingia, joka kyllä sitten maistuikin. Krapulan oireet hävisivät ja tilalle nousi mahtava tappelu-uho. Parin paukun jälkeen sonnustauduimme peliasuihin – minulla tiukat pyöräilyshortsit ja saappaat.

Sitten vain kaljaa mukaan ja pihalle. Autotallin ovi sai toimia maalina. Pallon omistajana Harri sai suorittaa avauspotkun. Siitä seurasi villein ottelu, jonka koskaan olin nähnyt tai johon osallistunut. Kun joku sai pallon haltuunsa, hän sai muut tyypit kimppuunsa; potkuja kintuille, repimistä, nyrkkien iskuja, kamppaamisia, painia nurmella ja villiä hihkumista törkeinä kiroiluineen. Hemmetin raivokasta ja samalla riemukasta menoa! Kunnon kiiman nostatusta.

Ainoa, joka onnistui potkaisemaan maalin, oli Joona. Kari syöksyi saman tien hänen kimppuunsa ja kaatoi maahan. He äityivät hurjaan painiin ja pyörivät ympäriinsä. Saappaat vain potkivat nurmea. Minä katsoin heitä nojaten käsillä polviin ja puuskuttaen yltäpäältä hiessä. Harri-piru käytti tilannetta hyväkseen ja taklasi minut rajusti kumoon. En jäänyt makoilemaan, vaan tähtäsin makuulta kovan potkun hänen kintuilleen. Hän menetti tasapainonsa ja kaatui viereeni. Kävin heti hänen kimppuunsa. Tarrasimme kuin raivopäät toisiimme ja aloimme villin taistelun. Jumalauta, miten mahtava taistelu! Lihaksikkaat kropat painuivat hikisinä toisiinsa. Kumpikin ponnisteli lihakset tiukkoina ja ankarasti huohottaen. Yhdessä välissä pääsin hänen selkäänsä ja kaappasin hänen kaulansa tiukkaan puristukseen kyynärtaipeeseeni. Karjuin hänen korvaansa:

– Jumalauta perkele, nyt antaudut, saatanan jätkä!
– Vittu, en ikinä! Harri turskautteli kireistä leukaperistä ja rimpuili voimiensa takaa otteessani.
– Saatana, kyllähän luovutat. Mun kyrpä räjähtää kohta! sähisin ja samalla kiskoin toisella kädellä hänen tukkaansa.
– Äh. Uuh… no siinä tapauksessa. Sää voitit.

Vapautin Harrin otteestani. Siinä tulin katsahtaneeksi toisen taisteluparin tilannetta. Kari yllättäen istui Joonan rinnan päällä ja läpsi tätä naamaan. Hän kiroili hirmuisesti ja herjasi Joonaa luuseriksi. Tämä taas uhkasi uusintaottelulla ja kunnon turpaanvedolla. Hihkaisin:

– Panopaussi! Porukka kuntohuoneeseen.

Me neljä uupunutta ja hikistä taistelijaa vaelsimme naureskellen sisälle. Kittasimme olutta ja taisi siinä kossupaukkujakin mennä. Kuntohuoneessa otin esille panovälineitä ja heitin ne peilin eteen. Ennen kuin Joona ehti tarttua niihin, näin hänet polvillaan Karin edessä lutkuttamassa sitä pientä kyrpää ihan himona. Hän siveli ja puristeli kaverinsa välkähteleviä saappaita. Kari antoi tukasta repien Joonan päälle vauhtia ja murisi vittumaisuuksia imijästään. Karin vartalon nytkähtelyistä päättelin hänen ampuvan parhaillaan speguja ja Joonan nielevän ne kaikki. Kari on yliherkkä, tulee nopeasti.

Sitten Joona kaappasikin kiinni nussijansa saappaisiin ja kaatoi hänet mattoon. Ihan Harrin ja minun eteen. Minä olin juuri tunkemassa pamppuani Harrin perseeseen. Siinä Kari ja Harri olivat nelinkontin naamat vastakkain. He irvistivät toisilleen, kun me panijat tungimme molojamme heidän peräluukkuunsa. Joona hihkaisi:

– Nyt annetaan jätkille kunnon kyydit vai mitä, Juha?
– Totta helvetissä! Nää muistelee näitä panoja vielä vanhainkodissakin, hörähdin mielikuvaa.
– Haistakaa paska, tuli kummankin pantavan suusta.

Me rynkytimme heitä vaihtelevalla rytmillä, hidasta pitkää nopeaa. Harri ja Kari tuijottivat toisiaan irvistellen tai peilistä hurjaa panoa. He horjahtelivat ja pärskivät suut ammollaan. Oli tosi kiihottavaa katsoa edessä nussivaa Joonaa, hänen raivoisia ilmeitään ja huohotustaan. Välillä vilkaisin peiliin ja ihailin omaa menoani, lihakset värähtelivät, saappaat välkähtelivät, kyrpä hyökyi edestakaisin. Ja että Harri uikutti! Alistajan uhrin täytyykin valittaa, siitä saa lisää hurjuutta. Paukutin ihan hulluna, aivot nyrjähtivät, en meinannut saada henkeä. Sitten tunsin mällien lähtevän liikkeelle, en pidätellyt. Kiskoin Harria tukasta ja karjuin yhtä huutoa. Muutama raju survaisu ja niin tyhjenin siemenistä.

Joona tuli melkein samaan aikaan. Nousimme ylös emmekä ehtineet huomatakaan, kun Harri pomppasi pystyyn, kumitti kalunsa ja survaisi sen rajusti Karin takalistoon. Pantava karjui:

– Saatanan, jätkä, nyt tuli turpaan, että veri lentää!
– Siinähän yrität, pikkumulkku! Harri sähisi, hakkasi nyrkeillä Karin kylkiä ja jatkoi rynkytystään entistä hurjemmin.

Me Joonan kanssa katsoimme menoa hetken ja sitten kaulkkain naureskellen vetäydyimme tuvan puolelle. Ryhdyimme kittaamaan olutta. Pöydän alla Joona nitkutti saappaitamme ja huokaisi:

– Vitun upea juhannus. Kiitos Juha.
– Höh. Kiitos itsellesi. Ja Karille.
– Ja Harrille. Siinä sitten melkoinen mies. Mistä löysit sen?
– Tuosta naapurista. Innostuttiin sitten painimaan kyrvät pystyssä.

Äänistä päätellen kuntohuoneessa tuli valmista. Kohta Kari ilmestyi tupaan raahaten tiukassa otteessa Harria kainalossaan ja rutaten kouralla tämän naamataulua. Kummankin ilme loisti tyytyväisyydestä. He istuivat pöytään ja loihdin heillekin oluttölkit. Aloimme pohtia tulevaa ohjelmaa. Painia ja panoja kaikki kannattivat, mutta päätimme ensin ottaa aurinkoa nurmella. Samalla minä grillasin uunissa läjän makkaroita, jotka tarjosin pussipottumuusin kanssa.

Ruokailun jälkeen siirryimme pihalle vain uikkareissa ja kumisaappaissa, juomia mukana. Rasvasimme toisemme aurinkovoiteella – kiihottavaa hommaa. Makoilimme rentoina auringon palvottavina ja lihaksiamme pullistellen. Olimme ainakin minusta komeita sällejä katsella. Keskustelu lainehti päämäärättä aiheesta toiseen. Kiinnostavaa oli kuulla Karin kokemuksista ambulanssissa. Minua vähän moitittiin, etten ollut tehnyt kasvimaani eteen mitään. Sanoin, että olin muuttanut taloon liian myöhään sen kesän istutuksia ajatellen ja että viljelyn aloittaisin seuraavana keväänä. Välillä jaksoimme ponnistautua jaloillamme ja heitellä pari kierrosta tikkaa. Juomaa kului ja nousuhumala tuntui mukavalta.

Siinä vaiheessa, kun Kari ryhtyi potkiskelemaan Harrin saappaita ja mutisemaan kostouhkauksia kaverini yllätyspanosta, keksin ehdottaa saunan lämmittämistä. Juhannuspäivä oli jo ehtinyt pitkälle iltapäivään. Ehdotukseni sai kannatusta, kuten myös Karin lisäys, että painisimme porukalla kaikki kaikkia vastaan munat paljaina, siis käytännössä yhdessä läjässä ja varmaan kyrvät pystyssä. Innostuimme saman tien nauramaan, töniskelemään ja vittuilemaan toisillemme. Painelimme saunalle ja saimme porukalla tulet syttymään kiukaan ja padan alle.

Sitten vain uikkarit ja vastaavat pois ja saappaat välkähdellen marssimme saunan edustalle. Siinä pullistelimme lihaksia toisillemme uhkaillen turpaanmätöllä. Sovimme kuitenkin, että ilman hanskoja emme lyö ainakaan päähän. Emme kuitenkaan meinanneet päästä tappelun alkuun, ehkei kukaan keksinyt mistä tyypistä aloittaa. Joona toimi ensimmäisenä, hän yritti kaapata niskalenkin Harrista. He teutaroivat hetken pystypainissa, kunnes minä loikkasin heidän kimppuunsa ja kaadoin meidät kaikki maahan. Karikaan ei viivytellyt enää, vaan hyppäsi sekaan. Alkoi mahtava naurun ja ärräpäisten uhkausten säestämä rähäkkä. Kiimaista, kovien lihasten vääntöä. Puuskutusta ja hikoilua. Kertakaikkisen sekavaa taistelua. Kukaan ei tiennyt, kenen kylkiä milloinkin hakkasi, kenen tukkaa repi, kenen kullia puristi. Kaikilla seisoi ihan täysillä. Joona puuskahti viimein:

– Ei vittu, nyt on saatava persettä ja heti!
– Joo, Tehdään juna, Kari hihkaisi. – En oo koskaan ollut sellaisessa.
– Mikä se sellainen on? Harri kysyi ihmeissään.
– Ollaan jonossa ja kyrpä edellisen äijän perseessä, valistin innoissani ajatuksesta.

Pomppasin hakemaan liukastetta ja kortsuja saunan eteisestä. Liukastimme kaikkien perseet ja kumitimme kalumme. Pikkukulli-Kari joutui jonon ensimmäiseksi ja sai Joonan kyrvän perseeseensä. Tämä taas sai Harrin suoleensa ja minä survoin itseni naapuriin. Melkoista hekottelua eikä hommasta oikein tullut mitään. Yhteistä rytmiä ei löytynyt millään. Kiimaista se kyllä oli. Äkäistä tiuskintaa, nautinnollista ähinää, jonossa huojahtelua. Sitten Harri pilasi tunnelman murjaisemalla hilpeästi:

– Tämähän on kuin sen muinainen letkajenkka. Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu…
– Turpa kiinni, ärjäisin ja löin häntä takaraivoon.

Muut ratkesivat silti nauramaan ja jono purkautui. Minun kiukkuni ei laantunut, olin sen verran kiimassa. Sain otteen Joonasta – yritin kyllä Harria – ja paiskasin hänet mahalleen nurmeen. Syöksyin hänen selkäänsä ja tungin kankeani pakaroiden väliin. Sähähdin:

– Vittu, jätkä, nosta persettä. Mää haluan nussia ja heti.
– Saatanan kiimainen sonni, määhän en sulle persettä anna!
– Jumalauta, sää pakotat mut raiskaamaan sut!
– Vitun hintti, susta ei oo siihen.
– Eikö muka? Mikä sun perseeseen just tunkee?

Terskani oli jo päässyt suolen suulle. En jäänyt siihen herkuttelemaan, vaan survaisin kullini syvemmälle, vaikka Joona puristi persettään tiukasti. Että hän valitti ja kiroili ihanasti. Ja yritti muka kiemurrella altani – ei päässyt, jos nyt tosissaan yrittikään. Tartuin lujaa hänen lantioonsa ja kiskaisin sen ylos niin, että pääsin paremmin nussimaan häntä. Kullini souti perseessä ihan raivopäisenä. Me molemmat karjuimme vihaisina yhtä vittusaatanaperkelettä. Saappaat olivat taas ristikkäin ja narskuivat panon tahdissa. Hiton kiimaista menoa ja sitä kesti. Loppua kohti lantioni iskut pakaroihin voimistuivat niin, että Joona rojahti mahalleen ja minä hänen hikisessä selässään. Siinä asennossa siemeneni syöksyivät kyrvästä aivoni pimentäen, huhuh.

Joona kieräytti minut viereensä selälleen ja kävi salamana perseeni kimppuun. En oikein edes tajunnut, kun hän työnsi voimalla kyrpänsä sisääni. Tajuntani heräsi, kun hän alkoi mielipuolisella raivolla rynkyttää perseessäni. Innostuin potkimaan saappaillani hänen pakaroitaan, hieroin hänen kumppareitaan omillani, kurotuin läpsimään hänen kiukkuisena vääntelehtivää naamaansa ja hartioita. Kannustin häntä äkäisillä kirouksilla ja valituksilla. Että sen jätkän pamppu teki minulle hyvää! Olin ihan taivaissa. Joona tuli viimein järkyttävin ravistuksin. Hän rojahti päälleni kulli vielä perseessäni. Suutelimme, vaikka emme puuskutukseltamme meinanneet henkeä saada.

Hieman toivottuamme pystyimme keskittymään läheltä kuuluviin kirouksiin, puuskutuksiin ja lätsähdyksiin. Käänsimme päät ja näimme odottamattoman näyn. Harri makasi selällään naamassa vähän verta ja saappaat ilmassa huojuen. Ja mitä ihmettä! Karin pakarat viuhtoivat naapurini haaroissa. Kari pani pikkuisella kullillaan Harria! Molempien saappaat välkähtelivät nussimisen tahdissa. Harrin verinen naama irvisteli hurmiossa ja hän turskahteli:

– Vitun pikkukulli, paa kunnolla! Eikö sussa oo miestä nussimaan toista jätkää?
– Vitun homohuora, turpa kiinni! Kari ärjyi ja läiski Harrin naamaa tosi rajun näköisesti.

Kari on, niin kuin sanoin, herkkä ja niin hän nytkin näytti tulevan saman tien. Harri tarrasi hänen tukkaansa ja ravisteli päätä. Kari kouristeli rankannäkösesti ampuessaan mällejään ja putosi Harrin päälle. Ne kaksi hikistä – toinen verinenkin – lihaskimppua kietoutuivat puuskuttavaan halaukseen. Me Joonan kanssa piruuttamme äidyimme taputtamaan kunnon ablodit näytökselle. Hihkuin:

– Ei hitto, pikkukullistahan paljastuu kunnon panomies, tosi hinttari!
– Haista vittu, jätkä. Mää survon sun turpas kohta umpeen, Kari suuttui minulle.
– Jee, kunnon tappelu pystyyn. Nyrkit heilumaan, Joona hihkui.
– Ei sentään. En jaksa, voihkaisin.
– Joo, sauna tekis nyt poikaa, Harrikin ilmoitti voipuneella äänellä ja silitti Karin tukkaa. – Jumalauta sälli, en olis uskonut, että noin pienikin kyrpä voi tuntua saatanan hyvältä.

Ryhdistäydyimme saunan puolelle, jossa Kari varsin hellin käsin pesi veret naapurini naamalta. Lisäsimme puita tulipesiin ja aloimme ottaa palautusjuomia ihan olan takaa. Kehuskelimme toisiamme lässytykseen asti, kunnes kapusimme hikoilemaan lauteille. Siellä tivasimme, miksi Kari oli innostunut panemaan Harria. Kari kertoi:

– No vittu, ku tuo jätkä alkoi olla niin ärsyttävä, niin pitihän mun hakata se.
– Totisesti hakkasit. Olin ihan hätää kärsimässä. Vaikka mahtava tappelu se oli.
– Oli muuten mahtavaa nussia sua. Vaikka yleensä oonkin bottom.
– Hyvin nussitkin. Siis noin niinku bottomiksi.
– Mikset oo koskaan nussinut mua? Joona kysyi vähän ihmeissään.
– En tiedä. Olisitko antanut?
– No jos olisit voittanut mut tappelussa.
– Vittu, määhän pieksän sut milloin tahansa, Kari alkoi jo uhota.
– Stop tykkänään. Nyt pidetään saunarauhaa, komensin, vaikka ehkä olisi ollut kivakin nähdä Karin hakkaavan Joonan.

Kaikki kuitenkin tottelivat minua. Hikoilimme lauteilla rattoisissa merkeissä ja vilvoitellessa viina virtasi. Saunoimme monta tuntia ja tulimme melkoiseen humalaan. Siirryimme taloon ja söimme vatsamme täyteen. Myöhään illalla Harri lähti kotiinsa. Kun hän veti nahkatakin päälleen, älysin, ettemme olleet koko päivänä tapelleet nahkoissa. Kaihoisasti mietin, että ehkä huomenna teemme senkin. Me kolme jäljelle jäänyttä jatkoimme vain hetken ryyppäämistä ennen kuin painuimme ylös untenmaille.

Heräsin taas ensimmäisenä. Hammaspesun jälkeen vedin nahkahousut ja kumisaappaat jalkaan – nahkatakki sai vielä odottaa. Valmistin kunnon aamiaisen kaurapuuroineen ja leipineen ynnä leikkeineen. Kahvinkeittimen poristessa harkitsin poikien herättämistä, mutta päätin antaa heidän nousta omia aikojaan. Heidän oli hyvä nukkua pois krapulansa, sillä he olivat palaamassa illansuussa kaupunkiin.

Harri tuli aika pian ja oli sonnustautunut seksiasuun: kumisaappaat, tiukat farkut, nahkatakki. Hän ei näyttänyt kovinkaan krapulaiselta. Nousin häntä vastaan ja kietouduimme väkevään halaukseen ja suudelmaan – onneksi hän oli pessyt hampaansa. Hän kouri takapuoltani, että nahkahousut natisivat. Ja minä hänen nahkatakkiaan. Ja tietysti hinkkasimme saapasvarsia vastakkain. Harri kysyi:

– Missä jätkät on?
– Nukkuvat vielä. Hyvä vaan, ovat illalla ajokunnossa.
– Jatkammeko tänäänkin villiä menoa?
– Hehe, joko sulla polttelee haaroissa?
– Joo ja nyrkeissä.
– Odotellaan poikia ja kysytään niiden mieltä.

Istuimme pöytään syömään puuroa ja juomaan kahvit. Potkiskelimme toistemme saappaita ja jatkoimme niiden nirhaamista toisiinsa. Ennen kuin tulimme täysin pidättelemättömään kiimaan, pojat tulivat ylhäältä eivätkä olleet kovinkaan krapulaisen oloisia. Päin vastoin he hymyilivät epäilyttävän onnellisina. Ällistyin ääneen:

– Ei jumalauta, jätkät, ootteko te ehtineet jo paneskella?
– Joo. Tuo Kari ujutti nysänsä mun perseeseen, Joona hörähti.
– Mitä? Tappelitteko te jo? En kuullut mitään, hämmästelin.
– Ei tapeltu. Me nussittiin yöllä. Sää kai nukuit jo, Kari ilmoitti tyytyväisenä.
– Ja pantiin molemmin päin. Mää kiinnostuin ton pikkukullista, kun Harri sitä kehui. Ja hyvältä se tuntuikin, Joona hymyili autuaana. – Aion antaa ton nussia mua jatkossakin.
– Hehe, jos et antais, mää raiskaisin sut, Kari virnuili ja muksautti kaverinsa olkapäätä.

Naureskelimme asialle ja aloimme sitten suunnitella päivän ohjelmaa. Minua ja Harria lukuunottamatta muut eivät enää olleet kauhean innostuneita tappeluista. Olivat saaneet riehua viikkojen edestä eivätkä enää oikein jaksaneet. Kullitkin olivat kuulemma jo vereslihalla. Niinpä päädyimme vain juttelemaan kokemuksistamme, jotka kaikkien mielestä olivat olleet parhaimmat ikinä. Keskinäinen kehuminen oli vitun ylitsevuotavaa. Suorastaan ällöttävää, vaikka minunkin täytyi myöntää, että tämän oli ollut paras juhannus koskaan.

Suunnittelimme tulevaakin. Toivotin Joonan ja Karin tervetulleiksi milloin tahansa, yhdessä tai erikseen. Kaverit lupasivat tulla, jos meno olisi yhtä rajua kuin tähänkin asti. Vakuutin, että varmasti olisi, jos se minusta riippui. Harrikin sanoi hierovansa tappelutaitojaan, että pärjäisi paremmin jätkiä vastaan. Nämä vakuuttivat, ettei naapurini taidoissa ollut mitään vikaa nytkään, sen he olivat tulleet tuntemaan. Muutaman tunnin kuluttua jätkät rutistivat minua ja Harria kunnolla, pakkautuivat autoon ja lähtivät.
Seisoimme tovin Harria kanssa pihalla katselemassa heidän jälkeensä. Äkkiä Harri löi minua nyrkillä olkavarteen ja tiuskaisi:

– Missä vitussa sun nahkatakki on? Mää haluan nahkasällien tappelua.
– Jumalauta, mies, mennään heti kuntohuoneeseen, niin saat turpaan.

Matkalla sinne nappasin eteisen naulakosta nahkatakin niskaani. Kuntohuoneessa huomasin, että vieraat olivat unohtaneet vaparihanskansa sinne. Sanoin muka uhmakkaasti Harrille:

– Saatanan äijä, kisko tuosta hanskat kouraas, niin tapellaan nyrkit viuhuen.
– Jumalauta, joo. Mää otan sun nokasta verinäytteen näihin hanskoihin, hän uhosi.
– Perkeleen jätkä, se jää kyllä yritykseksi. Sää joudut ottamaan lukua tässä patjalla.

Hän otti lattialta vaparihanskat. Minä vedin käteen omat hanskani. Ihailimme itseämme peileistä. Hitto, kaksi hemmetin komeaa kovista, nahkakuteissa, tappeluhanskoissa ja kumisaappaissa. Sitten kävimmekin toistemme kimppuun. Tanssahtelimme nyrkit pystyssä toistemme ympäri, huitaisimme muutaman koeiskun, kunnes aloimme mätkiä tosissamme. Hiton rajua taistelua, tuntui, että ilma oli sakeanaan huitovia vaparihanskoja, niiden iskeytymistä vastustajaan, puuskutusta ja hikipisaroita. Siitä tuli mielettömän riemukas tappelu, kunnon kovishomojen yhteenotto. Armoa ei anottu eikä annettu. Harri sai yhden iskun läpi otsaani – päähän ei olisi tosin saanut lyödä, mutta vahinkojahan sattuu – ja minä putosin polvilleni. Hän aikoi juuri syöksyä kimppuuni, mutta onnistuin kierähtämään sivuun ja pomppaamaan jaloilleni. Kai minä vähän raivostuin, sillä aloin aivan saatanallisen pommituksen. Nyrkkini takoivat hurjana Harria, joka joutui peräytymään seinää vasten yhden peilin viereen. Iskin vartalolyöntejä tosi kovaa ja mies joutui taipumaan kaksin kerroin. Hän ähkyi huohottaen:

– Riittää! Riittää jo. Antaudun.
– Saatanan paskiainen. Raukkis. Mää olisin jaksanut hakata sut kunnolla, tuhisin aika uupuneen itsekin.
– Kunnolla sain turpaani jo nytkin. Vittu että sää oot mieletön iskijä. Eihän sulle pärjää pirukaan.

Hengitin syvään ja sain itseni rauhoittumaan sen verran, että pystyin halaamaan Harria. Hän vastasi tiukalla rutistuksella niin, että nahkatakit natisivat. Hän hieroi saappaitamme toisiinsa ja työnsi reittä haaroihini. Lantioni vastasi työnnöillä vastaan. Harmi ettei Harrilla ollut nahkahousuja, olisi ollut kiimaista natisuttaa omiani niitä vasten. Hän kuiskasi:

– Haluatko painia vielä vai paatko saman tien?
– Eiköhän tämä matsi käynyt jo esileikistä. Ainakin kyrpäni on sitä mieltä.
– Ja minä.
– Okei, vitun homohuora, housut polviin ja perse paljaaksi!

Hän totteli nopeasti ja liukasti itse aukkonsa peilin edessä. Minä avasin vain housujen vetoketjun ja otin kovan mulkkuni esiin. Kumitin ja liukastin sen. Työnsin Harrin nojaamaan peiliin, josta pystyimme katsomaan naintiamme. Notkistin polviani ja panin terskan perseaukolle. Yritin päästä sisään, mutta jätkä puristi persettään tiukasti kiinni. Kiukustuin ja hakkasin hänen kylkiään tosi kovaa. Harri valitti, mutta niin vain perse antoi periksi kyrvälleni. Tunkeuduin sisään voimalla ja sitkeydellä. Naapurini voihki ja ähkyi niin nautinnosta ja kivusta. Ja sitä kiroilua! Kullini iloitsi suolen puristuksesta. Sallin itseni kadottaa järjen ja aloitin mielipuolisen rynkytyksen. Karjuin sekopäänä raivokkaita uhkauksia helvetin hinttihuoralle. Nahkakuteet ja kumisaappaat narisivat ja natisivat kiimaisesti. Katsoimme naamojamme peilistä ja näky oli hemmetin hurja, Harrin tuskainen ilme ja minun raivoon vääntynyt pärstäni. En kestänyt pitempään, vaan jumalattomalla tikkauksella mällini purkautuivat tulivuoren lailla kortsuun.

Vetäydyin ulos perseestä voipuneena. Harri kääntyi ja vetäisi nyrkillä minun poskeen. Putosin taas polvilleni, mutta olin niin poikki, etten jaksanut puolustautua. Niin Harri sitten kaatoi minut selälleni ja hyökkäsi päälle. Hän istui vatsalleni ja siinä kumitti sojottavan mulkkunsa. Hän liukasti sen pikaisesti ja siirtyi haaroihini. Pikainen ruiskaus liukastetta aukolleni, kinttuni kohti kattoa ja terska painoi reikääni. Ehdin ajatella, että olkoon, antaa jätkän nussia kostoksi. Ja totinen kostopano siitä tulikin. Harrin pää oli saappaideni välissä ja minä puristin sitä niillä. Harrin kyrpä alkoi heti viuhtoa sisälläni aivan raivona. Hän välillä nuolaisi saappaideni varsia ja runnoi hanskalla naamaani. Minä yritin kurkottua lyömään häntä, mutten onnistunut siinä villissä rytäkässä. Myönnän, että minä aloin nauttia siitä menosta. Olisin tykännyt siitä pitempäänkin, mutta Harri karjui pian:

– Vittu saatana, nyt tulee… aah… uuf… jumalauta jätkä! Aargghhh…

Hän vetäytyi minusta polvilleen ja tärisi kauttaaltaan. Hyvä, että henkeä sai. Laskin saappaani lattiaan ja vapisin minäkin. Sain kuitenkin hönkäistyä:

– Jumalauta, sälli, olipa hurja raiskaus!
– Oliko tää raiskaus? Sitten raiskaan sut jatkossakin. Aivan helvetin mahtavaa.
– Okei, niin mustakin, mutta sää joudut voittamaan mut tappelussa, jos aiot raiskata uudelleen.
– Vittu, se onnistuu takuulla!
– Älä intoile vielä. Et niin kova homo oo, että mut tosi tappelussa voittaisit.
– Mää oon saatanan kova! Tuut vielä tuntemaan sen.
– Joopa joo, mutta nyt suihkuun.

Nousimme siitä, halasimme ja suutelimme. Riisuimme suihkuun. Siinä huomasin, että Harrilla oli mustelmia siellä täällä eikä ne kaikki suinkaan olleet peräisin äskeisestä tappelusta. Ja kyllä minunkin naamassani oli pientä turvotusta Harrin lyöntien jäljiltä. Mutta ne jäljethän ovat tosi kovishomoille vain kunniamerkkejä; panon eteen on tullut raadettua.

Jälkeenpäin istuimme kuteissamme pöydän ääressä kittaamassa olutta, joita oli vielä runsaasti juhlien jäljiltä. Pöydän alla hieroimme taas kumisaappaita vastakkain, vaikka kummallakaan ei sillä hetkellä ollut nussiminen mielessä – kumin natina on ylipäätäänkin mukavaa. Juttelumme oli lähinnä juhannuksen kelausta. Harri naureskeli, että hänen runkkausfantasiansa olivat saaneet mahtavaa uutta materiaalia kokemuksistamme. Sitä hän taas ihmetteli, miten homouteen voi kuulua niinkin rajua väkivaltaa. Totesin, että kaiken täytyy olla sovittua ja toista kunnioittavaa. Hän sanoi, ettei ollut varma, oliko hän sopinut ihan kaikesta, mitä olimme kokeneet. Toisaalta hän myönsi nauttineensa kaikesta, jopa itselle vieraiden äijien kanssa peuhaamisesta. Hän kysyi sitten:

– Miten toimimme jatkossa? Tarkoitan, että otammeko me vielä yhteen keskenämme.
– Totta vitussa, mikäli se minusta riippuu. Treenaamme painia ja nyrkkeilyä kikkelit kovina.
– Ja harjoitukset päättyvät panoihin?
– Tietenkin, tyhmä. Nahkakuteet ja kumisaappaat varustuksina. Mistä tulikin mieleeni, voisitko sääkin hankkia tällaiset nahkahousut.
– Ööö, joo. Oon ajatellutkin sitä, kun näin sulle nuo. Ne on tosi seksikkäät.
– Niin on.

Ryypiskelimme itsemme mukavaan nousuhumalaan. Illansuussa hän lähti kotiinsa. Hän tuli kahden päivän kuluttua uusissa nahkahousuissa. Ja hitto soikoon, miten kiimaista menoa intouduimme harrastamaan. Olemme tavanneet kesän mittaan pari kolme kertaa viikossa hurjissa taisteluissa – kuntohuoneessani, pihalla ja pari kertaa metsässänikin.

Joona ja Kari kävivät kerran heinäkuisena viikonloppuna ja Joona yksin vielä elokuussa, kun koulutyöni oli jo alkanut. Meno oli taas järjettömän hurjaa. Harri ei valitettavasti päässyt mukaan kummallakaan kertaa. Hän oli siitä himpun verran katkera, mutta korvaukseksi kävimme keskenämme veriset tappelut.

Olen käynyt myös auttamassa kotiväkeä, kun on ollut tarvetta. Olen ollut Harrinkin renkinä heidän tilallaan. Hänen vanhempansa yrittivät toppuutella, etteihän nyt opettajaa ole sopivaa käyttää sillä tavalla hyväksi. Minä vain nauroin. Kaiken kaikkiaan tällaisen kovishomon elämä ei voisi olla paremmalla tolalla.

Kovishomot

Varoitus: Sisältää väkivaltaa

Olen Juha ja homo. Niin ja matemaattisten aineiden lehtori nykyisen asuinkuntani yläkoulussa ja lukiossa. Ikää minulla on 27 vuotta, pituutta 184 senttiä, paino 97 kiloa – olen tosi lihaksikas – kalu hieman vajaat 20 senttiä ja tosi paksu. Ja hiukseni ovat pitkähköt, oljen vaaleat. Homouttani määrittää pari tärkeää asiaa: väkivalta, varsinkin raju painiminen, ja mustat kumisaappaat. Pidän tietysti myös nahkakuteista. Olen mieluiten top, mutta jos partnerini voittaa minut tappelussa, annan kyllä itsekin persettä. Ja keväästä syksyyn olen motoristi, isolla prätkällä, muulloin turvaudun neljään pyörään.

Olen ison maalaistalon poika, tuosta naapurikunnasta vähän yli 70 kilometrin päästä. Nuo homouteni piirteet juontavat siihen ympäristöön jo ennen kuin edes tajusin olevani homo. Maalla ensinnäkin on täysin luontevaa pitää kumisaappaita kuivallakin kelillä. Minusta niihin kiteytyy tosi miehekkyys. Painiminen kehkeytyi itsestään pari vuotta nuoremman veljeni ja naapuritilalla asuvien serkkujeni kanssa sählätessä. Aluksi se oli leikkiä, sotaa ja sen sellaista, myöhemmin se kehittyi totiseksi vääntämiseksi. Hiki lensi ja kirouksia kähistiin. Minä rakastin sitä ja opin siinä tosi kovaksi taistelijaksi. Olin sisukas ja periksiantamaton tappelija. Nautin väkivallasta, toisen alistamisesta. Kiihotun siitä kyrpäni turvoksiin. En tietenkään aina voittanut vastustajiani, mikä nosti minussa pahaa kiukkua. Sitä sain kyllä sitten hävetä.

Sitten myöhemmin mukaan tulivat nyrkit. Isäni täytti juuttisäkin tiukasti heinillä ja ripusti sen navetan heinäsuojaan. Siellä me jätkien kanssa hakattiin muutamakin säkki hajalle. Saimme myös erilaisia nyrkkeilyhanskoja, joilla sitten hakkasimme toisiamme. Tietenkin meillä oli myös kypäriä ja hammassuojia. Voi että minä nautin hanskojen mätkähdyksistä toisiimme. Ja siinäkin lajissa minusta kehittyi kova jätkä. Siis harrastimme toki muutakin liikuntaa ja painojen nostelua. Isämme – veljekset – kannustivat meitä kaikessa urheilussa.

Sitten kerran – taisin olla 18 vuotta – alueella vaikuttanut prätkäjengi järjesti kerhotilassaan, entisessä tehdashallissa tappelutapahtuman. Veljeni ja serkkujeni kanssa osallistuimme siihen. Jengin ulkopuolisetkin saivat nimittäin osallistua. Lajina oli eräänlainen vapaaottelu paljain nyrkein. Ei muita sääntöjä kuin että vastustajan silmiä ei saanut kaivaa päästä eikä työntää mitään persereikään – meillä oli kyllä housut. Minun vastustajakseni osoitettiin yksi iso korsto, seitsemän vuotta minua vanhempi. Yksi serkuistani varoitti minua, että kyseinen kaveri oli tosi raa’an tyypin maineessa. Päätin mielessäni, että ei se minua haittaa, päinvastoin sitä kiihottavampaa mitä kovempi vastustaja.

Kävimme ottelualueen vastakkaisiin kulmiin. Se kaveri katsoi minua halveksivan ylimielinen hymy huulillaan. Selvästi hän luuli minua helpoksi nakiksi. Se ärsytti minua. Täytyin kaikista mahdollisista taisteluhormoneista, sydämeni hakkasi ja vereni kohisi tappelukiimasta. Me kävimme toistemme kimppuun tosi sähäkästi. En pelännyt yhtään. Iskut viuhuivat ilmassa. Ihan aluksi hän onnistui halkaisemaan ylähuuleni. En tuntenut oikeastaan yhtään mitään, mutta kun maistoin siitä suuhuni valuvan veren, hurjistuin totaalisesti. Nyrkkini iskivät kovaa jumalattomalla kiihkolla. Tyyppi joutui suojautumaan ja vetäytymään edelläni. Hädissään hän turvautui painiin, mikä oli virhe, sillä olen painissa parempi kuin nyrkkeilyssä. Hän yritti saada keskivartalostani otetta ja heittää minut maahan. Siinä vain kävi niin, että hän oli hetkessä selällään ja minä istuin hänen rintansa päällä, polveni puristivat hänen kylkiään. Täysin raivoissani ja aivottomana taoin hänen pärstäänsä, veri vain lensi ja jätkä uikutti surkeana.

Hän taisi tehdä jonkin antautumismerkin, mutta minä en huomannut sitä. Muut kylläkin, sillä he tulivat porukalla repimään minut irti siitä kaverista. Veli ja serkut ottivat minut huomaansa ja saivat minut hiljalleen rauhoittumaan. He vähän siistivät minua verestä ja lähtivät viemään kotiin. Tunnelma siellä prätkäjengin tilassa alkoi nimittäin olla hieman vihamielinen meitä kohtaan. Olihan vanhin serkkuistanikin voittanut oman ottelunsa, joka oli ollut lähinnä painia, jossa veri ei lentänyt. Muut meistä eivät sitten ehtineetkään otella.

Kotona vanhemmat heti huomasivat turvonneet rystyseni ja haljenneen huuleni. Kun heille selvisi, mistä olin vammani saanut, he laittoivat moiselle tappelumeiningille ehdottoman stopin. Veljen ja serkkujen kanssa saimme edelleen jatkaa kevyempää harrastustamme. Tosin seutukunnalla maineemme rajuina tyyppeinä kuulema sen kun kasvoi eikä uusia haasteita tullut. Olimme muiden mielestä tosi pahapäisiä. Omasta mielestämme se ei ollut totta. Pikemminkin olimme asiallisia ja reiluja kavereita, jotka nyt vain sattuivat tykkäämään tappelemisesta.

Aloin aavistella olevani homo jo noin 16 vuotiaana. Nimittäin runkkaillessani muistelin paineja ja muita tappeluita. Ne kiihottivat minua älyttömästi ja lennätin komeita spermasuihkuja. Ja minä rakastin runkkailua, tein sitä kaikissa mahdollisissa väleissä ja paikoissa. En tietenkään niissä maisemissa puhunut asiasta kenellekään. Mietin vain, koska ja missä pääsisin harrastamaan seksiä jonkun miehen kanssa. Netistä katselin homopornoa ja kun löysin videoita, joissa homojätkät painivat ennen panoja, tiesin heti, minkälaista jätkää alkaisin haeskella. Sitä vastoin kumisaappaita en osannut yhdistää homoseksiin, vaikka ne muuten olivatkin lähes päivittäiset jalkineeni.

Kirjoitin sitten ylioppilaaksi, muuten tästä samasta koulusta jossa nyt opetan. Kävin armeijan ja nautin siitä ajasta todella sydämeni pohjasta. Sen jälkeen pääsin yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaakin. Lisäksi suoritin pedagogiset opinnot pätevöityäkseni opettajaksi. Etenin opinnoissa hyvää vauhtia, mutta ehdin siinä ohessa kyllä kuntoilemaankin. Yliopiston kuntosalilla kävin melkein joka päivä.

Siellä opiskelukaupungissani sain viimein ensimmäiset homokokemukseni. Aloin käydä alan miesten baarissa. Koska olen – omastakin mielestäni – näyttävän näköinen mies, iso vaalea lihaskimppu, minusta oltiin heti kiinnostuneita. Jo ensimmäisellä käynnillä lähdin yhden kaverin matkaan. Kyrvän tunkeminen sen jätkän takaluukkuun oli melkoista sähellystä, mutta tajusin heti, että tämä oli parasta, mitä tiesin. Se pampun rynkyttäminen edestakaisin suolessa räjäytti tajuntani. Ongelma tuli siitä, että niiden ensimmäisten kertojen tyypit eivät pitäneet kovakouraisuudestani. Eivätkä he olleet lainkaan halukkaita painimaan. Että siinä mielessä ne kerrat olivat minulle pieniä pettymyksiä.

Toisena opiskeluvuotenani törmäsin viimein Joonaan. Istuin kaljatuopin kera yksin baaritiskillä. Siihen viereen änkesi hyvännäköinen sälli, minua vähän pienempi, mutta vanttera, harteikas komistus. Hänellä on tumma tukka ja jykevä leuka. Nahkatakin hihat kiristyivät hauiksien kohdalta, mikä sai minut heti kiinnostumaan hänestä. Hän oli jo hieman päissään. Aloimme jutella niitä näitä kaljottelun ohessa. Silmäilimme toisiamme selvästi molemminpuolisen kiinnostuksen vallassa. Äkkiä hän kysäisi hiljaa:

– Onko sulla kumisaappaita?
– On. Kuinka niin?
– Mullakin on. Mää tykkään niistä. Ne on seksikkäät miehellä. Mulla on mustat kontiot. Millaiset sulla?
– Samanlaiset. En vain ole tullut ajatelleeksi, että ne olis seksikkäät. Miehekkäät kyllä.
– Ne on kuule paneskellessa tosi kiihottavat, kun ne hinkkautuvat ja natisevat vastakkain.
– Niin ehkä. Mulla ei vain ole kokemusta sellaisesta.
– Hei, lähdetäänkö heti kokeilemaan? Mennään mun luo.
– Okei, mutta ensin varoituksen sana: Mää oon aika kovakourainen ja raju sänky hommissa.
– Hah, luuletko, että mää pelkään? Me voidaan, vaikka painia niin, että luut rutisee.
– Jumalauta, mitä me vielä odotetaan.

Lähdimme siltä istumalta. Ensin haimme minun luotani saappaat ja jatkoimme Joonan asunnolle, iso kolmio. Heti eteisessä vedimme kumisaappaat jalkoihin. Pidimme nahkatakit päällä ja farkut jalassa. Hetken tuijotimme toisiamme silmät kiimasta palaen. Ja kyllä, kumisaappaat olivat miehekkään kiihottavat. Äkkiä kuin yhteisestä käskystä tarrasimme toistemme nahkatakin rinnuksiin ja ryhdyimme riuhtomaan toisiamme. Potkiskelimme toistemme saappaita ja hinkkasimme niiden varsia vastakkain – kiihottavaa natinaa. Hengitys muuttui pian puuskutukseksi ja aloimme kiroilla ja uhkailla toisiamme. Pystypainia kesti tosi pitkään ja ajauduimme tilavan makuuhuoneen puolelle. Siellä on leveän vuoteen viereisellä seinällä iso peili ja siitä oli kiihottavaa silmäillä teutarointiamme.

Lopulta en kestänyt eikä kyrpänikään. Kaadoin meidät sängylle, jolla aloimme tiukan painitaistelun. Että minä rakastin sitä! Se oli suorastaan raivoisaa ähellystä ja puuskutusta, hiki vain lensi. Joona on mahtava tappelukaveri. Hetkittäin ehdin nähdä peilistä, kuinka nahkatakit ja kumisaappaat nirhautuivat vastakkain. Kun kyrpäni oli räjähtämäisillään, väänsin Joonan alleni mahalleen. Aloin nylkyttämään kovia pakaroita ja kähisin:

– Vittu, saatana, nyt on saatava persettä ja heti.
– Okei. Jumalauta, olet kyllä helvetin kova tappelija. Ansaitset kunnon panon, Joona huohotti.

Hän tempaisi yöpöydän laatikosta liukasteen ja kortsun. Valmistelut sujuivat melkoisessa sähellyksessä. Emme riisuneet kuin sen verran, että saimme Joonan perseen ja minun räjähtämäisillään olevan kyrpäni näkyville. Hän oli nelinkontin perse pystyssä, minä polvillani saappaat ristissä hänen kumppareidensa päällä. Autoin kädellä kaluni aukolle. Tunkeuduin voimalla ja sitkeydellä sisään. Joona voihki upeasti:

– Auh, uuh, voih saatana. Jumalauta mahtavaa. Vittu ku iso, sää revit mun perseeni.
– Perkeleen hinttari, odotahan kun mää pääsen vauhtiin.
– Anna palaa, saatanan sonni! Ota mut rajusti!

En malttanut nautiskella rauhallisista vedoista. Aloin mielipuolisen rynkytyksen. Karjuin kirouksia ja Joona valitti parhaansa mukaan. Kiskoin häntä tukasta ja hakkasin kylkiä. Olin raivoisassa hurmiossa. Painauduin hänen selkäänsä. Kuteemme natisivat mahtavasti. Yhdessä välissä Joona rojahti mahalleen ja minä jatkoin villiä menoa hänen päällään. Kestin muuten yllättävän kauan, olin kämpällä ennen lähtöä vetänyt käteen. Kun sitten lopulta tulin, ulisimme molemmat syvällä rintaäänellä. Makasimme pitkään päällekkäin ihan hikisinä ja tasoittelimme hengitystä. Lopulta Joona sai kuiskattua:

– Vittu mikä pano. Sää oot tosi hurja. Mitä tykkäsit kumppariversiosta?
– Hiton kiihottavaa. En olis kumisaapaista uskonut, että ne lisäävät kiimaa näin paljon.
– Tiedätkö, mitä nyt haluaisin?
– Panna mua?
– Sitäkin mutta myöhemmin. Noustaan seisomaan ja sää polvistut mun eteeni ja nuolet mun saappaat. Ja mää runkkaan mällit sun nahkatakille ja naamalle.
– Hah, okei, mutta pyyhit sitten siemenesi pois.
– Heh, selvähän se. Häpeästäsi ei jää jälkeäkään.

Vedin jo löystyvän pamppuni Joonan perseestä ja heitin täyttyneen kortsun yöpöydälle. Menin sängyn viereen polvilleni. Hän nousi eteeni seisomaan ja kaivoi kovan kalunsa naamani eteen. Hän veteli muutaman runkkauseleen ja painoi sitten terskan huulilleni. Ensin nuolin sitä ja otin lopulta koko vehkeen imuun. Sitä ei kauan kestänyt, kun hän tarttui tukkaani ja painoi pääni saappaisiinsa. Hän tiuskaisi:

– Saatanan jätkä, ala nuolla niitä saappaita!
– Yngff, joo…

Hivelin ja puristelin kourillani saappaiden varsia – kiihottavaa sekin. Viimein uskaltauduin kielen kärjellä tunnustelemaan toisen saappaan vartta. Yllätyin, että kumi maistuikin minusta aika hyvältä. Lopulta käytin koko kieltä ja hullaannuin. Joona ohjaili päätäni ja välillä puristi sen saappaidensa väliin. Silmänurkasta näin peilistä, miten hänen kätensä viuhtoi kalun varressa. Hän puuskutti aina vain raskaammin, kiroili ja herjasi minua hinttihuoraksi ja ties miksi. Sitten hän ampui lastinsa. Osa lensi nahkatakilleni, osa tukkaani ja naamalle, kun hän kiskaisi pääni hiuksista taaksepäin. Hän työnsi kalunsa taas suuhuni ja käski puhdistaa sen. Tottelin kiltisti, vaikka mutisin hurjia kostouhkauksia.

Hetken kuluttua hän veti minut ylös ja me kietouduimme miehekkääseen halaukseen. Höpisimme kehuja toisistamme ja mahtavasta paneskelusta. Riisuuduimme ja menimme yhdessä suihkuun. Siellä sain nähdä Joonan upean lihaksikkaan kropan. Ja hän minun. Lämpimän veden suihkutessa päällemme palvoimme toistemme kehoja lihaksineen, mutta emme antautuneet sinä iltana enää naimaan.

Näin alkoi Joonan ja minun raju suhde, joka jatkui koko opiskeluaikani – aina kumisaappaat jalassa. Ja jatkuu silloin tällöin vieläkin. Jouduin minäkin antamaan Joonalle persettäni, kun en paineissamme ihan ylivoimainen ollut. Kovalla jätkälle on itse asiassa upeaa antautua. Toki kävimme muidenkin sällien perseissä, mutta pääasiassa keskityimme toisiimme. Muut eivät oikein kestäneet meidän haluamme rajuun menoon. Emme me kuitenkaan mitään seurustelusuhdetta keskenämme aloittaneet.

Kun valmistuin, kuulin veljeltäni, että täällä olisi matematiikan lehtorin paikka haettavissa. Vähän yli 70 kilometrin päästä kotoani. Hain ja sain tuon lehtoraatin vuosi sitten. Koulussa oli vielä monta entistä opettajaani. He toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Yksi tosin päivitteli naureskellen, kuinka minunlaiseni hulivili päätyi opettajaksi. Oppilaat ottivat minut aika innostuneesti vastaan, iso lihaksikas nahkaan pukeutuvat motoristi, itsekin olisin aikanaan innostunut sellaisesta opettajasta.

Ensimmäisen lukuvuoden kävin töissä lapsuudenkodistani käsin. Päivittäistä työmatkaa kertyi noin 140 kilometriä. Se oli lopulta vähän liikaa. Päätin etsiä asunnon täältä koulupaikkakunnalta. Toukokuun alussa löysin tämän pienen omakotitalon noin kolmen kilometrin päässä koululta. Kun kävin katsomassa taloa, sen esitteli naapurin nuori isäntä, Harri nimeltään. Jumalauta, miten komea sälli! Harri on kokoiseni, tumma harteikas ja lihaksikkaan oloinen. Ja hänellä oli mustat kumisaappaat! Minultahan notkahti polvet saman tien. Ilokseni hänkin näytti häkeltyvän, kun kaahasin prätkälläni nahka-asussa heidän pihaansa.

Nuo naapurit toimivat talokaupassa välittäjinä. Itse talo on pieni kaksikerroksinen, alhaalla tupa-keittiö, kamari, ylhäällä kaksi huonetta. Pihalla on sauna, liiteri, iso autotalli ja tontti on metsän laidassa. Tontilla kasvaa koivuja, yksi omenapuu, pari marjapensasta ja siellä on myös pieni kasvimaa. Metsää kuuluu tonttiin pari hehtaaria. Talo tontteineen on melko suojaisa, näköyhteyttä ei ole edes noihin naapureihin, vaikka heidän talonsa onkin vain parin sadan metrin päässä. Taloni on rakennettu naapureiden tilasta lohkaistulle tontille. Sen edellisistä asukkaista isäntä oli kuollut lopputalvella ja emäntä oli muuttanut kaupunkiin lähelle lapsenlapsiaan. Niin hän lapsineen oli päätynyt myymään talon. Ja minä tykästyin siihen niin, että päätin ostaa sen samantien. Varmaan osaksi vaikutti Harrikin, vaikka en uskonutkaan hänen mikään homo olevan. Rahat sain, kun isä myi vähän metsää ja pienellä pankkilainalla.

Suuri muutto tapahtui kesäkuun alussa heti koulun loputtua. Melkoinen letka meitä olikin. Minä ajoin edellä prätkälläni, sitten veli yhden serkun kanssa minun autollani, isä ja äiti meidän pakulla, jossa oli suurin osa tavaroistani ja viimeisenä kaksi muuta serkkua omalla autollaan. Taloni tontteineen sai kaikilta hyvät kehut. Tavarat saatiin sisään rivakasti, varsinkin kun Harri saapasteli auttamaan. Suku ei jäänyt pidemmäksi aikaa, pojat tosin lupasivat tulla seuraavana viikonloppuna tupaantuliaisiin ja testaamaan saunani. Harrikin häipyi kotiinsa samalla, vaikka mieleni olisi tehnyt pyyttää häntä jäämään.

Jäin yksin järjestelemään tavaroitani. Alakerran kamarista tein kuntohuoneen, jonne ripustin myös upouuden nyrkkeilysäkkini. Sinne tuli myös painot ja pehmustettu painitatami. Kahdelle vastakkaiselle seinälle pulttasin isot peilit, ihan vain itseihailua varten – vaikka itsetuntoni on tukeva, täytyy näin komean silti varmistua asiasta. Lomani ansiosta sain keskittyä uuteen kotiini asettautumiseen. Tutkin tontin ja rakennukset kaikessa rauhassa – kaikki oli hyvässä kunnossa, joten mitään erityistä ei tarvinnut tehdä. Järjestelin autotallin sen verran, että sain sekä prätkäni että auton mahtumaan sinne. Lämmitin saunan joka ilta, hyvät löylyt.

Ilmoitin Joonallekin uuden osoitteeni ja kutsuin kylään juhannukseksi. Hän vastasi melkein samantien ja kertoi tulevansa mielellään antamaan minulle turpaan. Hän oli hankkinut vaparihanskoja, joita halusi testata pärstääni. Hän kysyi, saisiko hän tuoda mukanaan yhden uuden kaverinsa. Tämä Kari oli kuulema melkoinen lihaskimppu, pieni kulli, mutta sentään nahkafettari ja käytti mielellään kumisaappaita. Hän rakasti painia, mutta halusi aina kovan väännön jälkeen hävitä ja tulla nöyryytetyksi myös suullisesti. Suostuin mielelläni. On aina mukava tutustua uusiin taistelijoihin, myös alistuviin.

Keskiviikkona iltapäivällä nostelin painojani ja hakkasin nyrkkeilysäkkiä kuntohuoneessani. Hikisenä vilkuilin välillä lihaksiani peileistä ja olin niin tyytyväinen, että harkitsin runkkaamista, kun kalukin oli mukavasti turvoksissa. Vähän harmittelin, kun siinä ei ollut ketään jätkää paini- ja parittelukumppaniksi.

Samassa kuulin koputusta ja huhuilua eteisestä. Menin tupaan ja riisuin samalla säkkihanskani tupani pöydälle. Siellä oli Harri. Sikakomeana, ylävartaloa verhosi vain maastonvihreä t-paita, joka myötäili rintalihaksia ja paljasti näyttävät hauikset. Jalassa vahvoja reisiä myötäili tiukat siniset farkut. Ja sitten ne kumisaappaat. Jo valmiiksi kiimainen mieleni sysäsi litroittain kuolaa suuhuni.

– Tuota… terve. Sopiiko tulla? hän kysyi vähän arastellen. – Ajattelin tarkastaa, miten arki on lähtenyt sujumaan. Että tarttetko apuja.
– Joo. Totta kai. Käy peremmälle. Hyvin täällä sujuu. Sori, tämä asu. Olin tuolla hakkaamassa säkkiä.
– Jatkat nyrkkeilyä? Harri hymyili ja osoitti hanskojani pöydällä.
– Miten niin jatkan?
– Niin no, sullahan oli näillä seuduin maine rajuna tappelijana, Harri vähän nieleskeli ja silmäili kroppaani vaivihkaa.
– Heh, leviskö se maine tännekin asti?
– Sitä prätkäjengiä pyöri täälläkin päin.
– Et kai sää joutunut tappelemaan niitten kanssa? Siis niissä järjestetyissä tappeluissa?
– En niissä. Mutta pari kertaa tuli otettua yhteen yhden niiden jäsenen kanssa. Kapakassa ja sen pihalla.
– Miten pärjäsit?
– Öö… eka kerralla se pieksi mut. Toisella kerralla mää hakkasin sen. Silloin se vain taisi olla liian päissään.
– Höh, älä vähättele. Sinun kaltainen korsto pystyy voittamaan takuulla kenet vain, yritin kehua ujostelevaa vierastani.
– Tuskin sua kuitenkaan, hän hymyili pienesti.
– Haa, yritätkö haastaa mua otteluun, vittuilin, vaikka oikeasti ajatus alkoikin mukavasti kiihottaa minua.
– Enpä taida uskaltaa. Heheh, en hallitse tuota nyrkkien käyttöä juurikaan. Mutta… Tai siis painiin korkeintaan voisin suostua.
– Joo, ei noin komeaa pärstää passaa nyrkeillä turmella, hymyilin. – Mutta varoitan, että mää oon kova painissakin. Hörpätäänkö ensin kahvit ja jutellaan asiasta?
– Öh, okei, Harri punasteli.

Minulla oli isossa termoskannussa aamulla keitettyä vielä lämmintä kahvia. Nostin pöytään mukit ja muut tarpeet. Istuin Harri vastapäätä ja aloimme nautiskella kahvia. Ihailin hänen hartioitaan ja hauiksia. Tietenkin vähän muka huomaamattomasti pullistelin omiani. Tulin myös vahingossa potkaisseeksi hänen kumisaappaitaan ja kirosin mielessäni, ettei minulla ollut omat saappaat jalassa. Kierrellen ja kaarrellen juttelimme monesta asiasta. Selvisi esimerkiksi, että Harri oli pari vuotta minua nuorempi. Oli opiskellut maatalousalan oppilaitoksessa ja oli valmis ottamaan kotitilansa hoitaakseen, jahka vanhemmat luovuttaisivat tilan hänelle. Sitten päästiin asiaan ja kysyin:

– Miten hoidat kuntoasi, kun oot noin komeassa kuosissa? Tuskin noita lihaksia pelkällä työnteolla on hankittu.
– Joo, ei. Mulla on painot kotona ja lenkkeilen aika paljon.
– Ootko harrastanut jotain kamppailulajia, kun pystyit päihittämään sen jengiläisen?
– En. Kavereiden kanssa vähän silloin tällöin nahistellut. Sää oot jatkanut tappelutreenejä?
– Enpä juuri. Vähän hakkaan tuota säkkiä. Paini tarttis treenikaveria eikä sellaista oo vakituisesti löytynyt. Olisitko sää kiinnostunut harjoitusvastustajan hommasta?
– Huh, en tiedä. Ehkä. Kuinka tosissaan siinä pitäis tapella?
– Riippuu harjoituksen tarkoituksesta. Hiki pintaan tietty tarttee joka kerta saada.
– Joo, selvä se. Eikähän siinä varmaan ihan tappomeiningillä tarvii peuhata?
– Ei tietenkään. Kunnon kasvatus ja hauskanpito siinä tärkeintä on, hymyilin hänelle rauhoittavasti, vaikka ajattelin, että Harria olisi kiva kurittaa kunnollakin.
– Oikeastaan kuulostaa aika mukavalta, Harri nieleskeli.
– Noh, mitä tässä sitten vielä jahkaillaan. Mennään testaamaan toisiamme.
– Nyt hetikö? Missä me painittaisiin?
– Tuolla mun kuntohuoneessa. Tai tuolla pihalla, kun on noin hieno päiväkin.
– Heh, kunnon pihapainit maalaismiesten tapaan kuulostaa upealta.
– Niin just. Mennään saman tien.

Nousimme ja toisillemme virnuillen menimme eteiseen, missä minä vedin kumisaappaat jalkaan. Naureskelin Harrille, että maalaismiehellä pitää painiessakin olla saappaat jalassa. Hän yskäisi ja nyökkäsi. Samalla hän tutkaili nahkaista ajopukuani, siis mustaa nahkatakkia ja -housuja. En kehdannut ehdottaa nahkapaineja, kun hänellä ei ollut mitään sellaista yllään.

Siirryimme pihalle ja näytin autotallin vierellä olevaa tasaista nurmialuetta. Koska minulla oli ylävartalo paljaana, Harrikin kiskaisi t-paitansa pois. Jumankauta, mitkä vatsalihakset sieltä paljastuikaan! Jätkä oli niin komea, että päätin, että tuon minä vielä vaikka raiskaan. Asetuimme vastakkain. Harri-raukka yritti hymyillä hermostuksissaan, minä taas yritin tavoitella olemukseeni kiukkuista uhmaa, ihan vain pelotellakseni. Hetken kiersimme toisiamme ja teimme testihyökkäyksiä. Äkkiä kaappasin Harrin pään niskalenkkiini. Hän yritti samaa minulle. Niin pääsimme äheltämään pystypainissa. Että oli mahtavaa pitkästä aikaa! Harri on tosi vahva jätkä, pystyi panemaan kunnolla vastaan. Yritimme kampata ja heittää toisiamme nurmeen. Saappaat nirhautuivat kiimaisesti vastakkain siinä tepastellessamme. Puuskutimme jo melko raskaasti.

Sitten Harri sai otteen vyötäröltäni ja heitti minut maahan. Hän rojahti minun päälleni raskaasti. Yllätyin, mutta en jäänyt makoilemaan. Kiukkuisena väänsin hänet nopeasti päältäni ja rupesimme kierimään toisiimme tiukasti tarrautuneina ympäri pihaa. Huohotimme, hikosimme, lihakset tiukkoina, mieli täynnä taisteluvimmaa, kiroilimme rankasti. Olin ihan hurmiossa, minä rakastin sitä taistelua. Välillä irrottauduimme, nousimme polvillemme, raskaasti puuskuttaen tuijotimme toisimme kiukkuisesti ja sitten taas syöksyimme toistemme kimppuun. Mielettömän upeaa menoa, kunnon taistelu!

Lopulta sain puristettua hänet tiukasti alleni. Oikea sääreni saappaineen painautui Harrin haaraväliin. Hän äityi rimpuilemaan äkäisesti. Nopeasti huomasin miksi: hänen kyrpänsä seisoi täysillä ja kivikovana. Innostuin siitä, seisoihan itsellänikin. Piruuttani rupesin hinkkaamaan saapasvarrellani sitä kyrpää farkkukankaan läpi. Tartuin hänen toiseen käteensä ja painoin sen kouran seisovalle kullilleni. Hän selvästi tunsi seisokkini, mutta ei uskaltanut katsoa minua, vaan tuijotti taivaalle. Hän ei enää yrittänyt vapautua altani, sen sijaan hän alkoi inahdella arasti ja työnnellä lantiota säärtäni vasten. Minä ilahduin hänen nautinnostaan ja kiihdytin hinkkaustani muka äkäisenä. Ärisin:

– Vittu, hinttari, kehtaatkin nautiskella tappelusta kyrpä pystyssä! Turpaasi sietäisit, jumalauta.
– Ynghh… saatanan jätkä, tunnut nauttivan itsekin… uuh… aah… Tuntuu vitun hyvältä. Uuff… Multa tulee… Oih, auh… nyt voi saatana.

Hän ampui liemensä housuihin ja niitä tuli niin, että päälle päinkin näkyi tahra. Ennen kuin hän ehti rentoutua kokonaan, kierähdin hänen päälleen ja rupesin vimmaisesti nylkyttämään siinä omaa kulliani. Harri häkeltyi ja ähkäisi:

– Mitä sää nyt?
– No vittu, nussin sua.
– Ei jumalauta, auh… sattuu… uh, vitun homo… aiaiuh…
– Turpa kiinni! Mää paan sua nyt niin, että itket! sähisin kiukkuisesti.

Hän alkoi potkia ja hinkata saappaitamme vastakkain. Se kiihotti minut villiin paukutukseen. Ja tulin omiin housuihini sähisten hurjana kirouksia. Jäin retkottamaan Harrin päälle ja sänkiset poskemme hieroutuivat toisiinsa. Kuiskasin hänen korvaansa:

– Hitto, ku mahtavaa. En olis uskonut sua homoksi. Vaikka vähän toivoinkin.
– En mää tiedä, oonko mää.
– Häh, miten niin et tiedä? Sulla seisoi kyrpä ihan täysillä. Ja ammuit melkoiset mällit.
– Ääh, en tiedä. Nolottaa. Ja hävettää. Mää vain kiihotun painista. En oikein voi sille mitään.
– Vittu, siinä ei ole mitään hävettävää. Mää rakastan painia just kyrpä pystyssä. Ja saappaat jalassa. Ja monesti nahkakuteissa.
– Niin mutta homous on jotenkin epämiehekästä.
– Saatana, väitätkö sää, että mää oon epämiehekäs?
– Äh, en. Sää oot kieltämättä tosi mies. Ja hiton kova tappelija.
– Siinä näet. Ja oot muuten sääkin melkoinen painija, tosi vastus mulle. Voitais ottaa uusiksi. Ehkä vielä rajumpi tappelu ja sen jälkeen panna toisiamme perseeseen.
– Täh? Perseeseen? En oikein tiedä.
– Mieti rauhassa. Mää oon tässä sun naapurissa ja aina valmis ottamaan yhteen sun kaltaisen komistuksen kanssa.
– Tuota, et kai sää puhu tästä kellekään muulle?
– Tyhmänäkö sää mua pidät? Pidä kuule ihan vain ite oma turpas kiinni. Mää en miesten asioista lavertele.

Nousimme ylös ja vähän putsailimme itseämme roskista. Harri veti t-paitansa päälleen. Hän oli vaiti eikä katsonut minuun. Totesi vain, että hänen täytyy lähteä. Ja meni taakseen katsomatta. Olen silti varma, että hänen aivonsa raksuttivat kiivaasti.

Hänestä ei kuitenkaan kuulunut mitään viikkoon. Seuraavana lauantaina veli ja serkut tulivat juhlimaan tupaantulijaisia – vanhempani jäivät hoitamaan eläimiä. He toivat melkoisen viina- ja olutlastin. Niitä riitti vielä juhannuksenakin. Me saunoimme ja ryyppäsimme. Ja tietenkin saunan edustalla pidimme painikisan. Helkkarin hauskaa ja rajua menoa. Vaan ei seksiä, eiväthän jätkät edes tienneet minun homoudestani.

Seuraavana keskiviikkona kävin illansuussa prätkällä ruokaostoksilla. Olin nahkakuteissa ja reppuselässä. Nahan natina ja moottoripyörän tärinä saa minut aina kiimaan, niin nytkin. Lähellä uutta kotiani näin Harrin saapastelevan tien viertä. Pysähdyin hänen
eteensä ja murahdin:

– Ottiko se homopaini niin koville, ettet enää halua edes tavata mua?
– Äh, älä viitti vittuilla, Harri ähkäisi punaisena. – Ei tää kuule oo ihan helppoa.
– Eipä kai. Tuu tänään käymään. Lämmitetään sauna. Ja odotellessa painitaan.
– Ai, kyrvät taas pystyssä?
– Tietenkin. Ja voittaja panee hävinnyttä perseeseen, vittuilin hymy suupielessä.
– Kumisaappaat jalassa vai? hän nielaisi ja pälyili sinne tänne, myös omia kumppareitaan.
– Joo, hehe, ja nahkaa päällä.

Hän vain tuhahti, väläytti pikaisen hymyn ja potkiskeli saappaillaan tien pikkukiviä. Jätin hänet ähkymään ja kaasutin siitä kotiin. Mietin, mahtaako sälli uskaltaa tulla, vaikka selvästi näytti mieli tekevän. Kotona tungin ruuat jääkaappiin. Vaihdoin prätkäsaappaat kumisiin, otin yhden vajaan kaljalaatikon kainaloon ja lähdin saunalle. Ehdin tuskin saada tulet kiukaan ja vesipadan alle, kun huomasin Harrin tulevan pihaan. Kumisaappaat jalassa ja musta nahkatakki päällä. Huusin hänet saunalle. Hän laahusti hitaasti luokseni synkkäilmeisenä. En osaa sanoa, ujosteliko vai häpesikö hän. Nousin hänen eteensä ja täräytin nyrkillä hänen rintaansa, ihan vain kevyesti. Hän sähähti:

– Vitun nyrkkisankari, hetikö sää kerjäät turpaas?
– Heh, joo, vaikka voidaan me ensin jutellakin, jos haluat.
– Niin ku mistä?
– Mitä sää nyt mietit homoudestasi?
– Ääh, en mää oo homo. Tai siis en tiedä, mikä mää oon.
– Kai sää kuitenkin painimaan tulit? Kyrpä pystyssä tai ei.
– Nojoo. Tota… jos meillä nyt sattuis kyrvät turpoamaan, niin saanko mää panna sua?
– Perseeseenkö? Tietenkin. Ja mää sua.
– Öö… sattuuko se?
– Takalistoon aluksi vähän, mutta siihen tottuu nopeasti ja sitten alkaakin mahtava nautinto. Kyrpä taas huutaa pelkästä riemusta, kun jyystää edestakaisin suolessa.
– Huhuh, kai mää voisin sitten sen verran homo olla. En oo koskaan kokeillut. Pornoo vain kattonut.
– Oot sitten kumminkin runkannut niitä pätkiä?
– Jumalauta, onko pakko tentata noin tarkkaan. Joo, oon runkannut!
– Hyvä. No niin, käy päälle ja näytä, että oot mies. Tosi homomies. Kova sellainen.

Äkkiä Harri huitaisi nyrkillä minun päätäni kohti. Väistin ja vetäisin tosi kovan koukun hänen palleaansa. Hän vetäytyi kumarassa ja kirosi:

– Saatana, oliko pakko vetää täysillä?
– Vittu, itse aloitit. Meidän piti painia eikä vetää nyrkeillä. Ei ainakaan päähän. Siinä voi tulla tosi rumaa jälkeä. Ja seksipainissa ei ole tarkoitus vahingoittaa toista.
– Okei. Sorry.
– Voidaan me tietysti vartaloiskuja käyttää painissakin. Mutta jos haluat nyrkkitappelua, niin me vedämme hanskat kouraan ja mätkimme sitten kunnolla.
– No joo, ehkä joskus.
– Okei, mutta nyt on lässytetty tarpeeksi, Käy päälle!

Hän syöksyi pää edellä kohti keskivartaloani. Olipa jymähdys! En ollut varautunut ja niin kaaduin selälleni. Hän tuli perässä ja pääsi päälleni. Hän yritti lukita minut siihen. Onnistuin kuitenkin takertumaan raajoillani tiukasti häneen ja väänsin häntä päältäni. Hän pani pirun tiukasti vastaan ja kiroili julmetusti. Seurasi jumalattoman kiihkeää painia pitkin saunan edustaa. Huohotimme ja hikoilimme. Vimmaisesti yritimme saada toisesta kunnon otetta, pitävää ei kumpikaan onnistunut saamaan. Nahkakuteet ja kumisaappaat natisivat kiihottavasti. Aloin olla raivoisassa kiimassa. Minulla seisoi jo tosi kovana ja kireänä. Niin teki Harrillakin. Hän kouri hetkittäin väkevillä kourilla nahkahousujeni takamusta. Yhdessä välissä hän oli selässäni ja alkoi takoa lantiotaan pakaroihini. Siinä kiukkuiseen mieleeni juolahti, että tuo vimmainen homopainija, joka oli lähes kokematon seksissä, saattaisi ansaita oikean persepanon, siis tunkea kullinsa minun perseeseeni. Näin vaikka olin itse järjettömän väkivaltaisessa taisteluhurmoksessa. Siinä nelinkontin sitten puuskutin hänelle:

– Voi vittu, antaudun. Sää voitit. Ansaitset kunnon panon.
– Häh? Et sää vielä hävinnyt. Miks sää luovutat?
– Äh, sulla seisoo niin kovana, että sun kullis pitää vissiin jo päästää jyystämään mun persettä.
– Ootko tosissas?
– Oon. Mennään tuohon saunan eteiseen. Mulla on siellä kortsuja ja liukastetta. Ja olutta.
– Hermostuttaa. En tiedä, osaanko.
– Äkkiä opit.

Nousimme ylös ja puhdistelimme pahimmat roskat toisistamme. Rutisitimme hetken toisiamme miehekkäästi niin, että nahkatakit natisivat, ja hinkkaismme saappaiden varsia toisiinsa. Hiton kiihottavaa! Siirryimme kaulakkain sisälle. Kaivoin esiin nurkkakaapin kätköistä kortsuja ja liukasteen. En muista, miksi minulla oli niitä siellä, paitsi että liukastetta käytän runkatessa, sujuu sillä lailla mukavammin. Laskimme housut reisille. Jätkän kulli on melkein yhtä iso kuin minun. Hetken lutkutin sitä Harrin kyrpää suussani ennen kuin kumitin ja liukastin sen. Jätkä oli seota jo siitä. Sitten liukastin reikäni ja asetuin nojaamaan rahiin. Komensin Harrin ohjaamaan pamppunsa reiälleni. Että äijä vapisi ja haparoi. Hän asetti terskan reiälle ja huokaili:

– Ei, vittu, ei tää ikinä mahdu tuonne.
– Älä mamoile! Onhan sulla voimaa. Paina kunnolla!

Toisella kädellä hän ohjasi kullia reiälle ja toisella puristi nahkatakkini olkapäätä. Ja alkoi painaa. Sen verran olin antanut reikääni käyttää, ettei se tiukasti vastustellut. Terska solahti sisään ja Harri parahti. Minä vain ynähdin ja otin suoroa vastaan ahmien. Hitaasti se kyrpä tunkeutui suoleen koko mitaltaan. Harri huohotti ja voihki reidet vapisten. Komensin häntä rynkyttämään niin, että tuntuu. Arasti hän uskaltautui lisäämään vauhtia ja voimaa. Saappaiden varret läiskähtelivät äänekkäästi vastakkain. Kiroilin muka kiukkuisena ja uhakailin häntä turpaanmätöllä. Lopulta Harri puuskutti raskaasti ja kiroili hänkin vimmaisena vitun hinttarista ja homohuorasta. Että minä nautin sen jätkän kyrvästä sisälläni ja siitä voimasta, jolla hän survoi sitä! Aika nopeasti hän tuli huippuunsa ja huikealla tikkauksella paukutti mällinsä kortsuun. Hän painautui uupuneena selkääni, nahkatakit hieraantuivat lämminneinä toisiinsa hengityksen tasaantumisen myötä.

Harri vetäytyi minusta. Käännyin katsomaan häntä. Hän oli kalpea ja silmät seisoivat päässä. Naurahdin ja vetäisin kevyen litsarin hänen poskeensa:

– Haha, hengitä hyvä mies, ette pyörry. Miltä eka pano perseeseen tuntui?
– Uhuh, älyttömän mahtavaa. En olis arvannut. Tätä tarttee saada lisääkin.
– Multa saat aina, kun voitat mut tappelussa.
– Enkö muuten?
– Et. Mun perseeseen pääsee vain tosi kovat homot. Sellaiset, joista on mulle kunnon vastus kamppailussa.
– Tarttee sitten vissiin alkaa treenata tosissaan. Vieläkö se ehdotus painitreeneistä on voimassa?
– Totta helvetissä.

Menin lisäämään puita kiukaaseen ja hymyilin mielessäni, että antautumiseni oli ollut hyvä ratkaisu. Olin saanut uuden kovishomon syntymään. Tulevaisuus näytti lupaavalta.

Siirryimme ulos saunan seinustan penkille istuksimaan ja hörppimään olutta. Hinkkasin oikean jalan kumisaappaani vartta Harri saappaaseen. Hän painoi vastaan ja hymyili pienesti. Hän mutisi:

– Koska pidämme ekat treenit?
– Kohta.
– Häh? Tuon äskeisen jälkeen?
– Joo. Mää tulin sun rynkytyksestä niin kiimaan, että tarttee päästä kostamaan, virnuilin Harrin epäuskoisille silmille.
– Vitut sun kiimalle, hän tuhahti varovasti.
– Ei mitään vittuja, vaan kunnon perse. Tommosen kovishomon peräreikä.
– Pitääkö taas tapella?
– Joo ja nyt munat paljaana, nahkatakit niskassa ja kumpparit jalassa.
– Ei jumalauta, ihan pervoa.
– Niin on. Kyllähän sääkin niistä tykkäät, vai mitä?
– No jooh, Harri nielaisi.

Menimme saunan eteiseen ottamaan housuja pois. Saappaista pelmahti mukava jalkahien ja kumin tuoksu. Kyrvät heilahtivat vapauteen. Harri tuijotti ujosti minun vehjettäni, joka oli jo turvoksissa. Saappaat takaisin jalkaan ja komensin:

– No niin, saatanan kovis, nyt pihalle taistelemaan.
– Uh, okei. Entä jos mää satun voittamaan, saanko mää panna sua taas?
– Voittaja panee aina. Mutta, jumalauta, luuletko tosiaan pystyväs voittamaan mut?
– Eihän sitä koskaan tiedä, naapurini mumisi hiljaa ja tuijotti uhmakkaasti leukani kärkeä.
– Kyllä tietää.

Ehkä Harri tosiaan kuvitteli, että pystyisi päihittämään minut. Sen verran kovaa hän ainakin tappeli. En ihan alusta pannut kaikkea peliin, kun halusin kiihottaa itseni kunnon kiimaan siinä painissa. Nautiskelin pitkään pystypainista, nahkatakkien natinasta, saappaiden potkiskelusta ja Harrin melkoisesta voimasta. Että me kiroiltiin, ähistiin ja puuskutettiin. Huomasin, että vastustajani kalu alkoi nousta pystyyn. Omani seisoi jo. Niinpä paiskasin Harrin samantien nurmeen, jolla jatkoimme kiivasta taistelua hiki päässä. Hän uhosi huohottaen pieksävänsä minut ja nussivansa persereikäni. Se kiihotti minua älyttömästi, hyvä etten ampunut mällejäni painin sekaan. Niinpä päätin, että nyt saa riittää. Väänsin sen jätkän selälleen ja painoin kyynärvarrella kurkkua. Ärisin:

– Nyt saatana antaudut tai sulta lähtee taju!
– Okei, okei.

Nousin ylös ja tempaisin Harrin nahkatakin kauluksesta pystyyn. Otin hänen päänsä tiukkaan otteeseen kainalooni ja retuutin hänet sisälle. Painoin hänet nojaamaan siihen matalaan rahiin perse pitkällä. Liukastukset ja kalun kumitus sujuivat hetkessä. Harri tuijotti kyrpääni kauhuissaan ja voihkaisi:

– Ei saatana, tuo ei ikinä mahdu mun reikään. Sattuuko se?
– Takuulla! Mää aion runnoa sua rajusti. Niin että varaudu kärsimään.
– Etkö voisi varoa? Mua ei oo ennen pantu sinne.
– En varo. Mää oon raivopäinen panija. Niin että yritä rentouttaa perseesi, mikäli ehdit.

Ei ehtinyt. Minä rysäytin kullini melkeinpä kertaheitolla Harrin suoleen. Hän karjui hulluna ja yritti päästä irti. En päästänyt. Pidin tiukasti kiinni lantiosta ja taoin nyrkeillä hänen kylkiään, revin tukasta. Nahkatakit ja saappaat natisivat taas kiihottavasti. Pamppuni souti ja huopasi perseessä aivan villinä. Hurmioiduin aivoni pimeäksi. Karjuin yhtä vittu saatanan huoraa. Nivuset hakkasivat lätsähdellen pakaroita. Nussin lopulta järjetöntä vauhtia, kunnes lopulta iso kyrpäni räjähti ja mällit täyttivät kumin.

Vetäydyin Harrista, joka oikaisi itsensä vapiseville jaloille. Hän kääntyi ja vetäisi minua nyrkillä poskeen. Löin tietenkin pari iskua takaisin niin, että hän putosi perseelleen lattialle ja ärjäisin:

– Mitä vittua! Haluatko heti jatkaa tappelua?
– Sää, saatanan sonni, raiskasit mut!
– Haista paska, tiesit hyvin, että mää oon väkivaltainen. Että älä ruikuta!

Kyllä hän jatkoi mumisten hiljaa. Hän kuitenkin suostui jäämään saunomaan. Hikoilimme lauteilla, vilvoittelimme ulkona penkillä ja otimme kaljaa. Hän rauhoittui hiljalleen ja pääsimme sopuun. Varsinkin sen jälkeen, kun otin häneltä suihin lauteilla. Hän lähti kotiinsa omien sanojensa mukaan ihan tyytyväisenä, vaikka tuhisikin uhkailuja kostosta. Ilmoitin, että olen aina valmis kostopieksämisiin.

Ennen juhannusta ehdimme harrastaa väkivaltaista seksitappelua kahdesti, vaikka emme mitään olleet sopineetkaan. Tuosta tapaamisesta kahden päivän kuluttua olin taas hanskat kourassa hakkaamassa säkkiä alakerran kamarissa. Treenasin aika rankasti, huohotin ja hikoilin ankarasti, kun taas kuulin tuvan puolelta koputusta ja huhuilua. Harri-naapuri taisi tulla. Vilkaisin pikaisesti itseäni peileistä; paidaton hikinen lihaksikas kroppa ja vaparihanskat, ou jee. Piti ihan kouraista muniani.

Harrihan se siellä tuvan ovenpielessä odotteli. Nahkatakissa, tiukoissa farkoissa ja kumisaappaissa vaihteli jalkaa vähän aranoloisena. Ihan piti nielaista kesken huohotuksen. Hän hymyili varovasti:

– Moi. Kuulosti vähän siltä, että olit hakkaamassa säkkiäsi.
– Joo. Moi. Niin olin. Kroppa huusi toimintaa. Tulitko tappelemaan ja naimaan vai oliko muutakin asiaa?
– Ei mulla mitään erityistä… Tai noh…
– Rupes naitattamaan. Vaikka oot ihan tervetullut ilman asiaakin.
– Joo, no tota… Oishan se kiva vähän tapellakin ja… no tiedäthän…
– Tiedänhän mää. Ja sopii mulle hyvin. Tuo säkin pieksäminen nostaa mukavasti kiimaa.
– Niinkö? Pitäis varmaan kokeilla.
– Otetaanko sulle heti hanskat? Pääset hakkaamaan säkkiä. Vai haluatko heti ottaa matsia mun kanssa?
– Eeh… Ehkä mää kokeilen ensin säkin kanssa, Harri nieleskeli ja näin, että kyllä häntä se matsinkin mahdollisuus kiihotti.
– Okei. Pitäisköhän sun vähän vähentää vaatetusta, ettei tule liian kuuma? Vaikka oot saatanan komea noissa vermeissä.

Hän riisui nahkatakkinsa ja potki saappaat jalasta. Kehotin häntä ottamaan farkutkin pois, koska säkin kanssa pomppiessa ne ehkä kiristäisivät liikaa. Hän totteli ja hymyili pienesti. Niukat kalsarit pullottivat mukavasti. Itsenikin piti hieraista urheilushortsieni haaroja. Menimme kuntohuoneeseeni ja ojensin hänelle säkkihanskat. Hän katseli huonetta ja kysyi:

– Miksi sulla on nuo peilit? Ja tuo matto lattialla?
– Peilit on, jotta voin ihailla itseäni, naurahdin. – Ja matto on painialusta. Tai perusjumppaan. Ja voi sillä naidakin. Varsinkin kovien jätkien kanssa.

Harri nielaisi ensin, veti sitten hanskat kouriinsa ja kiristi tarranauhat. Hän nosti hanskat ylös ja katsoi itseään peilistä. Hän huitoi muutaman iskun ilmaan. Kehotin häntä käymään säkin kimppuun. Hän hyppi kevyen näköisesti, iski säkin kylkeen melkoisen lujia lyöntejä, jotka lähtivät sähäkästi. Oli kiihottavaa katsoa sen lihaksikkaan miehen liikkumista. Ei hän näyttänyt pahemmin tarvitsevan minun neuvojani, iskuissa oli koko kroppa mukana ja jalat työskentelivät tehokkaasti. Kun hän puuskutti ja pientä hikeä oli noussut pintaan, hän keskeytti ja kysyi:

– Noh, miltä vaikuttaa?
– Tosi hyvältä. Oot ennenkin tainnut tunkea kouras hanskoihin?
– Pari kertaa vain, kun yhdellä kaverilla oli. Miks sulla on tuollaiset erilaiset hanskat? Sormet näkyvillä?
– Nää on vaparihanskat. Näitä käytetään esimerkiksi vapaaottelussa. Näissä voi työntää sormet vastustajan persereikään. Tai kaivaa silmät päästä.
– Eikä?
– Ei tietenkään. Vaikka voisin kyllä sun reikää vähän sormettaa, hymyilin ja katsoin Harrin silmiin mahdollisimman vittumaisesti virnistäen.
– Höh, mää taas voisin työntää koko tällaisen hanskan sun perseeseen.
– Vittu jätkä, onko tuo tappeluhaaste?
– On.
– Okei. Käy päälle!

Hän naurahti ja lähti tulemaan kohti hanskat ylhäällä suojauksessa. Tuntui, että minun kullini pamahti seisomaan yksin tein. Mikä ettei? Vastassa komea lihaskimppu nyrkkeilyhanskat kourissa ja taisteluilme naamalla. Heitin muutaman tunnusteluiskun ja hän poimi ne suojaukseensa. Hän tanssahteli edessäni ja löi pari kovaa lyöntiä vartalooni. Minä kostin heti samanlaisilla hänen kylkiinsä. Hän vastasi ja onnistui saamaan tosi kovia iskuja läpi keskivartalooni – mahtavia mäiskähdyksiä, hän tosiaan osaa lyödä. Jatkoin herhiläismäisellä pommituksella ja päätin, että panen tuon jätkän kärsimään. Harri peräytyi edelläni ja löi muutaman epämääräisen huitaisun minuun päin. Torjuin ne kevyesti, paitsi yhden joka osui otsaani. Panin uuden vaihteen päälle jakamalla sähäkän sarjan Harriin. Olin mahtavassa tappeluhurmiossa. Hengitykset muuttuivat raskaiksi ja hiki kohosi iholle molemmilla. Hän päätyi ähkyen nurkkaan ja kun ei keksinyt muuta, sitoi minut väkevillä käsivarsillaan tiukkaan karhunsyleilyyn. Puuskutimme siinä hetken toisiimme nojaten ja puolihuolimattomia vartaloiskuja vaihtaen, kunnes kamppasin meidät painimatolle kyljittäin. Harri huohotti:

– Nää hanskat kourassa ei saa susta kunnon otetta.
– Okei, hanskat pois ja tapellaan normaalisti.
– Entä saappaat ja nahkatakit?
– Ei ehdi. Mun kyrpä on räjähtämäisillään.
– Niin kyllä munkin.

Emme nousseet. Hanskat lensivät seinustalle. Samassa tarrasimme toisiimme tiukasti ja kiihkeä mattopaini alkoi. Hikiset vartalot puristuivat vastakkain tiukoissa väännöissä. Lihakset paisuivat voimain ponnisteluista. Ähisimme, ähkyimme, kiroilimme vimmaisina. Pyörimme ympäri alustaa suorastaan raivopäisinä, ihan tappomeiningillä. Tosi kiimaista ja kiihkeää menoa – minä rakastin sitä. Ei se kyllä kovin kiivaana kauaa jatkunut. Harri taisi olla nyrkkeilyn uuvuttama, sillä lopulta sain paiskoa häntä pitkin mattoa melkein, miten tahdoin. Hänen jalkansa vain viuhuivat ilmassa. Huomasin, että hän silti ehti sivusilmällä vilkuilla menoamme peileistä. Minustakin me näytimme niissä kuvastimissa tosi kiimaisen komeilta. Lopulta en kestänyt, vaan tiuskaisin:

– Vittu saatana, luovuta jo! Mun kyrpä ei kestä enää.
– Joo, ei munkaan, Muutenkin oon ihan puhki. Sää voitit, Harrikin huohotti.
– Olit sääkin tosi kova vastus. Nyt pöksyt pois ja perse pystyyn.

Vapautimme kullimme ilmoille. Harri asettui kontilleen. Hain seinustan pienen lipaston kätköistä kortsuja ja liukastetta. Valmistelut oli nopeasti hoidettu. Emme tuhlanneet aikaa turhaan hempeilyyn, syöksyin Harrin perseeseen heti, kun se silmilleni avautui. Rysäytin puolet pampustani voimalla sisään ja sain hänet parahtamaan tuskasta. Hän karjui hirmuisia kirouksita. Tunkeuduin vähän rauhallisemmin syvälle kullin juurta myöten. Siellä nytkytin lantiotani vain ihan pienesti. Katselimme molemmat hetken kiihottavaa asetelmaa peilistä. Näky innosti minut rynkyttämään voimieni takaa. Pärskin kirouksia ja herjauksia hinttihuorasta. Kun huomasin Harrin tarttuvan täysillä seisovaan vehkeeseensä ja aloittavan runkkailun, hidastin omaa tahtiani. Nylkytin taas vain pienesti, kunnes pantavani sai raivoisasti karjuen ruiskittua mällinsä painialustallemme. Sen jälkeen päästin itseni irti, pamputin kaveriani hurjana, hiki vain valui silmiini. Harri voihki avuttomana – tai hurmiossa. Sitten täytinkin kortsun älyttömässä vimmassa ja karjuin minäkin. Voimattomana täristen irrottauduin Harrista heti ja hän rojahti makaamaan matolle mälliensä päälle.

– Jumalauta, mikä pano! hän puuskutti.
– Joo, niin oli, kähisin. – Nyt kelpaa suihku.

Menimme yhdessä pieneen kylpyhuoneeseeni. Puristelimme toisiamme lämpimän suihkun alla. Hitto, että minä rakastan lihaksikkaita miehiä! Mumisimme kehuja toistemme korviin. Peseydyttyämme kietouduimme pyyhkeisiin ja asetuimme tuvan pöydän ääreen. Nostin siihen meille oluttölkit ja skoolasimme mahtavalle tappelulle ja panolle. Kysyin:

– Mitä tykkäsit nyrkkeilystä?
– Mahtavan kiihottavaa. Harmittaa, ettei musta ollut sulle kunnon vastusta.
– Kyllä susta vielä on, kun jatkamme treenaamista. Nytkin jo lyöt tosi kovaa. Hyvä ettet niistänyt multa verta.
– Kumma, että homouteen voi kuulua tämmöinen väkivalta. Ja se tuntuu hyvältä.
– Hei, miehiähän tässä ollaan ja miehet ottavat mittaa toisistaan.
– Joo. Eikä homouskaan tunnu niin nololta, kun välillä väännetään.
– Siitäpä tulikin mieleeni, että mulle on tulossa juhannusvieraaksi kaksi tappelijaa. Haluaisitko liittyä mukaan?
– Mitä tyyppejä ne on?
– Joona on mun eka nahkatakkinen ja saapasjalkainen painikaverini. Tosi kova mies. Toista en oo ennen tavannut. Joonan mukaan lihaskimppu, joka tykkkää painia nahassa ja saappaissa. Semmoinen outous siinä on, että se ankarien kamppailujen jälkeen haluaa kuitenkin hävitä ja tulla nöyryytetyksi.
– Ai? Onko se päästään vialla?
– Tuskin, kun Joona sen kanssa viihtyy. Hehe, jos tulet juhliimme, on sulla ainakin yksi varma voitto tiedossa.
– En tiedä, houkuttaako varma voitto. Pitäisin ehkä enemmän kunnon taistelusta.
– Heh, Joonan ja mun kanssa se onnistuu takuulla.
– Pitääkö mun tapella kaikkien kanssa? hän kysyi arasti, vaikkakin selvästi ajatuksesta innostuen.
– Kaikki tappelee kaikkia vastaan ja panee myös kaikkia, hymyilin, vaikka en ollut varma, käykö se Joonalle ja Karille.

Maltoimme hiljaksiin pukeutua. Harri lähti kotiinsa. Minä kävin siivoamassa painimaton hiestä ja spermoista. Oikein huokaisin, kun elämäni oli saanut näin hyvän käänteen; oma talo, naapurissa komea tappelija, kunnon kovishomo, jolta sai persettä ja jolle ihan mieluusti antoi. Laitoin Joonalle viestin, että olin löytänyt ihan naapurista tosi kovan jätkän, kunnon lihaksikkaan maalaismiehen, joka tykkää samoista jutuista kuin me. Ja että se on kova tappelijaja valmis osallistumaan juhannuksen viettoomme kyrpä pystyssä. Joona vastasi parin tunnin kuluttua ja oli valmis pieksämään kaikki maalaisjuntit. Ilmoitin, että me maalaismiehet hakkaamme joutavat kaupunkilaissällit mennen tullen. Minä niin tykkään meidän tavastamme uhota, se nostattaa kiimaa.

Kun oli enää päivä juhannusaattoon, havahduin, että saunalle tarvitaan vastoja sekä talon ja saunan oven pieleen juhannuskoivut. Oli pilvinen päivä eikä helle painanut päälle, joten sonnustauduin nahkatakkiin ja kumisaappaisiin. Otin puukon ja vesurin. Olin tuskin päässyt kymmentä metriä pihalla kohti pientä metsikköäni, kun Harri ilmestyi paikalle. Hän oli pukeutunut minun tapaisesti nahkaan ja kumppareihin. Hän huikkasi:

– Minne oot menossa?
– Vastoja tekemään ja juhannuskoivuja hakemaan. Entä itse?
– Ihan vain tulin sua katsomaan.
– Ja haaroissa polttelee, heh? Tuu mukaan, saat turpaasi ja perseeseesi tuolla metsässä.
– Tai sää saat, Harri virnisti pirullisesti.

Naureskelimme ja marssimme rinnakkain toisiamme töniskellen parin hehtaarin metsääni. Harrin avulla saimme nopeasti koottua neljä nuorta koivua ja kasan oksia vastoiksi. Siinä ohessa onnistuimme myös vittuilemaan toisillemme. Tunnelma alkoi olla mukavan kiimainen. Kun nousin ylös – olin ollut kyykyssä kokoamassa vastoja – Harri oli selkäni takana ja yllätti minut kietomalla minut käsivarsiensa puristukseen. Nahkatakkimme natisivat ja hän hinkkasi saappaittemme varsia vastakkain. Kieltämättä kiihottavaa, mutta en suostunut nautiskelemaan siitä ihan noin vain. Ärähdin:

– Saatanan ketku, vai yrität sää päästä pukille ilman taistelua. Ei onnistu!
– Miten muka pääset tästä tappelemaan? Harri sähähti ja tiukensi otettaan.
– Näin!

Paiskasin hänet olkani yli metsänpohjaan ja kävin saman tien hänen kimppuunsa täynnä kiukkuista taisteluvimmaa. Hän yritti kierähtää altani pakoon. Ei päässyt, kun sain hänestä tiukan otteen käsilläni ja kiedottua jalkani hänen ketaroittensa ympäri. Hän rimpuili vimmatusti ja kiroili miehekkäästi. Irrotin käsiäni sen verran, että hän pääsi polvilleen viereeni. Hän alkoi takoa nyrkeillä vartaloani. Potkaisin häntä rintaan ja hän lensi selälleen. Pomppasin istumaan hänen päälleen ja meinasin alkaa takoa hänen pärstäänsä, mutta onneksi maltoin mieleni. Sen sijaan kiskoin hänen päänsä tukasta haaroihini ja hieroin naamaa etumukseeni. Hän sähisi ja kiemurteli allani aivan raivona. Hän nousi siltaan ja pudotti minut päältään. Kietouduimme toisiimme koko vartalon mitalta, kierimme ympäri metsänpohjaa ja potkimme toistemme saappaita. Metsä kiihotti meidät mielettömään vimmaan, aluskasvillisuus rusentui allemme ja pienet kuusennäreet pieksivät meitä. Ja että me kiroiltiin ja vittuiltiin. Puuskutimme hikipäässä, ähkyimme ja ärisimme kuin raivostuneet karhut. Viimein päätin uupuneena, että nyt saa riittää ja lukitsin Harrin niin tiukasti, ettei hän pystynyt enää liikkumaan. Hän antautui kiroillen äkäisesti:

– Vittu saatana enkö mää voita sua millään, jumalauta!
– Et! Varsinkaan kun mää oon niin kiimassa kuin nyt.
– Saatana sun kanssa! Paatko mua saman tien?
– En. Ei tullu kortsuja mukaan. Mennään saunalle.

Keräsimme koivut ja vihdakset kainaloon ja painelimme saunalle. Puhisimme kiukkuisesti ja mutisimme uhkauksia. Jätimme lastin siihen saunan edustalle. Siirryimme eteisen puolelle. Harri avasi heti housunsa pyytämättä ja nojautui siihen matalaan rahiin. Minäkin kiskaisin kovettuneen kullini esiin nahkahousujeni liitingistä. Olisin kyllä toivonut Harrilta pientä vastustelua, mutta hoidin liukastamisen ja kyrpäni kumituksen nopeasti. Uitin vehjettäni sen jätkän persevaossa tovin. Harri työnteli pyllyään vastaan, ukisi ja huohotti. Otin tukevan otteen hänen nahkatakkinsa hartioista ja tungin terskan sisään. Hän vinkaisi kiihottavasti ja heilautti hiuksiaan. Murahdin:

– Vitun hinttari, ootko valmis kunnon rynkytykseen?
– Helvetin homo-ori, ei susta oo sellaiseen… auts, ai vittu!

Rysäytin pamppuni voimalla sisään koko mitalta. Mies parkaisi surkeasti ja puisteli päätään. Hänen suolensa puristi kaluani tiukasti ja minun pääni sumeni nautinnosta. Sekosin täysin. Älyttömän väkivaltaisessa alistamisen hurmiossa survoin Harrin persettä ja karjuin aivan raivona. Revin hänen hiuksiaan ja hakkasin nyrkeillä kylkiä. Mies uikutti ja ulvoi. En jaksanut pitkään ja lopulta annoin itselleni luvan laueta. Oli tosi ravistuttavia mällien ampumisia. Harri kuiskasi vapisevalla äänellä:
– Jumalauta, äijä, sää oot hullu. Ihan raivopää.
– Niin oon. Onko valittamista?
– Ei, jos saan panna sua yhtä rajusti.
– Totta vitussa. Mää oon sanonut monesti, että kovishomot saa panna mua armottomasti ja milloin vain, kunhan ensin voittavat mut tappelussa.
Harri tyytyi siihen eikä kumma kyllä halunnut yrittää päihittää minua saman tien. En ehkä olisi voittanut, kun olin niin poikki metsätappelusta ja nussimisesta. Tyydyimme pikaiseen siistiytymiseen ja ryhdyimme sen jälkeen vastojen tekoon, saimme aikaiseksi kahdeksan. Hain myös kangen liiterin nurkasta. Hakkasimme kuopat ensin saunan oven eteen ja sitten talon eteen. Asetimme koivut nököttämään kuoppiin. Olivatpa ne soman näköisiä.
Tyytyväisinä hommiimme hörpimme tuvassa pikaiset kahvit ja samalla vaihdoimme muutaman sanan Joonasta ja siitä Karista. Harri tuntui vähän ujostelevan tuntemattomia miehiä. Minä lohdutin häntä, että ei homojen kesken tarvitse arkailla, kunnon miehiähän me kaikki olimme. Hän epäröi, kun oli vasta äsken suostunut homoilemaan eikä oikein tiennyt asiasta mitään. Osaisiko hän toimia oikein? Minä nauroin, että me muut kyllä osasimme. Pääasia, että hän kiihotti itsensä kunnon himokkaaseen taisteluvimmaan. Pöydän ääressä minä samalla laadin juhannuksen kauppalistaakin, ruokia ja juomia. Harri lähti siitä kotiinsa ja lupasi tulla seuraavana päivänä katsastamaan, onko minun kavereistani hänelle vastusta. Naurahdin, hyppäsin autooni ja painuin markettiin.
Juhannusaatto valkeni aurinkoisena. Söin aamiaisen ja tekstasin kotiväelle hyvän juhannuksen toivotukset. Kerroin, etten pääse kotimaisemiin, kun minulle tulee opiskeluaikaisia kavereita kylään. Joonalle lähetin viestin, että joko he olivat päässeet matkaan. Hän vastasi melkein saman tien ja ilmoitti heidän olevan perillä noin puolen päivän jälkeen. Hän vittuili, olemmeko naapurini kanssa valmiit ottamaan turpaan heti, kun he tulevat. Lupasin, että raahaamme heidät niskaperseotteella kuntohuoneeseeni ja hakkaamme heidät siellä. Kerroin, että naapurini on tosi kovanyrkkinen äijä ja tulee osallistumaan pieksämiseen, että varokaa vain. Uho tuntui niin mukavalta, että oli pakko hieraista haarojani.
Siistin vähän paikkoja, vedin saappaat jalkaan ja kävin pihalla katsastamassa, kuinka juhannuskoivuni jaksavat. Kaikki näytti ihan hyvältä. Harri tuli puolelta päivin ensimmäisenä – ilokseni seksikuteet valmiiksi päällä, ei mitään juhlatamineita siis. Hän toi tuliaiseksi kossupullon, vaikka ei olisi tarvinnut. Hörpimme kuitenkin vain kahvia, kun emme halunneet humaltua liian aikaisin.
Vähän ennen yhtä vieraat ajoivat autollaan pihaan. Menimme Harrin kanssa nahkatakeissamme ja saappaissa ulos vastaanottamaan tyyppejä. Joona oli kuskina, vieressä istui harteikas komea Kari – en tunnistanut häntä opiskeluajoiltani – molemmilla oli nahkatakit. Syy, miksi he eivät heti nousseet autosta, oli se, että he vetivät kouriinsa vaparihanskat. Kun he lopulta pääsivät autosta, harpoin Joonan luo ja kaappasin hänet halaukseen. Ja mitä teki hän? Veti nyrkillä täysillä minua vatsaan ja karjaisi:
– Vittu saatana, hienoa nähdä pitkästä aikaa!
– Auts! Hiton hilpeä tervehdys, perkeleen mulkku!
– Hah, itse uhkailit turpaan vedolla heti alkajaisiksi. Tässä on muuten Kari.
– Terve. Aiotko sääkin lyödä heti? kysyin virnistellen.
– Hehe, en taida kehdata ihan vielä, iso komea mies hymyili ujosti.
– Tässä on muuten mun naapuri Harri. Helvetin kova tappelija.
Tyypit tervehtivät uteliaina, toisiaan selvästi vastustajina arvioiden. Joona ja Kari vilkuilivat pihapiiriäni ja kehuivat sitä, erityisesti juhannuskoivujani. He kaivoivat peräluukusta kumisaappaat jalkaansa ja ottivat muut matkatavaransa. Opastin heidät yläkerran toiseen kamariin. Kun he purkivat tavaroitaan, minä valmistin alhaalla pienen vaatimattoman lounaan. Kyselin Harrilta:
– Miltä jätkät susta tuntuvat?
– Hiton komeita äijiä. Se Kari on melkoinen lihaskimppu. Onko varma, että se tykkää hävitä tappelut?
– Niin Joona sanoi. Vaikea sitä on minustakin uskoa. Haluatko silti kokeilla ekana tapella sen kanssa?
– Uh, ehkä joo. Jos en sun kanssa saa?
– Et. Mää aion tapella Joonan kanssa. Vanhojen aikojen muistoksi.
Pojat tulivat alas ja me kaikki neljä kävimme pöytään. Ruuan kanssa otimme olutta. Juttelimme tulevista päivistä – ja öistä. Että mitä kullakin oli mielessä ja toiveissa. Tietenkin tappeluita ja panoja kaikki odottivat. Juttelua säesti saappaiden hieroutuminen pöydän alla niin, että kiima alkoi haista mukavasti. Sovittiin, että porukalla painittaisiin myöhemmin saunomisen yhteydessä. Sitä ennen tapeltaisiin vaparihanskat kaikilla kourissa kuntohuoneessani, pareittain eli Joona ja minä, koska meillä oli jo ehtinyt tulla ikävä toisiamme, sekä Harri ja Kari uusimpina porukassa. Periaatteena oli ’voittaja panee antautunutta’.
Tutustuimme myös tarkemmin toisiimme. Kukin esitteli itsensä. Kari oli 28 vuotta, ensihoitaja ambulanssissa, mikä oli hyvä mahdollisia taisteluvammoja ajatellen. Joonan kanssa he olivat löytäneet toisensa Löydä tappelija -sivustolta. Ennen armeijaa Kari oli kuulunut jengiin, joka harrasti katutappeluita, ja oli porukkansa kovanyrkkisimpiä. Sitä hän ei osannut – tai halunnut – selittää, miksi hän nykyään tykkäsi hävitä ja tulla nöyryytetyksi kamppailuissa. Hän vain hymähti, tiesimmekö muka me muutkaan, miksi me tykkäsimme tapella ja voittaa. Emmehän me tietenkään osanneet selittää sitä, ainakaan tyhjentävästi.
Kun esittelyt ja ruokailu oli hoidettu, tupani alkoi haista tappelukiimalle, nahkatakeille ja kumisaappaille. Joona rykäisi lopulta:
– Eiköhän tässä ole jo, saatana soikoon, jaariteltu tarpeeksi. Mää haluan jo vetää Juhaa turpaan.
– Okei. Tehdäänkö niin, että me tapellaan ensin Joonan kanssa ja te kaksi katsotte sivusta.
– Sopii, Kari nielaisi. – Aiotteko panna saman tien?
– Ei, kun tehdään niin, että te tappelette heti perään ja nussitaan sitten kaikki yhtä aikaa, Joona määräsi.
Se sopi kaikille. Harri vain huomautti, ettei hänellä ole omia vaparihanskoja. Lupasin hänelle omani, kunhan olisin hakannut Joonan, joka päästi ivallisen hörönaurun. Päätimme välttää päähän kohdistuvia iskuja, kun meillä ei ollut pääsuojuksia. Lyönneistä vyön alle ei sovittu mitään – ihan tarkoituksella, hymyilimme vain pirullisesti. Lisäksi kiimakuolaa nieleskellen sovimme, että tappelut käytäisiin nahkatakeissa ja kumisaappaissa, vaikka siinä hiki tulisikin.
Siirryimme kuntohuoneeseeni, joka sai kohtuullisia kehuja. Harri ja Kari menivät seisomaan seinustalle. Me Joonan kanssa vastakkain painimatolle. Meillä oli melkoinen uho päällä. Irvistelimme uhkaavasti ja kiersimme toisiamme nyrkit pystyssä. Olin melkoisen kiimaisessa hurmoksessa, vereni kiersi lujaa ja levitti kaikkia taisteluhormoneja lihaksiini. Äkkiä Joona kävi hyökkäykseen kuin herhiläinen. Iskuja sateli suojaukseeni, läpi pääsi muutama lyönti vartalooni. Sain nopeasti oman hyökkäysvaihteeni päälle. Seurasi hurjaa ja samalla epämääräistä iskujen vaihtoa molemmin puolin. Upeita mäiskähdyksiä vastustajaan, huhuh. Kumpikin huohotti ja hikoili. On aika raskasta pomppia saappaissa ja nahkatakeissa. Mutta hurmoksellista se oli! Iskut toisen nahkakuteisiin kuulostivat ja tuntuivat aivan mahtavilta, miehekkäiltä.
Joona yritti potkaista minua mahaan, mutta onnistuin nappaamaan hänen saappaansa kainalooni ja työnsin hänet kumoon. Syöksyin hänen päälleen ja aloimme raivoisan mattopainin. Siinä vaiheessa vasta ehdin kiinnittää huomiota katselijoihimme, he huutelivat innoissaan. Painimme kesti ja kesti, olemme molemmat Joonan kanssa periksi antamattomia. Hallitsimme painia vuorotellen. Puuskutimme naamat hiessä ja julmassa irveessä. Nahkatakit ja kumisaappaat natisivat väännöissä. Vaikka minulla seisoi kalu täydessä kukoistuksessa, aloin olla aika poikki. Päätin, että tappelu saa riittää. Ponnistin viime voimillani ja panin Joonan tiukkaan lukkoon, josta hän ei enää päässyt. Hän puuskutti allani:
– Ääh. Vittu saatana. Sää voitit!
– Jumalauta, oon mää vain aika kova jätkä, hehkutin hiki otsalta tippuen.
– Haista paska! Antauduin, kun mun alkoi tehdä mieli sun kyrpääs.
Kommentti aiheutti meissä muissa hillittömän naurukohtauksen. Nousimme ylös ja kietouduimme väkevään halaukseen. Suutelimme ja hinkkasimme reisiä toistemme haaroihin – Joonan vehje tuntui tosi kovalta ja isolta. Kari keskeytti meidät:
– Okei, jätkät, irti! On seuraavan tappelun aika.
Naureskelimme ja minä irrotin omat hanskani. Ojensin ne Harrille ja valitin, että ne on vähän hikiset. Hän ei aikonut välittää siitä. Siirryimme Joonan kanssa kaulakkain sivummalle. Jätkät kävivät vastakkain matolle nyrkit pystyssä. Vähän minua hirvitti Harrin puolesta. Kari on jonkin verran isompi, harteikas ja osasi näyttää helvetin pahaenteiseltä. Hän kävi vauhdilla Harrin kimppuun tiukalla iskusarjalla. Naapurini perääntyi ja hänen suojauksensa oli minusta puutteellista. Karjuin hänelle, että nostaisi suojauksensa ylemmäs – ei vaikutusta. Paitsi että hän ryhtyi nyt hyökkäykseen. Hemmetin sekavaa iskujen vaihtoa. He olivat melkein kiinni toisissaan ja mahtuivat hakkaamaan vain toistensa kylkiä. Melkoista ähellystä silti.
Kari sitoi vastustajansa käsivarsiensa puristukseen ja yritti heittää tämän mattoon. Se oli kylläkin Harri, joka onnistui kamppaamaan Karin maahan. Jätkät kierivät toisiinsa takertuneina ympäriinsä. Hirmuinen puuskutus ja kiroilu täytti huoneen. Joona alkoi pomppia ja huutaa kannustusta kaverilleen. Ja minä omalleni. Sen seurauksena me kaksi miestä ryhdyimme tönimään ja nahistelemaan keskenämme. Siksi emme nähneet poikien ottelun päätöksestä kuin ihan lopun, jossa Harri istui Karin rinnan päällä ja veti hiuksista tämän päätä haaroihinsa. Sieltä kuului Karin puuskutus, että hän antautuu.
Kun tyypit pääsivät ylös, hakkasimme kaikki hilpeinä toisiamme selkään. Jakelimme kehuja mahtavista taisteluista. Karikin puuskahti:
– Tuo Harri on helvetin kova tappelija. Ihan yllätyin.
– Sinä se vasta kova oot, Harri punasteli saamiaan kehuja. – Ja lyöt helvetin kovaa. Mulla on varmaan kylkiluita poikki.
– Mää voin kohta tarkastaa ne, Kari hymyili.
– Joo, mutta nyt nussitaan, Joona heläytti ja väläytti minulle virnistelevän hymyn.
– Jep, perseet paljaaksi ja kyrvät esiin. Välineitä löytyy tuosta lipastosta, opastin.
Valmistelut oli nopeasti hoidettu. Joona kävi kontalleen yhden peilin eteen, jotta voisi katsoa panoa. Minä asetuin hänen peräänsä saappaat ristissä hänen saappaidensa päällä. Kari puolestaan meni makaamaan selälleen vähän meidän taaksemme niin, että en pystynyt seuraamaan heidän nussimistaan – kuulin sitten kyllä. Tungin kivikovaa moloani Joonan ahteriin sitkeydellä ja toisaalta voimalla. Kaverini köyristeli selkäänsä ja puisteli päätään tukka heilahdellen. Hän turskautti huohotuksensa keskeltä:
– Vittu perkele, ku tuntuu hyvältä! Ooh… uijui.. ai… Mää oon kaivannut sun kyrpääs.
– Ja mää sun kanssa tappelemista ja uuh… kyllä tätä persettäkin.
– Ai jumalauta! Just siinä, pysähdy! Mieletöntä! Nylkytä sitä kohtaa! Mää haluan runkata.
Nitkutin pienesti terskaa toivotussa kohtaa. Joonan suoli supisteli mielettömästi. Hän tarttui sojottavaan kyrpäänsä ja runkkasi raskaasti huohottaen sekä kiroillen. Hän kähisi:
– Uhuh, nyt saatana lentää. Saanko ampua mällit matolle?
– Siitä vaan. Siivoat sitten.
– Joo joo. Ai vittu, jumalauta, nyt lähtee… aarghh… ai saatana…
Hän ruiski mällinsä painialustalle. Samalla hänen suolensa puristui tiukasti kullini ympärille ja sai aivoni nyrjähtämään nautinnosta. Aloin nylkyttää persettä aivan raivona. Painauduin Joonan selkään. Nahkatakit ja saappaat nitisivät ja narisivat. Nivuseni iskeytyivät pakaroihin kiihtyvällä tahdilla läiskähdellen äänekkäästi. Peilistä näin Joonan suun roikkuvan ammollaan. Hakkasin hänen kylkiään ja revin hiuksia. Sitten maailmani räjähti. Jättiläiseksi paisunut kyrpäni täytti kortsun kymmenillä laukauksilla – ainakin siltä tuntui. Ihan sekopäisenä jäin huohottamaan Joonan selkään.
Siinä kuulin toisen parin äänekästä kiroilua ja iskujen läiskähdyksiä. Käänsin päätäni ja näin Harrin etunojapunnerruksessa Karin päällä. Pakarat vain viuhtoivat Karin alapäässä ja tämän kumisaappaat puristivat Harrin pään väliinsä. Kumpikin survoi kouralla toisen naamaa sen, minkä pystyi. Pian Harri karjui:
– Jumalauta, nyt lähtee, nyt lentää! Aarrgh…
– Saatanan sälli, anna tulla, Kari hihkui naama irvistellen kuin tuskassa.
Ja Harri tuli. Ja lysähti vastustajansa päälle selvästi kaiken antaneena. Kun he pääsivät irti toisistaan, me Joonan kanssa olimme jo pystyssä. Täytyypä sanoa, että joka äijän naama loisti tyytyväisenä ja hymyt olivat herkässä. Kielsin tyyppejä käymästä suihkussa tai edes alapesulla, sillä minusten miesten kuuluu äskeisen tapaisten tappelujen jälkeen haista mieheltä. Peseytyisimme vasta saunassa. Kaikki yhtyivät ajatukseen naureskellen ja kusellä käytyämme siirryimme tupaan ryyppäämään. Jälkipeli oli hauskaa, mutta myös kiimaisen uhoavaa. Hieroimme saappaita pöydän alla edelleen. Tunnelma oli vapautunut ja hilpeät jutut lensivät. Kari paljastui melkoiseksi hauskojen juttujen kertojaksi. Raisu tappeleminen ja panot hävittävät kaiken vieraskoreuden ja ujostelun.
Ryhdyin siitä pesemään uusia perunoita kiehumaan. Katoin pöytään salaattia, leipätarpeita ja silliä sekä graavattua lohta. Samalla suunnittelimme juhliemme jatkoa. Saunomisen yhteydessä painisimme alastomina vain saappaat jalassa. Taistelupareiksi sovittiin Kari ja minä sekä Harri ja Joona. Intoilimme ja uhosimme suorastaan riemuissamme. Hyvä että maltoimme syödä. Kahvin jälkeen keräsimme mukaan viinaa, lantrinkia ja olutta.
Painelimme saunalle. Sain tulet kiukaan ja padan alle. Riisuimme alastomiksi, jätimme vain saappaat jalkaan. Olimme kiihdyttävää katsottavaa, neljä lihaksikasta miestä, varsinkin Kari. Hänen kullinsa näytti yllättävän pieneltä ruumiin kokoon nähden, meillä muillahan oli kunnon vehkeet. Istuimme penkille saunan edustalle ja nautimme alkuillan auringosta, savun hajusta ja juhannuskoivujen tuoksusta. Ryypiskelimme rauhallista tahtia ja nostimme maljoja suomalaiselle kesälle.
Kävin lisäämässä puita tulipesiin ja palasin penkille. Painiparini Kari istui vieressäni. Hän painoi saappaansa vartta minun saappaaseeni ja minä painoin takaisin. Nitkutimme varsia vastakkain. Kiva kiimanpoikanen solahti väliimme. Samaa tuntui tapahtuvan Harrin ja Joonan välillä. He kähisivät toisilleen ja ryhtyivät läpsimään toisiaan. Me Karin kanssa äidyimme puskemaan toisiamme olkapäillä. Äkkiä nappasin kiinni hänen kyrvännysästään ja aloin vittuilla:
– Jumalauta, miten soma kulli. Ja vitun pieni. Minkä kokoiseksi se kovettuu?
– Haista paska, jättikyrpä. Pilkkaatko sää mun miehisyyttäni?
– Joo. Meinaan eipä oo sun miehisyydellä juurikaan mittaa. Mitä se on? Kymmenen senttiä, ilkeilin.
– Sentin pitempi, saatanan mulkvisti, Kari ärähti ja tyrkkäsi minua niin, että meinasin pudota penkiltä.
– Haa, mulla on yhdeksän senttiä pitempi, tönäisin takaisin.
Samassa Harri ja Joona kaatuivat nurmikolle siihen saunan edustalle ja aloittivat rajun näköisen painin. Kari kaappasi minut niskalenkkiin ja alkoi vääntää kohti nurmea. Työnsin olkapäälläni meidätkin nurmeen ja niin pääsimme mekin kamppailemaan tiukoissa väännöissä. Tunsin heti, että tämä sälli on tosi vahva. Kullin koko ei tosiaan kerro miehen voimista. Niistä sain kuitenkin hurjan taisteluvimman päälle ja paiskoin vastustajaani mennen tullen, saappaat vain viuhuivat ilmassa. Kari pani vastaan parhaansa mukaan, ähisi ja murisi kirouksia. Rakastin hänen lihastensa kovuutta, kun ne yrittivät kahlita minua. Yhdessä välissä Harri ja Joona kaatuivat meidän ylitsemme. Minä hermostuin ja potkin saappaillani heitä kauemmas. Joona karjui, että kerjäänkö minä turpaani. Käskin hänen tukkia oma turpansa ja keskittyä voittamaan Harri. Kari käytti keskeytystä hyväkseen ja pääsi päälleni. Hän survoi kourallaan naamaani. En tykännyt siitä ja paiskasin hänet mahalleen. Hetkessä olin hänen selässään ja seisova kaluni hänen pakaroillaan. Pakkohan minun oli siinä vähän nylkyttää. Ja kiskoa häntä tukasta. Kari kiroili ja uikutti muka tuskissaan. Sähisin:
– Vitun mamis, helkkarin pikkukyrpä, sattuuko suhun pieni tukistus?
– Sattuu! Saatanasti!
– No sittenhän sää antaudut.
– Joo, joo.
– Kerjää armoa!
– Armoa! Pliis, lopeta. Sää oot kovempi.
Armahdin. Sivusilmällä huomasin, että Joona istui Harrin rintakehän päällä ja tämä siveli kaikessa rauhassa voittajansa kumisaappaita. Heidänkin ottelunsa oli ratkennut. Nousimme ylös ja Kari vilkaisi seisokkiani. Hän hönkäisi:
– Jumalauta, miten iso. Pitkä ja paksu.
– Ja kohta se täyttää sun säälittävän persees.
– Ei saatana! Perse takuulla repeää.
– Voit olla varma siitä, raukkis.
– Joo, varo vain, Juha rynkyttää niin raivopäisenä, Harri naurahti. – On kokemusta.
Komensin koko porukan saunatiloihin palkintopanoille. Ojensin Joonalle liukkarin ja kortsun. Otin itsellenikin. Pojat menivät löylypuolelle. Pyysin heitä lisäämään samalla puita tulipesiin.
Käskin Karin nojaamaan pieneen rahiin ja näyttämään perseensä. Läiskin pakaroita hetken, kunnes maltoin liukastaa reiän enkä mitenkään hellästi. Jätkä köyristeli ja valitti mukavasti. Kumitin kaluni ja asetin terskan reiälle, jossa hetken kiusoittelin pantavaani. Hän urahteli vaimeasti ja mutisi:
– Vittu, pitääkö tässä pitkäänkin odotella? Eikö sussa oo miestä ottaa toista äijää?
– Saatanan pikkukyrpä, alatko sää isotella! Kohta sää kiljut itku kurkussa, vitun hinttihuora.
Samassa survaisin vehkeeni sisään puoleen väliin varttani. Ja Kari totisesti kiljui ja pomppasi melkein pystyyn. Löin häntä kylkeen, tartuin hiuksiin ja painoin pään alas voimalla. Kyykistyin sen verran, että sain saappaidemme varret hieroutumaan toisiinsa. Työnsin loputkin kyrvästäni suoleen. Kari vapisi ja uikutti itkuisesti. Ensin vetelin hetken pitkillä rauhallisella vedoilla, mutta en kovalta kiimaltani malttanut jatkaa sitä. Aloitin hurjan rynkytyksen, kun tykkään alistaa perseitä väkivaltaisesti. Pantavani ärjyi kirouksia ja kouristeli kuin tuskissaan. Hänen selkälihaksensa värähtelivät kiihottavasti. Läiskin häntä joka puolelle ja samalla kiihdytin kyrpäni vauhtiin. Huohotin raskaammin kuin painiessa. Kun tunsin laukeamisen lähestyvän, karjuin:
– Uuh… vittu saatana, senkin homohuora… aah aarggh… mitätön pikkukulli… nyt saat kyrpää… nyt tulee, nyt…
Kortsu täyttyi mälleistäni. Vetäydyin Karista ja hän voihkaisi kohottautuessaan seisomaan. Otin kortsun ja hieroin sen sisällön tyypin naamaan. Hän murisi epämääräisiä ja tarttui pieneen kaluunsa, joka seisoi piukeana. Hän yritti runkata sitä, mutta löin hänen kouransa syrjään. Polvistuin Karin eteen ja otin kalun imuhoitoon. Sivelin hänen lihaksikkaita reisiään ja saappaita. Ei kestänyt kuin hetken, kun hän ampui suuni täyteen spermaa. Syljin ne hänen napaansa. Nousin ylös ja Kari kaappasi minut tiukkaan halaukseen:
– Ei jumalauta, en odottanut, että sää imisit mut tyhjäksi. Kiitos.
– Kiito itsellesi. Olit mahtava pantava. Toivottavasti en satuttanut sua liikaa.
– Voi et. Kestän rajumpaakin käsittelyä, vaikka helvetin kova tyyppi sää oot.
Suutelimme hellästi. Löylyhuoneesta kuuluvista äänistä päätellen sielläkin alettiin olla valmiita. Hetken päästä Harri ja Joona ilmestyivät näkyville ja varsin tyydytetyn oloisina. Siirryimme taas pihalle oluiden kera. Kehuimme ja naureskelimme menollemme. Ja tietysti vähän muksimme toisiamme ja pullistelimme lihaksia. Täytyy sanoa, että olomme oli hieno. Se oli miehekkään upeaa juhannusjuhlintaa suomalaisessa maalaismaisemassa. Jatkoimme saunomalla perusteellisesti. Vastat läiskivät hikisiä kroppiamme. Nauru raikasi ja kiroilukin kieltämättä. Yhdessä välissä jäimme Harrin kanssa kahden lauteille ja kysyin hänen tuntemuksiaan:
– Miltä on tuntunut tapella noiden jätkien kanssa?
– Aika komealta. Joona on tosi kova vastus. Tuota Karia vähän ihmettelen. Kova lyömään ja silti haluaa hävitä.
– Meillä kaikilla on omat omituisuutemme. Entä paneskelut?
– Karin paneminen oli mahtavaa. Semmoinen lihaskimppu kiemurteli ja valitti kuin ansaan jäänyt jänis. Joona oli ehkä turhan raju mun makuun.
– Mitä vittua? Rajumpiko kuin mää?
– Ääh, ehkä samanveroinen. Päästäänkö me paneskelemaan kahdestaan?
– Ei varmaan enää tänään. Tuskin kukaan jaksaa. Ehkä huomenna? Jos siis pääset jatkamaan juhlintaa.
– Joo, pääsen mää. Ei miellä oo mitään erityistä. Vanhukset lähtivät sukuloimaan.
Olimme puolen yön lähestyessä kaikki jo kohtuullisen päissään. Harri hiipi siitä kotiinsa luvaten tulla seuraavana päivänä jatkamaan. Me muut siirryimme tupaan ottamaan iltapalaa ja sitten painuimme pehkuihin nukkumaan.
Aamulla heräsin ensimmäisenä. Vain lievä krapula tuntui kehossani. Vedin kalsarit jalkaan ja painuin alakertaan keittämään kahvit ja järjestämään aamiaista. Ulkona näytti aurinkoiselta. Huhuilin vieraitani tulemaan syömään. Alas tuli kaksi krapulaisen rumaa miestä ja kummallakin näkyi mukavaa pullotusta alkkareissa – varsinkin Joonalla. Asetuimme pöytään. Joona potki minun jalkojani ja ärähti:
– Mitä helvettiä! Miksei meillä ole kumpparit jalassa?
– Aah, hittolainen, nämä aamuaivot ei tajunnu, että jotain puuttuu, naurahdin. – Ennen kuin menemme etsimään niitä, mietitään, mitä haluaisitte tänään tehdä?
– Höh, typerä kysymys. Tietenkin tapella ja nussia.
– Just. Aamupainit ja panotkin tekisivät nyt terää, Karikin sai mutistua turpeasta naamastaan.
– Pitäiskö odottaa, että Harrikin ehtii mukaan?
– Soita sille, että missä se viipyy, Joona komensi.
– Siinä on muuten komea sälli. Ja kova tappeleen, Kari aavistuksen piristyi.
Soitin heti. Uupunut ääni vastasi:
– Mmmh… Harri.
– Missä vitussa viivyt? Me täällä odottelemme malttamattomina.
– Pitäisikö tuoda jotain?
– Ei me tarvita kuin sut ja sun saappaat.
– Hei, kysy siltä, onko sillä potkupalloa. Voitais ottaa väkivaltainen peli, Joona hihkaisi.
– Mää kuulin tuon. On mulla. Otan sen mukaan.
Harri tuli vartissa. Nahkatakki päällä ja saappaat jalassa sekä pallo kainalossa. Hän moikkasi meitä ja istui pöytään. Hän sanoi:
– Siellä on melko kuuma päivä. Pelatessa voi tulla hiki.
– Riisu liiat kuteet. Muutenkin peliasu voi olla uikkarit ja kumisaappaat, ehdotin.
– Joo, lihakset näkyviin ja hikipintaan! Joona hihkaisi.
– Millaiset säännöt? Kari halusi tietää.
– Ei minkäänlaiset. Vastustajaa turpaan ja kyrpää perseeseen.
– Entä joukkueet?
– Ei niitäkään. Jokainen pelaa omaan pussiin ja kaikkia muita vastaan.
Säännöt aiheuttivat yleistä hirnuntaa. Pöytään ilmestyi oitis kossua ja lantrinkia. Porukka tarvitsi dopingia, joka kyllä sitten maistuikin. Krapulan oireet hävisivät ja tilalle nousi mahtava tappelu-uho. Parin paukun jälkeen sonnustauduimme peliasuihin – minulla tiukat pyöräilyshortsit ja saappaat.
Sitten vain kaljaa mukaan ja pihalle. Autotallin ovi sai toimia maalina. Pallon omistajana Harri sai suorittaa avauspotkun. Siitä seurasi villein ottelu, jonka koskaan olin nähnyt tai johon osallistunut. Kun joku sai pallon haltuunsa, hän sai muut tyypit kimppuunsa; potkuja kintuille, repimistä, nyrkkien iskuja, kamppaamisia, painia nurmella ja villiä hihkumista törkeinä kiroiluineen. Hemmetin raivokasta ja samalla riemukasta menoa! Kunnon kiiman nostatusta.
Ainoa, joka onnistui potkaisemaan maalin, oli Joona. Kari syöksyi saman tien hänen kimppuunsa ja kaatoi maahan. He äityivät hurjaan painiin ja pyörivät ympäriinsä. Saappaat vain potkivat nurmea. Minä katsoin heitä nojaten käsillä polviin ja puuskuttaen yltäpäältä hiessä. Harri-piru käytti tilannetta hyväkseen ja taklasi minut rajusti kumoon. En jäänyt makoilemaan, vaan tähtäsin makuulta kovan potkun hänen kintuilleen. Hän menetti tasapainonsa ja kaatui viereeni. Kävin heti hänen kimppuunsa. Tarrasimme kuin raivopäät toisiimme ja aloimme villin taistelun. Jumalauta, miten mahtava taistelu! Lihaksikkaat kropat painuivat hikisinä toisiinsa. Kumpikin ponnisteli lihakset tiukkoina ja ankarasti huohottaen. Yhdessä välissä pääsin hänen selkäänsä ja kaappasin hänen kaulansa tiukkaan puristukseen kyynärtaipeeseeni. Karjuin hänen korvaansa:
– Jumalauta perkele, nyt antaudut, saatanan jätkä!
– Vittu, en ikinä! Harri turskautteli kireistä leukaperistä ja rimpuili voimiensa takaa otteessani.
– Saatana, kyllähän luovutat. Mun kyrpä räjähtää kohta! sähisin ja samalla kiskoin toisella kädellä hänen tukkaansa.
– Äh. Uuh… no siinä tapauksessa. Sää voitit.
Vapautin Harrin otteestani. Siinä tulin katsahtaneeksi toisen taisteluparin tilannetta. Kari yllättäen istui Joonan rinnan päällä ja läpsi tätä naamaan. Hän kiroili hirmuisesti ja herjasi Joonaa luuseriksi. Tämä taas uhkasi uusintaottelulla ja kunnon turpaanvedolla. Hihkaisin:
– Panopaussi! Porukka kuntohuoneeseen.
Me neljä uupunutta ja hikistä taistelijaa vaelsimme naureskellen sisälle. Kittasimme olutta ja taisi siinä kossupaukkujakin mennä. Kuntohuoneessa otin esille panovälineitä ja heitin ne peilin eteen. Ennen kuin Joona ehti tarttua niihin, näin hänet polvillaan Karin edessä lutkuttamassa sitä pientä kyrpää ihan himona. Hän siveli ja puristeli kaverinsa välkähteleviä saappaita. Kari antoi tukasta repien Joonan päälle vauhtia ja murisi vittumaisuuksia imijästään. Karin vartalon nytkähtelyistä päättelin hänen ampuvan parhaillaan speguja ja Joonan nielevän ne kaikki. Kari on yliherkkä, tulee nopeasti.
Sitten Joona kaappasikin kiinni nussijansa saappaisiin ja kaatoi hänet mattoon. Ihan Harrin ja minun eteen. Minä olin juuri tunkemassa pamppuani Harrin perseeseen. Siinä Kari ja Harri olivat nelinkontin naamat vastakkain. He irvistivät toisilleen, kun me panijat tungimme molojamme heidän peräluukkuunsa. Joona hihkaisi:
– Nyt annetaan jätkille kunnon kyydit vai mitä, Juha?
– Totta helvetissä! Nää muistelee näitä panoja vielä vanhainkodissakin, hörähdin mielikuvaa.
– Haistakaa paska, tuli kummankin pantavan suusta.
Me rynkytimme heitä vaihtelevalla rytmillä, hidasta pitkää nopeaa. Harri ja Kari tuijottivat toisiaan irvistellen tai peilistä hurjaa panoa. He horjahtelivat ja pärskivät suut ammollaan. Oli tosi kiihottavaa katsoa edessä nussivaa Joonaa, hänen raivoisia ilmeitään ja huohotustaan. Välillä vilkaisin peiliin ja ihailin omaa menoani, lihakset värähtelivät, saappaat välkähtelivät, kyrpä hyökyi edestakaisin. Ja että Harri uikutti! Alistajan uhrin täytyykin valittaa, siitä saa lisää hurjuutta. Paukutin ihan hulluna, aivot nyrjähtivät, en meinannut saada henkeä. Sitten tunsin mällien lähtevän liikkeelle, en pidätellyt. Kiskoin Harria tukasta ja karjuin yhtä huutoa. Muutama raju survaisu ja niin tyhjenin siemenistä.
Joona tuli melkein samaan aikaan. Nousimme ylös emmekä ehtineet huomatakaan, kun Harri pomppasi pystyyn, kumitti kalunsa ja survaisi sen rajusti Karin takalistoon. Pantava karjui:
– Saatanan, jätkä, nyt tuli turpaan, että veri lentää!
– Siinähän yrität, pikkumulkku! Harri sähisi, hakkasi nyrkeillä Karin kylkiä ja jatkoi rynkytystään entistä hurjemmin.
Me Joonan kanssa katsoimme menoa hetken ja sitten kaulkkain naureskellen vetäydyimme tuvan puolelle. Ryhdyimme kittaamaan olutta. Pöydän alla Joona nitkutti saappaitamme ja huokaisi:
– Vitun upea juhannus. Kiitos Juha.
– Höh. Kiitos itsellesi. Ja Karille.
– Ja Harrille. Siinä sitten melkoinen mies. Mistä löysit sen?
– Tuosta naapurista. Innostuttiin sitten painimaan kyrvät pystyssä.
Äänistä päätellen kuntohuoneessa tuli valmista. Kohta Kari ilmestyi tupaan raahaten tiukassa otteessa Harria kainalossaan ja rutaten kouralla tämän naamataulua. Kummankin ilme loisti tyytyväisyydestä. He istuivat pöytään ja loihdin heillekin oluttölkit. Aloimme pohtia tulevaa ohjelmaa. Painia ja panoja kaikki kannattivat, mutta päätimme ensin ottaa aurinkoa nurmella. Samalla minä grillasin uunissa läjän makkaroita, jotka tarjosin pussipottumuusin kanssa.
Ruokailun jälkeen siirryimme pihalle vain uikkareissa ja kumisaappaissa, juomia mukana. Rasvasimme toisemme aurinkovoiteella – kiihottavaa hommaa. Makoilimme rentoina auringon palvottavina ja lihaksiamme pullistellen. Olimme ainakin minusta komeita sällejä katsella. Keskustelu lainehti päämäärättä aiheesta toiseen. Kiinnostavaa oli kuulla Karin kokemuksista ambulanssissa. Minua vähän moitittiin, etten ollut tehnyt kasvimaani eteen mitään. Sanoin, että olin muuttanut taloon liian myöhään sen kesän istutuksia ajatellen ja että viljelyn aloittaisin seuraavana keväänä. Välillä jaksoimme ponnistautua jaloillamme ja heitellä pari kierrosta tikkaa. Juomaa kului ja nousuhumala tuntui mukavalta.
Siinä vaiheessa, kun Kari ryhtyi potkiskelemaan Harrin saappaita ja mutisemaan kostouhkauksia kaverini yllätyspanosta, keksin ehdottaa saunan lämmittämistä. Juhannuspäivä oli jo ehtinyt pitkälle iltapäivään. Ehdotukseni sai kannatusta, kuten myös Karin lisäys, että painisimme porukalla kaikki kaikkia vastaan munat paljaina, siis käytännössä yhdessä läjässä ja varmaan kyrvät pystyssä. Innostuimme saman tien nauramaan, töniskelemään ja vittuilemaan toisillemme. Painelimme saunalle ja saimme porukalla tulet syttymään kiukaan ja padan alle.
Sitten vain uikkarit ja vastaavat pois ja saappaat välkähdellen marssimme saunan edustalle. Siinä pullistelimme lihaksia toisillemme uhkaillen turpaanmätöllä. Sovimme kuitenkin, että ilman hanskoja emme lyö ainakaan päähän. Emme kuitenkaan meinanneet päästä tappelun alkuun, ehkei kukaan keksinyt mistä tyypistä aloittaa. Joona toimi ensimmäisenä, hän yritti kaapata niskalenkin Harrista. He teutaroivat hetken pystypainissa, kunnes minä loikkasin heidän kimppuunsa ja kaadoin meidät kaikki maahan. Karikaan ei viivytellyt enää, vaan hyppäsi sekaan. Alkoi mahtava naurun ja ärräpäisten uhkausten säestämä rähäkkä. Kiimaista, kovien lihasten vääntöä. Puuskutusta ja hikoilua. Kertakaikkisen sekavaa taistelua. Kukaan ei tiennyt, kenen kylkiä milloinkin hakkasi, kenen tukkaa repi, kenen kullia puristi. Kaikilla seisoi ihan täysillä. Joona puuskahti viimein:
– Ei vittu, nyt on saatava persettä ja heti!
– Joo, Tehdään juna, Kari hihkaisi. – En oo koskaan ollut sellaisessa.
– Mikä se sellainen on? Harri kysyi ihmeissään.
– Ollaan jonossa ja kyrpä edellisen äijän perseessä, valistin innoissani ajatuksesta.
Pomppasin hakemaan liukastetta ja kortsuja saunan eteisestä. Liukastimme kaikkien perseet ja kumitimme kalumme. Pikkukulli-Kari joutui jonon ensimmäiseksi ja sai Joonan kyrvän perseeseensä. Tämä taas sai Harrin suoleensa ja minä survoin itseni naapuriin. Melkoista hekottelua eikä hommasta oikein tullut mitään. Yhteistä rytmiä ei löytynyt millään. Kiimaista se kyllä oli. Äkäistä tiuskintaa, nautinnollista ähinää, jonossa huojahtelua. Sitten Harri pilasi tunnelman murjaisemalla hilpeästi:
– Tämähän on kuin sen muinainen letkajenkka. Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu…
– Turpa kiinni, ärjäisin ja löin häntä takaraivoon.
Muut ratkesivat silti nauramaan ja jono purkautui. Minun kiukkuni ei laantunut, olin sen verran kiimassa. Sain otteen Joonasta – yritin kyllä Harria – ja paiskasin hänet mahalleen nurmeen. Syöksyin hänen selkäänsä ja tungin kankeani pakaroiden väliin. Sähähdin:
– Vittu, jätkä, nosta persettä. Mää haluan nussia ja heti.
– Saatanan kiimainen sonni, määhän en sulle persettä anna!
– Jumalauta, sää pakotat mut raiskaamaan sut!
– Vitun hintti, susta ei oo siihen.
– Eikö muka? Mikä sun perseeseen just tunkee?
Terskani oli jo päässyt suolen suulle. En jäänyt siihen herkuttelemaan, vaan survaisin kullini syvemmälle, vaikka Joona puristi persettään tiukasti. Että hän valitti ja kiroili ihanasti. Ja yritti muka kiemurrella altani – ei päässyt, jos nyt tosissaan yrittikään. Tartuin lujaa hänen lantioonsa ja kiskaisin sen ylos niin, että pääsin paremmin nussimaan häntä. Kullini souti perseessä ihan raivopäisenä. Me molemmat karjuimme vihaisina yhtä vittusaatanaperkelettä. Saappaat olivat taas ristikkäin ja narskuivat panon tahdissa. Hiton kiimaista menoa ja sitä kesti. Loppua kohti lantioni iskut pakaroihin voimistuivat niin, että Joona rojahti mahalleen ja minä hänen hikisessä selässään. Siinä asennossa siemeneni syöksyivät kyrvästä aivoni pimentäen, huhuh.
Joona kieräytti minut viereensä selälleen ja kävi salamana perseeni kimppuun. En oikein edes tajunnut, kun hän työnsi voimalla kyrpänsä sisääni. Tajuntani heräsi, kun hän alkoi mielipuolisella raivolla rynkyttää perseessäni. Innostuin potkimaan saappaillani hänen pakaroitaan, hieroin hänen kumppareitaan omillani, kurotuin läpsimään hänen kiukkuisena vääntelehtivää naamaansa ja hartioita. Kannustin häntä äkäisillä kirouksilla ja valituksilla. Että sen jätkän pamppu teki minulle hyvää! Olin ihan taivaissa. Joona tuli viimein järkyttävin ravistuksin. Hän rojahti päälleni kulli vielä perseessäni. Suutelimme, vaikka emme puuskutukseltamme meinanneet henkeä saada.
Hieman toivottuamme pystyimme keskittymään läheltä kuuluviin kirouksiin, puuskutuksiin ja lätsähdyksiin. Käänsimme päät ja näimme odottamattoman näyn. Harri makasi selällään naamassa vähän verta ja saappaat ilmassa huojuen. Ja mitä ihmettä! Karin pakarat viuhtoivat naapurini haaroissa. Kari pani pikkuisella kullillaan Harria! Molempien saappaat välkähtelivät nussimisen tahdissa. Harrin verinen naama irvisteli hurmiossa ja hän turskahteli:
– Vitun pikkukulli, paa kunnolla! Eikö sussa oo miestä nussimaan toista jätkää?
– Vitun homohuora, turpa kiinni! Kari ärjyi ja läiski Harrin naamaa tosi rajun näköisesti.
Kari on, niin kuin sanoin, herkkä ja niin hän nytkin näytti tulevan saman tien. Harri tarrasi hänen tukkaansa ja ravisteli päätä. Kari kouristeli rankannäköseti ampuessaan mällejään ja putosi Harrin päälle. Ne kaksi hikistä – toinen verinenkin – lihaskimppua kietoutuivat puuskuttavaan halaukseen. Me Joonan kanssa piruuttamme äidyimme taputtamaan kunnon ablodit näytökselle. Hihkuin:
– Ei hitto, pikkukullistahan paljastuu kunnon panomies, tosi hinttari!
– Haista vittu, jätkä. Mää survon sun turpas kohta umpeen, Kari suuttui minulle.
– Jee, kunnon tappelu pystyyn. Nyrkit heilumaan, Joona hihkui.
– Ei sentään. En jaksa, voihkaisin.
– Joo, sauna tekis nyt poikaa, Harrikin ilmoitti voipuneella äänellä ja silitti Karin tukkaa. – Jumalauta sälli, en olis uskonut, että noin pienikin kyrpä voi tuntua saatanan hyvältä.
Ryhdistäydyimme saunan puolelle, jossa Kari varsin hellin käsin pesi veret naapurini naamalta. Lisäsimme puita tulipesiin ja aloimme ottaa palautusjuomia ihan olan takaa. Kehuskelimme toisiamme lässytykseen asti, kunnes kapusimme hikoilemaan lauteille. Siellä tivasimme, miksi Kari oli innostunut panemaan Harria. Kari kertoi:
– No vittu, ku tuo jätkä alkoi olla niin ärsyttävä, niin pitihän mun hakata se.
– Totisesti hakkasit. Olin ihan hätää kärsimässä. Vaikka mahtava tappelu se oli.
– Oli muuten mahtavaa nussia sua. Vaikka yleensä oonkin bottom.
– Hyvin nussitkin. Siis noin niinku bottomiksi.
– Mikset oo koskaan nussinut mua? Joona kysyi vähän ihmeissään.
– En tiedä. Olisitko antanut?
– No jos olisit voittanut mut tappelussa.
– Vittu, määhän pieksän sut milloin tahansa, Kari alkoi jo uhota.
– Stop tykkänään. Nyt pidetään saunarauhaa, komensin, vaikka ehkä olisi ollut kivakin nähdä Karin hakkaavan Joonan.
Kaikki kuitenkin tottelivat minua. Hikoilimme lauteilla rattoisissa merkeissä ja vilvoitellessa viina virtasi. Saunoimme monta tuntia ja tulimme melkoiseen humalaan. Siirryimme taloon ja söimme vatsamme täyteen. Myöhään illalla Harri lähti kotiinsa. Kun hän veti nahkatakin päälleen, älysin, ettemme olleet koko päivänä tapelleet nahkoissa. Kaihoisasti mietin, että ehkä huomenna teemme senkin. Me kolme jäljelle jäänyttä jatkoimme vain hetken ryyppäämistä ennen kuin painuimme ylös untenmaille.
Heräsin taas ensimmäisenä. Hammaspesun jälkeen vedin nahkahousut ja kumisaappaat jalkaan – nahkatakki sai vielä odottaa. Valmistin kunnon aamiaisen kaurapuuroineen ja leipineen ynnä leikkeineen. Kahvinkeittimen poristessa harkitsin poikien herättämistä, mutta päätin antaa heidän nousta omia aikojaan. Heidän oli hyvä nukkua pois krapulansa, sillä he olivat palaamassa illansuussa kaupunkiin.
Harri tuli aika pian ja oli sonnustautunut seksiasuun: kumisaappaat, tiukat farkut, nahkatakki. Hän ei näyttänyt kovinkaan krapulaiselta. Nousin häntä vastaan ja kietouduimme väkevään halaukseen ja suudelmaan – onneksi hän oli pessyt hampaansa. Hän kouri takapuoltani, että nahkahousut natisivat. Ja minä hänen nahkatakkiaan. Ja tietysti hinkkasimme saapasvarsia vastakkain. Harri kysyi:
– Missä jätkät on?
– Nukkuvat vielä. Hyvä vaan, ovat illalla ajokunnossa.
– Jatkammeko tänäänkin villiä menoa?
– Hehe, joko sulla polttelee haaroissa?
– Joo ja nyrkeissä.
– Odotellaan poikia ja kysytään niiden mieltä.
Istuimme pöytään syömään puuroa ja juomaan kahvit. Potkiskelimme toistemme saappaita ja jatkoimme niiden nirhaamista toisiinsa. Ennen kuin tulimme täysin pidättelemättömään kiimaan, pojat tulivat ylhäältä eivätkä olleet kovinkaan krapulaisen oloisia. Päin vastoin he hymyilivät epäilyttävän onnellisina. Ällistyin ääneen:
– Ei jumalauta, jätkät, ootteko te ehtineet jo paneskella?
– Joo. Tuo Kari ujutti nysänsä mun perseeseen, Joona hörähti.
– Mitä? Tappelitteko te jo? En kuullut mitään, hämmästelin.
– Ei tapeltu. Me nussittiin yöllä. Sää kai nukuit jo, Kari ilmoitti tyytyväisenä.
– Ja pantiin molemmin päin. Mää kiinnostuin ton pikkukullista, kun Harri sitä kehui. Ja hyvältä se tuntuikin, Joona hymyili autuaana. – Aion antaa ton nussia mua jatkossakin.
– Hehe, jos et antais, mää raiskaisin sut, Kari virnuili ja muksautti kaverinsa olkapäätä.
Naureskelimme asialle ja aloimme sitten suunnitella päivän ohjelmaa. Minua ja Harria lukuunottamatta muut eivät enää olleet kauhean innostuneita tappeluista. Olivat saaneet riehua viikkojen edestä eivätkä enää oikein jaksaneet. Kullitkin olivat kuulemma jo vereslihalla. Niinpä päädyimme vain juttelemaan kokemuksistamme, jotka kaikkien mielestä olivat olleet parhaimmat ikinä. Keskinäinen kehuminen oli vitun ylitsevuotavaa. Suorastaan ällöttävää, vaikka minunkin täytyi myöntää, että tämän oli ollut paras juhannus koskaan.
Suunnittelimme tulevaakin. Toivotin Joonan ja Karin tervetulleiksi milloin tahansa, yhdessä tai erikseen. Kaverit lupasivat tulla, jos meno olisi yhtä rajua kuin tähänkin asti. Vakuutin, että varmasti olisi, jos se minusta riippui. Harrikin sanoi hierovansa tappelutaitojaan, että pärjäisi paremmin jätkiä vastaan. Nämä vakuuttivat, ettei naapurini taidoissa ollut mitään vikaa nytkään, sen he olivat tulleet tuntemaan. Muutaman tunnin kuluttua jätkät rutistivat minua ja Harria kunnolla, pakkautuivat autoon ja lähtivät.
Seisoimme tovin Harria kanssa pihalla katselemassa heidän jälkeensä. Äkkiä Harri löi minua nyrkillä olkavarteen ja tiuskaisi:
– Missä vitussa sun nahkatakki on? Mää haluan nahkasällien tappelua.
– Jumalauta, mies, mennään heti kuntohuoneeseen, niin saat turpaan.
Matkalla sinne nappasin eteisen naulakosta nahkatakin niskaani. Kuntohuoneessa huomasin, että vieraat olivat unohtaneet vaparihanskansa sinne. Sanoin muka uhmakkaasti Harrille:
– Saatanan äijä, kisko tuosta hanskat kouraas, niin tapellaan nyrkit viuhuen.
– Jumalauta, joo. Mää otan sun nokasta verinäytteen näihin hanskoihin, hän uhosi.
– Perkeleen jätkä, se jää kyllä yritykseksi. Sää joudut ottamaan lukua tässä patjalla.
Hän otti lattialta vaparihanskat. Minä vedin käteen omat hanskani. Ihailimme itseämme peileistä. Hitto, kaksi hemmetin komeaa kovista, nahkakuteissa, tappeluhanskoissa ja kumisaappaissa. Sitten kävimmekin toistemme kimppuun. Tanssahtelimme nyrkit pystyssä toistemme ympäri, huitaisimme muutaman koeiskun, kunnes aloimme mätkiä tosissamme. Hiton rajua taistelua, tuntui, että ilma oli sakeanaan huitovia vaparihanskoja, niiden iskeytymistä vastustajaan, puuskutusta ja hikipisaroita. Siitä tuli mielettömän riemukas tappelu, kunnon kovishomojen yhteenotto. Armoa ei anottu eikä annettu. Harri sai yhden iskun läpi otsaani – päähän ei olisi tosin saanut lyödä, mutta vahinkojahan sattuu – ja minä putosin polvilleni. Hän aikoi juuri syöksyä kimppuuni, mutta onnistuin kierähtämään sivuun ja pomppaamaan jaloilleni. Kai minä vähän raivostuin, sillä aloin aivan saatanallisen pommituksen. Nyrkkini takoivat hurjana Harria, joka joutui peräytymään seinää vasten yhden peilin viereen. Iskin vartalolyöntejä tosi kovaa ja mies joutui taipumaan kaksin kerroin. Hän ähkyi huohottaen:
– Riittää! Riittää jo. Antaudun.
– Saatanan paskiainen. Raukkis. Mää olisin jaksanut hakata sut kunnolla, tuhisin aika uupuneen itsekin.
– Kunnolla sain turpaani jo nytkin. Vittu että sää oot mieletön iskijä. Eihän sulle pärjää pirukaan.
Hengitin syvään ja sain itseni rauhoittumaan sen verran, että pystyin halaamaan Harria. Hän vastasi tiukalla rutistuksella niin, että nahkatakit natisivat. Hän hieroi saappaitamme toisiinsa ja työnsi reittä haaroihini. Lantioni vastasi työnnöillä vastaan. Harmi ettei Harrilla ollut nahkahousuja, olisi ollut kiimaista natisuttaa omiani niitä vasten. Hän kuiskasi:
– Haluatko painia vielä vai paatko saman tien?
– Eiköhän tämä matsi käynyt jo esileikistä. Ainakin kyrpäni on sitä mieltä.
– Ja minä.
– Okei, vitun homohuora, housut polviin ja perse paljaaksi!
Hän totteli nopeasti ja liukasti itse aukkonsa peilin edessä. Minä avasin vain housujen vetoketjun ja otin kovan mulkkuni esiin. Kumitin ja liukastin sen. Työnsin Harrin nojaamaan peiliin, josta pystyimme katsomaan naintiamme. Notkistin polviani ja panin terskan perseaukolle. Yritin päästä sisään, mutta jätkä puristi persettään tiukasti kiinni. Kiukustuin ja hakkasin hänen kylkiään tosi kovaa. Harri valitti, mutta niin vain perse antoi periksi kyrvälleni. Tunkeuduin sisään voimalla ja sitkeydellä. Naapurini voihki ja ähkyi niin nautinnosta ja kivusta. Ja sitä kiroilua! Kullini iloitsi suolen puristuksesta. Sallin itseni kadottaa järjen ja aloitin mielipuolisen rynkytyksen. Karjuin sekopäänä raivokkaita uhkauksia helvetin hinttihuoralle. Nahkakuteet ja kumisaappaat narisivat ja natisivat kiimaisesti. Katsoimme naamojamme peilistä ja näky oli hemmetin hurja, Harrin tuskainen ilme ja minun raivoon vääntynyt pärstäni. En kestänyt pitempään, vaan jumalattomalla tikkauksella mällini purkautuivat tulivuoren lailla kortsuun.
Vetäydyin ulos perseestä voipuneena. Harri kääntyi ja vetäisi nyrkillä minun poskeen. Putosin taas polvilleni, mutta olin niin poikki, etten jaksanut puolustautua. Niin Harri sitten kaatoi minut selälleni ja hyökkäsi päälle. Hän istui vatsalleni ja siinä kumitti sojottavan mulkkunsa. Hän liukasti sen pikaisesti ja siirtyi haaroihini. Pikainen ruiskaus liukastetta aukolleni, kinttuni kohti kattoa ja terska painoi reikääni. Ehdin ajatella, että olkoon, antaa jätkän nussia kostoksi. Ja totinen kostopano siitä tulikin. Harrin pää oli saappaideni välissä ja minä puristin sitä niillä. Harrin kyrpä alkoi heti viuhtoa sisälläni aivan raivona. Hän välillä nuolaisi saappaideni varsia ja runnoi hanskalla naamaani. Minä yritin kurkottua lyömään häntä, mutten onnistunut siinä villissä rytäkässä. Myönnän, että minä aloin nauttia siitä menosta. Olisin tykännyt siitä pitempäänkin, mutta Harri karjui pian:
– Vittu saatana, nyt tulee… aah… uuf… jumalauta jätkä! Aargghhh…
Hän vetäytyi minusta polvilleen ja tärisi kauttaaltaan. Hyvä, että henkeä sai. Laskin saappaani lattiaan ja vapisin minäkin. Sain kuitenkin hönkäistyä:
– Jumalauta, sälli, olipa hurja raiskaus!
– Oliko tää raiskaus? Sitten raiskaan sut jatkossakin. Aivan helvetin mahtavaa.
– Okei, niin mustakin, mutta sää joudut voittamaan mut tappelussa, jos aiot raiskata uudelleen.
– Vittu, se onnistuu takuulla!
– Älä intoile vielä. Et niin kova homo oo, että mut tosi tappelussa voittaisit.
– Mää oon saatanan kova! Tuut vielä tuntemaan sen.
– Joopa joo, mutta nyt suihkuun.
Nousimme siitä, halasimme ja suutelimme. Riisuimme suihkuun. Siinä huomasin, että Harrilla oli mustelmia siellä täällä eikä ne kaikki suinkaan olleet peräisin äskeisestä tappelusta. Ja kyllä minunkin naamassani oli pientä turvotusta Harrin lyöntien jäljiltä. Mutta ne jäljethän ovat tosi kovishomoille vain kunniamerkkejä; panon eteen on tullut raadettua.
Jälkeenpäin istuimme kuteissamme pöydän ääressä kittaamassa olutta, joita oli vielä runsaasti juhlien jäljiltä. Pöydän alla hieroimme taas kumisaappaita vastakkain, vaikka kummallakaan ei sillä hetkellä ollut nussiminen mielessä – kumin natina on ylipäätäänkin mukavaa. Juttelumme oli lähinnä juhannuksen kelausta. Harri naureskeli, että hänen runkkausfantasiansa olivat saaneet mahtavaa uutta materiaalia kokemuksistamme. Sitä hän taas ihmetteli, miten homouteen voi kuulua niinkin rajua väkivaltaa. Totesin, että kaiken täytyy olla sovittua ja toista kunnioittavaa. Hän sanoi, ettei ollut varma, oliko hän sopinut ihan kaikesta, mitä olimme kokeneet. Toisaalta hän myönsi nauttineensa kaikesta, jopa itselle vieraiden äijien kanssa peuhaamisesta. Hän kysyi sitten:
– Miten toimimme jatkossa? Tarkoitan, että otammeko me vielä yhteen keskenämme.
– Totta vitussa, mikäli se minusta riippuu. Treenaamme painia ja nyrkkeilyä kikkelit kovina.
– Ja harjoitukset päättyvät panoihin?
– Tietenkin, tyhmä. Nahkakuteet ja kumisaappaat varustuksina. Mistä tulikin mieleeni, voisitko sääkin hankkia tällaiset nahkahousut.
– Ööö, joo. Oon ajatellutkin sitä, kun näin sulle nuo. Ne on tosi seksikkäät.
– Niin on.
Ryypiskelimme itsemme mukavaan nousuhumalaan. Illansuussa hän lähti kotiinsa. Hän tuli kahden päivän kuluttua uusissa nahkahousuissa. Ja hitto soikoon, miten kiimaista menoa intouduimme harrastamaan. Olemme tavanneet kesän mittaan pari kolme kertaa viikossa hurjissa taisteluissa – kuntohuoneessani, pihalla ja pari kertaa metsässänikin.
Joona ja Kari kävivät kerran heinäkuisena viikonloppuna ja Joona yksin vielä elokuussa, kun koulutyöni oli jo alkanut. Meno oli taas järjettömän hurjaa. Harri ei valitettavasti päässyt mukaan kummallakaan kertaa. Hän oli siitä himpun verran katkera, mutta korvaukseksi kävimme keskenämme veriset tappelut.
Olen käynyt myös auttamassa kotiväkeä, kun on ollut tarvetta. Olen ollut Harrinkin renkinä heidän tilallaan. Hänen vanhempansa yrittivät toppuutella, etteihän nyt opettajaa ole sopivaa käyttää sillä tavalla hyväksi. Minä vain nauroin. Kaiken kaikkiaan tällaisen kovishomon elämä ei voisi olla paremmalla tolalla.

Kovishomot

Varoitus: Sisältää väkivaltaa

Olen Juha ja homo. Niin ja matemaattisten aineiden lehtori nykyisen asuinkuntani yläkoulussa ja lukiossa. Ikää minulla on 27 vuotta, pituutta 184 senttiä, paino 97 kiloa – olen tosi lihaksikas – kalu hieman vajaat 20 senttiä ja tosi paksu. Ja hiukseni ovat pitkähköt, oljen vaaleat. Homouttani määrittää pari tärkeää asiaa: väkivalta, varsinkin raju painiminen, ja mustat kumisaappaat. Pidän tietysti myös nahkakuteista. Olen mieluiten top, mutta jos partnerini voittaa minut tappelussa, annan kyllä itsekin persettä. Ja keväästä syksyyn olen motoristi, isolla prätkällä, muulloin turvaudun neljään pyörään.

Olen ison maalaistalon poika, tuosta naapurikunnasta vähän yli 70 kilometrin päästä. Nuo homouteni piirteet juontavat siihen ympäristöön jo ennen kuin edes tajusin olevani homo. Maalla ensinnäkin on täysin luontevaa pitää kumisaappaita kuivallakin kelillä. Minusta niihin kiteytyy tosi miehekkyys. Painiminen kehkeytyi itsestään pari vuotta nuoremman veljeni ja naapuritilalla asuvien serkkujeni kanssa sählätessä. Aluksi se oli leikkiä, sotaa ja sen sellaista, myöhemmin se kehittyi totiseksi vääntämiseksi. Hiki lensi ja kirouksia kähistiin. Minä rakastin sitä ja opin siinä tosi kovaksi taistelijaksi. Olin sisukas ja periksiantamaton tappelija. Nautin väkivallasta, toisen alistamisesta. Kiihotun siitä kyrpäni turvoksiin. En tietenkään aina voittanut vastustajiani, mikä nosti minussa pahaa kiukkua. Sitä sain kyllä sitten hävetä.

Sitten myöhemmin mukaan tulivat nyrkit. Isäni täytti juuttisäkin tiukasti heinillä ja ripusti sen navetan heinäsuojaan. Siellä me jätkien kanssa hakattiin muutamakin säkki hajalle. Saimme myös erilaisia nyrkkeilyhanskoja, joilla sitten hakkasimme toisiamme. Tietenkin meillä oli myös kypäriä ja hammassuojia. Voi että minä nautin hanskojen mätkähdyksistä toisiimme. Ja siinäkin lajissa minusta kehittyi kova jätkä. Siis harrastimme toki muutakin liikuntaa ja painojen nostelua. Isämme – veljekset – kannustivat meitä kaikessa urheilussa.

Sitten kerran – taisin olla 18 vuotta – alueella vaikuttanut prätkäjengi järjesti kerhotilassaan, entisessä tehdashallissa tappelutapahtuman. Veljeni ja serkkujeni kanssa osallistuimme siihen. Jengin ulkopuolisetkin saivat nimittäin osallistua. Lajina oli eräänlainen vapaaottelu paljain nyrkein. Ei muita sääntöjä kuin että vastustajan silmiä ei saanut kaivaa päästä eikä työntää mitään persereikään – meillä oli kyllä housut. Minun vastustajakseni osoitettiin yksi iso korsto, seitsemän vuotta minua vanhempi. Yksi serkuistani varoitti minua, että kyseinen kaveri oli tosi raa’an tyypin maineessa. Päätin mielessäni, että ei se minua haittaa, päinvastoin sitä kiihottavampaa mitä kovempi vastustaja.

Kävimme ottelualueen vastakkaisiin kulmiin. Se kaveri katsoi minua halveksivan ylimielinen hymy huulillaan. Selvästi hän luuli minua helpoksi nakiksi. Se ärsytti minua. Täytyin kaikista mahdollisista taisteluhormoneista, sydämeni hakkasi ja vereni kohisi tappelukiimasta. Me kävimme toistemme kimppuun tosi sähäkästi. En pelännyt yhtään. Iskut viuhuivat ilmassa. Ihan aluksi hän onnistui halkaisemaan ylähuuleni. En tuntenut oikeastaan yhtään mitään, mutta kun maistoin siitä suuhuni valuvan veren, hurjistuin totaalisesti. Nyrkkini iskivät kovaa jumalattomalla kiihkolla. Tyyppi joutui suojautumaan ja vetäytymään edelläni. Hädissään hän turvautui painiin, mikä oli virhe, sillä olen painissa parempi kuin nyrkkeilyssä. Hän yritti saada keskivartalostani otetta ja heittää minut maahan. Siinä vain kävi niin, että hän oli hetkessä selällään ja minä istuin hänen rintansa päällä, polveni puristivat hänen kylkiään. Täysin raivoissani ja aivottomana taoin hänen pärstäänsä, veri vain lensi ja jätkä uikutti surkeana.

Hän taisi tehdä jonkin antautumismerkin, mutta minä en huomannut sitä. Muut kylläkin, sillä he tulivat porukalla repimään minut irti siitä kaverista. Veli ja serkut ottivat minut huomaansa ja saivat minut hiljalleen rauhoittumaan. He vähän siistivät minua verestä ja lähtivät viemään kotiin. Tunnelma siellä prätkäjengin tilassa alkoi nimittäin olla hieman vihamielinen meitä kohtaan. Olihan vanhin serkkuistanikin voittanut oman ottelunsa, joka oli ollut lähinnä painia, jossa veri ei lentänyt. Muut meistä eivät sitten ehtineetkään otella.

Kotona vanhemmat heti huomasivat turvonneet rystyseni ja haljenneen huuleni. Kun heille selvisi, mistä olin vammani saanut, he laittoivat moiselle tappelumeiningille ehdottoman stopin. Veljen ja serkkujen kanssa saimme edelleen jatkaa kevyempää harrastustamme. Tosin seutukunnalla maineemme rajuina tyyppeinä kuulema sen kun kasvoi eikä uusia haasteita tullut. Olimme muiden mielestä tosi pahapäisiä. Omasta mielestämme se ei ollut totta. Pikemminkin olimme asiallisia ja reiluja kavereita, jotka nyt vain sattuivat tykkäämään tappelemisesta.

Aloin aavistella olevani homo jo noin 16 vuotiaana. Nimittäin runkkaillessani muistelin paineja ja muita tappeluita. Ne kiihottivat minua älyttömästi ja lennätin komeita spermasuihkuja. Ja minä rakastin runkkailua, tein sitä kaikissa mahdollisissa väleissä ja paikoissa. En tietenkään niissä maisemissa puhunut asiasta kenellekään. Mietin vain, koska ja missä pääsisin harrastamaan seksiä jonkun miehen kanssa. Netistä katselin homopornoa ja kun löysin videoita, joissa homojätkät painivat ennen panoja, tiesin heti, minkälaista jätkää alkaisin haeskella. Sitä vastoin kumisaappaita en osannut yhdistää homoseksiin, vaikka ne muuten olivatkin lähes päivittäiset jalkineeni.

Kirjoitin sitten ylioppilaaksi, muuten tästä samasta koulusta jossa nyt opetan. Kävin armeijan ja nautin siitä ajasta todella sydämeni pohjasta. Sen jälkeen pääsin yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaakin. Lisäksi suoritin pedagogiset opinnot pätevöityäkseni opettajaksi. Etenin opinnoissa hyvää vauhtia, mutta ehdin siinä ohessa kyllä kuntoilemaankin. Yliopiston kuntosalilla kävin melkein joka päivä.

Siellä opiskelukaupungissani sain viimein ensimmäiset homokokemukseni. Aloin käydä alan miesten baarissa. Koska olen – omastakin mielestäni – näyttävän näköinen mies, iso vaalea lihaskimppu, minusta oltiin heti kiinnostuneita. Jo ensimmäisellä käynnillä lähdin yhden kaverin matkaan. Kyrvän tunkeminen sen jätkän takaluukkuun oli melkoista sähellystä, mutta tajusin heti, että tämä oli parasta, mitä tiesin. Se pampun rynkyttäminen edestakaisin suolessa räjäytti tajuntani. Ongelma tuli siitä, että niiden ensimmäisten kertojen tyypit eivät pitäneet kovakouraisuudestani. Eivätkä he olleet lainkaan halukkaita painimaan. Että siinä mielessä ne kerrat olivat minulle pieniä pettymyksiä.

Toisena opiskeluvuotenani törmäsin viimein Joonaan. Istuin kaljatuopin kera yksin baaritiskillä. Siihen viereen änkesi hyvännäköinen sälli, minua vähän pienempi, mutta vanttera, harteikas komistus. Hänellä on tumma tukka ja jykevä leuka. Nahkatakin hihat kiristyivät hauiksien kohdalta, mikä sai minut heti kiinnostumaan hänestä. Hän oli jo hieman päissään. Aloimme jutella niitä näitä kaljottelun ohessa. Silmäilimme toisiamme selvästi molemminpuolisen kiinnostuksen vallassa. Äkkiä hän kysäisi hiljaa:

– Onko sulla kumisaappaita?
– On. Kuinka niin?
– Mullakin on. Mää tykkään niistä. Ne on seksikkäät miehellä. Mulla on mustat kontiot. Millaiset sulla?
– Samanlaiset. En vain ole tullut ajatelleeksi, että ne olis seksikkäät. Miehekkäät kyllä.
– Ne on kuule paneskellessa tosi kiihottavat, kun ne hinkkautuvat ja natisevat vastakkain.
– Niin ehkä. Mulla ei vain ole kokemusta sellaisesta.
– Hei, lähdetäänkö heti kokeilemaan? Mennään mun luo.
– Okei, mutta ensin varoituksen sana: Mää oon aika kovakourainen ja raju sänky hommissa.
– Hah, luuletko, että mää pelkään? Me voidaan, vaikka painia niin, että luut rutisee.
– Jumalauta, mitä me vielä odotetaan.

Lähdimme siltä istumalta. Ensin haimme minun luotani saappaat ja jatkoimme Joonan asunnolle, iso kolmio. Heti eteisessä vedimme kumisaappaat jalkoihin. Pidimme nahkatakit päällä ja farkut jalassa. Hetken tuijotimme toisiamme silmät kiimasta palaen. Ja kyllä, kumisaappaat olivat miehekkään kiihottavat. Äkkiä kuin yhteisestä käskystä tarrasimme toistemme nahkatakin rinnuksiin ja ryhdyimme riuhtomaan toisiamme. Potkiskelimme toistemme saappaita ja hinkkasimme niiden varsia vastakkain – kiihottavaa natinaa. Hengitys muuttui pian puuskutukseksi ja aloimme kiroilla ja uhkailla toisiamme. Pystypainia kesti tosi pitkään ja ajauduimme tilavan makuuhuoneen puolelle. Siellä on leveän vuoteen viereisellä seinällä iso peili ja siitä oli kiihottavaa silmäillä teutarointiamme.

Lopulta en kestänyt eikä kyrpänikään. Kaadoin meidät sängylle, jolla aloimme tiukan painitaistelun. Että minä rakastin sitä! Se oli suorastaan raivoisaa ähellystä ja puuskutusta, hiki vain lensi. Joona on mahtava tappelukaveri. Hetkittäin ehdin nähdä peilistä, kuinka nahkatakit ja kumisaappaat nirhautuivat vastakkain. Kun kyrpäni oli räjähtämäisillään, väänsin Joonan alleni mahalleen. Aloin nylkyttämään kovia pakaroita ja kähisin:

– Vittu, saatana, nyt on saatava persettä ja heti.
– Okei. Jumalauta, olet kyllä helvetin kova tappelija. Ansaitset kunnon panon, Joona huohotti.

Hän tempaisi yöpöydän laatikosta liukasteen ja kortsun. Valmistelut sujuivat melkoisessa sähellyksessä. Emme riisuneet kuin sen verran, että saimme Joonan perseen ja minun räjähtämäisillään olevan kyrpäni näkyville. Hän oli nelinkontin perse pystyssä, minä polvillani saappaat ristissä hänen kumppareidensa päällä. Autoin kädellä kaluni aukolle. Tunkeuduin voimalla ja sitkeydellä sisään. Joona voihki upeasti:

– Auh, uuh, voih saatana. Jumalauta mahtavaa. Vittu ku iso, sää revit mun perseeni.
– Perkeleen hinttari, odotahan kun mää pääsen vauhtiin.
– Anna palaa, saatanan sonni! Ota mut rajusti!

En malttanut nautiskella rauhallisista vedoista. Aloin mielipuolisen rynkytyksen. Karjuin kirouksia ja Joona valitti parhaansa mukaan. Kiskoin häntä tukasta ja hakkasin kylkiä. Olin raivoisassa hurmiossa. Painauduin hänen selkäänsä. Kuteemme natisivat mahtavasti. Yhdessä välissä Joona rojahti mahalleen ja minä jatkoin villiä menoa hänen päällään. Kestin muuten yllättävän kauan, olin kämpällä ennen lähtöä vetänyt käteen. Kun sitten lopulta tulin, ulisimme molemmat syvällä rintaäänellä. Makasimme pitkään päällekkäin ihan hikisinä ja tasoittelimme hengitystä. Lopulta Joona sai kuiskattua:

– Vittu mikä pano. Sää oot tosi hurja. Mitä tykkäsit kumppariversiosta?
– Hiton kiihottavaa. En olis kumisaapaista uskonut, että ne lisäävät kiimaa näin paljon.
– Tiedätkö, mitä nyt haluaisin?
– Panna mua?
– Sitäkin mutta myöhemmin. Noustaan seisomaan ja sää polvistut mun eteeni ja nuolet mun saappaat. Ja mää runkkaan mällit sun nahkatakille ja naamalle.
– Hah, okei, mutta pyyhit sitten siemenesi pois.
– Heh, selvähän se. Häpeästäsi ei jää jälkeäkään.

Vedin jo löystyvän pamppuni Joonan perseestä ja heitin täyttyneen kortsun yöpöydälle. Menin sängyn viereen polvilleni. Hän nousi eteeni seisomaan ja kaivoi kovan kalunsa naamani eteen. Hän veteli muutaman runkkauseleen ja painoi sitten terskan huulilleni. Ensin nuolin sitä ja otin lopulta koko vehkeen imuun. Sitä ei kauan kestänyt, kun hän tarttui tukkaani ja painoi pääni saappaisiinsa. Hän tiuskaisi:

– Saatanan jätkä, ala nuolla niitä saappaita!
– Yngff, joo…

Hivelin ja puristelin kourillani saappaiden varsia – kiihottavaa sekin. Viimein uskaltauduin kielen kärjellä tunnustelemaan toisen saappaan vartta. Yllätyin, että kumi maistuikin minusta aika hyvältä. Lopulta käytin koko kieltä ja hullaannuin. Joona ohjaili päätäni ja välillä puristi sen saappaidensa väliin. Silmänurkasta näin peilistä, miten hänen kätensä viuhtoi kalun varressa. Hän puuskutti aina vain raskaammin, kiroili ja herjasi minua hinttihuoraksi ja ties miksi. Sitten hän ampui lastinsa. Osa lensi nahkatakilleni, osa tukkaani ja naamalle, kun hän kiskaisi pääni hiuksista taaksepäin. Hän työnsi kalunsa taas suuhuni ja käski puhdistaa sen. Tottelin kiltisti, vaikka mutisin hurjia kostouhkauksia.

Hetken kuluttua hän veti minut ylös ja me kietouduimme miehekkääseen halaukseen. Höpisimme kehuja toisistamme ja mahtavasta paneskelusta. Riisuuduimme ja menimme yhdessä suihkuun. Siellä sain nähdä Joonan upean lihaksikkaan kropan. Ja hän minun. Lämpimän veden suihkutessa päällemme palvoimme toistemme kehoja lihaksineen, mutta emme antautuneet sinä iltana enää naimaan.

Näin alkoi Joonan ja minun raju suhde, joka jatkui koko opiskeluaikani – aina kumisaappaat jalassa. Ja jatkuu silloin tällöin vieläkin. Jouduin minäkin antamaan Joonalle persettäni, kun en paineissamme ihan ylivoimainen ollut. Kovalla jätkälle on itse asiassa upeaa antautua. Toki kävimme muidenkin sällien perseissä, mutta pääasiassa keskityimme toisiimme. Muut eivät oikein kestäneet meidän haluamme rajuun menoon. Emme me kuitenkaan mitään seurustelusuhdetta keskenämme aloittaneet.

Kun valmistuin, kuulin veljeltäni, että täällä olisi matematiikan lehtorin paikka haettavissa. Vähän yli 70 kilometrin päästä kotoani. Hain ja sain tuon lehtoraatin vuosi sitten. Koulussa oli vielä monta entistä opettajaani. He toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Yksi tosin päivitteli naureskellen, kuinka minunlaiseni hulivili päätyi opettajaksi. Oppilaat ottivat minut aika innostuneesti vastaan, iso lihaksikas nahkaan pukeutuvat motoristi, itsekin olisin aikanaan innostunut sellaisesta opettajasta.

Ensimmäisen lukuvuoden kävin töissä lapsuudenkodistani käsin. Päivittäistä työmatkaa kertyi noin 140 kilometriä. Se oli lopulta vähän liikaa. Päätin etsiä asunnon täältä koulupaikkakunnalta. Toukokuun alussa löysin tämän pienen omakotitalon noin kolmen kilometrin päässä koululta. Kun kävin katsomassa taloa, sen esitteli naapurin nuori isäntä, Harri nimeltään. Jumalauta, miten komea sälli! Harri on kokoiseni, tumma harteikas ja lihaksikkaan oloinen. Ja hänellä oli mustat kumisaappaat! Minultahan notkahti polvet saman tien. Ilokseni hänkin näytti häkeltyvän, kun kaahasin prätkälläni nahka-asussa heidän pihaansa.

Nuo naapurit toimivat talokaupassa välittäjinä. Itse talo on pieni kaksikerroksinen, alhaalla tupa-keittiö, kamari, ylhäällä kaksi huonetta. Pihalla on sauna, liiteri, iso autotalli ja tontti on metsän laidassa. Tontilla kasvaa koivuja, yksi omenapuu, pari marjapensasta ja siellä on myös pieni kasvimaa. Metsää kuuluu tonttiin pari hehtaaria. Talo tontteineen on melko suojaisa, näköyhteyttä ei ole edes noihin naapureihin, vaikka heidän talonsa onkin vain parin sadan metrin päässä. Taloni on rakennettu naapureiden tilasta lohkaistulle tontille. Sen edellisistä asukkaista isäntä oli kuollut lopputalvella ja emäntä oli muuttanut kaupunkiin lähelle lapsenlapsiaan. Niin hän lapsineen oli päätynyt myymään talon. Ja minä tykästyin siihen niin, että päätin ostaa sen samantien. Varmaan osaksi vaikutti Harrikin, vaikka en uskonutkaan hänen mikään homo olevan. Rahat sain, kun isä myi vähän metsää ja pienellä pankkilainalla.

Suuri muutto tapahtui kesäkuun alussa heti koulun loputtua. Melkoinen letka meitä olikin. Minä ajoin edellä prätkälläni, sitten veli yhden serkun kanssa minun autollani, isä ja äiti meidän pakulla, jossa oli suurin osa tavaroistani ja viimeisenä kaksi muuta serkkua omalla autollaan. Taloni tontteineen sai kaikilta hyvät kehut. Tavarat saatiin sisään rivakasti, varsinkin kun Harri saapasteli auttamaan. Suku ei jäänyt pidemmäksi aikaa, pojat tosin lupasivat tulla seuraavana viikonloppuna tupaantuliaisiin ja testaamaan saunani. Harrikin häipyi kotiinsa samalla, vaikka mieleni olisi tehnyt pyyttää häntä jäämään.

Jäin yksin järjestelemään tavaroitani. Alakerran kamarista tein kuntohuoneen, jonne ripustin myös upouuden nyrkkeilysäkkini. Sinne tuli myös painot ja pehmustettu painitatami. Kahdelle vastakkaiselle seinälle pulttasin isot peilit, ihan vain itseihailua varten – vaikka itsetuntoni on tukeva, täytyy näin komean silti varmistua asiasta. Lomani ansiosta sain keskittyä uuteen kotiini asettautumiseen. Tutkin tontin ja rakennukset kaikessa rauhassa – kaikki oli hyvässä kunnossa, joten mitään erityistä ei tarvinnut tehdä. Järjestelin autotallin sen verran, että sain sekä prätkäni että auton mahtumaan sinne. Lämmitin saunan joka ilta, hyvät löylyt.

Ilmoitin Joonallekin uuden osoitteeni ja kutsuin kylään juhannukseksi. Hän vastasi melkein samantien ja kertoi tulevansa mielellään antamaan minulle turpaan. Hän oli hankkinut vaparihanskoja, joita halusi testata pärstääni. Hän kysyi, saisiko hän tuoda mukanaan yhden uuden kaverinsa. Tämä Kari oli kuulema melkoinen lihaskimppu, pieni kulli, mutta sentään nahkafettari ja käytti mielellään kumisaappaita. Hän rakasti painia, mutta halusi aina kovan väännön jälkeen hävitä ja tulla nöyryytetyksi myös suullisesti. Suostuin mielelläni. On aina mukava tutustua uusiin taistelijoihin, myös alistuviin.

Keskiviikkona iltapäivällä nostelin painojani ja hakkasin nyrkkeilysäkkiä kuntohuoneessani. Hikisenä vilkuilin välillä lihaksiani peileistä ja olin niin tyytyväinen, että harkitsin runkkaamista, kun kalukin oli mukavasti turvoksissa. Vähän harmittelin, kun siinä ei ollut ketään jätkää paini- ja parittelukumppaniksi.

Samassa kuulin koputusta ja huhuilua eteisestä. Menin tupaan ja riisuin samalla säkkihanskani tupani pöydälle. Siellä oli Harri. Sikakomeana, ylävartaloa verhosi vain maastonvihreä t-paita, joka myötäili rintalihaksia ja paljasti näyttävät hauikset. Jalassa vahvoja reisiä myötäili tiukat siniset farkut. Ja sitten ne kumisaappaat. Jo valmiiksi kiimainen mieleni sysäsi litroittain kuolaa suuhuni.

– Tuota… terve. Sopiiko tulla? hän kysyi vähän arastellen. – Ajattelin tarkastaa, miten arki on lähtenyt sujumaan. Että tarttetko apuja.
– Joo. Totta kai. Käy peremmälle. Hyvin täällä sujuu. Sori, tämä asu. Olin tuolla hakkaamassa säkkiä.
– Jatkat nyrkkeilyä? Harri hymyili ja osoitti hanskojani pöydällä.
– Miten niin jatkan?
– Niin no, sullahan oli näillä seuduin maine rajuna tappelijana, Harri vähän nieleskeli ja silmäili kroppaani vaivihkaa.
– Heh, leviskö se maine tännekin asti?
– Sitä prätkäjengiä pyöri täälläkin päin.
– Et kai sää joutunut tappelemaan niitten kanssa? Siis niissä järjestetyissä tappeluissa?
– En niissä. Mutta pari kertaa tuli otettua yhteen yhden niiden jäsenen kanssa. Kapakassa ja sen pihalla.
– Miten pärjäsit?
– Öö… eka kerralla se pieksi mut. Toisella kerralla mää hakkasin sen. Silloin se vain taisi olla liian päissään.
– Höh, älä vähättele. Sinun kaltainen korsto pystyy voittamaan takuulla kenet vain, yritin kehua ujostelevaa vierastani.
– Tuskin sua kuitenkaan, hän hymyili pienesti.
– Haa, yritätkö haastaa mua otteluun, vittuilin, vaikka oikeasti ajatus alkoikin mukavasti kiihottaa minua.
– Enpä taida uskaltaa. Heheh, en hallitse tuota nyrkkien käyttöä juurikaan. Mutta… Tai siis painiin korkeintaan voisin suostua.
– Joo, ei noin komeaa pärstää passaa nyrkeillä turmella, hymyilin. – Mutta varoitan, että mää oon kova painissakin. Hörpätäänkö ensin kahvit ja jutellaan asiasta?
– Öh, okei, Harri punasteli.

Minulla oli isossa termoskannussa aamulla keitettyä vielä lämmintä kahvia. Nostin pöytään mukit ja muut tarpeet. Istuin Harri vastapäätä ja aloimme nautiskella kahvia. Ihailin hänen hartioitaan ja hauiksia. Tietenkin vähän muka huomaamattomasti pullistelin omiani. Tulin myös vahingossa potkaisseeksi hänen kumisaappaitaan ja kirosin mielessäni, ettei minulla ollut omat saappaat jalassa. Kierrellen ja kaarrellen juttelimme monesta asiasta. Selvisi esimerkiksi, että Harri oli pari vuotta minua nuorempi. Oli opiskellut maatalousalan oppilaitoksessa ja oli valmis ottamaan kotitilansa hoitaakseen, jahka vanhemmat luovuttaisivat tilan hänelle. Sitten päästiin asiaan ja kysyin:

– Miten hoidat kuntoasi, kun oot noin komeassa kuosissa? Tuskin noita lihaksia pelkällä työnteolla on hankittu.
– Joo, ei. Mulla on painot kotona ja lenkkeilen aika paljon.
– Ootko harrastanut jotain kamppailulajia, kun pystyit päihittämään sen jengiläisen?
– En. Kavereiden kanssa vähän silloin tällöin nahistellut. Sää oot jatkanut tappelutreenejä?
– Enpä juuri. Vähän hakkaan tuota säkkiä. Paini tarttis treenikaveria eikä sellaista oo vakituisesti löytynyt. Olisitko sää kiinnostunut harjoitusvastustajan hommasta?
– Huh, en tiedä. Ehkä. Kuinka tosissaan siinä pitäis tapella?
– Riippuu harjoituksen tarkoituksesta. Hiki pintaan tietty tarttee joka kerta saada.
– Joo, selvä se. Eikähän siinä varmaan ihan tappomeiningillä tarvii peuhata?
– Ei tietenkään. Kunnon kasvatus ja hauskanpito siinä tärkeintä on, hymyilin hänelle rauhoittavasti, vaikka ajattelin, että Harria olisi kiva kurittaa kunnollakin.
– Oikeastaan kuulostaa aika mukavalta, Harri nieleskeli.
– Noh, mitä tässä sitten vielä jahkaillaan. Mennään testaamaan toisiamme.
– Nyt hetikö? Missä me painittaisiin?
– Tuolla mun kuntohuoneessa. Tai tuolla pihalla, kun on noin hieno päiväkin.
– Heh, kunnon pihapainit maalaismiesten tapaan kuulostaa upealta.
– Niin just. Mennään saman tien.

Nousimme ja toisillemme virnuillen menimme eteiseen, missä minä vedin kumisaappaat jalkaan. Naureskelin Harrille, että maalaismiehellä pitää painiessakin olla saappaat jalassa. Hän yskäisi ja nyökkäsi. Samalla hän tutkaili nahkaista ajopukuani, siis mustaa nahkatakkia ja -housuja. En kehdannut ehdottaa nahkapaineja, kun hänellä ei ollut mitään sellaista yllään.

Siirryimme pihalle ja näytin autotallin vierellä olevaa tasaista nurmialuetta. Koska minulla oli ylävartalo paljaana, Harrikin kiskaisi t-paitansa pois. Jumankauta, mitkä vatsalihakset sieltä paljastuikaan! Jätkä oli niin komea, että päätin, että tuon minä vielä vaikka raiskaan. Asetuimme vastakkain. Harri-raukka yritti hymyillä hermostuksissaan, minä taas yritin tavoitella olemukseeni kiukkuista uhmaa, ihan vain pelotellakseni. Hetken kiersimme toisiamme ja teimme testihyökkäyksiä. Äkkiä kaappasin Harrin pään niskalenkkiini. Hän yritti samaa minulle. Niin pääsimme äheltämään pystypainissa. Että oli mahtavaa pitkästä aikaa! Harri on tosi vahva jätkä, pystyi panemaan kunnolla vastaan. Yritimme kampata ja heittää toisiamme nurmeen. Saappaat nirhautuivat kiimaisesti vastakkain siinä tepastellessamme. Puuskutimme jo melko raskaasti.

Sitten Harri sai otteen vyötäröltäni ja heitti minut maahan. Hän rojahti minun päälleni raskaasti. Yllätyin, mutta en jäänyt makoilemaan. Kiukkuisena väänsin hänet nopeasti päältäni ja rupesimme kierimään toisiimme tiukasti tarrautuneina ympäri pihaa. Huohotimme, hikosimme, lihakset tiukkoina, mieli täynnä taisteluvimmaa, kiroilimme rankasti. Olin ihan hurmiossa, minä rakastin sitä taistelua. Välillä irrottauduimme, nousimme polvillemme, raskaasti puuskuttaen tuijotimme toisimme kiukkuisesti ja sitten taas syöksyimme toistemme kimppuun. Mielettömän upeaa menoa, kunnon taistelu!

Lopulta sain puristettua hänet tiukasti alleni. Oikea sääreni saappaineen painautui Harrin haaraväliin. Hän äityi rimpuilemaan äkäisesti. Nopeasti huomasin miksi: hänen kyrpänsä seisoi täysillä ja kivikovana. Innostuin siitä, seisoihan itsellänikin. Piruuttani rupesin hinkkaamaan saapasvarrellani sitä kyrpää farkkukankaan läpi. Tartuin hänen toiseen käteensä ja painoin sen kouran seisovalle kullilleni. Hän selvästi tunsi seisokkini, mutta ei uskaltanut katsoa minua, vaan tuijotti taivaalle. Hän ei enää yrittänyt vapautua altani, sen sijaan hän alkoi inahdella arasti ja työnnellä lantiota säärtäni vasten. Minä ilahduin hänen nautinnostaan ja kiihdytin hinkkaustani muka äkäisenä. Ärisin:

– Vittu, hinttari, kehtaatkin nautiskella tappelusta kyrpä pystyssä! Turpaasi sietäisit, jumalauta.
– Ynghh… saatanan jätkä, tunnut nauttivan itsekin… uuh… aah… Tuntuu vitun hyvältä. Uuff… Multa tulee… Oih, auh… nyt voi saatana.

Hän ampui liemensä housuihin ja niitä tuli niin, että päälle päinkin näkyi tahra. Ennen kuin hän ehti rentoutua kokonaan, kierähdin hänen päälleen ja rupesin vimmaisesti nylkyttämään siinä omaa kulliani. Harri häkeltyi ja ähkäisi:

– Mitä sää nyt?
– No vittu, nussin sua.
– Ei jumalauta, auh… sattuu… uh, vitun homo… aiaiuh…
– Turpa kiinni! Mää paan sua nyt niin, että itket! sähisin kiukkuisesti.

Hän alkoi potkia ja hinkata saappaitamme vastakkain. Se kiihotti minut villiin paukutukseen. Ja tulin omiin housuihini sähisten hurjana kirouksia. Jäin retkottamaan Harrin päälle ja sänkiset poskemme hieroutuivat toisiinsa. Kuiskasin hänen korvaansa:

– Hitto, ku mahtavaa. En olis uskonut sua homoksi. Vaikka vähän toivoinkin.
– En mää tiedä, oonko mää.
– Häh, miten niin et tiedä? Sulla seisoi kyrpä ihan täysillä. Ja ammuit melkoiset mällit.
– Ääh, en tiedä. Nolottaa. Ja hävettää. Mää vain kiihotun painista. En oikein voi sille mitään.
– Vittu, siinä ei ole mitään hävettävää. Mää rakastan painia just kyrpä pystyssä. Ja saappaat jalassa. Ja monesti nahkakuteissa.
– Niin mutta homous on jotenkin epämiehekästä.
– Saatana, väitätkö sää, että mää oon epämiehekäs?
– Äh, en. Sää oot kieltämättä tosi mies. Ja hiton kova tappelija.
– Siinä näet. Ja oot muuten sääkin melkoinen painija, tosi vastus mulle. Voitais ottaa uusiksi. Ehkä vielä rajumpi tappelu ja sen jälkeen panna toisiamme perseeseen.
– Täh? Perseeseen? En oikein tiedä.
– Mieti rauhassa. Mää oon tässä sun naapurissa ja aina valmis ottamaan yhteen sun kaltaisen komistuksen kanssa.
– Tuota, et kai sää puhu tästä kellekään muulle?
– Tyhmänäkö sää mua pidät? Pidä kuule ihan vain ite oma turpas kiinni. Mää en miesten asioista lavertele.

Nousimme ylös ja vähän putsailimme itseämme roskista. Harri veti t-paitansa päälleen. Hän oli vaiti eikä katsonut minuun. Totesi vain, että hänen täytyy lähteä. Ja meni taakseen katsomatta. Olen silti varma, että hänen aivonsa raksuttivat kiivaasti.

Hänestä ei kuitenkaan kuulunut mitään viikkoon. Seuraavana lauantaina veli ja serkut tulivat juhlimaan tupaantulijaisia – vanhempani jäivät hoitamaan eläimiä. He toivat melkoisen viina- ja olutlastin. Niitä riitti vielä juhannuksenakin. Me saunoimme ja ryyppäsimme. Ja tietenkin saunan edustalla pidimme painikisan. Helkkarin hauskaa ja rajua menoa. Vaan ei seksiä, eiväthän jätkät edes tienneet minun homoudestani.

Seuraavana keskiviikkona kävin illansuussa prätkällä ruokaostoksilla. Olin nahkakuteissa ja reppuselässä. Nahan natina ja moottoripyörän tärinä saa minut aina kiimaan, niin nytkin. Lähellä uutta kotiani näin Harrin saapastelevan tien viertä. Pysähdyin hänen
eteensä ja murahdin:

– Ottiko se homopaini niin koville, ettet enää halua edes tavata mua?
– Äh, älä viitti vittuilla, Harri ähkäisi punaisena. – Ei tää kuule oo ihan helppoa.
– Eipä kai. Tuu tänään käymään. Lämmitetään sauna. Ja odotellessa painitaan.
– Ai, kyrvät taas pystyssä?
– Tietenkin. Ja voittaja panee hävinnyttä perseeseen, vittuilin hymy suupielessä.
– Kumisaappaat jalassa vai? hän nielaisi ja pälyili sinne tänne, myös omia kumppareitaan.
– Joo, hehe, ja nahkaa päällä.

Hän vain tuhahti, väläytti pikaisen hymyn ja potkiskeli saappaillaan tien pikkukiviä. Jätin hänet ähkymään ja kaasutin siitä kotiin. Mietin, mahtaako sälli uskaltaa tulla, vaikka selvästi näytti mieli tekevän. Kotona tungin ruuat jääkaappiin. Vaihdoin prätkäsaappaat kumisiin, otin yhden vajaan kaljalaatikon kainaloon ja lähdin saunalle. Ehdin tuskin saada tulet kiukaan ja vesipadan alle, kun huomasin Harrin tulevan pihaan. Kumisaappaat jalassa ja musta nahkatakki päällä. Huusin hänet saunalle. Hän laahusti hitaasti luokseni synkkäilmeisenä. En osaa sanoa, ujosteliko vai häpesikö hän. Nousin hänen eteensä ja täräytin nyrkillä hänen rintaansa, ihan vain kevyesti. Hän sähähti:

– Vitun nyrkkisankari, hetikö sää kerjäät turpaas?
– Heh, joo, vaikka voidaan me ensin jutellakin, jos haluat.
– Niin ku mistä?
– Mitä sää nyt mietit homoudestasi?
– Ääh, en mää oo homo. Tai siis en tiedä, mikä mää oon.
– Kai sää kuitenkin painimaan tulit? Kyrpä pystyssä tai ei.
– Nojoo. Tota… jos meillä nyt sattuis kyrvät turpoamaan, niin saanko mää panna sua?
– Perseeseenkö? Tietenkin. Ja mää sua.
– Öö… sattuuko se?
– Takalistoon aluksi vähän, mutta siihen tottuu nopeasti ja sitten alkaakin mahtava nautinto. Kyrpä taas huutaa pelkästä riemusta, kun jyystää edestakaisin suolessa.
– Huhuh, kai mää voisin sitten sen verran homo olla. En oo koskaan kokeillut. Pornoo vain kattonut.
– Oot sitten kumminkin runkannut niitä pätkiä?
– Jumalauta, onko pakko tentata noin tarkkaan. Joo, oon runkannut!
– Hyvä. No niin, käy päälle ja näytä, että oot mies. Tosi homomies. Kova sellainen.

Äkkiä Harri huitaisi nyrkillä minun päätäni kohti. Väistin ja vetäisin tosi kovan koukun hänen palleaansa. Hän vetäytyi kumarassa ja kirosi:

– Saatana, oliko pakko vetää täysillä?
– Vittu, itse aloitit. Meidän piti painia eikä vetää nyrkeillä. Ei ainakaan päähän. Siinä voi tulla tosi rumaa jälkeä. Ja seksipainissa ei ole tarkoitus vahingoittaa toista.
– Okei. Sorry.
– Voidaan me tietysti vartaloiskuja käyttää painissakin. Mutta jos haluat nyrkkitappelua, niin me vedämme hanskat kouraan ja mätkimme sitten kunnolla.
– No joo, ehkä joskus.
– Okei, mutta nyt on lässytetty tarpeeksi, Käy päälle!

Hän syöksyi pää edellä kohti keskivartaloani. Olipa jymähdys! En ollut varautunut ja niin kaaduin selälleni. Hän tuli perässä ja pääsi päälleni. Hän yritti lukita minut siihen. Onnistuin kuitenkin takertumaan raajoillani tiukasti häneen ja väänsin häntä päältäni. Hän pani pirun tiukasti vastaan ja kiroili julmetusti. Seurasi jumalattoman kiihkeää painia pitkin saunan edustaa. Huohotimme ja hikoilimme. Vimmaisesti yritimme saada toisesta kunnon otetta, pitävää ei kumpikaan onnistunut saamaan. Nahkakuteet ja kumisaappaat natisivat kiihottavasti. Aloin olla raivoisassa kiimassa. Minulla seisoi jo tosi kovana ja kireänä. Niin teki Harrillakin. Hän kouri hetkittäin väkevillä kourilla nahkahousujeni takamusta. Yhdessä välissä hän oli selässäni ja alkoi takoa lantiotaan pakaroihini. Siinä kiukkuiseen mieleeni juolahti, että tuo vimmainen homopainija, joka oli lähes kokematon seksissä, saattaisi ansaita oikean persepanon, siis tunkea kullinsa minun perseeseeni. Näin vaikka olin itse järjettömän väkivaltaisessa taisteluhurmoksessa. Siinä nelinkontin sitten puuskutin hänelle:

– Voi vittu, antaudun. Sää voitit. Ansaitset kunnon panon.
– Häh? Et sää vielä hävinnyt. Miks sää luovutat?
– Äh, sulla seisoo niin kovana, että sun kullis pitää vissiin jo päästää jyystämään mun persettä.
– Ootko tosissas?
– Oon. Mennään tuohon saunan eteiseen. Mulla on siellä kortsuja ja liukastetta. Ja olutta.
– Hermostuttaa. En tiedä, osaanko.
– Äkkiä opit.

Nousimme ylös ja puhdistelimme pahimmat roskat toisistamme. Rutisitimme hetken toisiamme miehekkäästi niin, että nahkatakit natisivat, ja hinkkaismme saappaiden varsia toisiinsa. Hiton kiihottavaa! Siirryimme kaulakkain sisälle. Kaivoin esiin nurkkakaapin kätköistä kortsuja ja liukasteen. En muista, miksi minulla oli niitä siellä, paitsi että liukastetta käytän runkatessa, sujuu sillä lailla mukavammin. Laskimme housut reisille. Jätkän kulli on melkein yhtä iso kuin minun. Hetken lutkutin sitä Harrin kyrpää suussani ennen kuin kumitin ja liukastin sen. Jätkä oli seota jo siitä. Sitten liukastin reikäni ja asetuin nojaamaan rahiin. Komensin Harrin ohjaamaan pamppunsa reiälleni. Että äijä vapisi ja haparoi. Hän asetti terskan reiälle ja huokaili:

– Ei, vittu, ei tää ikinä mahdu tuonne.
– Älä mamoile! Onhan sulla voimaa. Paina kunnolla!

Toisella kädellä hän ohjasi kullia reiälle ja toisella puristi nahkatakkini olkapäätä. Ja alkoi painaa. Sen verran olin antanut reikääni käyttää, ettei se tiukasti vastustellut. Terska solahti sisään ja Harri parahti. Minä vain ynähdin ja otin suoroa vastaan ahmien. Hitaasti se kyrpä tunkeutui suoleen koko mitaltaan. Harri huohotti ja voihki reidet vapisten. Komensin häntä rynkyttämään niin, että tuntuu. Arasti hän uskaltautui lisäämään vauhtia ja voimaa. Saappaiden varret läiskähtelivät äänekkäästi vastakkain. Kiroilin muka kiukkuisena ja uhakailin häntä turpaanmätöllä. Lopulta Harri puuskutti raskaasti ja kiroili hänkin vimmaisena vitun hinttarista ja homohuorasta. Että minä nautin sen jätkän kyrvästä sisälläni ja siitä voimasta, jolla hän survoi sitä! Aika nopeasti hän tuli huippuunsa ja huikealla tikkauksella paukutti mällinsä kortsuun. Hän painautui uupuneena selkääni, nahkatakit hieraantuivat lämminneinä toisiinsa hengityksen tasaantumisen myötä.

Harri vetäytyi minusta. Käännyin katsomaan häntä. Hän oli kalpea ja silmät seisoivat päässä. Naurahdin ja vetäisin kevyen litsarin hänen poskeensa:

– Haha, hengitä hyvä mies, ette pyörry. Miltä eka pano perseeseen tuntui?
– Uhuh, älyttömän mahtavaa. En olis arvannut. Tätä tarttee saada lisääkin.
– Multa saat aina, kun voitat mut tappelussa.
– Enkö muuten?
– Et. Mun perseeseen pääsee vain tosi kovat homot. Sellaiset, joista on mulle kunnon vastus kamppailussa.
– Tarttee sitten vissiin alkaa treenata tosissaan. Vieläkö se ehdotus painitreeneistä on voimassa?
– Totta helvetissä.

Menin lisäämään puita kiukaaseen ja hymyilin mielessäni, että antautumiseni oli ollut hyvä ratkaisu. Olin saanut uuden kovishomon syntymään. Tulevaisuus näytti lupaavalta.

Siirryimme ulos saunan seinustan penkille istuksimaan ja hörppimään olutta. Hinkkasin oikean jalan kumisaappaani vartta Harri saappaaseen. Hän painoi vastaan ja hymyili pienesti. Hän mutisi:

– Koska pidämme ekat treenit?
– Kohta.
– Häh? Tuon äskeisen jälkeen?
– Joo. Mää tulin sun rynkytyksestä niin kiimaan, että tarttee päästä kostamaan, virnuilin Harrin epäuskoisille silmille.
– Vitut sun kiimalle, hän tuhahti varovasti.
– Ei mitään vittuja, vaan kunnon perse. Tommosen kovishomon peräreikä.
– Pitääkö taas tapella?
– Joo ja nyt munat paljaana, nahkatakit niskassa ja kumpparit jalassa.
– Ei jumalauta, ihan pervoa.
– Niin on. Kyllähän sääkin niistä tykkäät, vai mitä?
– No jooh, Harri nielaisi.

Menimme saunan eteiseen ottamaan housuja pois. Saappaista pelmahti mukava jalkahien ja kumin tuoksu. Kyrvät heilahtivat vapauteen. Harri tuijotti ujosti minun vehjettäni, joka oli jo turvoksissa. Saappaat takaisin jalkaan ja komensin:

– No niin, saatanan kovis, nyt pihalle taistelemaan.
– Uh, okei. Entä jos mää satun voittamaan, saanko mää panna sua taas?
– Voittaja panee aina. Mutta, jumalauta, luuletko tosiaan pystyväs voittamaan mut?
– Eihän sitä koskaan tiedä, naapurini mumisi hiljaa ja tuijotti uhmakkaasti leukani kärkeä.
– Kyllä tietää.

Ehkä Harri tosiaan kuvitteli, että pystyisi päihittämään minut. Sen verran kovaa hän ainakin tappeli. En ihan alusta pannut kaikkea peliin, kun halusin kiihottaa itseni kunnon kiimaan siinä painissa. Nautiskelin pitkään pystypainista, nahkatakkien natinasta, saappaiden potkiskelusta ja Harrin melkoisesta voimasta. Että me kiroiltiin, ähistiin ja puuskutettiin. Huomasin, että vastustajani kalu alkoi nousta pystyyn. Omani seisoi jo. Niinpä paiskasin Harrin samantien nurmeen, jolla jatkoimme kiivasta taistelua hiki päässä. Hän uhosi huohottaen pieksävänsä minut ja nussivansa persereikäni. Se kiihotti minua älyttömästi, hyvä etten ampunut mällejäni painin sekaan. Niinpä päätin, että nyt saa riittää. Väänsin sen jätkän selälleen ja painoin kyynärvarrella kurkkua. Ärisin:

– Nyt saatana antaudut tai sulta lähtee taju!
– Okei, okei.

Nousin ylös ja tempaisin Harrin nahkatakin kauluksesta pystyyn. Otin hänen päänsä tiukkaan otteeseen kainalooni ja retuutin hänet sisälle. Painoin hänet nojaamaan siihen matalaan rahiin perse pitkällä. Liukastukset ja kalun kumitus sujuivat hetkessä. Harri tuijotti kyrpääni kauhuissaan ja voihkaisi:

– Ei saatana, tuo ei ikinä mahdu mun reikään. Sattuuko se?
– Takuulla! Mää aion runnoa sua rajusti. Niin että varaudu kärsimään.
– Etkö voisi varoa? Mua ei oo ennen pantu sinne.
– En varo. Mää oon raivopäinen panija. Niin että yritä rentouttaa perseesi, mikäli ehdit.

Ei ehtinyt. Minä rysäytin kullini melkeinpä kertaheitolla Harrin suoleen. Hän karjui hulluna ja yritti päästä irti. En päästänyt. Pidin tiukasti kiinni lantiosta ja taoin nyrkeillä hänen kylkiään, revin tukasta. Nahkatakit ja saappaat natisivat taas kiihottavasti. Pamppuni souti ja huopasi perseessä aivan villinä. Hurmioiduin aivoni pimeäksi. Karjuin yhtä vittu saatanan huoraa. Nivuset hakkasivat lätsähdellen pakaroita. Nussin lopulta järjetöntä vauhtia, kunnes lopulta iso kyrpäni räjähti ja mällit täyttivät kumin.

Vetäydyin Harrista, joka oikaisi itsensä vapiseville jaloille. Hän kääntyi ja vetäisi minua nyrkillä poskeen. Löin tietenkin pari iskua takaisin niin, että hän putosi perseelleen lattialle ja ärjäisin:

– Mitä vittua! Haluatko heti jatkaa tappelua?
– Sää, saatanan sonni, raiskasit mut!
– Haista paska, tiesit hyvin, että mää oon väkivaltainen. Että älä ruikuta!

Kyllä hän jatkoi mumisten hiljaa. Hän kuitenkin suostui jäämään saunomaan. Hikoilimme lauteilla, vilvoittelimme ulkona penkillä ja otimme kaljaa. Hän rauhoittui hiljalleen ja pääsimme sopuun. Varsinkin sen jälkeen, kun otin häneltä suihin lauteilla. Hän lähti kotiinsa omien sanojensa mukaan ihan tyytyväisenä, vaikka tuhisikin uhkailuja kostosta. Ilmoitin, että olen aina valmis kostopieksämisiin.

Ennen juhannusta ehdimme harrastaa väkivaltaista seksitappelua kahdesti, vaikka emme mitään olleet sopineetkaan. Tuosta tapaamisesta kahden päivän kuluttua olin taas hanskat kourassa hakkaamassa säkkiä alakerran kamarissa. Treenasin aika rankasti, huohotin ja hikoilin ankarasti, kun taas kuulin tuvan puolelta koputusta ja huhuilua. Harri-naapuri taisi tulla. Vilkaisin pikaisesti itseäni peileistä; paidaton hikinen lihaksikas kroppa ja vaparihanskat, ou jee. Piti ihan kouraista muniani.

Harrihan se siellä tuvan ovenpielessä odotteli. Nahkatakissa, tiukoissa farkoissa ja kumisaappaissa vaihteli jalkaa vähän aranoloisena. Ihan piti nielaista kesken huohotuksen. Hän hymyili varovasti:

– Moi. Kuulosti vähän siltä, että olit hakkaamassa säkkiäsi.
– Joo. Moi. Niin olin. Kroppa huusi toimintaa. Tulitko tappelemaan ja naimaan vai oliko muutakin asiaa?
– Ei mulla mitään erityistä… Tai noh…
– Rupes naitattamaan. Vaikka oot ihan tervetullut ilman asiaakin.
– Joo, no tota… Oishan se kiva vähän tapellakin ja… no tiedäthän…
– Tiedänhän mää. Ja sopii mulle hyvin. Tuo säkin pieksäminen nostaa mukavasti kiimaa.
– Niinkö? Pitäis varmaan kokeilla.
– Otetaanko sulle heti hanskat? Pääset hakkaamaan säkkiä. Vai haluatko heti ottaa matsia mun kanssa?
– Eeh… Ehkä mää kokeilen ensin säkin kanssa, Harri nieleskeli ja näin, että kyllä häntä se matsinkin mahdollisuus kiihotti.
– Okei. Pitäisköhän sun vähän vähentää vaatetusta, ettei tule liian kuuma? Vaikka oot saatanan komea noissa vermeissä.

Hän riisui nahkatakkinsa ja potki saappaat jalasta. Kehotin häntä ottamaan farkutkin pois, koska säkin kanssa pomppiessa ne ehkä kiristäisivät liikaa. Hän totteli ja hymyili pienesti. Niukat kalsarit pullottivat mukavasti. Itsenikin piti hieraista urheilushortsieni haaroja. Menimme kuntohuoneeseeni ja ojensin hänelle säkkihanskat. Hän katseli huonetta ja kysyi:

– Miksi sulla on nuo peilit? Ja tuo matto lattialla?
– Peilit on, jotta voin ihailla itseäni, naurahdin. – Ja matto on painialusta. Tai perusjumppaan. Ja voi sillä naidakin. Varsinkin kovien jätkien kanssa.

Harri nielaisi ensin, veti sitten hanskat kouriinsa ja kiristi tarranauhat. Hän nosti hanskat ylös ja katsoi itseään peilistä. Hän huitoi muutaman iskun ilmaan. Kehotin häntä käymään säkin kimppuun. Hän hyppi kevyen näköisesti, iski säkin kylkeen melkoisen lujia lyöntejä, jotka lähtivät sähäkästi. Oli kiihottavaa katsoa sen lihaksikkaan miehen liikkumista. Ei hän näyttänyt pahemmin tarvitsevan minun neuvojani, iskuissa oli koko kroppa mukana ja jalat työskentelivät tehokkaasti. Kun hän puuskutti ja pientä hikeä oli noussut pintaan, hän keskeytti ja kysyi:

– Noh, miltä vaikuttaa?
– Tosi hyvältä. Oot ennenkin tainnut tunkea kouras hanskoihin?
– Pari kertaa vain, kun yhdellä kaverilla oli. Miks sulla on tuollaiset erilaiset hanskat? Sormet näkyvillä?
– Nää on vaparihanskat. Näitä käytetään esimerkiksi vapaaottelussa. Näissä voi työntää sormet vastustajan persereikään. Tai kaivaa silmät päästä.
– Eikä?
– Ei tietenkään. Vaikka voisin kyllä sun reikää vähän sormettaa, hymyilin ja katsoin Harrin silmiin mahdollisimman vittumaisesti virnistäen.
– Höh, mää taas voisin työntää koko tällaisen hanskan sun perseeseen.
– Vittu jätkä, onko tuo tappeluhaaste?
– On.
– Okei. Käy päälle!

Hän naurahti ja lähti tulemaan kohti hanskat ylhäällä suojauksessa. Tuntui, että minun kullini pamahti seisomaan yksin tein. Mikä ettei? Vastassa komea lihaskimppu nyrkkeilyhanskat kourissa ja taisteluilme naamalla. Heitin muutaman tunnusteluiskun ja hän poimi ne suojaukseensa. Hän tanssahteli edessäni ja löi pari kovaa lyöntiä vartalooni. Minä kostin heti samanlaisilla hänen kylkiinsä. Hän vastasi ja onnistui saamaan tosi kovia iskuja läpi keskivartalooni – mahtavia mäiskähdyksiä, hän tosiaan osaa lyödä. Jatkoin herhiläismäisellä pommituksella ja päätin, että panen tuon jätkän kärsimään. Harri peräytyi edelläni ja löi muutaman epämääräisen huitaisun minuun päin. Torjuin ne kevyesti, paitsi yhden joka osui otsaani. Panin uuden vaihteen päälle jakamalla sähäkän sarjan Harriin. Olin mahtavassa tappeluhurmiossa. Hengitykset muuttuivat raskaiksi ja hiki kohosi iholle molemmilla. Hän päätyi ähkyen nurkkaan ja kun ei keksinyt muuta, sitoi minut väkevillä käsivarsillaan tiukkaan karhunsyleilyyn. Puuskutimme siinä hetken toisiimme nojaten ja puolihuolimattomia vartaloiskuja vaihtaen, kunnes kamppasin meidät painimatolle kyljittäin. Harri huohotti:

– Nää hanskat kourassa ei saa susta kunnon otetta.
– Okei, hanskat pois ja tapellaan normaalisti.
– Entä saappaat ja nahkatakit?
– Ei ehdi. Mun kyrpä on räjähtämäisillään.
– Niin kyllä munkin.

Emme nousseet. Hanskat lensivät seinustalle. Samassa tarrasimme toisiimme tiukasti ja kiihkeä mattopaini alkoi. Hikiset vartalot puristuivat vastakkain tiukoissa väännöissä. Lihakset paisuivat voimain ponnisteluista. Ähisimme, ähkyimme, kiroilimme vimmaisina. Pyörimme ympäri alustaa suorastaan raivopäisinä, ihan tappomeiningillä. Tosi kiimaista ja kiihkeää menoa – minä rakastin sitä. Ei se kyllä kovin kiivaana kauaa jatkunut. Harri taisi olla nyrkkeilyn uuvuttama, sillä lopulta sain paiskoa häntä pitkin mattoa melkein, miten tahdoin. Hänen jalkansa vain viuhuivat ilmassa. Huomasin, että hän silti ehti sivusilmällä vilkuilla menoamme peileistä. Minustakin me näytimme niissä kuvastimissa tosi kiimaisen komeilta. Lopulta en kestänyt, vaan tiuskaisin:

– Vittu saatana, luovuta jo! Mun kyrpä ei kestä enää.
– Joo, ei munkaan, Muutenkin oon ihan puhki. Sää voitit, Harrikin huohotti.
– Olit sääkin tosi kova vastus. Nyt pöksyt pois ja perse pystyyn.

Vapautimme kullimme ilmoille. Harri asettui kontilleen. Hain seinustan pienen lipaston kätköistä kortsuja ja liukastetta. Valmistelut oli nopeasti hoidettu. Emme tuhlanneet aikaa turhaan hempeilyyn, syöksyin Harrin perseeseen heti, kun se silmilleni avautui. Rysäytin puolet pampustani voimalla sisään ja sain hänet parahtamaan tuskasta. Hän karjui hirmuisia kirouksita. Tunkeuduin vähän rauhallisemmin syvälle kullin juurta myöten. Siellä nytkytin lantiotani vain ihan pienesti. Katselimme molemmat hetken kiihottavaa asetelmaa peilistä. Näky innosti minut rynkyttämään voimieni takaa. Pärskin kirouksia ja herjauksia hinttihuorasta. Kun huomasin Harrin tarttuvan täysillä seisovaan vehkeeseensä ja aloittavan runkkailun, hidastin omaa tahtiani. Nylkytin taas vain pienesti, kunnes pantavani sai raivoisasti karjuen ruiskittua mällinsä painialustallemme. Sen jälkeen päästin itseni irti, pamputin kaveriani hurjana, hiki vain valui silmiini. Harri voihki avuttomana – tai hurmiossa. Sitten täytinkin kortsun älyttömässä vimmassa ja karjuin minäkin. Voimattomana täristen irrottauduin Harrista heti ja hän rojahti makaamaan matolle mälliensä päälle.

– Jumalauta, mikä pano! hän puuskutti.
– Joo, niin oli, kähisin. – Nyt kelpaa suihku.

Menimme yhdessä pieneen kylpyhuoneeseeni. Puristelimme toisiamme lämpimän suihkun alla. Hitto, että minä rakastan lihaksikkaita miehiä! Mumisimme kehuja toistemme korviin. Peseydyttyämme kietouduimme pyyhkeisiin ja asetuimme tuvan pöydän ääreen. Nostin siihen meille oluttölkit ja skoolasimme mahtavalle tappelulle ja panolle. Kysyin:

– Mitä tykkäsit nyrkkeilystä?
– Mahtavan kiihottavaa. Harmittaa, ettei musta ollut sulle kunnon vastusta.
– Kyllä susta vielä on, kun jatkamme treenaamista. Nytkin jo lyöt tosi kovaa. Hyvä ettet niistänyt multa verta.
– Kumma, että homouteen voi kuulua tämmöinen väkivalta. Ja se tuntuu hyvältä.
– Hei, miehiähän tässä ollaan ja miehet ottavat mittaa toisistaan.
– Joo. Eikä homouskaan tunnu niin nololta, kun välillä väännetään.
– Siitäpä tulikin mieleeni, että mulle on tulossa juhannusvieraaksi kaksi tappelijaa. Haluaisitko liittyä mukaan?
– Mitä tyyppejä ne on?
– Joona on mun eka nahkatakkinen ja saapasjalkainen painikaverini. Tosi kova mies. Toista en oo ennen tavannut. Joonan mukaan lihaskimppu, joka tykkkää painia nahassa ja saappaissa. Semmoinen outous siinä on, että se ankarien kamppailujen jälkeen haluaa kuitenkin hävitä ja tulla nöyryytetyksi.
– Ai? Onko se päästään vialla?
– Tuskin, kun Joona sen kanssa viihtyy. Hehe, jos tulet juhliimme, on sulla ainakin yksi varma voitto tiedossa.
– En tiedä, houkuttaako varma voitto. Pitäisin ehkä enemmän kunnon taistelusta.
– Heh, Joonan ja mun kanssa se onnistuu takuulla.
– Pitääkö mun tapella kaikkien kanssa? hän kysyi arasti, vaikkakin selvästi ajatuksesta innostuen.
– Kaikki tappelee kaikkia vastaan ja panee myös kaikkia, hymyilin, vaikka en ollut varma, käykö se Joonalle ja Karille.

Maltoimme hiljaksiin pukeutua. Harri lähti kotiinsa. Minä kävin siivoamassa painimaton hiestä ja spermoista. Oikein huokaisin, kun elämäni oli saanut näin hyvän käänteen; oma talo, naapurissa komea tappelija, kunnon kovishomo, jolta sai persettä ja jolle ihan mieluusti antoi. Laitoin Joonalle viestin, että olin löytänyt ihan naapurista tosi kovan jätkän, kunnon lihaksikkaan maalaismiehen, joka tykkää samoista jutuista kuin me. Ja että se on kova tappelijaja valmis osallistumaan juhannuksen viettoomme kyrpä pystyssä. Joona vastasi parin tunnin kuluttua ja oli valmis pieksämään kaikki maalaisjuntit. Ilmoitin, että me maalaismiehet hakkaamme joutavat kaupunkilaissällit mennen tullen. Minä niin tykkään meidän tavastamme uhota, se nostattaa kiimaa.

Kun oli enää päivä juhannusaattoon, havahduin, että saunalle tarvitaan vastoja sekä talon ja saunan oven pieleen juhannuskoivut. Oli pilvinen päivä eikä helle painanut päälle, joten sonnustauduin nahkatakkiin ja kumisaappaisiin. Otin puukon ja vesurin. Olin tuskin päässyt kymmentä metriä pihalla kohti pientä metsikköäni, kun Harri ilmestyi paikalle. Hän oli pukeutunut minun tapaisesti nahkaan ja kumppareihin. Hän huikkasi:

– Minne oot menossa?
– Vastoja tekemään ja juhannuskoivuja hakemaan. Entä itse?
– Ihan vain tulin sua katsomaan.
– Ja haaroissa polttelee, heh? Tuu mukaan, saat turpaasi ja perseeseesi tuolla metsässä.
– Tai sää saat, Harri virnisti pirullisesti.

Naureskelimme ja marssimme rinnakkain toisiamme töniskellen parin hehtaarin metsääni. Harrin avulla saimme nopeasti koottua neljä nuorta koivua ja kasan oksia vastoiksi. Siinä ohessa onnistuimme myös vittuilemaan toisillemme. Tunnelma alkoi olla mukavan kiimainen. Kun nousin ylös – olin ollut kyykyssä kokoamassa vastoja – Harri oli selkäni takana ja yllätti minut kietomalla minut käsivarsiensa puristukseen. Nahkatakkimme natisivat ja hän hinkkasi saappaittemme varsia vastakkain. Kieltämättä kiihottavaa, mutta en suostunut nautiskelemaan siitä ihan noin vain. Ärähdin:

– Saatanan ketku, vai yrität sää päästä pukille ilman taistelua. Ei onnistu!
– Miten muka pääset tästä tappelemaan? Harri sähähti ja tiukensi otettaan.
– Näin!

Paiskasin hänet olkani yli metsänpohjaan ja kävin saman tien hänen kimppuunsa täynnä kiukkuista taisteluvimmaa. Hän yritti kierähtää altani pakoon. Ei päässyt, kun sain hänestä tiukan otteen käsilläni ja kiedottua jalkani hänen ketaroittensa ympäri. Hän rimpuili vimmatusti ja kiroili miehekkäästi. Irrotin käsiäni sen verran, että hän pääsi polvilleen viereeni. Hän alkoi takoa nyrkeillä vartaloani. Potkaisin häntä rintaan ja hän lensi selälleen. Pomppasin istumaan hänen päälleen ja meinasin alkaa takoa hänen pärstäänsä, mutta onneksi maltoin mieleni. Sen sijaan kiskoin hänen päänsä tukasta haaroihini ja hieroin naamaa etumukseeni. Hän sähisi ja kiemurteli allani aivan raivona. Hän nousi siltaan ja pudotti minut päältään. Kietouduimme toisiimme koko vartalon mitalta, kierimme ympäri metsänpohjaa ja potkimme toistemme saappaita. Metsä kiihotti meidät mielettömään vimmaan, aluskasvillisuus rusentui allemme ja pienet kuusennäreet pieksivät meitä. Ja että me kiroiltiin ja vittuiltiin. Puuskutimme hikipäässä, ähkyimme ja ärisimme kuin raivostuneet karhut. Viimein päätin uupuneena, että nyt saa riittää ja lukitsin Harrin niin tiukasti, ettei hän pystynyt enää liikkumaan. Hän antautui kiroillen äkäisesti:

– Vittu saatana enkö mää voita sua millään, jumalauta!
– Et! Varsinkaan kun mää oon niin kiimassa kuin nyt.
– Saatana sun kanssa! Paatko mua saman tien?
– En. Ei tullu kortsuja mukaan. Mennään saunalle.

Keräsimme koivut ja vihdakset kainaloon ja painelimme saunalle. Puhisimme kiukkuisesti ja mutisimme uhkauksia. Jätimme lastin siihen saunan edustalle. Siirryimme eteisen puolelle. Harri avasi heti housunsa pyytämättä ja nojautui siihen matalaan rahiin. Minäkin kiskaisin kovettuneen kullini esiin nahkahousujeni liitingistä. Olisin kyllä toivonut Harrilta pientä vastustelua, mutta hoidin liukastamisen ja kyrpäni kumituksen nopeasti. Uitin vehjettäni sen jätkän persevaossa tovin. Harri työnteli pyllyään vastaan, ukisi ja huohotti. Otin tukevan otteen hänen nahkatakkinsa hartioista ja tungin terskan sisään. Hän vinkaisi kiihottavasti ja heilautti hiuksiaan. Murahdin:

– Vitun hinttari, ootko valmis kunnon rynkytykseen?
– Helvetin homo-ori, ei susta oo sellaiseen… auts, ai vittu!

Rysäytin pamppuni voimalla sisään koko mitalta. Mies parkaisi surkeasti ja puisteli päätään. Hänen suolensa puristi kaluani tiukasti ja minun pääni sumeni nautinnosta. Sekosin täysin. Älyttömän väkivaltaisessa alistamisen hurmiossa survoin Harrin persettä ja karjuin aivan raivona. Revin hänen hiuksiaan ja hakkasin nyrkeillä kylkiä. Mies uikutti ja ulvoi. En jaksanut pitkään ja lopulta annoin itselleni luvan laueta. Oli tosi ravistuttavia mällien ampumisia. Harri kuiskasi vapisevalla äänellä:
– Jumalauta, äijä, sää oot hullu. Ihan raivopää.
– Niin oon. Onko valittamista?
– Ei, jos saan panna sua yhtä rajusti.
– Totta vitussa. Mää oon sanonut monesti, että kovishomot saa panna mua armottomasti ja milloin vain, kunhan ensin voittavat mut tappelussa.
Harri tyytyi siihen eikä kumma kyllä halunnut yrittää päihittää minua saman tien. En ehkä olisi voittanut, kun olin niin poikki metsätappelusta ja nussimisesta. Tyydyimme pikaiseen siistiytymiseen ja ryhdyimme sen jälkeen vastojen tekoon, saimme aikaiseksi kahdeksan. Hain myös kangen liiterin nurkasta. Hakkasimme kuopat ensin saunan oven eteen ja sitten talon eteen. Asetimme koivut nököttämään kuoppiin. Olivatpa ne soman näköisiä.
Tyytyväisinä hommiimme hörpimme tuvassa pikaiset kahvit ja samalla vaihdoimme muutaman sanan Joonasta ja siitä Karista. Harri tuntui vähän ujostelevan tuntemattomia miehiä. Minä lohdutin häntä, että ei homojen kesken tarvitse arkailla, kunnon miehiähän me kaikki olimme. Hän epäröi, kun oli vasta äsken suostunut homoilemaan eikä oikein tiennyt asiasta mitään. Osaisiko hän toimia oikein? Minä nauroin, että me muut kyllä osasimme. Pääasia, että hän kiihotti itsensä kunnon himokkaaseen taisteluvimmaan. Pöydän ääressä minä samalla laadin juhannuksen kauppalistaakin, ruokia ja juomia. Harri lähti siitä kotiinsa ja lupasi tulla seuraavana päivänä katsastamaan, onko minun kavereistani hänelle vastusta. Naurahdin, hyppäsin autooni ja painuin markettiin.
Juhannusaatto valkeni aurinkoisena. Söin aamiaisen ja tekstasin kotiväelle hyvän juhannuksen toivotukset. Kerroin, etten pääse kotimaisemiin, kun minulle tulee opiskeluaikaisia kavereita kylään. Joonalle lähetin viestin, että joko he olivat päässeet matkaan. Hän vastasi melkein saman tien ja ilmoitti heidän olevan perillä noin puolen päivän jälkeen. Hän vittuili, olemmeko naapurini kanssa valmiit ottamaan turpaan heti, kun he tulevat. Lupasin, että raahaamme heidät niskaperseotteella kuntohuoneeseeni ja hakkaamme heidät siellä. Kerroin, että naapurini on tosi kovanyrkkinen äijä ja tulee osallistumaan pieksämiseen, että varokaa vain. Uho tuntui niin mukavalta, että oli pakko hieraista haarojani.
Siistin vähän paikkoja, vedin saappaat jalkaan ja kävin pihalla katsastamassa, kuinka juhannuskoivuni jaksavat. Kaikki näytti ihan hyvältä. Harri tuli puolelta päivin ensimmäisenä – ilokseni seksikuteet valmiiksi päällä, ei mitään juhlatamineita siis. Hän toi tuliaiseksi kossupullon, vaikka ei olisi tarvinnut. Hörpimme kuitenkin vain kahvia, kun emme halunneet humaltua liian aikaisin.
Vähän ennen yhtä vieraat ajoivat autollaan pihaan. Menimme Harrin kanssa nahkatakeissamme ja saappaissa ulos vastaanottamaan tyyppejä. Joona oli kuskina, vieressä istui harteikas komea Kari – en tunnistanut häntä opiskeluajoiltani – molemmilla oli nahkatakit. Syy, miksi he eivät heti nousseet autosta, oli se, että he vetivät kouriinsa vaparihanskat. Kun he lopulta pääsivät autosta, harpoin Joonan luo ja kaappasin hänet halaukseen. Ja mitä teki hän? Veti nyrkillä täysillä minua vatsaan ja karjaisi:
– Vittu saatana, hienoa nähdä pitkästä aikaa!
– Auts! Hiton hilpeä tervehdys, perkeleen mulkku!
– Hah, itse uhkailit turpaan vedolla heti alkajaisiksi. Tässä on muuten Kari.
– Terve. Aiotko sääkin lyödä heti? kysyin virnistellen.
– Hehe, en taida kehdata ihan vielä, iso komea mies hymyili ujosti.
– Tässä on muuten mun naapuri Harri. Helvetin kova tappelija.
Tyypit tervehtivät uteliaina, toisiaan selvästi vastustajina arvioiden. Joona ja Kari vilkuilivat pihapiiriäni ja kehuivat sitä, erityisesti juhannuskoivujani. He kaivoivat peräluukusta kumisaappaat jalkaansa ja ottivat muut matkatavaransa. Opastin heidät yläkerran toiseen kamariin. Kun he purkivat tavaroitaan, minä valmistin alhaalla pienen vaatimattoman lounaan. Kyselin Harrilta:
– Miltä jätkät susta tuntuvat?
– Hiton komeita äijiä. Se Kari on melkoinen lihaskimppu. Onko varma, että se tykkää hävitä tappelut?
– Niin Joona sanoi. Vaikea sitä on minustakin uskoa. Haluatko silti kokeilla ekana tapella sen kanssa?
– Uh, ehkä joo. Jos en sun kanssa saa?
– Et. Mää aion tapella Joonan kanssa. Vanhojen aikojen muistoksi.
Pojat tulivat alas ja me kaikki neljä kävimme pöytään. Ruuan kanssa otimme olutta. Juttelimme tulevista päivistä – ja öistä. Että mitä kullakin oli mielessä ja toiveissa. Tietenkin tappeluita ja panoja kaikki odottivat. Juttelua säesti saappaiden hieroutuminen pöydän alla niin, että kiima alkoi haista mukavasti. Sovittiin, että porukalla painittaisiin myöhemmin saunomisen yhteydessä. Sitä ennen tapeltaisiin vaparihanskat kaikilla kourissa kuntohuoneessani, pareittain eli Joona ja minä, koska meillä oli jo ehtinyt tulla ikävä toisiamme, sekä Harri ja Kari uusimpina porukassa. Periaatteena oli ’voittaja panee antautunutta’.
Tutustuimme myös tarkemmin toisiimme. Kukin esitteli itsensä. Kari oli 28 vuotta, ensihoitaja ambulanssissa, mikä oli hyvä mahdollisia taisteluvammoja ajatellen. Joonan kanssa he olivat löytäneet toisensa Löydä tappelija -sivustolta. Ennen armeijaa Kari oli kuulunut jengiin, joka harrasti katutappeluita, ja oli porukkansa kovanyrkkisimpiä. Sitä hän ei osannut – tai halunnut – selittää, miksi hän nykyään tykkäsi hävitä ja tulla nöyryytetyksi kamppailuissa. Hän vain hymähti, tiesimmekö muka me muutkaan, miksi me tykkäsimme tapella ja voittaa. Emmehän me tietenkään osanneet selittää sitä, ainakaan tyhjentävästi.
Kun esittelyt ja ruokailu oli hoidettu, tupani alkoi haista tappelukiimalle, nahkatakeille ja kumisaappaille. Joona rykäisi lopulta:
– Eiköhän tässä ole jo, saatana soikoon, jaariteltu tarpeeksi. Mää haluan jo vetää Juhaa turpaan.
– Okei. Tehdäänkö niin, että me tapellaan ensin Joonan kanssa ja te kaksi katsotte sivusta.
– Sopii, Kari nielaisi. – Aiotteko panna saman tien?
– Ei, kun tehdään niin, että te tappelette heti perään ja nussitaan sitten kaikki yhtä aikaa, Joona määräsi.
Se sopi kaikille. Harri vain huomautti, ettei hänellä ole omia vaparihanskoja. Lupasin hänelle omani, kunhan olisin hakannut Joonan, joka päästi ivallisen hörönaurun. Päätimme välttää päähän kohdistuvia iskuja, kun meillä ei ollut pääsuojuksia. Lyönneistä vyön alle ei sovittu mitään – ihan tarkoituksella, hymyilimme vain pirullisesti. Lisäksi kiimakuolaa nieleskellen sovimme, että tappelut käytäisiin nahkatakeissa ja kumisaappaissa, vaikka siinä hiki tulisikin.
Siirryimme kuntohuoneeseeni, joka sai kohtuullisia kehuja. Harri ja Kari menivät seisomaan seinustalle. Me Joonan kanssa vastakkain painimatolle. Meillä oli melkoinen uho päällä. Irvistelimme uhkaavasti ja kiersimme toisiamme nyrkit pystyssä. Olin melkoisen kiimaisessa hurmoksessa, vereni kiersi lujaa ja levitti kaikkia taisteluhormoneja lihaksiini. Äkkiä Joona kävi hyökkäykseen kuin herhiläinen. Iskuja sateli suojaukseeni, läpi pääsi muutama lyönti vartalooni. Sain nopeasti oman hyökkäysvaihteeni päälle. Seurasi hurjaa ja samalla epämääräistä iskujen vaihtoa molemmin puolin. Upeita mäiskähdyksiä vastustajaan, huhuh. Kumpikin huohotti ja hikoili. On aika raskasta pomppia saappaissa ja nahkatakeissa. Mutta hurmoksellista se oli! Iskut toisen nahkakuteisiin kuulostivat ja tuntuivat aivan mahtavilta, miehekkäiltä.
Joona yritti potkaista minua mahaan, mutta onnistuin nappaamaan hänen saappaansa kainalooni ja työnsin hänet kumoon. Syöksyin hänen päälleen ja aloimme raivoisan mattopainin. Siinä vaiheessa vasta ehdin kiinnittää huomiota katselijoihimme, he huutelivat innoissaan. Painimme kesti ja kesti, olemme molemmat Joonan kanssa periksi antamattomia. Hallitsimme painia vuorotellen. Puuskutimme naamat hiessä ja julmassa irveessä. Nahkatakit ja kumisaappaat natisivat väännöissä. Vaikka minulla seisoi kalu täydessä kukoistuksessa, aloin olla aika poikki. Päätin, että tappelu saa riittää. Ponnistin viime voimillani ja panin Joonan tiukkaan lukkoon, josta hän ei enää päässyt. Hän puuskutti allani:
– Ääh. Vittu saatana. Sää voitit!
– Jumalauta, oon mää vain aika kova jätkä, hehkutin hiki otsalta tippuen.
– Haista paska! Antauduin, kun mun alkoi tehdä mieli sun kyrpääs.
Kommentti aiheutti meissä muissa hillittömän naurukohtauksen. Nousimme ylös ja kietouduimme väkevään halaukseen. Suutelimme ja hinkkasimme reisiä toistemme haaroihin – Joonan vehje tuntui tosi kovalta ja isolta. Kari keskeytti meidät:
– Okei, jätkät, irti! On seuraavan tappelun aika.
Naureskelimme ja minä irrotin omat hanskani. Ojensin ne Harrille ja valitin, että ne on vähän hikiset. Hän ei aikonut välittää siitä. Siirryimme Joonan kanssa kaulakkain sivummalle. Jätkät kävivät vastakkain matolle nyrkit pystyssä. Vähän minua hirvitti Harrin puolesta. Kari on jonkin verran isompi, harteikas ja osasi näyttää helvetin pahaenteiseltä. Hän kävi vauhdilla Harrin kimppuun tiukalla iskusarjalla. Naapurini perääntyi ja hänen suojauksensa oli minusta puutteellista. Karjuin hänelle, että nostaisi suojauksensa ylemmäs – ei vaikutusta. Paitsi että hän ryhtyi nyt hyökkäykseen. Hemmetin sekavaa iskujen vaihtoa. He olivat melkein kiinni toisissaan ja mahtuivat hakkaamaan vain toistensa kylkiä. Melkoista ähellystä silti.
Kari sitoi vastustajansa käsivarsiensa puristukseen ja yritti heittää tämän mattoon. Se oli kylläkin Harri, joka onnistui kamppaamaan Karin maahan. Jätkät kierivät toisiinsa takertuneina ympäriinsä. Hirmuinen puuskutus ja kiroilu täytti huoneen. Joona alkoi pomppia ja huutaa kannustusta kaverilleen. Ja minä omalleni. Sen seurauksena me kaksi miestä ryhdyimme tönimään ja nahistelemaan keskenämme. Siksi emme nähneet poikien ottelun päätöksestä kuin ihan lopun, jossa Harri istui Karin rinnan päällä ja veti hiuksista tämän päätä haaroihinsa. Sieltä kuului Karin puuskutus, että hän antautuu.
Kun tyypit pääsivät ylös, hakkasimme kaikki hilpeinä toisiamme selkään. Jakelimme kehuja mahtavista taisteluista. Karikin puuskahti:
– Tuo Harri on helvetin kova tappelija. Ihan yllätyin.
– Sinä se vasta kova oot, Harri punasteli saamiaan kehuja. – Ja lyöt helvetin kovaa. Mulla on varmaan kylkiluita poikki.
– Mää voin kohta tarkastaa ne, Kari hymyili.
– Joo, mutta nyt nussitaan, Joona heläytti ja väläytti minulle virnistelevän hymyn.
– Jep, perseet paljaaksi ja kyrvät esiin. Välineitä löytyy tuosta lipastosta, opastin.
Valmistelut oli nopeasti hoidettu. Joona kävi kontalleen yhden peilin eteen, jotta voisi katsoa panoa. Minä asetuin hänen peräänsä saappaat ristissä hänen saappaidensa päällä. Kari puolestaan meni makaamaan selälleen vähän meidän taaksemme niin, että en pystynyt seuraamaan heidän nussimistaan – kuulin sitten kyllä. Tungin kivikovaa moloani Joonan ahteriin sitkeydellä ja toisaalta voimalla. Kaverini köyristeli selkäänsä ja puisteli päätään tukka heilahdellen. Hän turskautti huohotuksensa keskeltä:
– Vittu perkele, ku tuntuu hyvältä! Ooh… uijui.. ai… Mää oon kaivannut sun kyrpääs.
– Ja mää sun kanssa tappelemista ja uuh… kyllä tätä persettäkin.
– Ai jumalauta! Just siinä, pysähdy! Mieletöntä! Nylkytä sitä kohtaa! Mää haluan runkata.
Nitkutin pienesti terskaa toivotussa kohtaa. Joonan suoli supisteli mielettömästi. Hän tarttui sojottavaan kyrpäänsä ja runkkasi raskaasti huohottaen sekä kiroillen. Hän kähisi:
– Uhuh, nyt saatana lentää. Saanko ampua mällit matolle?
– Siitä vaan. Siivoat sitten.
– Joo joo. Ai vittu, jumalauta, nyt lähtee… aarghh… ai saatana…
Hän ruiski mällinsä painialustalle. Samalla hänen suolensa puristui tiukasti kullini ympärille ja sai aivoni nyrjähtämään nautinnosta. Aloin nylkyttää persettä aivan raivona. Painauduin Joonan selkään. Nahkatakit ja saappaat nitisivät ja narisivat. Nivuseni iskeytyivät pakaroihin kiihtyvällä tahdilla läiskähdellen äänekkäästi. Peilistä näin Joonan suun roikkuvan ammollaan. Hakkasin hänen kylkiään ja revin hiuksia. Sitten maailmani räjähti. Jättiläiseksi paisunut kyrpäni täytti kortsun kymmenillä laukauksilla – ainakin siltä tuntui. Ihan sekopäisenä jäin huohottamaan Joonan selkään.
Siinä kuulin toisen parin äänekästä kiroilua ja iskujen läiskähdyksiä. Käänsin päätäni ja näin Harrin etunojapunnerruksessa Karin päällä. Pakarat vain viuhtoivat Karin alapäässä ja tämän kumisaappaat puristivat Harrin pään väliinsä. Kumpikin survoi kouralla toisen naamaa sen, minkä pystyi. Pian Harri karjui:
– Jumalauta, nyt lähtee, nyt lentää! Aarrgh…
– Saatanan sälli, anna tulla, Kari hihkui naama irvistellen kuin tuskassa.
Ja Harri tuli. Ja lysähti vastustajansa päälle selvästi kaiken antaneena. Kun he pääsivät irti toisistaan, me Joonan kanssa olimme jo pystyssä. Täytyypä sanoa, että joka äijän naama loisti tyytyväisenä ja hymyt olivat herkässä. Kielsin tyyppejä käymästä suihkussa tai edes alapesulla, sillä minusten miesten kuuluu äskeisen tapaisten tappelujen jälkeen haista mieheltä. Peseytyisimme vasta saunassa. Kaikki yhtyivät ajatukseen naureskellen ja kusellä käytyämme siirryimme tupaan ryyppäämään. Jälkipeli oli hauskaa, mutta myös kiimaisen uhoavaa. Hieroimme saappaita pöydän alla edelleen. Tunnelma oli vapautunut ja hilpeät jutut lensivät. Kari paljastui melkoiseksi hauskojen juttujen kertojaksi. Raisu tappeleminen ja panot hävittävät kaiken vieraskoreuden ja ujostelun.
Ryhdyin siitä pesemään uusia perunoita kiehumaan. Katoin pöytään salaattia, leipätarpeita ja silliä sekä graavattua lohta. Samalla suunnittelimme juhliemme jatkoa. Saunomisen yhteydessä painisimme alastomina vain saappaat jalassa. Taistelupareiksi sovittiin Kari ja minä sekä Harri ja Joona. Intoilimme ja uhosimme suorastaan riemuissamme. Hyvä että maltoimme syödä. Kahvin jälkeen keräsimme mukaan viinaa, lantrinkia ja olutta.
Painelimme saunalle. Sain tulet kiukaan ja padan alle. Riisuimme alastomiksi, jätimme vain saappaat jalkaan. Olimme kiihdyttävää katsottavaa, neljä lihaksikasta miestä, varsinkin Kari. Hänen kullinsa näytti yllättävän pieneltä ruumiin kokoon nähden, meillä muillahan oli kunnon vehkeet. Istuimme penkille saunan edustalle ja nautimme alkuillan auringosta, savun hajusta ja juhannuskoivujen tuoksusta. Ryypiskelimme rauhallista tahtia ja nostimme maljoja suomalaiselle kesälle.
Kävin lisäämässä puita tulipesiin ja palasin penkille. Painiparini Kari istui vieressäni. Hän painoi saappaansa vartta minun saappaaseeni ja minä painoin takaisin. Nitkutimme varsia vastakkain. Kiva kiimanpoikanen solahti väliimme. Samaa tuntui tapahtuvan Harrin ja Joonan välillä. He kähisivät toisilleen ja ryhtyivät läpsimään toisiaan. Me Karin kanssa äidyimme puskemaan toisiamme olkapäillä. Äkkiä nappasin kiinni hänen kyrvännysästään ja aloin vittuilla:
– Jumalauta, miten soma kulli. Ja vitun pieni. Minkä kokoiseksi se kovettuu?
– Haista paska, jättikyrpä. Pilkkaatko sää mun miehisyyttäni?
– Joo. Meinaan eipä oo sun miehisyydellä juurikaan mittaa. Mitä se on? Kymmenen senttiä, ilkeilin.
– Sentin pitempi, saatanan mulkvisti, Kari ärähti ja tyrkkäsi minua niin, että meinasin pudota penkiltä.
– Haa, mulla on yhdeksän senttiä pitempi, tönäisin takaisin.
Samassa Harri ja Joona kaatuivat nurmikolle siihen saunan edustalle ja aloittivat rajun näköisen painin. Kari kaappasi minut niskalenkkiin ja alkoi vääntää kohti nurmea. Työnsin olkapäälläni meidätkin nurmeen ja niin pääsimme mekin kamppailemaan tiukoissa väännöissä. Tunsin heti, että tämä sälli on tosi vahva. Kullin koko ei tosiaan kerro miehen voimista. Niistä sain kuitenkin hurjan taisteluvimman päälle ja paiskoin vastustajaani mennen tullen, saappaat vain viuhuivat ilmassa. Kari pani vastaan parhaansa mukaan, ähisi ja murisi kirouksia. Rakastin hänen lihastensa kovuutta, kun ne yrittivät kahlita minua. Yhdessä välissä Harri ja Joona kaatuivat meidän ylitsemme. Minä hermostuin ja potkin saappaillani heitä kauemmas. Joona karjui, että kerjäänkö minä turpaani. Käskin hänen tukkia oma turpansa ja keskittyä voittamaan Harri. Kari käytti keskeytystä hyväkseen ja pääsi päälleni. Hän survoi kourallaan naamaani. En tykännyt siitä ja paiskasin hänet mahalleen. Hetkessä olin hänen selässään ja seisova kaluni hänen pakaroillaan. Pakkohan minun oli siinä vähän nylkyttää. Ja kiskoa häntä tukasta. Kari kiroili ja uikutti muka tuskissaan. Sähisin:
– Vitun mamis, helkkarin pikkukyrpä, sattuuko suhun pieni tukistus?
– Sattuu! Saatanasti!
– No sittenhän sää antaudut.
– Joo, joo.
– Kerjää armoa!
– Armoa! Pliis, lopeta. Sää oot kovempi.
Armahdin. Sivusilmällä huomasin, että Joona istui Harrin rintakehän päällä ja tämä siveli kaikessa rauhassa voittajansa kumisaappaita. Heidänkin ottelunsa oli ratkennut. Nousimme ylös ja Kari vilkaisi seisokkiani. Hän hönkäisi:
– Jumalauta, miten iso. Pitkä ja paksu.
– Ja kohta se täyttää sun säälittävän persees.
– Ei saatana! Perse takuulla repeää.
– Voit olla varma siitä, raukkis.
– Joo, varo vain, Juha rynkyttää niin raivopäisenä, Harri naurahti. – On kokemusta.
Komensin koko porukan saunatiloihin palkintopanoille. Ojensin Joonalle liukkarin ja kortsun. Otin itsellenikin. Pojat menivät löylypuolelle. Pyysin heitä lisäämään samalla puita tulipesiin.
Käskin Karin nojaamaan pieneen rahiin ja näyttämään perseensä. Läiskin pakaroita hetken, kunnes maltoin liukastaa reiän enkä mitenkään hellästi. Jätkä köyristeli ja valitti mukavasti. Kumitin kaluni ja asetin terskan reiälle, jossa hetken kiusoittelin pantavaani. Hän urahteli vaimeasti ja mutisi:
– Vittu, pitääkö tässä pitkäänkin odotella? Eikö sussa oo miestä ottaa toista äijää?
– Saatanan pikkukyrpä, alatko sää isotella! Kohta sää kiljut itku kurkussa, vitun hinttihuora.
Samassa survaisin vehkeeni sisään puoleen väliin varttani. Ja Kari totisesti kiljui ja pomppasi melkein pystyyn. Löin häntä kylkeen, tartuin hiuksiin ja painoin pään alas voimalla. Kyykistyin sen verran, että sain saappaidemme varret hieroutumaan toisiinsa. Työnsin loputkin kyrvästäni suoleen. Kari vapisi ja uikutti itkuisesti. Ensin vetelin hetken pitkillä rauhallisella vedoilla, mutta en kovalta kiimaltani malttanut jatkaa sitä. Aloitin hurjan rynkytyksen, kun tykkään alistaa perseitä väkivaltaisesti. Pantavani ärjyi kirouksia ja kouristeli kuin tuskissaan. Hänen selkälihaksensa värähtelivät kiihottavasti. Läiskin häntä joka puolelle ja samalla kiihdytin kyrpäni vauhtiin. Huohotin raskaammin kuin painiessa. Kun tunsin laukeamisen lähestyvän, karjuin:
– Uuh… vittu saatana, senkin homohuora… aah aarggh… mitätön pikkukulli… nyt saat kyrpää… nyt tulee, nyt…
Kortsu täyttyi mälleistäni. Vetäydyin Karista ja hän voihkaisi kohottautuessaan seisomaan. Otin kortsun ja hieroin sen sisällön tyypin naamaan. Hän murisi epämääräisiä ja tarttui pieneen kaluunsa, joka seisoi piukeana. Hän yritti runkata sitä, mutta löin hänen kouransa syrjään. Polvistuin Karin eteen ja otin kalun imuhoitoon. Sivelin hänen lihaksikkaita reisiään ja saappaita. Ei kestänyt kuin hetken, kun hän ampui suuni täyteen spermaa. Syljin ne hänen napaansa. Nousin ylös ja Kari kaappasi minut tiukkaan halaukseen:
– Ei jumalauta, en odottanut, että sää imisit mut tyhjäksi. Kiitos.
– Kiito itsellesi. Olit mahtava pantava. Toivottavasti en satuttanut sua liikaa.
– Voi et. Kestän rajumpaakin käsittelyä, vaikka helvetin kova tyyppi sää oot.
Suutelimme hellästi. Löylyhuoneesta kuuluvista äänistä päätellen sielläkin alettiin olla valmiita. Hetken päästä Harri ja Joona ilmestyivät näkyville ja varsin tyydytetyn oloisina. Siirryimme taas pihalle oluiden kera. Kehuimme ja naureskelimme menollemme. Ja tietysti vähän muksimme toisiamme ja pullistelimme lihaksia. Täytyy sanoa, että olomme oli hieno. Se oli miehekkään upeaa juhannusjuhlintaa suomalaisessa maalaismaisemassa. Jatkoimme saunomalla perusteellisesti. Vastat läiskivät hikisiä kroppiamme. Nauru raikasi ja kiroilukin kieltämättä. Yhdessä välissä jäimme Harrin kanssa kahden lauteille ja kysyin hänen tuntemuksiaan:
– Miltä on tuntunut tapella noiden jätkien kanssa?
– Aika komealta. Joona on tosi kova vastus. Tuota Karia vähän ihmettelen. Kova lyömään ja silti haluaa hävitä.
– Meillä kaikilla on omat omituisuutemme. Entä paneskelut?
– Karin paneminen oli mahtavaa. Semmoinen lihaskimppu kiemurteli ja valitti kuin ansaan jäänyt jänis. Joona oli ehkä turhan raju mun makuun.
– Mitä vittua? Rajumpiko kuin mää?
– Ääh, ehkä samanveroinen. Päästäänkö me paneskelemaan kahdestaan?
– Ei varmaan enää tänään. Tuskin kukaan jaksaa. Ehkä huomenna? Jos siis pääset jatkamaan juhlintaa.
– Joo, pääsen mää. Ei miellä oo mitään erityistä. Vanhukset lähtivät sukuloimaan.
Olimme puolen yön lähestyessä kaikki jo kohtuullisen päissään. Harri hiipi siitä kotiinsa luvaten tulla seuraavana päivänä jatkamaan. Me muut siirryimme tupaan ottamaan iltapalaa ja sitten painuimme pehkuihin nukkumaan.
Aamulla heräsin ensimmäisenä. Vain lievä krapula tuntui kehossani. Vedin kalsarit jalkaan ja painuin alakertaan keittämään kahvit ja järjestämään aamiaista. Ulkona näytti aurinkoiselta. Huhuilin vieraitani tulemaan syömään. Alas tuli kaksi krapulaisen rumaa miestä ja kummallakin näkyi mukavaa pullotusta alkkareissa – varsinkin Joonalla. Asetuimme pöytään. Joona potki minun jalkojani ja ärähti:
– Mitä helvettiä! Miksei meillä ole kumpparit jalassa?
– Aah, hittolainen, nämä aamuaivot ei tajunnu, että jotain puuttuu, naurahdin. – Ennen kuin menemme etsimään niitä, mietitään, mitä haluaisitte tänään tehdä?
– Höh, typerä kysymys. Tietenkin tapella ja nussia.
– Just. Aamupainit ja panotkin tekisivät nyt terää, Karikin sai mutistua turpeasta naamastaan.
– Pitäiskö odottaa, että Harrikin ehtii mukaan?
– Soita sille, että missä se viipyy, Joona komensi.
– Siinä on muuten komea sälli. Ja kova tappeleen, Kari aavistuksen piristyi.
Soitin heti. Uupunut ääni vastasi:
– Mmmh… Harri.
– Missä vitussa viivyt? Me täällä odottelemme malttamattomina.
– Pitäisikö tuoda jotain?
– Ei me tarvita kuin sut ja sun saappaat.
– Hei, kysy siltä, onko sillä potkupalloa. Voitais ottaa väkivaltainen peli, Joona hihkaisi.
– Mää kuulin tuon. On mulla. Otan sen mukaan.
Harri tuli vartissa. Nahkatakki päällä ja saappaat jalassa sekä pallo kainalossa. Hän moikkasi meitä ja istui pöytään. Hän sanoi:
– Siellä on melko kuuma päivä. Pelatessa voi tulla hiki.
– Riisu liiat kuteet. Muutenkin peliasu voi olla uikkarit ja kumisaappaat, ehdotin.
– Joo, lihakset näkyviin ja hikipintaan! Joona hihkaisi.
– Millaiset säännöt? Kari halusi tietää.
– Ei minkäänlaiset. Vastustajaa turpaan ja kyrpää perseeseen.
– Entä joukkueet?
– Ei niitäkään. Jokainen pelaa omaan pussiin ja kaikkia muita vastaan.
Säännöt aiheuttivat yleistä hirnuntaa. Pöytään ilmestyi oitis kossua ja lantrinkia. Porukka tarvitsi dopingia, joka kyllä sitten maistuikin. Krapulan oireet hävisivät ja tilalle nousi mahtava tappelu-uho. Parin paukun jälkeen sonnustauduimme peliasuihin – minulla tiukat pyöräilyshortsit ja saappaat.
Sitten vain kaljaa mukaan ja pihalle. Autotallin ovi sai toimia maalina. Pallon omistajana Harri sai suorittaa avauspotkun. Siitä seurasi villein ottelu, jonka koskaan olin nähnyt tai johon osallistunut. Kun joku sai pallon haltuunsa, hän sai muut tyypit kimppuunsa; potkuja kintuille, repimistä, nyrkkien iskuja, kamppaamisia, painia nurmella ja villiä hihkumista törkeinä kiroiluineen. Hemmetin raivokasta ja samalla riemukasta menoa! Kunnon kiiman nostatusta.
Ainoa, joka onnistui potkaisemaan maalin, oli Joona. Kari syöksyi saman tien hänen kimppuunsa ja kaatoi maahan. He äityivät hurjaan painiin ja pyörivät ympäriinsä. Saappaat vain potkivat nurmea. Minä katsoin heitä nojaten käsillä polviin ja puuskuttaen yltäpäältä hiessä. Harri-piru käytti tilannetta hyväkseen ja taklasi minut rajusti kumoon. En jäänyt makoilemaan, vaan tähtäsin makuulta kovan potkun hänen kintuilleen. Hän menetti tasapainonsa ja kaatui viereeni. Kävin heti hänen kimppuunsa. Tarrasimme kuin raivopäät toisiimme ja aloimme villin taistelun. Jumalauta, miten mahtava taistelu! Lihaksikkaat kropat painuivat hikisinä toisiinsa. Kumpikin ponnisteli lihakset tiukkoina ja ankarasti huohottaen. Yhdessä välissä pääsin hänen selkäänsä ja kaappasin hänen kaulansa tiukkaan puristukseen kyynärtaipeeseeni. Karjuin hänen korvaansa:
– Jumalauta perkele, nyt antaudut, saatanan jätkä!
– Vittu, en ikinä! Harri turskautteli kireistä leukaperistä ja rimpuili voimiensa takaa otteessani.
– Saatana, kyllähän luovutat. Mun kyrpä räjähtää kohta! sähisin ja samalla kiskoin toisella kädellä hänen tukkaansa.
– Äh. Uuh… no siinä tapauksessa. Sää voitit.
Vapautin Harrin otteestani. Siinä tulin katsahtaneeksi toisen taisteluparin tilannetta. Kari yllättäen istui Joonan rinnan päällä ja läpsi tätä naamaan. Hän kiroili hirmuisesti ja herjasi Joonaa luuseriksi. Tämä taas uhkasi uusintaottelulla ja kunnon turpaanvedolla. Hihkaisin:
– Panopaussi! Porukka kuntohuoneeseen.
Me neljä uupunutta ja hikistä taistelijaa vaelsimme naureskellen sisälle. Kittasimme olutta ja taisi siinä kossupaukkujakin mennä. Kuntohuoneessa otin esille panovälineitä ja heitin ne peilin eteen. Ennen kuin Joona ehti tarttua niihin, näin hänet polvillaan Karin edessä lutkuttamassa sitä pientä kyrpää ihan himona. Hän siveli ja puristeli kaverinsa välkähteleviä saappaita. Kari antoi tukasta repien Joonan päälle vauhtia ja murisi vittumaisuuksia imijästään. Karin vartalon nytkähtelyistä päättelin hänen ampuvan parhaillaan speguja ja Joonan nielevän ne kaikki. Kari on yliherkkä, tulee nopeasti.
Sitten Joona kaappasikin kiinni nussijansa saappaisiin ja kaatoi hänet mattoon. Ihan Harrin ja minun eteen. Minä olin juuri tunkemassa pamppuani Harrin perseeseen. Siinä Kari ja Harri olivat nelinkontin naamat vastakkain. He irvistivät toisilleen, kun me panijat tungimme molojamme heidän peräluukkuunsa. Joona hihkaisi:
– Nyt annetaan jätkille kunnon kyydit vai mitä, Juha?
– Totta helvetissä! Nää muistelee näitä panoja vielä vanhainkodissakin, hörähdin mielikuvaa.
– Haistakaa paska, tuli kummankin pantavan suusta.
Me rynkytimme heitä vaihtelevalla rytmillä, hidasta pitkää nopeaa. Harri ja Kari tuijottivat toisiaan irvistellen tai peilistä hurjaa panoa. He horjahtelivat ja pärskivät suut ammollaan. Oli tosi kiihottavaa katsoa edessä nussivaa Joonaa, hänen raivoisia ilmeitään ja huohotustaan. Välillä vilkaisin peiliin ja ihailin omaa menoani, lihakset värähtelivät, saappaat välkähtelivät, kyrpä hyökyi edestakaisin. Ja että Harri uikutti! Alistajan uhrin täytyykin valittaa, siitä saa lisää hurjuutta. Paukutin ihan hulluna, aivot nyrjähtivät, en meinannut saada henkeä. Sitten tunsin mällien lähtevän liikkeelle, en pidätellyt. Kiskoin Harria tukasta ja karjuin yhtä huutoa. Muutama raju survaisu ja niin tyhjenin siemenistä.
Joona tuli melkein samaan aikaan. Nousimme ylös emmekä ehtineet huomatakaan, kun Harri pomppasi pystyyn, kumitti kalunsa ja survaisi sen rajusti Karin takalistoon. Pantava karjui:
– Saatanan, jätkä, nyt tuli turpaan, että veri lentää!
– Siinähän yrität, pikkumulkku! Harri sähisi, hakkasi nyrkeillä Karin kylkiä ja jatkoi rynkytystään entistä hurjemmin.
Me Joonan kanssa katsoimme menoa hetken ja sitten kaulkkain naureskellen vetäydyimme tuvan puolelle. Ryhdyimme kittaamaan olutta. Pöydän alla Joona nitkutti saappaitamme ja huokaisi:
– Vitun upea juhannus. Kiitos Juha.
– Höh. Kiitos itsellesi. Ja Karille.
– Ja Harrille. Siinä sitten melkoinen mies. Mistä löysit sen?
– Tuosta naapurista. Innostuttiin sitten painimaan kyrvät pystyssä.
Äänistä päätellen kuntohuoneessa tuli valmista. Kohta Kari ilmestyi tupaan raahaten tiukassa otteessa Harria kainalossaan ja rutaten kouralla tämän naamataulua. Kummankin ilme loisti tyytyväisyydestä. He istuivat pöytään ja loihdin heillekin oluttölkit. Aloimme pohtia tulevaa ohjelmaa. Painia ja panoja kaikki kannattivat, mutta päätimme ensin ottaa aurinkoa nurmella. Samalla minä grillasin uunissa läjän makkaroita, jotka tarjosin pussipottumuusin kanssa.
Ruokailun jälkeen siirryimme pihalle vain uikkareissa ja kumisaappaissa, juomia mukana. Rasvasimme toisemme aurinkovoiteella – kiihottavaa hommaa. Makoilimme rentoina auringon palvottavina ja lihaksiamme pullistellen. Olimme ainakin minusta komeita sällejä katsella. Keskustelu lainehti päämäärättä aiheesta toiseen. Kiinnostavaa oli kuulla Karin kokemuksista ambulanssissa. Minua vähän moitittiin, etten ollut tehnyt kasvimaani eteen mitään. Sanoin, että olin muuttanut taloon liian myöhään sen kesän istutuksia ajatellen ja että viljelyn aloittaisin seuraavana keväänä. Välillä jaksoimme ponnistautua jaloillamme ja heitellä pari kierrosta tikkaa. Juomaa kului ja nousuhumala tuntui mukavalta.
Siinä vaiheessa, kun Kari ryhtyi potkiskelemaan Harrin saappaita ja mutisemaan kostouhkauksia kaverini yllätyspanosta, keksin ehdottaa saunan lämmittämistä. Juhannuspäivä oli jo ehtinyt pitkälle iltapäivään. Ehdotukseni sai kannatusta, kuten myös Karin lisäys, että painisimme porukalla kaikki kaikkia vastaan munat paljaina, siis käytännössä yhdessä läjässä ja varmaan kyrvät pystyssä. Innostuimme saman tien nauramaan, töniskelemään ja vittuilemaan toisillemme. Painelimme saunalle ja saimme porukalla tulet syttymään kiukaan ja padan alle.
Sitten vain uikkarit ja vastaavat pois ja saappaat välkähdellen marssimme saunan edustalle. Siinä pullistelimme lihaksia toisillemme uhkaillen turpaanmätöllä. Sovimme kuitenkin, että ilman hanskoja emme lyö ainakaan päähän. Emme kuitenkaan meinanneet päästä tappelun alkuun, ehkei kukaan keksinyt mistä tyypistä aloittaa. Joona toimi ensimmäisenä, hän yritti kaapata niskalenkin Harrista. He teutaroivat hetken pystypainissa, kunnes minä loikkasin heidän kimppuunsa ja kaadoin meidät kaikki maahan. Karikaan ei viivytellyt enää, vaan hyppäsi sekaan. Alkoi mahtava naurun ja ärräpäisten uhkausten säestämä rähäkkä. Kiimaista, kovien lihasten vääntöä. Puuskutusta ja hikoilua. Kertakaikkisen sekavaa taistelua. Kukaan ei tiennyt, kenen kylkiä milloinkin hakkasi, kenen tukkaa repi, kenen kullia puristi. Kaikilla seisoi ihan täysillä. Joona puuskahti viimein:
– Ei vittu, nyt on saatava persettä ja heti!
– Joo, Tehdään juna, Kari hihkaisi. – En oo koskaan ollut sellaisessa.
– Mikä se sellainen on? Harri kysyi ihmeissään.
– Ollaan jonossa ja kyrpä edellisen äijän perseessä, valistin innoissani ajatuksesta.
Pomppasin hakemaan liukastetta ja kortsuja saunan eteisestä. Liukastimme kaikkien perseet ja kumitimme kalumme. Pikkukulli-Kari joutui jonon ensimmäiseksi ja sai Joonan kyrvän perseeseensä. Tämä taas sai Harrin suoleensa ja minä survoin itseni naapuriin. Melkoista hekottelua eikä hommasta oikein tullut mitään. Yhteistä rytmiä ei löytynyt millään. Kiimaista se kyllä oli. Äkäistä tiuskintaa, nautinnollista ähinää, jonossa huojahtelua. Sitten Harri pilasi tunnelman murjaisemalla hilpeästi:
– Tämähän on kuin sen muinainen letkajenkka. Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu…
– Turpa kiinni, ärjäisin ja löin häntä takaraivoon.
Muut ratkesivat silti nauramaan ja jono purkautui. Minun kiukkuni ei laantunut, olin sen verran kiimassa. Sain otteen Joonasta – yritin kyllä Harria – ja paiskasin hänet mahalleen nurmeen. Syöksyin hänen selkäänsä ja tungin kankeani pakaroiden väliin. Sähähdin:
– Vittu, jätkä, nosta persettä. Mää haluan nussia ja heti.
– Saatanan kiimainen sonni, määhän en sulle persettä anna!
– Jumalauta, sää pakotat mut raiskaamaan sut!
– Vitun hintti, susta ei oo siihen.
– Eikö muka? Mikä sun perseeseen just tunkee?
Terskani oli jo päässyt suolen suulle. En jäänyt siihen herkuttelemaan, vaan survaisin kullini syvemmälle, vaikka Joona puristi persettään tiukasti. Että hän valitti ja kiroili ihanasti. Ja yritti muka kiemurrella altani – ei päässyt, jos nyt tosissaan yrittikään. Tartuin lujaa hänen lantioonsa ja kiskaisin sen ylos niin, että pääsin paremmin nussimaan häntä. Kullini souti perseessä ihan raivopäisenä. Me molemmat karjuimme vihaisina yhtä vittusaatanaperkelettä. Saappaat olivat taas ristikkäin ja narskuivat panon tahdissa. Hiton kiimaista menoa ja sitä kesti. Loppua kohti lantioni iskut pakaroihin voimistuivat niin, että Joona rojahti mahalleen ja minä hänen hikisessä selässään. Siinä asennossa siemeneni syöksyivät kyrvästä aivoni pimentäen, huhuh.
Joona kieräytti minut viereensä selälleen ja kävi salamana perseeni kimppuun. En oikein edes tajunnut, kun hän työnsi voimalla kyrpänsä sisääni. Tajuntani heräsi, kun hän alkoi mielipuolisella raivolla rynkyttää perseessäni. Innostuin potkimaan saappaillani hänen pakaroitaan, hieroin hänen kumppareitaan omillani, kurotuin läpsimään hänen kiukkuisena vääntelehtivää naamaansa ja hartioita. Kannustin häntä äkäisillä kirouksilla ja valituksilla. Että sen jätkän pamppu teki minulle hyvää! Olin ihan taivaissa. Joona tuli viimein järkyttävin ravistuksin. Hän rojahti päälleni kulli vielä perseessäni. Suutelimme, vaikka emme puuskutukseltamme meinanneet henkeä saada.
Hieman toivottuamme pystyimme keskittymään läheltä kuuluviin kirouksiin, puuskutuksiin ja lätsähdyksiin. Käänsimme päät ja näimme odottamattoman näyn. Harri makasi selällään naamassa vähän verta ja saappaat ilmassa huojuen. Ja mitä ihmettä! Karin pakarat viuhtoivat naapurini haaroissa. Kari pani pikkuisella kullillaan Harria! Molempien saappaat välkähtelivät nussimisen tahdissa. Harrin verinen naama irvisteli hurmiossa ja hän turskahteli:
– Vitun pikkukulli, paa kunnolla! Eikö sussa oo miestä nussimaan toista jätkää?
– Vitun homohuora, turpa kiinni! Kari ärjyi ja läiski Harrin naamaa tosi rajun näköisesti.
Kari on, niin kuin sanoin, herkkä ja niin hän nytkin näytti tulevan saman tien. Harri tarrasi hänen tukkaansa ja ravisteli päätä. Kari kouristeli rankannäköseti ampuessaan mällejään ja putosi Harrin päälle. Ne kaksi hikistä – toinen verinenkin – lihaskimppua kietoutuivat puuskuttavaan halaukseen. Me Joonan kanssa piruuttamme äidyimme taputtamaan kunnon ablodit näytökselle. Hihkuin:
– Ei hitto, pikkukullistahan paljastuu kunnon panomies, tosi hinttari!
– Haista vittu, jätkä. Mää survon sun turpas kohta umpeen, Kari suuttui minulle.
– Jee, kunnon tappelu pystyyn. Nyrkit heilumaan, Joona hihkui.
– Ei sentään. En jaksa, voihkaisin.
– Joo, sauna tekis nyt poikaa, Harrikin ilmoitti voipuneella äänellä ja silitti Karin tukkaa. – Jumalauta sälli, en olis uskonut, että noin pienikin kyrpä voi tuntua saatanan hyvältä.
Ryhdistäydyimme saunan puolelle, jossa Kari varsin hellin käsin pesi veret naapurini naamalta. Lisäsimme puita tulipesiin ja aloimme ottaa palautusjuomia ihan olan takaa. Kehuskelimme toisiamme lässytykseen asti, kunnes kapusimme hikoilemaan lauteille. Siellä tivasimme, miksi Kari oli innostunut panemaan Harria. Kari kertoi:
– No vittu, ku tuo jätkä alkoi olla niin ärsyttävä, niin pitihän mun hakata se.
– Totisesti hakkasit. Olin ihan hätää kärsimässä. Vaikka mahtava tappelu se oli.
– Oli muuten mahtavaa nussia sua. Vaikka yleensä oonkin bottom.
– Hyvin nussitkin. Siis noin niinku bottomiksi.
– Mikset oo koskaan nussinut mua? Joona kysyi vähän ihmeissään.
– En tiedä. Olisitko antanut?
– No jos olisit voittanut mut tappelussa.
– Vittu, määhän pieksän sut milloin tahansa, Kari alkoi jo uhota.
– Stop tykkänään. Nyt pidetään saunarauhaa, komensin, vaikka ehkä olisi ollut kivakin nähdä Karin hakkaavan Joonan.
Kaikki kuitenkin tottelivat minua. Hikoilimme lauteilla rattoisissa merkeissä ja vilvoitellessa viina virtasi. Saunoimme monta tuntia ja tulimme melkoiseen humalaan. Siirryimme taloon ja söimme vatsamme täyteen. Myöhään illalla Harri lähti kotiinsa. Kun hän veti nahkatakin päälleen, älysin, ettemme olleet koko päivänä tapelleet nahkoissa. Kaihoisasti mietin, että ehkä huomenna teemme senkin. Me kolme jäljelle jäänyttä jatkoimme vain hetken ryyppäämistä ennen kuin painuimme ylös untenmaille.
Heräsin taas ensimmäisenä. Hammaspesun jälkeen vedin nahkahousut ja kumisaappaat jalkaan – nahkatakki sai vielä odottaa. Valmistin kunnon aamiaisen kaurapuuroineen ja leipineen ynnä leikkeineen. Kahvinkeittimen poristessa harkitsin poikien herättämistä, mutta päätin antaa heidän nousta omia aikojaan. Heidän oli hyvä nukkua pois krapulansa, sillä he olivat palaamassa illansuussa kaupunkiin.
Harri tuli aika pian ja oli sonnustautunut seksiasuun: kumisaappaat, tiukat farkut, nahkatakki. Hän ei näyttänyt kovinkaan krapulaiselta. Nousin häntä vastaan ja kietouduimme väkevään halaukseen ja suudelmaan – onneksi hän oli pessyt hampaansa. Hän kouri takapuoltani, että nahkahousut natisivat. Ja minä hänen nahkatakkiaan. Ja tietysti hinkkasimme saapasvarsia vastakkain. Harri kysyi:
– Missä jätkät on?
– Nukkuvat vielä. Hyvä vaan, ovat illalla ajokunnossa.
– Jatkammeko tänäänkin villiä menoa?
– Hehe, joko sulla polttelee haaroissa?
– Joo ja nyrkeissä.
– Odotellaan poikia ja kysytään niiden mieltä.
Istuimme pöytään syömään puuroa ja juomaan kahvit. Potkiskelimme toistemme saappaita ja jatkoimme niiden nirhaamista toisiinsa. Ennen kuin tulimme täysin pidättelemättömään kiimaan, pojat tulivat ylhäältä eivätkä olleet kovinkaan krapulaisen oloisia. Päin vastoin he hymyilivät epäilyttävän onnellisina. Ällistyin ääneen:
– Ei jumalauta, jätkät, ootteko te ehtineet jo paneskella?
– Joo. Tuo Kari ujutti nysänsä mun perseeseen, Joona hörähti.
– Mitä? Tappelitteko te jo? En kuullut mitään, hämmästelin.
– Ei tapeltu. Me nussittiin yöllä. Sää kai nukuit jo, Kari ilmoitti tyytyväisenä.
– Ja pantiin molemmin päin. Mää kiinnostuin ton pikkukullista, kun Harri sitä kehui. Ja hyvältä se tuntuikin, Joona hymyili autuaana. – Aion antaa ton nussia mua jatkossakin.
– Hehe, jos et antais, mää raiskaisin sut, Kari virnuili ja muksautti kaverinsa olkapäätä.
Naureskelimme asialle ja aloimme sitten suunnitella päivän ohjelmaa. Minua ja Harria lukuunottamatta muut eivät enää olleet kauhean innostuneita tappeluista. Olivat saaneet riehua viikkojen edestä eivätkä enää oikein jaksaneet. Kullitkin olivat kuulemma jo vereslihalla. Niinpä päädyimme vain juttelemaan kokemuksistamme, jotka kaikkien mielestä olivat olleet parhaimmat ikinä. Keskinäinen kehuminen oli vitun ylitsevuotavaa. Suorastaan ällöttävää, vaikka minunkin täytyi myöntää, että tämän oli ollut paras juhannus koskaan.
Suunnittelimme tulevaakin. Toivotin Joonan ja Karin tervetulleiksi milloin tahansa, yhdessä tai erikseen. Kaverit lupasivat tulla, jos meno olisi yhtä rajua kuin tähänkin asti. Vakuutin, että varmasti olisi, jos se minusta riippui. Harrikin sanoi hierovansa tappelutaitojaan, että pärjäisi paremmin jätkiä vastaan. Nämä vakuuttivat, ettei naapurini taidoissa ollut mitään vikaa nytkään, sen he olivat tulleet tuntemaan. Muutaman tunnin kuluttua jätkät rutistivat minua ja Harria kunnolla, pakkautuivat autoon ja lähtivät.
Seisoimme tovin Harria kanssa pihalla katselemassa heidän jälkeensä. Äkkiä Harri löi minua nyrkillä olkavarteen ja tiuskaisi:
– Missä vitussa sun nahkatakki on? Mää haluan nahkasällien tappelua.
– Jumalauta, mies, mennään heti kuntohuoneeseen, niin saat turpaan.
Matkalla sinne nappasin eteisen naulakosta nahkatakin niskaani. Kuntohuoneessa huomasin, että vieraat olivat unohtaneet vaparihanskansa sinne. Sanoin muka uhmakkaasti Harrille:
– Saatanan äijä, kisko tuosta hanskat kouraas, niin tapellaan nyrkit viuhuen.
– Jumalauta, joo. Mää otan sun nokasta verinäytteen näihin hanskoihin, hän uhosi.
– Perkeleen jätkä, se jää kyllä yritykseksi. Sää joudut ottamaan lukua tässä patjalla.
Hän otti lattialta vaparihanskat. Minä vedin käteen omat hanskani. Ihailimme itseämme peileistä. Hitto, kaksi hemmetin komeaa kovista, nahkakuteissa, tappeluhanskoissa ja kumisaappaissa. Sitten kävimmekin toistemme kimppuun. Tanssahtelimme nyrkit pystyssä toistemme ympäri, huitaisimme muutaman koeiskun, kunnes aloimme mätkiä tosissamme. Hiton rajua taistelua, tuntui, että ilma oli sakeanaan huitovia vaparihanskoja, niiden iskeytymistä vastustajaan, puuskutusta ja hikipisaroita. Siitä tuli mielettömän riemukas tappelu, kunnon kovishomojen yhteenotto. Armoa ei anottu eikä annettu. Harri sai yhden iskun läpi otsaani – päähän ei olisi tosin saanut lyödä, mutta vahinkojahan sattuu – ja minä putosin polvilleni. Hän aikoi juuri syöksyä kimppuuni, mutta onnistuin kierähtämään sivuun ja pomppaamaan jaloilleni. Kai minä vähän raivostuin, sillä aloin aivan saatanallisen pommituksen. Nyrkkini takoivat hurjana Harria, joka joutui peräytymään seinää vasten yhden peilin viereen. Iskin vartalolyöntejä tosi kovaa ja mies joutui taipumaan kaksin kerroin. Hän ähkyi huohottaen:
– Riittää! Riittää jo. Antaudun.
– Saatanan paskiainen. Raukkis. Mää olisin jaksanut hakata sut kunnolla, tuhisin aika uupuneen itsekin.
– Kunnolla sain turpaani jo nytkin. Vittu että sää oot mieletön iskijä. Eihän sulle pärjää pirukaan.
Hengitin syvään ja sain itseni rauhoittumaan sen verran, että pystyin halaamaan Harria. Hän vastasi tiukalla rutistuksella niin, että nahkatakit natisivat. Hän hieroi saappaitamme toisiinsa ja työnsi reittä haaroihini. Lantioni vastasi työnnöillä vastaan. Harmi ettei Harrilla ollut nahkahousuja, olisi ollut kiimaista natisuttaa omiani niitä vasten. Hän kuiskasi:
– Haluatko painia vielä vai paatko saman tien?
– Eiköhän tämä matsi käynyt jo esileikistä. Ainakin kyrpäni on sitä mieltä.
– Ja minä.
– Okei, vitun homohuora, housut polviin ja perse paljaaksi!
Hän totteli nopeasti ja liukasti itse aukkonsa peilin edessä. Minä avasin vain housujen vetoketjun ja otin kovan mulkkuni esiin. Kumitin ja liukastin sen. Työnsin Harrin nojaamaan peiliin, josta pystyimme katsomaan naintiamme. Notkistin polviani ja panin terskan perseaukolle. Yritin päästä sisään, mutta jätkä puristi persettään tiukasti kiinni. Kiukustuin ja hakkasin hänen kylkiään tosi kovaa. Harri valitti, mutta niin vain perse antoi periksi kyrvälleni. Tunkeuduin sisään voimalla ja sitkeydellä. Naapurini voihki ja ähkyi niin nautinnosta ja kivusta. Ja sitä kiroilua! Kullini iloitsi suolen puristuksesta. Sallin itseni kadottaa järjen ja aloitin mielipuolisen rynkytyksen. Karjuin sekopäänä raivokkaita uhkauksia helvetin hinttihuoralle. Nahkakuteet ja kumisaappaat narisivat ja natisivat kiimaisesti. Katsoimme naamojamme peilistä ja näky oli hemmetin hurja, Harrin tuskainen ilme ja minun raivoon vääntynyt pärstäni. En kestänyt pitempään, vaan jumalattomalla tikkauksella mällini purkautuivat tulivuoren lailla kortsuun.
Vetäydyin ulos perseestä voipuneena. Harri kääntyi ja vetäisi nyrkillä minun poskeen. Putosin taas polvilleni, mutta olin niin poikki, etten jaksanut puolustautua. Niin Harri sitten kaatoi minut selälleni ja hyökkäsi päälle. Hän istui vatsalleni ja siinä kumitti sojottavan mulkkunsa. Hän liukasti sen pikaisesti ja siirtyi haaroihini. Pikainen ruiskaus liukastetta aukolleni, kinttuni kohti kattoa ja terska painoi reikääni. Ehdin ajatella, että olkoon, antaa jätkän nussia kostoksi. Ja totinen kostopano siitä tulikin. Harrin pää oli saappaideni välissä ja minä puristin sitä niillä. Harrin kyrpä alkoi heti viuhtoa sisälläni aivan raivona. Hän välillä nuolaisi saappaideni varsia ja runnoi hanskalla naamaani. Minä yritin kurkottua lyömään häntä, mutten onnistunut siinä villissä rytäkässä. Myönnän, että minä aloin nauttia siitä menosta. Olisin tykännyt siitä pitempäänkin, mutta Harri karjui pian:
– Vittu saatana, nyt tulee… aah… uuf… jumalauta jätkä! Aargghhh…
Hän vetäytyi minusta polvilleen ja tärisi kauttaaltaan. Hyvä, että henkeä sai. Laskin saappaani lattiaan ja vapisin minäkin. Sain kuitenkin hönkäistyä:
– Jumalauta, sälli, olipa hurja raiskaus!
– Oliko tää raiskaus? Sitten raiskaan sut jatkossakin. Aivan helvetin mahtavaa.
– Okei, niin mustakin, mutta sää joudut voittamaan mut tappelussa, jos aiot raiskata uudelleen.
– Vittu, se onnistuu takuulla!
– Älä intoile vielä. Et niin kova homo oo, että mut tosi tappelussa voittaisit.
– Mää oon saatanan kova! Tuut vielä tuntemaan sen.
– Joopa joo, mutta nyt suihkuun.
Nousimme siitä, halasimme ja suutelimme. Riisuimme suihkuun. Siinä huomasin, että Harrilla oli mustelmia siellä täällä eikä ne kaikki suinkaan olleet peräisin äskeisestä tappelusta. Ja kyllä minunkin naamassani oli pientä turvotusta Harrin lyöntien jäljiltä. Mutta ne jäljethän ovat tosi kovishomoille vain kunniamerkkejä; panon eteen on tullut raadettua.
Jälkeenpäin istuimme kuteissamme pöydän ääressä kittaamassa olutta, joita oli vielä runsaasti juhlien jäljiltä. Pöydän alla hieroimme taas kumisaappaita vastakkain, vaikka kummallakaan ei sillä hetkellä ollut nussiminen mielessä – kumin natina on ylipäätäänkin mukavaa. Juttelumme oli lähinnä juhannuksen kelausta. Harri naureskeli, että hänen runkkausfantasiansa olivat saaneet mahtavaa uutta materiaalia kokemuksistamme. Sitä hän taas ihmetteli, miten homouteen voi kuulua niinkin rajua väkivaltaa. Totesin, että kaiken täytyy olla sovittua ja toista kunnioittavaa. Hän sanoi, ettei ollut varma, oliko hän sopinut ihan kaikesta, mitä olimme kokeneet. Toisaalta hän myönsi nauttineensa kaikesta, jopa itselle vieraiden äijien kanssa peuhaamisesta. Hän kysyi sitten:
– Miten toimimme jatkossa? Tarkoitan, että otammeko me vielä yhteen keskenämme.
– Totta vitussa, mikäli se minusta riippuu. Treenaamme painia ja nyrkkeilyä kikkelit kovina.
– Ja harjoitukset päättyvät panoihin?
– Tietenkin, tyhmä. Nahkakuteet ja kumisaappaat varustuksina. Mistä tulikin mieleeni, voisitko sääkin hankkia tällaiset nahkahousut.
– Ööö, joo. Oon ajatellutkin sitä, kun näin sulle nuo. Ne on tosi seksikkäät.
– Niin on.
Ryypiskelimme itsemme mukavaan nousuhumalaan. Illansuussa hän lähti kotiinsa. Hän tuli kahden päivän kuluttua uusissa nahkahousuissa. Ja hitto soikoon, miten kiimaista menoa intouduimme harrastamaan. Olemme tavanneet kesän mittaan pari kolme kertaa viikossa hurjissa taisteluissa – kuntohuoneessani, pihalla ja pari kertaa metsässänikin.
Joona ja Kari kävivät kerran heinäkuisena viikonloppuna ja Joona yksin vielä elokuussa, kun koulutyöni oli jo alkanut. Meno oli taas järjettömän hurjaa. Harri ei valitettavasti päässyt mukaan kummallakaan kertaa. Hän oli siitä himpun verran katkera, mutta korvaukseksi kävimme keskenämme veriset tappelut.
Olen käynyt myös auttamassa kotiväkeä, kun on ollut tarvetta. Olen ollut Harrinkin renkinä heidän tilallaan. Hänen vanhempansa yrittivät toppuutella, etteihän nyt opettajaa ole sopivaa käyttää sillä tavalla hyväksi. Minä vain nauroin. Kaiken kaikkiaan tällaisen kovishomon elämä ei voisi olla paremmalla tolalla.

Kovishomot

Varoitus: Sisältää väkivaltaa

Olen Juha ja homo. Niin ja matemaattisten aineiden lehtori nykyisen asuinkuntani yläkoulussa ja lukiossa. Ikää minulla on 27 vuotta, pituutta 184 senttiä, paino 97 kiloa – olen tosi lihaksikas – kalu hieman vajaat 20 senttiä ja tosi paksu. Ja hiukseni ovat pitkähköt, oljen vaaleat. Homouttani määrittää pari tärkeää asiaa: väkivalta, varsinkin raju painiminen, ja mustat kumisaappaat. Pidän tietysti myös nahkakuteista. Olen mieluiten top, mutta jos partnerini voittaa minut tappelussa, annan kyllä itsekin persettä. Ja keväästä syksyyn olen motoristi, isolla prätkällä, muulloin turvaudun neljään pyörään.

Olen ison maalaistalon poika, tuosta naapurikunnasta vähän yli 70 kilometrin päästä. Nuo homouteni piirteet juontavat siihen ympäristöön jo ennen kuin edes tajusin olevani homo. Maalla ensinnäkin on täysin luontevaa pitää kumisaappaita kuivallakin kelillä. Minusta niihin kiteytyy tosi miehekkyys. Painiminen kehkeytyi itsestään pari vuotta nuoremman veljeni ja naapuritilalla asuvien serkkujeni kanssa sählätessä. Aluksi se oli leikkiä, sotaa ja sen sellaista, myöhemmin se kehittyi totiseksi vääntämiseksi. Hiki lensi ja kirouksia kähistiin. Minä rakastin sitä ja opin siinä tosi kovaksi taistelijaksi. Olin sisukas ja periksiantamaton tappelija. Nautin väkivallasta, toisen alistamisesta. Kiihotun siitä kyrpäni turvoksiin. En tietenkään aina voittanut vastustajiani, mikä nosti minussa pahaa kiukkua. Sitä sain kyllä sitten hävetä.

Sitten myöhemmin mukaan tulivat nyrkit. Isäni täytti juuttisäkin tiukasti heinillä ja ripusti sen navetan heinäsuojaan. Siellä me jätkien kanssa hakattiin muutamakin säkki hajalle. Saimme myös erilaisia nyrkkeilyhanskoja, joilla sitten hakkasimme toisiamme. Tietenkin meillä oli myös kypäriä ja hammassuojia. Voi että minä nautin hanskojen mätkähdyksistä toisiimme. Ja siinäkin lajissa minusta kehittyi kova jätkä. Siis harrastimme toki muutakin liikuntaa ja painojen nostelua. Isämme – veljekset – kannustivat meitä kaikessa urheilussa.

Sitten kerran – taisin olla 18 vuotta – alueella vaikuttanut prätkäjengi järjesti kerhotilassaan, entisessä tehdashallissa tappelutapahtuman. Veljeni ja serkkujeni kanssa osallistuimme siihen. Jengin ulkopuolisetkin saivat nimittäin osallistua. Lajina oli eräänlainen vapaaottelu paljain nyrkein. Ei muita sääntöjä kuin että vastustajan silmiä ei saanut kaivaa päästä eikä työntää mitään persereikään – meillä oli kyllä housut. Minun vastustajakseni osoitettiin yksi iso korsto, seitsemän vuotta minua vanhempi. Yksi serkuistani varoitti minua, että kyseinen kaveri oli tosi raa’an tyypin maineessa. Päätin mielessäni, että ei se minua haittaa, päinvastoin sitä kiihottavampaa mitä kovempi vastustaja.

Kävimme ottelualueen vastakkaisiin kulmiin. Se kaveri katsoi minua halveksivan ylimielinen hymy huulillaan. Selvästi hän luuli minua helpoksi nakiksi. Se ärsytti minua. Täytyin kaikista mahdollisista taisteluhormoneista, sydämeni hakkasi ja vereni kohisi tappelukiimasta. Me kävimme toistemme kimppuun tosi sähäkästi. En pelännyt yhtään. Iskut viuhuivat ilmassa. Ihan aluksi hän onnistui halkaisemaan ylähuuleni. En tuntenut oikeastaan yhtään mitään, mutta kun maistoin siitä suuhuni valuvan veren, hurjistuin totaalisesti. Nyrkkini iskivät kovaa jumalattomalla kiihkolla. Tyyppi joutui suojautumaan ja vetäytymään edelläni. Hädissään hän turvautui painiin, mikä oli virhe, sillä olen painissa parempi kuin nyrkkeilyssä. Hän yritti saada keskivartalostani otetta ja heittää minut maahan. Siinä vain kävi niin, että hän oli hetkessä selällään ja minä istuin hänen rintansa päällä, polveni puristivat hänen kylkiään. Täysin raivoissani ja aivottomana taoin hänen pärstäänsä, veri vain lensi ja jätkä uikutti surkeana.

Hän taisi tehdä jonkin antautumismerkin, mutta minä en huomannut sitä. Muut kylläkin, sillä he tulivat porukalla repimään minut irti siitä kaverista. Veli ja serkut ottivat minut huomaansa ja saivat minut hiljalleen rauhoittumaan. He vähän siistivät minua verestä ja lähtivät viemään kotiin. Tunnelma siellä prätkäjengin tilassa alkoi nimittäin olla hieman vihamielinen meitä kohtaan. Olihan vanhin serkkuistanikin voittanut oman ottelunsa, joka oli ollut lähinnä painia, jossa veri ei lentänyt. Muut meistä eivät sitten ehtineetkään otella.

Kotona vanhemmat heti huomasivat turvonneet rystyseni ja haljenneen huuleni. Kun heille selvisi, mistä olin vammani saanut, he laittoivat moiselle tappelumeiningille ehdottoman stopin. Veljen ja serkkujen kanssa saimme edelleen jatkaa kevyempää harrastustamme. Tosin seutukunnalla maineemme rajuina tyyppeinä kuulema sen kun kasvoi eikä uusia haasteita tullut. Olimme muiden mielestä tosi pahapäisiä. Omasta mielestämme se ei ollut totta. Pikemminkin olimme asiallisia ja reiluja kavereita, jotka nyt vain sattuivat tykkäämään tappelemisesta.

Aloin aavistella olevani homo jo noin 16 vuotiaana. Nimittäin runkkaillessani muistelin paineja ja muita tappeluita. Ne kiihottivat minua älyttömästi ja lennätin komeita spermasuihkuja. Ja minä rakastin runkkailua, tein sitä kaikissa mahdollisissa väleissä ja paikoissa. En tietenkään niissä maisemissa puhunut asiasta kenellekään. Mietin vain, koska ja missä pääsisin harrastamaan seksiä jonkun miehen kanssa. Netistä katselin homopornoa ja kun löysin videoita, joissa homojätkät painivat ennen panoja, tiesin heti, minkälaista jätkää alkaisin haeskella. Sitä vastoin kumisaappaita en osannut yhdistää homoseksiin, vaikka ne muuten olivatkin lähes päivittäiset jalkineeni.

Kirjoitin sitten ylioppilaaksi, muuten tästä samasta koulusta jossa nyt opetan. Kävin armeijan ja nautin siitä ajasta todella sydämeni pohjasta. Sen jälkeen pääsin yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaakin. Lisäksi suoritin pedagogiset opinnot pätevöityäkseni opettajaksi. Etenin opinnoissa hyvää vauhtia, mutta ehdin siinä ohessa kyllä kuntoilemaankin. Yliopiston kuntosalilla kävin melkein joka päivä.

Siellä opiskelukaupungissani sain viimein ensimmäiset homokokemukseni. Aloin käydä alan miesten baarissa. Koska olen – omastakin mielestäni – näyttävän näköinen mies, iso vaalea lihaskimppu, minusta oltiin heti kiinnostuneita. Jo ensimmäisellä käynnillä lähdin yhden kaverin matkaan. Kyrvän tunkeminen sen jätkän takaluukkuun oli melkoista sähellystä, mutta tajusin heti, että tämä oli parasta, mitä tiesin. Se pampun rynkyttäminen edestakaisin suolessa räjäytti tajuntani. Ongelma tuli siitä, että niiden ensimmäisten kertojen tyypit eivät pitäneet kovakouraisuudestani. Eivätkä he olleet lainkaan halukkaita painimaan. Että siinä mielessä ne kerrat olivat minulle pieniä pettymyksiä.

Toisena opiskeluvuotenani törmäsin viimein Joonaan. Istuin kaljatuopin kera yksin baaritiskillä. Siihen viereen änkesi hyvännäköinen sälli, minua vähän pienempi, mutta vanttera, harteikas komistus. Hänellä on tumma tukka ja jykevä leuka. Nahkatakin hihat kiristyivät hauiksien kohdalta, mikä sai minut heti kiinnostumaan hänestä. Hän oli jo hieman päissään. Aloimme jutella niitä näitä kaljottelun ohessa. Silmäilimme toisiamme selvästi molemminpuolisen kiinnostuksen vallassa. Äkkiä hän kysäisi hiljaa:

– Onko sulla kumisaappaita?
– On. Kuinka niin?
– Mullakin on. Mää tykkään niistä. Ne on seksikkäät miehellä. Mulla on mustat kontiot. Millaiset sulla?
– Samanlaiset. En vain ole tullut ajatelleeksi, että ne olis seksikkäät. Miehekkäät kyllä.
– Ne on kuule paneskellessa tosi kiihottavat, kun ne hinkkautuvat ja natisevat vastakkain.
– Niin ehkä. Mulla ei vain ole kokemusta sellaisesta.
– Hei, lähdetäänkö heti kokeilemaan? Mennään mun luo.
– Okei, mutta ensin varoituksen sana: Mää oon aika kovakourainen ja raju sänky hommissa.
– Hah, luuletko, että mää pelkään? Me voidaan, vaikka painia niin, että luut rutisee.
– Jumalauta, mitä me vielä odotetaan.

Lähdimme siltä istumalta. Ensin haimme minun luotani saappaat ja jatkoimme Joonan asunnolle, iso kolmio. Heti eteisessä vedimme kumisaappaat jalkoihin. Pidimme nahkatakit päällä ja farkut jalassa. Hetken tuijotimme toisiamme silmät kiimasta palaen. Ja kyllä, kumisaappaat olivat miehekkään kiihottavat. Äkkiä kuin yhteisestä käskystä tarrasimme toistemme nahkatakin rinnuksiin ja ryhdyimme riuhtomaan toisiamme. Potkiskelimme toistemme saappaita ja hinkkasimme niiden varsia vastakkain – kiihottavaa natinaa. Hengitys muuttui pian puuskutukseksi ja aloimme kiroilla ja uhkailla toisiamme. Pystypainia kesti tosi pitkään ja ajauduimme tilavan makuuhuoneen puolelle. Siellä on leveän vuoteen viereisellä seinällä iso peili ja siitä oli kiihottavaa silmäillä teutarointiamme.

Lopulta en kestänyt eikä kyrpänikään. Kaadoin meidät sängylle, jolla aloimme tiukan painitaistelun. Että minä rakastin sitä! Se oli suorastaan raivoisaa ähellystä ja puuskutusta, hiki vain lensi. Joona on mahtava tappelukaveri. Hetkittäin ehdin nähdä peilistä, kuinka nahkatakit ja kumisaappaat nirhautuivat vastakkain. Kun kyrpäni oli räjähtämäisillään, väänsin Joonan alleni mahalleen. Aloin nylkyttämään kovia pakaroita ja kähisin:

– Vittu, saatana, nyt on saatava persettä ja heti.
– Okei. Jumalauta, olet kyllä helvetin kova tappelija. Ansaitset kunnon panon, Joona huohotti.

Hän tempaisi yöpöydän laatikosta liukasteen ja kortsun. Valmistelut sujuivat melkoisessa sähellyksessä. Emme riisuneet kuin sen verran, että saimme Joonan perseen ja minun räjähtämäisillään olevan kyrpäni näkyville. Hän oli nelinkontin perse pystyssä, minä polvillani saappaat ristissä hänen kumppareidensa päällä. Autoin kädellä kaluni aukolle. Tunkeuduin voimalla ja sitkeydellä sisään. Joona voihki upeasti:

– Auh, uuh, voih saatana. Jumalauta mahtavaa. Vittu ku iso, sää revit mun perseeni.
– Perkeleen hinttari, odotahan kun mää pääsen vauhtiin.
– Anna palaa, saatanan sonni! Ota mut rajusti!

En malttanut nautiskella rauhallisista vedoista. Aloin mielipuolisen rynkytyksen. Karjuin kirouksia ja Joona valitti parhaansa mukaan. Kiskoin häntä tukasta ja hakkasin kylkiä. Olin raivoisassa hurmiossa. Painauduin hänen selkäänsä. Kuteemme natisivat mahtavasti. Yhdessä välissä Joona rojahti mahalleen ja minä jatkoin villiä menoa hänen päällään. Kestin muuten yllättävän kauan, olin kämpällä ennen lähtöä vetänyt käteen. Kun sitten lopulta tulin, ulisimme molemmat syvällä rintaäänellä. Makasimme pitkään päällekkäin ihan hikisinä ja tasoittelimme hengitystä. Lopulta Joona sai kuiskattua:

– Vittu mikä pano. Sää oot tosi hurja. Mitä tykkäsit kumppariversiosta?
– Hiton kiihottavaa. En olis kumisaapaista uskonut, että ne lisäävät kiimaa näin paljon.
– Tiedätkö, mitä nyt haluaisin?
– Panna mua?
– Sitäkin mutta myöhemmin. Noustaan seisomaan ja sää polvistut mun eteeni ja nuolet mun saappaat. Ja mää runkkaan mällit sun nahkatakille ja naamalle.
– Hah, okei, mutta pyyhit sitten siemenesi pois.
– Heh, selvähän se. Häpeästäsi ei jää jälkeäkään.

Vedin jo löystyvän pamppuni Joonan perseestä ja heitin täyttyneen kortsun yöpöydälle. Menin sängyn viereen polvilleni. Hän nousi eteeni seisomaan ja kaivoi kovan kalunsa naamani eteen. Hän veteli muutaman runkkauseleen ja painoi sitten terskan huulilleni. Ensin nuolin sitä ja otin lopulta koko vehkeen imuun. Sitä ei kauan kestänyt, kun hän tarttui tukkaani ja painoi pääni saappaisiinsa. Hän tiuskaisi:

– Saatanan jätkä, ala nuolla niitä saappaita!
– Yngff, joo…

Hivelin ja puristelin kourillani saappaiden varsia – kiihottavaa sekin. Viimein uskaltauduin kielen kärjellä tunnustelemaan toisen saappaan vartta. Yllätyin, että kumi maistuikin minusta aika hyvältä. Lopulta käytin koko kieltä ja hullaannuin. Joona ohjaili päätäni ja välillä puristi sen saappaidensa väliin. Silmänurkasta näin peilistä, miten hänen kätensä viuhtoi kalun varressa. Hän puuskutti aina vain raskaammin, kiroili ja herjasi minua hinttihuoraksi ja ties miksi. Sitten hän ampui lastinsa. Osa lensi nahkatakilleni, osa tukkaani ja naamalle, kun hän kiskaisi pääni hiuksista taaksepäin. Hän työnsi kalunsa taas suuhuni ja käski puhdistaa sen. Tottelin kiltisti, vaikka mutisin hurjia kostouhkauksia.

Hetken kuluttua hän veti minut ylös ja me kietouduimme miehekkääseen halaukseen. Höpisimme kehuja toisistamme ja mahtavasta paneskelusta. Riisuuduimme ja menimme yhdessä suihkuun. Siellä sain nähdä Joonan upean lihaksikkaan kropan. Ja hän minun. Lämpimän veden suihkutessa päällemme palvoimme toistemme kehoja lihaksineen, mutta emme antautuneet sinä iltana enää naimaan.

Näin alkoi Joonan ja minun raju suhde, joka jatkui koko opiskeluaikani – aina kumisaappaat jalassa. Ja jatkuu silloin tällöin vieläkin. Jouduin minäkin antamaan Joonalle persettäni, kun en paineissamme ihan ylivoimainen ollut. Kovalla jätkälle on itse asiassa upeaa antautua. Toki kävimme muidenkin sällien perseissä, mutta pääasiassa keskityimme toisiimme. Muut eivät oikein kestäneet meidän haluamme rajuun menoon. Emme me kuitenkaan mitään seurustelusuhdetta keskenämme aloittaneet.

Kun valmistuin, kuulin veljeltäni, että täällä olisi matematiikan lehtorin paikka haettavissa. Vähän yli 70 kilometrin päästä kotoani. Hain ja sain tuon lehtoraatin vuosi sitten. Koulussa oli vielä monta entistä opettajaani. He toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Yksi tosin päivitteli naureskellen, kuinka minunlaiseni hulivili päätyi opettajaksi. Oppilaat ottivat minut aika innostuneesti vastaan, iso lihaksikas nahkaan pukeutuvat motoristi, itsekin olisin aikanaan innostunut sellaisesta opettajasta.

Ensimmäisen lukuvuoden kävin töissä lapsuudenkodistani käsin. Päivittäistä työmatkaa kertyi noin 140 kilometriä. Se oli lopulta vähän liikaa. Päätin etsiä asunnon täältä koulupaikkakunnalta. Toukokuun alussa löysin tämän pienen omakotitalon noin kolmen kilometrin päässä koululta. Kun kävin katsomassa taloa, sen esitteli naapurin nuori isäntä, Harri nimeltään. Jumalauta, miten komea sälli! Harri on kokoiseni, tumma harteikas ja lihaksikkaan oloinen. Ja hänellä oli mustat kumisaappaat! Minultahan notkahti polvet saman tien. Ilokseni hänkin näytti häkeltyvän, kun kaahasin prätkälläni nahka-asussa heidän pihaansa.

Nuo naapurit toimivat talokaupassa välittäjinä. Itse talo on pieni kaksikerroksinen, alhaalla tupa-keittiö, kamari, ylhäällä kaksi huonetta. Pihalla on sauna, liiteri, iso autotalli ja tontti on metsän laidassa. Tontilla kasvaa koivuja, yksi omenapuu, pari marjapensasta ja siellä on myös pieni kasvimaa. Metsää kuuluu tonttiin pari hehtaaria. Talo tontteineen on melko suojaisa, näköyhteyttä ei ole edes noihin naapureihin, vaikka heidän talonsa onkin vain parin sadan metrin päässä. Taloni on rakennettu naapureiden tilasta lohkaistulle tontille. Sen edellisistä asukkaista isäntä oli kuollut lopputalvella ja emäntä oli muuttanut kaupunkiin lähelle lapsenlapsiaan. Niin hän lapsineen oli päätynyt myymään talon. Ja minä tykästyin siihen niin, että päätin ostaa sen samantien. Varmaan osaksi vaikutti Harrikin, vaikka en uskonutkaan hänen mikään homo olevan. Rahat sain, kun isä myi vähän metsää ja pienellä pankkilainalla.

Suuri muutto tapahtui kesäkuun alussa heti koulun loputtua. Melkoinen letka meitä olikin. Minä ajoin edellä prätkälläni, sitten veli yhden serkun kanssa minun autollani, isä ja äiti meidän pakulla, jossa oli suurin osa tavaroistani ja viimeisenä kaksi muuta serkkua omalla autollaan. Taloni tontteineen sai kaikilta hyvät kehut. Tavarat saatiin sisään rivakasti, varsinkin kun Harri saapasteli auttamaan. Suku ei jäänyt pidemmäksi aikaa, pojat tosin lupasivat tulla seuraavana viikonloppuna tupaantuliaisiin ja testaamaan saunani. Harrikin häipyi kotiinsa samalla, vaikka mieleni olisi tehnyt pyyttää häntä jäämään.

Jäin yksin järjestelemään tavaroitani. Alakerran kamarista tein kuntohuoneen, jonne ripustin myös upouuden nyrkkeilysäkkini. Sinne tuli myös painot ja pehmustettu painitatami. Kahdelle vastakkaiselle seinälle pulttasin isot peilit, ihan vain itseihailua varten – vaikka itsetuntoni on tukeva, täytyy näin komean silti varmistua asiasta. Lomani ansiosta sain keskittyä uuteen kotiini asettautumiseen. Tutkin tontin ja rakennukset kaikessa rauhassa – kaikki oli hyvässä kunnossa, joten mitään erityistä ei tarvinnut tehdä. Järjestelin autotallin sen verran, että sain sekä prätkäni että auton mahtumaan sinne. Lämmitin saunan joka ilta, hyvät löylyt.

Ilmoitin Joonallekin uuden osoitteeni ja kutsuin kylään juhannukseksi. Hän vastasi melkein samantien ja kertoi tulevansa mielellään antamaan minulle turpaan. Hän oli hankkinut vaparihanskoja, joita halusi testata pärstääni. Hän kysyi, saisiko hän tuoda mukanaan yhden uuden kaverinsa. Tämä Kari oli kuulema melkoinen lihaskimppu, pieni kulli, mutta sentään nahkafettari ja käytti mielellään kumisaappaita. Hän rakasti painia, mutta halusi aina kovan väännön jälkeen hävitä ja tulla nöyryytetyksi myös suullisesti. Suostuin mielelläni. On aina mukava tutustua uusiin taistelijoihin, myös alistuviin.

Keskiviikkona iltapäivällä nostelin painojani ja hakkasin nyrkkeilysäkkiä kuntohuoneessani. Hikisenä vilkuilin välillä lihaksiani peileistä ja olin niin tyytyväinen, että harkitsin runkkaamista, kun kalukin oli mukavasti turvoksissa. Vähän harmittelin, kun siinä ei ollut ketään jätkää paini- ja parittelukumppaniksi.

Samassa kuulin koputusta ja huhuilua eteisestä. Menin tupaan ja riisuin samalla säkkihanskani tupani pöydälle. Siellä oli Harri. Sikakomeana, ylävartaloa verhosi vain maastonvihreä t-paita, joka myötäili rintalihaksia ja paljasti näyttävät hauikset. Jalassa vahvoja reisiä myötäili tiukat siniset farkut. Ja sitten ne kumisaappaat. Jo valmiiksi kiimainen mieleni sysäsi litroittain kuolaa suuhuni.

– Tuota… terve. Sopiiko tulla? hän kysyi vähän arastellen. – Ajattelin tarkastaa, miten arki on lähtenyt sujumaan. Että tarttetko apuja.
– Joo. Totta kai. Käy peremmälle. Hyvin täällä sujuu. Sori, tämä asu. Olin tuolla hakkaamassa säkkiä.
– Jatkat nyrkkeilyä? Harri hymyili ja osoitti hanskojani pöydällä.
– Miten niin jatkan?
– Niin no, sullahan oli näillä seuduin maine rajuna tappelijana, Harri vähän nieleskeli ja silmäili kroppaani vaivihkaa.
– Heh, leviskö se maine tännekin asti?
– Sitä prätkäjengiä pyöri täälläkin päin.
– Et kai sää joutunut tappelemaan niitten kanssa? Siis niissä järjestetyissä tappeluissa?
– En niissä. Mutta pari kertaa tuli otettua yhteen yhden niiden jäsenen kanssa. Kapakassa ja sen pihalla.
– Miten pärjäsit?
– Öö… eka kerralla se pieksi mut. Toisella kerralla mää hakkasin sen. Silloin se vain taisi olla liian päissään.
– Höh, älä vähättele. Sinun kaltainen korsto pystyy voittamaan takuulla kenet vain, yritin kehua ujostelevaa vierastani.
– Tuskin sua kuitenkaan, hän hymyili pienesti.
– Haa, yritätkö haastaa mua otteluun, vittuilin, vaikka oikeasti ajatus alkoikin mukavasti kiihottaa minua.
– Enpä taida uskaltaa. Heheh, en hallitse tuota nyrkkien käyttöä juurikaan. Mutta… Tai siis painiin korkeintaan voisin suostua.
– Joo, ei noin komeaa pärstää passaa nyrkeillä turmella, hymyilin. – Mutta varoitan, että mää oon kova painissakin. Hörpätäänkö ensin kahvit ja jutellaan asiasta?
– Öh, okei, Harri punasteli.

Minulla oli isossa termoskannussa aamulla keitettyä vielä lämmintä kahvia. Nostin pöytään mukit ja muut tarpeet. Istuin Harri vastapäätä ja aloimme nautiskella kahvia. Ihailin hänen hartioitaan ja hauiksia. Tietenkin vähän muka huomaamattomasti pullistelin omiani. Tulin myös vahingossa potkaisseeksi hänen kumisaappaitaan ja kirosin mielessäni, ettei minulla ollut omat saappaat jalassa. Kierrellen ja kaarrellen juttelimme monesta asiasta. Selvisi esimerkiksi, että Harri oli pari vuotta minua nuorempi. Oli opiskellut maatalousalan oppilaitoksessa ja oli valmis ottamaan kotitilansa hoitaakseen, jahka vanhemmat luovuttaisivat tilan hänelle. Sitten päästiin asiaan ja kysyin:

– Miten hoidat kuntoasi, kun oot noin komeassa kuosissa? Tuskin noita lihaksia pelkällä työnteolla on hankittu.
– Joo, ei. Mulla on painot kotona ja lenkkeilen aika paljon.
– Ootko harrastanut jotain kamppailulajia, kun pystyit päihittämään sen jengiläisen?
– En. Kavereiden kanssa vähän silloin tällöin nahistellut. Sää oot jatkanut tappelutreenejä?
– Enpä juuri. Vähän hakkaan tuota säkkiä. Paini tarttis treenikaveria eikä sellaista oo vakituisesti löytynyt. Olisitko sää kiinnostunut harjoitusvastustajan hommasta?
– Huh, en tiedä. Ehkä. Kuinka tosissaan siinä pitäis tapella?
– Riippuu harjoituksen tarkoituksesta. Hiki pintaan tietty tarttee joka kerta saada.
– Joo, selvä se. Eikähän siinä varmaan ihan tappomeiningillä tarvii peuhata?
– Ei tietenkään. Kunnon kasvatus ja hauskanpito siinä tärkeintä on, hymyilin hänelle rauhoittavasti, vaikka ajattelin, että Harria olisi kiva kurittaa kunnollakin.
– Oikeastaan kuulostaa aika mukavalta, Harri nieleskeli.
– Noh, mitä tässä sitten vielä jahkaillaan. Mennään testaamaan toisiamme.
– Nyt hetikö? Missä me painittaisiin?
– Tuolla mun kuntohuoneessa. Tai tuolla pihalla, kun on noin hieno päiväkin.
– Heh, kunnon pihapainit maalaismiesten tapaan kuulostaa upealta.
– Niin just. Mennään saman tien.

Nousimme ja toisillemme virnuillen menimme eteiseen, missä minä vedin kumisaappaat jalkaan. Naureskelin Harrille, että maalaismiehellä pitää painiessakin olla saappaat jalassa. Hän yskäisi ja nyökkäsi. Samalla hän tutkaili nahkaista ajopukuani, siis mustaa nahkatakkia ja -housuja. En kehdannut ehdottaa nahkapaineja, kun hänellä ei ollut mitään sellaista yllään.

Siirryimme pihalle ja näytin autotallin vierellä olevaa tasaista nurmialuetta. Koska minulla oli ylävartalo paljaana, Harrikin kiskaisi t-paitansa pois. Jumankauta, mitkä vatsalihakset sieltä paljastuikaan! Jätkä oli niin komea, että päätin, että tuon minä vielä vaikka raiskaan. Asetuimme vastakkain. Harri-raukka yritti hymyillä hermostuksissaan, minä taas yritin tavoitella olemukseeni kiukkuista uhmaa, ihan vain pelotellakseni. Hetken kiersimme toisiamme ja teimme testihyökkäyksiä. Äkkiä kaappasin Harrin pään niskalenkkiini. Hän yritti samaa minulle. Niin pääsimme äheltämään pystypainissa. Että oli mahtavaa pitkästä aikaa! Harri on tosi vahva jätkä, pystyi panemaan kunnolla vastaan. Yritimme kampata ja heittää toisiamme nurmeen. Saappaat nirhautuivat kiimaisesti vastakkain siinä tepastellessamme. Puuskutimme jo melko raskaasti.

Sitten Harri sai otteen vyötäröltäni ja heitti minut maahan. Hän rojahti minun päälleni raskaasti. Yllätyin, mutta en jäänyt makoilemaan. Kiukkuisena väänsin hänet nopeasti päältäni ja rupesimme kierimään toisiimme tiukasti tarrautuneina ympäri pihaa. Huohotimme, hikosimme, lihakset tiukkoina, mieli täynnä taisteluvimmaa, kiroilimme rankasti. Olin ihan hurmiossa, minä rakastin sitä taistelua. Välillä irrottauduimme, nousimme polvillemme, raskaasti puuskuttaen tuijotimme toisimme kiukkuisesti ja sitten taas syöksyimme toistemme kimppuun. Mielettömän upeaa menoa, kunnon taistelu!

Lopulta sain puristettua hänet tiukasti alleni. Oikea sääreni saappaineen painautui Harrin haaraväliin. Hän äityi rimpuilemaan äkäisesti. Nopeasti huomasin miksi: hänen kyrpänsä seisoi täysillä ja kivikovana. Innostuin siitä, seisoihan itsellänikin. Piruuttani rupesin hinkkaamaan saapasvarrellani sitä kyrpää farkkukankaan läpi. Tartuin hänen toiseen käteensä ja painoin sen kouran seisovalle kullilleni. Hän selvästi tunsi seisokkini, mutta ei uskaltanut katsoa minua, vaan tuijotti taivaalle. Hän ei enää yrittänyt vapautua altani, sen sijaan hän alkoi inahdella arasti ja työnnellä lantiota säärtäni vasten. Minä ilahduin hänen nautinnostaan ja kiihdytin hinkkaustani muka äkäisenä. Ärisin:

– Vittu, hinttari, kehtaatkin nautiskella tappelusta kyrpä pystyssä! Turpaasi sietäisit, jumalauta.
– Ynghh… saatanan jätkä, tunnut nauttivan itsekin… uuh… aah… Tuntuu vitun hyvältä. Uuff… Multa tulee… Oih, auh… nyt voi saatana.

Hän ampui liemensä housuihin ja niitä tuli niin, että päälle päinkin näkyi tahra. Ennen kuin hän ehti rentoutua kokonaan, kierähdin hänen päälleen ja rupesin vimmaisesti nylkyttämään siinä omaa kulliani. Harri häkeltyi ja ähkäisi:

– Mitä sää nyt?
– No vittu, nussin sua.
– Ei jumalauta, auh… sattuu… uh, vitun homo… aiaiuh…
– Turpa kiinni! Mää paan sua nyt niin, että itket! sähisin kiukkuisesti.

Hän alkoi potkia ja hinkata saappaitamme vastakkain. Se kiihotti minut villiin paukutukseen. Ja tulin omiin housuihini sähisten hurjana kirouksia. Jäin retkottamaan Harrin päälle ja sänkiset poskemme hieroutuivat toisiinsa. Kuiskasin hänen korvaansa:

– Hitto, ku mahtavaa. En olis uskonut sua homoksi. Vaikka vähän toivoinkin.
– En mää tiedä, oonko mää.
– Häh, miten niin et tiedä? Sulla seisoi kyrpä ihan täysillä. Ja ammuit melkoiset mällit.
– Ääh, en tiedä. Nolottaa. Ja hävettää. Mää vain kiihotun painista. En oikein voi sille mitään.
– Vittu, siinä ei ole mitään hävettävää. Mää rakastan painia just kyrpä pystyssä. Ja saappaat jalassa. Ja monesti nahkakuteissa.
– Niin mutta homous on jotenkin epämiehekästä.
– Saatana, väitätkö sää, että mää oon epämiehekäs?
– Äh, en. Sää oot kieltämättä tosi mies. Ja hiton kova tappelija.
– Siinä näet. Ja oot muuten sääkin melkoinen painija, tosi vastus mulle. Voitais ottaa uusiksi. Ehkä vielä rajumpi tappelu ja sen jälkeen panna toisiamme perseeseen.
– Täh? Perseeseen? En oikein tiedä.
– Mieti rauhassa. Mää oon tässä sun naapurissa ja aina valmis ottamaan yhteen sun kaltaisen komistuksen kanssa.
– Tuota, et kai sää puhu tästä kellekään muulle?
– Tyhmänäkö sää mua pidät? Pidä kuule ihan vain ite oma turpas kiinni. Mää en miesten asioista lavertele.

Nousimme ylös ja vähän putsailimme itseämme roskista. Harri veti t-paitansa päälleen. Hän oli vaiti eikä katsonut minuun. Totesi vain, että hänen täytyy lähteä. Ja meni taakseen katsomatta. Olen silti varma, että hänen aivonsa raksuttivat kiivaasti.

Hänestä ei kuitenkaan kuulunut mitään viikkoon. Seuraavana lauantaina veli ja serkut tulivat juhlimaan tupaantulijaisia – vanhempani jäivät hoitamaan eläimiä. He toivat melkoisen viina- ja olutlastin. Niitä riitti vielä juhannuksenakin. Me saunoimme ja ryyppäsimme. Ja tietenkin saunan edustalla pidimme painikisan. Helkkarin hauskaa ja rajua menoa. Vaan ei seksiä, eiväthän jätkät edes tienneet minun homoudestani.

Seuraavana keskiviikkona kävin illansuussa prätkällä ruokaostoksilla. Olin nahkakuteissa ja reppuselässä. Nahan natina ja moottoripyörän tärinä saa minut aina kiimaan, niin nytkin. Lähellä uutta kotiani näin Harrin saapastelevan tien viertä. Pysähdyin hänen
eteensä ja murahdin:

– Ottiko se homopaini niin koville, ettet enää halua edes tavata mua?
– Äh, älä viitti vittuilla, Harri ähkäisi punaisena. – Ei tää kuule oo ihan helppoa.
– Eipä kai. Tuu tänään käymään. Lämmitetään sauna. Ja odotellessa painitaan.
– Ai, kyrvät taas pystyssä?
– Tietenkin. Ja voittaja panee hävinnyttä perseeseen, vittuilin hymy suupielessä.
– Kumisaappaat jalassa vai? hän nielaisi ja pälyili sinne tänne, myös omia kumppareitaan.
– Joo, hehe, ja nahkaa päällä.

Hän vain tuhahti, väläytti pikaisen hymyn ja potkiskeli saappaillaan tien pikkukiviä. Jätin hänet ähkymään ja kaasutin siitä kotiin. Mietin, mahtaako sälli uskaltaa tulla, vaikka selvästi näytti mieli tekevän. Kotona tungin ruuat jääkaappiin. Vaihdoin prätkäsaappaat kumisiin, otin yhden vajaan kaljalaatikon kainaloon ja lähdin saunalle. Ehdin tuskin saada tulet kiukaan ja vesipadan alle, kun huomasin Harrin tulevan pihaan. Kumisaappaat jalassa ja musta nahkatakki päällä. Huusin hänet saunalle. Hän laahusti hitaasti luokseni synkkäilmeisenä. En osaa sanoa, ujosteliko vai häpesikö hän. Nousin hänen eteensä ja täräytin nyrkillä hänen rintaansa, ihan vain kevyesti. Hän sähähti:

– Vitun nyrkkisankari, hetikö sää kerjäät turpaas?
– Heh, joo, vaikka voidaan me ensin jutellakin, jos haluat.
– Niin ku mistä?
– Mitä sää nyt mietit homoudestasi?
– Ääh, en mää oo homo. Tai siis en tiedä, mikä mää oon.
– Kai sää kuitenkin painimaan tulit? Kyrpä pystyssä tai ei.
– Nojoo. Tota… jos meillä nyt sattuis kyrvät turpoamaan, niin saanko mää panna sua?
– Perseeseenkö? Tietenkin. Ja mää sua.
– Öö… sattuuko se?
– Takalistoon aluksi vähän, mutta siihen tottuu nopeasti ja sitten alkaakin mahtava nautinto. Kyrpä taas huutaa pelkästä riemusta, kun jyystää edestakaisin suolessa.
– Huhuh, kai mää voisin sitten sen verran homo olla. En oo koskaan kokeillut. Pornoo vain kattonut.
– Oot sitten kumminkin runkannut niitä pätkiä?
– Jumalauta, onko pakko tentata noin tarkkaan. Joo, oon runkannut!
– Hyvä. No niin, käy päälle ja näytä, että oot mies. Tosi homomies. Kova sellainen.

Äkkiä Harri huitaisi nyrkillä minun päätäni kohti. Väistin ja vetäisin tosi kovan koukun hänen palleaansa. Hän vetäytyi kumarassa ja kirosi:

– Saatana, oliko pakko vetää täysillä?
– Vittu, itse aloitit. Meidän piti painia eikä vetää nyrkeillä. Ei ainakaan päähän. Siinä voi tulla tosi rumaa jälkeä. Ja seksipainissa ei ole tarkoitus vahingoittaa toista.
– Okei. Sorry.
– Voidaan me tietysti vartaloiskuja käyttää painissakin. Mutta jos haluat nyrkkitappelua, niin me vedämme hanskat kouraan ja mätkimme sitten kunnolla.
– No joo, ehkä joskus.
– Okei, mutta nyt on lässytetty tarpeeksi, Käy päälle!

Hän syöksyi pää edellä kohti keskivartaloani. Olipa jymähdys! En ollut varautunut ja niin kaaduin selälleni. Hän tuli perässä ja pääsi päälleni. Hän yritti lukita minut siihen. Onnistuin kuitenkin takertumaan raajoillani tiukasti häneen ja väänsin häntä päältäni. Hän pani pirun tiukasti vastaan ja kiroili julmetusti. Seurasi jumalattoman kiihkeää painia pitkin saunan edustaa. Huohotimme ja hikoilimme. Vimmaisesti yritimme saada toisesta kunnon otetta, pitävää ei kumpikaan onnistunut saamaan. Nahkakuteet ja kumisaappaat natisivat kiihottavasti. Aloin olla raivoisassa kiimassa. Minulla seisoi jo tosi kovana ja kireänä. Niin teki Harrillakin. Hän kouri hetkittäin väkevillä kourilla nahkahousujeni takamusta. Yhdessä välissä hän oli selässäni ja alkoi takoa lantiotaan pakaroihini. Siinä kiukkuiseen mieleeni juolahti, että tuo vimmainen homopainija, joka oli lähes kokematon seksissä, saattaisi ansaita oikean persepanon, siis tunkea kullinsa minun perseeseeni. Näin vaikka olin itse järjettömän väkivaltaisessa taisteluhurmoksessa. Siinä nelinkontin sitten puuskutin hänelle:

– Voi vittu, antaudun. Sää voitit. Ansaitset kunnon panon.
– Häh? Et sää vielä hävinnyt. Miks sää luovutat?
– Äh, sulla seisoo niin kovana, että sun kullis pitää vissiin jo päästää jyystämään mun persettä.
– Ootko tosissas?
– Oon. Mennään tuohon saunan eteiseen. Mulla on siellä kortsuja ja liukastetta. Ja olutta.
– Hermostuttaa. En tiedä, osaanko.
– Äkkiä opit.

Nousimme ylös ja puhdistelimme pahimmat roskat toisistamme. Rutisitimme hetken toisiamme miehekkäästi niin, että nahkatakit natisivat, ja hinkkaismme saappaiden varsia toisiinsa. Hiton kiihottavaa! Siirryimme kaulakkain sisälle. Kaivoin esiin nurkkakaapin kätköistä kortsuja ja liukasteen. En muista, miksi minulla oli niitä siellä, paitsi että liukastetta käytän runkatessa, sujuu sillä lailla mukavammin. Laskimme housut reisille. Jätkän kulli on melkein yhtä iso kuin minun. Hetken lutkutin sitä Harrin kyrpää suussani ennen kuin kumitin ja liukastin sen. Jätkä oli seota jo siitä. Sitten liukastin reikäni ja asetuin nojaamaan rahiin. Komensin Harrin ohjaamaan pamppunsa reiälleni. Että äijä vapisi ja haparoi. Hän asetti terskan reiälle ja huokaili:

– Ei, vittu, ei tää ikinä mahdu tuonne.
– Älä mamoile! Onhan sulla voimaa. Paina kunnolla!

Toisella kädellä hän ohjasi kullia reiälle ja toisella puristi nahkatakkini olkapäätä. Ja alkoi painaa. Sen verran olin antanut reikääni käyttää, ettei se tiukasti vastustellut. Terska solahti sisään ja Harri parahti. Minä vain ynähdin ja otin suoroa vastaan ahmien. Hitaasti se kyrpä tunkeutui suoleen koko mitaltaan. Harri huohotti ja voihki reidet vapisten. Komensin häntä rynkyttämään niin, että tuntuu. Arasti hän uskaltautui lisäämään vauhtia ja voimaa. Saappaiden varret läiskähtelivät äänekkäästi vastakkain. Kiroilin muka kiukkuisena ja uhakailin häntä turpaanmätöllä. Lopulta Harri puuskutti raskaasti ja kiroili hänkin vimmaisena vitun hinttarista ja homohuorasta. Että minä nautin sen jätkän kyrvästä sisälläni ja siitä voimasta, jolla hän survoi sitä! Aika nopeasti hän tuli huippuunsa ja huikealla tikkauksella paukutti mällinsä kortsuun. Hän painautui uupuneena selkääni, nahkatakit hieraantuivat lämminneinä toisiinsa hengityksen tasaantumisen myötä.

Harri vetäytyi minusta. Käännyin katsomaan häntä. Hän oli kalpea ja silmät seisoivat päässä. Naurahdin ja vetäisin kevyen litsarin hänen poskeensa:

– Haha, hengitä hyvä mies, ette pyörry. Miltä eka pano perseeseen tuntui?
– Uhuh, älyttömän mahtavaa. En olis arvannut. Tätä tarttee saada lisääkin.
– Multa saat aina, kun voitat mut tappelussa.
– Enkö muuten?
– Et. Mun perseeseen pääsee vain tosi kovat homot. Sellaiset, joista on mulle kunnon vastus kamppailussa.
– Tarttee sitten vissiin alkaa treenata tosissaan. Vieläkö se ehdotus painitreeneistä on voimassa?
– Totta helvetissä.

Menin lisäämään puita kiukaaseen ja hymyilin mielessäni, että antautumiseni oli ollut hyvä ratkaisu. Olin saanut uuden kovishomon syntymään. Tulevaisuus näytti lupaavalta.

Siirryimme ulos saunan seinustan penkille istuksimaan ja hörppimään olutta. Hinkkasin oikean jalan kumisaappaani vartta Harri saappaaseen. Hän painoi vastaan ja hymyili pienesti. Hän mutisi:

– Koska pidämme ekat treenit?
– Kohta.
– Häh? Tuon äskeisen jälkeen?
– Joo. Mää tulin sun rynkytyksestä niin kiimaan, että tarttee päästä kostamaan, virnuilin Harrin epäuskoisille silmille.
– Vitut sun kiimalle, hän tuhahti varovasti.
– Ei mitään vittuja, vaan kunnon perse. Tommosen kovishomon peräreikä.
– Pitääkö taas tapella?
– Joo ja nyt munat paljaana, nahkatakit niskassa ja kumpparit jalassa.
– Ei jumalauta, ihan pervoa.
– Niin on. Kyllähän sääkin niistä tykkäät, vai mitä?
– No jooh, Harri nielaisi.

Menimme saunan eteiseen ottamaan housuja pois. Saappaista pelmahti mukava jalkahien ja kumin tuoksu. Kyrvät heilahtivat vapauteen. Harri tuijotti ujosti minun vehjettäni, joka oli jo turvoksissa. Saappaat takaisin jalkaan ja komensin:

– No niin, saatanan kovis, nyt pihalle taistelemaan.
– Uh, okei. Entä jos mää satun voittamaan, saanko mää panna sua taas?
– Voittaja panee aina. Mutta, jumalauta, luuletko tosiaan pystyväs voittamaan mut?
– Eihän sitä koskaan tiedä, naapurini mumisi hiljaa ja tuijotti uhmakkaasti leukani kärkeä.
– Kyllä tietää.

Ehkä Harri tosiaan kuvitteli, että pystyisi päihittämään minut. Sen verran kovaa hän ainakin tappeli. En ihan alusta pannut kaikkea peliin, kun halusin kiihottaa itseni kunnon kiimaan siinä painissa. Nautiskelin pitkään pystypainista, nahkatakkien natinasta, saappaiden potkiskelusta ja Harrin melkoisesta voimasta. Että me kiroiltiin, ähistiin ja puuskutettiin. Huomasin, että vastustajani kalu alkoi nousta pystyyn. Omani seisoi jo. Niinpä paiskasin Harrin samantien nurmeen, jolla jatkoimme kiivasta taistelua hiki päässä. Hän uhosi huohottaen pieksävänsä minut ja nussivansa persereikäni. Se kiihotti minua älyttömästi, hyvä etten ampunut mällejäni painin sekaan. Niinpä päätin, että nyt saa riittää. Väänsin sen jätkän selälleen ja painoin kyynärvarrella kurkkua. Ärisin:

– Nyt saatana antaudut tai sulta lähtee taju!
– Okei, okei.

Nousin ylös ja tempaisin Harrin nahkatakin kauluksesta pystyyn. Otin hänen päänsä tiukkaan otteeseen kainalooni ja retuutin hänet sisälle. Painoin hänet nojaamaan siihen matalaan rahiin perse pitkällä. Liukastukset ja kalun kumitus sujuivat hetkessä. Harri tuijotti kyrpääni kauhuissaan ja voihkaisi:

– Ei saatana, tuo ei ikinä mahdu mun reikään. Sattuuko se?
– Takuulla! Mää aion runnoa sua rajusti. Niin että varaudu kärsimään.
– Etkö voisi varoa? Mua ei oo ennen pantu sinne.
– En varo. Mää oon raivopäinen panija. Niin että yritä rentouttaa perseesi, mikäli ehdit.

Ei ehtinyt. Minä rysäytin kullini melkeinpä kertaheitolla Harrin suoleen. Hän karjui hulluna ja yritti päästä irti. En päästänyt. Pidin tiukasti kiinni lantiosta ja taoin nyrkeillä hänen kylkiään, revin tukasta. Nahkatakit ja saappaat natisivat taas kiihottavasti. Pamppuni souti ja huopasi perseessä aivan villinä. Hurmioiduin aivoni pimeäksi. Karjuin yhtä vittu saatanan huoraa. Nivuset hakkasivat lätsähdellen pakaroita. Nussin lopulta järjetöntä vauhtia, kunnes lopulta iso kyrpäni räjähti ja mällit täyttivät kumin.

Vetäydyin Harrista, joka oikaisi itsensä vapiseville jaloille. Hän kääntyi ja vetäisi minua nyrkillä poskeen. Löin tietenkin pari iskua takaisin niin, että hän putosi perseelleen lattialle ja ärjäisin:

– Mitä vittua! Haluatko heti jatkaa tappelua?
– Sää, saatanan sonni, raiskasit mut!
– Haista paska, tiesit hyvin, että mää oon väkivaltainen. Että älä ruikuta!

Kyllä hän jatkoi mumisten hiljaa. Hän kuitenkin suostui jäämään saunomaan. Hikoilimme lauteilla, vilvoittelimme ulkona penkillä ja otimme kaljaa. Hän rauhoittui hiljalleen ja pääsimme sopuun. Varsinkin sen jälkeen, kun otin häneltä suihin lauteilla. Hän lähti kotiinsa omien sanojensa mukaan ihan tyytyväisenä, vaikka tuhisikin uhkailuja kostosta. Ilmoitin, että olen aina valmis kostopieksämisiin.

Ennen juhannusta ehdimme harrastaa väkivaltaista seksitappelua kahdesti, vaikka emme mitään olleet sopineetkaan. Tuosta tapaamisesta kahden päivän kuluttua olin taas hanskat kourassa hakkaamassa säkkiä alakerran kamarissa. Treenasin aika rankasti, huohotin ja hikoilin ankarasti, kun taas kuulin tuvan puolelta koputusta ja huhuilua. Harri-naapuri taisi tulla. Vilkaisin pikaisesti itseäni peileistä; paidaton hikinen lihaksikas kroppa ja vaparihanskat, ou jee. Piti ihan kouraista muniani.

Harrihan se siellä tuvan ovenpielessä odotteli. Nahkatakissa, tiukoissa farkoissa ja kumisaappaissa vaihteli jalkaa vähän aranoloisena. Ihan piti nielaista kesken huohotuksen. Hän hymyili varovasti:

– Moi. Kuulosti vähän siltä, että olit hakkaamassa säkkiäsi.
– Joo. Moi. Niin olin. Kroppa huusi toimintaa. Tulitko tappelemaan ja naimaan vai oliko muutakin asiaa?
– Ei mulla mitään erityistä… Tai noh…
– Rupes naitattamaan. Vaikka oot ihan tervetullut ilman asiaakin.
– Joo, no tota… Oishan se kiva vähän tapellakin ja… no tiedäthän…
– Tiedänhän mää. Ja sopii mulle hyvin. Tuo säkin pieksäminen nostaa mukavasti kiimaa.
– Niinkö? Pitäis varmaan kokeilla.
– Otetaanko sulle heti hanskat? Pääset hakkaamaan säkkiä. Vai haluatko heti ottaa matsia mun kanssa?
– Eeh… Ehkä mää kokeilen ensin säkin kanssa, Harri nieleskeli ja näin, että kyllä häntä se matsinkin mahdollisuus kiihotti.
– Okei. Pitäisköhän sun vähän vähentää vaatetusta, ettei tule liian kuuma? Vaikka oot saatanan komea noissa vermeissä.

Hän riisui nahkatakkinsa ja potki saappaat jalasta. Kehotin häntä ottamaan farkutkin pois, koska säkin kanssa pomppiessa ne ehkä kiristäisivät liikaa. Hän totteli ja hymyili pienesti. Niukat kalsarit pullottivat mukavasti. Itsenikin piti hieraista urheilushortsieni haaroja. Menimme kuntohuoneeseeni ja ojensin hänelle säkkihanskat. Hän katseli huonetta ja kysyi:

– Miksi sulla on nuo peilit? Ja tuo matto lattialla?
– Peilit on, jotta voin ihailla itseäni, naurahdin. – Ja matto on painialusta. Tai perusjumppaan. Ja voi sillä naidakin. Varsinkin kovien jätkien kanssa.

Harri nielaisi ensin, veti sitten hanskat kouriinsa ja kiristi tarranauhat. Hän nosti hanskat ylös ja katsoi itseään peilistä. Hän huitoi muutaman iskun ilmaan. Kehotin häntä käymään säkin kimppuun. Hän hyppi kevyen näköisesti, iski säkin kylkeen melkoisen lujia lyöntejä, jotka lähtivät sähäkästi. Oli kiihottavaa katsoa sen lihaksikkaan miehen liikkumista. Ei hän näyttänyt pahemmin tarvitsevan minun neuvojani, iskuissa oli koko kroppa mukana ja jalat työskentelivät tehokkaasti. Kun hän puuskutti ja pientä hikeä oli noussut pintaan, hän keskeytti ja kysyi:

– Noh, miltä vaikuttaa?
– Tosi hyvältä. Oot ennenkin tainnut tunkea kouras hanskoihin?
– Pari kertaa vain, kun yhdellä kaverilla oli. Miks sulla on tuollaiset erilaiset hanskat? Sormet näkyvillä?
– Nää on vaparihanskat. Näitä käytetään esimerkiksi vapaaottelussa. Näissä voi työntää sormet vastustajan persereikään. Tai kaivaa silmät päästä.
– Eikä?
– Ei tietenkään. Vaikka voisin kyllä sun reikää vähän sormettaa, hymyilin ja katsoin Harrin silmiin mahdollisimman vittumaisesti virnistäen.
– Höh, mää taas voisin työntää koko tällaisen hanskan sun perseeseen.
– Vittu jätkä, onko tuo tappeluhaaste?
– On.
– Okei. Käy päälle!

Hän naurahti ja lähti tulemaan kohti hanskat ylhäällä suojauksessa. Tuntui, että minun kullini pamahti seisomaan yksin tein. Mikä ettei? Vastassa komea lihaskimppu nyrkkeilyhanskat kourissa ja taisteluilme naamalla. Heitin muutaman tunnusteluiskun ja hän poimi ne suojaukseensa. Hän tanssahteli edessäni ja löi pari kovaa lyöntiä vartalooni. Minä kostin heti samanlaisilla hänen kylkiinsä. Hän vastasi ja onnistui saamaan tosi kovia iskuja läpi keskivartalooni – mahtavia mäiskähdyksiä, hän tosiaan osaa lyödä. Jatkoin herhiläismäisellä pommituksella ja päätin, että panen tuon jätkän kärsimään. Harri peräytyi edelläni ja löi muutaman epämääräisen huitaisun minuun päin. Torjuin ne kevyesti, paitsi yhden joka osui otsaani. Panin uuden vaihteen päälle jakamalla sähäkän sarjan Harriin. Olin mahtavassa tappeluhurmiossa. Hengitykset muuttuivat raskaiksi ja hiki kohosi iholle molemmilla. Hän päätyi ähkyen nurkkaan ja kun ei keksinyt muuta, sitoi minut väkevillä käsivarsillaan tiukkaan karhunsyleilyyn. Puuskutimme siinä hetken toisiimme nojaten ja puolihuolimattomia vartaloiskuja vaihtaen, kunnes kamppasin meidät painimatolle kyljittäin. Harri huohotti:

– Nää hanskat kourassa ei saa susta kunnon otetta.
– Okei, hanskat pois ja tapellaan normaalisti.
– Entä saappaat ja nahkatakit?
– Ei ehdi. Mun kyrpä on räjähtämäisillään.
– Niin kyllä munkin.

Emme nousseet. Hanskat lensivät seinustalle. Samassa tarrasimme toisiimme tiukasti ja kiihkeä mattopaini alkoi. Hikiset vartalot puristuivat vastakkain tiukoissa väännöissä. Lihakset paisuivat voimain ponnisteluista. Ähisimme, ähkyimme, kiroilimme vimmaisina. Pyörimme ympäri alustaa suorastaan raivopäisinä, ihan tappomeiningillä. Tosi kiimaista ja kiihkeää menoa – minä rakastin sitä. Ei se kyllä kovin kiivaana kauaa jatkunut. Harri taisi olla nyrkkeilyn uuvuttama, sillä lopulta sain paiskoa häntä pitkin mattoa melkein, miten tahdoin. Hänen jalkansa vain viuhuivat ilmassa. Huomasin, että hän silti ehti sivusilmällä vilkuilla menoamme peileistä. Minustakin me näytimme niissä kuvastimissa tosi kiimaisen komeilta. Lopulta en kestänyt, vaan tiuskaisin:

– Vittu saatana, luovuta jo! Mun kyrpä ei kestä enää.
– Joo, ei munkaan, Muutenkin oon ihan puhki. Sää voitit, Harrikin huohotti.
– Olit sääkin tosi kova vastus. Nyt pöksyt pois ja perse pystyyn.

Vapautimme kullimme ilmoille. Harri asettui kontilleen. Hain seinustan pienen lipaston kätköistä kortsuja ja liukastetta. Valmistelut oli nopeasti hoidettu. Emme tuhlanneet aikaa turhaan hempeilyyn, syöksyin Harrin perseeseen heti, kun se silmilleni avautui. Rysäytin puolet pampustani voimalla sisään ja sain hänet parahtamaan tuskasta. Hän karjui hirmuisia kirouksita. Tunkeuduin vähän rauhallisemmin syvälle kullin juurta myöten. Siellä nytkytin lantiotani vain ihan pienesti. Katselimme molemmat hetken kiihottavaa asetelmaa peilistä. Näky innosti minut rynkyttämään voimieni takaa. Pärskin kirouksia ja herjauksia hinttihuorasta. Kun huomasin Harrin tarttuvan täysillä seisovaan vehkeeseensä ja aloittavan runkkailun, hidastin omaa tahtiani. Nylkytin taas vain pienesti, kunnes pantavani sai raivoisasti karjuen ruiskittua mällinsä painialustallemme. Sen jälkeen päästin itseni irti, pamputin kaveriani hurjana, hiki vain valui silmiini. Harri voihki avuttomana – tai hurmiossa. Sitten täytinkin kortsun älyttömässä vimmassa ja karjuin minäkin. Voimattomana täristen irrottauduin Harrista heti ja hän rojahti makaamaan matolle mälliensä päälle.

– Jumalauta, mikä pano! hän puuskutti.
– Joo, niin oli, kähisin. – Nyt kelpaa suihku.

Menimme yhdessä pieneen kylpyhuoneeseeni. Puristelimme toisiamme lämpimän suihkun alla. Hitto, että minä rakastan lihaksikkaita miehiä! Mumisimme kehuja toistemme korviin. Peseydyttyämme kietouduimme pyyhkeisiin ja asetuimme tuvan pöydän ääreen. Nostin siihen meille oluttölkit ja skoolasimme mahtavalle tappelulle ja panolle. Kysyin:

– Mitä tykkäsit nyrkkeilystä?
– Mahtavan kiihottavaa. Harmittaa, ettei musta ollut sulle kunnon vastusta.
– Kyllä susta vielä on, kun jatkamme treenaamista. Nytkin jo lyöt tosi kovaa. Hyvä ettet niistänyt multa verta.
– Kumma, että homouteen voi kuulua tämmöinen väkivalta. Ja se tuntuu hyvältä.
– Hei, miehiähän tässä ollaan ja miehet ottavat mittaa toisistaan.
– Joo. Eikä homouskaan tunnu niin nololta, kun välillä väännetään.
– Siitäpä tulikin mieleeni, että mulle on tulossa juhannusvieraaksi kaksi tappelijaa. Haluaisitko liittyä mukaan?
– Mitä tyyppejä ne on?
– Joona on mun eka nahkatakkinen ja saapasjalkainen painikaverini. Tosi kova mies. Toista en oo ennen tavannut. Joonan mukaan lihaskimppu, joka tykkkää painia nahassa ja saappaissa. Semmoinen outous siinä on, että se ankarien kamppailujen jälkeen haluaa kuitenkin hävitä ja tulla nöyryytetyksi.
– Ai? Onko se päästään vialla?
– Tuskin, kun Joona sen kanssa viihtyy. Hehe, jos tulet juhliimme, on sulla ainakin yksi varma voitto tiedossa.
– En tiedä, houkuttaako varma voitto. Pitäisin ehkä enemmän kunnon taistelusta.
– Heh, Joonan ja mun kanssa se onnistuu takuulla.
– Pitääkö mun tapella kaikkien kanssa? hän kysyi arasti, vaikkakin selvästi ajatuksesta innostuen.
– Kaikki tappelee kaikkia vastaan ja panee myös kaikkia, hymyilin, vaikka en ollut varma, käykö se Joonalle ja Karille.

Maltoimme hiljaksiin pukeutua. Harri lähti kotiinsa. Minä kävin siivoamassa painimaton hiestä ja spermoista. Oikein huokaisin, kun elämäni oli saanut näin hyvän käänteen; oma talo, naapurissa komea tappelija, kunnon kovishomo, jolta sai persettä ja jolle ihan mieluusti antoi. Laitoin Joonalle viestin, että olin löytänyt ihan naapurista tosi kovan jätkän, kunnon lihaksikkaan maalaismiehen, joka tykkää samoista jutuista kuin me. Ja että se on kova tappelijaja valmis osallistumaan juhannuksen viettoomme kyrpä pystyssä. Joona vastasi parin tunnin kuluttua ja oli valmis pieksämään kaikki maalaisjuntit. Ilmoitin, että me maalaismiehet hakkaamme joutavat kaupunkilaissällit mennen tullen. Minä niin tykkään meidän tavastamme uhota, se nostattaa kiimaa.

Kun oli enää päivä juhannusaattoon, havahduin, että saunalle tarvitaan vastoja sekä talon ja saunan oven pieleen juhannuskoivut. Oli pilvinen päivä eikä helle painanut päälle, joten sonnustauduin nahkatakkiin ja kumisaappaisiin. Otin puukon ja vesurin. Olin tuskin päässyt kymmentä metriä pihalla kohti pientä metsikköäni, kun Harri ilmestyi paikalle. Hän oli pukeutunut minun tapaisesti nahkaan ja kumppareihin. Hän huikkasi:

– Minne oot menossa?
– Vastoja tekemään ja juhannuskoivuja hakemaan. Entä itse?
– Ihan vain tulin sua katsomaan.
– Ja haaroissa polttelee, heh? Tuu mukaan, saat turpaasi ja perseeseesi tuolla metsässä.
– Tai sää saat, Harri virnisti pirullisesti.

Naureskelimme ja marssimme rinnakkain toisiamme töniskellen parin hehtaarin metsääni. Harrin avulla saimme nopeasti koottua neljä nuorta koivua ja kasan oksia vastoiksi. Siinä ohessa onnistuimme myös vittuilemaan toisillemme. Tunnelma alkoi olla mukavan kiimainen. Kun nousin ylös – olin ollut kyykyssä kokoamassa vastoja – Harri oli selkäni takana ja yllätti minut kietomalla minut käsivarsiensa puristukseen. Nahkatakkimme natisivat ja hän hinkkasi saappaittemme varsia vastakkain. Kieltämättä kiihottavaa, mutta en suostunut nautiskelemaan siitä ihan noin vain. Ärähdin:

– Saatanan ketku, vai yrität sää päästä pukille ilman taistelua. Ei onnistu!
– Miten muka pääset tästä tappelemaan? Harri sähähti ja tiukensi otettaan.
– Näin!

Paiskasin hänet olkani yli metsänpohjaan ja kävin saman tien hänen kimppuunsa täynnä kiukkuista taisteluvimmaa. Hän yritti kierähtää altani pakoon. Ei päässyt, kun sain hänestä tiukan otteen käsilläni ja kiedottua jalkani hänen ketaroittensa ympäri. Hän rimpuili vimmatusti ja kiroili miehekkäästi. Irrotin käsiäni sen verran, että hän pääsi polvilleen viereeni. Hän alkoi takoa nyrkeillä vartaloani. Potkaisin häntä rintaan ja hän lensi selälleen. Pomppasin istumaan hänen päälleen ja meinasin alkaa takoa hänen pärstäänsä, mutta onneksi maltoin mieleni. Sen sijaan kiskoin hänen päänsä tukasta haaroihini ja hieroin naamaa etumukseeni. Hän sähisi ja kiemurteli allani aivan raivona. Hän nousi siltaan ja pudotti minut päältään. Kietouduimme toisiimme koko vartalon mitalta, kierimme ympäri metsänpohjaa ja potkimme toistemme saappaita. Metsä kiihotti meidät mielettömään vimmaan, aluskasvillisuus rusentui allemme ja pienet kuusennäreet pieksivät meitä. Ja että me kiroiltiin ja vittuiltiin. Puuskutimme hikipäässä, ähkyimme ja ärisimme kuin raivostuneet karhut. Viimein päätin uupuneena, että nyt saa riittää ja lukitsin Harrin niin tiukasti, ettei hän pystynyt enää liikkumaan. Hän antautui kiroillen äkäisesti:

– Vittu saatana enkö mää voita sua millään, jumalauta!
– Et! Varsinkaan kun mää oon niin kiimassa kuin nyt.
– Saatana sun kanssa! Paatko mua saman tien?
– En. Ei tullu kortsuja mukaan. Mennään saunalle.

Keräsimme koivut ja vihdakset kainaloon ja painelimme saunalle. Puhisimme kiukkuisesti ja mutisimme uhkauksia. Jätimme lastin siihen saunan edustalle. Siirryimme eteisen puolelle. Harri avasi heti housunsa pyytämättä ja nojautui siihen matalaan rahiin. Minäkin kiskaisin kovettuneen kullini esiin nahkahousujeni liitingistä. Olisin kyllä toivonut Harrilta pientä vastustelua, mutta hoidin liukastamisen ja kyrpäni kumituksen nopeasti. Uitin vehjettäni sen jätkän persevaossa tovin. Harri työnteli pyllyään vastaan, ukisi ja huohotti. Otin tukevan otteen hänen nahkatakkinsa hartioista ja tungin terskan sisään. Hän vinkaisi kiihottavasti ja heilautti hiuksiaan. Murahdin:

– Vitun hinttari, ootko valmis kunnon rynkytykseen?
– Helvetin homo-ori, ei susta oo sellaiseen… auts, ai vittu!

Rysäytin pamppuni voimalla sisään koko mitalta. Mies parkaisi surkeasti ja puisteli päätään. Hänen suolensa puristi kaluani tiukasti ja minun pääni sumeni nautinnosta. Sekosin täysin. Älyttömän väkivaltaisessa alistamisen hurmiossa survoin Harrin persettä ja karjuin aivan raivona. Revin hänen hiuksiaan ja hakkasin nyrkeillä kylkiä. Mies uikutti ja ulvoi. En jaksanut pitkään ja lopulta annoin itselleni luvan laueta. Oli tosi ravistuttavia mällien ampumisia. Harri kuiskasi vapisevalla äänellä:
– Jumalauta, äijä, sää oot hullu. Ihan raivopää.
– Niin oon. Onko valittamista?
– Ei, jos saan panna sua yhtä rajusti.
– Totta vitussa. Mää oon sanonut monesti, että kovishomot saa panna mua armottomasti ja milloin vain, kunhan ensin voittavat mut tappelussa.
Harri tyytyi siihen eikä kumma kyllä halunnut yrittää päihittää minua saman tien. En ehkä olisi voittanut, kun olin niin poikki metsätappelusta ja nussimisesta. Tyydyimme pikaiseen siistiytymiseen ja ryhdyimme sen jälkeen vastojen tekoon, saimme aikaiseksi kahdeksan. Hain myös kangen liiterin nurkasta. Hakkasimme kuopat ensin saunan oven eteen ja sitten talon eteen. Asetimme koivut nököttämään kuoppiin. Olivatpa ne soman näköisiä.
Tyytyväisinä hommiimme hörpimme tuvassa pikaiset kahvit ja samalla vaihdoimme muutaman sanan Joonasta ja siitä Karista. Harri tuntui vähän ujostelevan tuntemattomia miehiä. Minä lohdutin häntä, että ei homojen kesken tarvitse arkailla, kunnon miehiähän me kaikki olimme. Hän epäröi, kun oli vasta äsken suostunut homoilemaan eikä oikein tiennyt asiasta mitään. Osaisiko hän toimia oikein? Minä nauroin, että me muut kyllä osasimme. Pääasia, että hän kiihotti itsensä kunnon himokkaaseen taisteluvimmaan. Pöydän ääressä minä samalla laadin juhannuksen kauppalistaakin, ruokia ja juomia. Harri lähti siitä kotiinsa ja lupasi tulla seuraavana päivänä katsastamaan, onko minun kavereistani hänelle vastusta. Naurahdin, hyppäsin autooni ja painuin markettiin.
Juhannusaatto valkeni aurinkoisena. Söin aamiaisen ja tekstasin kotiväelle hyvän juhannuksen toivotukset. Kerroin, etten pääse kotimaisemiin, kun minulle tulee opiskeluaikaisia kavereita kylään. Joonalle lähetin viestin, että joko he olivat päässeet matkaan. Hän vastasi melkein saman tien ja ilmoitti heidän olevan perillä noin puolen päivän jälkeen. Hän vittuili, olemmeko naapurini kanssa valmiit ottamaan turpaan heti, kun he tulevat. Lupasin, että raahaamme heidät niskaperseotteella kuntohuoneeseeni ja hakkaamme heidät siellä. Kerroin, että naapurini on tosi kovanyrkkinen äijä ja tulee osallistumaan pieksämiseen, että varokaa vain. Uho tuntui niin mukavalta, että oli pakko hieraista haarojani.
Siistin vähän paikkoja, vedin saappaat jalkaan ja kävin pihalla katsastamassa, kuinka juhannuskoivuni jaksavat. Kaikki näytti ihan hyvältä. Harri tuli puolelta päivin ensimmäisenä – ilokseni seksikuteet valmiiksi päällä, ei mitään juhlatamineita siis. Hän toi tuliaiseksi kossupullon, vaikka ei olisi tarvinnut. Hörpimme kuitenkin vain kahvia, kun emme halunneet humaltua liian aikaisin.
Vähän ennen yhtä vieraat ajoivat autollaan pihaan. Menimme Harrin kanssa nahkatakeissamme ja saappaissa ulos vastaanottamaan tyyppejä. Joona oli kuskina, vieressä istui harteikas komea Kari – en tunnistanut häntä opiskeluajoiltani – molemmilla oli nahkatakit. Syy, miksi he eivät heti nousseet autosta, oli se, että he vetivät kouriinsa vaparihanskat. Kun he lopulta pääsivät autosta, harpoin Joonan luo ja kaappasin hänet halaukseen. Ja mitä teki hän? Veti nyrkillä täysillä minua vatsaan ja karjaisi:
– Vittu saatana, hienoa nähdä pitkästä aikaa!
– Auts! Hiton hilpeä tervehdys, perkeleen mulkku!
– Hah, itse uhkailit turpaan vedolla heti alkajaisiksi. Tässä on muuten Kari.
– Terve. Aiotko sääkin lyödä heti? kysyin virnistellen.
– Hehe, en taida kehdata ihan vielä, iso komea mies hymyili ujosti.
– Tässä on muuten mun naapuri Harri. Helvetin kova tappelija.
Tyypit tervehtivät uteliaina, toisiaan selvästi vastustajina arvioiden. Joona ja Kari vilkuilivat pihapiiriäni ja kehuivat sitä, erityisesti juhannuskoivujani. He kaivoivat peräluukusta kumisaappaat jalkaansa ja ottivat muut matkatavaransa. Opastin heidät yläkerran toiseen kamariin. Kun he purkivat tavaroitaan, minä valmistin alhaalla pienen vaatimattoman lounaan. Kyselin Harrilta:
– Miltä jätkät susta tuntuvat?
– Hiton komeita äijiä. Se Kari on melkoinen lihaskimppu. Onko varma, että se tykkää hävitä tappelut?
– Niin Joona sanoi. Vaikea sitä on minustakin uskoa. Haluatko silti kokeilla ekana tapella sen kanssa?
– Uh, ehkä joo. Jos en sun kanssa saa?
– Et. Mää aion tapella Joonan kanssa. Vanhojen aikojen muistoksi.
Pojat tulivat alas ja me kaikki neljä kävimme pöytään. Ruuan kanssa otimme olutta. Juttelimme tulevista päivistä – ja öistä. Että mitä kullakin oli mielessä ja toiveissa. Tietenkin tappeluita ja panoja kaikki odottivat. Juttelua säesti saappaiden hieroutuminen pöydän alla niin, että kiima alkoi haista mukavasti. Sovittiin, että porukalla painittaisiin myöhemmin saunomisen yhteydessä. Sitä ennen tapeltaisiin vaparihanskat kaikilla kourissa kuntohuoneessani, pareittain eli Joona ja minä, koska meillä oli jo ehtinyt tulla ikävä toisiamme, sekä Harri ja Kari uusimpina porukassa. Periaatteena oli ’voittaja panee antautunutta’.
Tutustuimme myös tarkemmin toisiimme. Kukin esitteli itsensä. Kari oli 28 vuotta, ensihoitaja ambulanssissa, mikä oli hyvä mahdollisia taisteluvammoja ajatellen. Joonan kanssa he olivat löytäneet toisensa Löydä tappelija -sivustolta. Ennen armeijaa Kari oli kuulunut jengiin, joka harrasti katutappeluita, ja oli porukkansa kovanyrkkisimpiä. Sitä hän ei osannut – tai halunnut – selittää, miksi hän nykyään tykkäsi hävitä ja tulla nöyryytetyksi kamppailuissa. Hän vain hymähti, tiesimmekö muka me muutkaan, miksi me tykkäsimme tapella ja voittaa. Emmehän me tietenkään osanneet selittää sitä, ainakaan tyhjentävästi.
Kun esittelyt ja ruokailu oli hoidettu, tupani alkoi haista tappelukiimalle, nahkatakeille ja kumisaappaille. Joona rykäisi lopulta:
– Eiköhän tässä ole jo, saatana soikoon, jaariteltu tarpeeksi. Mää haluan jo vetää Juhaa turpaan.
– Okei. Tehdäänkö niin, että me tapellaan ensin Joonan kanssa ja te kaksi katsotte sivusta.
– Sopii, Kari nielaisi. – Aiotteko panna saman tien?
– Ei, kun tehdään niin, että te tappelette heti perään ja nussitaan sitten kaikki yhtä aikaa, Joona määräsi.
Se sopi kaikille. Harri vain huomautti, ettei hänellä ole omia vaparihanskoja. Lupasin hänelle omani, kunhan olisin hakannut Joonan, joka päästi ivallisen hörönaurun. Päätimme välttää päähän kohdistuvia iskuja, kun meillä ei ollut pääsuojuksia. Lyönneistä vyön alle ei sovittu mitään – ihan tarkoituksella, hymyilimme vain pirullisesti. Lisäksi kiimakuolaa nieleskellen sovimme, että tappelut käytäisiin nahkatakeissa ja kumisaappaissa, vaikka siinä hiki tulisikin.
Siirryimme kuntohuoneeseeni, joka sai kohtuullisia kehuja. Harri ja Kari menivät seisomaan seinustalle. Me Joonan kanssa vastakkain painimatolle. Meillä oli melkoinen uho päällä. Irvistelimme uhkaavasti ja kiersimme toisiamme nyrkit pystyssä. Olin melkoisen kiimaisessa hurmoksessa, vereni kiersi lujaa ja levitti kaikkia taisteluhormoneja lihaksiini. Äkkiä Joona kävi hyökkäykseen kuin herhiläinen. Iskuja sateli suojaukseeni, läpi pääsi muutama lyönti vartalooni. Sain nopeasti oman hyökkäysvaihteeni päälle. Seurasi hurjaa ja samalla epämääräistä iskujen vaihtoa molemmin puolin. Upeita mäiskähdyksiä vastustajaan, huhuh. Kumpikin huohotti ja hikoili. On aika raskasta pomppia saappaissa ja nahkatakeissa. Mutta hurmoksellista se oli! Iskut toisen nahkakuteisiin kuulostivat ja tuntuivat aivan mahtavilta, miehekkäiltä.
Joona yritti potkaista minua mahaan, mutta onnistuin nappaamaan hänen saappaansa kainalooni ja työnsin hänet kumoon. Syöksyin hänen päälleen ja aloimme raivoisan mattopainin. Siinä vaiheessa vasta ehdin kiinnittää huomiota katselijoihimme, he huutelivat innoissaan. Painimme kesti ja kesti, olemme molemmat Joonan kanssa periksi antamattomia. Hallitsimme painia vuorotellen. Puuskutimme naamat hiessä ja julmassa irveessä. Nahkatakit ja kumisaappaat natisivat väännöissä. Vaikka minulla seisoi kalu täydessä kukoistuksessa, aloin olla aika poikki. Päätin, että tappelu saa riittää. Ponnistin viime voimillani ja panin Joonan tiukkaan lukkoon, josta hän ei enää päässyt. Hän puuskutti allani:
– Ääh. Vittu saatana. Sää voitit!
– Jumalauta, oon mää vain aika kova jätkä, hehkutin hiki otsalta tippuen.
– Haista paska! Antauduin, kun mun alkoi tehdä mieli sun kyrpääs.
Kommentti aiheutti meissä muissa hillittömän naurukohtauksen. Nousimme ylös ja kietouduimme väkevään halaukseen. Suutelimme ja hinkkasimme reisiä toistemme haaroihin – Joonan vehje tuntui tosi kovalta ja isolta. Kari keskeytti meidät:
– Okei, jätkät, irti! On seuraavan tappelun aika.
Naureskelimme ja minä irrotin omat hanskani. Ojensin ne Harrille ja valitin, että ne on vähän hikiset. Hän ei aikonut välittää siitä. Siirryimme Joonan kanssa kaulakkain sivummalle. Jätkät kävivät vastakkain matolle nyrkit pystyssä. Vähän minua hirvitti Harrin puolesta. Kari on jonkin verran isompi, harteikas ja osasi näyttää helvetin pahaenteiseltä. Hän kävi vauhdilla Harrin kimppuun tiukalla iskusarjalla. Naapurini perääntyi ja hänen suojauksensa oli minusta puutteellista. Karjuin hänelle, että nostaisi suojauksensa ylemmäs – ei vaikutusta. Paitsi että hän ryhtyi nyt hyökkäykseen. Hemmetin sekavaa iskujen vaihtoa. He olivat melkein kiinni toisissaan ja mahtuivat hakkaamaan vain toistensa kylkiä. Melkoista ähellystä silti.
Kari sitoi vastustajansa käsivarsiensa puristukseen ja yritti heittää tämän mattoon. Se oli kylläkin Harri, joka onnistui kamppaamaan Karin maahan. Jätkät kierivät toisiinsa takertuneina ympäriinsä. Hirmuinen puuskutus ja kiroilu täytti huoneen. Joona alkoi pomppia ja huutaa kannustusta kaverilleen. Ja minä omalleni. Sen seurauksena me kaksi miestä ryhdyimme tönimään ja nahistelemaan keskenämme. Siksi emme nähneet poikien ottelun päätöksestä kuin ihan lopun, jossa Harri istui Karin rinnan päällä ja veti hiuksista tämän päätä haaroihinsa. Sieltä kuului Karin puuskutus, että hän antautuu.
Kun tyypit pääsivät ylös, hakkasimme kaikki hilpeinä toisiamme selkään. Jakelimme kehuja mahtavista taisteluista. Karikin puuskahti:
– Tuo Harri on helvetin kova tappelija. Ihan yllätyin.
– Sinä se vasta kova oot, Harri punasteli saamiaan kehuja. – Ja lyöt helvetin kovaa. Mulla on varmaan kylkiluita poikki.
– Mää voin kohta tarkastaa ne, Kari hymyili.
– Joo, mutta nyt nussitaan, Joona heläytti ja väläytti minulle virnistelevän hymyn.
– Jep, perseet paljaaksi ja kyrvät esiin. Välineitä löytyy tuosta lipastosta, opastin.
Valmistelut oli nopeasti hoidettu. Joona kävi kontalleen yhden peilin eteen, jotta voisi katsoa panoa. Minä asetuin hänen peräänsä saappaat ristissä hänen saappaidensa päällä. Kari puolestaan meni makaamaan selälleen vähän meidän taaksemme niin, että en pystynyt seuraamaan heidän nussimistaan – kuulin sitten kyllä. Tungin kivikovaa moloani Joonan ahteriin sitkeydellä ja toisaalta voimalla. Kaverini köyristeli selkäänsä ja puisteli päätään tukka heilahdellen. Hän turskautti huohotuksensa keskeltä:
– Vittu perkele, ku tuntuu hyvältä! Ooh… uijui.. ai… Mää oon kaivannut sun kyrpääs.
– Ja mää sun kanssa tappelemista ja uuh… kyllä tätä persettäkin.
– Ai jumalauta! Just siinä, pysähdy! Mieletöntä! Nylkytä sitä kohtaa! Mää haluan runkata.
Nitkutin pienesti terskaa toivotussa kohtaa. Joonan suoli supisteli mielettömästi. Hän tarttui sojottavaan kyrpäänsä ja runkkasi raskaasti huohottaen sekä kiroillen. Hän kähisi:
– Uhuh, nyt saatana lentää. Saanko ampua mällit matolle?
– Siitä vaan. Siivoat sitten.
– Joo joo. Ai vittu, jumalauta, nyt lähtee… aarghh… ai saatana…
Hän ruiski mällinsä painialustalle. Samalla hänen suolensa puristui tiukasti kullini ympärille ja sai aivoni nyrjähtämään nautinnosta. Aloin nylkyttää persettä aivan raivona. Painauduin Joonan selkään. Nahkatakit ja saappaat nitisivät ja narisivat. Nivuseni iskeytyivät pakaroihin kiihtyvällä tahdilla läiskähdellen äänekkäästi. Peilistä näin Joonan suun roikkuvan ammollaan. Hakkasin hänen kylkiään ja revin hiuksia. Sitten maailmani räjähti. Jättiläiseksi paisunut kyrpäni täytti kortsun kymmenillä laukauksilla – ainakin siltä tuntui. Ihan sekopäisenä jäin huohottamaan Joonan selkään.
Siinä kuulin toisen parin äänekästä kiroilua ja iskujen läiskähdyksiä. Käänsin päätäni ja näin Harrin etunojapunnerruksessa Karin päällä. Pakarat vain viuhtoivat Karin alapäässä ja tämän kumisaappaat puristivat Harrin pään väliinsä. Kumpikin survoi kouralla toisen naamaa sen, minkä pystyi. Pian Harri karjui:
– Jumalauta, nyt lähtee, nyt lentää! Aarrgh…
– Saatanan sälli, anna tulla, Kari hihkui naama irvistellen kuin tuskassa.
Ja Harri tuli. Ja lysähti vastustajansa päälle selvästi kaiken antaneena. Kun he pääsivät irti toisistaan, me Joonan kanssa olimme jo pystyssä. Täytyypä sanoa, että joka äijän naama loisti tyytyväisenä ja hymyt olivat herkässä. Kielsin tyyppejä käymästä suihkussa tai edes alapesulla, sillä minusten miesten kuuluu äskeisen tapaisten tappelujen jälkeen haista mieheltä. Peseytyisimme vasta saunassa. Kaikki yhtyivät ajatukseen naureskellen ja kusellä käytyämme siirryimme tupaan ryyppäämään. Jälkipeli oli hauskaa, mutta myös kiimaisen uhoavaa. Hieroimme saappaita pöydän alla edelleen. Tunnelma oli vapautunut ja hilpeät jutut lensivät. Kari paljastui melkoiseksi hauskojen juttujen kertojaksi. Raisu tappeleminen ja panot hävittävät kaiken vieraskoreuden ja ujostelun.
Ryhdyin siitä pesemään uusia perunoita kiehumaan. Katoin pöytään salaattia, leipätarpeita ja silliä sekä graavattua lohta. Samalla suunnittelimme juhliemme jatkoa. Saunomisen yhteydessä painisimme alastomina vain saappaat jalassa. Taistelupareiksi sovittiin Kari ja minä sekä Harri ja Joona. Intoilimme ja uhosimme suorastaan riemuissamme. Hyvä että maltoimme syödä. Kahvin jälkeen keräsimme mukaan viinaa, lantrinkia ja olutta.
Painelimme saunalle. Sain tulet kiukaan ja padan alle. Riisuimme alastomiksi, jätimme vain saappaat jalkaan. Olimme kiihdyttävää katsottavaa, neljä lihaksikasta miestä, varsinkin Kari. Hänen kullinsa näytti yllättävän pieneltä ruumiin kokoon nähden, meillä muillahan oli kunnon vehkeet. Istuimme penkille saunan edustalle ja nautimme alkuillan auringosta, savun hajusta ja juhannuskoivujen tuoksusta. Ryypiskelimme rauhallista tahtia ja nostimme maljoja suomalaiselle kesälle.
Kävin lisäämässä puita tulipesiin ja palasin penkille. Painiparini Kari istui vieressäni. Hän painoi saappaansa vartta minun saappaaseeni ja minä painoin takaisin. Nitkutimme varsia vastakkain. Kiva kiimanpoikanen solahti väliimme. Samaa tuntui tapahtuvan Harrin ja Joonan välillä. He kähisivät toisilleen ja ryhtyivät läpsimään toisiaan. Me Karin kanssa äidyimme puskemaan toisiamme olkapäillä. Äkkiä nappasin kiinni hänen kyrvännysästään ja aloin vittuilla:
– Jumalauta, miten soma kulli. Ja vitun pieni. Minkä kokoiseksi se kovettuu?
– Haista paska, jättikyrpä. Pilkkaatko sää mun miehisyyttäni?
– Joo. Meinaan eipä oo sun miehisyydellä juurikaan mittaa. Mitä se on? Kymmenen senttiä, ilkeilin.
– Sentin pitempi, saatanan mulkvisti, Kari ärähti ja tyrkkäsi minua niin, että meinasin pudota penkiltä.
– Haa, mulla on yhdeksän senttiä pitempi, tönäisin takaisin.
Samassa Harri ja Joona kaatuivat nurmikolle siihen saunan edustalle ja aloittivat rajun näköisen painin. Kari kaappasi minut niskalenkkiin ja alkoi vääntää kohti nurmea. Työnsin olkapäälläni meidätkin nurmeen ja niin pääsimme mekin kamppailemaan tiukoissa väännöissä. Tunsin heti, että tämä sälli on tosi vahva. Kullin koko ei tosiaan kerro miehen voimista. Niistä sain kuitenkin hurjan taisteluvimman päälle ja paiskoin vastustajaani mennen tullen, saappaat vain viuhuivat ilmassa. Kari pani vastaan parhaansa mukaan, ähisi ja murisi kirouksia. Rakastin hänen lihastensa kovuutta, kun ne yrittivät kahlita minua. Yhdessä välissä Harri ja Joona kaatuivat meidän ylitsemme. Minä hermostuin ja potkin saappaillani heitä kauemmas. Joona karjui, että kerjäänkö minä turpaani. Käskin hänen tukkia oma turpansa ja keskittyä voittamaan Harri. Kari käytti keskeytystä hyväkseen ja pääsi päälleni. Hän survoi kourallaan naamaani. En tykännyt siitä ja paiskasin hänet mahalleen. Hetkessä olin hänen selässään ja seisova kaluni hänen pakaroillaan. Pakkohan minun oli siinä vähän nylkyttää. Ja kiskoa häntä tukasta. Kari kiroili ja uikutti muka tuskissaan. Sähisin:
– Vitun mamis, helkkarin pikkukyrpä, sattuuko suhun pieni tukistus?
– Sattuu! Saatanasti!
– No sittenhän sää antaudut.
– Joo, joo.
– Kerjää armoa!
– Armoa! Pliis, lopeta. Sää oot kovempi.
Armahdin. Sivusilmällä huomasin, että Joona istui Harrin rintakehän päällä ja tämä siveli kaikessa rauhassa voittajansa kumisaappaita. Heidänkin ottelunsa oli ratkennut. Nousimme ylös ja Kari vilkaisi seisokkiani. Hän hönkäisi:
– Jumalauta, miten iso. Pitkä ja paksu.
– Ja kohta se täyttää sun säälittävän persees.
– Ei saatana! Perse takuulla repeää.
– Voit olla varma siitä, raukkis.
– Joo, varo vain, Juha rynkyttää niin raivopäisenä, Harri naurahti. – On kokemusta.
Komensin koko porukan saunatiloihin palkintopanoille. Ojensin Joonalle liukkarin ja kortsun. Otin itsellenikin. Pojat menivät löylypuolelle. Pyysin heitä lisäämään samalla puita tulipesiin.
Käskin Karin nojaamaan pieneen rahiin ja näyttämään perseensä. Läiskin pakaroita hetken, kunnes maltoin liukastaa reiän enkä mitenkään hellästi. Jätkä köyristeli ja valitti mukavasti. Kumitin kaluni ja asetin terskan reiälle, jossa hetken kiusoittelin pantavaani. Hän urahteli vaimeasti ja mutisi:
– Vittu, pitääkö tässä pitkäänkin odotella? Eikö sussa oo miestä ottaa toista äijää?
– Saatanan pikkukyrpä, alatko sää isotella! Kohta sää kiljut itku kurkussa, vitun hinttihuora.
Samassa survaisin vehkeeni sisään puoleen väliin varttani. Ja Kari totisesti kiljui ja pomppasi melkein pystyyn. Löin häntä kylkeen, tartuin hiuksiin ja painoin pään alas voimalla. Kyykistyin sen verran, että sain saappaidemme varret hieroutumaan toisiinsa. Työnsin loputkin kyrvästäni suoleen. Kari vapisi ja uikutti itkuisesti. Ensin vetelin hetken pitkillä rauhallisella vedoilla, mutta en kovalta kiimaltani malttanut jatkaa sitä. Aloitin hurjan rynkytyksen, kun tykkään alistaa perseitä väkivaltaisesti. Pantavani ärjyi kirouksia ja kouristeli kuin tuskissaan. Hänen selkälihaksensa värähtelivät kiihottavasti. Läiskin häntä joka puolelle ja samalla kiihdytin kyrpäni vauhtiin. Huohotin raskaammin kuin painiessa. Kun tunsin laukeamisen lähestyvän, karjuin:
– Uuh… vittu saatana, senkin homohuora… aah aarggh… mitätön pikkukulli… nyt saat kyrpää… nyt tulee, nyt…
Kortsu täyttyi mälleistäni. Vetäydyin Karista ja hän voihkaisi kohottautuessaan seisomaan. Otin kortsun ja hieroin sen sisällön tyypin naamaan. Hän murisi epämääräisiä ja tarttui pieneen kaluunsa, joka seisoi piukeana. Hän yritti runkata sitä, mutta löin hänen kouransa syrjään. Polvistuin Karin eteen ja otin kalun imuhoitoon. Sivelin hänen lihaksikkaita reisiään ja saappaita. Ei kestänyt kuin hetken, kun hän ampui suuni täyteen spermaa. Syljin ne hänen napaansa. Nousin ylös ja Kari kaappasi minut tiukkaan halaukseen:
– Ei jumalauta, en odottanut, että sää imisit mut tyhjäksi. Kiitos.
– Kiito itsellesi. Olit mahtava pantava. Toivottavasti en satuttanut sua liikaa.
– Voi et. Kestän rajumpaakin käsittelyä, vaikka helvetin kova tyyppi sää oot.
Suutelimme hellästi. Löylyhuoneesta kuuluvista äänistä päätellen sielläkin alettiin olla valmiita. Hetken päästä Harri ja Joona ilmestyivät näkyville ja varsin tyydytetyn oloisina. Siirryimme taas pihalle oluiden kera. Kehuimme ja naureskelimme menollemme. Ja tietysti vähän muksimme toisiamme ja pullistelimme lihaksia. Täytyy sanoa, että olomme oli hieno. Se oli miehekkään upeaa juhannusjuhlintaa suomalaisessa maalaismaisemassa. Jatkoimme saunomalla perusteellisesti. Vastat läiskivät hikisiä kroppiamme. Nauru raikasi ja kiroilukin kieltämättä. Yhdessä välissä jäimme Harrin kanssa kahden lauteille ja kysyin hänen tuntemuksiaan:
– Miltä on tuntunut tapella noiden jätkien kanssa?
– Aika komealta. Joona on tosi kova vastus. Tuota Karia vähän ihmettelen. Kova lyömään ja silti haluaa hävitä.
– Meillä kaikilla on omat omituisuutemme. Entä paneskelut?
– Karin paneminen oli mahtavaa. Semmoinen lihaskimppu kiemurteli ja valitti kuin ansaan jäänyt jänis. Joona oli ehkä turhan raju mun makuun.
– Mitä vittua? Rajumpiko kuin mää?
– Ääh, ehkä samanveroinen. Päästäänkö me paneskelemaan kahdestaan?
– Ei varmaan enää tänään. Tuskin kukaan jaksaa. Ehkä huomenna? Jos siis pääset jatkamaan juhlintaa.
– Joo, pääsen mää. Ei miellä oo mitään erityistä. Vanhukset lähtivät sukuloimaan.
Olimme puolen yön lähestyessä kaikki jo kohtuullisen päissään. Harri hiipi siitä kotiinsa luvaten tulla seuraavana päivänä jatkamaan. Me muut siirryimme tupaan ottamaan iltapalaa ja sitten painuimme pehkuihin nukkumaan.
Aamulla heräsin ensimmäisenä. Vain lievä krapula tuntui kehossani. Vedin kalsarit jalkaan ja painuin alakertaan keittämään kahvit ja järjestämään aamiaista. Ulkona näytti aurinkoiselta. Huhuilin vieraitani tulemaan syömään. Alas tuli kaksi krapulaisen rumaa miestä ja kummallakin näkyi mukavaa pullotusta alkkareissa – varsinkin Joonalla. Asetuimme pöytään. Joona potki minun jalkojani ja ärähti:
– Mitä helvettiä! Miksei meillä ole kumpparit jalassa?
– Aah, hittolainen, nämä aamuaivot ei tajunnu, että jotain puuttuu, naurahdin. – Ennen kuin menemme etsimään niitä, mietitään, mitä haluaisitte tänään tehdä?
– Höh, typerä kysymys. Tietenkin tapella ja nussia.
– Just. Aamupainit ja panotkin tekisivät nyt terää, Karikin sai mutistua turpeasta naamastaan.
– Pitäiskö odottaa, että Harrikin ehtii mukaan?
– Soita sille, että missä se viipyy, Joona komensi.
– Siinä on muuten komea sälli. Ja kova tappeleen, Kari aavistuksen piristyi.
Soitin heti. Uupunut ääni vastasi:
– Mmmh… Harri.
– Missä vitussa viivyt? Me täällä odottelemme malttamattomina.
– Pitäisikö tuoda jotain?
– Ei me tarvita kuin sut ja sun saappaat.
– Hei, kysy siltä, onko sillä potkupalloa. Voitais ottaa väkivaltainen peli, Joona hihkaisi.
– Mää kuulin tuon. On mulla. Otan sen mukaan.
Harri tuli vartissa. Nahkatakki päällä ja saappaat jalassa sekä pallo kainalossa. Hän moikkasi meitä ja istui pöytään. Hän sanoi:
– Siellä on melko kuuma päivä. Pelatessa voi tulla hiki.
– Riisu liiat kuteet. Muutenkin peliasu voi olla uikkarit ja kumisaappaat, ehdotin.
– Joo, lihakset näkyviin ja hikipintaan! Joona hihkaisi.
– Millaiset säännöt? Kari halusi tietää.
– Ei minkäänlaiset. Vastustajaa turpaan ja kyrpää perseeseen.
– Entä joukkueet?
– Ei niitäkään. Jokainen pelaa omaan pussiin ja kaikkia muita vastaan.
Säännöt aiheuttivat yleistä hirnuntaa. Pöytään ilmestyi oitis kossua ja lantrinkia. Porukka tarvitsi dopingia, joka kyllä sitten maistuikin. Krapulan oireet hävisivät ja tilalle nousi mahtava tappelu-uho. Parin paukun jälkeen sonnustauduimme peliasuihin – minulla tiukat pyöräilyshortsit ja saappaat.
Sitten vain kaljaa mukaan ja pihalle. Autotallin ovi sai toimia maalina. Pallon omistajana Harri sai suorittaa avauspotkun. Siitä seurasi villein ottelu, jonka koskaan olin nähnyt tai johon osallistunut. Kun joku sai pallon haltuunsa, hän sai muut tyypit kimppuunsa; potkuja kintuille, repimistä, nyrkkien iskuja, kamppaamisia, painia nurmella ja villiä hihkumista törkeinä kiroiluineen. Hemmetin raivokasta ja samalla riemukasta menoa! Kunnon kiiman nostatusta.
Ainoa, joka onnistui potkaisemaan maalin, oli Joona. Kari syöksyi saman tien hänen kimppuunsa ja kaatoi maahan. He äityivät hurjaan painiin ja pyörivät ympäriinsä. Saappaat vain potkivat nurmea. Minä katsoin heitä nojaten käsillä polviin ja puuskuttaen yltäpäältä hiessä. Harri-piru käytti tilannetta hyväkseen ja taklasi minut rajusti kumoon. En jäänyt makoilemaan, vaan tähtäsin makuulta kovan potkun hänen kintuilleen. Hän menetti tasapainonsa ja kaatui viereeni. Kävin heti hänen kimppuunsa. Tarrasimme kuin raivopäät toisiimme ja aloimme villin taistelun. Jumalauta, miten mahtava taistelu! Lihaksikkaat kropat painuivat hikisinä toisiinsa. Kumpikin ponnisteli lihakset tiukkoina ja ankarasti huohottaen. Yhdessä välissä pääsin hänen selkäänsä ja kaappasin hänen kaulansa tiukkaan puristukseen kyynärtaipeeseeni. Karjuin hänen korvaansa:
– Jumalauta perkele, nyt antaudut, saatanan jätkä!
– Vittu, en ikinä! Harri turskautteli kireistä leukaperistä ja rimpuili voimiensa takaa otteessani.
– Saatana, kyllähän luovutat. Mun kyrpä räjähtää kohta! sähisin ja samalla kiskoin toisella kädellä hänen tukkaansa.
– Äh. Uuh… no siinä tapauksessa. Sää voitit.
Vapautin Harrin otteestani. Siinä tulin katsahtaneeksi toisen taisteluparin tilannetta. Kari yllättäen istui Joonan rinnan päällä ja läpsi tätä naamaan. Hän kiroili hirmuisesti ja herjasi Joonaa luuseriksi. Tämä taas uhkasi uusintaottelulla ja kunnon turpaanvedolla. Hihkaisin:
– Panopaussi! Porukka kuntohuoneeseen.
Me neljä uupunutta ja hikistä taistelijaa vaelsimme naureskellen sisälle. Kittasimme olutta ja taisi siinä kossupaukkujakin mennä. Kuntohuoneessa otin esille panovälineitä ja heitin ne peilin eteen. Ennen kuin Joona ehti tarttua niihin, näin hänet polvillaan Karin edessä lutkuttamassa sitä pientä kyrpää ihan himona. Hän siveli ja puristeli kaverinsa välkähteleviä saappaita. Kari antoi tukasta repien Joonan päälle vauhtia ja murisi vittumaisuuksia imijästään. Karin vartalon nytkähtelyistä päättelin hänen ampuvan parhaillaan speguja ja Joonan nielevän ne kaikki. Kari on yliherkkä, tulee nopeasti.
Sitten Joona kaappasikin kiinni nussijansa saappaisiin ja kaatoi hänet mattoon. Ihan Harrin ja minun eteen. Minä olin juuri tunkemassa pamppuani Harrin perseeseen. Siinä Kari ja Harri olivat nelinkontin naamat vastakkain. He irvistivät toisilleen, kun me panijat tungimme molojamme heidän peräluukkuunsa. Joona hihkaisi:
– Nyt annetaan jätkille kunnon kyydit vai mitä, Juha?
– Totta helvetissä! Nää muistelee näitä panoja vielä vanhainkodissakin, hörähdin mielikuvaa.
– Haistakaa paska, tuli kummankin pantavan suusta.
Me rynkytimme heitä vaihtelevalla rytmillä, hidasta pitkää nopeaa. Harri ja Kari tuijottivat toisiaan irvistellen tai peilistä hurjaa panoa. He horjahtelivat ja pärskivät suut ammollaan. Oli tosi kiihottavaa katsoa edessä nussivaa Joonaa, hänen raivoisia ilmeitään ja huohotustaan. Välillä vilkaisin peiliin ja ihailin omaa menoani, lihakset värähtelivät, saappaat välkähtelivät, kyrpä hyökyi edestakaisin. Ja että Harri uikutti! Alistajan uhrin täytyykin valittaa, siitä saa lisää hurjuutta. Paukutin ihan hulluna, aivot nyrjähtivät, en meinannut saada henkeä. Sitten tunsin mällien lähtevän liikkeelle, en pidätellyt. Kiskoin Harria tukasta ja karjuin yhtä huutoa. Muutama raju survaisu ja niin tyhjenin siemenistä.
Joona tuli melkein samaan aikaan. Nousimme ylös emmekä ehtineet huomatakaan, kun Harri pomppasi pystyyn, kumitti kalunsa ja survaisi sen rajusti Karin takalistoon. Pantava karjui:
– Saatanan, jätkä, nyt tuli turpaan, että veri lentää!
– Siinähän yrität, pikkumulkku! Harri sähisi, hakkasi nyrkeillä Karin kylkiä ja jatkoi rynkytystään entistä hurjemmin.
Me Joonan kanssa katsoimme menoa hetken ja sitten kaulkkain naureskellen vetäydyimme tuvan puolelle. Ryhdyimme kittaamaan olutta. Pöydän alla Joona nitkutti saappaitamme ja huokaisi:
– Vitun upea juhannus. Kiitos Juha.
– Höh. Kiitos itsellesi. Ja Karille.
– Ja Harrille. Siinä sitten melkoinen mies. Mistä löysit sen?
– Tuosta naapurista. Innostuttiin sitten painimaan kyrvät pystyssä.
Äänistä päätellen kuntohuoneessa tuli valmista. Kohta Kari ilmestyi tupaan raahaten tiukassa otteessa Harria kainalossaan ja rutaten kouralla tämän naamataulua. Kummankin ilme loisti tyytyväisyydestä. He istuivat pöytään ja loihdin heillekin oluttölkit. Aloimme pohtia tulevaa ohjelmaa. Painia ja panoja kaikki kannattivat, mutta päätimme ensin ottaa aurinkoa nurmella. Samalla minä grillasin uunissa läjän makkaroita, jotka tarjosin pussipottumuusin kanssa.
Ruokailun jälkeen siirryimme pihalle vain uikkareissa ja kumisaappaissa, juomia mukana. Rasvasimme toisemme aurinkovoiteella – kiihottavaa hommaa. Makoilimme rentoina auringon palvottavina ja lihaksiamme pullistellen. Olimme ainakin minusta komeita sällejä katsella. Keskustelu lainehti päämäärättä aiheesta toiseen. Kiinnostavaa oli kuulla Karin kokemuksista ambulanssissa. Minua vähän moitittiin, etten ollut tehnyt kasvimaani eteen mitään. Sanoin, että olin muuttanut taloon liian myöhään sen kesän istutuksia ajatellen ja että viljelyn aloittaisin seuraavana keväänä. Välillä jaksoimme ponnistautua jaloillamme ja heitellä pari kierrosta tikkaa. Juomaa kului ja nousuhumala tuntui mukavalta.
Siinä vaiheessa, kun Kari ryhtyi potkiskelemaan Harrin saappaita ja mutisemaan kostouhkauksia kaverini yllätyspanosta, keksin ehdottaa saunan lämmittämistä. Juhannuspäivä oli jo ehtinyt pitkälle iltapäivään. Ehdotukseni sai kannatusta, kuten myös Karin lisäys, että painisimme porukalla kaikki kaikkia vastaan munat paljaina, siis käytännössä yhdessä läjässä ja varmaan kyrvät pystyssä. Innostuimme saman tien nauramaan, töniskelemään ja vittuilemaan toisillemme. Painelimme saunalle ja saimme porukalla tulet syttymään kiukaan ja padan alle.
Sitten vain uikkarit ja vastaavat pois ja saappaat välkähdellen marssimme saunan edustalle. Siinä pullistelimme lihaksia toisillemme uhkaillen turpaanmätöllä. Sovimme kuitenkin, että ilman hanskoja emme lyö ainakaan päähän. Emme kuitenkaan meinanneet päästä tappelun alkuun, ehkei kukaan keksinyt mistä tyypistä aloittaa. Joona toimi ensimmäisenä, hän yritti kaapata niskalenkin Harrista. He teutaroivat hetken pystypainissa, kunnes minä loikkasin heidän kimppuunsa ja kaadoin meidät kaikki maahan. Karikaan ei viivytellyt enää, vaan hyppäsi sekaan. Alkoi mahtava naurun ja ärräpäisten uhkausten säestämä rähäkkä. Kiimaista, kovien lihasten vääntöä. Puuskutusta ja hikoilua. Kertakaikkisen sekavaa taistelua. Kukaan ei tiennyt, kenen kylkiä milloinkin hakkasi, kenen tukkaa repi, kenen kullia puristi. Kaikilla seisoi ihan täysillä. Joona puuskahti viimein:
– Ei vittu, nyt on saatava persettä ja heti!
– Joo, Tehdään juna, Kari hihkaisi. – En oo koskaan ollut sellaisessa.
– Mikä se sellainen on? Harri kysyi ihmeissään.
– Ollaan jonossa ja kyrpä edellisen äijän perseessä, valistin innoissani ajatuksesta.
Pomppasin hakemaan liukastetta ja kortsuja saunan eteisestä. Liukastimme kaikkien perseet ja kumitimme kalumme. Pikkukulli-Kari joutui jonon ensimmäiseksi ja sai Joonan kyrvän perseeseensä. Tämä taas sai Harrin suoleensa ja minä survoin itseni naapuriin. Melkoista hekottelua eikä hommasta oikein tullut mitään. Yhteistä rytmiä ei löytynyt millään. Kiimaista se kyllä oli. Äkäistä tiuskintaa, nautinnollista ähinää, jonossa huojahtelua. Sitten Harri pilasi tunnelman murjaisemalla hilpeästi:
– Tämähän on kuin sen muinainen letkajenkka. Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu…
– Turpa kiinni, ärjäisin ja löin häntä takaraivoon.
Muut ratkesivat silti nauramaan ja jono purkautui. Minun kiukkuni ei laantunut, olin sen verran kiimassa. Sain otteen Joonasta – yritin kyllä Harria – ja paiskasin hänet mahalleen nurmeen. Syöksyin hänen selkäänsä ja tungin kankeani pakaroiden väliin. Sähähdin:
– Vittu, jätkä, nosta persettä. Mää haluan nussia ja heti.
– Saatanan kiimainen sonni, määhän en sulle persettä anna!
– Jumalauta, sää pakotat mut raiskaamaan sut!
– Vitun hintti, susta ei oo siihen.
– Eikö muka? Mikä sun perseeseen just tunkee?
Terskani oli jo päässyt suolen suulle. En jäänyt siihen herkuttelemaan, vaan survaisin kullini syvemmälle, vaikka Joona puristi persettään tiukasti. Että hän valitti ja kiroili ihanasti. Ja yritti muka kiemurrella altani – ei päässyt, jos nyt tosissaan yrittikään. Tartuin lujaa hänen lantioonsa ja kiskaisin sen ylos niin, että pääsin paremmin nussimaan häntä. Kullini souti perseessä ihan raivopäisenä. Me molemmat karjuimme vihaisina yhtä vittusaatanaperkelettä. Saappaat olivat taas ristikkäin ja narskuivat panon tahdissa. Hiton kiimaista menoa ja sitä kesti. Loppua kohti lantioni iskut pakaroihin voimistuivat niin, että Joona rojahti mahalleen ja minä hänen hikisessä selässään. Siinä asennossa siemeneni syöksyivät kyrvästä aivoni pimentäen, huhuh.
Joona kieräytti minut viereensä selälleen ja kävi salamana perseeni kimppuun. En oikein edes tajunnut, kun hän työnsi voimalla kyrpänsä sisääni. Tajuntani heräsi, kun hän alkoi mielipuolisella raivolla rynkyttää perseessäni. Innostuin potkimaan saappaillani hänen pakaroitaan, hieroin hänen kumppareitaan omillani, kurotuin läpsimään hänen kiukkuisena vääntelehtivää naamaansa ja hartioita. Kannustin häntä äkäisillä kirouksilla ja valituksilla. Että sen jätkän pamppu teki minulle hyvää! Olin ihan taivaissa. Joona tuli viimein järkyttävin ravistuksin. Hän rojahti päälleni kulli vielä perseessäni. Suutelimme, vaikka emme puuskutukseltamme meinanneet henkeä saada.
Hieman toivottuamme pystyimme keskittymään läheltä kuuluviin kirouksiin, puuskutuksiin ja lätsähdyksiin. Käänsimme päät ja näimme odottamattoman näyn. Harri makasi selällään naamassa vähän verta ja saappaat ilmassa huojuen. Ja mitä ihmettä! Karin pakarat viuhtoivat naapurini haaroissa. Kari pani pikkuisella kullillaan Harria! Molempien saappaat välkähtelivät nussimisen tahdissa. Harrin verinen naama irvisteli hurmiossa ja hän turskahteli:
– Vitun pikkukulli, paa kunnolla! Eikö sussa oo miestä nussimaan toista jätkää?
– Vitun homohuora, turpa kiinni! Kari ärjyi ja läiski Harrin naamaa tosi rajun näköisesti.
Kari on, niin kuin sanoin, herkkä ja niin hän nytkin näytti tulevan saman tien. Harri tarrasi hänen tukkaansa ja ravisteli päätä. Kari kouristeli rankannäköseti ampuessaan mällejään ja putosi Harrin päälle. Ne kaksi hikistä – toinen verinenkin – lihaskimppua kietoutuivat puuskuttavaan halaukseen. Me Joonan kanssa piruuttamme äidyimme taputtamaan kunnon ablodit näytökselle. Hihkuin:
– Ei hitto, pikkukullistahan paljastuu kunnon panomies, tosi hinttari!
– Haista vittu, jätkä. Mää survon sun turpas kohta umpeen, Kari suuttui minulle.
– Jee, kunnon tappelu pystyyn. Nyrkit heilumaan, Joona hihkui.
– Ei sentään. En jaksa, voihkaisin.
– Joo, sauna tekis nyt poikaa, Harrikin ilmoitti voipuneella äänellä ja silitti Karin tukkaa. – Jumalauta sälli, en olis uskonut, että noin pienikin kyrpä voi tuntua saatanan hyvältä.
Ryhdistäydyimme saunan puolelle, jossa Kari varsin hellin käsin pesi veret naapurini naamalta. Lisäsimme puita tulipesiin ja aloimme ottaa palautusjuomia ihan olan takaa. Kehuskelimme toisiamme lässytykseen asti, kunnes kapusimme hikoilemaan lauteille. Siellä tivasimme, miksi Kari oli innostunut panemaan Harria. Kari kertoi:
– No vittu, ku tuo jätkä alkoi olla niin ärsyttävä, niin pitihän mun hakata se.
– Totisesti hakkasit. Olin ihan hätää kärsimässä. Vaikka mahtava tappelu se oli.
– Oli muuten mahtavaa nussia sua. Vaikka yleensä oonkin bottom.
– Hyvin nussitkin. Siis noin niinku bottomiksi.
– Mikset oo koskaan nussinut mua? Joona kysyi vähän ihmeissään.
– En tiedä. Olisitko antanut?
– No jos olisit voittanut mut tappelussa.
– Vittu, määhän pieksän sut milloin tahansa, Kari alkoi jo uhota.
– Stop tykkänään. Nyt pidetään saunarauhaa, komensin, vaikka ehkä olisi ollut kivakin nähdä Karin hakkaavan Joonan.
Kaikki kuitenkin tottelivat minua. Hikoilimme lauteilla rattoisissa merkeissä ja vilvoitellessa viina virtasi. Saunoimme monta tuntia ja tulimme melkoiseen humalaan. Siirryimme taloon ja söimme vatsamme täyteen. Myöhään illalla Harri lähti kotiinsa. Kun hän veti nahkatakin päälleen, älysin, ettemme olleet koko päivänä tapelleet nahkoissa. Kaihoisasti mietin, että ehkä huomenna teemme senkin. Me kolme jäljelle jäänyttä jatkoimme vain hetken ryyppäämistä ennen kuin painuimme ylös untenmaille.
Heräsin taas ensimmäisenä. Hammaspesun jälkeen vedin nahkahousut ja kumisaappaat jalkaan – nahkatakki sai vielä odottaa. Valmistin kunnon aamiaisen kaurapuuroineen ja leipineen ynnä leikkeineen. Kahvinkeittimen poristessa harkitsin poikien herättämistä, mutta päätin antaa heidän nousta omia aikojaan. Heidän oli hyvä nukkua pois krapulansa, sillä he olivat palaamassa illansuussa kaupunkiin.
Harri tuli aika pian ja oli sonnustautunut seksiasuun: kumisaappaat, tiukat farkut, nahkatakki. Hän ei näyttänyt kovinkaan krapulaiselta. Nousin häntä vastaan ja kietouduimme väkevään halaukseen ja suudelmaan – onneksi hän oli pessyt hampaansa. Hän kouri takapuoltani, että nahkahousut natisivat. Ja minä hänen nahkatakkiaan. Ja tietysti hinkkasimme saapasvarsia vastakkain. Harri kysyi:
– Missä jätkät on?
– Nukkuvat vielä. Hyvä vaan, ovat illalla ajokunnossa.
– Jatkammeko tänäänkin villiä menoa?
– Hehe, joko sulla polttelee haaroissa?
– Joo ja nyrkeissä.
– Odotellaan poikia ja kysytään niiden mieltä.
Istuimme pöytään syömään puuroa ja juomaan kahvit. Potkiskelimme toistemme saappaita ja jatkoimme niiden nirhaamista toisiinsa. Ennen kuin tulimme täysin pidättelemättömään kiimaan, pojat tulivat ylhäältä eivätkä olleet kovinkaan krapulaisen oloisia. Päin vastoin he hymyilivät epäilyttävän onnellisina. Ällistyin ääneen:
– Ei jumalauta, jätkät, ootteko te ehtineet jo paneskella?
– Joo. Tuo Kari ujutti nysänsä mun perseeseen, Joona hörähti.
– Mitä? Tappelitteko te jo? En kuullut mitään, hämmästelin.
– Ei tapeltu. Me nussittiin yöllä. Sää kai nukuit jo, Kari ilmoitti tyytyväisenä.
– Ja pantiin molemmin päin. Mää kiinnostuin ton pikkukullista, kun Harri sitä kehui. Ja hyvältä se tuntuikin, Joona hymyili autuaana. – Aion antaa ton nussia mua jatkossakin.
– Hehe, jos et antais, mää raiskaisin sut, Kari virnuili ja muksautti kaverinsa olkapäätä.
Naureskelimme asialle ja aloimme sitten suunnitella päivän ohjelmaa. Minua ja Harria lukuunottamatta muut eivät enää olleet kauhean innostuneita tappeluista. Olivat saaneet riehua viikkojen edestä eivätkä enää oikein jaksaneet. Kullitkin olivat kuulemma jo vereslihalla. Niinpä päädyimme vain juttelemaan kokemuksistamme, jotka kaikkien mielestä olivat olleet parhaimmat ikinä. Keskinäinen kehuminen oli vitun ylitsevuotavaa. Suorastaan ällöttävää, vaikka minunkin täytyi myöntää, että tämän oli ollut paras juhannus koskaan.
Suunnittelimme tulevaakin. Toivotin Joonan ja Karin tervetulleiksi milloin tahansa, yhdessä tai erikseen. Kaverit lupasivat tulla, jos meno olisi yhtä rajua kuin tähänkin asti. Vakuutin, että varmasti olisi, jos se minusta riippui. Harrikin sanoi hierovansa tappelutaitojaan, että pärjäisi paremmin jätkiä vastaan. Nämä vakuuttivat, ettei naapurini taidoissa ollut mitään vikaa nytkään, sen he olivat tulleet tuntemaan. Muutaman tunnin kuluttua jätkät rutistivat minua ja Harria kunnolla, pakkautuivat autoon ja lähtivät.
Seisoimme tovin Harria kanssa pihalla katselemassa heidän jälkeensä. Äkkiä Harri löi minua nyrkillä olkavarteen ja tiuskaisi:
– Missä vitussa sun nahkatakki on? Mää haluan nahkasällien tappelua.
– Jumalauta, mies, mennään heti kuntohuoneeseen, niin saat turpaan.
Matkalla sinne nappasin eteisen naulakosta nahkatakin niskaani. Kuntohuoneessa huomasin, että vieraat olivat unohtaneet vaparihanskansa sinne. Sanoin muka uhmakkaasti Harrille:
– Saatanan äijä, kisko tuosta hanskat kouraas, niin tapellaan nyrkit viuhuen.
– Jumalauta, joo. Mää otan sun nokasta verinäytteen näihin hanskoihin, hän uhosi.
– Perkeleen jätkä, se jää kyllä yritykseksi. Sää joudut ottamaan lukua tässä patjalla.
Hän otti lattialta vaparihanskat. Minä vedin käteen omat hanskani. Ihailimme itseämme peileistä. Hitto, kaksi hemmetin komeaa kovista, nahkakuteissa, tappeluhanskoissa ja kumisaappaissa. Sitten kävimmekin toistemme kimppuun. Tanssahtelimme nyrkit pystyssä toistemme ympäri, huitaisimme muutaman koeiskun, kunnes aloimme mätkiä tosissamme. Hiton rajua taistelua, tuntui, että ilma oli sakeanaan huitovia vaparihanskoja, niiden iskeytymistä vastustajaan, puuskutusta ja hikipisaroita. Siitä tuli mielettömän riemukas tappelu, kunnon kovishomojen yhteenotto. Armoa ei anottu eikä annettu. Harri sai yhden iskun läpi otsaani – päähän ei olisi tosin saanut lyödä, mutta vahinkojahan sattuu – ja minä putosin polvilleni. Hän aikoi juuri syöksyä kimppuuni, mutta onnistuin kierähtämään sivuun ja pomppaamaan jaloilleni. Kai minä vähän raivostuin, sillä aloin aivan saatanallisen pommituksen. Nyrkkini takoivat hurjana Harria, joka joutui peräytymään seinää vasten yhden peilin viereen. Iskin vartalolyöntejä tosi kovaa ja mies joutui taipumaan kaksin kerroin. Hän ähkyi huohottaen:
– Riittää! Riittää jo. Antaudun.
– Saatanan paskiainen. Raukkis. Mää olisin jaksanut hakata sut kunnolla, tuhisin aika uupuneen itsekin.
– Kunnolla sain turpaani jo nytkin. Vittu että sää oot mieletön iskijä. Eihän sulle pärjää pirukaan.
Hengitin syvään ja sain itseni rauhoittumaan sen verran, että pystyin halaamaan Harria. Hän vastasi tiukalla rutistuksella niin, että nahkatakit natisivat. Hän hieroi saappaitamme toisiinsa ja työnsi reittä haaroihini. Lantioni vastasi työnnöillä vastaan. Harmi ettei Harrilla ollut nahkahousuja, olisi ollut kiimaista natisuttaa omiani niitä vasten. Hän kuiskasi:
– Haluatko painia vielä vai paatko saman tien?
– Eiköhän tämä matsi käynyt jo esileikistä. Ainakin kyrpäni on sitä mieltä.
– Ja minä.
– Okei, vitun homohuora, housut polviin ja perse paljaaksi!
Hän totteli nopeasti ja liukasti itse aukkonsa peilin edessä. Minä avasin vain housujen vetoketjun ja otin kovan mulkkuni esiin. Kumitin ja liukastin sen. Työnsin Harrin nojaamaan peiliin, josta pystyimme katsomaan naintiamme. Notkistin polviani ja panin terskan perseaukolle. Yritin päästä sisään, mutta jätkä puristi persettään tiukasti kiinni. Kiukustuin ja hakkasin hänen kylkiään tosi kovaa. Harri valitti, mutta niin vain perse antoi periksi kyrvälleni. Tunkeuduin sisään voimalla ja sitkeydellä. Naapurini voihki ja ähkyi niin nautinnosta ja kivusta. Ja sitä kiroilua! Kullini iloitsi suolen puristuksesta. Sallin itseni kadottaa järjen ja aloitin mielipuolisen rynkytyksen. Karjuin sekopäänä raivokkaita uhkauksia helvetin hinttihuoralle. Nahkakuteet ja kumisaappaat narisivat ja natisivat kiimaisesti. Katsoimme naamojamme peilistä ja näky oli hemmetin hurja, Harrin tuskainen ilme ja minun raivoon vääntynyt pärstäni. En kestänyt pitempään, vaan jumalattomalla tikkauksella mällini purkautuivat tulivuoren lailla kortsuun.
Vetäydyin ulos perseestä voipuneena. Harri kääntyi ja vetäisi nyrkillä minun poskeen. Putosin taas polvilleni, mutta olin niin poikki, etten jaksanut puolustautua. Niin Harri sitten kaatoi minut selälleni ja hyökkäsi päälle. Hän istui vatsalleni ja siinä kumitti sojottavan mulkkunsa. Hän liukasti sen pikaisesti ja siirtyi haaroihini. Pikainen ruiskaus liukastetta aukolleni, kinttuni kohti kattoa ja terska painoi reikääni. Ehdin ajatella, että olkoon, antaa jätkän nussia kostoksi. Ja totinen kostopano siitä tulikin. Harrin pää oli saappaideni välissä ja minä puristin sitä niillä. Harrin kyrpä alkoi heti viuhtoa sisälläni aivan raivona. Hän välillä nuolaisi saappaideni varsia ja runnoi hanskalla naamaani. Minä yritin kurkottua lyömään häntä, mutten onnistunut siinä villissä rytäkässä. Myönnän, että minä aloin nauttia siitä menosta. Olisin tykännyt siitä pitempäänkin, mutta Harri karjui pian:
– Vittu saatana, nyt tulee… aah… uuf… jumalauta jätkä! Aargghhh…
Hän vetäytyi minusta polvilleen ja tärisi kauttaaltaan. Hyvä, että henkeä sai. Laskin saappaani lattiaan ja vapisin minäkin. Sain kuitenkin hönkäistyä:
– Jumalauta, sälli, olipa hurja raiskaus!
– Oliko tää raiskaus? Sitten raiskaan sut jatkossakin. Aivan helvetin mahtavaa.
– Okei, niin mustakin, mutta sää joudut voittamaan mut tappelussa, jos aiot raiskata uudelleen.
– Vittu, se onnistuu takuulla!
– Älä intoile vielä. Et niin kova homo oo, että mut tosi tappelussa voittaisit.
– Mää oon saatanan kova! Tuut vielä tuntemaan sen.
– Joopa joo, mutta nyt suihkuun.
Nousimme siitä, halasimme ja suutelimme. Riisuimme suihkuun. Siinä huomasin, että Harrilla oli mustelmia siellä täällä eikä ne kaikki suinkaan olleet peräisin äskeisestä tappelusta. Ja kyllä minunkin naamassani oli pientä turvotusta Harrin lyöntien jäljiltä. Mutta ne jäljethän ovat tosi kovishomoille vain kunniamerkkejä; panon eteen on tullut raadettua.
Jälkeenpäin istuimme kuteissamme pöydän ääressä kittaamassa olutta, joita oli vielä runsaasti juhlien jäljiltä. Pöydän alla hieroimme taas kumisaappaita vastakkain, vaikka kummallakaan ei sillä hetkellä ollut nussiminen mielessä – kumin natina on ylipäätäänkin mukavaa. Juttelumme oli lähinnä juhannuksen kelausta. Harri naureskeli, että hänen runkkausfantasiansa olivat saaneet mahtavaa uutta materiaalia kokemuksistamme. Sitä hän taas ihmetteli, miten homouteen voi kuulua niinkin rajua väkivaltaa. Totesin, että kaiken täytyy olla sovittua ja toista kunnioittavaa. Hän sanoi, ettei ollut varma, oliko hän sopinut ihan kaikesta, mitä olimme kokeneet. Toisaalta hän myönsi nauttineensa kaikesta, jopa itselle vieraiden äijien kanssa peuhaamisesta. Hän kysyi sitten:
– Miten toimimme jatkossa? Tarkoitan, että otammeko me vielä yhteen keskenämme.
– Totta vitussa, mikäli se minusta riippuu. Treenaamme painia ja nyrkkeilyä kikkelit kovina.
– Ja harjoitukset päättyvät panoihin?
– Tietenkin, tyhmä. Nahkakuteet ja kumisaappaat varustuksina. Mistä tulikin mieleeni, voisitko sääkin hankkia tällaiset nahkahousut.
– Ööö, joo. Oon ajatellutkin sitä, kun näin sulle nuo. Ne on tosi seksikkäät.
– Niin on.
Ryypiskelimme itsemme mukavaan nousuhumalaan. Illansuussa hän lähti kotiinsa. Hän tuli kahden päivän kuluttua uusissa nahkahousuissa. Ja hitto soikoon, miten kiimaista menoa intouduimme harrastamaan. Olemme tavanneet kesän mittaan pari kolme kertaa viikossa hurjissa taisteluissa – kuntohuoneessani, pihalla ja pari kertaa metsässänikin.
Joona ja Kari kävivät kerran heinäkuisena viikonloppuna ja Joona yksin vielä elokuussa, kun koulutyöni oli jo alkanut. Meno oli taas järjettömän hurjaa. Harri ei valitettavasti päässyt mukaan kummallakaan kertaa. Hän oli siitä himpun verran katkera, mutta korvaukseksi kävimme keskenämme veriset tappelut.
Olen käynyt myös auttamassa kotiväkeä, kun on ollut tarvetta. Olen ollut Harrinkin renkinä heidän tilallaan. Hänen vanhempansa yrittivät toppuutella, etteihän nyt opettajaa ole sopivaa käyttää sillä tavalla hyväksi. Minä vain nauroin. Kaiken kaikkiaan tällaisen kovishomon elämä ei voisi olla paremmalla tolalla.

Pornonovellin Kovishomot on kirjoittanut nimimerkki: Juha