Painia ja taideopiskelua

Heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen – sain keskinkertaiset paperit – en tiennyt, mitä hakisin opiskelemaan. Tai oli minulla yksi kiinnostuksen kohde. Olin aina harrastanut kuvataiteita. Äitini kanssa olin kerran teininä kesällä osallistunut yhden kansanopiston maalauskurssille ja olin tykännyt siitä. En vain ollut varma, olisinko tarpeeksi hyvä pyrkiäkseni opiskelemaan taiteita. Niinpä kehittääkseni taitojani kustansin ylioppilaslahjarahoilla itseni – kyllä vanhempanikin vähän avustivat – sen opiston kahden viikon kesäkurssille, aiheena öljymaalaus.
Ei minun tarvinnut sitä kokonaan maksaa, sillä elävän mallin piirustuksen opettaja houkutteli minut malliksi kurssilleen. Se opettaja oli nähnyt minut pihalla tekemässä luonnoksia pelkissä uikkareissa. Olen viisitoistavuotiaasta treenannut ahkerasti salilla. Jos nyt heitän vaatimattomuuteni helvettiin, niin neljässä vuodessa olin melkoinen komistus. 185 senttiä tiukkoja lihaksia, jotka piirtyivät selkeästi esiin, leveät hartiat, pyykkilautavatsa, kapea lantio, vahvat jalat, pärstäkin hyvännäköinen, mitä sitä nyt vaalean hiuspehkoni alta näkyi. Heti kun olin tajunnut olevani homo, päätin, että haluan olla näyttävä homo. Ja vähän pelottavakin, fantasioin jostain syystä aika väkivaltaisesta menosta, vähän niin kuin että miesten välisten seksin piti muistuttaa kamppailua.
Aluksi hermoilin sitä mallin hommaa. Olla nyt niiden parinkymmenen eri ikäisen ihmisen tarkkaavan katseen kohteena, mutta pian totuin siihen. Ehkä olen vähän narsisti, sillä aloin jopa nauttia siitä. Paitsi siitä, että monet piirtäjistä – suurin osa naisia – alkoivat piirittää minua vapaa-ajallakin. Varsinkin keski-ikäiset naiset voivat olla törkeän röyhkeitä ja rivoja. En suostunut mihinkään, en kenenkään kanssa, en edes kahden selvästi homojätkän kanssa. Minulla ei silloin vielä ollut kokemuksia miesten välisestä seksistä, sillä sellainen hermostutti minua älyttömästi, himoistani huolimatta.
Mallina olo oli osa-aikaista, joten ehdin osallistua omalle maalauskurssillenikin. Sen opettaja kyseli kurssin loppupuolella, olisinko kiinnostunut tulemaan opiskelemaan sinne opistolle seuraavaksi lukukaudeksi. Saisin alennusta, jos olisin taas osa-aikaisena mallina. Tietysti minua kiinnosti. Vanhempani lupasivat maksaa erotuksen. Niin minusta tuli taideopiskelija sinne opistolle. Sain jopa oman huoneen, kun muut opiskelijat asuivat kahden hengen kämpissä.
Opistolla on muitakin linjoja, musiikkia, kirjoittamista, lukio, viestintää. Alku oli tietysti sekavaa. Paljon outoja ihmisiä, tutustumista tiloihin ja lukujärjestyksen hahmottamista. Ensimmäisenä iltana järjestettiin tutustumisjuhla. Ryypättiin ja vähän hapuillen juteltiin uusien kavereiden kanssa. Arastelin liikaa, joten en tutustunut heti kovin hyvin muihin, kuka nyt ensi tapaamisella. Rekisteröin kuitenkin parikin hyvännäköistä jätkää. Yksi meidän linjalta – myöhemmin opin nimenkin, Juho – ja varsinkin yksi kirjoittajalinjalainen Visa oli – on – todellinen komistus, minun kokoinen, lihaksikas tummatukkainen, hemmetin komea naamaltaan. Emme kuitenkaan sinä iltana montaa sanaa vaihtaneet, vaikka hän selvästi yritti ottaa minuun kontaktia. Hän vaikutti minua avoimemmalta ja nauratti muita jutuillaan.
Olin jo kesällä löytänyt opiston kellarista kuntosalin, ei iso, mutta kohtuullisesti varusteltu. Yhdellä seinustalla oli muutaman neliön alue, jolla oli pehmeitä mattoja perusjumppaan. Menin salille jo toisena iltana. Lämmittelin aluksi mattojen päällä hyppynarulla, ylävartalo paljaana, jalassa tiukat urheilushortsit, paljain jaloin. En ollut päässyt vielä hikeenkään, kun ovesta asteli Visa, t-paidassa, jalassa shortsit ja lenkkarit. Hän hieman hämmentyi minut nähdessään. Moikkasimme pienesti hymyillen, mutta emme ruvenneet heti juttelemaan. Hän aloitti juoksumatolla ja minä jatkoin hyppelemistä. Vilkuilin toki hänen lihaksikkaita jalkojaan ja vahvan näköisiä käsivarsiaan. Luulen, että hänkin vilkuili minua, varsinkin keskivartaloani. Kun olin mielestäni lämmennyt tarpeeksi, rupesin tekemään 10 kilon käsipainoilla eri sarjoja. Käsi- ja hartialihakseni pullistelivat minusta varsin näyttävästi. Visa meni penkille ja ryhtyi nostelemaan painoja, tangossa aika monta levyä. Kysyin kesken oman treenini:
– Haluatko, että varmistelen?
– Uuh… jos sulle vain sopii. Reilua.
– Hehe, tietysti me urheilijanuorukaiset autamme toisiamme. Siis kun emme kilpaile.
– Heheh, jep, kilpailussa onkin sitten verenmaku suussa. Molemmilla.
– Jepjep, niinku nyrkkeillessä, naureskelin.
– Ootko sää nyrkkeilijä?
– En, helvetissä. Ootko itse?
– En. Aikoinaan harrastin judoa, mutta siinä ei juuri veri lennä. Ja lopetin jo viisi vuotta sitten.
– Miksi? utelin.
– Ääh… kai sitä teininä kyllästyy asioihin, Visa oudosti nolosteli aihetta.
– Minkä ikäinen sää oot?
– Kakskytyksi. Entä sää?
– Yhdeksäntoista.
Siitä innostuimmekin vertailemaan kokemuksiamme treenaamisesta, erityisesti lihasten kasvattamisesta. Samalla annoimme tunnustusta toistemme komeille kehoille ja kumpikin vaivihkaa vähän pullisteli. Rehkimme vielä varmaan tunnin toisiamme kehuen ja kannustaen. Kun sitten lopetimme, Visa lähti kohti suihkuja ja kun minä en seurannut perässä, hän kysäisi hämmästyneenä:
– Etkö ota suihkua?
– Otan, mutta mää asun tuossa seuraavassa kerroksessa ja käyn kämpilläni.
– Ai? Oli kiva treenata yhdessä. Otetaanko joskus uusiksi?
– Joo, hyvä idea.
Sitten erosimme tahoillemme. Olin tosi hyvällä tuulella, vaikka en oikein ehkä tajunnutkaan miksi. Tai no, hemmetin hyvännäköinen jätkä ja mukavanoloinen. Kenen tahansa homon mieleen, ainakin minun, vaikkei se homo ollutkaan, kai. Suihkussa en voinut olla hyväilemättä haarojeni väliä ja lopulta ruiskimatta mällejä suihkukopperon kaakeleille eli mielikuvissani Visan vatsalihaksille.
Näin Visan seuraavana aamuna aamiaisella ruokasalissa. Nyökäytimme päätä hymyillen taas pienesti. Hän meni istumaan omien linjalaistensa kanssa. Olin vähän pettynyt, mutta keskityin oman linjani opiskelijatovereihin, joiden valloittamassa pöydässä istuin. Meitä oli muuten parisen kymmentä, pääasiassa nuoria tyttöjä, muutama jätkä, pari keski-ikäistä naista ja yksi mies.
Meidän linjan opetus alkoi elävän mallin piirustuskurssilla. Myöhemmin talven mittaan olin mallina myös groquis-piirroksille, öljymaalauksille ja valokuvaukselle. Se tarkoitti, että niinä viikkoina minun oli istuttava mallina useimmat aamupäivät. Iltapäivisin pääsin itsekin opiskelemaan. Koska minun piti siis olla näyttävimmilläni aamupäivisin, aloin käydä kuntosalilla varhain aamulla. Se oli muutenkin hyvä ratkaisu, siitä kun sai virtaa koko päiväksi. Näin en tullut käyneeksi salilla iltaisin niin kuin muut, Visa mukaan lukien.
Yhdellä lounaalla hän sitten tuli istumaan viereeni ja kysyi:
– Mikset enää käy kuntoilemassa? Olen vähän kaipaillut.
– Tota, mää käyn siellä nykyään aikaisin aamulla.
– Miksi? Haluatko olla rauhassa?
– En, en mää siksi. Kato kun mää toimin myös mallina meidän kurssilaisille ja mää haluan silloin lihakset hyvin näkyviin. Että tyypeillä on jotain piirrettävää, naurahdin lopuksi.
– Aha, ymmärrän, Visa hymyili. – Sää ootkin tosi hyvännäköinen malliksi.
– Heheh, niin olisit sääkin.
– En taitais kehdata, Visa hymyili kuin aurinko. – Haittaisko sua, jos määkin tulisin sinne aamulla?
– Ei yhtään. Päinvastoin, mehän olimme viimeksi hyviä kirittämään toisiamme. Meen sinne yleensä seitsemältä. Tunti treeniä, suihkuun ja tänne aamiaiselle. Sitten jaksaakin koko päivän.
– Ai, istua mallina, Visa virnuili. – Pitääkö sun jännittää siinä sun lihaksia?
– Ei sentään. Mahdollisimman rentona istun 45 minuuttia, sitten pieni paussi ja ehkä asennon vaihto. Mutta monen tunnin jälkeen on silti aika poikki.
Niin aloimme treenata aikaisin aamulla. Tuntuu, että seurauksena kaveruutemme alkoi syventyä. Auttelimme edelleen toisiamme. Ryhdyimme myös vertailemaan lihaksiamme. Oli aika kiihottavaa hivellä ja puristella toisen jännitettyjä lihaksia. Tai testata nyrkiniskuilla toisen vatsalihasten kovuutta. Eli sellaista nuorten miesten pientä kilpailuhenkistä testailua, sitä se kai oli. Pelkäsin silti aika tavalla paljastavani homouteni niissä hetkissä ja jouduin ajattelemaan jäisiä latuja saadakseni kaluni rauhoittumaan. Tosin Visankin hengitys oli välillä aika raskasta, en vain uskaltanut ajatella mitään toiveikasta.
Kerran Visa ehdotti, että mittelisimme voimia ihan oikeasti:
– Väännetään varsin kättä. Katotaan, kumpi on vahvempi.
– Ääh, en tiedä. En oo koskaan ennen vääntänyt kättä kenenkään kanssa.
– Se on ihan helppoa. Ja miehekästä. Perinteinen konsti testata toisen jätkän vahvuutta.
– Missä me väännettäis? Ei oo mitään pöytää tai penkkiä.
– Käydään makaamaan naamat vastakkain noille patjoille.
Niin tehtiin ja Visan ohjeiden mukaan aseteltiin kyynärpäät ja tartuttiin toisen kouraan. Hitto, että oli tiukka taisto. En olisi uskonut, että kädenvääntö voi olla niin raskasta. Naamat punoittivat, päät tärisivät ja puuskuttivat. Minä voitin lopulta ensimmäisen oikean käden väännön. Visa vähän vittuuntui ja niin suostuin uusintaan, mutta koska oikeat olkapäät olivat melkein krampissa, otimme sen vasemmalla kädellä. Sen voitti Visa. Ja hän oli tyytyväinen tasapeliin, mutta keksi kuitenkin:
– Otetaanpa painimatsi. Siinä mies ja sen voimat punnitaan.
– Ei jumalauta ainakaan nyt saman tien. Olen ihan poikki ja mun tarttee kohta mennä tunnille.
– Ai niin, mutta joku kerta vielä väännetään vai mitä?
– Noh ehkä.
Sitten me kaksi hikistä komistusta autoimme toisemme pystyyn ja suuntasimme tahoillemme suihkuun. Minua mietitytti aika lailla kaikki tuo vääntäminen; jos homouteni jotenkin paljastuisi siinä hikoilussa. Toisaalta se nuorten miesten sekoilu ja voimien koettelu kuulosti hauskalta ja houkuttelevalta, kunnon äijäilyltä.
Vähän tuon jälkeen istuimme vierekkäin lounaalla isommassa porukassa. Keskustelu lainehti sinne tänne. Tyypit kyselivät, millaisia paikalliset kapakat olivat ja ehdottivat lähtisimme illalla tutkimusretkelle. Visa innostui asiasta ja alkoi houkutella minuakin mukaan. En ole kova ryyppäämään, vaikka olin jo ehtinyt olutta vähän maistellakin. Mutisin vaivautuneena:
– En tiedä, kun aamulla pitäis treenata.
– Ei oteta päätä täyteen. Ja kyllä tuolla kropalla yhdet treenit voi jättää väliinkin. Lähde nyt.
– Äh, no okei. Mutta aamulla hikoillaan sitten myrkyt pois, katsoin muka tuiman haastavasti Visaa, joka vain nauroi.
Illansuussa päivällisen jälkeen porukka lähti vaeltamaan kohti kahta paikallista pubia. Meitä oli kolme ryhmää, kaikissa sekaisin eri linjalaisia, joten juttelu oli monitaiteellista. Lipitin yhden keskioluttuopin kummassakin pubissa. Vaan voi jumalauta, millaiseen piiritykseen Visa ja minä jouduimme! Monet tytöt tunkivat väkisin syliin ja kävivät muutenkin käsiksi. Minä ähkyin tuskaisena, mutta Visa näytti nauttivan huomiosta ihan täysillä. Jotkut jätkistä näyttivät hapanta naamaa, mutta eivät kuitenkaan vittuilleet. Parissa tunnissa kyllästyin totaalisesti ja kuiskasin Visalle:
– Mää lähden kämpille.
– Älä nyt vielä! Vastahan me tultiin.
– Aamutreenit odottaa ja sain jo tarpeekseni, tiuskaisin hiljaa ja sain Visan katsomaan minua hämmästyneenä.
Lähdin saman tien. Moikkasin muita lyhyesti ja näin muutaman ämmän pettyneet naamat. Ehdin vain parikymmentä metriä kapakan ovelta, kun kuulin Visan huutavan:
– Odota! Mihin sää noin helvetin kiireesti syöksyt?
– Ääh, kämpille.
– Miksi? Visa sai minut kiinni ja tarttui olkapäähäni.
– No vittu, alkoi ottaa päähän se akkojen lääppiminen.
– Heheh, kuule Tero, noin hyvännäköisenä jätkänä sun on parasta tottua olemaan seksiobjekti.
– Paskat. Vaikka sulta se näkyy sujuvan.
– Äääh, en määkään siitä niin tykkää, mutta yritän sietää ihan kohteliaisuuttani.
– Mää en ole niin kohtelias, äyskäisin.
Visa nauroi ja tönäisi olkapäällään minun vastaavaa. Minä tönäisin takaisin. Sitten me töniskelimme toisiamme nahkatakit natisten ja naureskelimme muka uhmakkaina. Visa yritti saada pääni niskalenkkiin, mutta onnistuin irtautumaan otteesta ja kaappasin hänestä toisella kädellä vyötäröltä tiukan otteen. Visa pisti tiukasti vastaan. Tällä tavalla nuorten miesten hilpeää nahistelua harrastaen tulimme opistolle, päärakennuksen taakse. Siellä kaaduimme nurmikolle, joka ei onneksi ollut märkä. Intouduimme painimaan hihitellen uhkauksia. Kummallakaan ei tainnut olla meininkinä voittaa vastustaja, kunhan kieriskelimme ympäriinsä toisiimme kietoutuneina. Se keskeytyi, kun siitä kulki ohi yksi musiikkilinjan kaveri:
– Hei tyypit, ette kai te oikeasti tappele?
– Häh? Ei tietenkään. Me pidetään vain pientä nousuhumalaisten hauskaa, Visa rauhoitteli.
– Tuo voi muuttua äkkiä turhan totiseksi, kaveri huolestui.
– Ei muutu, sanoin ja aloin kömpiä ylös. – Ja me lopetetaan nyt.
Kaveri jatkoi matkaansa. Puistelimme Visan kanssa roskat toistemme nahkatakeilta. Naureskelimme ja halailimme toisiamme. Visa sanoi:
– Olipa hauska vähän vääntää.
– Joo, kieltämättä.
– Otetaanko huomenna kunnon matsi?
– Kuntosalillako?
– Joo, heti aamusta.
– Hehe, aamupainit pitävät miehen työkunnossa koko päivän.
– Jep. Pitäisi kuulua joka jätkän aamunavaukseen.
Olin niin onnessani illan saamasta käänteestä, että menin sänkyyn se nahkatakki päällä. Olin saanut puristautua tiukasti kiinni Visaan, joka homon päiväuneen. Ajattelin kuitenkin, että minun täytyy varoa paljastamasta Visalle sitä seksuaalista kiinnostustani. Jos hän ei ole itse homo, hän varmaan hakkaisi minut. Tai ainakin ehkä yrittäisi. Sitten minun pitikin runkata, kun kuvittelin meidät tiukassa tappelussa.
Aamulla olin kuntosalilla hyvissä ajoin ennen Visaa. Lämmittelin ja venyttelin lihaksiani, notkistin niveliä. Olin taas pelkissä tiukoissa urheilushortseissa muu ruumis paljaana. Herkuttelin mielikuvilla, miten meidän taistelumme tiukoissa väännöissä menisi. Turhaan. Visa ei tullut. Eikä häntä näkynyt aamiaisellakaan. Olin pettynyt. Arvelin, että äijä makaa kämpillään krapulassa, vaikkei hän nyt niin tolkuttomassa humalassa ollut ollutkaan.
Näin hänet vasta lounaalla. Hän keräsi ruuan tarjottimelle ja tuli sitten istumaan minua vastapäätä. Ja hän oli totisesti krapulaisen näköinen. Hän kökötti siinä vaiti ja nolon näköisenä eikä katsonut minuun. Murahdin hiljaa, etteivät muut kuulisi:
– Painimatsi ei sitten kiinnostanutkaan?
– Voi helvetti! Unohdin. Meidän kerroksessa oli bileet ja mut houkuteltiin mukaan.
– Jaa, tokaisin. – Saitko pillua, vitun seksiobjekti?
– Täh? Ööh… tarjolla olis ollut, mutta en huolinut, Visa yritti hymyillä. – Saitko treenattua?
– Sain.
Siihen tuli istumaan muutama kuvataidelinjalainen, jotka olivat aamupäivän piirtäneet minua. He kiinnostuivat tuosta treenaamisesta ja kehuivat kroppaani täydelliseksi. Yleensä moinen lörpöttely ärsyttää minua, mutta nyt, kun huomasin Visan katsovan tyyppejä murhaavasti, nautiskelin täysillä. Kun lähdin pöydästä viemään astioitani tiskikärryyn, Visa tuli perääni ja sanoi:
– Hei, mää oon pahoillani. Mokasin. Älä tykkää kyttyrää. Ainakaan pahasti.
– En, en.
– Otetaanko huomenaamulla uusi yritys?
– Huomenna on perjantai. Mulla ei oo mallihommia. Ja lähden lounaan jälkeen kotiin.
– Ai joo. Niin määkin. Pääset mun kyydissä. Siis jos kyyti kelpaa.
– Sulle tulee mutka.
– Eihän tuo iso ole.
– No okei. Pääsetkö sääkin lähtemään lounaan jälkeen?
– Joo. Pääsen. Hyvä juttu, helkkarin hyvä.
Me asumme Visan kanssa samalla suunnalla, mutta sadan kilometrin päässä toisistamme. Visa joutuisi tekemään semmoisen 50 kilometrin mutkan, jos veisi minut perille asti – minkä hän vastusteluistani huolimatta tekikin. Lähdimme suoraan lounaalta vähän vanhalla japsikopperolla, joka kuitenkin toimi kiitettävästi. Matka oli itse asiassa hauska. Me nauroimme paljon, juoruilimme joistakin kurssitovereista ja opettajista. Kysyin häneltä inttiasioista ja yllätyin, kun Visa kertoi olleensa siviilipalveluksessa. Minä olin menossa jossain välissä armeijaan intoa täynnä, sotilasjutut ovat minusta kiihottavan miehekkäitä. Kun ihmettelin, miksei hänen kaltaisensa hyväkuntoinen jätkä halunnut kokea sotilaselämää, hän vain tuhahteli.
Puhuimme myös suhteestamme taiteisiin ja omista tekemisistämme sillä saralla. Kirjoittaminen ja lukeminen olivat Visan intohimo. Kirjoittamalla hän voi kuulemma luoda kiehtovia maailmoja ja jänniä ihmisiä. Erityisesti häntä kiehtoi draama. Ylipäätään sen matkan aikana tutustuin Visaan syvemmin kuin opiskelujemme ja treenaamisemme aikana. Ja pidin hänestä entistä enemmän.
En ollut käynyt kotona yli kuukauteen, joten tietenkin seurauksena oli nyt hirveä hössötys. Äiti ja isä tenttasivat minua kaiken aikaa opinnoistani. Isosiskoni, minua kahdeksan vuotta vanhempi tuore ekonomi ja perheemme tehtaan tuleva johtaja, tuli myös minua halailemaan ja pussailemaan – meillä on läheiset välit. Ja sitten sitä pakkoruokintaa ja pyykinpesua, huhuh. En ehtinyt edes vanhoja koulukavereitani tapaamaan. Koska opistolla oli alkamassa valokuvauskurssi, kävimme isän kanssa ostamassa minulle oman digitaalisen järjestelmäkameran. Lauantain loppupäivä menikin sitten kuvatessa kaikkea mahdollista. Isän vaatimuksesta kävin kuitenkin ennen saunaa juoksemassa viiden kilsan lenkin hänen kanssaan.
Sunnuntaiaamuna Visa soitti ja kysyi, moneltako hän tulisi hakemaan minut. Yritin sanoa, että pääsen kyllä muutenkin, mutta hän halusi välttämättä tulla. Sillä kertaa kutsuin hänet sisälle ja esittelin hänet perheelleni. Että hän ujosteli, hahah. Matkalla hän sitten sanoi:
– Sun perhe tuntuu tosi mukavalta.
– Joo, on se. Reilua porukkaa.
– Ja sun koti. Melkein kuin joku kartano.
– No jaa, onhan siellä tilaa, yritin olla vaatimaton, kun kotona oli opetettu, ettei omaisuudella saa ylpeillä.
– Taidatte olla melkoisen rikkaita.
– En nyt tiedä. Isä on yrittäjä. Ja sisko varmaan jatkaa sitten aikanaan.
– Mun äiti on sairaanhoitaja. Yksinhuoltaja.
– Entä sun isä?
– Ei ole näkynyt. Kuulemma täys paskiainen.
– Sorry.
– En nyt aikuisena viitsi vaivata päätäni sillä äijällä. Vaihdetaan puheenaihetta.
Jotenkin jäi tunne, että asia silti vaivasi Visaa. Ehkä minun hössöttävän perheeni tapaaminen oli herättänyt hänessä jotain. En kuitenkaan jatkanut aiheesta, vaan otin esiin uuden kamerani ja aloin ottaa kuvia. Ohi kiitävistä maisemista, Visan jäntevistä käsistä ratilla, hänen hemmetin komeasta profiilistaan, jonka kuvista oikeastaan vasta tajusin, miten kaunis hän on. Kun tankkasimme yhdellä huoltoasemalla ja hörppäsimme kahvit, näytin kuvia Visalle ja kehuin hänen kuvauksellisuuttaan. Hän oli selvästi mielissään, mutta teeskenteli vaatimatonta ja väitti minun olevan paljon komeampi. Äkkiä tunsin välillämme mielettömän jännitteen. Katsoimme toisiamme ja ei olisi isoakaan tönäisyä tarvittu, kun olisimme suudelleet. Visa purki tilanteen ja komensi meidät matkaan. Emme ehtineet ajaa montakaan kilometriä, kun jotenkin levoton Visa heitti:
– Mennäänkö ottamaan se painimatsi, kun päästään opistolle?
– Joo, mennään vaan, mumisin vielä sen jännitteen jälkitunnelmissa.
– Tuut, jätkä, saamaan kunnolla turpaas, Visa hehkutti naureskellen.
– Vitut, sää kerjäät vielä armoa itku kurkussa, minäkin innostuin uhoamaan. – Väännetäänkö nää nahkatakit päällä vai miten?
– Vähän niinku silloin siinä nurmella?
– Joo. Oltais niinku jotain koviksia.
– Heheh, kyllä se mulle käy. Voi vain tulla aika kuuma.
– Riisutaan sitten.
– Että ihan alastonpainiksi?
– Hihi, juu. Taistellaan munat ja letku heiluen.
– Oot ihan pervo. Mitä jos kyrvät nousee seisomaan?
– Öö, en oo ajatellut. Heheh, kai me sitten runkataan, rupesin hekottelemaan.
– Jee ja ammutaan mällit toisen päälle, Visa yhtyi riemuun.
Loppumatka sujui hilpeissä tunnelmissa. Hakkasimme kevyesti toistemme olkavarsia ja vähän natisutimme nahkatakkejamme, minkä turvavöiltä pystyimme. Perillä heitimme kamat omiin kämppiimme. Ja sitten todellakin nahkatakit päällä tapasimme siellä kuntosalissa. En oikein tiedä, miten rohkenin ehdottaa niitä nahkatakkeja, mutta minua ne nyt vain kiihottavat ja olin jo kauan ennen Visan tapaamista yhdistänyt ne jotenkin homouteen. Sellaiseen kovien jätkien seksikkyyteen. Siksikin olin vähän yllättynyt ehdotukseni rohkeudesta ja iloinen, että Visa niin innoissaan suostui siihen.
Koska opetus alkoi vasta maanantaina puolenpäivän aikaan, opistolla ei ollut montaakaan ihmistä, joten saimme olla rauhassa. Kävimme vastakkain niille matoille. Sovimme, ettei nyrkkejä käytetä. Muita sääntöjä ei ollut. Matsi loppuisi, kun jompikumpi antautuu. Aluksi me kiersimme toisiamme ja hihittelimme hermostuksissa, mutta pian aloitimme uhoamisen, joka muuttui kiihottavan vakavailmeiseksi pikku hiljaa. Ja sitten kävimme toistemme kimppuun kuin yhteisestä merkistä. Jumalauta, miten kova tappelu siitä tuli. Yritimme vimmaisesti saada toisesta kunnon otetta. Väliin irtauduimme toisistamme ja sitten taas saman tien toisen kimppuun. Ähke ja puuskutus täytti pian pienen kuntosalin, kun kumpikin yritti saada kaikin voimin vastustajan mattoon.
Äkkiä sain kampattua Visan kumoon. Tarrauduimme tiukasti toisiimme ja kierimme ympäri lattiaa nahkatakit natisten. Oli mahtavaa tuntea Visan koko tiukasti taisteleva ruumis käsivarsieni puristuksessa. Omatkin lihakseni olivat äärimmilleen jännittyneet tappelukiihkosta. Meno oli melkoisen armotonta ja kiroilun täyttämää. Yhdessä välissä olin poikittain Visan rinnan päällä ja sääreni hänen haaroissaan. Olin tuntevinani hänellä seisokin ja hieman hieraisin sitä kintullani. Visa ärähti:
– Älä, vittu, vielä sitä runkkaa! Meillä on vielä kuteet päällä.
– Hihii. On kyllä jo niin hiki, että voisi vähän vähentää.
– Joo. Nahan natinaa voi vain tulla ikävä.
– Haa. Nahkapervo!
– Etkö muka ite oo?
– Oon tietty. Mutta nyt vois natisuttaa vastakkain hikisiä ihojamme, hymyilin helpottuneena ja onnessani – kun nahkaperverssiotkin tuli paljastettua.
Nousimme ylös ja nakkasimme kaikki vaatteemme myttyyn yhteen nurkkaan. Miten upealta Visan hiestä kiiltelevä, kiinteä kroppa näyttikään, lihakset ponnisteluista isoina. Hänen ilmeestään päättelin, että sama ilmiö koski minunkin kroppaani. Parasta oli kuitenkin Visan iso, jäykkänä tienviittana sojottava kyrpä. Omanikin oli turvoksissa, mutta ei vielä kovana. Vitsailin:
– Tuon vois jo runkata.
– Oma pamppusi taitaa vaatia vielä kunnon vääntöjä. Käy päälle!
Hihkaisin riemusta ja loikkasin Visan kimppuun. Kaaduimme matoille ja jatkoimme hitonmoisen vimmaista painiamme. Sitä tuntui kestävän ja kestävän. Ärisimme, huohotimme ja vittuilimme toistemme kyrvistä. Taistelu loppui, kun Visa oli allani pää reisieni puristuksessa. Hän hihkaisi:
– No nyt sullakin seisoo! Vittu, ku on iso!
Repesin nauramaan. Kieltämättä se alaston paini oli innostanut vehkeeni nostamaan päänsä. Kierähdin Visan päältä. Katsoimme toistemme komeita seisokkeja ja sitten toisiamme silmiin. Odotimme varoen, että mitä nyt seuraisi, mitä toinen tekisi. Mieleni teki tarttua hänen kaluunsa, mutta en uskaltanut. Lopulta Visa alkoi hiljalleen runkata omaa vehjettään ja minä seurasin perästä tarttumalla omaani. Tuijotimme toisiamme ensin uteliaina ja sitten loppua kohden kumman kiukkuisina. Syvä nautinnon voihke ja vikinä täytti huoneen. Kun olin tulossa huippuun, kallistuin kyljelleni ja tähtäsin kirouksia kuiskien liemeni Visan komeille vatsalihaksille. Hän sähisi kiukkuisena:
– Vittu, saatanan jätkä, sää sotkit mun pyykkilautavatsani!
– Ja se teki helvetin hyvää, huokaisin ja kellistyin selälleni.
Visa puolestaan kohottautui, viuhtoi kourallaan tosi vauhdikkaasti kullinsa vartta ja ampui mällinsä minun vatsalleni. Hän kuiskasi, että tuli tasapeli, ja levitti kämmenellään spermansa vatsani iholle. Minä tein sitten saman hellin käsin hänelle.
Hikisinä ja spermaisina nousimme ylös. Painin ja runkkauksen jäljiltä kumpikin hengitti vielä aika raskaasti. Huokaisin:
– En oo ennen runkannut kenenkään jätkän kanssa.
– Miltä tuntui?
– Heh, oudolta. Hämmentävältä, mutta toisaalta tosi hyvältä. Varsinkin kun olin voittanut sut tappelussa.
– Ethän voittanut. Matsi oli vain pakko keskeyttää, kun kyrvät oli räjähtää.
– Miltä itsestäs tuntui? Ootko ennen tehnyt tätä kenenkään jätkän kanssa?
– Yhden lukiokaverin kanssa. Ja sitten sivarissa sen laitoksen huoltomiehen kanssa, Visa hymyili. – Ja hyvältä tää tuntui. Tätä vois harrastaa jatkossakin vai mitä?
– Niin, jaa, joo, epäröin, kun hämmennyin Visan kokeneisuudesta; kokenut homo tällaisen epävarman aloittelijan kanssa.
– Mitä? Alatko sää saatanan sälli katumaan?
– En! Mää vaan mietin miten ja missä, keksin valehdella.
– Minkälainen se sun kämppäs on?
– Vähän ahdas tiukoille painimatseille, mutta… tota noin… kai siellä runkkaamaan mahtuu.
– Mennään saman tien katsomaan. Saanko käydä sulla suihkussa?
– Joo, tietenkin.
Nappasimme vaatteet kainaloon ja reitin varmistaen hiivimme huoneeseeni. Sinne mahtuu vuode, työpöytä, pari tuolia, pikkupöytä ja vaatekaappi. Visa katsoi kämppääni ja totesi:
– Jumalauta, täähän on vähintään yhtä iso kuin kahden hengen kämppä. Kyllä täällä mahtuu nahistelemaan, kun siirretään huonekalut seinän viereen.
– Seinät on ohuet. Naapurin asukkaat voi pelästyä tappelun ääniä.
– Heh, kiroillaan ja uhotaan kuiskaten. Miten sää tän sait?
– Kun lupasin tehdä niitä mallin töitä. Öö… se suihku on tuossa.
– Okei. Mennään.
Visa tarttui käteeni ja vei meidät suihkuun. Vähän säikähdin, kun en ollut olettanut sentään yhteissuihkua. Yritin peitellä häkeltymistäni ja siksi heittäydyin leikkiin naureskellen. Lämpimän veden ryöpsähtäessä päällemme Visa kaappasi minut väkevään halaukseen ja alkoi näykkiä kaulani syrjää. Sepä tuntuikin mukavalta, sisuskaluni äityivät oikein hyrisemään. Toisella kädellä haroin Visan hiuspehkoa, toisella puristelin itsellenikin yllätykseksi hänen pakaroitaan. Visa kuiskasi korvaani:
– Nussi sun sormella sitä reikää!
– Häh? Miten?
– Näin, hän naurahti ja tunki yhtä sormeaan minun aukolleni, rapsutti sen suuta, mutta minä puristin sulkijani tiukasti kiinni. – Älä nyt sentään mun keskaria katkaise. Taitaa olla ihan koskematonta aluetta sun perseaukkos?
– Joo, niin on.
– Ootko koskaan haaveillu, että ottaisit sinne jonkun tyypin kullin?
– En. Pornoo oon katellu ja ihmetelly, voiko tuo oikeasti tuntua hyvältä.
– Kyllä se voi. Aivan tajunnan räjäyttävältä. Myös se oman kyrvän tunkeminen sinne.
– Sää oot niin paljon kokeneempi kuin mää, mutisin.
– Mää voin tarjota sulle kokemuksia, mutta ei meidän tartte heti tehdä kaikkea viimeisen päälle. Edetään rauhallisesti.
– Yksi kysymys: voiko persettä nussivat homot ottaa silleen rajusti yhteen painimatsissa niin ku me?
– Tietty voi. Vaikka nyrkkeilyottelussa. Tai judossa, tai karatessa tai missä tahansa kamppailulajissa. Ihan miten kaverin kanssa sovitaan. Jätkiähän tässä ollaan. Voisitko sää nyt nussia sormella mun reikää?
Etsin oikean käden keskisormella aukon suun ja tungin nivel niveleltä sormen sisään. Visa käski minun liikutella sitä siellä suolessa ja minä tein työtä käskettyä. Oudon pehmeä paikka. Kaverini urisi ja voihki syvällä rintaäänellä, nautinnosta kai. Hän alkoi myös työnnellä persettään sormeani vastaan. Vaikka runkkaussessiostamme oli varmaan vasta jotain varttitunti, minun kyrpäni ryhdistäytyi kunnon seisokkiin. Aloin tökkiä sillä Visan etumusta. Hullaannuimme molemmat. Sormeni siellä perseessä teki vissiin jotain tosi kivaa, sillä Visa alkoi siinä syleilyssä väristä kuin haavan lehti ja huokaili yhtä vittu, saatana, perkele, kun tuntuu hyvältä.
Sitten hän irtautui minusta, pudottautui polvilleen ja nappasi ison kyrpäni suuhunsa. Hän aloitti kiihkeän imun ja lutkutuksen. Tämmöistä ensi kertaa elämässä, minultahan oli lähteä järki päästä. Reidet vapisten nojasin selkäni suihkun kaakeliseinään ja tarrasin molemmilla käsillä entistä tiukemmin Visan tukkaan. Painelin päätä kyrpääni vasten ja tungin varustustani syvemmälle kitaan. Visa kakoi niin, että pelkäsin hänen oksentavan. Mutta ei, hän ahmi aina vain kiihkeämmin pamppuani. Sitten minä tulin, mielettöminä ryöpsähdyksiä spermaa Visan suuhun, jonka pielistä sitä pursui vuona. Kun olin tyhjentynyt, tein jotain outoa; edelleen tukasta tiukasti pitäen pyöritin Visan päätä sinne tänne ja kiroilin kuin raivoissani. Ja vetelin litsareita molemmille poskille, kunnes Visa tarttui ranteisiini. Hän ärähti:
– Saatana, jätkä, rauhoitu! Sää tulit jo!
– Ai. Joo. Sorry, en tiedä, mikä muhun iski, mutisin nolona ja kyykistyin hänen eteensä. – Sattuiko pahasti?
– Ei pahasti. Taisit saada elämäsi orkun?
– Heh, joo. Ei oo ikinä ennen tuntunut tältä.
– Ootahan, kun päästään jossain vaiheessa kunnon persepanoihin.
– Huh, mulle riittäis tämmönenkin.
– Mulle ei, Visa hymähti, tarttui päähäni ja suuteli minua, oikein kielipelin ja imun kera.
Lopulta maltoimme pestä toisemme saippuan ja shampoon kera. Kun kuivailimme itseämme, Visa kysyi pyyhkeen sisältä:
– Kuinka kauan olet tajunnut olevas homo?
– Ehkä jotain viis vuotta. Tää oli silti eka kerta kenenkään jätkän kanssa, siis vähänkään homoseksiin viittaavaa. Ja olo on edelleen erävarma.
– Joo, niin mullakin.
– Vaikka sulla on kokemuksiakin.
– Niin. Siitä huolimatta.
– Ootko sitten koskaan ollu naisen kanssa?
– En! Enkä aio ollakaan. Tässä maailmassa ei vain edelleenkään ole ihan helppoa olla homo. Ja mää haluan joka tapauksessa käydä miehestä.
– Höh, tolla kropalla ja lihaksilla se ei oo takuulla mikään ongelma.
– Samat sanat sulle. Jos homous nyt on sulle edes ongelma.
– Äh, on se. En oo kertonut kenellekään. Mistä sää muuten arvasit sen musta?
– En tiedä. Kai se jotenkin haistaa. Hormoneista. Tai siitä miten sää katsoit mua.
– Hehe, myönnän, että oo usein katellu sua kiimakatsein. Sää oot niin sairaan hyvännäköinen. Kuule, saisinko ottaa susta kuvia? Valokuvakurssia varten.
– Öh, en tiedä. Ei ainakaan alastonkuvia. Sää panisit ne kumminkin jollekin pornosivulle, Visa ilkkui.
– Okei, ei alastomuutta, mutta seksikkäitä silti, hymyilin hänelle ja hän näytti kieltään.
Visalla oli siinä vaiheessa jalassa farkut, niittivyö löysästi lanteilla roikkuen, ylävartalo paljaana ja tukka söpösti sinne tänne sojottaen. Seisotin häntä vaaleaa seinää vasten. Pyysin häntä vielä tunkemaan peukalot farkkujen etutaskuihin. Siinä vasta huomasin, että hänellä on todella isot kourat, kuin kunnon työmiehellä. Komensin häntä vaihtelemaan hitaasti asentoa ja painoa jalalta toiselle sekä vähän jännittämään vartalonsa ja käsivarsien lihaksia. Pöytälampusta sain vähän sivuvaloa häneen. Parhaat kuvat tulivat sellaisista, joissa tumma tukka roikkui silmillä ja hän katsoi silmänurkasta alta kulmien kameraan. Seuraavassa kuvasarjassa hänellä oli nahkatakki päällä, edestä auki paljastaen vatsalihakset. Kehotin häntä ottamaan koviksen asenteen, näyttämään uhkaavalta, kuin olisi käymässä jonkun kimppuun. Hän naurahti ja sanoi kuvittelevansa, että vetää kohta minua turpaan. Ja lopulta hän onnistui olemaan melkoisen pelottava, seksikkäällä tavalla. Kun näytin tuotoksia Visalle, hän tuntui hämmentyvän ja esitti muka vaatimatonta. Selvästi näin kuitenkin, että hän oli kovinkin mielissään. Ainakin hän halusi kuvat itselleen. Sanoin, että tekisin ensin niille vielä jotain kuvankäsittelyohjelmalla. Lähdimme vielä pitsalle ja yhdelle kaljalle. Paluumatkalla nahistelimme hilpeinä poikina, mutta emme innostuneet sen kummempaan.
Aamulla ei ollut opetusta, kävin silti treenaamassa salilla. Visaa ei näkynyt. Emme olleet mitään sopineetkaan. Keskityin lounaaseen asti muokkaamaan niitä Visasta ottamiani kuvia käsittelyohjelmallani. Säädin värejä hiukan ja sitten keksin panna sen ylävartalo paljaana kuvasarjan taustaksi, vähän niin kuin tapetiksi useita HD-prätkiä. Nahkatakki-kovis -kuvien tapetiksi panin punaisia ruusuja. Suoraan sanoen olin ylpeä tuloksesta, kuvat olivat todella hienoja.
Lounaalla ympärilläni hehkui iloisia naamoja ja kävi kohtalainen kuhina. Visa selitti syyn: ala-aulaan oli pystytetty näyttely elävänmallin kurssin piirustuksista, joissa minä siis olin mallina. Kävimme katsomassa kuvat, joista osan olin jo nähnyt, ja myönnän, että monet olivat todella hyviä ja minä niissä tunnistettavissa kaikessa alastomuudessani. Kyllä minua silti vähän nolotti tai pikemminkin ujostutti. Visa kuiskasi, että olin paljon paremman näköinen livenä ja että hän halusi vähän kouria uljasta kroppaani illalla.
Valokuvauskurssi alkoi lounaan jälkeen. Ensin kuulimme luennoilla digikameran ja muinaisen filmin teknologiasta sekä valokuvauksen taidehistoriasta. Ohjelman mukaan kuvaisimme ensin kiinteitä kohteita, maisemia ja muuta vastaavaa, joissa huomio piti kiinnittää valoon ja sommitelmaan, sekä sitten liikettä ja lopuksi ihmisiä. Puoli tusinaa toveriani kerkesi heti pyytää minua mallikseen. Se yksi Juho, minua vähän pienempi jäntevä söpöläinen kysyi:
– Kuule, voisitko houkutella sen sun kaverin Visan mun malliksi.
– Epäilen, ettei se suostu. Se vähän arastelee sellaista. Vaikka otin mää siitä eilen pari sarjaa kuvia.
– Näytä!
Kaivoin kamerani esiin – se sai muuten Juholta oitis kehuja – ja näytin Visa-sarjani hänelle. Juho haukkoi henkeään ja kuiskasi:
– Jumalauta, miten upeita. Ja Visa näyttää mielettömän seksikkäältä. Antaisin sille heti persettä, jos se älyäis pyytää.
– Häh? Ootko sää homo vai?
– Joo. Etkö sää tiennyt? Mää luulin, että kaikki täällä opistolla tietää.
– Mää en ainakaan tienny, äimistyin silmät pystyyn.
– Hihihii, siksikö sää et tarjoutunut panemaan mua? Antaisin sullekin ihan koska vain. Oot niin pirun komea ja seksikäs.
– Just joo. Jos et heti lopeta, paiskaan sut tuonne pöydän alle ja nussin sulta aivot pellolle.
– Vau, tee se, pliis. Mutta palatakseni asiaan: Voitko kysyä siltä Visalta?
– No, kai mää voin. Mutta et sitten houkuttele sitä panemaan sua.
– Miksen?
– Hehe, se voi suostua, virnuilin ja sain Juhon nauramaan hulluna.
Kun Visa illalla tuli kämpilleni, näytin hänelle ensin ne käsittelemäni kuvat, joista prätkä- ja ruusuotokset olin printannut hänelle lahjaksi. Hän katsoi niitä niin suu kuin silmätkin ammollaan ja selvästi häilyi ujouden ja ihastuksen välillä. Hän halasi minua kiitokseksi. Se taas johti saman tien vääntöihin, hilpeään uhon täyttämään nahisteluun.
Ennen kuin homma meni liian totiseksi tai kiimaiseksi, panin naapurien hämäämiseksi läppäriltä soimaan kohtuullisen kovaa musiikkia ja siirsimme huonekaluja syrjään. Sitten kävimme toistemme kimppuun kunnon taistelumielellä. Aivan mahtava tappelu kiroiluineen ja huohotuksineen! Välillä keskeytimme juomapaussin ajaksi ja puimme samalla nahkatakit päälle. Sitten jatkoimme villiä menoa ensin pystypainina, sitten kaaduimme lattialle Visan kamppaamana. Hän jäi alle ja siellä pysyi ankarasta pyristelystään huolimatta. Hän väitti jälkeenpäin alistuneensa kiitoksena kuvista, paskapuhetta. Minulla seisoi siinä vaiheessa täysillä ja niin ryhdyin rajuun nylkytykseen hänen haaravälissään. Seisoi Visallakin ja hän pyysi minua runnomaan häntä rajummin, että hänenkin kullinsa saisi nauttia. Minä tein työtä käskettyä, lantioni paukutti häntä tosi kovaa ja hän vääntelehti allani ihan kiimassa. Nahkatakit natisivat taas kiihottavasti. Minä laukesin kuin raivon vallassa. Mällejä tuli niin paljon, että märät läiskät näkyivät farkkujen läpi. Visa kieräytti itsensä nyt minun päälle ja teki minulle saman kuin minä hänelle. Ja se sattui oikeasti, minä päästelin tuskaisia älähdyksiä ja hakkasin nyrkeillä hänen kylkiään ja hartioita, mutta se vain kiihotti Visaa entistä hurjemmaksi. Onneksi hän tuli aika nopeasti.
Uupuneina menimme kylppäriin, pesimme alkkarit ja farkkujen etumukset. Asettelimme ne patterille kuivumaan. Alastomina otimme yhteissuihkun hellään halaukseen kietoutuneina. Lopulta käperryimme toisissamme kiinni sängylleni. Siinä vasta muistin Juhon:
– Tiedätkö meidän linjalta sen yhden Juhon? Semmosen melko söpön jätkän?
– Joo. Se näyttää kyttäävän mua välillä ihan homona.
– Se on homo. Se sanoi niin. Ja että se antais koska vain sulle persettä.
– Mistä se semmoista keksi?
– Mää näytin sille sun kuvia. Sää oot siitä jumalattoman seksikäs. Se haluasi sut mallikseen henkilökuviin, kun ollaan siinä vaiheessa.
– En takuulla suostu! Miksei se sua pyytänyt?
– Moni ehti kysyä mua ensin. Vaikka kyllä Juho lupas persettään mullekin.
– Jumalauta, suostuitko?
– Uhkasin nylkyttää sitä pöydän alla. Se puhkesi nauruun ja pyysi mua tekemään sen saman tien. Enhän mää osaa persepanoja. Miten siinä toimitaan ja niin päin pois?
– Mää voin opettaa, Visa kuiskasi korvaani ja nuolaisi sitä. – Vaikka heti. Mulla on takin taskussa kortsuja ja liukugeeliä putkilo.
– Haa, jätkä on varustautunut panoreissulle. Ketä olit ajatellut panna?
– Tyhmä, sua tietenkin. Tai oikeammin toisin päin, sää mua. Mää halua, että sun iso kullis ahtautuu mun reikään.
Tuijotin siinä kainalossani lojuvaa Visaa ja äkkiä päätin, että mitä helvettiä, minä tykkään tuosta jätkästä, totta kai mää voin panna sitä perseeseen, kun se kerran haluaa. Ryhdyimme hyväilemään toisiamme, suutelimme, näykimme, kietouduimme toisiimme jalkateriä myöten, liu’uimme toisen iholla. Jumalauta, miten ihanalta toinen tuntui tällä hellälläkin tavalla, ilman voimien käyttöä. Minä rakastin sitä Visan kiinteää vartaloa ja päätä, hiuksia, huulia, korvalehtiä. Hänen lempeitä käsiään kulkemassa pitkin kehoani ja kevyesti runkkaamassa kovana seisovaa kaluani. Hän kuiskasi korvaani:
– Jumalauta, Tero, että sää tunnut hyvältä.
– Niin sääkin, huohotin.
– Ootko valmis nussimaan mua reikään?
– Joo. Mun kyrpä taitaa muuten räjähtää ihan itsestään.
– Paa tää kortsu ja liukasta se tällä geelillä. Mää hoitelen mun aukon.
Kädet kiimasta täristen hoitelimme homman jotenkuten. Visa halusi, että naimme aluksi kyljittäin. Niin kuulemma homma sujuu helpoiten. Tiedä häntä, melkoista ähellystä se oli niinkin. En meinannut millään saada edes terskaa läpi aukosta. Visa yritti auttaa kädellään. Viimein hän ähkyi ja puhisi:
– Käytä enemmän voimaa! Mää en kestä. Mää haluan sen sisään.
– Mutta jos suhun sattuu, puuskutin.
– Suhun sattuu kohta, jos se saatanan pamppu ei oo kohta sisällä. Uuff… aijai… auh.
Terska luiskahti sisään ja sitkeällä työnnöllä lopulta koko penis juuria myöten. Visan suoli puristui kullini ympärille. En keksi sanoja kuvaamaan sitä tunnetta. Se oli niin mahtavaa, että siitä hetkestä lähtien olen ollut perseeseen panojen ehdoton rakastaja. Hitaasti vetäydyin ulos, hitaasti työnnyin takaisin. Pari kertaa vain, kun Visa jo ehdotti, että vaihtaisimme asentoa. Hän kääntyi selälleen, koska halusi nähdä minun kiimassa irvistelevän, hikisen naamani ja vartaloni päällään. Asetuin hänen kattoon sojottavien kinttujensa väliin etunojapunnerrukseen kourat hänen hauiksillaan. Siinä jatkoin hurmioituneena naimista, välillä rauhallisesti, välillä raivoisaa tahtia. Visa voihki silmät pystyssä. Jalat potkivat vauhtia pakaroilleni. Lopulta en enää kestänyt, vaan rynnistin hurjaan paukutukseen, lantioni läsähteli äänekkäästi hänen pakaroihinsa. Visa puri huuliaan, ettei huutaisi. Ja minä tulin, elämäni hurmioitunein laukeaminen – siihen mennessä. Rojahdin Visan päälle henkeä haukkoen ja yltä päältä hiessä. Kalu luiskahti ulos ja sai Visan voihkaisemaan. Hän kietoi kätensä selkääni ja rutisti. Hän sopersi:
– Hitto vieköön, Tero, sää oot älytön homosonni. Kiitos.
– Heheh, ootko sää sitten hinttilehmä, sain hysteerisen kohtauksen.
Vastaukseksi sain nyrkiniskun kylkeeni ja tukistuksen niskatukkaani. Kierähdin hänen viereensä. Siinä loikoilimme hyvän aikaa hengityksen tasoittamiseksi. Vakuutimme kumpikin nauttineemme suunnattomasti. Lupasin panna häntä aina vastakin ja hän antavansa minulle aina, kun mieleni tekee. Olisin onnessani varmaan antanut itsekin hänelle, jos hän olisi siinä huomannut pyytää. Ei silloin pyytänyt, taisi olla liian uupunut. Myöhemmin olemme naineet niinkin päin.
Siinä tuli viimein Juhokin taas mieleen. Päätimme pyytää häntä minun kämpilleni seuraavana iltana keskustelemaan, millaisia kuvia hän halusi Visasta ottaa. Vasta sen jälkeen Visa päättäisi, suostuuko kuvattavaksi. Oli meillä toinenkin suunnitelma: aioimme molemmat nussia Juhoa kunnon ryhmäseksimeiningillä. Siis jos hän suostuisi. Naureskelimme, että jollei hän suostu, käytämme pientä väkivaltaa. Siihen nukahdimme.
Aamulla heräsimme hieman hämmentyneinä siitä, että olimme viettäneet yön samassa sängyssä. Kuittasimme asian pikaisella halauksella ja Visan antamalla suukolla. Sitten vain kuivat kalsarit ja farkut patterilta jalkaan ja sitten rynnistimme aamiaisen kautta opintojen pariin. Menin heti Juhon viereen ja kuiskasin:
– Visa voi suostua, mutta haluaa ensin tietää, millaisia kuvia haluat ottaa.
– Vau! Ihan vain henkilökuvia. Se on niin hyvännäköinen naamaltaan.
– Sillä on upea, lihaksikas kroppakin. Näkisitpä vain.
– Haluaisin kyllä, Juho hymyili söpöt kuopat poskilleen. – Mistä sää siitä tiedät?
– Me käydään yhdessä kuntosalilla. Pääsetkö iltaruuan jälkeen mun kämpille? Voitais ottaa vähän kaljaakin.
– Joo, kyllä se käy. Hieno juttu!
Lähetin Visalle tekstarin, että ilta käy Juholle ja että ostan meille vähän kaljaa. Vastaus tuli hymiön kera: ’Vähän? Osta kortsujakin!’ Kävin ostoksilla ennen päivällistä. Kortsupaketti nahkatakin povitaskussa ja kaljalaatikko kainalossa palasin opistolle. Tietenkin vastaan tuli muita opiskelijoita. Kaksi – tyttö ja jätkä – kysyi heti toiveikkaasti hymyillen:
– Aiotko pitää bileet?
– En! Turha tulla kolkuttelemaan, nämä on viikonlopuksi, murahdin ja yritin näyttää happamalta.
He vain naurahtivat ja alkoivat kuiskutella. Arvasin ärtyneenä, että illalla kämppäni oven takana olisi jono janoisia tyyppejä kerjuulla. Ruokasalissa marisin Visalle ja Juholle, jotka istuivat vierekkäin, odotettavissa olevasta ovelle koputtelusta. Visa uhosi heti, että kyllä me kolmistaan ne karkotetaan.
Juho ilmoitti tulevansa joskus kahdeksan maissa. Me Visan kanssa menimme suoraan ruokapöydästä luokseni. Korkkasimme heti kaljatölkit. Visa vaikutti jotenkin levottomalta. Hän kiehnäsi tuolilla niin, että nahkatakki natisi. Lopulta kysyin:
– Mikä vaivaa? Oot jotenkin hermona.
– Ööö… ekaksi, kiitos eilisillan panosta. Se oli aivan upeeta, hän soperteli ähkyen.
– Tuskin niin upeeta kuin musta. Voisin ottaa uusiksi vaikka heti.
– Heh, meidänhän piti tänään panna Juhoa.
– Saa nähdä, suostuuko se. Vaikka kyllä mää mieluiten panisin sua, hymyilin. – Painimatsin kera.
– Kuulostaa lupaavalta.
Samalla Visa veti taskustaan paperin ja ojensi sen käsi täristen minulle. Avasin taitellun paperin. Siinä oli runo. Otsikkona oli Tero. Minun nimeni. Luin tekstin takerrellen kahdesti. Siinä kuvattiin minua, vartaloani verrattiin antiikin urheilijaveistoksiin ja sen ajan myyttisiin hahmoihin kuten Adonis. Myös Eros oli keskeinen hahmo. Minun luonnettani ihailtiin. Runo oli täynnä tunnetta, se oli hyvin kaunis, hellä. Katsoin punastelevaa Visaa ja hengähdin:
– Tämähän on rakkausruno.
– Haista paska, eikä ole, Visa ärähti.
– Onhan. Ihan selvästi. Se on kaunis.
– Onko susta? Tein sen kiitokseksi niistä kuvista.
– Paskat kiitoksista, totta helvetissä tää on rakkausruno. Turha kiistää.
– Vittu, sitten ne kuvat on rakkauskuvia, murisi lattialle.
– Rakastatko sää mua?
– Häh? En tietenkään!
– Mää… mää luulen, että mää kyllä tykkään susta.
– Ihan tosi? Visa ällistyi.
Astuin hänen eteensä, otin hänen päänsä kourieni väliin ja suutelin häntä hellästi. Hän vastasi aluksi arasti, sitten kiihkeästi. Juuri silloin ovelta kuului tarmokas koputus. Pomppasimme erillemme. Visa loikkasi ärtyneenä ovelle ja tempaisi sen auki. Siellä kaksi jätkää hymyili aurinkoisesti:
– Hei. Täällä on kuulemma bileet.
– Ei oo eikä tuu!
– Ai? Teillä on vissiin silti kaljaa. Myyttekö?
– Ei! Painukaa helvettiin! Ja kertokaa muillekin, ettei täältä saa muuta kuin nyrkin naamaansa.
– Tuota, me pidetään palaveria yhdestä valokuvauskurssin tehtävästä. Ei siis mitään biletystä, rauhoittelin tilannetta parhaani mukaan.
– Jaa. No sorry sitten, jätkät kääntyivät pois pettyneinä.
– Hitto, monikohan sieltä vielä tulee, Visa murisi sulkiessaan oven.
Jatkoimme oluen ottamista, mutta emme osanneet palata keskeytyneeseen rakkausaiheeseen. Jotenkin arastelimme asiaa. Pohdimme Juhon kuvaussessiota, mitä hän mahdollisesti haluaisi kuvilla saavuttaa. Naureskelimme, miten saisimme Juhon suostumaan porukkapanoon. Äidyimme tietenkin uhoamaan kaikenlaisilla väkivaltaisuuksilla. Samalla oma kiimamme alkoi nousta. Visa hihitteli:
– Jos se jätkä ei pian tuu, mää voin kohta suostua vaikka pornokuviin.
– Vai Juholle runkkauskuvia? Sika! hyökkäsin saman tien Visan kimppuun ja aloimme pystypainin.
– Ei, ku semmosia, missä sää oot mukana ja me pannaan toisiamme, Visa puhisi niskalenkkiotteessani.
– Ja painitaan.
– Tietenkin.
Kesken hilpeän menomme ovelta kuului taas koputus. Visa lähti kiroillen avaamaan. Siellä olikin Juho. Pyysimme hänet sisään. Hänellä oli pitkähihainen harmaa t-paita, sen päällä nahkaliivi ja jalassa tiukat nahkahousut. Hän näytti tosi seksikkäältä namupalalta. Visa näytti minulle peukkua Juhon selän takaa. Juho puolestaan vilkaisi ympärilleen ja kysyi minulta:
– Miksi sää oot työntänyt kaikki huonekalut seinän viereen?
– Öööh… tota noin, osasin vain änkyttää, kun en keksinyt siistiä selitystä.
– Me tarvitaan tilaa meidän painiotteluille, Visa paukautti häpeämättömästi ja virnisti minulle.
– Pa-paini? Juho ällistyi.
– Joo, tuo Tero aina ylpeilee voimillaan, niin mun täytyy näyttää sille, kuka on kuka.
– Vai näyttää. Hah, sää se aina uhoat. Ja se olen mää joka sulle näyttää, kuka on kova jätkä.
– Hohoo. Älä usko tuota! Tykkäätkö sää, Juho, painia? Visa kysyi haastavan näköisenä. – Voitais ottaa matsi.
– Eeh… En oo harrastanut painia. En tiedä, onko musta siihen, Juho yritti hymyillä, mutta suupielet nykivät hermostuneesti.
– Joo, ei tartte suostua, lohduttelin vierastamme ja ojensin hänelle oluen. – Mutta haluaisimme tietää, minkälaisia kuvia ajattelit Visasta ottaa.
Vähän levottoman oloisena Juho kaivoi repusta kansion, josta hän veti toistakymmentä printtiä aiemmin ottamistaan kuvista. Ne olivat maisemia ja yksityiskohtia eri esineistä. Aika taitavasti sommiteltuja, myönsin itsekseni. Kumarruimme kaikki työpöytäni ääreen katsomaan kuvia tarkemmin. Visa työntyi ihan Juhon kylkeen ja muka huomaamattaan kietoi kätensä Juhon harteille. Tämä jäykistyi hetkeksi. Visa kysyi:
– Miksi sää haluat ottaa kuvia just musta? Mikset Terosta?
– Ottaisin mää siitäkin, mutta puolet meidän kurssista varasi sen itselleen. Ja sitä paitsi se näytti pari susta ottamastaan kuvaa ja musta sää oot jumalattoman kuvauksellinen. Ja lihaksikas.
– Ai, sää tykkäät lihaksikkaista jätkistä, Visa kiusoitteli ja puristi hieman Juhon hartiaa.
– No joo, kuka ei tykkäis, Juho nieleskeli. – Mutta saat sää pitää vaatteetkin päällä, jos haluat mieluummin niin.
– Nahkatakki antaa turvaa. Mutta kuule, haluaisitko ottaa kuvia, joissa me ollaan Teron kanssa molemmat.
– Jumalauta, Visa, mitä sää nyt säädät? ärsyynnyin.
– Totta hitossa haluaisin, jos Tero vaan suostuu, Juho innostui.
– Höh, jos ei suostu, mää vedän sitä turpaan.
– Hei hei, en mää halua, että te tän takia rupeette tappeleen, Juho säikähti.
– Ei oikeastaan kuvien takia, vaan siksi, että tappelun voittaja saa panna sua.
– Häh? Mi-mitä? Ootteko te jotain homoja?
– Saatana tuota Visaa. Ollaan, mutta älä ota tuota jätkää vakavasti.
– Tietysti Juho ottaa meidät vakavasti. Terolla ja mulla, meillä on kummallakin aika iso kulli.
– Anteeksi nyt, mutta ootteko te tosissanne? Haluaisitteko te panna mua?
– Joo. Tässä ja nyt, Visa terhenteli.
– Ei saatana, mahtavaa! Mää annan teille molemmille ja vaikka yhtä aikaa. Ei teidän tartte tapella siitä.
– Kyllä meidän tarttee pikku painimatsi ottaa. Se kiihottaa meitä, Visa jatkoi touhotustaan mulkoilustani huolimatta.
– Visa, rauhotu. Juhohan pian pelästyy.
– Enkä pelästy. Muakin vois kiihottaa katsella, kun kaks tuollaista komistusta tappelee keskenään. Mutta kai se on leikkipainia?
– Ei ole. Totista taistelua. Pannaanko Terollekin nahkatakki?
En jäänyt odottamaan kenenkään vastausta, vaan vedin kaapista nahkatakin päälleni. Seuraavaksi astuin uhmakkaana Visan eteen ja töytäisin häntä rintaan. Hän horjahti ja yritti huitaista minua nyrkillä. Väistin. Hän kävi saman tien kimppuuni. Väänsimme kirouksia sähisten pystypainissa hyvän aikaa, nahkatakit natisivat, jalat potkivat ja yrittivät kampata toisiaan. Silmänurkasta näin, kuinka Juho silmät pystyssä kaivoi repustaan kameraa. Keskeytin kamppailun ja työnsin Visaa syrjään ja ärähdin:
– Et jumalauta kuvaa tätä!
– Enkö saa?
– Et! Visakin tiuskaisi.
– Tuo vain näyttää niin hemmetin komealta. Kiihottavalta.
– No riisu perse paljaaksi ja liukasta se tuolla öljyllä. Täältä tulee kohta kaksi kovaa kyrpää.
Juho ryhtyi nikotellen toimeen ja meitä silmänurkasta vilkuillen. Me Visan kanssa siirryimme mattopainiin, jossa kietouduimme tiukasti toisiimme ja kierimme ympäriinsä. Aika armotonta taistelua, hikistä puuskutusta ja vittuilua sekä nahkatakkien natinaa. Yhdessä välissä Juho huudahti, ettei hän kestä enää. Keskeytimme Visan kanssa aika rajuksi muuttuneen taistelumme. Alastomaksi riisuuntunut Juho kuiskasi:
– Mää en kestä. Tuo on liian kiihottavaa. Pankaa mua jo!
– Etkö halua katsoa meitä vääntämässä alastomina? Visa kysyi puuskuttaen.
– Lihaksikkaina ja hikisinä? lisäsin.
– Ööö… joo, Juho ukisi ja hänen aika pieni kalunsa sojotti pystyssä.
Visa ja minä heitimme kuteemme saman tien pois. Alastomina kävimme taas toistemme kimppuun. Että minä nautin siitä, kun teimme sitä ulkopuolisen katseen alla. En nolostellut yllättäen yhtään. Eikä Visakaan, siitä päätellen, että hän tappeli aika raivoisasti. Rakastin, kuinka meidän kiinteät vartalomme kietoutuivat toisiinsa. Taistelu keskeytyi vasta, kun huomasimme Juhon runkkaavan. Visa ärähti:
– Vittu, et runkkaa ennen ku me on pantu sua!
– No, kuinka kauan mun tarttee sitten tässä odottaa?
Me kaksi taistelijaa lopetimme vääntömme ja kummallakin seisoi. Ja me kaksi hikistä ja huohottavaa äijää nousimme ylös. Juho katsoi meitä silmät pystyssä ja hönkäisi:
– Jumalauta, mitkä nuijat!
– Saat ensin tuota Teron pamppua, kun se on niin vähän käytetty, Visa naureskeli.
Juho katsoi minua jotenkin arasti ja astui sitten eteeni. Tempaisin hänet tiukkaan syleilyyn ja suutelin häntä. Samalla Visa veti sängystä patjan lattialle, ojensi minulle kortsun ja liukasteen. Juho komennettiin nelinkontin patjalle. Läiskin häntä pari kertaa pakaroille, tartuin hänen tukkaansa ja kiskoin päätä taaksepäin. Visa ohjasi kaluni reiälle ja minä painoin vehjettäni sisään. Juho vikisi suloisesti ja hänen selkänsä köyristeli. Suoli supisteli ja minun kaluni hurmaantui siitä. Visa piiskasi pakaroitani minun nahkavyölläni ja kähisi:
– Nussi kunnolla! Rajummin! Paa siltä aivot pellolle!
– Joo, tee niin, pliis. Ah… uuh… aijai… voi voi, Juho ähisi työntöjeni tahdissa.
Puristauduin Juhon selkään ja kiedoin käsivarteni tiukasti hänen rintakehänsä ympärille. Taisin saada jonkun raivokohtauksen, äidyin armottomaan rynkytykseen Juhon valittaessa niin kovaa, että Visa peitti isolla kourallaan hänen suunsa. Tulin aivan liian nopeasti, sähisin kirouksia vitun homohuorasta ja näin lopulta tähtiä – tai ainakin pääni sumentui.
Visa repi minut irti Juhosta ja survaisi hetkeäkään epäröimättä kyrpänsä Juhon perseeseen. Juho parkaisi niin äänekkäästi, että nyt minun oli tukittava hänen suunsa. Sain toisen käteni ujutettua pantavamme haaroihin ja aloin lypsää miehistä utaretta. Juho ukisi epämääräistä voihketta suutaan peittävään kouraani ja ruiskautti liemet toiseen käteeni, pyyhin sen aika kovakouraisesti hänen naamaansa. Katsoin välillä Visan hurjaa ilmettä ja sitten hänen kalunsa liukumista edestakaisin perseessä. Kiihottavaa nähtävää! Visa jaksoi pitempään kuin minä ja Juho puuskutti, huohotti, vinkui hurmiossa. Kun Visa viimein ampui mällinsä, hän teki sen niin rajusti, että Juho tuiskahti mahalleen. He vaipuivat makaamaan päällekkäin. Kukaan ei sanonut mitään, kaikki tasoittelivat hengitystä hyvän tovin. Lopulta Juho huokaisi:
– Vittu, sainpa kerrankin kunnon kyydit. Ei koskaan ennen tällaista.
– Sua oli mahtava panna, saatanan hinttilutka, naurahdin.
– Miten sää voitkin käyttää noin rivoa kieltä, Visa oli toruvinaan, kun nousi ylös.
– Ei se mua haittaa. Ja se kiroilukin on kivaa. Itse asiassa se lisää ainakin mun kiimaa, Juho lohdutti ja kömpi ylös hänkin.
– Kiihottaa se muakin. En kai ollut liian väkivaltainen.
– Joo, Tero tykkää väkivallasta, Visa virnisti.
– Et liian, et ollenkaan. Mää tykkään, kun mua kuritetaan, Juho hymyili.
– Sitten sun pitää tulla mukaan meidän paineihin. Lupaamme sulle kunnon turpaanmätön, Visa hekotteli ja suunnisti suihkuun.
Juho katsoi minua ujosti hetken ja sitten kietouduimmekin halaukseen ja suudelmaan. Hän kiitteli minua ja Visaa vuolaasti, kun olimme ottaneet hänet mukaan seksiseikkailuihimme. Lupasin, että hän voi tulla jatkossakin, jos haluaa. Visa tuli juuri silloin suihkusta ja yhtyi kantaani. Juho suikkasi suukon Visallekin ja meni suihkuun. Nyt vuorostaan Visa ja minä halasimme, tapamme mukaan rutistimme täysillä voimilla. Kuiskasin hänen korvaansa:
– Sää olet maailman paras paini- ja panokaveri. Rakastan sua.
– Ja mää sua. Ja olen niin saatanan onnellinen, että löysimme toisemme.
Juho tuli suihkusta ja kyseli pyyhkeen perään. Visa heitti hänelle omansa. Minä hain kaapista itselleni puhtaan ja menin suihkuun. Kun saippuoin, hyväilin itseäni, lihaksiani joka puolelta ja muistikuvat paneskelustamme seilasivat päässäni. Jos Visa tunnusti olevansa onnellinen, niin olin totisesti minäkin.
Kun palasin poikien luokse, he olivat jo pukeutuneet, palauttaneet patjan sänkyyn ja muutenkin siistineet paikkoja. He olivat korkanneet oluttölkit ja ojensivat yhden minullekin. Skoolasimme mahtavalle seksikokemuksellemme. Olimme todella tyytyväisiä. Maltoimme kuitenkin puhua myös Juhon kuvausaikeista. Juho ehdotti:
– Olis mahtavaa, jos saisin kuvata jonkun teidän tappelukohtauksen.
– Millaisen? kysyin. – Liikettä voi olla vaikea tallentaa valokuvalle.
– No voishan ne olla lavastettuja. Still-kuvia niin ku, Juho keksi.
– Joo ja me oltais tosi raakoja koviksia. Nahkatakit ja nahkahanskat, Visa alkoi hehkuttaa.
– Heheh, ja nyrkit olis heiluvinaan ja veri lentäis, minä puolestani innostuin.
– Joo. Onko teillä nahkahousuja? Voisitte olla prätkäjengiläisiä, Juho jatkoi.
– Ei ole, mutta mää voisin ostaa, sanoin.
– Mulla ei oo rahaa, Visa tunnusti.
– Mää voin lainata. Maksat kun jaksat, ehdotin.
– En oikein tiedä, Visa nolosteli.
– Mää tiedän, sanoin ja katsoin tiukasti Visaa, joka lopulta nyökäytti päätään. – Ja kato, sitten me voidaan harrastaa ’koko vartalo’ –nahkaseksiä muulloinkin. Ja painia nahkakuteissa.
– Ja hikoilla ihan sikana, Visa hymyili ja katsoi minua kiimaisen uhmakkaana.
– Mää haluan mukaan! Juho parahti.
– Ilman muuta tuut ottamaan turpaas, Visa naurahti.
Sovimme, että lähtisimme Visan kanssa seuraavana päivänä käymään läheisessä kaupungissa ostoksilla. Itse kuvaus sovittiin seuraavaksi lauantaiksi, kun emme kukaan olleet lähdössä kotiin ja opistolla olisi vähemmän väkeä. Kuvauspaikkaa jahkailimme pitkään, sisällä vai ulkona. Jätimme sen etsimisen Juhon huoleksi. Päätimme palaverimme tyytyväisenä suunnitelmaan – ja tietysti seksiin, jota lupasimme jatkaa kolmisin aina kun mahdollista. Jätkät lähtivät yhtä matkaa. Hetken harkitsin pyytää Visaa jäämään sänkyyni, mutta ajattelin, että hän ehdottakoon sitä itse. Hän ei tehnyt sitä, sillä edellisellä kerralla hänen kämppäkaverinsa oli virnuillut yöjalassa ramppaamisesta.
Iltapäivällä hyppäsimme Visan kopperoon ja ajoimme 40 kilometriä kaupunkiin. Löysimme prätkäkamoja myyvän liikkeen. Hetken jahkailtuamme ostin meille nahkahousut, joissa on nyöritys lahkeiden sivulla. Hankimme myös molemmille ajohanskat, jotka ulottuivat lähes kyynärpäihin ja joissa oli pehmusteet käden selkäpuolella – rystyset eivät vahingoittuisi pahasti, jos joutuisimme lyömään oikeasti. Itselleni innostuin ostamaan pyöreäkärkiset saappaatkin. Visa ei sellaisia halunnut, kun hänellä oli jo oikeat buutsit. Hän ei velkaantunut kohtuuttomasti, vajaa kaksi sataa euroa, jotka hän maksoi seuraavana kesänä palkastaan. Olimme joka tapauksessa tosi innoissamme uusista nahkakuteistamme ja autossa nuuhkimme uusien nahkahousujen tuoksua. Äidyimme uhoamaan, mitä kaikkea tekisimme, kun olisimme täysissä nahkoissa, ja päätimme viettää illan minun kämpässäni.
Tulimme opistolle sopivasti päivälliselle. Juho oli syömässä ja me menimme hänen pöytäänsä. Hän oli tukehtua uteliaisuuteen ja kysyi:
– Löytyikö kamat?
– Joo. Komeat. Tavataan pian mun luona, niin testataan ne.
– Entä sää? Löysitkö kuvauspaikkaa? Visa kysyi.
– Joo, kaksi. Toinen on yhden vanhan teollisuusrakennuksen seinustalla. Harmaa rappaus on lohkeillut tiiliseinästä. Toinen on joku vanha pyykinkuivaushuone tän talon kellarissa. Valon kanssa voi tulla ongelmia. Ulkona voi tietysti kuvata päivällä.
– Hei, kellariin vois viedä meidän ateljeesta pari niitä työmaalamppuja. Pannaan joku värikalvo päälle, niin se pehmentää kovaa valoa.
– Hyvä idea, Juho tunnusti.
Pojat tulivat luokseni vajaan tunnin kuluttua. Heillä oli nahkakuteet päällä. Minullakin, kun olin ruuan jälkeen ensimmäiseksi vetänyt ne päälleni, ihan vain kiihottaakseni itseäni. Menimme kaikki aivan sekaisin. Aloimme saman tien halailemaan ja kourimaan toisiamme. Nahkat natisivat ja uudet kuteet tuoksuivat mahtavilta. Visa ja minä survoimme uusilla hanskoillamme niin toistemme kuin Juhonkin naamaa. Vetelimme nyrkillä toisiamme vartaloon. Kummasti Juho tuntui tykkäävän tosissaan, kun hakkasimme häntä. Hän saattoi ähkyä, että lyökää kovempaa. Teimme lopulta niin, että Visa otti Juhon takaapäin kuristusotteeseen – ihan kevyeen vain – ja minä löin häntä vatsaan tosissani, kuin raivon vallassa. Vaikka Juho valitti, hän vakuutti tykkäävänsä siitä. Hän onkin myöhemmin tunnustautunut masokistiksi.
Lopulta kaaduimme lattialle ja aloimme kaikki kaikkia vastaan painin. Jumalauta, miten kiimaista menoa! Kierimme milloin minkälaisessakin asennoissa, kuka päällä, kuka alla, kuka poikittain. Saappaat potkivat sääriä, nyrkit iskivät kylkiin, selkään, hartioihin. Huippu tuli, kun Juho oli selällään alimmaisena, Visa nylkytti hänen haaroissaan ja minä Visan selässä takomassa kovaa kyrpääni hänen pakaroihinsa ja repimässä hänen pitkää tukkaansa. Ja sitä kirousten ja vittuilun kähinää ja nahan natinaa! Visa tuli ensin ja minä sitten hänen pomppivien pakaroidensa kiihottamana. Levittäydyimme makaamaan vierekkäin. Juho kohottautui, kaivoi kalunsa esiin ja roiski mällit meidän nahkatakkien päälle. Hän joutui kyllä sitten pyyhkimään siemenensä vessapaperilla, mutta ihan onnesta täristen.
Kävimme kullit pesemässä, mutta pidimme spermaiset kalsarit jalassa. Niin ja nahkahousut, joiden sisäpuolella saattoi pieniä ’jugurttitahroja’ olla. Kun olimme toipuneet, otimme oluet ja ryhdyimme harjoittelemaan niitä still-kuvia. Visa ja minä nyrkit pystyssä uhkaamassa toisiamme, muka iskemässä toisiamme, puskemassa toisiamme seinään kiinni toistemme rinnuksissa, asentoja pystypainissa. Juho vaati, että meidän pitää näyttää siltä, kuin olisi kyse tosi raivoisasta tappelusta. Se oli melko kiihottavaa, vaikka meitä välillä naurattikin.
Parin tunnin päästä Juho lähti ja jäimme Visan kanssa kahden. Hän katsoi minua metkasti ja sanoi:
– Mulla tuli tuossa touhussa tunne, että voisin vähän tapella sun kanssa. Niin että olisimme olevinamme tosissaan.
– Hitto, sama tunne mulla. Nää nahkakuteetkin saa mut jatkuvaan kiimaan.
– No mitä vittua, käy päälle!
Enempää ei tarvittu. Syöksyimme toistemme kimppuun ja yritimme kampata, vääntää toisiamme lattiaan. Mahtavaa puuskutusta, kirousten ja uhkausten sähisemistä. Riuhtomista ja toisen hakkaamista, naaman runttaamista nahkahanskoilla. Kun lopulta kaaduimme lattialle, emme jaksaneet painia kauaa. Kummallakin oli kyrvät ratkeamaisillaan. Visa antautui:
– Saatana, mää haluan sun pamppus perseeseen ja heti!
– Vittu, saamasi pitää!
Nappasin pöydältä kortsun ja liukasteen. Visa meni kontilleen housut polvitaipeessa ja minä laskin omani vain sen verran, että sain vehkeeni esiin. Hoitelimme valmistelut miten kuten. Survaisin kaluni Visaan aika rajusti, ainakin hän parahti ja kiroili kovaa. Tukin hänen suunsa hanskalla, etteivät naapurit säikähtäisi. Väliin painauduin hänen selkäänsä, väliin oli kyykyssä hänen takanaan ja paukutin menemään mielettömässä kiimassa. Visa voihki ja valitti kiihottavasti. Olin ihmeen kestävä, sillä panoa kesti ja kesti. Nautin jumalattomasti joka sekunnista. Tietenkin lopulta tulin rajujen puistatusten ja uikutusten kera. Kun kierähdin selälleni, Visa syöksyi istumaan rinnalleni ja tunki väkisin vehkeensä suuhuni, jota ryhtyi nussimaan armottomasti. Olin tukehtua siihen isoon patukkaan. Onneksi hän tuli aika nopeasti. Tosin jouduin nielemään koko lastin – en makustellut sitä kulinaristisesti. Ensimmäinen suihinottoni ei ollut erityisen miellyttävä, jos rehellinen olen.
Tyydytetty Visa ei silläkään kertaa jäänyt viereeni nukkumaan. Sovimme kuitenkin, että tapaisimme aikaisin aamulla kuntosalilla. Menin sänkyyn kaikki nahkakuteet päällä, paitsi saappaat. Vaatteiden nahkainen natina tuuditti minut onnelliseen uneen. Ainakin heräsin aamulla täynnä iloisia muistoja ja tarmoa. Vaihdoin treenikamppeet ja menin salille, jossa Visa jo hikoili soutulaitteessa. Koska ketään muita ei ollut paikalla, uskaltauduimme pikaiseen halaukseen ja suukkoon. Kumpikin kiitteli edellisiltaista menoa mahtavaksi ja uusinnan arvoiseksi. Rehkimme toisiamme auttaen ja kannustaen noin tunnin verran. Sitten aamiaisen jälkeen hajaannuimme opintojen pariin.
Juhon kanssa otimme kamerat mukaan ja lähdimme etsimään sopivia maisemakohteita. Meillä ei ollut muita nahkakuteita kuin takit. Tunnustin, että minua ujostutti kulkea täysnahkoissa. Juho nauroi ja tuumasi, että minun näköisen jätkän ei tarvitse ujostella mitään, pikemminkin varautua karkottamaan kiimaisimpia ihmisolentoja kimpustani. Hän vei minut sinne entisen teollisuusrakennuksen luo. Seinä oli kaikessa rapautuneisuudessaan kieltämättä kaunis. Se oli kuitenkin sen verran julkisella paikalla, että epäröin rauhallisen kuvauksen onnistumista, varsinkin kun aiheena oli kovisten tappelu. Myöhemmin Visakin sanoi, ettei siellä ehkä kannata ottaa niitä tappelukuvia, vaan ihan vain vaikkapa uhoamiskuvia, joissa emme olisi kiinni toisissamme.
Illalla meidät houkuteltiin taas pubikierrokselle. Hieman vastentahtoisesti suostuin. Murisin Visalle:
– Hyvä on, lähden mukaan, mutta vain varmistamaan, ettet rupea leikkimään jotain vitun heteroäijää.
– Miksi vitussa mää vaihtaisin kaistaa? Yhdelläkään akalla ei ole noin komeita nahkavaatteita eikä isoa kyrpää.
– Eikä yksikään tykkää tapella niin ku mää.
– Niinpä. Sun kanssa homokin voi olla tosi mies. Ootko muuten koskaan miettinyt, mistä sun rakkaus väkivaltaisuuteen tulee?
– En. Jotenkin oo aina haaveillut ja kiihottunut tappelusta. En kyllä enää teininä kähinöinyt juuri kenenkään kanssa. Miksi sää rakastat mies miestä vastaan kamppailuja?
– En tiedä. Joskus oon pohtinut, voiko sillä olla jotain tekemistä isättömyyden kanssa.
– No voiko?
– Öö… tietty mää vihaan sitä ukkoa, kun se jätti äidin yksin. Ja minut. Ehkä mää jotenkin kuritan sitä tyyppiä, kun painin sun kanssa.
– Älä. Paini mieluummin ihan vain mun kanssa. Jos et muusta syystä, niin himosta. Niin kuin mää himoitsen sua ja sun komeaa kroppaas.
– Ja haluat alistaa mut?
– Ei ku tykkään mää siitäkin, kun sää voitat mut. Taistelu siinä on tärkeintä.
– Niin on.
Pubissa jouduimme taas melkoiseen piiritykseen. Moni tyttö olisi halunnut nähdä minun jännittävän hauiksiani tai vatsalihaksia, kun olivat nähneet niitä alaston piirroksia aulan näyttelyssä. Ja pari jätkää ehdotti kädenvääntöä. Torjuin kaikki ja ilokseni huomasin Visan tekevän samoin. Juho liittyi seuraan ja aloitti mahdottoman hauskan höpötyksen. Me kaikki nauroimme ihan hulluna.
Vessassa yksi paikallinen jätkä oli käynyt Juhoon käsiksi, kun ei tykännyt tämän esiintymisestä. Kun satuin paikalle, hän päätyi nopeasti pisuaarien väliin lattialle ja uhkasin hakkaavani hänet perusteellisesti, jos hän jatkaa uhoamista. Ei jatkanut. Se oli muuten ensimmäinen oikea tappeluni ja olin hiukan ylpeä, että olin selvittänyt sen niin nopeasti. Pian välikohtauksen jälkeen kolmikkomme poistui paikalta, mutta emme lähteneet harrastamaan hilpeää väkivaltaista seksiä.
Perjantaina emme käyneet kuntosalilla aamulla. Sen sijaan päätimme kolmistaan lounaalla, että tekisimme sisäkuvaukset sinä iltana. Varoitimme vahtimestaria, ettei hätääntyisi, jos illalla kellarista loistaa outoa valoa ja kuuluu kummaa ääntä. Sanoimme, että kyse oli opintoihin liittyvästä työstä. Hän vain muistutti, että sammuttaisimme valot lopetettuamme.
Ennen sinne kuivaushuoneeseen menoa me kävimme Visan kanssa kuntosalilla tunnin treeneissä. Ihan vain saadaksemme lihaksiimme näyttävyyttä. Tietenkin me lapsellisesti uhosimme ja pullistelimme toisillemme. Sitten vain nahkavermeet päälle ja kellariin. Juho oli jo siellä. Hän oli roudannut sinne kaksi työmaavaloa ja niiden jalkaa. Viritimme pyykkipojilla niihin toiseen vaaleansinisen kalvon ja toiseen oranssin, vastavärit siis. Kuvissa ne piirsivät hienosti meidän muotojamme, varsinkin kun sammutimme kattovalon.
Seuraava ongelma oli meidän hiuksemme. Molemmilla ne ulottuivat suurin piirtein harteille. Tapellessa ne tietysti heilahtelevat, mutta eivät still-kuvissa. Vaan Juhopa oli tullut ajatelleeksi sitäkin. Hänellä oli mukana hiuslenkit. Niillä kiinnitimme tukat mutturalle takaraivon päälle. Ne saivatkin meidät näyttämään entistä hurjemmilta.
Sitten Visa ja minä vedimme ne prätkähanskat kouriin. Otimme niitä harjoittelemiamme taisteluasentoja. Juho ei meinannut millään olla tyytyväinen asenteisiimme. No joo, meitä meinasi lähinnä naurattaa, mutta lopulta saimme korjattua asian ja onnistuimme näyttelemään niin, että kuvissa silmämme paloivat raivosta. Nostelimme toisiamme nahkatakin rinnuksista seinälle. Survoimme hanskoilla toistemme naamaa. Olimme lyövinämme toista naamaan ja lyöty heilauttavinaan päätä sivuun. Tai iskimme vatsaan ja toinen otti sitä vastaavan asennon. Harrastimme pystypainia hyvin hidastetusti. Yhdessä välissä puuskutin:
– Vittu, mää alan olla niin vimmaisessa kiimassa, että kohta on pakko tapella oikeasti!
– Älä vielä! Juho parahti. – Mää haluan vielä muutaman kuvan.
– Pidä kiirettä tai me piestään sut! Visakin hermoili.
Ei se mitään auttanut, homma kesti ja kesti. Tai sitten Juho toivoikin saavansa selkäsaunan. Lopulta me kaksi taistelijaa kaaduimme pystypainista sen kuivaushuoneen kovalle sementtilattialle. Innostuimme vääntämään aivan tosissamme ja nahka natisi. Juho riemastui räpsimään kunnolla. Hän hyppeli ympärillämme riemusta hihkuen. Painissa on tietysti paljonkin liikettä, mutta Juho onnistui saamaan ne tosi hyvin kuviinsa. Ne kuvat olivat ehkä parhaita juuri sen liikkeen takia.
Viimein Visa kirosi tiukassa otteessani:
– Vittu, jätkät, nyt lähdetään panemaan. Tai ainakin runkkaamaan.
– Yhdyn edelliseen puhujaan, puuskutin hikisenä.
Veimme valaistuskamat kuvalinjan ateljeeseen. Ja muistimme sammuttaa valot. Visa pohti, että voisimme käyttää kuivaushuonetta tappelupaikkana muulloinkin – lukuvuoden aikana käytimme vain kahdesti. Juho lähti siirtämään kuvia läppärille ja lupasi lähettää ne meille sähköpostiin. Visa ja minä menimme minun luokseni suihkuun. Ja yllätys, yllätys emme jaksaneetkaan naida. Sitä vastoin hän sillä kertaa jäikin kainalooni yöksi.
Seksiä, rauhallista sellaista hidasta venyttelevää harjoitimme aamulla ennen kuin menimme treenaamaan salille. Suihkun jälkeen vilkaisimme pikaisesti sähköpostimme. Kuvat olivat käsittelemättömiä, mutta silti hiton kiimaisia. Intouduimme Visan kanssa niitä katsoessamme muksimaan toisiamme ja uhoamaan kaikenlaista muka rajua. Oikeasti iloitsimme kuvista ja toisistamme. Tuntui, että odotettavissa on vauhdikasta seksiä koko viikonlopuksi.
Juho tuli kameroineen hakemaan meitä ennen puoltapäivää. Rutistimme häntä ja kehuimme kuvia. Hän selvästi oli mielissään ja tunnusti:
– Mun oli pakko yöllä runkata, kun katsoin niitä kuvia.
– Ei ihme. Mekin oltais naitu, mutta ei yksinkertaisesti jaksettu, naurahdin.
– Me harrastamme kunnon rytinäseksiä, kun loput kuvat on otettu, Visa hehkutti.
– Pääsenhän määki mukaan?
– Totta helvetissä! Oot ansainnut kunnon hakkaamisen, lupasimme.
Sonnustauduimme nahkavaatteisiimme ja lähdimme sinne teollisuushallille. Sinne pääsee opistolta niin, ettei tarvitse kulkea keskustan läpi. Sikäli hyvä, että minä vieläkin ujostelin kulkea kokonahkoissa. Perillä astuimme vuorotellen sen seinän eteen ja Juho otti meistä kuvia yksin. Hän yritti saada meidät näyttämään turhautuneilta ’kiviä potkiskelevilta’ koviksilta, jotka vain odottavat, että saisivat vetää jotain jätkää turpaan. Luulen, että hän eli jossain masokistisessa fantasiassaan.
Semmoinen moka meille kävi, etteivät meidän hiuksemme olleet kiinni eikä Juholla ollut hiuslenkkejä mukana. Huomasimme asian vasta, kun meidän piti asettua yhteiskuviin. Keksimme pöyhiä pitkät hiuksemme harjaksiksi. Olimme kaksi nuorta leijonaurosta, tumma ja vaalea, jotka uhmakkaasti ovat käymässä rajuun taisteluun. Väliin tuijotimme toisiamme silmänurkasta, väliin kasvokkain, peukalot työnnettynä vöiden alle, väliin kädet ristissä rinnalla. Pokka ei aina pitänyt, vaan purskahdimme nauruun – paisti Juho, joka moisesta suuttui. Tällä kertaa kuvaussessio kesti vain noin tunnin.
Lähdimme syömään pitsat ja juomaan iltapäiväkaljoja. Minäkin päätin, että vitut nahkakuteitani katselevista tyypeistä. Ja kyllä meitä katseltiinkin. Visa väitti, että ne katseet olivat täynnä kiimaa, että saisimme persettä keneltä tahansa. Totesin, että minulle riittää toistaiseksi hänen ja Juhon perseet. Kun olimme kunnon nousuhumalassa ja kiimassa itsekin, lähdimme minun kämpilleni. Emme siinä tilassa pystyneet kuin hieman natisuttamaan nahkoja, nylkyttämään, vähän hakkaamaan Juhoa ja lopuksi runkkaamaan. Juho marisi, kun ei saanut kyrpää perseeseen. Käskimme hänen tulla seuraavana päivänä, niin hyvittäisimme kaiken. Hän tuli mukanaan kaikki ottamansa kuvat läppärillä. Katsoimme ne läpi ja sitten meno olikin hurjaa.
Juholla meni kuvien käsittelyyn toista viikkoa ennen kuin hän esitteli ne kurssillamme. Mikä kohu opistolla niistä syntyikään! Visalle ja minulle vähän naureskeltiinkin, mutta ennen kaikkea peräämme alettiin kuolata entistä enemmän. Jotkut jätkät yrittivät haastaa meitä ottamaan matsia heidän kanssaan, emme tietenkään suostuneet. Se vanhempi mies, Hanski, meidän linjaltamme kysyi kerran lounaalla:
– Tappelitteko te oikeasti?
– Ei tietenkään. Ne oli lavastuksia, muka näyteltyjä.
– Te kyllä näytätte kuvissa mahtavan hurjilta.
– No jaa, Juho on hyvä kuvaaja ja patisti oikein olan takaa meitä olemaan muka tosissaan.
– Jaa-a, Juho…
En silloin heti kiinnittänyt Hanskin asenteeseen mitään huomiota. Marraskuun lopulla Juho lopetti meidän kanssa naimisen. Kovistelujen jälkeen hän tunnusti olevansa Hanskin masokistiorja, tämä kun oli paljastunut oikeaksi sadistiksi. Juhon mukaan hän on onnensa kukkuloilla. Tätä nykyä hän asuu Hanskin luona Tampereella ja opiskelee siellä yliopistossa valokuvajournalismia.
Visan kanssa jatkoimme villiä seksiä ja lihasten kasvatusta. Sellaisella lisäyksellä, että pari päivää ennen joululomaa hän pakotti minut ottamaan hänen kyrpänsä perseeseeni. Hän voitti minut tiukassa painissa ja uhosi:
– Saatana, nyt mää nussin sua!
– Okei. Mihin haluat roiskia mällis?
– Vittu, sun perseeseen!
– Ei sentään!
– Jumalauta, sää oot saanu panna mua mieles mukaan. Nyt on mun vuoro!
Hän alkoi läpsiä minua naamaan, veti tukasta ja takoi vartaloani. Olin jo painista niin uupunut, että luovuin vastarinnasta. Makasin selälläni lattialla nahkatakki edelleen päälläni. Visa nosti kinttuni kohti kattoa ja hoiteli hätäisesti liukastamiset. En totisesti voi sanoa, että olisin nauttinut siitä silloin. Se kyrvän tunkeutuminen aukkooni ja hyökyminen sisälläni sattui perkeleesti. Visa peitti isolla kourallaan suuni, ettei voihkeeni ja parkumiseni kuuluisi koko opistolle. Jotenkin minä kuitenkin rakastin sitä päälläni riehuvaa nahkatakkista jätkää ja hänen rajua rynkytystään. Onneksi hän tuli aika nopeasti. Minä olin niin pöllämystynyt, etten kyennyt naimaan häntä, vaikka hän sitä ehdottikin. Sanoi hän silti lopuksi:
– Kiitos, Tero, että annoit mun nussia sua. Tää oli mahtavaa.
– En mää antanut. Sää otit.
– Täh? Syytätkö sää mua raiskauksesta?
– En tietenkään, helvetin tyhmä. Vaikken mää ehkä tätä panoa rakastanut, niin sua mää kumminkin rakastan.
– Jumalauta, Tero, määkin rakastan sua!
Sitten suudeltiin ja kietouduttiin hellän halaukseen.
Joululomalla viestittelimme melkein joka päivä. Kerroimme katselevamme iltaisin niitä Juhon ottamia kuvia ja runkkaavamme. Lähetimme niistä runkkaushetkistä toisillemme kyrpäkuvia, vähän pervoa ehkä, mutta meitä se huvitti. Tunnustin hänelle haaveilevani paitsi tulevista taistoistamme niin myös hänestä panemassa minua. Samaa hänkin kertoi kaipaavansa, sillä lisäyksellä, että hän toivoi minunkin panevan häntä. Hymiön kera uhosin enemmän kuin innoissani nussivani häneltä tajun kankaalle.
Kun tammikuussa opinnot sitten taas alkoivat, toteutimme aikeemme niin maan perusteellisesti. Koko kevätlukukausi meni tapellessa, naidessa ja opiskellessa, tässä järjestyksessä. Olimme hiton onnellisia. Tein minä edelleen mallintöitäkin tarvittaessa. Kyllä me olimme tekemisissä muidenkin opiskelijoiden kanssa. Kävimme ryyppäämässä, kohtuudella tietysti urheilijoita kun olimme. Torjuimme varovan kohteliaasti lähentelyt. Kahdesti muutama jätkä uskalsi epäillä meitä homoiksi, mutta pyysivät nopeasti anteeksi, kun olivat tömähtäneet seinään tai lentäneet lattiaan. Meistä oli tullut jatkuvan painimisen ansiosta aika kovia tappelijoita. Oli Visa opettanut minulle judon alkeitakin, mutta emme treenanneet sitä varsinaisesti. Joka tapauksessa noiden kahden tapauksen jälkeen kukaan ei uskaltanut vittuilla meille.
Keväällä minä hain opettajien kehotuksesta opiskelemaan Aalto yliopistoon valokuvausta, mutta en silloin päässyt. Visa haki teatterikoulun dramaturgi-linjalle ja pääsi. Hän oli taivaissa. Olin minäkin toisaalta onnellinen hänen puolestaan, mutta pelkäsin suhteemme katkeavan siihen. Varsinkin kun hän pääsi kotikaupunkinsa pieneen paikallislehteen kesätoimittajaksi, emmekä nähneet koko kesänä. Tietysti viestittelimme ahkerasti, mutta jotenkin pelko kaihersi mieltäni.
Minä menin ensin muutamaksi viikoksi kesätöihin tehtaallemme ja sen jälkeen inttiin. Olin sitä halunnut ja olinkin aluksi innoissani. Syksyllä yksi alikessu otti minut kuitenkin silmätikukseen ja simputti kaikin mahdollisin keinoin. En sitä kauaa sietänyt, vaan eräänä pimeänä iltana nostin hänet rinnuksista seinälle ja taisin vähän pahoinpidellä häntä. Hän lopetti simputuksen eikä tehnyt onneksi minusta valitusta. Tapauksen vuoksi päätin kuitenkin, etten halua jatkaa armeijassa. Kun pääsin kevään korvalla siviiliin, palasin tehtaallemme töihin.
Visa oli kertonut kaikenlaisia innostuneita juttuja opiskelustaan, mutta hänellä ei ollut tiedossa seuraavaksi kesäksi töitä. Puhuin hänestä isälle ja niin Visa tuli meille kesätöihin. Ja mikä parasta asui minun huoneeni viereisessä huoneessa. Siinä välissä olin hakenut uudestaan opiskelemaan valokuvausta ja tällä kertaa minut hyväksyttiin. Kesä meni töissä ja Visan kanssa keksiessä, missä pääsisimme painimaan ja naimaan. Useimmiten se onnistui metsässä lenkin yhteydessä tai sitten rantasaunallamme.
Lisäksi kuvasin kaiken aikaa kaikkea mahdollista. Kerran äitiä pihalla kuvatessani hän paukautti:
– Tuo Visa tuntuu tosi mukavalta pojalta.
– Joo, on se.
– Ja se on komea.
– Ni-iinh, minua alkoi hermostuttaa, mihin äiti oikein pyrkii.
– Kerrohan, rakastatko sinä sitä.
– Äitiiii!
– Me olemme isän kanssa jo kauan tienneet sinun homoseksuaalisesta suuntautumisestasi. Ja se ei haittaa meitä yhtään. Me rakastamme sinua ihan millaisena vain.
– Voi jumalauta äiti…
– Älä kiroa.
– Anteeksi. Joo, oon mää homo. Tiennyt sen jo vuosia. Ja kyllä, mää rakastan Visaa.
– Hienoa. Meistä vaikuttaa kovastikin siltä, että hänkin rakastaa sinua.
Kun kerroin keskustelusta myöhemmin Visalle, hän kauhistui ja uhkasi häipyvänsä niistä maisemista saman tien. Ei tehnyt sitä, vaikka iltaruualle mennessämme sekä isä että äiti halasivat häntä ja olivat aiheuttaa rakkaalleni sydänkohtauksen. Siskoni oli tukehtua nauruunsa, kun Visan kanssa kerroimme hänelle tapahtuneesta ja sitten hänkin rutisti meitä.
Syksyllä, kun opinnot alkoivat, muutimme yhteen perheemme tilavaan kaksioon Etu-Töölössä. Siskoni oli asunut siinä oman opiskeluaikansa. Sen hieman naisellisen kalustuksen pilasimme hankkimalla sinne pehmustetut matot painejamme varten ja nyrkkeilysäkin. Sen hakkaamiseen ostimme säkkihanskatkin.
Juho ja Hanski vierailivat luonamme myöhemmin syksyllä. Heidän kanssaan ja muutenkin kävimme homobaareissa, mikä oli minusta aika jännää. Ei niistä käynneistä mitään erityistä seurannut, yleensä, vaan tutustuinpahan pariin teatterikoululaiseen. Yksi oli Visan kurssikaveri, ohjaajaopiskelija. Otto on myös melkoinen lihaskimppu ja tykkää vääntää seksin mausteena. Hän on ehkä pikkuisen liian aggressiivinen, mutta osallistuu silloin tällöin Visan ja minun taisteluihin. Seksi on sitten mahtavan railakasta ja rajuakin. Mutta pääasiassa me touhuamme Visan kanssa kahdestaan. Muuten omat opintoni sujuvat mukavasti. Olen jopa Visan ja Oton ansiosta päässyt kuvaamaan teatteriesityksiäkin.
Olen tutustunut myös Visan äitiin, joka on pari kertaa käynyt luonamme. Hän on hyvin pidättyväinen. Luulen, ettei hän kauheasti tykkää poikansa homoudesta eikä niin ollen minustakaan, vaikkei hän mitään ole sanonutkaan. Kun Visan näytelmästä kirjoitettiin ensi kerran lehdissä, hänen isänsä otti yhteyttä teatterikoulun kautta ja onnitteli poikaansa. Visa oli hämmentynyt. Hän vastasi lyhyellä viestillä, muttei ollut halukas sen kummemmin pitämään yhteyttä. Visa oli sitä mieltä, ettei hän halua ketään ulkopuolista sotkemaan elämäänsä. Hän on riittävän onnellinen minun kanssani. Niin kuin minäkin hänen kanssaan.

Pornonovellin Painia ja taideopiskelua on kirjoittanut nimimerkki: Hadrianus