Maalaismiehet

Tämä on tarina kahdesta maalaismiehestä, ikätoverista ja naapurista. Molemmat olemme olemukseltamme oikeita miesten miehiä. Lauri, 33v, viljelee kotitilaansa isänsä kuoleman jälkeen ja äidin muutettua lähemmäs lapsenlapsiaan – siis Laurin siskon poikia. Minun – Timon, 34v – vanhemmat ovat kuolleet. He olivat yli nelikymppisiä, kun minä synnyin. Olen ainoa lapsi.

Minä en viljele omaa kotitilaani. Vuokraan peltoni Laurille. Olen aliupseerina puolustusvoimissa. Lähellä on armeijan varikko ja varasto ja siellä olen hommissa. Se ei siis ole mikään varuskunta. Siellä ei ole taistelukoulutusta, harmi kyllä, tykkäisin siitä. Minä olen siellä, kun olen valmistunut ammattikoulusta autonasentajaksi ja intissä olin pioneerijoukoissa. Pidin älysti siitä armeijatouhusta. Jäin sitten intin palvelukseen ja pääsin tuonne varikolle, joka siis on vain viiden kilometrin päässä kotoani.

Olemme Laurin kanssa olleet kavereita koko elämämme. Olihan seudulla muitakin jätkiä, joiden kanssa sähläsimme kaikkea mahdollista. Minä rakastin erityisesti meidän tappeluitamme. Ensin uhosimme ja pilkkasimme toisiamme, kunnes jollakin paloi pinna. Sitten vain käytiin toistemme kimppuun. Painittiin ja kyllä nyrkitkin heiluivat. Meillä päin urosten välinen voimienmittely ja muu vastaava kamppailu kuuluivat miehekkyyteen. Sitä ei kukaan koettanut hillitä tai paheksua, paitsi ehkä jotkut naisopettajat. Joskus järjestimme oikein kisoja, joissa katsottiin, kuka on porukan kovin jätkä. Useimmiten se oli joko Lauri tai minä. Tietysti silloin tällöin joku vanhempikin sälli tuli mukaan eikä sille sitten kukaan oikein mahtanut mitään, vaikka tosissaan pistettiin vastaan. Mutta siis ikätovereiden keskuudessa Lauri ja minä olimme kovia tapauksia. Ja maineemme oli melkoinen.

Pärjäämiseemme vaikutti varmaan se, että me väänsimme keskenämme hikipäässä melkein joka päivä. Tottahan se kehitti taistelutaitojamme. Olemme edelleen urheiluhulluja, kuntoilemme verenmaku suussa ja sen tuloksena olemme melkoisia lihaskimppuja. Olemme pitkiä, ryhdikkäitä, leveäharteisia komistuksia, joiden perään monet katseet kääntyvät. Tai noh, Laurin pärstä on säilynyt komeana, minun jokusen nyrkiniskun jäljiltä enemmän kolhuja kokeneen näköinen; kaverini tapaa sanoa, että olen niin ruma, että oikeastaan olen kaunis. Olemme Laurin kanssa aika kilpailuhenkisiä ja periksi antamattomia. Perään me kyllä nykyään annamme, kun löysimme toisistamme tämän homouden. Siitä ei kyllä muille puhuta. Se on meidän salaisuus. Eikä meidän miehuuttamme ole kukaan uskaltanut kyseenalaistaa, vaikka ovat joskus ihmetelleet, kun olemme aina kuin paita ja perse. Emme itsekään kyseenalaista miehuuttamme, homous nyt vain kuuluu siihen.

Homous-juttu meni näin: Ensinnäkin intin ajan emme tavanneet, kun palvelimme eri puolella Suomea. Sen jälkeen Lauri riiusti jonkin aikaa yhden eukon kanssa. Emme siis tapelleet tai muuten mitelleet voimiamme keskenämme. Minusta turhan pitkään aikaan niin, että oikein niitä taistoja jo kaipailin. Minä olin siinä vaiheessa jo hapuillen epäillyt itsessäni homokiinnostusta. Yritin torjua sitä, vaan enpä onnistunut. Kiihotuin, kun muistelin aikaisempia tappeluitamme tai inttiaikaa, ja runkkasin hulluna. En yritä edes itselleni selittää, miksi ne kamppailut vetoavat minun homopuoleeni. Joku miehekkyysjuttu siinä on.

Sitten monen vuoden kuluttua, kun jo kumpikin isännöimme vanhempiemme jälkeen maatilojamme, lähdin lauantaina iltapäivällä käymään Laurin luona. Toki olimme ennen tätä hetkeäkin olleet paljonkin tekemisissä keskenämme, olimmehan vanhat kaverit, mutta emme olleet äityneet tappelemaan. Olin ollut hänen renkinään pelloilla, metsissä ja muualla. Hänen talonsa on vain vajaan sadan metrin päässä minulta. Minulla oli vapaapäivä. Oli vähän tylsää norkoilla yksin kotosalla ilman mitään järkevää tekemistä ja ajattelin, että naapurin seura saattaisi piristää. Oli leppoisa kesäpäivä, vähän pilvilampaita taivaalla, muuten aurinko helotti lämpimästi. Mietin siinä astellessani, että oli hyvä, kun Lauri oli jo muutama vuosi aiemmin lopettanut naisten perässä juoksemisen. Voisimme jutella ihan vain miesten juttuja. Ehkä vähän muistella painiotteluitamme.

Lauri oli tuvassa kahvinkeittopuuhissa. Istuimme ison pöydän ääreen kahvittelemaan. Alkuun juttelimme joutavia eli mitä sitä kuuluu, miten viljelyhommat sujuu, miten työt varikolla ja muuta vastaavaa, ilmoja unohtamatta. Molemmilla oli vain t-paidat, joten hartioita ja käsivarsien lihaksia sopi pullistella. Ne ovat siis molemmilla melkoiset. Jotenkin aistin – tai toivoin, että meillä alkoivat mieshormonit haista taisteluhaasteelle. Lauri ehdotti, että menisimme lämmittämään saunan ja että kylpisimme kunnolla lauantaiehtoon kunniaksi. Sehän sopi minulle hyvin. Lähdimme saman tien. Isäntäni nappasi mukaan kossupullon ja lantrinkia.

Kun saimme tulet kiukaan alle, istahdimme penkille saunan edustalla kossumukit kourassa. Tulin tokaisseeksi:

– Ei olla muuten aikoihin enää väännetty kunnon taisteluissa.
– Eipä niin. On ollut vähän ikäväkin niitä tappeluita.
– Sama täällä. Kroppa on huutanut välillä kunnon kamppailun perään.
– Joo, ihan on miehekkyys meinannut horjua, kun ei oo ollut ketään äijää, jonka kanssa mitellä voimiaan.
– Hehe, näin on. Kuntoilukin on tuntunut turhalta, kun ei oo, mitä varten treenata.
– Mitä me tässä jaaritellaan! Tappelu vaan pystyyn. Saat jätkä kunnolla turpaas.
– Haista jätkä pitkä paska! Mää niistän sun nokkas mun kainaloon.
– Vaatteet pois ja nurmelle tappelemaan! Kunnon maalaismiesten tapaan.
– Haa, ihanko alasti meinaat mulle hävitä! Et sitten valita, kun kourin sun munias.
– Mää sulle munat näytän.

Meidän uhomme on aina ollut vitsikästä ja kuitenkin jotenkin totisen haastavaa. Kiskoimme t-paidat ja verkkarihousut pois. Kalsaritkin saivat mennä saman tien. Pullistelimme lihaksiamme, vähän töniskelimme toisiamme rintaan ja potkiskelimme toisen kinttuja. Tappelusta tuli hemmetin kiihkeä. Ja raju, sillä perinteisesti meillä ei ollut muita sääntöjä kuin ota kiinni, mistä saat. Yritimme kampata toisiamme maahan. Tepastelimme pystypainissa munat heilahdellen ja nyrkit iskivät vartaloihin. Sain paiskattua Laurin nurmeen ja syöksyin hänen päälleen. Kietouduimme toisiimme tiukasti, väänsimme milloin mitenkin päin, ähisimme kiukkuisia kirouksia sylki roiskuen, kumpikin taisteli tosissaan. Että minä nautin! Sen jätkän voimasta, painosta, tiukoista lihaksista. Lauri tarrasi yhdessä välissä minun haarovälini varustuksiin ja puristi saatanan kovaa. Nyrkin isku hänen palleaansa vapautti vehkeeni. Nappasin hänen päänsä oikeaan kainalooni ja hieroin sen hikisiä karvoja hänen naamaansa. Hän vapautti itsensä potkaisemalla polvella vatsaani. Jatkoimme kierimällä ympäri nurmikkoa. Puuskutimme yltä päältä hikisinä. Äkkiä Lauri parahti:

– Ai saatana, kiukaan alle pitää lisätä puita!
– Huh, paussi kelpaa kyllä. Ottaa jo voimille.
– Joo. Jatketaan myöhemmin. Kossuhörpytkin vois olla paikallaan.

Nousimme ylös toisiamme tukien. Vähän puhdistelimme roskia toistemme iholta. Lauri meni saunaan lisäämään puita ja minä täytin mukimme kossupaukuilla. Saunan savu leijaili hyväntuoksuisena ympärillä. Istahdimme taas penkille ja muksimme pienesti toistemme olkavarsia. Naureskelimme tappelullemme ja kehuimme toisiamme kovasta taistelusta. Lauri huomautti virnuillen:

– Sun kyrpäs muuten tuntui turpoavan, kun vähän puristin sitä.
– Äh, kyllä sunkin paisuis, jos sitä vähän kourisin.
– Voi olla. Saattaisin jopa tykätä siitä.
– Häh? Älä usuta, saatan kohta tarrata siihen.
– Siitä vaan. Määkin voin runkata sun kaluas.

Tuijotimme hetken toisiamme ällistyneenä hymyillen. Olimme kuin että mitä hittoja me hölisemme. Mutta sitten kuin yhteisestä sopimuksesta tartuimme toistemme vehkeisiin. Hiton jännä tunne, sekä Laurin kalu omassa kourassani että hänen sormensa minun pamppuni ympärillä. Äkkiäkös kummallakin vehje jäykistyi komeaksi. Minun oli oli vähän pitempi ja paksumpi, Laurilla jännän suonikas ja löysä esinahka. Aloimme vedellä niitä. Laurin terska vilkkui kiihottavasti esinahan liukuessa edestakaisin sen yli. Vaikka yritimme hymyillä tilanteelle, niin kyllä kummankin hengitys muuttui raskaammaksi. Lauri inahti hiljaa:

– Ootko koskaan nussinut ketään jätkää perseeseen?
– En. Mieli on kyllä tehnyt. Entä sää?
– Joo, oon. Sen yhden akan isoveli opetti mulle.
– Häh? Morsion veli vietteli sut? Aika moista. Teittekö sitä usein?
– Jotain puolen kymmentä kertaa. Oli aika mahtavaa, miten se jätkä valitti, ku mää survoin sitä.
– Sää niin ku tykkäsit siitä touhusta?
– Totta vitussa. Se oli tosi kiimasta. Järki lähti.
– Hitto, ihan kateeksi käy. Tota, miten olis?
– Ai, että me pantais kans?
– Niin.
– Mää jo luulin, että mun tarttee raiskata sut, Lauri naurahti. – Mennään tuonne pukuhuoneen puolelle. Mulla on siellä liukastetta ja kortsuja.
– Miksi?
– Liukaste on hyvää, ku runkkaa. Ei kyrpä pala rakoille. Kortsut on kaiken varalta.
– Kumpi panee kumpaa?
– Mää sua. Mua ei kukaan koskaan pannu niin, että en tiedä, tykkäisinkö niin päin.
– Vittu, sitten sun aika kokea sekin. En anna sulle, jos mää en saa tunkea kyrpääni suhun.
– Älä niuhota. Olkoon sitten. Kaipa se olis reilua niinkin päin. Mutta mää ensin.

Siirryimme koura toisen kyrvällä sisään. Ihan kuin olisi sonnia taluttanut. Irrotimme otteet ja Lauri kaivoi nurkkakaapista tarvikkeet. Hän käski minut nojaamaan rahiin ja pyllistämään. Hän pursotti liukastetta pakaroitteni väliin ja tunki sormillaan sitä reikääni. Samalla hän levitteli aukkoa. Yllätyin, että se tuntui niinkin mukavalta. Jännitin silti tilannetta ja sydämeni jyskytti älysti. Lauri kumitti ja liukasti kalunsa. Hän painoi terskaa reiälle ja käytti voimaa niin, että se solahti sisääni. Sattui ja minulta pääsi karjaisu. Lauri rauhoitteli ja siveli kourillaan kylkiäni. Kyrpä tunkeutui syvemmälle ja tunsin täyttyväni. Tunne oli saman aikaisesti epämiellyttävä ja mahtava. En voinut kuin ähkyä ja inistä. Naapurini aloitti naimisen rauhallisesti, ulos, sisään. Hän kysyi:

– Miltä tuntuu?
– En oikein tiedä. Kai tää menettelee, puhkuin sekavana.
– Hyvä. Mää alan rynkyttää nyt kunnolla, hän murisi.

Taivas, sitä raivokasta menoa! Lauri sähisi äkäisenä ja käytti voimaa. Minä heiluin työntöjen tahdissa ja ulisin tiukkaan purtujen hampaitteni välistä. Aivoni mustenivat ja vannoin pieksäväni Laurin niin maan perusteellisesti. Hän vastasi repimällä minua tukasta ja hakkaamalla kylkiäni. Hänen nivusensa takoivat pakaroitani. Ja saatana soikoon, aloin nauttia sen pampun hyökäilystä suolessani. Oma kaluni sojotti pitkänä ja valutti kiimalimaa solkenaan. En olisi halunnut myöntää sitä, mutta niin vain oli. Vikisin nautinnosta ja toivoin, ettei se pano koskaan loppuisi. Mutta tietenkin se loppui. Lauri parkui tulevansa justiinsa. Ja voimakkailla sysäyksillä tyhjensi pussinsa kortsuun. Hän vetäytyi minusta saman tien ja minulta pääsi parahdus. Kohottauduimme kumpikin vapiseville jaloille. Käännyimme ja katsoimme hämmentyneinä toisiamme. Lauri kuiskasi:

– Noh, vedätkö mua turpaan?
– En, vaan perseeseen, saatanan sälli.
– Sää olit mahtava pantava. Saat palkkioksi panna mua, mutta ei heti. Toivutaan vähän.
– Okei. Tiedätkö, tää oli musta sittenkin tosi upea kokemus.
– Oli vai? Ettet valehtele?
– En, en. Voisin naida sun kanssa vaikka joka päivä.
– Hehe, eiköhän se järjesty. Kai me silti tapellaankin?
– Tietenkin. Eihän me muuten oltais miehiä. Ja turpaanmätön päälle nussitaan, hörähdin.
– Ilman muuta. Nyt nää tosi miehet menee suihkuun ja lauteille.

Niin tehtiin. Suihkun alla kietouduimme tiukkaan halaukseen ja heijasimme toisiamme. Hikoilimme lauteilla yhteensä toista tuntia, pidimme muutaman juomapaussin saunan edustan penkillä. Puhuimme kokemastamme ja kumpikin tunnusti vähän nolostelevansa homouttaan. Innostuimme kuitenkin uhoamaan, että näin kovien tappelijoiden ei tarvitse hävetä mitään, ei varsinkaan homouttaan.

Siinä vaiheessa pullistelimme hauiksia ja painoimme niitä toistemme naamoihin. Se johti hetkessä meidät taas painimaan nurmikolla tiukasti toisiimme puristuneina. Aivan mahtavan riemukas taistelu! Olimme milloin minkäkinlaisessa asennossa, kumpikin päällä ja alla, jos sitä oli ylipäätään mahdollista hahmottaa. Tietenkin tavoittelimme toistemme kyrpää ja myös persereikää sormilla. Hihkuimme ja kiljahtelimme kuin hullut. Nautin täysillä omista voimistani ja Laurin kivikovaksi jännittyvästä lihaksikkaasta kropasta. Huohotimme läkähtymäisillämme ja hikisinä. Lopulta onnistuin lukitsemaan Laurin alleni tiukkaan lukkoon. Hän antautui vastentahtoisesti:

– Saatanan Timo, sää oot vitun raivokas taistelija.
– Niin sääkin. Mun kyrpä räjähtää kohta. Äkkiä persettä!
– Joo. Oot ansainnut kunnon panon, vaikka mua kyllä jännittää.
– Niin pitääkin. Mää aion panna sun persees kärsimään.

Kävimme pikaisesti suihkussa huuhtomassa roskat ja hiet. Sitten siirryimme nurkkakaapille ja sille matalalle rahille. Lauri opasti minua reikänsä liukastamisessa, jännä kokemus se ’sormet äijän perseessä’. Itse hoitelin oman kaluni kumituksen ja liukastuksen. Kaverini kumartui rahille perse pitkällä. Tuijotin ryppyreikää huolissani, että tuonneko minun jättikyrpäni pitäisi mahtua. Painoin terskaa aukolle ja aloin painaa sitä sisään. Lauri ärisi ja ähkyi. Hän jännitti sulkijalihaksen tiukasti kiinni. Tartuin hänen jykeviin hartioihinsa ja ponnistin jaloillani voimaa työntöön. Niin vain pääsin sisään muutaman sentin verran ja sain Laurin karjumaan hurjana. Itse menetin saman tien järkeni. Tunne kyrvässä oli sanoin kuvaamaatoman mahtava. Varsinkin kun tunkeuduin syvemmälle. Suoli puristui kullini ympärille pehmeästi ja voimalla, hyvä ettei vehkeeni tukehtunut. Kesti tovin ennen kuin uskaltauduin kunnon naintiin ja sain Laurin kiroilemaan valituksiensa keskeltä. Hänen voihkeensa herätti minussa alkukantaisen alistamisen tunteen ja paukutin kertakaikkisen hurjistuneena. Lantioni hakkasi Laurin tiukkoja pakaroita voimalla niin, että hän horjahteli sinne tänne. En kestänyt kuitenkaan kauaa, kun koko ruumistani ravisteli valtavat siemensyöksyt ja kortsu täyttyi harmaista liemistäni.

Vetäydyin Laurista ja hän kohottautui järkyttyneen oloisena. Hän tuijotti minua hetken ja vetäisi sitten täysillä minua nyrkillä poskeen. Se sattui, horjahdin, hyvä etten menettänyt tajuntaani. Olin nainnista vielä niin pöllämystynyt, etten heti osannut tehdä mitään. Lauri sähisi ääni väristen:

– Jumalauta, Timo, mää tapan sut!
– Vitun jätkä, etkö muka tykännyt?
– En pätkääkään. Mää vihaan sua. Ja sun isoa kyrpääs.
– Nytpähän tiedät, miltä musta tuntui. Ja oliko pakko lyödä? Niin kovaa varsinkin.
– Oli! Tekis mieli hakata sut kunnolla.
– Saatana, sopii yrittää. On mullakin nyrkit, murisin uhmakkaasti ja puristin kourat nyrkkiin.

Siinä me puhistiin kiukkuisesti nokat vastakkain. Ei siitä kuitenkaan mitään nyrkkitappelua tullut, kun Lauri luovutti ja ehdotti, että siirtyisimme ulos kossupaukuille. Sehän sopi. Istuimme penkille ja skoolasimme. Vähän hapuilimme, mitä meidän pitäisi puhua suhteemme uudesta käänteestä. Vaikka olimme jo lupailleet jatkavamme näitä homotappeluita, emme oikein tienneet, miten sen tekisimme. Lauri avasi suunsa ensin:

– Tää oli vitun mahtavaa. Oon tykännyt susta aina.
– Niin määkin susta. Oli aivan mahtavaa panna sua. Ja kyllä saada sun kyrpääskin. Miten teemme jatkossa?
– Sää siis haluat?
– Joo. Ku mää oon tässä välillä kaivannut meidän tappeluitamme. Ja nyt vielä nussimistamme.
– Heh, ai sillä välillä ku mää uitin kulliani pilluissa?
– Hehe. Niin. Ja lankomiehes perseessä.
– Voitaisko sopia, että tästä lähtien meidän kyrvät käyvät vain toistemme perseissä?
– Joo, voitais. Ja nyrkit toistemme pärstässä. Missä me toteuttaisimme touhujamme?
– Onhan meillä lääniä. Mun luona tai sun. Metsissä, pelloilla, ladoissa, missä mieleen juolahtaa.
– Mulla juolahtaa takuulla aika usein, naurahdin.
– Tarttee alkaa pitää liukkaria taskuissa. Onko sulla tauteja? Mulla ei ainkaan oo.
– Mistä mää niitä olisin saanut? Ei tarteta vissiin sitten kortsuja.
– Ei niin. Oon ajatellutkin, että olis mahtavaa päästä panemaan paljaalla.
– Me tehdään sitä sitten vissiin joka päivä?
– Takuulla. Rakastan pieksää sua.
– Ja mää sua. Panojen kanssa.

Vähän innostuimme siinä nahistelemaan, mutta emme jatkaneet sitä pitkään. Olimme kaikesta sen iltaisesta liian uupuneita. Ja ihmekin tapahtui, jäin Laurille yöksi. Nukuimme hänen sängyssään toistemme kainalossa. Olemme tehneet sitä usein, jomman kumman luona. Aamulla on mahtava herätä ison korston vieressä. Ehkä hieroa karvaisella säärellä toisen aamuseisokkia, kunnes on pakko mennä kuselle. Työpäivinä minulle saattaa tulla kiire.

Näin siis lähti käyntiin suhteemme uusi, homopainotteinen vaihe. Tappelemme ja naimme lähes päivittäin, milloin missäkin. Se vaan on niin helkkarin mahtavaa, kun kaksi tällaista isoa korstoa tömähtää vastakkain ja alkaa vääntää kaikin voimin. Metsäpanot ovat ehkä olleet kiihottavimmat. Ne ovat kuin sotilaallisia sissitaisteluita. Ja paljaalla paneminen tuntuu helkkarin hyvältä. Sen ainoa haittapuoli on, kun touhuamme ulkona, niin spermat valuu perseestä kalsareihin ja sotkee ne.

Olemme nyttemmin varustaneet vanhasta navetastani kunnon, lämmitettävän treenisalin. Talvellakin pystyy touhuamaan. Siellä on painoja, nyrkkeilysäkki, hanskoja – niiden ansiosta nyrkkitappeluiden vammat eivät ole liian pahoja – ja parasta kaikista on painimolski. Sen päällä on hyvä painia ja paneskella hikipäässä. Peppu ja paita -suhteemme on nykyään paremminkin kyrpä ja perse -suhde. Täydennettynä nyrkki naamassa -jutulla. Olemme melkoisen tyytyväisiä elämäämme ja toisiimme.

Pornonovellin Maalaismiehet on kirjoittanut nimimerkki: Maalaismiehet