Ensi homoilut

Olen varmaan aina tiennyt, että olen homo. Murkkuikäisenä ainakin jo runkkasin miehet mielessäni. Ensi kerran oikean homokokemukseni sain 17-vuotiaana naapurin saman ikäisen Simon kanssa. Olimme koulukavereita jo ala-asteella, mutta hyvät kaverit meistä tuli vasta rippikoululeirillä. Aloimme liikkua yhdessä ja tehdä kaksistaan kaikkea tuon ikäisille teineille tyypillistä. Eihän siinä pikku kaupungissa paljon mahdollisuuksia tietenkään ollut, jokunen lenkkipolku ja uimahalli. Oikeastaan hullua puhua siitä kaupunkina, kun se oli pääasiassa maaseutua – muutama pieni tehdas, pääelinkeino oli maanviljely. Minun isäni oli insinööri toisella tehtaalla ja äiti sairaanhoitaja. Simon vanhemmat olivat opettajia.

Simon kanssa hengailimme siis yhdessä. Opettelimme polttamaan röökiä ja salaa otimme keskariakin. Hän on minua kymmenisen senttiä pidempi – olen 177. Hän on tosi komea jätkä, vieläkin. Olimme molemmat aika vaaleita pitkätukkaisia tyyppejä. Tykkäsimme pitää mustia nahkatakkeja, kun ne olivat ainakin minun mielestäni seksikkäät, ja tiukkoja farkkuja sekä buutseja. Halusimme kai antaa muille vaikutelman kovista tyypeistä. Siellä seuduin joka toinen sälli oli koko ajan haastamassa toisia tappeluun, se kuului jotenkin sikäläiseen miehekkyysjuttuun. Oli parasta olla koviksen maineessa, ettei kuka tahansa tulisi päälle. Vaikka Simo kyllä tykkäsi tapella, yritti vähän väliä nahistella minunkin kanssani. Minä en niin välittänyt niistä tappeluista, vaikka olin kyllä ikäisekseni kohtalaisen lihaksikas ja treenannut kotona nyrkkeilysäkkiä hakkaamalla ja potkimalla.

Sitten syyskuun alussa perjantaina, kun olimme päässeet koulusta – olimme molemmat lukiossa, Simo tekstasi ja ehdotti menisimme röökille kalliolle. Hänellä olisi kuulemma muutama tölkki keskioluttakin. Tuo kallio oli meidän kahden salainen paikka, se sijaitsi metsässä jotain kilometrin päässä kotoamme. Se oli suojaisa paikka, tasainen, jolla kasvoi sammalta ja jäkälää sekä muutamia pajupuskia. Meillä oli siellä muutaman tyhjä tölkki tuhkakuppeina, kun emme sentään metsäpaloa halunneet aiheuttaa. Oli aika leppeä sää, mutta vedin nahkatakin niskaan ja buutsit jalkaan. Taskussa oli melkein täysi tupakka-aski ja sytkäri. Haaroissa poltteli mukavasti, kun en ollut päässyt kahteen päivään runkkaamaan. En silti odottanut mitään seksiä Simon kanssa, sehän oli umpihetero.

Kun tulin paikalle, Simo jo istuksia siellä. Hän ojensi minulle oluttölkin ja käski istumaan siihen viereensä. Otin oluen, avasin sen ja otin röökit esiin. Tarjosin Simollekin. Sytytin molemmille. Ensin juttelimme koulusta ja muutamasta kaverista. Kumpikin uhosi vetävänsä vielä joskus turpaan yhtä Jannea, joka oli ärsyttävin niistä tappelukukoista. Pian aloimme kuitenkin keskustella seksistä. Simokin tunnusti, ettei ollut päässyt edes runkkaamaan vähään aikaan. Sitten hän aloitti aran aiheen:

– Ootko koskaan miettinyt, voisitko paneskella jonkun jätkän kanssa?
– Mitä sää nyt? Ootko ite miettinyt?
– En monestikaan, mutta kun täällä peräkylällä ei ketään pääse panemaan, niin kai sitä välillä miehetkin käy mielessä.
– Nii-iinh. Miten miehet sitten toisiaan nussii?
– Työntävät kovan kyrpänsä toisen jätkä peräluukkuun.
– Kuulostaa paskaiselta puuhalta. En tiedä, haluaisinko tehdä sellaista.
– Ei kai se nyt niin likaista voi olla, kun sitä niin paljon harrastetaan. Ja ainahan sitä voi pestä kyrpänsä.
– Niin tai käyttää kortsua. Sehän suojaa paskalta kuin kuminen sukelluspuku.
– Joo, ja kun käyttää vielä liukastetta, niin kulli liukuu perseessä kuin itsestään.
– Mistä sää tiedät homojutuista noin paljon? Tunnetko täältä homoja?
– En tunne. Ei täällä varmaan ketään ookaan. Ei ainakaan julkisesti. Mutta kaikkihan sen nyt tietää, miten homot hommansa hoitavat.
– En mää vain tiennyt.
– Haluatko, että mää opetan?
– Miten?
– Näin.

Samassa Simo kaatoi minut selälleni siihen kalliolle ja tuli minun päälleni. Yllätyin täysin. Ensin luulin, että hän aikoi nahistella minun kanssani painien, mutta hän alkoikin nylkyttää päälläni. Olin ihan ymmälläni, mutta toisaalta se tuntui aika mukavalta. Melkein kuin runkkausfantasioissani. Nahkatakit natisivat kiihottavasti. Simo kähisi tukka heilahdellen korvaani kiimaisia kirouksia ja välillä imaisi kaulani syrjää. Hän rynkytti melko rajusti. Lantion iskut alavatsassani saivat minut päästämään kunnon ähkäisyjä. Oma kaluni paisui ahtaissa farkuissa täyteen seisokkiin. En vain osannut tehdä mitään. Makasin vain paikoillani kuin lamaantunut. Simon vauhti kiihtyi tosi rajuksi. Hän ärisi kuin karhu. Lopulta hän selvästi laukesi. Hän jäi päälleni huohottamaan ja makaamaan kuin kaikkensa antaneena.

Kun hän nousi ylös, hän ei katsonut minuun eikä sanonut sanaakaan. Minä en ollut lauennut ja kaluni seisoi vielä tiukkana. Minäkin könysin pystyyn ja yritin vetää nahkatakkiani niin, ettei farkkujen pullotus näkyisi. Simo kaatoi loput oluttölkistään maahan. Hän murahti jotakin, mutta en saanut siitä selvää. Lähdimme kävelemään koteihimme. Matkalla emme vaihtaneet sanaakaan. Kumpaakin taisi hävettää liiaksi. Kun erosimme, hän ärähti hiljaa:

– Et sitten sano sanaakaan tästä tai tulee turpaan ja kovaa.
– En mää mitään.

Kotona meillä oli sauna lämpimänä. Menin sinne yksin ja runkkasin hulluna liemet lattiakaivoon. Päässäni vain pyöri äskeinen kokemuksemme. Oliko Simo homo? Ainakin se tuntui tietävän homoista yhtä sun toista, josta minulla ei ollut varmaa tietoa koskaan ollutkaan. Mikä se liukastejuttukin oli? Minun oli saatava tietää enemmän, mutta miten kehtaisin kysyä Simolta. Puhumattakaan siitä, että voisiko hän ottaa homman uusiksi minun kanssani ja niin, että minäkin saisin nylkyttää hänen päällään. Entä voisimmeko kaivaa kalut ihan esiin ja vaikka runkata toisen katsellessa? Tai runkata toisemme? Perseeseen panoa en uskaltanut edes ajatella.

Tapasimme Simon kanssa vasta seuraavalla viikolla koulussa. Hän tuntui välttelevän minua, rypisteli vain otsaansa, kun yritin lähestyä häntä. Minä loukkaannuin hänen käytöksestään, mutta päätin, että olkoon mokomakin kusipää. Näin mentiin puoli vuotta. En tiedä, kärsinkö enemmän ystävän menetyksestä vai homoseksin mahdollisuuksien katoamisesta. Rukkailin kyllä ahkerasti ja lähes aina Simon kuvat päässä. Elämä tuntui yhdeltä helvetin kärvistelyltä. Siis näinhän minä häntä harva se päivä, koulussa, naapurustossa. Siellä kalliolla hän ei tainnut käydä enää, sillä en ainakaan näynyt siellä merkkejä hänestä. Itse kävin siellä röökillä ahkerasti, talvipakkasillakin. Runkkasin siellä ja katselin sitä kohtaa, jossa olimme silloin nussineet. Ruiskin siihen omat liemeni ja huokailin suoraan sanoen kaipuusta. Muutoin keskityin kuntoiluun ja nyrkkeilysäkkini pieksämiseen.

Hän näytti hakeutuneen uusiin porukoihin, niihin tappelunhaluisiin vittupäihin. Minua hän ei nähnytkään enää. Ei edes moikannut, jos sattumalta näimme muuallakin kuin koulussa. En ole varma, mitä hän tunsi. Ainakin hän edelleen suhtautui minuun aika vihamielisesti. Luulen, että pari kertaa näin hänen tuijottavan minua oudon haikeana ja huulta purren. Ne hetket menivät nopeasti ohi, kun hän tajusi minun huomanneen hänet. Minussa alkoi nousta kiukku ja vihakin häntä kohtaan.

Näin mentiin monta kuukautta, aina huhtikuun loppupuolelle. Lumet olivat sulaneet ja päivät olivat lämpimät. Sitten torstaina iltapäivällä, kun lähdin kalliolle röökille, löysin hänet sieltä vetämässä tupakkaa posket lommolla. Hän säikähti ja pomppasi pystyyn, kun ilmestyin sinne. Hän vilkuili ympärilleen kuin pakoreittiä etsien. Kun näki, ettei pääsisi tilanteesta karkuun, hän huokaisi ja istahti alas. Sitten yllättäen mumisi:

– Moi, Tomi, eipä olla paljon nähty.
– Sää et oo nähnyt. Mää oon nähnyt sut melkein joka päivä.
– Niin no. Koulussa ja sillai, mutta ei oo niin ku puhuttu.
– Sää et oo puhunu. Mää olisin halunnut kyllä jutella. Sua taisi hävettää.
– Ääh, joo, niin teki. Tota noin, Tomi, siitä edellisestä kerrasta täällä. Mää oon miettinyt sitä. Ja oon pahoillani, että oon kohdellut sua niin tylysti.
– Niin määkin oon. Siitä seksi-osiosta kyllä tykkäsin.
– Ootko puhunut siitä kellekään?
– En tietenkään. Määhän lupasin. Mitä sää oikein luulet musta?
– En mää mitään. Se vaan lähti jotenkin kädestä. En mää tarkoittanut.
– Älä valehtele. Takuulla tarkoitit. Mutta älä pelkää, emmää kellekään kerro, että sää oot homo.
– Vittu saatana, jätkä. Mää mikään homo oo!
– Ootpas! Sää nussit mua. Mutta älä välitä, ei mulla oo mitään sun homoutta vastaan. Taidan itsekin olla.
– Häh? Ihan tosi? Siis ootko sää ite homo?
– Kai mää sitten oon, kun kerran se nylkytys tuntui niin hyvältä. Ja mää haluan tehdä sulle saman.
– Ei vittu, meinaatko, että voisit ottaa uusiksi? Vaikka mää oon kohdellu sua kuin lehmän lantaa.
– Jep. Voitais ottaa kyrvätkin esiin ja runkata.
– Toisiammeko? En tiedä… Ehkä mää voisin tykätä siitä.
– Ruvetaanko heti hommiin?

Ensin tuijotimme toisiamme ja vähän hymyiltiin hermostuksissamme. Istuimme alas vierekkäin. Pikkuisen töniskeltiin toisiamme. Painoimme nahkatakkien olkapäitä vastakkain ja nitkutimme niistä natinaa. Vähän potkimme toistemme sääriä ja virnistelimme kiimaisesti toisillemme. Aloimme hieman puuskuttaa. Simo kysyi kurkkuaan kakistellen:

– Onko sulla iso?
– Ai kyrpäkö? En oo koskaan mitannut, mutta kyllä se aika isolta tuntuu. Pitkä ja paksu, kun kourassa pitää. Entä sulla?
– En määkään oo mitannut, mutta kyllä sen koko mulle riittää. Joko kaivetaan vehkeet esiin?
– Kaivetaan vaan. Mulla ei kyllä vielä ihan täysillä seiso.
– Kai me se pystyyn saadaan, kun aletaan runkata.

Niin sitten vedettiin vetskarit auki ja kourat kiskoivat pamput esiin. Hitto, miten kuumottavaa nähdä toisen jätkä kyrpä, olin seota! Aloimme kumpikin runkata omaamme ja hetkessä vehkeeni ryhdistäytyi täyteen mittaansa. Oli melkoisen kiihottavaa, kun toinen katsoi ja veteli omaa kulliaan. Minulla oli ehkä vähän isompi. Kokeilimme painaa terskoja yhteen kuin suutelemaan, mahtava tunne. Äkkiä Simo kallistui minuun ja kaatoi minut taas selälleen. Hän ryhtyi nylkyttämään haaroissani. Himoissani päätin päästä tekemään saman hänelle ja väänsin hänet päältäni. Hän äityi pistämään vastaan ja niin siitä tuli kahden nuoren sällin painitaisto kyrvät pystyssä. Molemmat hinkkasivat kalua toiseen asennossa kuin asennossa. Ähkyimme sekä nautinnosta että voimien ponnistelusta. Kun Simo yhdessä välissä oli allani ja minä hänen selässään, paukutin niin hulluna, että minulta oli mällit tulossa enkä kyennyt niitä pidättelemään. Puuskutin Simolle:

– Uu… aah… ei vittu multa tulee… pakko ampua…
– Aa… aijjai… saatana et sotke mun nahkatakkia!
– Huu… Ei voi mitään… aargh… tulee jo…

En tiedä, montako ruiskausta spermaa hänen takilleen tuli. Vapisin jälkitilassa kuin horkkatautinen. Simo kohosi kontilleen ja pudotti minut selästään. Hän kävi kimppuuni saman tien ja aloitti raivopäisen nylkytyksen. Hän sähisi ja kiroili. Minä ähkyin hänen rajuja lantion iskujaan, mutta olin silti ihan hurmiossa. Tämä oli mahtavaa. Kiedoin käteni hänen nahkatakkinsa selkään ja puristin voimieni takaa. Hinkkasin buutsejani hänen sääriinsä. Hänen kalunsa jyskytti alavatsaani ja välillä tunkeutui nahkatakkini helman alta syvemmälle. Sitten hän räjähti. Villiä lantion takomista ja selvästi hän ruiski mällinsä mahalleni. Tunsin märkyyden navan tuntumassa.

Jäimme siihen päällekkäin tasoittelemaan hengitystämme. Ainakaan minulla ei ollut siitä mikään kiire minnekään. Rakastin Simon painoa päälläni. Äkkiä tartuinkin kaksin käsin hänen päähänsä ja suutelin. Simo ensin arasteli mutta lopulta antautui kuolanvaihtoon ja silitteli hiuksiani. Hän kuiskasi:

– Hitto, että olikin mahtavaa. Mitä sää tykkäsit?
– En oo ennen parempaa kokenut.
– En määkään. Mitä sanot, alettaisko tekeen tätä useamminkin?
– Hitsi, se olis kyllä hienoa. Mää voisin ruveta homoksi ihan kokonaan.
– Heh, hyvä tietää. Tuun paneskelemaan sun kanssa aina, kun rupee mieli tekeen.
– Kokeillaanko joskus niitä persepanoja?
– Joo ja suihinottojakin vois kokeilla vai mitä?
– Mun puolesta.
– Mutta ei sitten edelleenkään puhuta muille.
– Ei tietenkään. Sehän olis häpeän paikka, jos muut tietäis, mitä me puuhataan.

Siitä sitten nousimme ja vähän siistimme mällit paperinenäliinoilla. Rutistimme toisiamme vielä pikaisesti ja lähdimme marssimaan kotejamme kohti. Että askel nousi keveästi. Olin älyttömän onnellinen, että olimme Simon kanssa taas löytäneet toisemme – ystävinäkin.

Seuraavan parin vuoden aikana harrastimme seksiä tosi usein. Opettelimme suihin otot ja persepanotkin – sepä olikin melkoista sähellystä, mutta myöhemmin nautimme siitä pääasiassa. Useimmiten me pukeuduimme nahkatakkeihin, koska ne kiihottivat meitä natistessaan, kun möyrimme tiukasti kiinni toisissamme. Väliin me painimmekin, kun se äheltäminen oli niin miehekkään kiimaista. Vääntö sai molemmilla aikaan mahtavat seisokit ja päälle oli sitten mahtavaa nussia toista perseeseen.

Onnea kesti tuon pari vuotta. Emme kertoneet kenellekään, minkä laatuinen suhteemme oli. Kaikki ymmärsivät, että olimme parhaat kaverit. Minuakaan kukaan ei uskaltanut tulla haastamaan tappeluun, kun Simoa pelättiin sen verran. Sitten kirjoitimme ylioppilaaksi ja tiemme erkanivat. Ensin kävimme intin eri puolilla kotimaatamme. Sen jälkeen päädyimme opiskelemaan eri kaupunkeihin. Olimme kyllä yhteyksissä kännyköillä ja sähköpostitse, mutta emme tavanneet edes joka vuosi.

Vähän Simo on vihjaissut pyörivänsä yhdessä ilmeisesti rikollisessa prätkäjengissä. Veikkaan, että häntä on vetänyt niihin porukoihin tappelujen mahdollisuus ja ajelu nahkakuteissa isolla motskarilla. Olen huolissani, en halua parhaan kaverini joutuvan vankilaan. Olen häntä siitä varoittanutkin, mutta hän vähättelee huoliani. En tiedä hänen seksielämästään, mutta minä muutaman rillutteluvuoden pikapanojen jälkeen olen löytänyt Jyrin. Hitto, että se jätkä on komea ja seksikäs. Myös hän tykkää nahkakuteista ja kevyestä painiskelusta panojen yhteydessä. Suunnittelemme yhteen muuttamista. En ole vielä kertonut Simolle suhteestani. Jännitän, mitä hän siitä tykkää. Toivottavasti ei ole mustasukkainen, hän kun voi äityä väkivaltaiseksi.

Pornonovellin Ensi homoilut on kirjoittanut nimimerkki: Tomi